Ulkoistamisesta

aina puhutaan muulla ei ole väliä.

Pankki painaa uutta rahaa jo olemassa olevaa yritysten ja takaajien omaisuutta vastaan ja lainaa sitä yrityksille. Yritykset sitten yrittävät saada lainarahalla mahdollisimman suurta tuottoa, josta osa menee korkomenoina ja lyhennyksinä takaisin pankille. Samaa tekevät sitten yksityiset omaan pussiinsa. Voitontavoittelu on kannattavaa, koska tuotantokustannukset saadaan pidettyä alhaalla ja markkinat ovat suuret. Tuotantokustannukset ovat alhaalla siksi että työttömiä on paljon ja työssäkäyvät pelkäävät työpaikkansa puolesta. Julkisen talouden menoihin kun ei taantumassa riitä rahat, niin valtio ottaa pankilta lisää velkaa ja pitkässä juoksussa pankki hyötyy tästä. Uusi tulonjako tulee voimaan siinä vaiheessa kun kenelläkään ei ole enää varaa maksaa korkomenoja ja lyhennyksiä eikä pankit saa enää takauksia myöntämiinsä lainoihinsa ja pankkien omistamat tuotantolaitokset, kiinteistöt ja yritykset joudutaan realisoimaan korkomenojen katteeksi. Ongelma on vaan siinä että ostajia ei tässä vaiheessa löydy tämän pallon pinnalta ja kupla puhkeaa. Tulee suuri globaali devalvaatio, jossa säästöjen ja osakkeiden arvo romahtaa ja sama rumba alkaa taas alusta, sillä erotuksella että öljyä ei ole enää saatavilla ja että liikenteen vaatima energia pitää tuottaa jotenkin muuten. Myös raaka-aine pula joissakin raaka-aineissa johtaa tuotannossa toisenlaisiin ratkaisuihin.