Minulta poistettiin kaksi viikkoasitten noin 8 mm rintasyöpäkasvain. Kainalon imusolmukkeet myös poistettiin. Patologin lausunnon mukaan kainalon imusolmukkeet olivat terveet, mutta kasvaimen ympäriltä poistetussa ns marginaalireunassa todettiin epäedullisia muutoksia joten minun pitää nyt tehdä päätös.
1. Lisäleikkaus, jolla poistetaan lisää kudosta syöpäkasvaimen alueelta.
2. Koko rinnan poisto.
Oletko joutunut valitsemaan ja mikä johti päätökseesi?
Itse olen ykkösvihtoehdon kannalle.
1. Lisäleikkaus, jolla poistetaan lisää kudosta syöpäkasvaimen alueelta.
2. Koko rinnan poisto.
Oletko joutunut valitsemaan ja mikä johti päätökseesi?
Itse olen ykkösvihtoehdon kannalle.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olenkohan minä oikealla palstalla? Tiedättekö mikä on rintasyöpä?.
Minulla ei ollut aikoinaan valinnan varaa, rinta poistettiin. Kasvain oli 2 cm. Rinnan koon (pienirintainen) ja kasvaimen sijainnin perusteella rinta poistettiin kokonaan. Samalla poistettiin noin puolet tai vähän alle puolet imusolmukkeista rinnanpuoleisesta kainalosta (kaikkiaan niitä on kait 25 kpl). Yhdestä imusolmukkeesta löytyi syöpäsoluja. Leikkaavan lääkärin mielestä syöpä oli kuitenkin ollut paikallinen.
Leikkauksen jälkeen noin puolentoista kuukauden kuluttua tutkittiin tarkasti olisiko syöpä kuitenkin levinnyt johonkin. Onneksi ei löytynyt etäpesäkkeitä mistään.
Reilun kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta aloitettiin hoidot uusiutumisen ehkäisemiseksi ja siltä varalta, että mahdolliset yksittäisetkin syöpäsolut, joita ei ehkä tutkimuksissa näy, saadaan tuhottua.
Tuosta kaikesta on jo aikaa vuosia, joten kohdallani lääkärin ratkaisu oli oikea.
Aluksi tietysti arvellutti tuo rinnan poisto, mutta hyvin olen pärjännyt nämä vuodet ilman toista rintaa. Toki rinnan korjausleikkauskin olisi ollut mahdollinen, mutta en ole siihen kuitenkaan ryhtynyt.
Tämä oli oma kokemukseni. Sinä olet nyt vaikean ratkaisun edessä.
Syöpä kaikkinensa on vaikea asia, ja jokaisella se on erilainen.
Onneksi elämme Suomessa, jossa hoito näissä asioissa on huippuluokkaa ja hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti, ja me olemme ns. osaavissa käsissä.
Voimia Sinulle tässä vaikeassa tilanteessa!
En tiedä, auttoiko vastaukseni Sinua, mutta kun mieltäsi askarruttaa joku asia, niin kysy ihmeessä täällä. Vastaan mielelläni kysymyksiisi, jos vaan osaan. Täällä on varmasti monta muutakin, jotka ovat kokeneet saman ja haluavat auttaa, joten ...
... kirjoittelemisiin.
piti vielä kertoa, että olin 48 v, kun syöpä todettiin.
On hyvä tietää, että teitä sielun sisaria löytyy. Minulle on kerrottu kaikki vaihtoehdot. Oma näkemykseni naisena on miten voin hyväksyä kehoni ilman rintaa. Turhamaista voi joku sanoa, ei vaan psykologinen probleema, jonka vain itse ratkaisen ja tiedän riskit. Kiitos kun vastasit ♥
Mulle rakennettiin selkälihaksesta uusi rinta. Selkäni oireilee, kiristää ja aiheuttaa kipuja. Rinta näyttää kai niin hienolta kun se voi näyttää, mutta en ole täysin vakuuttunut että kannatti rakentaa uusi rinta selkälihaksesta. Tunnen itseni aivan invalidiksi. Ei päivää ilman kipuja.
Eräs sukulaiseni on myös kokenut saman kuin sinä. Onko siitä kauan kun rintaleikkauksesi suoritettiin?
Sukulaiseni ei maininnut jälkikivuista muuta kuin, että heti leikkauksen jälkeen oli valtavia kipuja.
Kipu on yksi syy, joka pistää harkitsemaan kaikkia annettuja vaihtoehtoja. Minulla on mennyt hyvin tämän varsinaisen kasvainhaavani kanssa, joka nyt avataan uudestaan. En pelkää siitä aiheutuvaa kipua, sillä kipukynnykseni on suhteellisen korkea. Yhdesti piti antaa kivulle periksi ja soittaa lääkärille, joka sitten poisti kainalosta sinne kertyneen nesteen. Olo oli helpottava.
Jos joudun rinnan poistoon, olen miettinyt valmiiksi, että en halua korjausleikkusta juuri tuon kertomasi kipurajan vuoksi. Se on jo niin iso leikkaus, että en näe sillä mitään järkeä omassa elämän tilanteessani, jossa lapseni on aikuisia ja parisuhde on lujalla pohjalla.
Pystytkö treenaamaan lihaksiasi? Itse teen joka aamu määrättyjä liikesarjoja ne ovat auttaneet vasemman käden jäykkyyteen.
Tsemppiä ja toivon kivuillesi kyytiä hussannevadaan ♥
leikkaus tehtiin 1, 5 vuotta sitten. Lääkäreitäkään ei oikeasti kiinnosta, tuntuu että vain se että mulla on rinnat on tärkeää vaikka toimintakyky olisi kyllä paljon tärkeäpää. Rinta siis näyttää kohtalaisen hyvältä mutta tuntuu paljon kovemmalta kuin aito.
Taistelu rinnastani jatkuu. Keskiviikkona tehtiin uusi säästäväleikkaus ja kudosta poistettiin nyt hieman reilummin kuin ekakerralla. Minulle on koko ajan syötetty kokorinnan poistoa samalla kuitenkin sanottu, että se ei ole välttämätöntä joten minusta taas alkaa tuntumaan, että lääkärit haluaisivat pikaisia toimenpiteitä... tissi pois ja paanalle eikä potilaan tarvitse kulutaa yhteiskunnan varoja kalliisiin jatkohoitoihin. On kait siinä tietenkin potilaankin etua ajateltu, kipua ja uusiutuvia leikkauksia sekä jatkohoidon kovia periodeja. Haluan kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni kehoni osista niin kauan kuin se mahdollisuus minulle annetaan.
Nyt olen taas hieman pienemmällä vasemmalla rinnalla varustettu. Leikkauksen jälkeen rinnan näkeminen teki pahaa ja purskahdin itkuun. Nyt muutaman päivän jälkeen rinta on saanut hieman kimmoisuutta ja nännikin asettunut oikeaan asentoon joten kokonaisuus alkaa näyttämään tyydytävältä.
Viikko taas odotellaan ja sitten menen kuuntelemaan patologin lausuntoa. Taistelu rinnastani jatkuu, miksi ei jatkuisi olenhan nainen.
Etpä pääse helpolla sinäkään, kaksi leikkausta on jo ollu ja montako on vielä tulossa. Joko tiedät mitä hoitoja on tulossa, ilmeisestikin sytot ja säteet. Voimia jatkoon!
Perjantain tiedän enemmän jatkosta. En koe tilannettani vaikeaksi enkä helpoksikaan. Koen sen kohtalooni kirjoitetuksi elämänvaiheeksi joka täytyy läpikäydä. Olen toipunut hyvin. Tänään en ole ottanut kipulääkettä ei ole ollut tarvetta. Syön terveellisesti, lenkkeilen ja vietän mahdollisimman normaalia elämää. Ainut rajoite on, että pyrin välttämään massatilaisuuksia sillä en välitä sairastua sikaflunssaan.
Sorry ettei kukaan osaa tai ehdi auttaa sinua. Tiedän kyllä mikä rintasyöpä on. Minulta ei edes kysytty millaisen leikkauksen haluan. Rinta poistettiin kokonaan, 12 imusolmuketta kainalosta (5:ssä syöpäsoluja), sain sytostaatit ja sädehoidot. Nyt olen terve ja olen palannut töihin. Kontrollit on syöpäpolilla 4 kuukauden välein ja olen terve kunnes lääkäri toisin sanoo. Keskustele lääkärisi kanssa, hän varmasti osaa kertoa oikean vaihtoehdon sinun tapauksessasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia tuleviin hoitohin.
Minä kävin lääkärissä ja verikokeissa hoitojen aikana useinkin, mutta hoitojen jälkeen aluksi kerran vuodessa ja myöhemmin parin vuoden välein.
Eräs sululaiseni kertoi saman häneltä ei edes kysytty vaan rinta poistettiin. Minulla on mahtava puheyhteys minua hoitavaan lääkäriin. Tänään tapasin hänet koska kainalooni oli kertynyt nestettä, jonka hän poisti, hän kertoi vaihoehdot ja sanoi mieti yön yli.
Ny ratkaisu on tehty. Puhelinkeskustelussa lääkärini kanssa päädyin 1. vaihtoehtoon resektioon, mikä tietää positiivisia odotuksia, mutta myös riskiä, että edessä voi olla kolmas leikkaus 2. vaihtoehto mastektomia.
Valintani perustuu mahdollisuuksiin joita minulle vielä annetaan. Jos olisin päättänyt kakkosvaihtoehtoon, voisi olla, että miettisin ja katuisin koko loppuikäni miksi en ottanut riskiä säästää rinta.
Ensi keskiviikkona olen taas narkoosissa. Näillä mennään ja jouluksi toivon ja rukoilen parasta mahdollista lahjaa, että valintani on oikea.
Sanon näin, sillä tästä lyhyestä kirjeenvaihdosta päätellen olet ottanut asioista selvää ja osaat suhtautua asiaan järkevästi. Näyttää lisäksi siltä, että selviät varmastikin hienosti tästä koettelemuksesta ja ihan ilmeisesti Sinulla on myös tosi ammattitaitoinen lääkäri, jonhon voi luottaa.
Onnea matkaan ja toivotaan, että kaikki menee niin hyvin, ettei tuota kolmatta leikkausta koskaan tarvita.
Kerrothan kuulumisistasi viimeistään sitten leikkauksen jälkeen.
Siis melko tiuhaan tahtiin. Kun tiedetään syövän laatu ja luokitus. Sinulta ei silti todettu kainalon imusolmukkeissa metastaatteja, joten on toivoa hyvään toipumiseen syövästä.
Työtoverini menehtyi silti muutama vuosi sitten syövän metastaatteihin keuhkoissa. Hänelle tehtiin osapoisto ja toinen terve rinta pienennettiin, koska hänellä oli raskas fyysinen työ. Rintojen epäsuhta olisi häirinnyt hänen työtään.
Salakavalasti syöpä vaan hiipi työtoverini keuhkoihin pieninä pilkkuina, joita ei osattu tulkita oikein röngtenkuvissa.
Olen entinen syöpäpotilas mutta alavatsassa.
On kaksi eri keskusteluforumia naisten syövästä. Googlaamalla löydät. On hienoa, että olet tehnyt oman ratkaisusi. Osaathan elää normaalisti, mutta hiljaisesti kehoasi kuulostellen, ei tarvitse olla koko ajan.
Sinulle, aloittaja, halit ja tsempit! Tulethan kertomaan fiiliksiäsi.
Tämä palsta on vailla moderaattoria, mutta ei haittaa kun lukija osaa sivuuttaa ja hakea olennaista.
Tukea ja haleja teille syöpäpotilaille ja kroonikoille!
Olen tehnyt itselle kuvakansion. Ensin otin kuvia ennen ensimmäistä sairaala vierailua, siellä jatkoin kuvaamistani. Kuvaaminen jatkuu. Nyt olen alkanut keräämään lääketieteen sanastoa ja kirjaan niitä ylös. Lääketieteen sanojen ymmärtäminen auttaa selkeyttämään taudinkuvan ja ennusteet. Nytkin paperistani löytyy hyviä ja yksi huono ennuste 4/1. Olen entinen yrittäjä ja olen oppinut oppinut riskejä välillä on mennyt tosi hyvin ja välillä hyvin, mutta myös vähemmän hyvin ja tosi huonosti. Aina olen selvinnut jaloilleni.
Lääkärini jää lomalle ensiviikolla joten pyysin voisiko operaation siirtää hänen paluuseen, sillä luotan häneen. Uuden leikkauksen mahdollisuus olisi siirtynyt joulukuun puolelle, joten hän näki parhaaksi, että operaatio tehdään nyt kun haavani on vielä tuore. Hän vakuutti minulle, että uudelleen leikkaava naiskirurgi on hyvin taitava ja he ovat tehneet paljon yhteistyötä keskenään.
Olen levollinen. Tulen kirjoittelemaan tälle palstalle jatkossakin kun nyt löysin tämän foorumin.
Kasvaimeni oli radus2,
kasvimen koko 8mm
hormonireseptorit/ hyvä.
her2 ennuste hyvä
Tietenkin tuo tärkein tieto oli, että imusolmukkeet olivat puhtaat.
Huonoa, mikä johti uudelleen leikkaukseen oli, että
markinaalialueelta löytyi yksi hyvin pienen pieni invasiivinen syövän pesäke.
Liikun paljon ulkona kehoani kuunnellen Tänä aamuna jätin jumpan väliin koska eilinen kainalon imu teki vasemman käteni araksi.
Minulla on korkea kipukynnys, enkä tunne lainkaan itseäni sairaaksi joten joskus yliarvioin voimani ja väsymys iskee. Siihen on vain yksi apu, menen päiväunille.
Onneksi elämäni on siinä vaiheessa, että lapset asuvat omillaan ja voin järjestellä päiväni omien tarpeiden mukaan.
Hyvää yötä!
Aina kannattaa informoida. Tämä palsta on vapaa kertomaan omia tuntemuksia. Sanotaan, että kirjoittaminen ilmi yleiseen helpottaa oloa. Tietenkin tulee monenlaisia ihmisiä omine tuntemuksineen, mutta tiedetään, että he syöpäpotilaina kärsivät nykyelämässä. Vielä toipuneina potilaina harvakseltaan tullaan tervehtimään ja kerrotaan pieniä kuulumisia. Meitä on niin moneksi!
Sinulle aloittajalle, todella iso tsemppi! Onhan tämä palsta tarkoitettu iloja ja suruja jakamaan syöpäpotilaille.
Hei! Tsemppiä päätökseesi. Kyllä se hyvin menee. Minulta leikattu maaliskuussa rintasyöpä osarinnan poistona ja lisäksi kainalosta imusolmukkeet. Kaikki hyvin toistaiseksi. Sytostaatit ja sädehoidot käyty eikä edes laihtumista tapahtunut. Ei kaauheaa pahoinvointia,mitä nyt tukka lähti,että sitä nyt kasvattelen. Rohkeutta!
Tälläiset viestit antavat voimia jatkoon. Kiitos!
Leikkasin juuri otsatukkaani ja mietin pitäisikö käydä kampaajalla. Taitaa olla viisain odottaa. Minulla on vahva pitkä tukka, tuntuu hurjalta jos se lähtee, vaan olisihan se kiva kokeilla aivan lyhyttäkin välillä, sellaista josta tykkäsin nuoruudessa.
Kunhan päästään taas viikko eteenpäin niin olen taas yhtä kokemusta viisaampi. Tälläinen löysässä hirressä roikkuminen ei ole kivaa. Yritän lukea, mutta en saa otetta. Kirjeenvaihtoa käyn ahkerasti ystävieni kanssa ja ulkoilen yrittäen pitää kuntoni hyvänä.
Tsemppiä, me taistelemme!
Sun koitoksesi taisi olla huomenna. Paljon tsemppiä siihen.
Taas mukana ja normaalissa päiväjärjestyksessä. Tänään tein ensimmäisen pitkän kävelylenkin toisen leikkauksen jälkeen. Aamuiset voimistelut alkavat taas sujua kuin vanhalta muistilta ja ilman kolotuksia. Syön kuitenkin vielä kipulääkkeitä, mutta olen jo pienentänyt annoksia.
Kirjoitin tuonne ylemmäksi tekotissin kommenttiin leikkauseni jälkimainingeista joten siellä uusinta tietoa taistelustani säästää alkuperäinen luojan antama naiseuteni symboli.
Todettiin viikko sitten oikeassa rinnassa koepalalla otetulla näytteellä pahalaatuinen löydös,6mm ja pari pienempää
Nyt sitten odotan kirurgin pakeille menoa joka on 3.12
Tunteet ovat menneet vähän laidasta laitaan,mutta enimmäkseen positiivisin ajatuksin
Leikkaus on edessä se tiedetään jo
Kuinkahan nopeaa tämä tapahtuu
Vähän hirvittää kumminkin
kiitos nelly sinulle näistä teksteistä,ovat valaisseet monta asiaa
Minä jään kärvistelemään jatkoja
Tunteesi ovat tuttuja läpikäytyjä sekavia mielenaloja, itkua, naurua ja itseironiaa. Pysy positiivisena ja jatka normaalia elämääsi anna taudin kulkea kaksi askelta takanasi ja mene eteenpäin.
Ensimmäinen leikkaus hirvitti minua vaikka olin saanut hyvää realistista informaatiota. Tein pienimuotoisen testamentinkin eräänlaisen raha-asioiden selvittelyn ja laitoin sen tietokoneelleni jos minulle vaikka sattuu jotain leikkauksessa. Muistan kun nukutuslääke vaelsi noin kaksikymmentä senttiä käteni suonissa ja sitten pimeni. Heräsin neljä tuntia myöhemmin annostus oli kaiketi sopiva sillä ajatukset olivat selkeitä. Kainalostani roikkui letku ja tiesin, että heidän on ollut pakko tyhjentää kainalon imusolmukkeet.
Olin iloinen ja onnellinen ensimmäinen koettelemus oli ohi. Olin jopa niin pirteä, että autoin muita potilaita ja etenkin erästä ihanaa vanhaa mummia jolta oli poistettu rinta.
Pari viikkoa elin epätietoisuudessa se oli piinaavaa sillä patologin tulokset viipyivät jossain mapissa Ö. Leikkaus ei ollut riittävä, uusi leikkaus, toipuminen ja taas odotusta aina ensi perjantaihin asti.
Sitä vaan oppii elämään tämän taudin kanssa. Odotukset ja epävarmuus on pahinta ikään kuin roikkuisi löysässä hirressä.
En ole liian positiivinen, en liian negatiivinen pyrin realismiin. Minä selviän tästä ja se vie minua eteenpäin. Sinä selviät myös ja jatkamme elämäämme joko yksirintaisena, tai toisella hieman pienemällä rinnalla tai tekotissillä.
Viehän asian sulattelu aikansa, mutta olen kasvanut jokaisen kokemani jälkeen pari senttiä paremmaksi ihmiseksi.
Jos sinulta leikataan osa rinnasta saat tulokset noin viikon sisällä ja toipumiseen lasketaan noin pari viikkoa joten seuraava vaihe tulee sen jälkeen. Olipa se uusi leikkaus tai hoitojen suunnittelu. Kaikki tapaukset ovat niin yksilöllisiä.
Jos minulta olisi ekakerralla poistettu koko rinta olisin varmaan jo harjoittelemassa maratonille. Tsemppiä ja kirjoittele jaetaan taisteluamme se antaa voimia. Älä unohda huumoria se toimii kainalosauvana, niin et kaadu
Kerrotko Nelly62 miten tunnet nyt itsesi paremmaksi ihmiseksi? Minä sairastuin 2 vuotta sitten, kävin läpi leikkauksen, sytostaatit ja sädehoidot. Mielialani vaihtelivat toivosta epätoivoon mutta en koskaan sairauteni aikana enkä sen jälkeenkään saanut sellaista elämystä että nyt olen parempi ihminen kuin ennen. Ei, en ole katkera ja masentunut. Elän täysillä tätä päivää, käyn töissä ja tunnen että elämä on lahja. Olen ihan sama ihminen kuin ennen sairauttakin, en parempi mutta en yhtään huonompi näin yksirintaisenakaan.
Olen hitusen nöyrempi, ripauksen ystävällisempi ja paljon kiitollisempi elämän arjesta.
En marise tyhjästä en kitise joutavista. Eloni on lempeämpää, en heilu suuna päänä elämän näyttämöllä esittämässa roolia miten asiat pitää mielestäni hoitaa. Olen ottanut etäisyyttä kiireisiin ja nautin jokaisesta rauhallisesti alkavasta päivästä, jonka muotoilen sen mukaan kuin uskon voimani riittävän.
En tunne olevni "parempi ihminen" siten ehkä mitä tarkoitit siis ylevämpi tai jotain sellaista suurta ja erinomaista, jotain sisäistä avautumista, ei toki sinnepäinkään. Höps!
Tarkoitin ehkä lähinnä nöyrempi tosiasioille, että en voi enää sanella sormi ojossa sääntöjä olla ns. minä ite paska tikun nokassa. On ollut ihana kokemus saada tuntea olevansa heikko ja tarvitsevansa toisten tukea.
Herramme kurittaa sinua sairauden kautta jos olet ollut noin kauhea ihminen. Opetus on ilmeisestikin mennyt perille koska et enää ole "paska tikun nokassa" kuten itse sanoit. Joskus Luojamme täytyy käyttää kovaa kättä ojentaessaan meitä. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia jokaiseen päivään.
Opetus menee järkeä käyttäville perille esim. kun saa turpiin pyrkii laistamaan virheitä, jotka aiheuttivat syyn saada turpiin, lopetin hormoonikorvaushoidot, vaikka se ei ole tilastollisesti todettu syövän syy. Olen imettänyt pitkään ja ei sekään ei säästänyt minua syövältä. Sekään, että on ollut "kauhea" ihminen ei ole vielä todistettu syövän aiheuttajaksi.
Jos herramme haluaa käyttää kovaa kättä niin miksi pienet sievät tytöt ja pienet somat pojat sairastuvat syöpään. Kurittaako herramme heitä heidän pahuutensa vuoksi?
Haluan tällä kertoa sinulle sen, että en hyväksy herramme nimeä liitettävän syöpäsairauksiin.
Minun herrani rakastaa ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen, vikoineni ja virheineni sillä hän tietää myös ne hyvät puoleni, joita en ala nyt erittelemään ja jotka ehkä painavat hitusen enemmän hyvän ja pahan vaaassa kun joskus niitä punnitaan.
Valitsin oikein, vaihoehdon yksi - säästin rintani. Sain tänään patologin lausunnon, kudokset olivat puhtaat. Jatkosta sovin myöhemmin syöpälääkärin kanssa. Olen onnellinen ja kiitollinen. Jatkossa olen varautunut sädehoitoihin. Hyvää joulun odotusta ja tsemmppiä teille kaikille ja kiitos.
Olen saanut parhaan joululahjan, se on sisäinen tunne siitä, että minun jumalani on hyvä ja kantaa minua. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että alkaisin kirjoittamaan raamatun lauseita ja hihhuilemaan, mutta tämä tarkoittaa sitä, sisälläni on rauha ja, että elämä on lahja.
On myös mahtavaa kulkea miehen rinnalla, joka rakastaa ja huolehtii, hellii, kuskaa ja kannustaa. Onneksi selvisimme ensimmäisesta sädehoitomatkasta ilman lumipyryä.
Minun jumalani antoi minulle toisen mahdollisuuden. Sain tänään varmuuden siitä, että olen yksi niistä onnekkaista, joka selviää 90 % varmuudella rintasyövänstä terveeksi.
Kuuntelen Placido Domingon, Luciano Pavarottin ja Jose Carrarrasin joulumusiikkia ja odotan poikiani kotiin, jotka ovat ravintolassa syömässä isänsä kanssa.
Olen hyvin tunteellinen tänään, ehkä liiankin, mutta on onni osata olla onnellinen, tuntea iloa ja itkeä onnesta.
Jumalan siunaamaa joulua kaikille Teille ♥
Mutsilta poistettiin rinta. Se oli kova paikka mutsille. Mutta kun ei ollut vaihtoehtoja, niin näin kävi.