Piispa Teemu Sippo SCJ on ollut muutaman päivän Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja. Arvattavasti moinen tehtävä vie melkoisen osan hänen ajastaan ja tunnetusti vähäisestä energiastaan.
Joulukuun Fides-lehti kertoi uuden piispan pyhiinvaellusmatkasta Roomaan - luterilaisten seurassa. Moisella matkalla taisi tosin olla mukana pari katolilaistakin.
Julkisuudessa Sippo on näkynyt lähinnä ekumeenisissa jumalanpalveluksissa. Katolisissa kirkoissa hän ei ole vieraillut sen useammin kuin edeltäjänsä.
Muutamissa haastatteluissa Sippo on kertonut tulleensa katolilaiseksi sittemmin seksiseikkailuistaan tunnetun presidentti John F. Kennedyn ja kuvitteellisen hahmon nimeltä isä Camillo innoittamana, minkä lisäksi hän on korostanut ekumeniaa.
Onko meillä katolista piispaa? Siis sellaista, joka pitäisi tehtävänään julistaa evankeliumia, katolista uskoa ja moraaliopetusta? Vai onko meillä vain sellainen, jonka ainoa sydämenasia tuntuu olevan sellainen halpamainen, pinnallinen ja välinpitämätön ekumenia, jonka nimessä pitää uhrata katolisen kirkon omat edut ja päämäärät?
Aiemmissa keskusteluissa katkirkkolaiset ovat mainostaneet "Teemu-piispansa" olevan 100 %:sti ekumeeninen. Valitettavasti niin taitaa olla.
Joulukuun Fides-lehti kertoi uuden piispan pyhiinvaellusmatkasta Roomaan - luterilaisten seurassa. Moisella matkalla taisi tosin olla mukana pari katolilaistakin.
Julkisuudessa Sippo on näkynyt lähinnä ekumeenisissa jumalanpalveluksissa. Katolisissa kirkoissa hän ei ole vieraillut sen useammin kuin edeltäjänsä.
Muutamissa haastatteluissa Sippo on kertonut tulleensa katolilaiseksi sittemmin seksiseikkailuistaan tunnetun presidentti John F. Kennedyn ja kuvitteellisen hahmon nimeltä isä Camillo innoittamana, minkä lisäksi hän on korostanut ekumeniaa.
Onko meillä katolista piispaa? Siis sellaista, joka pitäisi tehtävänään julistaa evankeliumia, katolista uskoa ja moraaliopetusta? Vai onko meillä vain sellainen, jonka ainoa sydämenasia tuntuu olevan sellainen halpamainen, pinnallinen ja välinpitämätön ekumenia, jonka nimessä pitää uhrata katolisen kirkon omat edut ja päämäärät?
Aiemmissa keskusteluissa katkirkkolaiset ovat mainostaneet "Teemu-piispansa" olevan 100 %:sti ekumeeninen. Valitettavasti niin taitaa olla.
Vastaukset 208
Vanhimmat
Olipa hapan kirjoitus. Ajatteletko sinä nyt tällä tekstillä edustavasi esimerkillistä katolista hurskautta? Jämähtikö kristillisyytesi tälle ilkeilyn tasolle edellisen piispan aikana, vai onko katolisuuden rappio jo ehtinyt edetä piispa Sipon kaudella?
On hyvin ymmärrettävää, että Sippo näkyy julkisuudessa eniten ekumeenisissa jumalanpalveluksissa, koska media välittää niitä paljon enemmän kuin katolisia messuja ja palveluksia. Joulukuun pyhiinvaelluksesta Roomaan oli ilmeisesti päätetty jo ennen Sipon valintaa piispaksi. Vaellukselle olivat tietenkin katolilaiset kutsuttuja ja tervetulleita, ja siitä ilmoitettiin Fideksessä hyvissä ajoi. Mukana oli katolilaisia; jos ei ollut niin paljon kuin sinun mielestäsi olisi pitänyt olla, niin missähän on vika? Ei piispa ainakaan katolilaisia matkallepyrkijöitä pois karsinut. Eikä vaelluksen ekumeenisuudessa luulisi sinänsä olevan mitään valituksen aihetta, onhan meille Suomen katolilaisille vain hyväksi, että kirkkomme usko ja traditiot tulevat tutuiksi muillekin kristillisille piireille.
Mitä syytä sinulla on halveksia sitä, että Teemu Sippo nuorena kiinnostui katolisuudesta presidentti Kennedyn ja isä Camillo -kirjojen kautta? Kennedy ei ollut julkisuudessa ensisijaisesti seksiasioidensa vuoksi, niistähän kirjoitettiin oikeastaan vasta hänen kuolemansa jälkeen. Isä Camillo -kirjat ja -elokuvat taas toivat mitä sympaattisimmalla tavalla suomalaisten tietoisuuteen katolisuutta, joka aikaisemmin oli ihmisten mielissä Topeliuksen isä Hieronymuksen kautta saanut ikävää leimaa.
Miksi sinua rassaa, että Sippo löysi kiinnostuksen katolisuuteen ehkä toista reittiä kuin sinä? Eikö Jumala voi käyttää erilaisia välineitä kutsuessaan ihmisiä yhteyteensä? Onko jokin välinen tällöin arvollisempi kuin jokin toinen?
Miksi sinulla tuntuu olevan missiona halventaa piispa Sippoa joka käänteessä? Luuletko sillä tekeväsi jotakin hyvää? Mitähän se hyvä voisi olla?
katolilaisia, sille on toki aivan pätevä käytännöllinen syykin. Matka pitää kustantaa, siksi mukaan otetaan niitä, joilla on varaa maksaa matkastaan. Valitettavasti suomalaiset katolilaiset ovat hyvin vähävaraista väkeä, ei heillä ole varaa matkustella kesken talven vieläpä Roomaan asti. Katolilaisilla ei ole Suomessa varaa maksaa juuri mitään omalle seurakunnalleen, siksipä kaikki kirkot ovat rempallaan, katot vaarassa romahtaa jne, yksi kellotapuli oli pakko remontoida, sillä se olisi kohta kaatunut kadulla kulkijoiden päälle. Mitään kaltevaa tornia ei tässä maassa voi pitää turistinähtävyytenä.
Eikö Suomen katolilaiset voisi ottaa yhteyttä vaikka työvoimaviranomaisiin ja kysellä neuvoja, miten tulotasoa voitaisiin kohentaa. Ei sellainen rahattoman kerjäläiselämä oikein näillä leveysasteille menettele. Ja jos teillä ei ole rahaa, millä matkoja kustantaa, miksi ihmeessä sitten haukutte niitä, jotka tekevät rahoituksellaan ylipäänsä kyseisen matkan mahdolliseksi.
... kuka muu katolinen piispa tekisi pyhiinvaellusmatkan Roomaan LUTERILAISTEN kanssa?
Itse tunnen taas ylpeyttä siitä, että Teemu-piispamme on tehnyt matkan Roomaan nimenomaan luterilaisten kanssa. Hän uhraa suuren osan ajastaan ekumeniaan ja se on upeaa! Jos kukaan ei tekisi niin, ekumenia ei varmastikaan tulisi etenemään.
On kyseenalaista tarvitaanko täällä edes hiippakuntaa ja piispaa, mutta kun nyt toistaiseksi sellainen täällä on, piispa toimikoon sitten täysin palkein ekumenian edelläkävijänä. Miksi piispan pitäisi istua katolisten kirkkokahvien koristuksena samojen naamojen ympäröimänä? Minusta sellainen on turhaa, kun hän voi saman ajan uhrata ekumenialle ja kaikkien kristittyjen asian edistämiselle.
Lisää ekumeenisia pyhiinvaelluksia!
Ekumeeniset pyhiinvaellukset ovat hyvä juttu ja on hienoa, jos piispa on niitä etunenässä järjestämässä.
Normaali katolinen piispa olisi kaiketi järjestämässä katolisia pyhiinvaelluksia. Mutta meillä ei olekaan katolista piispaa, vaan sellaisena esiintyvä ekumeeninen toimihenkilö.
Minun on vaikeaa kuvitella, että Katolinen kirkko Suomessa olisi hyväksyttävä kumppani muille kirkoille, jos se ei olisi 100 %:sti ekumeeninen. Olette niin pieni vähemmistö.
Hyväksyttävä kumppani muille kirkoille? Johan kummallisesti sanoit. Ei katolisella kirkolla ole mitään erityistä tarvetta olla "hyväksyttävä" kumppani skismaattisille tai hereettisille kristityille.
Ekumenia on joka tapauksessa asia, johon katolinen kirkko universaalina Kristuksen kirkkona sitoutunut. Se toimii ekumenian puolesta luonnollisestikin oman uskonsa ja oppinsa pohjalta, ei muiden ehdoilla.
"Ekumenia on joka tapauksessa asia, johon katolinen kirkko universaalina Kristuksen kirkkona sitoutunut."
Palatkaa oikeaan ortodoksiseen, ensimmäisen vuosituhannen ekumeenisten kirkolliskokousten mukaiseen oppiin, ennen kuin on liian myöhäistä.
"Se toimii ekumenian puolesta luonnollisestikin oman uskonsa ja oppinsa pohjalta, ei muiden ehdoilla."
Liturgiannekin olette jo vuosikymmeniä sitten kaukaa viisaina muuttaneet protestanttisuuden kanssa yhteensopivaksi, heh heh...
Ei katolista liturgiaa ole muutettu protestanttien takia. Liturgiauudistuksella 1960-70-luvulla pyrittiin nostamaan enemmän esiin maallikoiden merkitystä ja myös aktivoimaan ihmisiä osallistumaan aiempaa useammin ehtoollisen sakramenttiin. On se vanhakin liturgia nyt taas kunniassa, mikä on erinomainen asia, tuo kullekin mahdollisuuden valita ulkoiselta muodoltaan sellaisen messun, mikä tuntuu itselle puhuttelevammalta.
Tärkeintä ei ole muoto vaan se, että ihmiset tänä maallistumisen aikana pysyisivät aktiivisina, messussa käyvinä kirkon jäseninä. Aika hyvin katolilaiset sitä Suomessa ovatkin. En tiedä, miten ortodokseilla, toivottavasti teilläkin osallistutaan ahkerasti sunnuntailiturgiaan ja eukaristiaan?
Katolisen ja ortodoksisen kirkon opit eivät katastrofaalisen kaukana toisistaan ole nykyiselläänkään. Paavin erehtymättömyys ja hänen asemansa ylipäätään kai se hankalin kysymys on. Toivottavasti kiirkkojen väliset neuvottelut jatkuvat rakentavassa hengessä nyt, kun Moskovan patriarkkana on henkilö, joka ei ole yhtä kielteinen katolisia kohtaan kuin edeltäjänsä (näin olen joistakin uutisista ymmärtänyt).
"Ei katolisella kirkolla ole mitään erityistä tarvetta olla "hyväksyttävä" kumppani skismaattisille tai hereettisille kristityille."
Enpä usko, että piispa Teemu Sippo menisi tuolla tavalla latelemaan. Katolinen Kirkko Suomessa on melko lailla riippuvainen mm. kirkoista, joita se lainailee meiltä luterilaisilta ja ortodokseilta. Jo yksin se vaatii hyviä ja luottamuksellisia välejä.
Älkää minuun tuhlatko ruutia, olen Moskovan äitikirkon turvassa enkä kuuntele sen enempää Rooman kuin Konstantinopolinkaan taholta tulevia suostutteluja ja vakuutteluja.
"On se vanhakin liturgia nyt taas kunniassa, mikä on erinomainen asia, tuo kullekin mahdollisuuden valita ulkoiselta muodoltaan sellaisen messun, mikä tuntuu itselle puhuttelevammalta."
Se että tridentiininen messu on otettu kaiken muun krääsän rinnalle on vain osoitus siitä, että nykykatolilaisuus on kuin uskonnollinen tavaratalo, jokaiselle jotakin, yksilökeskeisiä elämyksiä, niinpä niin... Kyllä siihen eksoottinen latinankielinen liturgiakin kelpaa mukaan, rikkana rokassa.
"Tärkeintä ei ole muoto vaan se, että ihmiset tänä maallistumisen aikana pysyisivät aktiivisina, messussa käyvinä kirkon jäseninä."
Sitäkö varten länsimaiden katolilaisten messuissa esiintyy nykyisin balettitanssijoita, sirkusklovneja sun muua kummallista ja rienaavaa menoa? Toivottavasti tällaisiä rahvaan huvittelunhaluun vetoavia kokeiluja ei sentään täkäläisessä hiippakunnassa harjoiteta? Kuulemma uusin piispanne on suomalainen ja - yllätys, yllätys? - ääriliberaali. Mitähän siitäkin seuraa.
"Paavin erehtymättömyys ja hänen asemansa ylipäätään kai se hankalin kysymys on."
Rooman patriarkka on kyllä ensimmäinen vertaistensa joukossa, ei sitä kukaan kiistä. Mutta ei hän ole mikään Kristuksen sijainen, joka voi lukea lakia kaikille muille. Ensimmäisen vuosituhannen paavit olivat vielä enimmäkseen aitoja roomalaisia. Vasta kun paavinistuimesta tuli frankkien ja germaanien aristokratian vallankäytön väline, Rooman piispa omaksui sen käsityksen asemastaan, joka johti pysyvään skismaan.
"Toivottavasti kiirkkojen väliset neuvottelut jatkuvat rakentavassa hengessä nyt, kun Moskovan patriarkkana on henkilö, joka ei ole yhtä kielteinen katolisia kohtaan kuin edeltäjänsä (näin olen joistakin uutisista ymmärtänyt)."
Toivottavasti Kirill ei osoittaudu hoipertelijaksi, vaan muistaa, että jos Roomalle antaa pikkusormen, se helposti vie koko käden... Pidettäköön muistissa, miten kävi Bysantin sen alistuttua Roomalle 1400-luvun alussa! Se oli kuin Jumalan rangaistus. Myöskin Bysantin rappion ja tuhon alkuperäinen syy eli neljäs ristiretki ja latinalainen keisarikunta on hyvin muistissamme, samoin katolilaisten riehunta ja vandalismi Venäjällä 1600-luvun vaihteessa. Idän kirkon kristityt ovat saanut kärsiä katolilaisten käsissä melkeinpä enemmän kuin muslimien. Paavilaiset ovat idässä käyttäytyneet kuin hunnit ja tataarit!
Lännen teologia on lähtenyt väärille raiteille jo Augustinuksesta alkaen. Filioque, kiirastuli, katolinen perisyntioppi sun muu paavinuskoisten hapatus - nämä hylkäämme ehdottomasti ja jokainen myönnytys niiden suuntaan merkitsee oikean uskon ja Kristuksen kirkon pettämistä.
tuhlaa ruutia meihin, sillä emme mekään välitä Moskovan höpötyksistä. Muuten onkos sinulla, Moskovan patriarkaatin kannattajalla pyhä Stalinin, Iivana Julman ja Putinin ikoneita. Muistaakseni siellä Moskovan patriarkaatissa on tiettyjä piispoja jotka haluavat kanonisoida nämä tietyt mukavat miehet pyhiksi. Lisäksi kansansuosio näillä henkilöllä on todella suuri, jopa venäläisten ortodoksien keskuudessa. Jos meillä menee huonosti sinun noiden listaamisten asioiden perusteella, niin teillähän Moskovalaisilla menee todella hyvin hengellisesti ja kirkollisesti.
Muuten kuinkahan paljon Moskovan öljy-ja huumerikas patriarkka välittää katulapsista, köyhistä ja kodittomista. Kyllä kauniita ja kullattuja kirkkoja nouseen kuin sieniä sateella (jopa ateistiseen Pohjois-Koreaan), mutta missä ovat kodittomien kodit. Siellä Venäjällä köyhät munkit ja papit kyllä välittävät syrjäytyneistä, mutta eivät nämä rikkaan patriarkaatin ihmiset.
Olisiko niin, että sinäkin olet ihan vaan Matti Suomalainen joka on löytänyt jotain eksoottista idän kirkon mystikan hämystä ja kirkkoslaavin outoudesta. Enpä menisi nyt sinuna tässä arvostelemaan.
Mitä tulee tridenttiiniseen messuun, sitä ei olisi ikinä saanut "lakkauttaa". Tämä synnyttää helposti ajatuksen liturgian tavaratalosta. Tässä asiassa kunnoitan ortodoksisuutta. Muusta en sitten olekaan niin 100% varma. Latinan kielen käyttö liturgiassa korostaa nimenomaan liturgian historiallista arvoa ja kansainvälistä arvoa. Sillä on tietty rituaalis-mystinen arvo. Tämä menee täysin ohi lähes kaikkien nyky-katolilaisten. kyseessä on ajatus, joka on ollut ihmisille ennen muinoin selvempi. Tavujen lausumisessa ja niiden peräkkäisissä järjestyksissä on jo sakraali arvo. Nykyään tätä on enää jäljellä idän uskonnoissa mantrojen lausumisessa ja juuri näissä litanioissa esim. katolisessa kirkossa. Angelus rukous on tällainen mantramainen rukous-saja.
Monikaan katolilainen ei pidä näistä ääri-esimerkeistä messuissamme, pelleasuista, balettiesityksistä jne. Toivottavasti opit kunnioittamaan meitä jonain päivänä. minä en näe mitään ongelmaa tässä suhteessa Moskovan patriarkaattiin.
Minustakin piispa Teemu on nyt valinnut väärät prioriteetit. Ekumenia Suomessa ei taatusti kaatuisi siihen, vaikka katolinen piispa ei olisikaan mukana suuna ja päänä. Muissa kirkoissa on siihen voimia niin paljon ja omankin kirkkomme osalta ekumenian voisi huoletta jättää (koulutettujen) pappien huoleksi.
Kun hiippakunta on vakavissa talousvaikeuksissa ja katedraalikirkon katto romahtamassa, pitäisi piispan huolenaiheena olla talous. Onko sen eteen tehty mitään uutta? On jokseenkin lapsellista luulla, että kaikki tämä saadaan kuntoon vain myymällä 70-100 euron lasiprismoja.
Minua ihmetyttää sekin, että piispa on ollut kovin näkymätön. Onhan hän ollut mukana messuissa niin meillä Mariassa kuin muuallakin, mutta tässä vaiheessa alkaisin edellyttää häneltä jo johtajuutta. Piispana asiat eivät voi enää mennä eteenpäin vanhalla tyylillä.
Henrikiläisen huoli on aiheellinen, joskin itse olisin muotoillut aloituskirjoituksen toisin.
ekumenia ja kirkon katon korjaus olisivat toisensa poissulkevia asioita? En näe mitään syytä miksi Ekumenia neuvostossa toimiminen olisi este kirkon katon korjaukselle.
Minusta on todella sääli, että monet eivät halua auttaa krkkonsa katon korjauksessa. Kannattaisko ennen laatia vaikka joku hiippakunnan standardi, jota sitten myytäisiin?
Minäkin olen tavnnut uuden piispan kerran. Hän oli hiukan ujon oloinen ihan niin kuin piispa Wrobelkin. Piispa Sippo ei vaikuttanut kovinkaan pelottavalta, mikä on varmaan hyvä asia.
Itseäni huolettaa hiippakunnassa eniten se, että piispana on taas dehoniaani. Itse olisin toivonut SCJ:n aikakauden olleen jo ohi. Mutta jos kerran Henrikkiläiset (ja me muut) emme saa edes aikaan katedraali katon korjausta niin ehä emme ansaitse hiippakuntapappeja.
voisi järjestää kalenteristaan sen veraan vapaata aikaa, että hän ehtisi korjaamaan sen katedraalin katon. Päästäisiin vihdoin siitäkin riesasta. Me seurakuntalaiset olemme köyhiä, mutta me olemme sentään tottuneet vaatimaan palvelua, palvelun pitää toimia ja me todella toivoisimme, että Jumalakin osaisi huomioida tämän tosiasian meidän seurakunnassamme toimiessaan.
Niin, minäkin olen köyhä. Minä kuuluun tänään tullut tutkimuksen mukaan Euroopan köyhiin. Elän alle 60% keskimääräisen palkkatuloista laskettuna, silti maksan joka kuukausi pienin vaadittu maksun ja laitan kolehtirahan. Minä seurakuntalainen olen köyhä, mutta hyvin taloudellisella suunnittelulla olen saannut tarvittavan, ja sen lisäksi olen tyytyväinen elämääni. Jos uutta ei ole saannut, niin olen hankkinut sen käytettynä. Ja maksan silti jäsenmaksun. Kyllähän se saa minut harkitsemaan, kun kerta monet ei välitä asiasta, niin miksi minun pitäisi välittää. Kirkko ei ole piispan käytössä ainoastaan, se on myös meidän käytössä. Voimme toki olla teltassakin, ja parempi minulle, koska istun pyörätuolissa.
Me taas iloitsemme siitä, että meillä on 100 %:sti ekumeeninen piispa ja vähät välitämme konservatiivien turhista nurinoista.
Ekumenian loistava tulevaisuus on edessämme. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että on sinänsä turhaa, että täällä Suomessa edes toimii katolinen hiippakunta ja piispa. Se vain korostaa ja pönkittää kirkkojen eroja tässä maassa, jossa yli 80 % kristityistä on luterilaisia. Lut. sivuhuomautus muistutti oikein, että jopa katoliset messut vietetään suurelta osin luterilaisissa ja ortodoksisissa kirkoissa.
Kirkkojemme erot ovat tätänykyä niin mitättömät, että paljon järkevämpää olisi kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia käydä kuulemassa Sanaa ja Herran pöydässä luterilaisten sisartemme ja veljiemme luona, koska me kaikki olemme YHDESSÄ kristittyjä. Samoin toivon, että he kävisivät katolisissa kirkoissa täysin samanlaisin vapauksin.
"Myllyjärven henki" tulee vielä leviämään ja vahvistumaan tässä sinänsä turhassa hiippakunnassa ja vielä toivon, että saamme nähdä sen päivän, kun moinen lakkautetaan turhana, sillä kaikkien kristittyjen täydellinen yhteys on toteutunut. Sitä päivää odoteltaessa meidän ei tule rakentaa kirkkoja eikä muita katolisia rakenteita, vaan keskittyä täysin palkein yksin ekumeniaan. Tämän Teemu-piispa on ymmärtänyt ja jos ei ole, sitten tulee ymmärtämään hyvin pian.
"--on se, että on sinänsä turhaa, että täällä Suomessa edes toimii katolinen hiippakunta ja piispa."
Tämä osoittaa sen sinusta, että sinä tunnet turhanna kuulua katolilaiseen kirkkoon tai olet luterilainen, joka spämmäilee katolilaisten palstalla. Ekumeeninen joulu on ollut n. 10 vuotta, ja ilman piispammekin sitä vietettäisi 100%.
Tämä vakuuttaa minua kokonaisvaltaisesti, etten koskaan liity Katkirkkoon. Olkoon sitten katkonainen tai ei.
Osallistuin siihen kuuluisaan miekkariin alkusyksystä 2004. Yksi vaatimuksemme oli nimenomaan se, että tämä hiippakunta lakkautettaisiin. Kaikki eivät olleet tästä vaatimuksesta samaa mieltä, mutta itse pysyn siinä yhä tänään.
Minustakin se on turha ja haitaksi vain ekumenialle. Sinänsä Teemu-piispan ekumeenisuus on valona yössä, mutta mitä tapahtuu hänen jälkeensä? Pahimmassa tapauksessa hänen seuraajansa voisi olla jokin uusi puolalainen wrobelimainen tosikko.
Hehee!! :D Minkä murjaisit. Olin alkuaikoina tällä palstalla olleensani havainnut tämän kaltaisia aatteita teiltä, ja nyt minun aavistukset sai vahvistuksen. Te todistatte, ettet ole 100 % ekumenistejä. Tällainen henkilö ei edes vaadi laukkautamista, vaan hyväksyy monet ihmiset heidän aatteista huolimatta.
Katkirkko ei ole mikään yhdistys, johon voisi liittyä. Se on LIIKE, jonka päämääristä ylivoimaisesti suurin osa maamme katolilaisista on ainakin osittain samaa mieltä. Sinun hyväksyntääsi ei tarvita.
No voit ottaa minut pois laskuista. Ekumeniaa suosin, mutta en sellaista "hippiekumeniaa". Ekumenia kirkkojen yhteistyötä, eikä toisen pakkokäännyttämistä samamieliseksi "hippiekumeniassa". Arvostan suuresti, jos pystyt todistaa se, mitä väität. En minäkään voi edustaa maan kaikkia vammaisia yksin, jos väittäisin edustavani heidän mielipidettä jossain, mikä ajaa minun etuja. Minä edustan itseäni ainoastaan, ja siihen minulla on ainoastaan oikeus. Voin hakea heiltä valtuuden, jos he allekirjoittaisivat sellaisen, muutoin en sellaista heidän nimissä saa tehdä. Kannattaa oppia huomuioimaan muitakin ihmisiä, jos haluaa ekumeenilliseksi henkilöksi. Sellainen ihminen kunnioittaa esim. konservatiivisia ja liberatiivisia, eikä ajaa pois ketään, eikä kirkkoja halua lakkautta, kun ei saa elää kuin itse haluaa. Alan luulla, ettet ole tässä kirkossa sen takia, että haluat ja hyväksyt katolilaisuuden, vaan haluat olla siinä protestiksi jotakin vastaan. Sovitaan, että protestoin Katkirkon ajamaa "hippiekumeniaa" ja suosin katoliisen kirkon virallista ekumeniaa, Sopiiko?
Katolisen kirkon laukkauttaminen Suomesta on kattilaisten ekumeniaa, ja suurin osa on tätä mieltä? No, sepä on hyvin solitaarista sitten. Toisaalta olet oikeassa, hiljaisella hyväksynällä jättäen maksamatta jäsenmaksunsa jopa konservatiivitkin tukee kattilaisia. Sen tuen jopa moni antaa halumattaan.
Katkirkko on osa kansainvälistä "We Are Church" -liikettä, jonka tavoitteisiin voit tutustua mm. täällä:
http://www.we-are-church.org/int/
Sivun reunassa on linkit eri maiden WAC-liikkeisiin. Jos klikkaat kohtaa Finland, tulet huomaamaan, että sinut ohjataan Katkirkon sivuille.
Olisi mukavaa, jos keskustelisit ja jättäisit tuon jankuttamisesi vähemmälle. Samoin sinulla on ikävä taipumus nimitellä ihmisiä ja ilmiöitä (esimerkkinä viestistäsi käsite "hippiekumenia"), vaikka et tuoreena katolilaisena voi välttämättä vielä tietää mistä oikein on kysymys.
Voihan olla, että tutustuttuasi WAC-liikkeen päämääriin, voit olla useasta asiasta kanssamme samaa mieltä. Jos et ole, voimme silti kunnioittaa sinua ja mielipiteitäsi. Samaa toivoisin sinulta meitä kohtaan.
Oletteko huomanneet, kuinka jankutatte itsekin tätä koko ajan. "Me olemme ekumenialaisia, mutta konservatiiviset pois". "Emme tykätä heistä". "Kirkko on lopettettava." Sekö on ekumeniaa?? Vähän rajaa!! Vaikka olisi itse PLO, se ei oikeuta ketään olemaan sivistymätön ekumeniassa. Ja tyrmämään toisia, se ei ole ekumeniaa, ja johtaa entistä enemmän hajannukseen. Tällainenko on rakentavaa ekumeniaa, joka tukee kimppakivaa-järjestöä? Ja luuletko, etten olisi ottanut selvä siitä?
On TODELLA kivaa jankata kyllä sitten, ja ilolla teen sen. Kiitoksia neuvoista, mutta ei kiitos. ;D
Kukaan ei ole vaatinut katolisen kirkon lakkauttamista. Sen sijaan meistä monet pitävät näin pientä hiippakuntaa turhana. Ekumenia velvoittaa, se ei ole valinta.
Turhana eli lakkauttamista. Sama asia erilailla sanottuna. Jos se on turha, niin sen pitäisi sulauttaa eli se katoaa pois eli lakata olemasta eli aktivinen toimenpiteenä: laukkauttaa. Suomen kieli on rikasta. ;D
Ekumenia on yhteistyötä kirkkojen välillä. Se ei ole uskonto, en palvo ekumeniaa, palvon yksilöllisesti Jumalaa ja Jeesusta. Olet kait kuulut uskonvapauslaista, koitaa ymmärtää, ettei uskonto ole kimppakivaa pakolla. En aio sinun kanssa kaataa kaljaa kurkusta, että tuntisit Jeesuksen lähemmäksi. Sen saa lähelle yksilöllisesti uskomallakin ja ilman väkijuomaa.
Toivon, että kukin saa tehdä omat ratkaisunsa yksilöllisesti noudattaen kirkollista oppia. Ketään ei pitäisi käskeä palvomaan sellaisia asioita, mikä ei itse uskoon kuulu. Toki saa hyppiä tasajalkaa, jos kokee sen helpottavan uskomisessa yksilöllisesti, mutta ei sanoa: Mminun "tasajalkatapa" uskoa on ainoa tapa, jota sinunkin on noudatettava. Ei, ei valitettavasti ole. Jos uskaltaa uskoa, siihen ei tarvitse muiden uskoa uskoaksen Jumalaa Ja Jeesuksen. Vaikka se helpottaakin uskoa.
Jos halumme Maitreyan tyyppisen rauhan, ei kun rakentamaan sitä. Se on vain meistä ihmistä kiinni. Se ei ole kirkkojen ekumeniasta kiinni, vaan se on maallisesta ekumeniasta kiinni. Mutta kuinka me onnistuisimme siinä, kun emme onnistu kirkon sisälläkään pitämään kirkosta huolta?
Usko on yksilöllinen vapaus uskoa jonkin kirkon oppiin tai olla uskomatta. Jos haluamme maailmaan "rakkautta". Se edellyttää, että me oppisimme kunnioittaa toisiamme: kaikkia maapallon ihmisiä yhtä lailla ekumenisesti ja veljellisesti ajattelematta toisesta kansakunnasta pahaa. Pahalla sanalla saa samanlaisen vastauksen toiselta. Toistemme lyömiskierre jatkuu, kunnes yksi ihminen jää jäljelle. Miksi yksi? Koska olemme valmiit alistamaan jopa veljeme ja sisaremmekin. Haluamme olla parempia. Jos joku tuntee ihmispsykologiaa hiemaan. Hän tietää, että ihmisluonto koko ajan pyrkii alistamaan toisia ihmisiä ja haluaa olla parempi toista. En puhu kirkosta taikka aatteista, vaan ihmisestä, joka hyödyntää näitä alistamisessa.
Mutta, entä vapaus? Sitähän me korostamme? Niin korostaa katkirkkolaisetkin, vapaus olla kotona ilman uskoa. Mutta mikä valta maailmassa pakottaa minun uskomaan "ekumeniaan"? Onko siitä kehitetty uskonkappale? Onko Jumala ja Jeesus uskossamme toissijaisia, ja ekumenia uskonnon pääopinkappale? Onko minun ekumeniaa noudataessani otettava päämääräksi opinkappaletta noudattaen mennä naimisiin katolisen kirkon papin kanssa, jotta olisin okea oppinen uskovainen? Suo anteeksi, sitten kävin väärän indokurssille. Voitteko ohjata minut katolisen kirkon kurssille, pyytäisin?
Jos tänään on on yksi ekumenisesti syntynyt kirkko, huomenna kirkkoja on jälleen kaksi, koska ihmismieli toimii tällain. Ihminen luo käsityksen, ja etsii tukea omalle näkemykselle. Näin syntyy eriävä mielipide, joka johtaa uuteen kuppikuntaan. Ja uusiin kristillisiin oksiin. Tukea ei saa nyky päivänä pakottamalla, ja esitämällä olevansa oikeassa ja sinä väärässä. Sanon: jos minä olen väärässä, niin olet sinäkin väärässä. Molemmat meistä näkee ja kokee maailman yksilöllisesti. Yhden ja ainoan kirkon synnyttäminen hetkessä taikka jonkin uskon kieltäminen toiselta on tavallaan psykologinen väkivallalla hallitsemista yhtä lailla kuin uskossa pakolla pitäminenkin. Voimme hallita vapaata mieltää synnyttämällä uuden verisen vuosisadan, ja sillä versisellä vuosisadalla saattaisimme asua jälleen muutaman sadan kyläyhteisössä turvataksemme toisiamme taloudellisesti metsästäen ruokaa metsästä "liikkuvasta lihatiskiltä", sekä noukkiakseen "katettomasta marjakojusta" marjoja muutaman sadan hehtarian alueelta. Täytyisi muista silloinvaroa, ettei astuisi toisen kyläyhteisön apajalle. Puinen nuijahan sieltä tulisi palkkioksi. Mutta omassa kyläyhteisössä joutuu pakostakin samaa mieltä ja tehdä yhteistyötä, muutoin yhteisön yksilöt kuolisivat yksi kerralla.
"Jos tänään on on yksi ekumenisesti syntynyt kirkko, huomenna kirkkoja on jälleen kaksi, koska ihmismieli toimii tällain."
Mutta Pyhä Henki toimiikin toisin. Siinä on toivomme.
Katkirkosta kannattaa pysyä kaukana, vaikka se onkin saavuttanut jo päämääristään tärkeimmän eli piispa Józefin ulos maasta ja tämän tilalle isä Sipon.
Miten muutaman ulkomaalaisen porukka pystyi sellaiseen? Ollaanko Vatikaanissa ihan tyhmiä? Siinä on historiankirjoitukselle tehtävää ja melkeinpä luulen, että tämän hiippakunnan skandaalit ovat vielä edessäpäin.
Niin toimii, ja ihminen ei siihen pysty vaikuttamaan kuten kattilaiset nyt yrittätte. Matkien teitä apinan lailla, turha on silloin myös luterilainen kirkko. Ihminen ei tätä kirkkoa synnytä.
Kävin sivuilla. Linkit eivät vieneet minnekään, vievät johonkin piiri-pieni-pyörii palstalle tai sitten tapahtumin 2005 vuodelle. Aika epäuskottavan tuntuinen liike. wac on ilmeisesti jonkinlainen herätysliike, jolla ei ole loppujen lopuksi paljoakaan, ei edes ekumenialle. Tällaista liikettä ei voi
pitää uskottavana keskustelukumppanina. Vaikka voisi suhtautua myönteisesti joihinkin liikkeen asioihin, niin useimpiin ei voi suhtautua ollenkaan. ei mitään uutta sinänsä auringon alla.
Olen ollut koko lapsuuteni ja nuoruuteni syntyperäinen katolilainen. Äitini on ulkomailta, minkä takia sain katolisen kasteen ja elämäni pyöri ensimmäiset 25 vuotta katolisen seurakunnan ympärillä.
Sittemmin solmin avioliiton luterilaisen kirkon toimihenkilön kanssa ja itsekin käännyin luterilaiseksi. Minusta kirkkojemme erot ovat niin mitättömiä, etten pitänyt askelta kovinkaan merkittävänä. Lapsemme ovat myös luterilaisia ja he kasvavat uskonnollisessa perheessä ja he kaikki tietävät isoäitinsä olevan katolilainen.
Minulle ekumenia on aina ollut tärkeää. Se on entistä tärkeämpää tänään. Jos katolinen kirkko ei olisi ollut ekumeeninen, en olisi varmaankaan koskaan löytänyt puolisoani tai päässyt välttämättä edes naimisiin, sillä niin pienestä porukasta ei aviopuolisoa yksinkertaisesti löydetä. Muutama poikkeus voi varmasti jossakin Helsingissä ollakin, mutta ei muualla.
En tunne kaunaa katolista kirkkoa kohtaan. Päinvastoin minulla on siitä monta kaunista muistoa, mutta tässä elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin puuhaaminen seurakunnassa ja sen tapahtumiin osallistuminen. En juuri tunne piispa Teemu Sippoa, mutta iloitsen siitä, että hän on ekumeeninen ja varmasti ymmärtää minua ja valintaani.
Viisaasti kirjoitettu teksti. Sillä EI OLE väliä olemmeko luterilaisia, katolilaisia vaiko ortodokseja, sillä KAIKKI me olemme kristittyjä. Ekumenia on todellisuutta. Sinun tapauksessasi katolinen kirkko on valmistanut sinusta hyvän luterilaisen kirkon kristityn. Iloitkaamme siitä. Ekumenia toimii. Kuten kirjoitit, ovat kirkkojen väliset erot mitättömiä. Ekumenialla on loistava tulevaisuus. Isä Robert oli oikeassa, Vatikaanin ukot väärässä.
Oletan, että olet nainen ja menit miehen takia eroamaan katolisesta kirkosta? En voi ymmärtää sinua. Itselläni oli takanani 15 vuoden avioliitto ja myrskyinen avioero, kun liityin katoliseen kirkkoon. Siitä olen löytänyt uuden hengellisen kodin.
Minkään miehen takia en menisi kirkosta eroamaan. Pystyn tätänykyä elämään ilman miestä. Satunnaista seuraa saan tarvittaessa baareista ja iltapäivätansseista. Nuorissa papeissa ja täysi-ikäisissä messupalvelijoissa on muutenkin silmänruokaa tarpeeksi. Tyhjät hetkeni täyttää taskumatti. Olen elämääni kokolailla tyytyväinen, vaikka ajoittain miestä rinnalleni kaipaankin. Ehkä sellaisen vielä jostakin löydän.
Olisin kiinnostunut Katkirkon toiminnasta, mutta valitettavasti sen nettisivut ovat eläneet hiljaiselämää jo puoli vuotta. Vastustan pappien selibaattia. Voisin hyvin kuvitella olevani joskus tulevaisuudessa naimisissa papin kanssa. Siihen asti toimin aktiivisesti yhdessä maallikkosääntökunnassa, jonka hengellisyys antaa minulle paljon, joskus jopa miestäkin enemmän.
"Voisin hyvin kuvitella olevani joskus tulevaisuudessa naimisissa papin kanssa."
En puutu muuhun kirjoittamaasi - vaikka yksi ja toinen lause siinä sai kyllä kulmakarvat kohoamaan - mutta papin kanssa naimisiin meno ei ole Suomessa ihan läpihuutojuttu, vaikka selibaatti kumottaisiin katolisessa kirkossa jo huomispäivänä.
Suuri osa Suomessa toimivista papeista on sääntökuntapappeja (SCJ, dominikaanit). Sääntökuntiin kuuluvat papit tulisivat joka tapauksessa elämään selibaatissa, koska heidän luostarilupauksensa edellyttää sitä. Muut jo papiksi vihityt ovat selibaattilupauksen antaneet (diakonivihkimyksen yhteydessä). He eivät voi siis henkilökohtaisesti enää avioitua menettämättä oikeuttaan toimia pappina.
Jos selibaattipakko poistuu, naimisiin voivat mennä hiippakuntapapeiksi aikovat e n n e n pappisvihikimystään. Useimmiten papeiksi aikovat ovat nuoria miehiä.
Oletko sinä ns. puuma?
Mitä ihmettä tarkoittaa ns. puuma? Käsite on minulle uusi.
Puuma on nainen, joka hakee kumppania/-neita huomattavasti nuoremmista miehistä. Viime aikoina paljon puhuttanut esimerkki löytyy Atrian Fresh-salaattimainoksesta.
Kaiken maailman salaattimainoksista keksityt haukkumasanat eivät anna kovinkaan hyvää kristityn todistusta, eivätkä anna myöskään toiseen henkilöön kohdistuvat ilkeämieliset vihjailut.
Nimitys ei ollut peräisin salaattimainoksesta, mainoksen nyt vain mainitsin esimerkkinä, koska se on viime aikoina aiheuttanut keskustelua tämän puuma-aiheen ympärillä.
Pahoittelen, että koko sanan tässä otin esiin. En yleensä pidä tapanani nimitellä ja tahallisesti loukata. Edellä oleva yössä kaihoilevan kirjoittajan ajatus siitä, kuinka hän hyvinkin voisi ryhtyä papinrouvaksi, oli vain niin hämmästyttävä, että kirjoitin harkitsemattomasti.
Itse veikkaan, että voit olla hyvinkin vielä joskus naimisissa katolisen papin kanssa. Haitallinen ja suorastaan vaarallinen pakkoselibaatti tullaan vielä poistamaan, kunhan aika jättää Ratzingerista. Teemu-piispa on järkevänä miehenä ollut aina vapaaehtoisen selibaatin kannalla. Munkit ja nunnat ovat kokonaan toinen asia.
Olen samoilla linjoilla kanssasi. Ennen liittymistäni katoliseen kirkkoon olin tuikitavallinen luterilainen. En muista, että seurakunnassani olisi ekumeniasta puhuttu sen enempää eikä muutenkaan minulla ollut juuri mitään tekemistä ekumenian kanssa.
Kun liityin katoliseen kirkkoon, tuota ekumeniahömpötystä onkin sittemmin tullut joka tuutista. Kaiken pitäisi olla niin ekumeenista, että... Minua ärsyttää hieman se, että minun pitäisi olla hyvää pataa mm. luterilaisten kanssa, vaikka nimenomaan olen eronnut moisesta lahkosta ja löytänyt oman hengellisen kotini katolisesta kirkosta, jonka uskon olevan se sama kirkko, jonka Jeesus Kristus perusti.
Minustakin on harkitsematonta ja tyhmää, että piispa Teemu tuhlaa aikaansa, voimavarojaan ja ehkäpä jopa yhteisiä rahojamme ekumeniaan. Eivät muutkaan tee sellaista! Miksi katolisen kirkon pitäisi sitten uhrautua?
Olen samaa mieltä Henrikiläisen kanssa siitä, että piispan tehtävä on opettaa, kasvattaa ja lujittaa katolista uskoa ja moraaliopetusta. Sellaista en ole piispa Teemulta vielä saanut.
"--piispan tehtävä on opettaa, kasvattaa ja lujittaa katolista uskoa ja moraaliopetusta. Sellaista en ole piispa Teemulta vielä saanut."
Joka saarnassaan piispa Sippo tuo esiin katolista uskoa ja moraaliopetusta. Käytkö messussa ja keskitytkö ottamaan vastaan sen, mitä siellä kuulet?
Julkisuudessa piispa Sippo on ottanut kantaa perheiden puolesta ja homoliittojen siunaamista vastaan. Tämä on yksi osa katolista moraaliopetusta. Moraali on kyllä paljon muutakin kuin seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Oletko varma, että tunnistat kaiken katolisen moraaliopetuksen juuri moraaliopetukseksi? Piispa Sippo puhuu kyllä moraalin alueeseen kuuluvista asioista.
Koko katolinen moraaliopetushan on oikeastaan tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." ja "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut".
Ekumeniaan katolinen kirkko on sitoutunut. Paavi on antanut erityistä kiitosta suomalaiselle ekumeeniselle toiminnalle. Sitä ei pidä väheksyä eikä eikä suhtautua siihen kielteisesti. Toinen asia on, että jotkut hörhöt tällä palstalla tulkitsevat katolisen kirkon ekumeenisia tavoitteita ja periaatteita aivan väärin ja esittävät sille älyttömiä vaatimuksia.
"Toinen asia on, että jotkut hörhöt tällä palstalla tulkitsevat katolisen kirkon ekumeenisia tavoitteita ja periaatteita aivan väärin ja esittävät sille älyttömiä vaatimuksia."
En ole havainnut sellaisesta merkkiäkään. Paremminkin kaikki ovat pitäytyneet ekumeniassa ja aivan terveellä tavalla pohtineet millä tavalla sitä voitaisiin kehittää ja viedä eteenpäin. Sellainen ekumenia, joka ei kehittyisi, olisi kuollutta ekumeniaa. Sitä ei kai halua meistä kukaan, vai?
"En ole havainnut sellaisesta merkkiäkään. Paremminkin kaikki ovat pitäytyneet ekumeniassa ja aivan terveellä tavalla pohtineet millä tavalla sitä voitaisiin kehittää ja viedä eteenpäin".
No sinä olet luterilainen, et katolilainen. Sinusta voi olla "tervettä" vaatia esim. avointa ehtoollispöytää tai Helsingin katolisen hiippakunnan yhdistämistä ev.lut. kirkkoon.
Katolilaisen mielestä tällaiset vaatimukset ovat kaikkea muuta kuin terveitä. Ne kertovat siitä, ettei niiden esittäjä ole ajatusmaailmaltaan katolilainen eikä rakasta kirkkoaan, vaan hän nostaa itsensä ja oman viisautensa kirkon yläpuolelle. Se on epäkatolista. Se on lisäksi täysin älytöntä, ei katolinen kirkko tee tuollaisia todella isoja mullistuksia joidenkin radikaalien yksilöiden tai ryhmittymien päähän pälkähtäneiden ideoiden mukaan.
Olet niin ahkera sivuhuomauttelija tällä palstalla, että luulisi sinun viitsivän hiukan ottaa selvää katolisesta kirkosta, sen uskosta, opista ja organisaatiosta. Mutta sinä se vain lauot omiasi.
"Sinusta voi olla "tervettä" vaatia esim. avointa ehtoollispöytää tai Helsingin katolisen hiippakunnan yhdistämistä ev.lut. kirkkoon."
Kyllä. Minusta on tervettä vaatia, että kaikkien kristittyjen yhteys toteutuisi mahdollisimman pian. Se lienee ekumenian virallinenkin tavoite. Sen sijaan kukaan ei näissä keskusteluissa ole vaatinut Helsingin katolisen hiippakunnan yhdistämistä ev.lut. kirkkoon. "Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi", sanotaan suuressa kirjassa.
"Olet niin ahkera sivuhuomauttelija tällä palstalla, että luulisi sinun viitsivän hiukan ottaa selvää katolisesta kirkosta, sen uskosta, opista ja organisaatiosta. Mutta sinä se vain lauot omiasi."
Mutta kun nimenomaan olen ottanut selvää.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8752679/41932743
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8752679/41936925
Tuossa pari puheenvuoroa tästä samaisesta keskustelusta. Jos vaaditaan, että katolinen hiippakunta on lakkautettava ja kokoonnuttava yhteisiin jumalanpalveluksiin luterilaisten kanssa plus yhteistä ehtoollispöytää, niin eikö se tarkoita Helsingin katolisen hiippakunnan yhdistämistä ev.lut. kirkkoon? Kyllä se faktisesti sitä tarkoittaa. Yhteinen ehtoollispöytä tarkoittaa yhteistä uskoa, ja kun nimenomaan se katolinen hiippakunta pitäisi lakkauttaa ja luterilaisen jatkaa olemassaoloaan, silloin katolinen hiippakunta on yhdistetty luterilaiseen.
Huomaan, että katkirkkolaiset edustavat tulevaisuutta ja eräänlaista eliittiä katolilaisten keskuudessa. He ovat sisäistäneet ekumenian. Kaikki eivät ole.
"katkirkkolaiset edustavat tulevaisuutta"
???
Tarkoitatko tulevaisuudella lopunaikojen luopumusta, jolloin suuri osa ihmisistä "ottaa pedon merkin"? (Ks. Ilmestyskirja).
Ellet tarkoita, minun on mahdoton ymmärtää, mitä oikein tarkoitat.
"Joka saarnassaan piispa Sippo tuo esiin katolista uskoa ja moraaliopetusta. Käytkö messussa ja keskitytkö ottamaan vastaan sen, mitä siellä kuulet?"
-- Ihanko totta? Minä olen ollut vuosikymmeniä katolilainen, enkä ole vain sellaista huomannut. Isä Sipon ja sittemmin piispa Sipon saarnat ovat olleet kyllä parhaimmillaan hengellisiä ja pohdiskelevia, mutta niissä ei ole tuotu esiin katolista uskoa eikä varsinkaan moraaliopetusta.
"Julkisuudessa piispa Sippo on ottanut kantaa perheiden puolesta ja homoliittojen siunaamista vastaan. Tämä on yksi osa katolista moraaliopetusta."
-- Näin on tapahtunut vain kerran, eikä se varmaankaan tule toistumaan. Tuo ainut kerta sattui ikään kuin sopivasti juuri silloin, kun Roomassa päätettiin seuraavasta piispasta.
"Moraali on kyllä paljon muutakin kuin seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Oletko varma, että tunnistat kaiken katolisen moraaliopetuksen juuri moraaliopetukseksi?"
-- Totta. Muun muassa kirkon yhteiskunnallinen opetus on osa-alue, johon Sippo ei myöskään ole koskaan kajonnut.
"Piispa Sippo puhuu kyllä moraalin alueeseen kuuluvista asioista."
-- Missä ja milloin niin olisi tapahtunut?
"Koko katolinen moraaliopetushan on oikeastaan tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." ja "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut"."
-- Sipon saarnojen mukaan se tuntuu myös päättyvän siihen.
"Ekumeniaan katolinen kirkko on sitoutunut."
-- Olen asunut muutaman vuoden ulkomailla, mm. eräässä toisessa Pohjoismaassa. Ei siellä koettu täkäläistä tarvetta jauhaa joka käänteessä ekumeniasta. Päinvastoin kyseisessä maassa on katoliset seurakunnat, yhdistykset, akatemiat, koulut, lukiot, kansankorkeakoulut, lastentarhat, vanhainkodit ja jopa katolinen saattokoti. Mitään tällaisista rakenteista ei meillä ole, ellei sitten sellaiseksi lasketa ursuliinisisarten lastentarhaa (jossa perinteisesti katolilaisia on 1-2). Täällä kotimaassa tuntuu usein siltä, että kirkko on tuhlannut aikansa ja voimavaransa tuollaiseen turhaan ja valitettavan pinnalliseen ekumeniaan, jolla on saavutettu perin vähän. Tai ainakin sama on saavutettu muuallakin ilman moisia uhrauksia.
"Paavi on antanut erityistä kiitosta suomalaiselle ekumeeniselle toiminnalle. Sitä ei pidä väheksyä eikä eikä suhtautua siihen kielteisesti."
-- Missä ja milloin niin olisi tapahtunut? Ei suomalainen ekumenia ole sen kummempaa kuin muissa Pohjoismaissa, joissa katolinen kirkko on pitänyt kiinni myös omasta edustaan ja tarkoitusperistään.
"Toinen asia on, että jotkut hörhöt tällä palstalla tulkitsevat katolisen kirkon ekumeenisia tavoitteita ja periaatteita aivan väärin ja esittävät sille älyttömiä vaatimuksia."
-- Nämä "hörhöt" ovat niitä samoja, jotka ovat vuosien varrella kasvaneet mm. Aartsin ja Sipon opetuksessa ja saarnoja kuunnelen.
eikö kuka tahansa opettu apina kykene latelemaan ulkomuistista kirkon oppia kunhan on päntännyt sitä katekismuksesta ensin hiukan. Sen sijaan on paljon vaikeampaa olla mystikko tai ohjata ihmisiä etsimään itse Jumalaa. Jumalaa ei kyllä löydä katekismuksesta. Sieltä löytää vain kirkon oppia. Tämä kirkon oppi, niin ihmeellisen ihanaa ja kaunista kuin se onkin, ei ole avain henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Ja jos ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan kirkon jäsenyyskään ei ole mitään muuta kuin mikä tahansa klubin jäsenyys. Toki kirkon opin opiskelu ja mystiikka eivät ole täysin toisensa poissulkevia asioita.
Lue vaikka Pikku Prinssi tai katso Good will hunting. Sillä faktaa on, että sydämellä jotkut asiat näkee paremmin kuin silmillä.
Hiukan erikoine kirjoitus minulta, mutta tuntui nyt siltä. :)
Olin mukana siinä kuuluisassa miekkarissa vuonna 2004. Jotkut meistä vaativat hiippakunnan lakkauttamista, mutta kukaan ei ole tähän mennessä mennyt ehdottomaan sen sulauttamista luterilaiseen kirkkoon.n.
Vaihtoehto olisi ollut Ruotsin katolisen hiippakunnan alaisuudessa toimiminen, jolloin piispa ei olisi joka nurkassa hääräämässä. Jo piispa Paul sanoi kerran, ettei Suomessa oikeastaan ole edellytyksiä ja tarvetta piispana toimimiselle, sillä katolilaisia on niin vähän.
Hiippakunnan lakkauttaminen ei ole ideana peräisin meiltä, vaan piispa Paulilta.
Miksi sen pitäisi ev.kirkkoon sulauttaa? Jos haluaa yhteisen kirkon, eikö luterilainenkin kirkon pitäisi lakkauttaa? Jos väitätte, ettei pidä. Silloin todistatte sillä, ettei ekumenia ole pyhä hengen luomus ja ekumeniaa ei ole vapaan ihmisen valinta, vaan ihmisten pakkoliitos. Muistuttaa kommunismia. Pyhä henki ei perusta kirkkoa, hän pyytää meidät hänen luokse opista huolimatta. Pyhä henki ei ole määrittänyt, mikä kirkko on se oikea.
"- Paavi on antanut erityistä kiitosta suomalaiselle ekumeeniselle toiminnalle. Sitä ei pidä väheksyä eikä eikä suhtautua siihen kielteisesti.
-- Missä ja milloin niin olisi tapahtunut?"
Joka vuosi Pyhän Henrikin päivän yhteydessä, kun ekumeeninen valtuuskunta käy Vatikaanissa.
"-Julkisuudessa piispa Sippo on ottanut kantaa perheiden puolesta ja homoliittojen siunaamista vastaan. Tämä on yksi osa katolista moraaliopetusta.
-- Näin on tapahtunut vain kerran, eikä se varmaankaan tule toistumaan. Tuo ainut kerta sattui ikään kuin sopivasti juuri silloin, kun Roomassa päätettiin seuraavasta piispasta."
Toisen kerran Teemu Sippo puhui homoliittojen siunaamista vastaan noin kuukausi piispaksivihkimisensä jälkeen, Kotimaa-lehden haastattelussa.
Montako kertaa pitäisi puhua tästä yksittäisestä asiasta, jotta sinä olisit tyytyväinen? Kaksi julkista kannanottoa noin puolen vuoden aikana tuntuisi minusta ihan riittävältä.
"- Koko katolinen moraaliopetushan on oikeastaan tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." ja "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut".
-- Sipon saarnojen mukaan se tuntuu myös päättyvän siihen."
Mitä tarkoitat: päättyvän siihen? Tuo on Jeesuksen moraaliopetus. Eikö se siis riitä? Kaikki, mitä kirkko yksityiskohtaisemmin moraalista opettaa, on näiden kahden käskyn sisällä.
"Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut" on niin iso käsky, että kukaan ihminen ei ikinä täytä sitä prosentinkaan vertaa. Kuka rakastaisi niin kuin Jumala? Mitä sen velvoituksen päälle voisi lisätä?
Kun piispa saarnoissaan yrittää lähestyä tätä Jeesuksen moraaliopetusta, tuodakseen siitä jotain pieniä osavelvoitteita meille mietittäviksi, hän opettaa kirkon moraaliopetusta. Tätä piispa Sippo tekee, niin kuin isä Sippo on tehnyt koko pappeutensa ajan.
"Pyhä henki ei perusta kirkkoa, hän pyytää meidät hänen luokse opista huolimatta. Pyhä henki ei ole määrittänyt, mikä kirkko on se oikea." (Teilipyörä)
Miten sinut on noilla tiedoilla ja noin epävarmalla uskolla ottaa katolisen kirkon jäseneksi? Oletko edes katolilainen? Seuraavassa sinulle lainaus kirkkomme virallisilta nettisivuilta: "Katolinen kirkko on ylivoimaisesti suurin kaikista kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä. Siihen kuuluu yli miljardi jäsentä. Se toimii käytännössä jokaisessa maailman kolkassa. Sen jäsenet puhuvat kaikkia maailman kieliä. Mutta vieläpä enemmän katolisen kirkon uskoa ja elämää leimaa varmuus siitä, että siinä on todellisesti läsnä sama kirkko, jonka ihmiseksi tullut Jumalan Poika, Jeesus Kristus, perusti ja jolle hän vuodatti Pyhän Hengen lahjojen täyteyden."
En kyllä vastannu sinulle vaan luterilaiselle sivuhuomattajalle, joten on yhtä ja sama mitä ajattelet tästä. Tämä vaastaus liittyy toiseen vastaukseen tässä ketjussa.
Toinen asia. Miten voit määritellä toisten uskoa epävarmaksi? Sinä uskot, että kaikki katoliset pääsee ainoastaan. Minä uskon ja luotan Jumalan sanaa, niin että ne 144000 sukukunnasta ja ne kaikki valkopukuiset ihmiset, jotka ovat kutsutut Jeesuksen valtakuntaan, pääsevät. Meidän katolinen usko on yksi tapa uskoa siihen, mutta meidän ei tule tuomita toisten uskoa. Jos teemme sen, emme kukaan ole sitä paikkaa ole ansaitseneet. Toisia uskolla lyöminen ei aja yhtään evankeliumin leviämistä, minkä Jeesus olisi ensisijaisesti toivonut. Siispä saat ajatella minusta mitä haluat, minun usko nojautuu luottamukseen Jumalaan. Minä en nojaudu sanoihin vahvistakseni uskoa. Sitä minun ei enää tarvitse tehdä.
Yksi kirkko on utopista, mutta "yksi seurakunta maailman kansakuntana" ei ole mahdoton ajatus, sillä meillä on yksi biosfäärinen planeetta, jota me tuhoamme täyttä vauhtia. Minä en ajatte itsekeskeisesti yhtä kirkkoa "se oikea" kuin täällä monet ajattelee. Minä ajattelen maapalloa, josta me emme pääse eroon, ja josta kukin meistä repii leivämme suuhun sillä uhallakin, että yksi seurakunnan jäsen tuhoaa Brasiliasta maapallon hiilinielun sadoilla hehtareilta. Hän ajattelee leipää, samalla täällä kaadetaan puun moottorien tieltä, jotta voisimme ajaa kahdella perheen autolla kilpaa kotiin tuottakseen hiilioksidia. Me emme ole tätä kirkkoa" eli maapalloa ansaitneet hoidettavaksi, kuten VT aluassa on annettu. Emme itsekeskeisellä ja sokealla ajatuksilta näe "kirkon tilaa". Siis saat ajatella mitä haluat minusta, niin teen samoin sinusta.
Mutta kun, hyvä ystävä, tuo sama kirkon oppi ja opetus perustuu sille samalle evankeliumille, jonka Jumala on ilmoittanut Jeesuksessa Kristuksessa.
Mystiikkaa ja hengellisyyttä ei voida erottaa kirkon uskosta ja opetuksesta, vaan päinvastoin kummatkin perustuvat sen varaan, syventävät sitä ja ikään kuin kasvavat siitä.
Käsityksesi "henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan" on sekin perin protestanttinen. Kasteen kautta meistä jokainen on Jumalan lapsi ja Jumalan armo toimii ja vaikuttaa meissä, kunhan vain tahdomme siinä pysyä emmekä tee syntiä.
Teologian opiskelu kannattaa aina.
Joo niin perustuu ja perimätietoon kanssa.
No itse asiassa mystiikan voi irrottaa täysin kirkon opetuksesta, sillä onhan buddhalaisilla ollut mystiikkaa, vaikka eivät olleet tietoisia Kristuksesta. Toki kristillistä mystiikkaa ei voi irroittaa kirkon uskosta.
Toki, mutta kuten sanoit "jos tahdomme" tämä tahtominen, kun vaatii jos suhdetta Jumalaan. Ei riitä, että mun mummo käy messussa.
Joo, minustakin kateksimuksen lukeminen on ihan yhtä hauskaa kuin algebra ja murtomaahiihto. :)
Ainakin täällä Helsingissä liikkuu huhu, jonka mukaan birgittalaissisaret lähtevät pian Stella Mariksesta, minkä takia leirikeskuksesta kehitettäisiin ekumeeninen.
Onko se totta? Tietoja? Ainakaan tiedonvälitys ei ole uuden piispamme myötä parantunut. Tiedonmurusia saamme edelleen huhujen muodossa, aivan kuten ennen.
Leirikeskuksesta ekumeeninen? Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti se on totta.
Mitä tarkoitat ekumeenisella leirikeskuksella? Jonkinlaista eri uskonyhteisöjen yhteisomistustako? Minä kyllä toivon, että Stellis pysyy katolisen hiippakunnan omistuksessa.
Onhan Stellistä jo ennen sisarten aikaa erilaiset ryhmät saaneet käyttää, mm. Hiljaisuuden ystävät ovat järjestäneet siellä ekumeenisia retrettejä. Käyttäjät ovat maksaneet vuokraa sen mukaan, miten pitkäksi aikaa ovat Stelliksen varanneet ja millaista tarjoilua ym. ovat sieltä halunneet.
Onko teillä varaa pitää moista leirikeskusta? Kun jopa katedraalinne katto on romahtamassa! Ja Englantilaisesta koulusta luovuitte jo vuosia sitten ilmeisesti samasta syystä.
Olkaa realisteja ja tehkää leirikeskuksestanne ekumeeninen. Siitä voisi tulla uusi "Ekumeeninen keskus".
Jos katoliset haluavat tehdä keskuksestaan ekumeenisen, se tarkoittaa että he haluavat luterilaiset maksamaan viulut. Mutta eipä meidänkään kirkolla ole rahaa poltettavaksi kaikenlaisissa hankkeissa.
Stellis voisi siirtyä Suomen Ekumenisen neuvoston leirikeskukseksi. Se olisi upeaa kehitystä! Enpä oikein usko, että katolisella kirkolla olisi yksin siihen varaa. Ekumenia velvoittaa.
Mitä mieltä, oltaisinko ekumeenisia Haitin suuntaan, eikä pyöritäisi oman navan ympärillä? Se velvoittaa enemmän.
Toivottovasti siellä ihmiset saa edes katon pään päälle. Nyt arvio 50000-100000 uhria ja ties monta asutonta.
Haitin avustaminen on diakonian tehtävä, ei ekumenian. Sekoitat asioita, eikä tämä viestisi ole ainoa esimerkki sellaisesta.
Eikö tässä nimenomaan ole hyvä ekumeeninen hanke? Ev.lut. kirkon yhteisvastuukeräyksen tuotosta se osa, mikä maksetaan keräystilille NYT, ennen varsinaisen keräyskampanjan alkamista, luvataan antaa lyhentämättömänä Haitin auttamiseen. Kyllä minä katolilaisena mielelläni osallistun. Ja viis veisaan siitä, onko tämä keräys sinun mielestäsi "ekumeniaa" vai "diakoniaa".
http://www.yhteisvastuu.fi/lahjoita
Tässähän me näemme, onko kirkoilla halu tehdä yhteistyötä. Missä on yhteistyöhalu? Diakoniaa voi harjoittaa ekumeenisestikin, kuten mica salis totesi. Jos ekumeniaa on harjoitettava, kuuluu myös diakoniatyökin siihen. Sydämmettömyys ei kuulu ekumeniaan.
Itse tuen Suomen ev.lut. kirkon arvokasta diakoniatyötä, katolista kirkkoa en taas tue niin kauan kuin Vatikaanin rikkaudet ovat paikallaan ja hiippakuntamme taloudesta vastaa Opus Dei. Jos "Teemu-piispan ystävät" perustetaan, tulen tukemaan sitä.
Kyllä me maksamme viulut, kunhan kirkkomme voi verottaa omia
jäseniään. Juuri samalla tavalla, kun teillä luterilaisilla maksetaan
viulut. Vapaaehtoinen vero, hah! Maksaisitko sinä tuloverosi, alvisi,
kirkollisverosi, perintöverosi, lahjaverosi IHAN MIELELLÄÄN, jos ei olisi
pakko. Enpä usko. En usko lapselliseen idealismiin, vaan organisoituun
ja kohtuulliseen yhteisvastuun pakkoon. Ei täällä veroja kerättäisi, jos
se ei olisi yhteiskunnan toimivuuden kannalta pakko.
Vähän rehellisyyttä, kiitos!
Tätä palstaa ei näköjään voi jättää edes kahdeksi päiväksi ilman valvontaa, ilman että konservatiivit aloittavat Teemu-piispan vastaisen paatoksensa.
Itse heitän kehään tärkeän ehdotuksen: perustakaamme yhdessä "Teemu-piispan ystävät ry", jolloin voimme koota yhteen piispaamme kannattavat voivat riippumatta siitä olemmeko katkirkkolaisia vaiko emme. Lisäksi yhdistys voisi kerätä rahaa niihin tarkoituksiin, joihin Teemu-piispa niitä haluaa ilman Opus Dein jäsenten haukkasilmien valvontaa ja kontrollia. Yksi sellainen tarkoitus olisi ilman muuta ekumenia.
Mitä sanotte? Me tuemme Teemu-piispaa ja seisomme hänen takanaan yhtenä rintamana. Turhautuneiden konservatiivien mielipiteillä ei ole merkitystä. He ovat jo hävinneet.
Olen ilman muuta valmis tukemaan avokätisesti yhdistystä, joka nimi on "Teemu-piispan ystävät". Sen sijaan jäsenmaksua en maksa enkä aio maksaa. Perustettavasta yhdistyksestä voisi tulla hyvinkin vaihtoehtoinen rahankeruukanava kirkollemme ja monet antaisivat mielellään Teemu-piispan tarkoituksiin, kunhan heillä olisi varmuus siitä, että tarkoituksista päättää piispa itse eikä Opus Dei.
Ekumenia on päämääränä niin tärkeä, että itse olisin valmis priorisoimaan sitä tarkoitusta ja kannatan myös Stella Mariksen muuttamista ekumeeniseksi leirikeskukseksi, kuten tuolla ylempänä jo vaaditaan.
Katolinen identiteettimme vaatii, että meillä on edes YKSI 100 %:sti katolinen leirikeskus. Ekumenialle ei ole sijaa. Maksoi mitä maksoi.
Minusta mitään katolista "identiteettiä" ei edes tarvita täällä Suomessa. Tämä on luterilainen maa ja meidän tehtävämme on olla vähintään ekumeenisia. Ilman sitä olemme ainoastaan naurettavia.
Miksi ihmeessä et käänny luterilaiseksi?
Olen omasta puolestani henkeen ja vereen katolilainen. Ikinä en ole kokenut olevani sen takia naurettava, eikä kukaan ole myöskään katolisuudelleni nauranut.
Täytyy sanoa. Luoja kiitos, että meillä uskonvapauslaki, jonka perustella saan uskoa ja kuulua uskonyhteisöön, ja olla siinä hamaan loppuun asti. Jos joskus Suomessa kirkot yhtyisivät, on minun oikeus olla siitä ulkopuolella, jos katson sen uskonvastaiseksi. Näin ihminen vapaudessaan toimii.
Katolinen = ekumeeninen = kristitty. Ilmeisesti tässä yhtälössä on sinulle jotakin liikaa.
Näh, väärin. Oikea: Katolinen luterilainen muut krisitilliset järjestöt=yhteistyötä=ekumeniaa.
Kirkkojen ei tarvitsekaan yhdistyä, sillä on vain YKSI KASTE. Ei ole luterilaista, katolista eikä ortodoksista kastetta, vaan yksi kaste ja me kaikki olemme samanarvoisia kristittyjä. Tämän kaiken opin viisaalta isä Robertilta. Kaikki erot ovat ihmisten keksintöä ja valtapolitiikkaa.
Eikö katolilainen tarkoitakaan samaa kuin kristitty? Jos tarkoittaa, sitten katolilaisen täytyy olla ekumeeninen. Ja tämä taas perustuu Herramme Jeesuksen käskyyn.
Piispa voisi jättää ekumeniaharrastuksensa vähemmälle ja keskittyä esimerkiksi laittamaan Caritaksen kuntoon ja toimintaan. Vrt. toinen keskustelu aiheesta.
Caritas on niin mitätön, että se voidaan sulauttaa hyvin luterilaisiin järjestöihin.
Ekumenia on tärkeämpää, jotta kaikkien kristittyjen yhteinen ehtoollispöytä saadaan palautettua mahdollisimman pian.
Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että Suomen Caritas tarvitsisi joitakin korjauksia työnsä linjoihin.
Mutta mitäs piispa voisi tehdä, elleivät katolilaiset ole Caritaksesta kiinnostuneempia kuin nyt. Sinne tarvitaan mukaan paljon uusia ihmisiä, jotka ovat valmiita hiukan antamaan aikaansa ja panostaan Caritaksen työssä. Edes sen verran, että maksavat jäsenmaksun ja käyvät vuosikokouksessa sanomassa, miten Caritaksen haluttaisiin toimivan.
No, voisi piispa tätäkin asiaa jossain ottaa esiin, vaikkapa kirjoittaa Fidekseen muistutuksen siitä, että meillä kaikilla on vastuu vähäisimmistä veljistämme ja että Caritas on katolisen kirkon sisällä oikea järjestö tämän vastuun kantamiseen.
Katolinen tiedotuskeskus ei tunnetusti juuri uutisoi vihaamastaan ekumeniasta, mutta onneksi ortodoksit sen kuitenkin tekevät:
http://www.ort.fi/fi/index.php?we_objectID=6672
Ilokseni huomasin, että Teemu-piispa on Roomassa tällä ekumeenisella vierailulla. Kun hiippakunta on pieni, minusta on paikallaan, että piispa käyttää aikaansa ekumeniaan, jotta kaikkien kristittyjen yhteys voisi toteutua mahdollisimman pian.
http://katolinen.net/?p=1991
Kun hiippakunta on (huhujen mukaan) lähes konkurssin partaalla ja katedraalikirkon katto on romahtamassa, jo luulisi piispalla olevan muutakin tekemistä kuin juokseminen kaiken maailman ekumeenisissa kissanristiäisissä.
Mutta kun ei. Uutisten mukaan Sippo on taas kerran Roomassa jonkin ekumeenisen valtuuskunnan mukana ja olipa moinen valtuuskunta ollut paavinkin luona. Fides-lehden mukaan Sippo tapasi paavin viimeksi kaksi kuukautta sitten ekumeenisen (kuinkas muuten?) ryhmän kanssa. Ilmeisesti paavia ehti tässä ajassa tulla jo kova ikävä, kun Roomaan täytyi matkustaa uudestaan.
Täällä Suomessa sitä jaksetaan jauhaa ja jauhaa ekumeniasta, aivan kuin se olisi katolisen kirkon ainoa tehtävä tässä maassa. Muualla niin ei ole. Luen säännönmukaisesti nettiuutisia muista Pohjoismaista. Siellä kirkko on elävä, uusia seurakuntia perustetaan, kirkkoja rakennetaan, vanhoja kunnostetaan, Caritas on aktiivinen, seurakunnat kukoistavat ja tarjoavat monipuolista ohjelmaa, käydään keskustelua ja piispat osallistuvat jopa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Mitään tällaista ei ole täällä kotimaassa. Mutta itse en jaksa odottaa mitään piispalta, jonka ainoat ansiot tuntuvat olevan ekumeenisuus (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan) ja hyvät suhteet edesmenneeseen Katkirkkoon.
Kävi kuule Wróbelkin näillä ihan samoilla ekumeenisilla Rooman-reissuilla joka vuosi pyhän Henrikin päivän yhteydessä, mukana aina joku ev.lut piispoista. Ja paavin vastaanotolla kävivät yhessä. Ehti Jozef-piispa ekumeniaan osallistua, vaikka proffan hommat hältä aikaa veivätkin.
Tää Henrikin-päivän messu Roomassa on 25 vuoden perinne, ei piispa Teemun keksintöö eikä mikää uutuus. Me konservatiivit tykätään siitä, että perinteistä pidetään kii.
Ootsä lukenu viimesen Fidesin? Piispa kirjottaa siellä Henkan katon korjaamisesta. Siihenki asiaan on siis aikaa riittäny. Kyllä piispa Teemu hommansa hoitaa. Joko pistit tilille oman lahjotukses?
Olipas vihaa pursuava kirjoitus. Ja miten niin Katkirkko olisi edesmennyt? Sen tukijoiksi tunnustautuvat kirjoittelevat tälläkin palstalla harva se päivä. Hyvä niin, sillä heidän mielipiteensä ovat ekumeenisesti kiinnostavia, haastavia ja mitä suurimmassa määrin tervetulleita.
Jos Ruotsissa katolinen elämä kukoistaa toisin kuin Suomessa. niin on syytä muistaa että siellä katolilaisten määrä lasketaan sadoissatuhansissa kun taas Suomessa tuhansissa. Siinä on vissi ero kannatuspohjassa. Ehkä niillä on jo kotimaisia pappejakin, ettei tarvitse kaikkia ulkoa tuoda-
Ja miksiköhän Ruotsissa on kymmenittäin kotimaisia katolisia pappeja? Itse maassa asuneena tiedän kyllä miksi. Ei syntyperäisiä ruotsalaisia katolilaisia ole sadoissatuhansissa.
Erona on vain se, että Ruotsissa ei ole koskaan ollut SCJ:n pakkovaltaa eikä sen aiheuttamaa hiippakunnan näivettymistä, jossa muille spiritualiteeteille eikä papeille ole annettu mitään sijaan.
Suomen katolisen kirkon ehdottomasti tärkein tehtävä on EKUMENIA. Muulla ei ole niin väliä. Tämän Teemu-piispa on onneksi sisäistänyt isä Robertin "koulussa".
Konservatiivit eivät täällä enää kukkoile. Hyväksykää osanne ja olkaa hiljaa.
Ei piispa Sippo missään "isä Robertin koulussa" ole ollut. Isä Robertin ekumeeninen meininki oli koko muulle hiippakunnan papistolle kummastelun, hymähtelyn ja päänpudistelun aihe, ei millään lailla ihailtua.
Toistat itseäsi erittäin tylsällä tavalla.
Katkirkko tuntuu olevan vähän niin kuin 60-vuotiaat hipit, hyvin harvalukuiseksi käynyt jäännöserä, joka ei jaksa kiinnostaa enää ketään mutta joka ei itse tunnu ymmärtävän eikä jaksavan uudistua.
Mihin se sanavapaus on unohtunut? häh? Öh... oo hiljaan...jep.
Tässä se virallinen ekumenia on:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BBF43613306738A0C2257591002D5E37/$file/ATTT7NAT.pdf
Lue hartaudella se, sillä ei ole muuta virallista ekumeniaa, mitä Suomessa on. Luterilainen kirkkokin on helisemässä Luther-säätiön kanssa. Heillä on suunta, mistä virallinen luterilainen kirkko ei pidä. Jos joku kiinnostaa miksi, niin painamalla linkkiä ja sisälukutaidolla syy selviä:
http://www.luthersaatio.com/kysvast.php
Tässä hiippakunnassa välinpitämätöntä ja kaiken kattavaa ekumeniaa alettiin harrastaa piispa Verschurenin kaudella. Etunenässä siinä toimivat isät Robert, Aarts, Sippo ja Voutilainen, viimeksi mainittu tosin vähemmän näkyvästi.
Ekumenian eteen uhrattiin kaikki. Sen sijaan, että olisi rakennettu omia kirkkoja, pidettiin parempana järjestää messut luterilaisiin tai ortodoksisiin kirkkoihin. Piispa Verschuren vastusti muun muassa Oulun kirkon rakentamista - siis sen saman, jonka seurakuntaan taitaa tätänykyä kuulua monta sataa katolilaista.
Olen itsekin nähnyt omin silmin ns. idän riituksen messun Myllyjärvellä. Isä Robert kutsui siinä ehtoolliselle KAIKKI kastetut, koska "tämä on ekumeeninen keskus". Katkirkkolaisen ja muiden puheet tällä palstalla eivät ole mitään hömpötystä, vaan perustuvat tosiasioille.
Samaa kaikenkattavaa ekumeniaa jatkaa nyt piispa Sippo. Itsekin ihmettelen sitä mitä ihmettä hän kuvittelee tällä saavuttavansa. Ex-luterilaisena luterilaisten hyväksynnänkö? Vaiko ortodoksien ystävyyden? Vaiko omaa kunniaa? Vastaus kaikkiin kolmeen on "ei tule saavuttamaan". Me olemme erillisiä kirkkoja ja on aivan turha, että näistä kirkoista pienimmän ainoa piispa uhraa aikansa maanlaajuisen ekumenian hyväksi, kun omassa hiippakunnassakin olisi tekemistä vaikka muille jakaa.
Mutta isä Robertin esimerkkihän tuntuu kovasti velvoittavan.
"Katkirkko tuntuu olevan vähän niin kuin 60-vuotiaat hipit, hyvin harvalukuiseksi käynyt jäännöserä, joka ei jaksa kiinnostaa enää ketään mutta joka ei itse tunnu ymmärtävän eikä jaksavan uudistua."
Suomen katolilaisilla on ihmeellinen taipumus leimata ja nimitellä (hieman) eri mieltä olevia sekä yrittää vähätellä näiden mielipiteen arvoa. Ei tunnu kovinkaan kristilliseltä, mutta ei ole myöskään hyvää mainosta kirkollenne. Ilmapiirinne täytyy olla todella kehno.
Sinulla tuntuu olevan jatkuva tarve pikkuisen muuntaa totuutta piispa Sipon vahingoksi. Sellainen tarve on kiusaus, jota kristityn tulisi vastustaa, eikö niin?
Olen keskustellut piispa Verschurenin kanssa. Tiedän, että isä Robertin avoin ehtoollispöytä Myllyjärvellä oli hiippakunnassa muitten pappien vieroksuma asia. Piispa Verschuren sieti sitä, koska sitä ei pystytty estämään, kun isä Robertin kuitenkin sallittiin maassa, tässä kotimaassaan, olla. Piispa Wróbelkin salli hänen jatkaa Myllyjärvellä.
Sen sijaan, kun isä Robert vietti messua joskus jossakin hiippakunnan seurakuntakirkossa, hänellä ei tietenkään tällaiseen normienvastaisuuteen lupaa ja mahdollisuutta ollut.
Tiedän tapauksen, jossa eräs ulkomainen maassa tilapäisesti vieraileva katolinen pappi vietti messua muualla kuin Myllyjärvellä (luterilaisessa kirkossa), ja kutsui myös paikalla olleita luterilaisia ehtoolliselle. Tästä piispa Verschuren oli hyvin hälyttynyt ja vihainen. Tällaista ei olisi saanut tapahtua.
On valheellista väittää, että piispa Sipon harjoittama ekumenia olisi mitään muuta kuin koko universaalin katolisen kirkon hyväksymää ekumeniaa. Hän ei ole tarjoamassa ehtoollista kenelle tahansa.
Toivoisin että miettisit, miksi sinä viikosta toiseen esität totuutta muuntelevia väitteitä piispa Siposta täällä julkisuudessa. Sellainen ei ole katolilaiselle sopivaa toimintaa. Mistä kumpuaa sellainen katkeruutesi, että et pysty muuhun kuin tietoiseen piispan ja koko hiippakunnan vahingoittamiseen?
Ortodoksien suhteen on katolinen kirkko jo aikaisemmin hyväksynyt, että siellä, missä ortodoksilla tai katolilaisella on omaan kirkkoonsa kohtuuttoman vaikea matka ja toisen osapuolen kirkko helpommin saavutettavissa, voi paikallisen piispan ja kirkkoherran luvalla käydä ehtoollisella toisen osapuolen kirkossa. En tiedä, käyttääkö Suomessa kukaan ortodoksi tätä mahdollisuutta. Kuulemma ortodoksinen kirkko ei tällä hetkellä hyväksy katolilaisten ehtoollisella käymistä heidän liturgiassaan, eli tämäkin sopimus lienee olemassa vain teoriassa.
"Sinulla tuntuu olevan jatkuva tarve pikkuisen muuntaa totuutta piispa Sipon vahingoksi."
Jatkuva tarve? En ole aiemmin nähnyt "Henrikistä minäkin" -nimimerkin kirjoituksia tällä palstalla ollenkaan.
Itse en kuulu ns. myllyjärveläisiin, mutta pidän puheitasi häpeällisinä. Miten joku katolilainen voi kirjoittaa tuollaista roskaa edemenneestä papista? Sen tiedän, että isä Robert de Caluwé oli kaikkien pappiemme arvostama.
Pidän ihmeellisenä sitä, että monet niistä nyt jauhavat normeista, joiden itsensä ei tulisi Vatikaanin virallisten normien mukaan mennä kommuuniolle. Omista "synneistä" vaietaan, jotta seurakunnan ja maallikkosääntökuntien kokouksissa voidaan esittää pyhimystä, mutta sen sijaan kuolleita pappeja haukutaan niin paljon kuin sielu sietää. Ja paljon tuntuukin sietävän.
Ei silti, en minäkään niitä normeja kannata. Mutta juuri siksi sympatiseeraan Katkirkon ja WAC-liikkeen kanssa, jotka pyrkivät niitä muuttamaan mm. ekumenian edistymiseksi.
"...piispa Sipon harjoittama ekumenia olisi mitään muuta kuin koko universaalin katolisen kirkon hyväksymää ekumeniaa. Hän ei ole tarjoamassa ehtoollista kenelle tahansa."
Kuka tahansa asioita vähäänkään tunteva tietää, että asiat ovat perin toisin.
"Sinulla tuntuu olevan jatkuva tarve pikkuisen muuntaa totuutta piispa Sipon vahingoksi. Sellainen tarve on kiusaus, jota kristityn tulisi vastustaa, eikö niin?"
Kirjoitin tänne viimeksi kuukausia sitten, joten mistään jatkuvasta tarvesta ei ainakaan minun tapauksessani voida puhua.
"Olen keskustellut piispa Verschurenin kanssa."
Samoin.
"Tiedän, että isä Robertin avoin ehtoollispöytä Myllyjärvellä oli hiippakunnassa muitten pappien vieroksuma asia. Piispa Verschuren sieti sitä, koska sitä ei pystytty estämään, kun isä Robertin kuitenkin sallittiin maassa, tässä kotimaassaan, olla."
Piispa Verschuren astui virkaansa 1964. Isä Robert oli tuolloin nuori mies ja elettiin muutenkin kokonaan toisia aikoja. Piispako ei olisi kyennyt tekemään mitään? Kaikkina näinä vuosikymmeninä? Hän ei halunnut.
"Piispa Wróbelkin salli hänen jatkaa Myllyjärvellä."
Piispa Wróbelin tullessa tänne isä Robert oli jo ikäloppu eläkeläinen. Ei sellaiseen ole asiallista kajota.
"Sen sijaan, kun isä Robert vietti messua joskus jossakin hiippakunnan seurakuntakirkossa, hänellä ei tietenkään tällaiseen normienvastaisuuteen lupaa ja mahdollisuutta ollut."
Olen ollut katolilainen vuosikymmeniä enkä ole koskaan nähnyt enkä kuullut isä Robertin viettäneen messuja seurakunnissa. Joskus hän oli vain mukana muiden pappien kanssa jossakin suuressa piispanmessussa, mutta siinä kaikki.
"Tiedän tapauksen, jossa eräs ulkomainen maassa tilapäisesti vieraileva katolinen pappi vietti messua muualla kuin Myllyjärvellä (luterilaisessa kirkossa), ja kutsui myös paikalla olleita luterilaisia ehtoolliselle. Tästä piispa Verschuren oli hyvin hälyttynyt ja vihainen. Tällaista ei olisi saanut tapahtua."
Yksittäistapaukset eivät selitä mitään. Verschuren antoi Myllyjärven sirkuksen jatkua vuosikymmeniä eikä Sippokaan siihen tainnut puuttua millään tavalla.
"On valheellista väittää, että piispa Sipon harjoittama ekumenia olisi mitään muuta kuin koko universaalin katolisen kirkon hyväksymää ekumeniaa. Hän ei ole tarjoamassa ehtoollista kenelle tahansa."
Mitä tulee ehtoollisen jakamiseen, monien muiden henrikiläisten tavoin tiedän, että hän on ollut tarjoamassa ehtoollista mm. sellaisille, jotka eivät kirkkomme sääntöjen eli kirkkolain mukaan saisi ehtoollista ottaa alkuunkaan.
"Toivoisin että miettisit, miksi sinä viikosta toiseen esität totuutta muuntelevia väitteitä piispa Siposta täällä julkisuudessa."
Viikosta toiseen? Kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa pitkään aikaan eilen.
"Sellainen ei ole katolilaiselle sopivaa toimintaa. Mistä kumpuaa sellainen katkeruutesi, että et pysty muuhun kuin tietoiseen piispan ja koko hiippakunnan vahingoittamiseen?"
Ihmeellistä, ettei kukaan luonnehtinut Katkirkkoa tuollaisella tavalla edellisen piispan aikana.
"Ortodoksien suhteen on katolinen kirkko jo aikaisemmin hyväksynyt, että siellä, missä ortodoksilla tai katolilaisella on omaan kirkkoonsa kohtuuttoman vaikea matka ja toisen osapuolen kirkko helpommin saavutettavissa, voi paikallisen piispan ja kirkkoherran luvalla käydä ehtoollisella toisen osapuolen kirkossa. En tiedä, käyttääkö Suomessa kukaan ortodoksi tätä mahdollisuutta. Kuulemma ortodoksinen kirkko ei tällä hetkellä hyväksy katolilaisten ehtoollisella käymistä heidän liturgiassaan, eli tämäkin sopimus lienee olemassa vain teoriassa."
Ja miten tämä liittyy asiaan? Ei se liitykään.
Olen aina ihmetellyt samaa: Miksi me suomalaiset katolilaiset emme kykene asialliseen keskusteluun? Se menee aina toisten syyttelemiseksi, kyttäämiseksi ja jopa herjaamiseksi. Katkirkko toimi vuosikausia asiallisen keskustelun kanavana (asiattomuudet poistettiin), mutta viime kuukaudet se on harkituista ja vakavista syistä pitänyt hiljaiseloa.
Me tarvitsemme asiallisen keskustelun kanavan! Mutta onko meistä siihen?
Harkitusta syistä on ollut hiljanen? Eikö sen juuri pitäisi olla se kuuma foorum justinsa? Ei ole muita foorumia sen ja tämän lisäksi, kun ei moni ole innotunut sellaisesta. On järjetöntä vaatia sellaista, jos ei kysyttäessä vastaa. Täällä on kysytty jo kerran, halutetteko, mutta hiljaiuus kertoi selkeän kannan: EI haluta. Se kertoo meidän haluttomuudesta olla yhtä kirkkoa. Valitettavasti piispat jakoivat meidät eri leireihin, niin ettemme edes pysty kuin harvoin keskustelemaan muusta aihesta. Joskus joku avaa ketjun jostan uudesta asiasta, mutta se ketjun aihe tyssää nopeasti. Piispan ketjut ruokkii paremmin.
"Ortodoksien suhteen on katolinen kirkko jo aikaisemmin hyväksynyt, että siellä, missä ortodoksilla tai katolilaisella on omaan kirkkoonsa kohtuuttoman vaikea matka ja toisen osapuolen kirkko helpommin saavutettavissa, voi paikallisen piispan ja kirkkoherran luvalla käydä ehtoollisella toisen osapuolen kirkossa. En tiedä, käyttääkö Suomessa kukaan ortodoksi tätä mahdollisuutta. Kuulemma ortodoksinen kirkko ei tällä hetkellä hyväksy katolilaisten ehtoollisella käymistä heidän liturgiassaan, eli tämäkin sopimus lienee olemassa vain teoriassa."
Käsittääkseni asia menee niin, että ortodoksit hyväksyvät kyllä että room. katolinen käy eukaristiassa ort. kirkossa em. sopimuksella, mutta ei toisinpäin. Olen ainakin kuullut -- ort. piispan suusta -- että tällaisia yksittäistapauksia Suomessa on ollut. Toisinpäin toimimisesta en ole kuullut. Ortodoksi Suomessa harvemmin tällaiseen tilanteeseen kyllä joutuisikaan.
Valitsin tarkoituksella provosoivan otsikon. Mutta itse asiassa olen tätä mieltä. Minulle sopii hyvin se, että sen katto romahtaisi. Sen myötä tulisivat näkyviin ne laiminlyönnit, se välinpitämättömyys, laiskuus ja saamattomuus, jotka tässä seurakunnassa kukoistivat silloisen isä Sipon aikana.
Tunnen suoranaista sääliä monsignore Marinoa kohtaan, koska hän on joutunut kirkkoherrakaudellaan keskittymään pelkästään edeltäjänsä laiminlyöntien korjaamiseen; maalaus, valaistus, paloturvallisuus, ulkoaita, kellotorni ja nyt siis katto. Itse pidän monsignore Marinosta. Hän on paras kirkkoherra, joka meillä on tässä seurakunnassa koskaan ollut. Ihailen hänen kärsivällisyyttään ja pitkäpinnaisuuttaan, kun hän nyt joutuu vuosikaupalla korjaamaan toisen välinpitämättömyyden aiheuttamia vahinkoja.
Piispa Sipon kirje Fides-lehdessä oli jokseenkin irvokas. Eikö hän tajua edes pyytää anteeksi? Vahingothan ovat syntyneet hänen kirkkoherra-kaudellaan. Koko vetoomuksesta hehkui se sama tuttu laiskuus ja välinpitämättömyys tyyliin "jos ette maksa, joudutaaan katedraali sulkemaan". Kas kun häi ei viitsinyt pyytää rahaa silloin, kun vahingoista olisi selvitty huomattavasti pienemmillä kuluilla tai ne eivät olisi edes päässeet syntymään!
Minun puolestani katedraalin katto saakin romahtaa. Laskun siitä saa lähettää piispantaloon ja mieluiten nimellä varustettuna.
On ikävää lukea täällä kirjoituksia, jotka eivät pohjaudu tosiasioihin. Seurakunnan raha-asioista paljonkin tietävänä haluan korjata virheellisiä syytöksiä Teemu Sippoa kohtaan hänen toimiessaan kirkkoherrana Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa.
Isä Teemun ollessa kirkkoherrana, Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta eli kädestä suuhun. N. 20 seuralaista maksoi tukensa kirkolle kuukausittain. Nämä summat olivat hyvin pieniä ja seurakunnan oli maksettava näistä tukimaksuista ja kolehdeista kaikki kiinteät kulut seurakunnassa.
Kaikkiin, pieniinkin hankintoihin anottiin rahaa Saksasta. Mm. neuvotteluhuoneeseen hankittu pöytä ja tuolit ostettiin kierrätyskeskuksesta ja tähän saatiin muutama tuhat markkaa Saksasta.
Seurakunnassa alkoi seurakuntasalin ja lastentarhan remontti. Tähän saatiin myös rahat Saksasta ja seurakunta joutui lisäksi myymään testamentteina saamansa asunto-osakkeen ja omakotitalon saattaakseen rakennustyön valmiiksi. Isä Teemu Sippo oli hyvä pappi ja useimmat seurakuntalaiset pitivät hänestä todella. Aivan kirkkoherrakautensa loppuvaiheessa seurakunta sai pari isoa testamenttilahjoitusta, joissa ehtona oli Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan alueella olevien, hiippakunnan omistamien rakennusten korjaaminen ja ylläpito.
Isä Marinolla on ollut siis isä Teemu Sipon kirkkoherrakautenaan saamien testamenttilahjoitusten avulla teettää erilaisia korjaustöitä seurakunnan rakennusten ja aidan osalta. Aidan korjauksesta muuten puhuttiin jo kauan ennen nykyisen kirkkoherran nimitystä. Asia kaatui aina varojen puutteeseen. Nyt on käytetty testamenteista saadut varat mm. aidan korjaamiseen Tallinnassa, puutarha arkkitehdin tekemään suunnitelmaan piha-alueelle sekä suunnitelman toteuttamiseen.
Pappilassa on tehty pintaremonttia ja uusia tietokoneita on hankittu sekä papeille että kansliaan. Kirkossa tehtiin museoviraston ohjeiden mukainen remontti, jolloin kirkkosali maalattiin ja kunnostettiin kokonaan ja kirkkoon hankittiin äänentoistolaitteet sekä uudet valaisimet Italiasta. Myös seurakuntasalin keittiönurkkaus on rakennettu kokonaan uudelleen ja sinne on hankittu uudet koneet. Kaikki nämä työt on tehty testamenteista saaduilla varoilla.
Kirkon kattoa ja tornia on korjailtu jo nykyisen piispan ollessa kirkkoherra ja tällä vuosituhannella on tornia yritetty korjata vahvistamalla rakenteita sisäpuolelta. Kukaan ei halua muistaa, että kaikki ongelmat kirkon tornissa ja kattorakenteissa alkoivat jo siinä vaiheessa, kun kirkkoon rakennettiin uusi kuori ja tuuletusaukot kirkon kattorakenteissa suljettiin. Tämä ei varmasti liity millään tavalla isä Teemu Sipon kirkkoherrakauteen Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa.
Onneksi hiippakuntalaiset ovat piispan kirjeen saatuaan avanneet kukkaronsa nyörit ja saamme avustuksia, jolloin voimme näyttää raha-anomuksissa, että olemme hiippakuntalaiisna mukana katedraalin korjauksen toteuttamisessa.
Magdalena Torkko
Hiippakunnan seurakuntien kirjanpitäjä
Talousneuvoston jäsen v:ta 1989
Kiitos tästä asiallisesta ja oikeaa tietoa jakavasta kirjoituksesta.
Toivottavasti asioiden vääristely ja pahantahtoinen piispa Sipon syyttäminen loppuu tähän. Ja toivottavasti kaikki aikuiset hiippakuntalaiset ottavat tosissaan vetoomuksen raha-avustusten saamiseksi kirkon katon korjaukseen.
Kiitos hienosta kirjoituksesta! Me Teemu-piispan tukijat emme tule antamaan enää suunvuoroa moisille konservatiiveille, jotka yrittävät syyttää häntä ties mistä kattovahingoista.
Tämä kirjoitus todistaa taas kerran sen tosiasian, että suurin osa maamme suomalaisista katolilaisista on ainakin osoittain samaa mieltä meidän katkirkkolaisten kanssa.
Jotkut ovat vuosien varrella yrittäneet kaikin keinoin leimata Katkirkon. Ehkä sen nimi on syytä vielä muuttaa siinä vaiheessa, kun nettisivut muodossa tai toisessa palaavat toimimaan. Joka tapauksessa Katkirkon edustama liike ei voi sammua. Se edustaa tulevaisuutta ja tämän kaiken Teemu-piispa tietää varsin hyvin.
Me kaikki uudistusmieliset toivomme, että asioiden vääristely ja pahantahtoinen Teemu-piispan syyttäminen loppuu tähän. Oikein sanottu!
Katkirkkolaisten osalta uskallan arvioida hyvällä omallatunnolla, että me tulemme seisomaan yhtenä rintamana Teemu-piispan takana. Mutta tulevatko seisomaan muut? Edellinen kirjoitus lupaa tässä suhteessa hyvää.
"Isä Teemu Sippo oli hyvä pappi ja useimmat seurakuntalaiset pitivät hänestä todella."
Eräiden mielestä "hyvä pappi" taitaa olla kuka tahansa sellainen, joka jakaa kommuuniota kenelle tahansa ja täysin piittaamatta kirkkomme määräyksistä.
Arviot "useimpien" seurakuntalaisten tai ylipäätään katolilaisten mielipiteiteistä kuka tahansa älykäs ihminen jättää omaan arvoonsa, koska moisista ei tosiasiassa voida mitään tietää, ellei sitten mielipidemittarina pidetä joidenkin kirkkokahvien juoruhöpinöitä.
"Isä Teemun ollessa kirkkoherrana, Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta eli kädestä suuhun. N. 20 seuralaista maksoi tukensa kirkolle kuukausittain. Nämä summat olivat hyvin pieniä ja seurakunnan oli maksettava näistä tukimaksuista ja kolehdeista kaikki kiinteät kulut seurakunnassa."
Näin ollen voidaan sanoa, että seurakuntalaisten luottamus kirkkoherraan ja taloudenhoitoon tuntuu olleen pohjamudissa, kun kerran seurakuntaa ei tuettu. Samaan aikaan Pyhän Marian seurakunta tuli jo omillaan toimeen, vaikka sen alue ei suinkaan käsittänyt Helsingin kalleimpia kaupunginosia ja niiden katolisia asukkaita.
"Kaikkiin, pieniinkin hankintoihin anottiin rahaa Saksasta. Mm. neuvotteluhuoneeseen hankittu pöytä ja tuolit ostettiin kierrätyskeskuksesta ja tähän saatiin muutama tuhat markkaa Saksasta."
Siis?
"Seurakunnassa alkoi seurakuntasalin ja lastentarhan remontti. Tähän saatiin myös rahat Saksasta ja seurakunta joutui lisäksi myymään testamentteina saamansa asunto-osakkeen ja omakotitalon saattaakseen rakennustyön valmiiksi."
Siihen aikaan kenellekään ei toisin sanoen juolahtanut mieleen tarkistuttaa perusteellisesti 1800-luvun lopulla rakennetun kirkon rakenteiden tai edes sen ikkunamaalausten tilaa. Muistan hyvin "vanhan" alakerran seurakuntasalin, joka ei ollut yhtä valoisa kuin nykyinen, mutta joka tuskin oli kiireellisin kaikista remonttihankkeista.
"Isä Teemu Sippo oli hyvä pappi ja useimmat seurakuntalaiset pitivät hänestä todella."
Tästä asiasta voidaan olla montaa mieltä ja tunnetusti ollaankin.
"Aivan kirkkoherrakautensa loppuvaiheessa seurakunta sai pari isoa testamenttilahjoitusta, joissa ehtona oli Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan alueella olevien, hiippakunnan omistamien rakennusten korjaaminen ja ylläpito."
Ja miksei moista lahjoitusta sitten seurattu mm. tarkistamalla katedraalikirkon kattorakenteita ja yleiskuntoa laajemminkin? Minun on vaikeaa uskoa, että nykyiset vakavat vahingot (Fideksen mukaan kattorakenteet paikoitellen "kokonaan lahot") olisivat syntyneet parin viime vuoden aikana.
"Isä Marinolla on ollut siis isä Teemu Sipon kirkkoherrakautenaan saamien testamenttilahjoitusten avulla teettää erilaisia korjaustöitä seurakunnan rakennusten ja aidan osalta."
Testamentit tuskin olivat Sipon ansiota, sillä hän ei taatusti aiheuttanut asianomaisten lahjoittajien kuolemaa! Tosiasiassa monsignore Marino on ollut ahkera, toimelias ja vastuuntuntoinen kirkkoherra, joka ei ole säästänyt aikaansa, vaivaansa eikä energiaansa katedraalimme pelastamiseksi.
"Aidan korjauksesta muuten puhuttiin jo kauan ennen nykyisen kirkkoherran nimitystä. Asia kaatui aina varojen puutteeseen."
Siis vain puhuttiin? Ilmeisesti keräykset pystyynlaittaminen tai varojen anominen Museovirastolta olisi ollut silloiselle kirkkoherralle ja hänen talousihmisilleen liian työteliästä?
"Nyt on käytetty testamenteista saadut varat mm. aidan korjaamiseen Tallinnassa, puutarha arkkitehdin tekemään suunnitelmaan piha-alueelle sekä suunnitelman toteuttamiseen."
Kiitos monsignore Marinon!
"Pappilassa on tehty pintaremonttia ja uusia tietokoneita on hankittu sekä papeille että kansliaan. Kirkossa tehtiin museoviraston ohjeiden mukainen remontti, jolloin kirkkosali maalattiin ja kunnostettiin kokonaan ja kirkkoon hankittiin äänentoistolaitteet sekä uudet valaisimet Italiasta. Myös seurakuntasalin keittiönurkkaus on rakennettu kokonaan uudelleen ja sinne on hankittu uudet koneet. Kaikki nämä työt on tehty testamenteista saaduilla varoilla."
Ks. edellä.
"Kirkon kattoa ja tornia on korjailtu jo nykyisen piispan ollessa kirkkoherra ja tällä vuosituhannella on tornia yritetty korjata vahvistamalla rakenteita sisäpuolelta."
Tämä on ensimmäinen kerta, kun moisista kirjausyrityksistä "tiedotetaan". En oikein usko tällaiseen sepittelyyn, koska moisista korjausyrityksistä ei ollut mainuttu koskaan seurakuntalehdessä eikä Fides-lehdessä.
"Kukaan ei halua muistaa, että kaikki ongelmat kirkon tornissa ja kattorakenteissa alkoivat jo siinä vaiheessa, kun kirkkoon rakennettiin uusi kuori ja tuuletusaukot kirkon kattorakenteissa suljettiin. Tämä ei varmasti liity millään tavalla isä Teemu Sipon kirkkoherrakauteen Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa."
Tarkastettiinko kattorakenteita kertaakaan Sipon kirkkoherrakaudella? Saanko arvata, ettei tarkastettu. Onko normaalia toimia 1800-luvun lopulla vähillä varoilla rakennetun kirkon kirkkoherrana eikä koskaan tarkistuttaa kirkkorakennuksen kuntoa.
"Onneksi hiippakuntalaiset ovat piispan kirjeen saatuaan avanneet kukkaronsa nyörit ja saamme avustuksia, jolloin voimme näyttää raha-anomuksissa, että olemme hiippakuntalaiisna mukana katedraalin korjauksen toteuttamisessa."
Siitä kiitos monsignore Marinolle. Häneen voi luottaa, kaikkiin pappeihin ja piispoihin taas ei.
Kylläpä Suomen katolisessa kirkossa tunteet käyvät kuumina. Ei silti, kyllä meilläkin kävisivät, jos Helsingin tuomiokirkon katto olisi romahtamassa. Toivon, ettei Pyhän Henrikin katedraalin katto heijasta hiippakuntanne henkistä ja hengellistä tilaa. Ekumenia velvoittaa, kuten tällä palstalla on jo todettu, joten toivon teille parempia aikoja.
Hesarissa kat.kirkon tiedottaja kertoi, että katolilaisilta on piispan vetoomuksen jälkeen tullut
70 000 euroa. (Paljonko se tekee nokkaa päälle?) Remontti alkaa ensi keväänä, mutta Museoviraston avustus 250 000 ei riitä kuin alkuun, koska kyseessä on miljoona remppa.
Se tekee noin 7 euroa per. katolilainen ja kun sekin tehtäisi edes kerran kuukaudessa, niin kirkko saisi 840 000 euroa vuodessa. Sekin olisi jotain, eikö vain?
Ne ovat kukkaronsa avanneet, jotka ovat kirjeen saaneet. En ole saanut kirjettä ja muutenkin näyttää jo reilu vuosi sitten katkenneen kaikki posti hiippakunnasta (omasta seurakunnasta kyllä tulee ja muutenkin olen tietysti edelleen kirkon jäsen). Mitenköhän paljon jää rahaa uupumaan siksi, että jäsenrekisterit eivät ole ajan tasalla tai kämmäillään postitusten kanssa? Hiippakunnan hallinnollinen puoli pitäisi kyllä saada kyvykkäämpien ihmisten käsiin. Sorry vaan. Ihmeellisiin "papereiden hukkumisiin" ja muuhun olen törmännyt ennenkin.
Olenkohan ainoa, jolle kirjettä ei ole tullut?
Muuten: miksi ei seurakuntalaisen sähköpostiosoitteista tehdä jakelulistaa ja laiteta viestiä sitä kautta? Säästettäisiin postituskuluissa. Ainakin nuorempi ja työikäinenkin väki tavoitettaisiin tällä tavoin paremmin.
Jäsenrekisterissä on olettavasti ongelmia, olen itse saanut kokea kahden kertaisella lehtimaksulla. On kirjet tulleet, mutta voit toki katsoa netin kautta www.katolinen.fi Ja Fides-lehti on kertonut samat asiat.
Jäsenrekisterin on saatava kyllä ajantasalle, ja helpoksi päivitettäväksi jopa kömpelölle ATK-nerollekin.
Teemu-piispaa arvostetaan yli kirkkokuntien rajojen kaikilla tasoilla. Hän ei kukkoile eikä temppuile, vaan on 100 %:sti ekumeeninen paimen, jonka tärkein tehtävä on kaikkien kristittyjen yhteisen ehtoollispöydän palauttaminen mahdollisimman pian. Täällä Suomessa kirkot ovat niin lähellä toisiaan, että se on täysin mahdollista.
Muut konservatiivien höpinät jätän omaan arvoonsa ja niin tekevät kaikki muutkin katolilaiset.
Suomen katolisessa kirkossa eivät tunteet kuohu ollenkaan. Kirkkomme on palannut taas normaalille, ekumeeniselle linjalleen Teemu-piispan valinnan ansiosta ja siihen ovat katolilaiset 100 %:sen täysin tyytyväisiä.
Muutama soraääni kuuluu korkeintaan joltakulta tridentiinistä messua edistävältä konservatiivilta, mutta he ovat hävinneet jo pelin. Tämä on erittäin pieni ja pian häviävä vähemmistö.
Muuten Teemu-piispaan ollaan tyytyväisiä laidasta toiseen ja ekumenian kentällä ollaan myöskin. Voisiko parempia uutisia edes olla?
Minullekaan ei moista kirjettä ole tullut ollenkaan. Ihmettelen miksi.
Tämä irvokas kirjoitus tukee käsitystäni siitä miksi konservatiivit eivät ole vakava ongelma ainoastaan meille uudistusmieliselle, vaan koko ekumenialle ja katoliselle kirkolle siinä sivussa. Vai että pitäisi koko Pyhän Henrikin kirkon romahtaa? Ilmeisesti siksi, ettei siellä voitaisi enää pitää ekumeenisia jumalanpalveluksia, kuten kristittyjen ykseyden rukousviikolla? Tai siksi, että konservatiivit voisivat sitten syyttää Teemu-piispaa tapahtuneesta?
Konservatiivit ovat suuri ongelma. Heille ei pitäisi antaa suunvuoroa. Heistä pitää päästä eroon.
Meillä luterilaisella puolella konservatiivit ovat yhtä suuri ongelma: paavalinsynodilaiset, naispappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyjät, lestadiolaiset jne. jne.
Minun on vaikeaa mieltää, että elävässä kristinuskossa olisi mitään konservatiivista. Mistä nämä konservatiivit tulevat ja mistä he ammentavat voimansa? Eivät ainakaan Raamatusta.
Ja mä luulin sinun olevan ekumeeninen. :)
Koska nimenomaan kannatan ekumeniaa, vastustan sellaisia konservatiiviryhmiä, jotka ovat edistystä ja ekumeniaa vastaan. Ekumenia ei tarkoita vain sitä, että kaikki olisi okei.
Ekumeenillinen henkilö ei välitä näkemyksistä, hänellä on kärsivällisyyttä sietää erilaisuutta, vaikka häntä kohdellaisi huonosti.
Olet Teilipyörä täysin oikeassa. Juuri sellainen ekumeeninen henkilö Teemu-piispamme on. "Ekumeenillinen" ei taas sanana ole olemassa.
Iloitkaamme ekumeniasta ja sen loistavasta tulevaisuudesta, jota edes konservatiivit eivät pysty estämään!
Tuossa toisessa keskustelussa "Ekumeeninen Sippo Tampereella" kritisoidaan syystäkin voimakkaasti piispan innokkuutta ja suoranaista yli-intoa osallistua kaiken maailman ekumeenisiin kissanristiäisiin.
Joidenkin mielestä sellainen edesauttaa katolisen kirkon tuntemusta. Epäilen vahvasti. Tällaisiin tilaisuuksiin osallistuvat luterilaiset ovat nimenomaan henkeen ja vereen luterilaisia, jotka etsivät ekumeniasta vain kannustusta omille vakaumuksilleen. En ole koskaan kuullut kenenkään tulleen katolilaiseksi ekumenian kautta! Sen sijaan erilaiset uuspakanat eivät ekumeenisiin tilaisuuksiin tule, vaan päinvastoin kiertävät ne kaukaa.
Itse harmittelen sitä, että piispalla olisi ollut monta tilaisuutta tuoda esille katolista uskoa ja sen rikkautta. Häntä on haastateltu lähestulkoon kaikkiin tärkeimpiin lehtiin. Kaikissa haastatteluissa hän on kuitenkin vain toistanut samat asiat: 1. Olemme pieni ja köyhä kirkko, 2. Tulin katolilaiseksi John F. Kennedyn ja isä Camillon vaikutuksesta, 3. Ekumenia on tärkeää. Sanoma on tähän asti ollut kovin köykäistä, eikä suurta yleisöä kiinnostavaa. Mistä tiedän tämän? Olen antanut työpaikallani kolmen ihmisen arvioida piispan haastatteluja. Kukaan heistä ei ole pitänyt niitä mielenkiintoisina, vaikka tietävätkin minun olevan katolilainen. Tämän he ovat sanoneet itse.
Jos piispa Sipolla on jotakin sanottavaa, olisi parempi, että hän välitellen alkaisi myös sanoa ja tehdä jotakin. Muuten kaikki pyörii vain paikallaan ja aika valuu hukkaan ekumeniaharrastuksen parissa.
JK Minun nimimerkkini on "Tapakonservatiivi", EN ole sama kuin täällä kirjoittava "Patakonservatiivi".
"En ole koskaan kuullut kenenkään tulleen katolilaiseksi ekumenian kautta!"
Sehän ei lunnollisesti ole millään lailla ekumenian tarkoitus, että kalasteltaisiin toisen kirkon aktiivisia jäseniä meille. Sellainen proselytismi kristittyjen kirkkojen kesken tuomitaan yleisesti kaikkialla maailmassa, niin myös Suomessa. Katolinen kirkko ei käännytä yksittäisiä luterilaisia, sen sijaan se rukoilee kristittyjen ykseyden puolesta. Ykseys voi toteutua siten, että protestanttiset kirkot palaisivat (yhteisöinä, ei yksilöinä!) katoliseen kirkkoon. Välivaiheena se toteutuu parhaiten niin, että kristityt kirkot toimivat rakkaudellisessa yhteistyössä, kunkin omaa perinnettä kunnioittaen mutta tunnustaen sitä, mikä on jo yhteistä. Ekumeenisten tilaisuuksien suuri anti on vanhojen kaunojen ja aikansa eläneiden ennakkoluulojen poistamisessa.
Toki katolinen kirkko ottaa vastaan ne aikaisemmin toiseen kirkkoon kuuluneet, jotka ovat tulleet siihen vakaumukseen, että katolinen kirkko on oikea alkuperäinen Kristuksen perustama kirkko, johon he itse haluavat kuulua. Silti tämä ei ole kirkkomme ensisijainen tavoite. Tavoite on kaikkien ihmisten pelastuminen. Sitä palvelee myös kirkkojen keskinäinen rakkaus ja kunniotus. Se on yhteistä todistamista Jumalasta, joka on rakkaus.
"Katolinen kirkko ei käännytä yksittäisiä luterilaisia, sen sijaan se rukoilee kristittyjen ykseyden puolesta."
Missähän Vatikaani 2. kirkolliskokouksen asiakirjassa mahtaa lukea noin? Tuo hokema on pelkkä Verschurenin-Sipon -linjan keksintö, jolla ei ole mitään tekemistä kirkkomme uskon ja opetuksen kanssa, jota edellämainitut SCJ-piispat ovat muutenkin olleet aktiivisesti vesittämässä.
Verschurenin-Sipon linja on vähintään yhtä vastenmielinen kuin oli aikanaan Paasikiven-Kekkosen -linja. Siinä missä poliitikot nuoleskelivat Neuvostoliittoa, piispat nuoleskelevat luterilaisia.
" ´-- se rukoilee kristittyjen ykseyden puolesta.´
´Missähän Vatikaani 2. kirkolliskokouksen asiakirjassa mahtaa lukea noin?´"
Vastaus: asiakirjassa Unitatis redintegratio.
Löytyy täältä: http://katolinen.net/?page_id=1660
Myös ortodoksinen kirkko rukoilee "kaikkien yhdistymistä". Siellä ei ole mitään Paasikivi-kekkosen linjaakaan ollut, jota asiasta voisi syyttää.
Tässä CHARTA OECUMENICA asiakirjassa lukee se, ettei toiseen kirkkoon kuuluvia käännytetä, ei Vat.II:ssa.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BBF43613306738A0C2257591002D5E37/$file/ATTT7NAT.pdf
Kannattaa lukea.
Valhetta ei varmasti ole rukoileminen, vaan väittämä siitä, että katolinen kirkko mukamas "ei pyri käännyttämään toisia kristittyjä katolilaisiksi". Tätä Verschurenin-Sipon -linjan ydinhokemaa et löydä mistään Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen etkä muutenkaan mistäkään katolisen kirkon VIRALLISESTA asiakirjasta.
On kerrassaan pöyristyttävää, että Katolinen kirkko Suomessa on jonkin ekumeenisen neuvoston täysjäsen vaikka maailmanlaajuinen katolinen kirkko on nimenomaan kieltäytynyt mm. Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenyydestä sen takia, että se katsoo itse olevansa Kristuksen kirkko eikä siksi millään tavalla tasa-arvoinen erilaisten kirkkokuntien, lahkojen ja kellariseurakuntien kanssa.
Siinä missä Paasikivi ja Kekkonen olivat rähmällään Neuvostoliittoon, Verschuren ja Sippo ovat olleet rähmällään kuolintuskissa kamppailevaan Suomen ev.-lut. kirkkokuntaan. Mitä neukut tai lutkut ovat ikinä pyytäneetkään, sen asianomaiset herrat ovat kernaasti toteuttaneet.
Jos luit Charta Oecumenican, se on kaikkien kirkkojen yhteinen julistus, jossa maailman monet kirkot ovat ekumeniassa mukana. Siihen ei erikseen tarvitse katolisen omaa asiakirjaa, sillä katolinen kirkko ovat sitoutuneet asiakirjaan yhtenä monesta. Eli se on sitova. Minua katolinen kirkko ei painostanut kääntymään, vaan katsoin sen omaksi asiakseni ja omatunnoksi liittyä katoliseen kirkkoon. Se on kaikkien oma asia, mistä he saavat päähän liittyä mihinkin kirkkoon, jos haluaa. Sen takaa uskonnonvapauslaki sitten taas. Ei piispaa voi sitoutoa kaappiin, jotta luterilainen ei erehtyisi ajattelemaan katolisuutta
Korjaan viimeisen lauseen ainaskin: Ei voi sitoa kaappiin, jotta luterilainen ei erehtyisi ajattelemaan katolisuutta piispan läsnäollessaan. Katolilaisuuden voi löytää hyvin fictio-kirjoistakin. Pitäisikö ne sensuroida, jotta ei tulisi pakkokäännytetyksi omassa aivokopassa?
"- missionary activity is not directed at fellow Christians. (80)"
Tämä katolisen ekumenian periaate löytyy Vatikaanin kotisivulta esim. dokumentista:
THE ECUMENICAL DIMENSION IN THE FORMATION OF THOSE ENGAGED IN PASTORAL WORK
(PONTIFICIUM CONSILIUM AD CHRISTIANORUM UNITATEM FOVENDAM)
katso: http://www.vatican.va/roman_curia/pontifical_councils/chrstuni/general-docs/rc_pc_chrstuni_doc_19950316_ecumenical-dimension_en....
Tässä on siis katolisen kirkon virallinen linja. Se ei ole piispojen Verschuren ja Sippo omaa keksintöä, vaan heidän ekumeeninen toimintansa osoittaa täyttä uskollisuutta kirkolle ja aktiivisuutta sen tahdon toteuttamisessa.
Muualla maailmassa katolinen kirkko ei ole typerien ekumeenisten neuvostojen jäsen, eikä se ole Kirkkojen maailmanneuvostonkaan jäsen.
Mutta Suomi oli suomettunut niin Paasikiven-Kekkosen kuin Verschurenin-Sipon -linjan suhteen.
Teilipyörälle sen verran, etten anna jonkin Suomen ekumeenisen neuvoston asiakirjoille edes p****n arvoa. Tuskinpa kukaan muu kuin jokin halpamaiselle ekumenialle sielunsa myynnyt SCJ-piispa menisi moiseen hömppään edes mukaan.
Sitten et ole edes vaivautunut lukemaan asiakirjaa. Pötyä on helppo sanoa, jos ei vaivaudu tutkimaan asiaa.
Lainaus Charta Oecumenican alusta:
Euroopan kirkkojen konferenssina (EKK) ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvostona
(CCEE) me olemme lujasti päättäneet Baselissa (1989) ja Grazissa (1997) pidettyjen kahden Euroopan
ekumeenisen yleiskokouksen sanomien hengessä säilyttää ja kehittää edelleen sitä yhteyttä,
joka keskuudessamme on jo päässyt kasvuun. Kiitämme Kolmiyhteistä Jumalaamme siitä, että hän
ohjaa Pyhän Hengen kautta askeleemme kohti yhä syvempää yhteyttä.
Monet ekumeenisen yhteistyön muodot ovat jo osoittautuneet toimiviksi. Kristuksen rukous kuuluu:
“...että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin
olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21). Jos haluamme
olla uskollisia tälle rukoukselle, emme voi olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Meidän
tulee sen sijaan olla tietoisia syyllisyydestämme ja valmiita katumukseen. Meidän tulee pyrkiä voittamaan
kaikki se jakautuminen, jota vielä on keskuudessamme, niin että voimme yhdessä julistaa
evankeliumin sanomaa uskottavasti kaikille ihmisille.
Kuunnellen yhdessä Jumalan sanaa Pyhässä Raamatussa ja kutsuttuina tunnustamaan yhteistä uskoamme
ja toimimaan yhdessä sen totuuden mukaisesti, jonka olemme oivaltaneet, antakaamme todistus
rakkaudesta ja toivosta, jotka on tarkoitettu kaikille ihmisille.
Eurooppa – Atlantilta Uralille, Nordkapista Välimerelle – on nyt kulttuurisesti pluralistisempi kuin
milloinkaan ennen. Evankeliumin mukaisesti me haluamme puolustaa Jumalan kuvaksi luodun ihmisen
arvoa ja työskennellä yhdessä kirkkoina kansojen ja kulttuurien keskinäisen sovinnon rakentamiseksi. --
Tämä on ainakin Euroopan tasolla tehty. Kannattaa lukea ajatuksella.
Niin, ihminen on tietoisesti haluton ymmärtää asioita, jos hän niin päättää.
Paavi tais käydä ekumenoimassa ortodoksin arkkipiispan luona Venäjällä lähiaikoina. Ei se ole Suomen "heti ja nyt" -ekumenian kaltaista, että kaikkien muiden uskovaisten on oltava kuin luterilaiset konsanaan, jos aikoo uskoa, ja mieluiten pitää tapahtua heti.
"Katolinen kirkko ei käännytä muita kristittyjä."
Hyvä, jos näin on. Mutta meidän on syytä muistaa, että kaikki muut kirkot Suomessa kyllä käännyttävät - ja luterilaiset etunenässä. Luterilaisiin rippikouluihin värvätään aktiivisesti katolisia ja ortodoksisia nuoria (mm. espanjan- ja venäjänkieliset rippikoulut), katolisia ja ortodoksia maahanmuuttajia kutsutaan luterilaisiin jumalanpalveluihin "diakoniatyön" varjolla, katolisia ja ortodoksisia vanhuksia painostetaan tulemaan saman "diakoniatyön pariin", seka-avioliitoissa kehotetaan ei-luterilaista (usein katolilaista tai ortodoksia) liittymään toisen tavoin "kansankirkkoon" jne. jne.
Kaikesta tästä syystä nykyekumenia on halpamaista! Katolinen kirkko on luopunut KAIKISTA oikeuksistaan, eikä saanut mitään tilalle - paitsi tietenkin lämmintä kättä. Mielenkiintoista verrata Paasikivi-Kekkosta Verschuren-Sippoon. Ensin nauroin tälle yhtälölle, mutta jotakin osuvaa vertauksessa on. Ainakin se, että rähmällään ollaan paljon, paljon enemmän kuin tilanne oikeastaan vaatisi. Ekumenia voi olla tärkeää, mutta sen uhraukset eivät voi eivätkä saa langeta yksin katolisen kirkon maksettavaksi.
Siitä olen hyvin tietoinen, koska katolinen kirkko ei ole niin paljon näkyvillä. Kun opiskelin ylioppilaksi aikuislukiossa, siellä oli paljon ulkomaalaisia, jotkut katolisesta maasta. Mietin silloin, onko he Suomen katolisen kirkosta tietoisia. Oletin ja oletan nyt, etteivät olleet. Näin vähän meitä näkyy. Mikä sinässä on huono juttu, mutta sitten meitä kohti tulisi syytöksiä tuputtamisesta. Mitä tehdä, että omat tulisi kirkkoon ilman tuputtamisen pelkoa? Se on ongelma.
Suo,en kirkon venäjänkielinen työ suuntautuu ennenkaikkea inkeriläisiin paluumuuttajiin, joiden juuret ovat uskossamme. Sitten yritetään tavoittaa ne venäläiset, joilla ei neuvostoajan seurauksena ole juuria missään kirkossa. On koomista, että Tavis oikealla laittaa yhtäläisyysmerkit venäläisyyden ja ortodoksisuuden välille.
Ekumenia voi olla tärkeää, mutta sen uhraukset eivät voi eivätkä saa langeta yksin katolisen kirkon maksettavaksi. "
Todella naurettava lausahdus. Katolisilla Suomessa ei ole ollut kuin voitettavaa ekumeenisessä kehityksessä. Sen ansiosta katoliset pääsevät ylipäätään esille, esim. televisioiduissa ekumeenisissa jumalanpalveluksissa. Katoliset ovat niin pieni porukka, etteivät he itsellään näy ja kuulu. Huvittaisi tietää, mikä vaihtoehto teillä olisi ekumenialle. Te ette pystyisi vaikka haluaistte laajaan käännytystyöhön. Taloutenne on kehnossa jamassa, katedraalin katto sortuu, ja porukkanne on suurimmaksi osaksi maahanmuuttajia ja sikäli kun suomalaisia niin toivottaman riitaisaa väkeä. Vaikka yrittäisitte potkia meitä nilkkaan, me sitä tuskin huomaisimme.
Toiseksi näille kirkon ulkopuolisille katolilaisille ei kannata mainostaa suomeksi, koska ne käyvät aikuislukiossa ja opistoissa suomenkielisiä kursseja vasta. Ennemmin espanjaksi ja ranskaksi pitäisi mainostaa, jos halutaan heidät tietoiseksi tästä hiippakunnasta. Kysymys vain kuuluu, miten se tekee.
Uskoisin, että maahanmuutajien neuvonnassa huomioidaan myös eri uskontokunnista tiedottaminen. Ainakin meidän kirkon maahanmuuttajatyössä neuvotaan ihmsille mistä he löytävät oman uskontokuntansa kirkon, moskeijan jne.
Taitaa ekumeniassa luterilaisen ja katolilaisten välillä vielä hiottavaa Suomessa mikäli Wikipediaa on luottamista.
Ruotsi ja Suomi ei tunnusta Augsburgin tunnustus, niin kuin maailman muut luterilaiset kirkot tekevät, sitä myös Luterilaisten maailmanliitto pyytää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yksimielisyyden_ohje
http://fi.wikipedia.org/wiki/Augsburgin_tunnustus
Jos tästä edes pystyy tekemään johtopäätöksiä.
Sinä se olet viisaampi kuin koko katolinen kirkko, eikö niin? Ensin väität olevan valhetta, ettei kirkko käännytä muita kristittyjä katolilaisiksi. Kun etsin sinulle Vatikaanin tekstin, jossa sanotaan, ettei käännytetä, sinä vain jankutat omaa "Verschuren-Sippo"-uskomustasi.
Jos et usko Vatikaania, pidä harhaluulosi. Minua ei kiinnosta jatkaa keskustelua, jossa asiaperusteet eivät merkitse toiselle osapuolelle mitään.
Yksimielisyyden kirjan, johon myös Augsburgin uskontunnustus sisältyy.
"Tunnustuskirjat määrittelevät luterilaisen kirkon opin. Tunnustuskirjat on kokoelma oppia selittäviä teoksia, jotka ovat syntyneet erilaisista lähtökohdista eri aikoina. Tunnustuskirjat on koottu yhteen Yksimielisyyden kirjassa (Liber concordiae). Kaikki luterilaiset eivät tunnusta Yksimielisyyden kirjaa tunnustuksenaan. Esimerkiksi Tanskan ja Norjan luterilaiset kirkot ovat hyväksyneet tunnustuksikseen vain Augsburgin tunnustuksen ja katekismukset. Suomen ja Ruotsin kirkot tunnustavat koko Yksimielisyyden kirjan. Luterilainen maailmanliitto vaatii jäsenkirkoiltaan yhtymistä erityisesti Augsburgin tunnustukseen ja katekismuksiin.
Rakkaat ystävät, älkää välittäkö konservatiivien horinoista tällä palstalla. He eivät edusta katolista kirkkoa ja vastustavat muutenkin ekumeenista Teemu-piispaamme. Katolinen kirkko on sitoutunut täysin ekumeniaan.
Kaikkien kristittyjen yhteinen ehtoollispöytä on ollut todellisuutta katolisessa kirkossa jo vuosikymmeniä. Näin oli mm. Myllyjärven Ekumeenisessa keskuksessa isä Robert de Caluwén kuolemaan saakka ja pian saamme saman ekumeenisuuden toteutettua uudestaan. Konservatiivit yrittävät estää moisen ja siksi he pitävät kovaa ääntä mm. tällä palstalla.
Ekumenian loistava tulevaisuus on edessämme.
Olet täysin oikeassa. Mutta minähän olen tolkuttanut monta kertaa, ettei konservatiivien kanssa kannata käydä mitään keskustelua. He ovat hävinneet, ekumenia voittanut.
Olkaamme yhdessä iloisia ekumeenisesta Teemu-piispasta. Konservatiivit voimme jättää kokonaan vaille huomiota.
Protestanttisten kirkkojen EI TARVITSE missään nimessä liittyä katoliseen kirkkoon, vaan me olemme jo nyt yhtä.
Olen ikuisesti kiitollinen Pentti-diakonille ja ennen muuta isä Robertille, jotka tekivät minusta ekumeenisen. Heiltä opin, että on vain YKSI KASTE. Ei ole luterilaista, katolista, ortodoksista tai muuta kastetta. On vain yksi kaste ja yksi kirkko, vaikka olemmekin hieman erillään ja meillä on erilaisia tapoja.
Myös katolisen kirkon täytyy oppia protestanteilta. Oppiminen on molemminpuolista. Meidän tapauksessamme täytyy mm. poistaa haitallinen ja suorastaan vaarallinen pakkoselibaatti, nykyaikaistaa moraaliopetus sekä toteuttaa naispappeus. Kaikki tämä tulee vielä kestämään, mutta se on vääjäämättä edessä. Ekumenia velvoittaa.
Protestanttisten kirkkojen EI TARVITSE missään nimessä liittyä katoliseen kirkkoon, vaan me olemme jo nyt yhtä.
Olen ikuisesti kiitollinen Pentti-diakonille ja ennen muuta isä Robertille, jotka tekivät minusta ekumeenisen. Heiltä opin, että on vain YKSI KASTE. Ei ole luterilaista, katolista, ortodoksista tai muuta kastetta. On vain yksi kaste ja yksi kirkko, vaikka olemmekin hieman erillään ja meillä on erilaisia tapoja.
Myös katolisen kirkon täytyy oppia protestanteilta. Oppiminen on molemminpuolista. Meidän tapauksessamme täytyy mm. poistaa haitallinen ja suorastaan vaarallinen pakkoselibaatti, nykyaikaistaa moraaliopetus sekä toteuttaa naispappeus. Kaikki tämä tulee vielä kestämään, mutta se on vääjäämättä edessä. Ekumenia velvoittaa.
Tarkoitako tätä? Aika kierrolla tavalla esitetty.
http://www.concordia.fi/lehti/2000/22000/2.htm
Haiskahtaa ekumenia luterilaisten kotiin vetämiseltä hieman. :D
Täytyy vielä sanoa, että ei suomalaisen tutkijan mukaan Vat II:n asiakirjakaan kovin selkeä ole. Suomalainen tutkija oli istunut katolisen kirkon kokouksessa tarkkailijana. Hän oli jälkeen päin sanonut, että Vat II asiakirja on niin ympäripyöreä, että sitä voi kuka tahansa tulkita miten haluaa. En tarkalle sitä muista, mutta lähes tuollain hän mainitsi. Jos kiinnostaa, niin se löytyy Teologia. Johdatus tutkimuseen kirjasta p. 2001. :)
Siksi kai me tavalliset pulliaiset täytyy vain tyytyä Raamattua ja katekismusta(katoliset). :)
En ole mikään "edistysmielinen", joka kannattaisi tai edes hyväksyisi isä Robertin ekumeenisia irtiottoja. Sikäli tukesi meni täysin pieleen.
Kirjoitin Vatikaanin virallisen ekumeenisen linjan puolesta. Sen jota piispa Sippokin näyttää noudattavan.
Suorastaan ihailen enkelin kärsivällisyyttäsi puolustaa ekumeniaa ja hiippakuntamme ekumeenista linjaa tällä foorumilla. Useinkaan en jaksa edes lukea tätä palstaa, mikä kyllä johtuu siitä, etten kestä lukea vanhoillismielisten narinaa ekumeniasta ja kaikesta muusta itsestään selvästä.
"Ekumenia velvoittaa." Hienosti ja ytimekkäästi sanottu! Tämän Teemu-piispamme ja kaikki muut aidosti katolilaiset ovat sisäistäneet. Soraääniä ei lasketa.
Minusta on kerta kaikkiaan törkeää ja mautonta haukkua pappia, joka on kuollut ja kuopattu, eikä siksi pysty enää puolustamaan itseään. Mitä sinä mahdat tietää isä Robertin ekumeniasta? Oletko ihan varma, ettei hän toiminut täysin kirkkomme opetuksen ja piispan antamien ohjeiden mukaisesti? Mitä todisteita sinulla on muusta?
Minun kotonani ainakin opetettiin, ettei vainajista puhuta pahaa. Mutta sinä teet sen jopa julkisella foorumilla ja nimimerkin takaa. Häpeäisit!
"Mitä sinä mahdat tietää isä Robertin ekumeniasta? Oletko ihan varma, ettei hän toiminut täysin kirkkomme opetuksen ja piispan antamien ohjeiden mukaisesti? Mitä todisteita sinulla on muusta?"
Isä Robert oli sen mukaan, mitä tiedän, hyvin hyvä ihminen. Ja toimi ekumenisissa irtiotoissaan vakaumuksensa mukaan.
Mutta piispan hyväksyntää hänellä ei avoimelle ehtoollispöydälleen ollut. Piispa Verschuren oli huomauttanut hänelle tästä toistuvasti, sen tiedän. Piispa ei kuitenkaan halunnut ryhtyä toimenpiteisiin häntä vastaan, kun hän toimi pienehkössä piirissä Myllyjärvellä (ei sitten piispa Wróbelkaan häntä vastaan ryhtynyt toimenpiteisiin).
Kirkon opetuksesta toki tiedän erinäisten lukemieni virallisten kannanottojen perusteella.
En minä aio tätä sinulle todistella sen enempää.
Sopisiko tämän palstan otsikoksi sittenkin "Katkirkkolaisuus - Suomi24". Kaikki aiheet tuntuvat liittyvän tavalla tai toisella Katkirkkoon, mikä laskettakoon sille kunniaksi.
Katkirkko voi yrittää paisutella itseään, mutta se on tosiasiassa harvan ulkomaalaisen ja vielä harvemman suomalaisen oma pikku poppoo, joka valitettavasti osaa kirjoittaa italiankielisiä valituskirjeitä Vatikaaniin ja Tukholman liberaalinuntiukselle. Siksi ne kaiketi otettiin vakavasti.
Tämän pienen poppoon ansioksi voidaan laskea korkeintaan kirkon uskoa ja opetuksia seuranneen piispan maastakarkoitus, oman mitäänsanomattoman ekumeniafanin istuttaminen piispaksi sekä siinä sivussa pienen hiippakuntamme hajoittaminen ja lamaannuttaminen.
Jos en olisi katolilainen enkä perheellinen, voisin täysin ulkopuolisena melkein ihailla Katkirkon saavutuksia. Niin pienellä porukalla on saatu aikaan niin paljon tuhoa, kiusaa ja harmia! Mutta kun lapseni ovat hekin katolilaisia, en voi kuin itkeä ja kantaa huolta siitä millaisessa katolisessa kirkossa he tulevat kasvamaan aikuisiksi.
Olen hämmästyneenä seurannut, kuinka uskon sisältö ei kiinnosta katolilaisia ollenkaan. Pelkkää politikointia ja toisten panettelua puolin ja toisin.
Ei ihme, jos rahat on loppu. Ilman maahanmuuttajia tuskin monikaan tuohon riitapesään liittyisi.
"Katkirkko voi yrittää paisutella itseään, mutta se on tosiasiassa harvan ulkomaalaisen ja vielä harvemman suomalaisen oma pikku poppoo..."
Se mitä sanot katkirkosta pätee täsmälleen koko Helsingin hiippakuntaan.
Kiitos tästä viestistäsi. Se osoittaa hyvin miten Sipon valintaan piispaksi ollaan tyytyväisiä lähinnä katkirkkolaisten leirissä sekä tietenkin hurmahenkisten vastakääntyneiden joukossa, jossa moista hurmiota agitoivat naimattomat tai eronneet naisyksilöt. Muut joutuvat ajattelemaan perheitään.
Mitä mieltä olette? Kun Irja Askola on asettunut luterilaisen piispanehdokkaaksi, niin miten käy ekumenian, jos nainen valitaan piispaksi? Luterilaisessa kirkossa jäsenistöön tulisi hajurako konservatiivisten ja liberatiivisten välille. Näkisikö ihmiset ensimmäisen kerran katolisen piispan vieressä naispuolisen luterilaisen arkkipiispan? Tuleeko sama sukupuolten häät mahdolliseksi paremmin tämän jälkeen?
Tukholmassa on jo toista kertaa nainen piispana, samoin Lundissa. Luterilaisen piispan sukupuolella ei ole mitään vaikutusta ekumenialle.
Mutta ehdokkaat ovat sanoneet että siellä vaikutus näkyy siltä osiin, etteivät miespuoliset ehdokkaat haluaisi samaa sukupuolten aviomahdollisuutta kirkkoon. Eli vaikutus näkyy jossain määrin. Ja piispa Sippo on radiossa sanonut sen uhkaavan yhteistyötä.
Se mitä itse teoreettisesti voin odottaa tapahtuvan, jos naispuolinen arkkipiispa valitaan, kirkossa tapahtuu liberaalien ja konservatiivien jakaantumisen omiin leirein. Nythän Luther-säätiö on luterilaisen kirkon pikki heidän lihassa. Luterilainen kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta ja eroamisia kirkossa tapahtuu. Voisi hyvin kuvitella, että kansankirkossa olisi pitkällä aikavälillä jäseniä noin 60-65 % jäljellä. Konservatiiviset tiivistäisi yhteistyötä katolisen kirkon kanssa, kuten maailmalta tullut uutisia. Ekumenia supistuisi samahenkisten seurakuntien välille. Tämä jää nähtäväksi, koska se on yksi mahdollisuus monista.
Ehdotan, että luet teoksen Lukion katolinen uskonto / Marjatta Jaanu-Schröder, Opetushallitus 2008.
Kirjassa tarkastellaan kiitettävästi myös ekumeenisia kysymyksiä. Nimenomaan myös todetaan ettei luterilainen naispappi ole ongelma katoliselle papille ekumeenisessa tehtävässä. Lisäisin vielä, että sama tietenkin pätee piispaan, pappi hänkin.
Irja Askola on siis ehdokas Helsingin piispaksi eikä Suomen kirkon arkkipiispaksi.
Se hyvä että korjasit. :D Mutta sainkojonkin käsityksen, että olet kallistumassa katkirkkolaisen kannalle?
Minusta kat.kirkkolaisten ajama ehtoollisyhteys on utopiaa. Oma ehtoolliskäsitykseni - ja uskoakseni monen muun tämän päivän luterilaisen- on lähinnä kalvinistinen. Eli siis ehtoollinen on muistoateria, kuten Jeesuskin puhui. Ei siinä mässätä Jumalan pojan verta ja lihaa vaikka Lutheruskin näin uskoi. Joten en voisi kuvitella, että osallistuisin seremniaan, jossa katolinen pappi In corpus Christi taikoo leivästä ja viinistä Jeesuksen ruumiin ja veren.
Tässä siis olen katkirkkolaisten vastustaja. Mutta heidän myönteinen asenteensa
ekumeniaan samaten kuin naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin kirkossa on positiivista.
Täytyy katsoo mitä sanotaan yliopiston uudessa oppikirjassa Teologia.Johdatus tutkimukseen p.2009 sanotaan kun sen saan käteen pian. Siitä porttokirkosta, olette sen yksi oksa. Siitä ei pääse eroon, nyt varsinkaan. Jakautuminen näkyy, se on valitettavaa, vaikka kuinka katoliset olisivat pahoja. Se näkyy myös luterilaisessakin kirkossa.
Täytyy sanoa, eipä siinä kirkossa taikatemppuja vielä ole ehtolisen yhteyssä ole nähnyt, mutta siunaamisen olen. Yksi syy monesta minusta on tullut katolinen, on naispappeus. Kullakin on oma kanta uskoon, johon jokaisella on oikeus. Tämä voi hyvin kärjistyä kahden eriävän mielipiteiden välillä pahaksi tulevaisuudessa. Valtakirkko on tulevaisuudessa salliva kaikelle, mitä Raamattu kieltää. Tätä kirkkoa voi kutsua porton kirkoksi. Kirkoksi, joka hylkää Raamatun opin.
Luterilaiset naispapit ja -piispat eivät ole meille mikään ongelma, päinvastoin. Itse olen katolilaisena osallistunut naispapin toimittamalle ehtoolliselle ja ottanut sen vastaan uskossa. Olen myös sanonut tämän heille.
Vaikka sitten kestäisi vuosi, kymmenen vuotta tai tuhat vuotta, naispappeus tullaan vielä toteuttamaan katolisessa kirkossa. Siitä olen vuorenvarma. Isä Robert ei nähnyt asiassa pienintäkään ongelmaa, mutta toisin kuin Vatikaanissa nykyisin hallitsevat ukot, hän olikin ekumeeninen.
Olisin iloinen naisen valinnasta ev.lut. piispaksi. Se veisi eteenpäin ekumeniaa ja olisi kannuste toteuttaa naispappeus mahdollisimman pian meillä katolisellakin puolella. En väitä, että kaikki katolilaiset tai edes ns. katkirkkolaiset ajattelisivat kuin minä. Mutta ajatukseni on täysin yhdenmukainen WAC-liikkeen päämäärien kanssa.
Katkirkko ei ole mikään pelkästään suomalainen liike, vaan osa maailmanlaajuista, voimakkaasti kasvavaa ja uudistusmielistä WAC-liikettä (We are Church).
Kaikkien kristittyjen yhteinen ehtoollispöytä ei ole mitään utopiaa, vaan se oli todellisuutta vuosikymmeniä Espoon Myllyjärven Ekumeenisessa keskuksessa. Me tulemme tekemään kaikkemme, että se palautetaan Teemu-piispan avulla mahdollisimman pian. Sinun ei tarvitse kantaa tästä huolta, sillä kukaan ei tule sinua pakottamaan yhteiselle ehtoolliselle.
Jos ekumeniassa ei aseteta vaatimuksia ja päämääriä, se ei etene koskaan. Sitä tuskin haluat sinäkään? Ekumenia velvoittaa. Kiitos kuitenkin siitä, että arvostat Katkirkkoa. Me edustamme tulevaisuutta, konservatiivit keskiajan pimeää menneisyyttä.
Naispiispan valinta voi päinvastoin edistää ekumeniaa. Itse toivon naista Helsingin piispaksi. On jo aika, että naispappien työpanos tunnustetaan ja sitä arvostetaan. Ja tämän kaiken sanon katolilaisena.
Naispappeus on katolisessa kirkossa lopullisesti suljettu pois. Kirkolla ei ole Jumalan antamaa valtaa vihkiä naisia papeiksi, saatikka piispoiksi. Näin täsmensi jo Johannes Paavali II ja tämä on kirkkomme muuttumatonta opetusta. Ihan kaikesta ei voida keskustella, vaikka muuten dialogia kannatankin.
Naispappeus on katolisessa kirkossa lopullisesti suljettu pois."
Orjuus oli vuosisatoja roomalaiskatolisen kirkon hyväksymä käytäntö. Se perustui Raamatun opetukseen, kirkkoisien opetukseen ja kirkon omaan käytäntöön- kirkko oli merkittävä orjien omistaja aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Vielä Amerikan sisällissodan päätyttyä paavinne julisti, ettei orjuus ole Jumalan tahdon tai luonnonlakien vastainen asia. Kirkko oli kertakaikkisesti ratkaissut asian orjuuden hyväksi. Mutta kas kummaa, muutama sukupovi myöhemmin kanta orjutteen on muuttunut täysin vastakkaiseksi. Nyt orjuus on kirkolle historian kauhistuttava asia.
Kirkko ei tietenkään kokenut valaistumista siältäpäin, vaan poliittinen kehitys -demokratian nousu -pakotti sen nopeaan ajattelutavan muutokseen. Kirkko ei vieläkään kykene olemaan täysin suljettu ympröivän maailman vaikutteilta, sillä jäsenistön vieraantuminen kirkon opetuksista
kehittyneissä maissa uhkaa jo perustoimintoja. Voi ellä vastauksena pappispulaan, joka jossain Ranskassa on niin huutava että hautajaisten - seurakuntalaisten ikääntymisen myötä yhä keskeisempi kirkollinen toimitus- hoitaminen on luovutettu maallikkojen käsiin, pakottaa kirkon muuttamaan suhtautumisen naisppappeuteen yhtä vikkelään kun ympäröivä todellisuus pakottii sen muuttamaan käsitystään orjuudesta.
Lun kirkko tekee käännöksensä naispappeuden suhteen, se voi nojata siihen tosiseikkaan että alkukirkossa toimi naispappeja, -diakoneja ja jopa piispoja.
Täältä löytyy katolisten teologien aineistoa naispappeuden puolesta:
http://www.womenpriests.org/default.asp
Katolisena naisena kannatan ilman muuta naispappeutta ja -piispuutta. Tiedän, että monet ovat liittyneet katoliseen kirkkoon siitä syystä, että he vastustavat naispappeutta. Itse liityin SIITÄ HUOLIMATTA, että naispappeus ja -piispuus eivät ole toistaiseksi toteutuneet katolisessa kirkossa ja että kirkossamme valtaa käyttävät pelkästään miehet. Koska en ole feministi enkä lesbo, en kuitenkaan sen takia menetä yöuniani.
Ihmettelen suuresti mitä menetettävää katolisella kirkolla olisi jos
a) pappien selibaattipakko poistettaisiin
b) naisia vihittäisiin papeiksi ja piispoiksi
c) seksuaalimoraali saattettaisiin vastaamaan katolilaisten ja muiden nykytilannetta
d) homoseksuaalisuus hyväksyttäisiin?
Minusta kaikissa näissä kysymyksissä katolinen kirkko voisi vain voittaa. Koska olin nuoruudessani kommunisti (ja kirkosta eronnut ateisti), olen tottunut tutkistelemaan asioita kriittisesti. Miksi sitten olen ylipäätään katolilainen? Minua on aina vetänyt puoleensa ja vetää edelleenkin katolinen hengellisyys, kirkkomme yhteiskunnallinen opetus (josta Suomessa ikävä kyllä ei kuule mitään koskaan) sekä se rohkea keskustelu, jota katolisessa kirkossa käydään kautta maailman (paitsi Suomessa, jossa keskustelijat yritetään leimata ja vaientaa).
Hyvin löydetty ja perusteltu esimerkki.
@ Luterilaiselle
Puhut vain yleisesti. Voisitko ystävällisesti tarkentaa?
- Sanoit: "Orjuus oli vuosisatoja roomalaiskatolisen kirkon hyväksymä käytäntö" - missä luki, että hyväksyy? Tutki paremmin asioita, ennen kuin kirjoitat. Wikipedian mukaan, että kirkkoisät eivät virallisesti tuomitsee orjuutta. Tämä ei tarkoittaa, että hyväksyy.
- "Perustui Raamatun opetukseen" - missä kohdassa?
- "kirkkoisien opetukseen" - ketkä kirkkoisät ovat opettaneet tämän?
- "jossain Ranskassa ...." - missä?
- "naispappeus" - kuka on "Pappi" (isolla P:llä), eikö olekin Jeesus Kristus, ja oliko hän nainen?
Luterilaisessa kirkossa ei ole pappeutta, jos olet luterilainen sinun pitää tietää. Luterilainen "kirkko" ei ole edes kirkko. Jotta voisi muodostaa kirkkoa, niin pitää olla Eukaristia ja Pappeus. Pappi tekee Eukaristiaa ja Eukaristia tekee Kirkkoa. Ei ole Kirkkoa ja Pappeutta, jos ei olisi Eukaristiaa ja toisinpäin. Luterilaiset uskovat vain kahteen sakramenttiin: Kasteeseen ja Eukaristiaan. Te ette uskoo, että pappeus on sakramentti. Ellei ole pappeutta niin, kuka voisi tehdä Eukaristiaa? Vain pappi voi tehdä Eukaristia. Kun pappi tekee Eukaristiaa, ei hän ole se joka tekee vaan Kristus itse tekee hänen kautta "in persona christi". En puhu kasteesta, koska kuka tahansa voi kastaa toista kunhan Pyhän Kolminaisuuden nimessä eli "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
@ Tavis vasemmalmta
kuinka häpeä sinä olet katolilaisena ja kuinka tietämätön sinä olet katolilaisena omasta uskonnostasi. Jos olet tosi katolilainen niin opi omasta uskonnostasi, jos et tiedä vastaukset niin kysy papilta, etsi kunnes saat vastauksen. Sanoit "ihmettelen suuresti..." - eli sinä vain ihmettelet, muttet etsi vastauksen. Olet laiska katolilainen, ja kutsut itseäsi katolilaiseksi. Tuskin käyt joka sunnuntaina kirkossa. (oma mielipide).
Kirkko on jo voittanut kaikki sinun esittämät kysymykset. Mutta koska sinä olet laiska "katolilainen", joka vain ihmettelee, siksi jäät aina tietämättömyydessäsi.
vastaan sinun kysymyksiisi:
a) ensinnäkin katolinen pappi hoitaa, koko seurakuntaa. Ja kuinka monta perhettä siinä seurakunnassa on? pappi on aina valmis palvelemaan, ympäri vuorokausi vaikka yöllä häntä tarvitaan, esim. sakramentin asiassa niin hän on myös valmis. Pappi joka elää toisia varten, toisin sanoen Jumalaa varten. Papin tehtävä ei ole pelkkä tehdä Pyhää Messua ja sen ulkopuolella ei ole mitään tekemistä. Jos papilla olisi perhettä, niin seurauksena ovat: pappi itse on jaettu, vaimon välillä, lasten välillä, ministerin välillä. Sielujen hoidon taantuminen. Alttarin palveleminen, sakramentit, saarna, katekeesi, sairaiden vierailu, kotien vierailu, pastoraalityö, henkiläkohtainen rukouselämä ja mainitsematta jos muut etsivät häntä, kaikki nämä asiat ja muut asiat täyttävät papin aikaa kokonaan ja en pystyy kuvittelemaan, miten yksi perheen isää pystyisi hoitamaan näitä kaikkia asioita.
b) Meillä on vain Pappi ja Hän on Kristus - ja oliko Kristus nainen? Oliko Apostolien ryhmässä joku nainen?
c) kirjoituksissani huomaat heti, että olen ulkomaalainen. En oikein ymmärrä mitä tarkoitat tässä, mutta teema, jonka esitit on tosi laajaa, vastaan mielelläni, jos tarkentaisit vähän.
d) mitkä on seksuaalisuuden päämäärät? muodostaa perhettä ja saada lapsi. Mikä on oikea perheen muoto? isä, äiti ja lapsi. Ota Raamattu ja lue ensimmäisen mooseksen kirjaa niin näet, "Alussa Jumala loi Aatamin ja Evan... Omaksi kuvaksen Hän loi miehen ja naisen... Jumala johtaa nainen Aatamin luo". Jumala johtaa eli Jumala yhdistää eli voimme ymmärtää tämän avioliittona. "Kahdesta tulee yhdeksi lihaksi" eli muodostuu perhettä. Kahdesta miehestä ei voi muodostaa perhettä samoin kahdesta naisesta. Ja sen seurauksena ei voi saada lasta. Kuten Paavi Benediktus sanoi, "tämä on kuoleman kulttuuri". Seksuaalisuuden päämäärä on aina saada lapsi, jos tämä ei ole päämäärä, mutta vain nautinnon etsiminen niin se on epämoraali, egoista. Kuutta käskyä vastaan. Ja synti on Jumalaa vastaan.
Kiitos Jumalalle, että sinua vetää vielä katolinen hengellisyys ja katolisen kirkon opetus. Se on merkki siitä, että Jumala vielä rakastaa sinua, ja ei jättänyt sinua. Ole kiitollinen siitä. Ehdotan, että jos sinulla on jotain epäselvää uskosta ja haluat tietää enemmän niin puhu papin kanssa. Tämä on todellisen katolilaisen merkki, elää katolilaisena oikeassa merkityksessä, ja jokaisen meidän velvollisuutemme on etsiä totuutta, koska Jumala on itse Totuus. Ja Totuus on Tie, joka johtaa Elämään. Se joka etsii totuutta hän etsii Jumalaa. Älä jää vain ihmettelemään. Ihmettelemisestä ei voi saada oikea vastaus.
Pyydän anteeksi tämän tekstin alkusanoistani. Jumala sinua varjelkoon ja siunatkoon.
Opettiko teidän luterilaisessa kirkossa kiroamaan katollista kirkkoa sillä tavalla? Sinä olet jo oikeassa kirkossa.
Koska olet ilmeisesti vasta maahantullut ulkomaalainen, et tunne katolista kirkko Suomessa. Täällä meille ehdottomasti tärkeintä on EKUMENIA. Se on minusta katolisen kirkon ainoa tehtävä tässä maassa.
Tavis vasemmalta on oikeassa. Noista kysymyksistä keskustellaan kaikkialla maailmassa ja kiitos Katkirkon, nyt myös täällä Suomessa.
Luepas nyt ensin John Wijngraadsin, katolisen teologin, kirjanen Did Christ rules out women priests? http://www.iol.ie/~duacon/wompr.htm
Valitettavasti Suomi on niin syrjässä, että monet täällä eivät tiedä mitä katolisessa maailmassa ajatellaan ja kirjoitetaan. Naispappeus on minusta ihan ok ja täysin toteutettavissa katolisessa kirkossa ekumenian takia. Kannatetaan!
et ole vastanut minun kysymyksiini ja nyt annat minulle koko kirjan luettavaksi? Jos olet lukenut sen niin kerro niin puhutaan. Mutta ensin vasta kysymyksiini.
@ Katkirkkolainen
mitä tarkoittaa ekumenia? "Se ei tarkoittaa, että katolinen kirkko pitää samaistua ev.lut.kirkkoa tai toisinpäin vaan katolisesta kirkosta tulee enemmän katolista kirkkoa ja ev.lut.kirkosta tulee enemmän ev.lut.kirkkoa." eli uskollisempi omalle kirkolleen, sanoi Piispa Paul Verschuren.
Annoin sinulle linkin John Wijngaardsin kirjaseen, jossa selviää Raamatun ja katolisen kirkon orjuusmyönteisyys. ( Sivumennen sanoen myös protestanti ovat hyväksyneet orjuuden). Nyt sinä vaadit, että minun pitäisi kertoa sen sisältö sinulle. Pitäisikö minun myös niistää nenäsi ja pyyhkiä takapuolesi kun olet käynyt potalla???
Kirkkoisät ottivat kantaa kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin synnillisiin asioihin maailmassa, mutta vaikenivat orjuudesta näin ilmiselvästi hyväksyen sen kuten hyväksyi Raamattu, jopa Jeesus Luukkaan evankeliumissa. (Kts Wijngaards).
Mitä tulee Jeesuksen sukupuoleen, niin olennaisempaa kuin sukupuoli on että hän on ihmiseksi syntynyt Jumalan poika. Siistä ei seuraa mitään koskien pappien sukupuolta. Katolisilla on tietysti täysin Raamattuun perustumaton usko että paavit olivat Kristuksen sijaisia ja papit muka sakramentaalisia, mutta se on teidän ongelmanne.
Mitä tulee Ranskan pappispulaan se koskee koko maata ja Turun Sanomat kertoivat joulun välipäivinä, että siksi maallikoita on koulutettu hoitamaan hautajaiset. Jutussa haastateltiin Pariisin lähistön kirkkoherraa, jolla oli vastuullaan viisi seurakuntaa eli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ranskassa mielipidetiedustelussa enemmistö on kannattanut selibaattipakon poistamista ja pappeuden avaamista naisille pappispulan helpottamiseksi.
Väitit kirjoitustani hölynpölyksi, vaikka se pitää paikkansa. Häpeäisit!
Raamattu hyväksyy orjuutta?
Raamattu ei tuomitsee orjuutta. Raamattu antaa ohjeita, miten pitää kohdella orjia. (Mos. V-kirja 15, 12-15 ”Jos joku veljesi, hebraelainen mies tai nainen, on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, niin päästä hänet seitsemäntenä vuotena luotasi vapaaksi ja kun päästät hänet luotasi vapaaksi, niin älä lähetä häntä tyhjin käsin. Vaan sälytä hänen selkäänsä runsaasti lahjoja laumastasi, puimatantereeltasi ja kuurnastasi; anna hänellekin siitä, millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut. Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vapahti sinut. Sen tähden minä tänä päivänä annan sinulle tämän käskyn”)
(Ef 6,9 ”Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön”.)
(Kol 4,1 ”Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, sillä te tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa”)
Eli ohjeet. Ei jättää, että isännät tekevät mitä huvittaa. Monet ajattelevat, että Raamattu hyväksyy kaikenlaista orjuuden muotoa. Sellaista, että monet ihmiset eivät pystyy ymmärtämään, että Raamatun aikana, orjuus oli hyvin erilainen kuiin minkä oli harjoitettu vuosisatoja sitten monessa paikassa. Raamatussa orjuus ei perustuu rotuihin. Ihmiset eivät ole orjuutettu heidän kansalaisuuden tai ihon värin takia. Raamatun ajassa, orjuus oli yksi sosiaalitilanne. Ihmiset myyvät itseään orjiksi kun he eivät pystyy maksamaan heidän velkansa tai ei pystyy hoitamaan omaa perhettään. Uuden Testamentin ajassa, joskus jopa lääkärit, asianajajat tai jopa poliitikot olivat jonkun orjia. Jotkut valitsevat orjuutta, koska isännät hoitavat heidän tarpeittaansa.
Useimmiten vuosisatojen sitten orjuuden perusta oli ihon väri. Mustat olivat pidetty orjina heidän kansalaisuuden takia: monet aateliset (valkoiset) tosiaankin ajattelivat, että mustat ovat ”ihmisiä alhaisempi” kuin valkoiset. Raamattu tuomitsee tätä orjuuden muotoa. Palautamme mieleen kun juutalaiset olivat Egyptissä. Juutalaiset olivat orjia Egyptissä ei omasta tahdostaan, vaan koska he olivat juutalaisia (2Mos 13,14 ”Ja kun sinun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: Mitä tämä merkitsee? Niin vastaa hänelle: Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä”). Ja näkee 2Mos 7-14 miten Jumala kosti tämän orjuudenmuodon Egyptille. No tietenkin, Raamattu tuomitsee joitakin orjuuden muotoja. Ja saman aikaan, näyttää siltä että hyväksyy toisia muotoja. Pääkysymys on, että orjuus, jonka Raamattu hyväksyy ei ole ehdottomasti samaa kuin rotuorjuus, joka on koetellut meidän maailmamme muutamia vuosisatoja sitten.
Toinen huomautus vielä, että Raamatun tarkoitus on näyttää meille pelastuksen tien, muttei uudistaa yhteiskuntaa. Jos joku henkilö kokee rakkautta, Jumalan armoa, vastaanottaa pelastuksen, Jumala uudistaa hänen sielunsa, muuttaa sen ajattelua ja käyttäytymistapoja. Sillä aika kun Jumala uudistaa henkilön sielun, henkilö joka on kokenut Jumalan rakkauden ja synninorjuuden vapautuksen hän ymmärtää, että on väärin orjuutta toista ihmistä. Henkilö joka on kokenut Jumalan armoa näyttää myös armoa muille. Tämä on Raamatun resepti orjuudelle.
Ekumenia tarkoittaa sen tosiasian tunnustamista, että on olemassa vain YKSI KASTE. Kaikki erot ovat sairaat ihmismielen ja Vatikaanin valtapolitiikan keksintöä.
Niin Vanhan Testamentin israelilaisten kuin Uuden Testamentin kreikkalais-roomalainen maailma perustui orjatalouteen, joka ei mitenkään eroa myöhempien aikojen orjuudesta. Usein orjat olivat sotavankeja, vierasheimoisia. Heidän osansa oli surkea, mitä osoittavat lukuisat orjakapinat. Tämän orjuuden Raamattu hyväksyy aivan kuten katolinen kirkko hyväksyi myöhemmin orjuuden- toimien itse merkittävänä orjanomistajana- ja puolustaen sitä vielä 1866.
"Toinen huomautus vielä, että Raamatun tarkoitus on näyttää meille pelastuksen tien, muttei uudistaa yhteiskuntaa. Jos joku henkilö kokee rakkautta, Jumalan armoa, vastaanottaa pelastuksen, Jumala uudistaa hänen sielunsa, muuttaa sen ajattelua ja käyttäytymistapoja. Sillä aika kun Jumala uudistaa henkilön sielun, henkilö joka on kokenut Jumalan rakkauden ja synninorjuuden vapautuksen hän ymmärtää, että on väärin orjuutta toista ihmistä. Henkilö joka on kokenut Jumalan armoa näyttää myös armoa muille. Tämä on Raamatun resepti orjuudelle. "
Täyttä roskaa. Raamattu ei anna mitään respetiä orjuutta vastaan, koska se hyväksyy orjuuden eikä pidä sitä syntinä. Raamatun kirjoittajat olivat sidoksissa aikaansa. He hyväksyivät orjuuden, naisten syrjinnän ja homovastaisuuden. Katolinen kirkko on luppunut orjuuden kannatuksesta, mutta jatkaa naisten ja homojen syrjintää.
Kaikki tuntemani naispapit ovat kehuneet minulle Teemu-piispaa ja hänen ekumeenista asennettaan. He ovat kautta linjan kokeneet, että Teemu-piispamme hyväksyy naispapit ja on ekumenian nimessä valmis tunnustamaan heidän työnsä ja arvostamaan sitä. Tämä on suurenmoinen uutinen!
Nuori katolilainen saisi vielä kasvaa ja ottaa oppia Teemu-piispalta tässäkin asiassa.
Juuri noin arvelinkin asioiden olevan. Katkirkkolaiset tuntuvat muutenkin tietävän kaiken. Mielenkiintoista.
On ekumenian kannalta ensiarvoisen tärkeää, että Suomen katolisen kirkon piispalla on myönteinen ja avoin suhde naispappeihin. Hienoa, että Teemu-piispalla on.
Huomaa: tässä puhutaan nyt LUTERILAISISTA papeista, jotka eivät ole sakramentaalisia pappeja. Pappeuden sakramentti on katolisessa (ja ortodoksisessa) opetuksessa rajattu vain miehille. Luterilaiset papit yksinkertaisesti eivät ole todellisia pappeja.
Ihan sama katolilaisten silmissä, vaikka teillä onkin naispappeja. En ole kuullut, että ortodoksipiispatkaan torjuisivat naispappejanne. Heidän kanssaan voi tehdä yhteityötä, samoin luterilaisten miespappien. Samaa pappeuden virkaa heillä ei kuitenkaan ole kuin katolisilla ja ortodoksisilla papeilla.
...ottaa köniinsä tässä kiistassa Lutherilaisen kanssa. Miksi eivät muuten vanhemmat katolilaiset ole kinnostuneet keskustelemaan periaatekysymyksistä sen sijaan että torailevat piispastaan-
"Luterilaiset papit yksinkertaisesti eivät ole todellisia pappeja."
Ja tuon haluan kuulla itsensä Teemu-piispan suusta. Jos hän menisi laukomaan jotakin noin typerää, ekumenia kanssanne olisi turhaa ja minun puolestani saisitte järjestää messunne luterilaisten kirkkojen sijaan jossakin muualla.
Onko teillä sakramentaalinen pappeus vai ei?
Ole hyvä ja kysy piispa Sipolta (kun kerran olet hänen kanssaan lämpimissä "Teemu-piispa"-väleissä), onko luterilaisten pappisvirka vastaava kuin katolilaisten.
"Onko teillä sakramentaalinen pappeus vai ei?"
Se riippuu tasan siitä mitä sakramentaalisuudella ymmärretään ja mikä merkitys sille annetaan. Näin vastaisi varmasti Teemu-piispakin.
"Luterilaiset papit yksinkertaisesti eivät ole todellisia pappeja."
Näin menit itse laukomaan, enkä usko, että piispasi Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtajana menisi koskaan sanomaan jotakin noin tyhmää.
Ei meillä ole sakramentaalista pappeutta eikä tarvitse ollakaan. Piispa Teemu Sippo on varmasti periaatteessa samaa mieltä kuin on kirkkonsa virallinen linja, ettei ev.ut kirkko sitten ole kirkkokaan. Mutta hän - sen enempää kuin hänen edeltäjänsä - ei olisi niin tyhmä, että sitä sanoisi turhaan ääneen. Ekumenian kautta Helsingin pikkuruinen hiippakunta on saanut tunnustetun aseman yhtenä suomalaisista kirkkokunnista.
Luterilainen naispappeus ja katolisuus vaatii selvennystä. Ei ole suinkaan niin, että piispa Sippo olisi ainut katolinen kirkonmies joka suhtautuu korrektisti meidän naispappeihimme. Katolisen kirkon virallinen kanta on, että esim. katolilaiset papit voivat ekmeenisissä yhteyksissä työskenellä luterilaisten pappien kanssa aivan sukupuoleen katsomatta.
Koska käytät nimimerkkiä "Nuori katolilainen", otaksun sinun olevan aidosti nuori katolilainen, vaikka voit hyvin olla myös provosoiva trolli.
Joka tapauksessa häpeän sanojasi. Luterilainen kirkko on kirkko siinä missä mekin, heillä on omat piispansa ja pappinsa, jotka voimme ekumenian hengessä tunnustaa ja joiden työtä voimme ihan aidosti arvostaa.
Luterilaisessa kirkossa pappeus ei ole sakramentti. Se on totta. Mutta se ei merkitse suinkaan, että luterilainen pappeus olisi ei-yhtään-mitään tai että luterilainen ehtoollinen olisi ei-yhtään-mitään. Näin korosti monta kertaa piispa Paul ja nyt toivoisin kovasti, että nykyinen piispamme Teemu tekisi samoin. Kenelläkään ei ole oikeutta loukata toisten uskoa, eikä sellaista oikeutta ole varsinkaan meillä katolilaisilla, sillä olemme peruuttamattomasti sitoutuneet ekumeniaan.
Tunnen katolilaisia, jotka aika ajoin osallistuvat luterilaiselle ehtoolliselle. Yksi heistä kirjoittaa tällä palstalla. Itse en ole niin tehnyt, sillä asun melko lähellä katolista kirkkoa, mutta toisaalta voin hyvin ymmärtää heitä varsinkin, jos he asuvat kaukana katolisista kirkoista. Virallisen katolisen kirkon mukaan tätä ei kaipa saisi tehdä, mutta niinhän ei saisi käyttää ehkäisyäkään, vaikka lähestulkoon kaikki katolilaiset käyttävät.
Kirkkomme tarvitsee muutosta ja keskiaikaisten säännösten nykyaikaistamista. Mutta vieläpä enemmän se tarvitsee asenteenmuutosta katolilaisten parissa. Kun luen viestejäsi, huolestun ja havahdun sille, miten kiire tuolla muutoksella alkaa olla.
Hyvä katkirkolainen!
"Kenelläkään ei ole oikeutta loukata toisten uskoa..."
Tämä pätkä, minkä kirjoitit, koskee myös itseäsi. Olet halventanut katolista uskoa täällä ekumenian varjolla. Se, jos mikään, on häpeämisen paikka. Tällä palstalla voi kukin sanoa mitä tahansa, mutta toista et voi ripittää, jos ei ole sinun ajatuksien mallinen ihminen.
Minulla on ihan sama, mitä luterilaiset sanovat heidän petitio principii, circulus in probando -ajatuksien tueksi, mutta jokainen täällä voi noudattaa sitä omatuntoa, minkä kokee uskossa omaksi. Mutta et voi syöttää sinun aatteitasi toiselle niinnä ainoina ja oikeina.
Aika valikoivaa hakea yhteyksiä roomalaiskatolisen kirkon ja orjuuden välillä.
Orjuutta on ollut olemassa paljon ennen kristinuskon syntyä. Kristinusko edellytti orjien kunnioittavaa ja ihmisarvoista kohtelua; Jumalan edessä he olivat samanarvoisia muiden kanssa. Tämä lienee ainoa muutos, jonka kristinusko toi maailmaan. Mutta kristinusko ei todellakaan kieltänyt orjuutta. Sitä ei tehnyt roomalaiskatolinen kirkko. Mutta eipä epäkohtaan puuttunut myöskään Martti Luther, vaikka orjuuden olemassaolo oli varmasti hänellekin tuttu asia.
Pohjois-Amerikka rakentui uskonvapaudestaan huolimatta hyvin protestanttiselle hengelle. Uskonnonvapaus koski varsinkin alkuaikoina lähinnä erilaisten protestanttisperäisten pienryhmien vapautta omille uskontulkinnoilleen ja niiden mukaisten yhteisöjen perustamiselle. Ja niitähän syntyi. Ja niitä luonnolllisesti seuravasi melko pian sitten myös mormonit ja christian science -tyyppiset lahkot. Roomaalaiskatolilaisiin sekä juutalaisiin Uusi Maailma suhtautui huomattavasti nuivemmin - ja orjuus kulki käsi kädessä erittäin hyväksyttynä asiana tämän Uuden Maailman uuden vapauden ja järjestyksen kanssa.