Onko kokemusta kuinka sujuu yhteiselo perheessä, missä toinen vanhemmista on vl ja toinen ei? Meillä tämä tilanne nykyään ja mietin vain, että kuinka tämä onnistuu. Mielipide eroja on. Kertokaa jos omakohtaisia kokemuksia.
VL ja ei-vl liitto
perheenä?
19310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tunnen useampiakin sellaisia liittoja ja ovat useat myös onnellisia !!!
Avakas!
Epäilen sinun tietojasi erilaisten avioliittojen onnellisuudesta.
Avaaja, kumpi itse olet: vl vai eivl?
Jos olet vl, niin oikea paikka kysymykselle on seurakuntasi. Siellä sinua neuvotaan, miten ns. epäuskoisen puolison kanssa on elettävä, ettei oma usko mene, etkä (vanhingossa?) myy sieluasi maallisen onnen tähden.
Koska vl ei ota avioeroa, niin tuo ratkaisu on eivl:n tehtävä, jos/kun se tulee ainoaksi mahdollisuudeksi, jotta itse jaksaisi.
Ikuista rakkautta tuollaisessa suhteessa ei voi vannoa, tuskin paljon muutakaan?
Minäkin haluaisin kuulla, miten sekaliitossa puolisot voivat oikeasti kunnioittaaa ja hyväksyä toisensa!
Et näy luottavan sanaani niinkuin ei kukaan muukaan seurakunnassamme !!!!
Todellisuudessa Sisareni on avioliitossa epäuskoisen miehen kanssa ; niinkuin myös heidän yksi tytärkin....
Ja olen usein lomaillut perheessä jossa mies kielsi uskonsa silti he elävät onnellsina; valitettavasti hän oli uskoton
ja se sain myös hänen vaimonsa kieltämään uskonsa; mutta lapset ovat ainakin useat ielä uskomassa....
Vaikka soittaissani emännällä tuntui olevan vähän jo ikävä kotiin, tosin oli myös iloinen kun soitin ja toivoo ensi kesänä tapaavansa minua...
Kuulostaa pahalle.
"Jos olet vl, niin oikea paikka kysymykselle on seurakuntasi. Siellä sinua neuvotaan, miten ns. epäuskoisen puolison kanssa on elettävä, ettei oma usko mene, etkä (vanhingossa?) myy sieluasi maallisen onnen tähden.
Koska vl ei ota avioeroa, niin tuo ratkaisu on eivl:n tehtävä, jos/kun se tulee ainoaksi mahdollisuudeksi, jotta itse jaksaisi.
Ikuista rakkautta tuollaisessa suhteessa ei voi vannoa, tuskin paljon muutakaan?
Minäkin haluaisin kuulla, miten sekaliitossa puolisot voivat oikeasti kunnioittaaa ja hyväksyä toisensa! "
Jos nyt ensin lukisi Raamattua ja sitä "etkä (vanhingossa?) myy sieluasi maallisen onnen tähden." Ei ole Raamatun mukainen näkökulma avioliittoon.
Sinähän kehoitata syntiin. "Koska vl ei ota avioeroa, niin tuo ratkaisu on eivl:n tehtävä, jos/kun se tulee ainoaksi mahdollisuudeksi, jotta itse jaksaisi." Ei avieron synnistä voi vapautua sillä, että tekee toisen elämän ja avioliiton niin vaikeaksi että toinen hakee pakotettuna eroa. Eroon ei pydä tähdätä omalla toiminnallaan, vaan sen, jolla on kristillinen vakaumus, tulee tehdä kaikki voitavansa, jotta perhe-elämä voisi sujua. Varsinki sanasi "että itse jaksaisi" kuulostaa todella ontolle. Jos on lapsia, jätätkö lapsesi vai onko mielestäsi oikein, että lasten pitäsi ehdon tahdoin joutua eroon toisesta vanhemmastaan.
Väität että "Ikuista rakkautta tuollaisessa suhteessa ei voi vannoa, tuskin paljon muutakaan?" Se valahan on alttarilla jo vannottu. Onpa sinulla ohut näkemys avioliitosta. Jatkat "Minäkin haluaisin kuulla, miten sekaliitossa puolisot voivat oikeasti kunnioittaaa ja hyväksyä toisensa! " Sanon sinulle, että oikeassa avioliitossa liitosta taistellaan sen säilymiseksi ja siitä lähtökohdasta, että voidaan toista kunnioittaa.
Unohtuuko sinulta että jotkin asiat kuten avioliitton on raamatussa mutta kaikki vanhoillislestadiolaisten elämäntapaohjeet eivät ole Raamatussa mainittuja syntejä. Kun on valittava "kahdesta pahasta" mielestäni arjessa etsitään silloin kompromisseja.
En vähättele alla olevia kirjoittajia, jotka sanovat elämän mittaisen sodan olevan edessä. sen voin sanoa että tavallinen liitto sisältää todellisia haasteita ilman tätäkin eroa. Koskaan et voi tietää mikä asia on kaikkein vaikein avioliitossa, usein ihan eri asiat kuin ne mitä liittoa somiessasi odotat olevan potentiaalisia ongelmien lähteitä.
Korinttolaiskirje 7
12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, 14:19]
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
Enpä tosiaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Jos minun käsitykseni avioliitosta on liian ohut, niin ainakin nahkani on ollut paksu ja kalloni kova. ;(
Paksua nahkaa ja kovaa kalloa toivon sinulle edelleen, jos jatkat avioliitossa.
Voin sanoa yli 30-vuotta mieheni tunteneena että siitä on apua (molemmille). Aivan kuin siitä jutusta työpaikkaa hakeville annatusta " ei tarvitse olla hullu ollakseen täällä töissä, mutta siitä on apua"
En tajunnut viestiäsi.
Ihan kuin tuntisit ja tietäisit....? :O
Paha ottaa opiksi, kun ei ymmärrä. ;(
Sisarukseni ja hänen puolisonsa ovat olleet vuosikymmeniä tuollaisessa sekaliitossa, ja jos heillä on ollut ongelmia, ne ovat johtuneet muista syistä kuin siitä että toinen on vl ja toinen ei.
Jaksamista jos painit ongelmien kanssa, etenkin, jos teillä on lapsia, ja anteeksi jos en ole ymmätänyt. En ole elänyt vain auringon paisteessa näitä vuosikymmeniä, on ne vastamäetkin kuljettu ja syvältä jyystetty suhteen perusteet ja joskus puhuttu siitäkin, että jos asiat ei muutu pitäisikö erota. Mutta rukouksiinikin avioliiton puolesta on vastattu ja puolisokon on jatkoa halunnut. Suvantovaiheessa on hyvä elää vanhaa liittoa. Aviolittoa solmiessani olen ollut tavallinen ev.lut ja nyt taidan olla jotain muuta, on siinä puolisokin ihmeissään tietenkin. Nimimerkistä päätellen teillä on toisinpäin. Yksittäiset liitot voivat kariutua monista syistä. En halua heittä kiviä, jos jollekin niin käy.
Nykyisin en keskustele enää tuntemattomien nikkien kanssa.
Oli ne sitten miten haastavia tahansa!
Jonkin yleisluonteisen kommentin voin laittaa, mutta en muuta.
Minunkin 'kiveni' lentävät toiseen suuntaan, vaikka en siinäkään suhteessa ole synnitön. ;(
Viestisi antoi minulle pienen väläyksen vl-ajattelusta.
Viestini ei ollut tarkoitettu sinulle, vaan yleisluonteiseksi kommentiksi.
mutta,pahimmassa tapauksessa elämän mittanen sota.
Sinullahan välähti !!!!
Jos toinen on kiihkeä vl, niin on selvää, että riitahan siitä tulee, koska uskottomat pötkyt ovat nyt kertakaikkiaan täysin arvottomia. Jos hän on taas laiteilla oleva vl, niin avioliitto voi hyvinkin onnistua, mikäli toinenkin on rauhallinen, eikä välitä riidellä kaikista pikkuasioista.
tosiaan aika paljon,niin kuin avioliitossa yleensäkin. Mutta pahin mahdollisuus on se että toinen osoittautuukin ajan mittaan luonnevikaiseksi tai alkoholistiksi.Siinähän olet kuin täi tervassa.
Siinä ei auta,vaikka uskovainen olisi kuinka kiltti.
on vilpitön uskovainen ja toinen on vl-valheveli/-sisar, niin vaikeuksia on tiedossa.
rakkaus taipuu ja joustaa, mutta usko ei. Usko on siis tärkeämpi kuin rakkaus.
Entä kun aviopuolisoitten uskot ovat erilaiset? Toinen uskoo vl-opin mukaisesti, toinen vaikkapa ajalliseen elämään ja ihmisyyteen (sehän se on se nykyajan hallitsevin usko).
Kumpikaan ei voi joustaa omassa uskossaan, mutta jos kumpikin silti vain vaatii, että SINUN täytyy joustaa omassa uskossasi MINUN uskoni hyväksi, tilanne on mahdoton. Miksi toisen uskon pitäisi joustaa mutta toisen ei? Kun minkään uskon ei pidä joustaa, jos Lutherin näkemys tulkitaan laajemmin.
Mitä ihmiset ylipäänsä voivat tehdä, kun yhdet uskovat yhdellä tavalla ja toiset toisella, eikä kukaan voi joustaa omassa uskossaan? Taistelevat vain verissäpäin toisensa hengiltä puolustaessaan omaa aatettaan? Niinhän sitä on tehty maailman sivu.