Oletteko tulleet ajatelleeksi, ettei itse vanhoillislestadiolaisuus tarkoita mitään uskovaisuutta.
Vanhoillislestadiolaisuus on pikemminkin elämäntapa. Useimmat vanhoillislestadiolaiset ovat yleensä Jumalaan uskovia, mutteivät aina.
Itse kuulun Jumalaan uskomattomiin ja kaveripiirissäni on myös muita ateisteja. Mikä meistä kuitenkin tekee vanhoillislestadiolaisia? Ne tavat. Kaveripiirissäni on tosi paljon vanhoillislestadiolaisia ja pystymme paremmin olemaan heidän kanssaan olemalla myös vanhoillislestadiolaisia. Emme tuo omia näkemyksiään heidän läsnä ilmi, joten eivät edes tiedä, mitä oikeasti Jumalasta ajattelemme. Emme näe vääräksi tervehtiä toisia vanhoillislestadiolaisia Jumalan terveellä, koska harvat uskovaisetkaan tulee miettineeksi, mitä se oikein tarkoittaakaan.
Käymme myös seuroissa, mutta meillä seurojen tarkoitus on vähän eri, mitä voisi luulla. Menemme sinne, koska siellä näkee paljon kavereita ja seurojen jälkeen yleensä jäämme suunnittelemaan illan viettoa. Saatamme käydä esimerkiksi nuotioimassa, tai vain jonkin luo iltakylään.
Miksi vanhoillislestadiolainen ateismi sopii minulle?
Olen omaksunut vanhoillislestadiolaisten tavat, eivätkä ne ole minulle minkäänlainen rasite. En tarvitse ilonpitoon mitään alkoholijuomia ja televisiottomuuskin on mulle itsestään selvyys. Musiikkimakunikin on hyvin samankaltainen, mitä vanhoillislestadiolaisilla yleensä. Pidän oikeasti siionin lauluistakin, vaikken Jumalaan uskokkaan. Tämä vanhoillislestadiolainen ateismi on minulle luontainen valinta.
Pidänkö ääntä ateismistani?
En. En näe mitään syytä toitottaa sitä, että en usko Jumalaan. Se on vain minun henkilökohtainen valinta, eihän Jumalaan voi väkisinkään uskoa. Sen sijaan uskon anteeksiantamukseen psyykkisessä mielessä. Kun asioita saa sopia, ne auttavat oikeasti, vaikkei Jumalaa olisikaan. Useimmiten ihmiset unohtavat asioiden sopimisen. Tämä asia vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni hyvää. Ei jää kaunoja eikä mitään, kun asioiden sopimisen jälkeen ne saa heittää pohjattomaan mereen. Voi taas aloittaa alusta kevein mielein.
Onko se sitten synti, joka mieltä painaa ja matkan tekee hitaaksi?
Ei, kyllä mielestäni se on enemmänkin ahdistusta. Saattaa ahdistua, että miksi minäkin loukkasin sitä ja sitä. Miksi tein sellaisia valintoja, jotka eivät ole järkeviä. Kun asiat saa hoidettua kuntoon, ahdistus lähtee. Synnin tunne on itseasiassa just ahdistusta, ei muuta!
Minulla on muutamia hyviä kavereita, joiden kanssa voidaan puhua vapaammin ateismistamme. Olemme kaikki vanhoillislestadiolaisia ateisteja. Sen sijaan ns. pakana-ateistien kanssa en tule toimeen, koska ne ovat usein turhan radikaaleja erilaisia elämäntapoja kohtaan.
Vanhoillislestadiolaisuus on pikemminkin elämäntapa. Useimmat vanhoillislestadiolaiset ovat yleensä Jumalaan uskovia, mutteivät aina.
Itse kuulun Jumalaan uskomattomiin ja kaveripiirissäni on myös muita ateisteja. Mikä meistä kuitenkin tekee vanhoillislestadiolaisia? Ne tavat. Kaveripiirissäni on tosi paljon vanhoillislestadiolaisia ja pystymme paremmin olemaan heidän kanssaan olemalla myös vanhoillislestadiolaisia. Emme tuo omia näkemyksiään heidän läsnä ilmi, joten eivät edes tiedä, mitä oikeasti Jumalasta ajattelemme. Emme näe vääräksi tervehtiä toisia vanhoillislestadiolaisia Jumalan terveellä, koska harvat uskovaisetkaan tulee miettineeksi, mitä se oikein tarkoittaakaan.
Käymme myös seuroissa, mutta meillä seurojen tarkoitus on vähän eri, mitä voisi luulla. Menemme sinne, koska siellä näkee paljon kavereita ja seurojen jälkeen yleensä jäämme suunnittelemaan illan viettoa. Saatamme käydä esimerkiksi nuotioimassa, tai vain jonkin luo iltakylään.
Miksi vanhoillislestadiolainen ateismi sopii minulle?
Olen omaksunut vanhoillislestadiolaisten tavat, eivätkä ne ole minulle minkäänlainen rasite. En tarvitse ilonpitoon mitään alkoholijuomia ja televisiottomuuskin on mulle itsestään selvyys. Musiikkimakunikin on hyvin samankaltainen, mitä vanhoillislestadiolaisilla yleensä. Pidän oikeasti siionin lauluistakin, vaikken Jumalaan uskokkaan. Tämä vanhoillislestadiolainen ateismi on minulle luontainen valinta.
Pidänkö ääntä ateismistani?
En. En näe mitään syytä toitottaa sitä, että en usko Jumalaan. Se on vain minun henkilökohtainen valinta, eihän Jumalaan voi väkisinkään uskoa. Sen sijaan uskon anteeksiantamukseen psyykkisessä mielessä. Kun asioita saa sopia, ne auttavat oikeasti, vaikkei Jumalaa olisikaan. Useimmiten ihmiset unohtavat asioiden sopimisen. Tämä asia vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni hyvää. Ei jää kaunoja eikä mitään, kun asioiden sopimisen jälkeen ne saa heittää pohjattomaan mereen. Voi taas aloittaa alusta kevein mielein.
Onko se sitten synti, joka mieltä painaa ja matkan tekee hitaaksi?
Ei, kyllä mielestäni se on enemmänkin ahdistusta. Saattaa ahdistua, että miksi minäkin loukkasin sitä ja sitä. Miksi tein sellaisia valintoja, jotka eivät ole järkeviä. Kun asiat saa hoidettua kuntoon, ahdistus lähtee. Synnin tunne on itseasiassa just ahdistusta, ei muuta!
Minulla on muutamia hyviä kavereita, joiden kanssa voidaan puhua vapaammin ateismistamme. Olemme kaikki vanhoillislestadiolaisia ateisteja. Sen sijaan ns. pakana-ateistien kanssa en tule toimeen, koska ne ovat usein turhan radikaaleja erilaisia elämäntapoja kohtaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tästä ovat monet yhtä mieltä.
"Vanhoillislestadiolaisuus on pikemminkin elämäntapa. Useimmat vanhoillislestadiolaiset ovat yleensä Jumalaan uskovia, mutteivät aina."
Se on enemmänkin identiteetti, koka muodostuu ihmiselle kun hän syntyy vl-perheeseen ja kasvaeteaan vl-yhteisön jäseneksi. Sama asia kuin syntyisi romanikulttuurin jäseneksi, muslimiyhteisöön tai juutalaiseen kulttuuriin. V-lestadiolaisuus on osallisuutta tietyssä elämäntavassa. Jumalaan uskominen ei ole välttämätöntä.
Siksi "uskon jättäminen" ei myöskään ole pelkästään uskon jättämistä, vaan samalla joutuu rakentamaan oman identieettinsä uudestaan. Kuka ja minä oikeastaan olen.
Saara Tuomaala on kuvanut tätä omana kokemuksenaan:
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/31/kuka-ja-mika-mina-sisimmassani-oikeasti-olen/
tälläkiin tavalla.
tämä oli hyvä, lol
Mitä tuollainen lyhenne siis on?
http://fi.wikipedia.org/wiki/LOL
"Olen omaksunut vanhoillislestadiolaisten tavat, eivätkä ne ole minulle minkäänlainen rasite. En tarvitse ilonpitoon mitään alkoholijuomia ja televisiottomuuskin on mulle itsestään selvyys. Musiikkimakunikin on hyvin samankaltainen, mitä vanhoillislestadiolaisilla yleensä. Pidän oikeasti siionin lauluistakin, vaikken Jumalaan uskokkaan."
Oletko sinä siis "etninen lestadiolainen"?
http://freepathways.wordpress.com/2009/08/31/etniset/
Mitä olen tästä ymmärtänyt niin eivät nämä etniset vl:t ole suinkaan ateisteja. Moni uskoo Jumalaan ja uskoo syntinsä anteeksi annetuksi. Mutta ei enää käy ry-seuroissa.
Ihanko olet vakavasti tuota mieltä?
Viesti voisi olla huvin vuoksi kirjoitettukin, mutta kun omat kokemukseni viittavat siihen että tällaisia "vl-ateisteja" on kyllä olemassa jonkin verran. Itse en varsinaisesti ole ateisti (ainakaan "tunnustuksellinen"), mutta maailmankatsomukseni poikkeaa varmasti todella paljon normi-vl-linjasta. En koe mitään tarvetta tällä hetkellä tehdä selkeää pesäeroa yhteisöön, ja elämäntapojeni puolesta sopeudun pääsääntöisesti hyvin. Jaan myös aloittajan näkemykset esim. musiikista ja anteeksiantamuksen arvosta. Monet ystävistäni ovat näkemyksiltään melko samantapaisia - ehkä meidän pitäisi perustaa ateisti/agnostikko/panteisti-vl:ien yhteisö? No, se tuskin onnistuu.
Oletko sinäkin löytänyt Spinozan ajattelusta yhtymäkohtia johonkin? Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia, sillä minulle hänen filosofiansa on avannut paljon, jopa mahdollisuuden hengellisyyteen (rehellisessä ja autenttisessa mielessä). Jos haluat vaihtaa ajatuksia, voin antaa meiliosoitteen: [email protected]
taas sana epäuskoinen. Voidaanko sanoa epäuskoiseksi esim. kansanlähetysläistä, joka uskoo Jeesukseen, Hänen Sovitustyöhönsä ja Syntienanteeksiantamukseen ja taas uskovaiseksi ns."vl-ateistia. Aika mielenkiintoista.
Jumalan rauhaa Kaikille!
Voiko Jumalalla olla Jumalaa. Jos ei, niin onko Jumala ateisti?
Kiireessä vastaan ennen töihin lähtöä, että meidän firmassakin johtaja on johtaja, vaikka hänen yläpuolellaan ei ole johtajaa ja siis johtajamme ei ole ei-johtaja, vaan johtaja.
Työniloa Sullekin ja Jumalan Siunausta Elämääsi!
Minulle riittää tämä vanhoillislestadiolainen yhteisö. Jos perustettaisiin joku erillinen yhteisö, menis tältäkin pohja kokonaan pois. Tällöin tulisi perustaneeksi kokonaan uuden irtaallisen yhteisön. Ei oikein onnistu, enkä koe oikein tarvettakaan sellaiselle.
Itse tulen hyvin toimeen tässä vl-yhteisössä, eikä omia sisimpiä ajatuksia tarvi jokaiselle kasvotusten kertoakkaan. Itseasiassa aika harvat lopulta edes tietävät, että olen ateisti. Tosielämässä en tee siitä mitään numeroa. Vain luottoystäväni tietävät tästä.
on olemassa myös vanhoillislestadiolaista ateismia.
Että vanhoillislestadiolaisuus ja jumalusko eivät ole sidoksissa toisiinsa.
Vanhoillislestadiolainen kulttuuri eroaa hyvin paljon valtakulttuurista, joten monille, kuten minulle tuo valtakulttuuri tuntuu vieraalle. En edes koe tarvitsevani mitään päihteitä tai muita rientoja, vaan tunnen olevani onnellinen ilman niitäkin. Minulla on paljon kivoja vl-kavereita, joiden kans voi pitää hauskaa ihan ilman juominkejakin. Toisekseen vl-kulttuurissa on paljon muitakin eroavuuksia ns. valtakulttuuriin nähden.
Tiedän, etteivät kaikki ei-vl:t juo, mutta sieltä yleensä puuttuu sellainen tietynlainen yhteisöllisyys. Samassa porukassa voi olla esimerkiksi juopiskelijoita, kuin raittiitakin.. Harvat ei-vl:t elävät samankaltaista elämää, mihin vl:inä olemme tottuneet. Tunnen vanhoillislestadiolaisuuden kodikseni siitäkin huolimatta, vaikka itse Jumalaan en kykenekkään uskomaan.
Tiesitkö sen?
Joillakin voi olla voimakas helvetin pelko ja kyllä heille usko tuo apua siihen pelkoon. Jotku taas uskovat, että Jumalaan uskominen mahdollistaa taivaaseen pääsyn.
Itse kun en Jumalaan usko, en odotakkaan mitään apua siitä.
Jaakobin kirje:
2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Vaikka riivaajatkin uskovat Jumalaan, se usko ei heitä pelasta.
Huomaatko mitä ajan takaa?
Mutta luuletko todella, että asialla olisi jotain relevanssia ateistille?
Rupesin pohtimaan, millä tavoin mahdollisesesti perustelet itsellesi, että ehkäisy ja homoseksuaalisuus ovat hirveitä asioita. Televisiottomuuden perusteet ymmärrän paremmin: pieni tovi lauantai-illan hömppäohjelmien katsomista riittää.
Homoseksuaalisuuteen en ota kantaa, enkä myöskään ehkäisyasiaan. Jos joku ehkäisee, niin sen kus ehkäisee.
Etkö sinä siis ole seurakunnan yhteisessä käsityksessä näistä synneistä?
kun ei ole raamatullisia perusteita - SRK:N keksimiä höpösyntejä kaikki tyyni
eli mun äitini on varmaan vl-ateisti...nyt kun ajattelen..se on vääntäny meidät lapset maailmaan,että kuuluisi kulttuurisesti siihen ryhmään,muttei ole koskaan osoittanut suurempaa mielenkiintoa tai rakkautta meitä kohtaan. esimerkiksi.. hän ei ole raamatusta kiinnostunut tms. itse olen uskonnot taaksejättänyt,mutta vl-taustalla tunnen esim jeesuksen opetukset. kun kuuntelenn äitini juttuja,jotka voivat olla hyvinkin näiden oppien vastaisia ja varovasti kysyn esim,että eikö jeesus opettanut näin tai näin,vastaa äitini yleensä jotain "ei kiinnosta paskan vertaa jeesuksen jutut"... ehkä ne ristiriidat tulee juuri siinä,että ajattelee vl:n omaavan jonkin henkisen/hengellisen vakaumuksen,muttei näin todellisuudessa olekaan. monille se varmaankin on vain kulttuurinen yhteisö ilman sen kummempaa hengellistä sisältöä.
Kirjoituksesi avaa omaperäisen näkymän vanhoillislestadiolaisuuteen. Sopisiko sinulle, että julkaisemme kirjoituksen Omat Polut -blogissa?
Jos haluat stilisoida tekstiäsi (se ei kaipaa kylläkään erityistä korjailua), voit lähettää uuden version meilillä osoitteeseen [email protected].
voitte julkaista kirjoitukseni siellä..