Tietysti ihmisen tulee voida nauttia työnsä hedelmistä. Mutta miten voi perustella ihmisten miljoona tai miljardi omaisuuksia, miten kukaan ansaitsee sellaista määrää rahaa? Jollakin miljonäärillä on varmasti varsin rikas ja tyydyttävä elämä vähin ponnisteluin. Jotkut taas joutuvat taistelemaan elämistään ja elämään köyhyydessä, vaikka tällaisesta syntyvään kärsimykseen joutuva varmasti ansaitsisi enemmän. Kuvitella vaikkapa jotain siivoojaa: elämä menee hukkaan siivoillessa ja pikkurahoilla pelatessa, eikö tällaisesta panoksesta ansaitsisi suuremman palkkion kuin helpon elämän elänyt kaiken haluamansa aina saanut rikas. Toisin sanoen millä tavalla voi arvottaa ihmisten töiden arvoa? Huonopalkkaiset työt vievät tekijältään paljon enemmän kuin hyväpalkkaiset. Kaikkein rikkaimmat, yhtiöiden omistajat ja vastaavat, eivät todellakaan tee sen arvokkaampaa työtä kuin palkallisetkaan.
Mikä olisi ratkaisuni tähän epäoikeudenmukaisuuteen? Jokaiselle sama palkka. Tässä vaiheessa joku tulisi vinisemään että jotkut työt ovat arvokkaampia pitemmän koulutuksensa vuoski. Vaan mitä jos laskisimme myös koulutuksen työksi ja antaisimme tästäkin saman palkan? Silloinhan houkutus lähteä tylsään ihmistä kuluttavaan työhön ei olisi kovin suuri kun voisi samalla palkalla opiskella jonkun mielenkiintoisen työn. Myös tylsille ja ihmistä kuluttaville töille olisi kuitenkin kysyntää ihan vaan sen vuoksi etteivät kaikki ihmiset pärjää korkeakouluissa.
Yksi ongelma suurissa omaisuuksissa on myös esim. luonnonvarojen omistaminen. Öljyn ja muiden yksityisestä omistamisesta ei ole kuin haittaa: ympäristö kärsii ja tuurilla ja kieroilulla nämä luonnonvarat saaneilla ihmisillä on liikaa valtaa tavalliseen kansaan nähden. Lisäksi mukana on alkuasukkaiden aspekti, miten kukaan voi omistaa maata tai sen antimia? Luonnonvarojen tulisi olla yhteisessä omistuksessa, tehdä näistä ihmisille tarvikkeita ja hyödykkeitä ilman riistoa tai yhden tai muutaman ihmisen liiallista hyötymistä. Jos vaikka luonnonvarat kuuluisivat valtiolle joka näitä sitten tasapuolisesti jakelisi. Ja vahvasta valtiosta tulee useimmille mieleen Neuvostoliitto: ei olisi pakko mielestäni kuitenkaan tunkea kommunistiseen valtioon mielipiteen vapauden rajoittamista tai toisinajattelijoiden vainoamista. Nämä kuuluvat mielestäni tyranniaan, eivät kommunismiin. Koskaan ei ole toteutettu yhtälöä valtion ohjaama talous liberaalit yksilönoikeudet. Nykyisenlainen (varsinkin jenkkilässä, vähemmän semisosialistisessa Suomessa) liberaali talous on sosiaalidarwnismia, ihmiset ovat räikeästi eriarvoisia ja syntyminen väärään perheeseen voi tehdä elämästä epäonnistuneen, oli miten kyvykäs kaveri kyseessä tahansa. Sen sijaan yksilönvapauksia halutaan jatkuvasti rajoittaa ja kansalaisten valvontaa lisätä.
Meille puhutaan että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, että jokainen on arvokas ja merkitsevä. SIlti emme käyttäydy tämän mukaisesti.
Helvetti onko minusta tullut näiden pohdintojeni kautta kommunisti. Huomatkaa että olen vasta parikymppinen ja vain lukion käynyt joten ajatuksissani lienee omat puutteensa.
Mikä olisi ratkaisuni tähän epäoikeudenmukaisuuteen? Jokaiselle sama palkka. Tässä vaiheessa joku tulisi vinisemään että jotkut työt ovat arvokkaampia pitemmän koulutuksensa vuoski. Vaan mitä jos laskisimme myös koulutuksen työksi ja antaisimme tästäkin saman palkan? Silloinhan houkutus lähteä tylsään ihmistä kuluttavaan työhön ei olisi kovin suuri kun voisi samalla palkalla opiskella jonkun mielenkiintoisen työn. Myös tylsille ja ihmistä kuluttaville töille olisi kuitenkin kysyntää ihan vaan sen vuoksi etteivät kaikki ihmiset pärjää korkeakouluissa.
Yksi ongelma suurissa omaisuuksissa on myös esim. luonnonvarojen omistaminen. Öljyn ja muiden yksityisestä omistamisesta ei ole kuin haittaa: ympäristö kärsii ja tuurilla ja kieroilulla nämä luonnonvarat saaneilla ihmisillä on liikaa valtaa tavalliseen kansaan nähden. Lisäksi mukana on alkuasukkaiden aspekti, miten kukaan voi omistaa maata tai sen antimia? Luonnonvarojen tulisi olla yhteisessä omistuksessa, tehdä näistä ihmisille tarvikkeita ja hyödykkeitä ilman riistoa tai yhden tai muutaman ihmisen liiallista hyötymistä. Jos vaikka luonnonvarat kuuluisivat valtiolle joka näitä sitten tasapuolisesti jakelisi. Ja vahvasta valtiosta tulee useimmille mieleen Neuvostoliitto: ei olisi pakko mielestäni kuitenkaan tunkea kommunistiseen valtioon mielipiteen vapauden rajoittamista tai toisinajattelijoiden vainoamista. Nämä kuuluvat mielestäni tyranniaan, eivät kommunismiin. Koskaan ei ole toteutettu yhtälöä valtion ohjaama talous liberaalit yksilönoikeudet. Nykyisenlainen (varsinkin jenkkilässä, vähemmän semisosialistisessa Suomessa) liberaali talous on sosiaalidarwnismia, ihmiset ovat räikeästi eriarvoisia ja syntyminen väärään perheeseen voi tehdä elämästä epäonnistuneen, oli miten kyvykäs kaveri kyseessä tahansa. Sen sijaan yksilönvapauksia halutaan jatkuvasti rajoittaa ja kansalaisten valvontaa lisätä.
Meille puhutaan että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, että jokainen on arvokas ja merkitsevä. SIlti emme käyttäydy tämän mukaisesti.
Helvetti onko minusta tullut näiden pohdintojeni kautta kommunisti. Huomatkaa että olen vasta parikymppinen ja vain lukion käynyt joten ajatuksissani lienee omat puutteensa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...kommunistinen yhteiskunta olisi paratiisi. Esimerkiksi tehtaat ja sähköyhtiöt voisivat tehdä työtään nollatuloksella, kun tulokseksi riittäisi se mitä tuotanto ja palkat vaatii. Sijoittajien voitto jäisi pois. Täydellinen tasa-arvo.
Mutta eläin nimeltä ihminen ei kykene moiseen. Neuvostoliitossa, Pohjois-Koreassa ja muissa kommunismia kokeilleissa maissa hieno idea muuttui varsin pian tavalliseksi totalitaariseksi väkivaltakoneiston ylläpitämäksi diktatuuriksi. Toiset olivat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisilla oli etuja, toisilla ei. Kansandemokratia on yhtä kaukana demokratiasta kuin kansansosialismi sosialismista.
Tasa-arvoa ei ole myöskään kapitalismissa, mutta vapaus on. Omalla älyllä on mahdollista nousta ryysyistä rikkauksiin. Suomessa hieman vaikeampaa kuin USA:ssa mutta kuitenkin. Kuitenkin jokainen meistä himoitsee rahaa. Jos sinä voittaisit nyt lauantaina Lotossa nuo 3 miljoonaa, et varmasti niitä jakaisi köyhille vaan pitäisit itselläsi.
Kommunismi, tai sosialismi 2000-luvulla ei tähtää kaiken valtiollistamiseen. Tärkeät avain tuotantolaitokset, kuten energia, liikenne ja mm. pankit tulisi valtiollistaa, mutta kaikki pienyrittäjyys, maatalous jne eivät kuulu toimivaan sosialistiseen järjestelmään. Oikeastaan nykypäivän sosialismi on aika lähellä sitä oikeudenmukaista pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa Suomi oli vielä 80-luvulla. Sosialismi aatteena on kuitenkin hyvä työkalu, jolla pyritään poistamaan järjettömät tuloerot; erot joissa toinen tienaa 1000 kertaa enemmän ja kaikki pyrkii vain jatkuvaan voitontavoitteluun ja sen maksimointiin. Sen verran täytyy yritysten tuottaa että kulut voidaan kattaa, mutta ei siten kuten nyt uusliberalistisessa mallissa kulut ml. työvoima minimoidaan ja ihmiset ja luonto ajetaan loppuun voittojen maksimoimiseksi. Myös lähidemokratiaa täytyy lisätä ja byrokratian rattaita on minimoitava. Päätöksiä
ihmisten ja ympäristön ehdoilla, ei kasvottomien markkinavoimien. Suomessa SKP ja myös enenevässä määrin Vasemmistoliitto pyrkivät tällaiseen sosialisimiin.
Joo, varmaan löytyy miljonääreistä joku helpolla päässyt, mutta kyllä niiden köyhien joukosta löytyy suhteessa ainakin yhtä paljon niitä joita ei työnteko kiinnosta, ja riittää se, että on varaa pitää pari krapulanlievityskaljaa jääkaapissa. Kyllä ne rikkaat joutuvat tekemään omaisuutensa eteen valtavasti työtä. Sitä ei kannata yrittää mitata työtunteina, vaan esimerkiksi stressin määränä, kun huippujohtajien on pakko tehdä tulosta, tai vastuun ja henkilökohtaisen riskin määränä, sillä onhan monella yrittäjällä ja yrityksellä valtavia lainoja, joiden maksusta ei duunarin tarvitse huolehtia. Vastuusta sen verran, että siinä missä siivoja joutuu lakaisemaan huonosti siivotun rappukäytävän uudestaan, niin lääkäri haastetaan oikeuteen hoitovirheestä.
Se, että huippujohtajilla ei ole varsinaista työaikaa ei tarkoita sitä, että he tekisivät vähemmän työtä, vaan sitä, että työpuhelin on auki viikonloput, ja firman työ ja edustusmatkoille lähdetään, vaikka ei huvittaisi. Ei putoa työkalut kädestä kello 16.
Kapitalistisessa järjestelmässä palkka määräytyy kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, ja sen keinotekoinen muuttelu ei ole yhteiskunnan kannalta tehokasta. Sitä paitsi, jos joku keksii mahtavn liike-idean, niin miksi sitä kukaan viitsisi viedä eteenpäin, jos ainut hyöty on joku kunniakirja seinällä?