Terve! Minua kiinnostaisi kuulla mielipiteitä omaan omalaatuiseen ongelmaani, joka tulee tässä:
Mitä minun pitäisi ajatella siitä, että oma mies ei huomio millään tavalla? Olemme vuoden olleet yhdessä, hän ei hommannut syntymäpäivälahjaa (vaikka muisti onnitella kuitenkin) vaikka minä hommasin hänelle aiemmin kuluneena vuonna lahjan, hän ei ostanut jouluksi mitään vaikka oli mukana ostamassa yhtä omaa lahjaansa, joten tiesi tasan tarkkaan että lahja on tulossa. Ongelmaa lisää tietoisuuteni hänen aiemmasta suhteestaan, jossa hän ilmeisesti oli hyvinkin huomaavainen ja antoi lahjoja ja reissasi tämän naisihmisen kanssa. Lisäksi anoppini edelleen palvoo tätä mieheni entistä, vaikka mies on ollu minun kanssani jo vuoden päivät. Anoppi puhuu minulle tästä entisestä kuin hän olisi minun sydänystäväni. Jotenka ihmiset, jos kanssa sisaria on tai miespuolisilta lukijoilta hyviä selityksiä asiaan niin kuuntelen mielelläni, koska itse olen ajatuksissani jossain siellä lankakerän keskellä, solmussa. Miten minun pitäisi suhtautua, mitä minun pitäisi sanoa? Onko tämä normaalia, kun kuitenkin kuulen ystäviltäni että heidän miehensä ovat jouluksi ostaneet heille yhteisiä matkoja, hienoja koruja jne. Painotan ettei kyse minun puolestani ole nyt rahasta ja kalliista lahjasta vaan siitä perusajatuksesta että olisi antanut vaikka kiven taskunpohjalta, niin olisi sillä tavalla huomannut minut.
Oma mies ei huomaa, mielipiteitä kiitos.
57
3490
Vastaukset
- _._._
Se jätkä on mennyt ääripäästä toiseen ja ehkä syy siihen on se rikkoutunut suhde exän kanssa, josta mutsikin niin tykkäs.
Ei se silti estä sua toteuttamasta sun omaa tarvettasi ostaa hänelle lahjoja jne. Pitää vaan ymmärtää, että se historiikki ehkä painaa yhä siellä miekkosen mielessä, mutta tilanteen on toki mahdollista vielä muuttuakin.
Lahja pitäs antaa aina ehdoitta. Tarkottaa, että sen antamiseen EI liity automaattinen vastalahjan odottaminen.- Tuuleeko päässäs?
No miksi oot sen kans? Jos se heti alussa näyttää,ettei oo mikään kukkapuskatyyppi lahjoineen niin mikset jätä sitä? Ota semmonen,joka ostaa paketin joka hemmetin merkkipäivälle!
Etpähän oo täällä sitte 10 vuoden yhessäolon jälkeen ihmettelemässä,miksei vieläkään osta mitään!!
Höh! Se nyt EI HALUA ostaa sulle mitään? oliks tuo nyt niin vaikeeta älytä!
Yksinkertasista asioista tehdään niin vaikeita!voi voi.. - töttörötööö
Kannattaisi ottaa puheeksi miehen kanssa että mistä kenkä puristaa. Kysyä suoraan että miksi exä sai lahjoja mutta sinä et.
Itsekin veikkaa että edelilnen suhde kyynisti miehen.
"Lahja pitäs antaa aina ehdoitta. Tarkottaa, että sen antamiseen EI liity automaattinen vastalahjan odottaminen. "
Näin ideaalitilanteessa, mutta me elämmekin reaalimaailmassa. - Minka S
töttörötööö kirjoitti:
Kannattaisi ottaa puheeksi miehen kanssa että mistä kenkä puristaa. Kysyä suoraan että miksi exä sai lahjoja mutta sinä et.
Itsekin veikkaa että edelilnen suhde kyynisti miehen.
"Lahja pitäs antaa aina ehdoitta. Tarkottaa, että sen antamiseen EI liity automaattinen vastalahjan odottaminen. "
Näin ideaalitilanteessa, mutta me elämmekin reaalimaailmassa.Sun "reaalimaailmassas" ei todellakaan haluais elää....eikä onneks tarvikaan :D
Olen _._._ kanssa sen sijaan täysin samaa mieltä. Itekin koen kummallisiks tyypit, jotka jakaa lahjoja ja motkottaa sitte selän takana et toinen ei älynny ottaa vihjeestä ja ostaa heillekin lahjaa. Musta sellanen ajatusmalli on ihan vinksahtanut ja hyvin itsekäs. Rakkaussuhteessa vielä sitäkin enemmän.
Ei lahjoja anneta siks että saatais ite lahjoja, vaan siksi, että on ilo ilahduttaa toista. Sen ilon pitää olla aitoo eli ehdotonta, just niinkun _._._ kirjotti, muutenhan se on ihan falskia. - puhumalla paras
Minka S kirjoitti:
Sun "reaalimaailmassas" ei todellakaan haluais elää....eikä onneks tarvikaan :D
Olen _._._ kanssa sen sijaan täysin samaa mieltä. Itekin koen kummallisiks tyypit, jotka jakaa lahjoja ja motkottaa sitte selän takana et toinen ei älynny ottaa vihjeestä ja ostaa heillekin lahjaa. Musta sellanen ajatusmalli on ihan vinksahtanut ja hyvin itsekäs. Rakkaussuhteessa vielä sitäkin enemmän.
Ei lahjoja anneta siks että saatais ite lahjoja, vaan siksi, että on ilo ilahduttaa toista. Sen ilon pitää olla aitoo eli ehdotonta, just niinkun _._._ kirjotti, muutenhan se on ihan falskia.Kerro miesystävällesi ystävällisesti ja rauhallisesti (ei syytellen!) , että tykkäät lahjojen antamisesta ja haluaisit saada lahjoja. Voit myös esittää toivomuksia, mitä haluaisit saada, ehkä hän ei tiedä että haluat ja mitä haluat. Voisitte jutella lahjojen merkityksestä muutenkin - että sinusta se on kaunis ja mieltä lämmittävä tapa, ja myös tapa osoittaa tunteita. Lahjat ilostuttavat ja piristävät, tuovat vaihtelua arkeen. Kerro se hänelle, ihme jos ei tajua.
- Huomioiminen
Taitaa olla aika yleistä, että miehet eivät tajua lahjojen antamisajatuksesta juurikaan. Poikkeukset vain vahvistavat säännön. Sinun miehesi voi ajatella, että eipä se edellinenkään liitto niillä lahjoilla pysynyt kasassa, turhaa sitä riittiä on enää jatkaa.
Seuraavan kerran kun anoppi juttelee sinulle poikansa exästä, sano hänelle, että sinä et välitä kuulla. Ja / tai kysy, miksi hän niin mielellään siitä ihmisestä puhuu. Ihmettele, miltä hän luulee sinusta tuntuvan, että pojan entistä "palvotaan" sinulle. Kysy, mihin hän näillä kertomuksilla pyrkii. Pistä anoppi 'seinää vasten', miettimään omaa osaansa ja käsittelemään poikansa entiset elämät loppuun. Hänhän voi ja saa olla exän kanssa miten hyvää pataa tahansa, sinun ei tarvitse siitä tietää, jos et halua. Mutta mieti tätäkin, vahva ihminen ymmärtää ja antaa tilaa myös toisen menneelle elämälle.
Älä anna toisten naisten / miesten lahjakertomusten hämätä itseäsi. Yleensä lahjoilla kerskuvat ne, joilla on muuten tyhjää elämässään.- j
Halun edelleenkin painottaa ettei kyseessä ole se idea että hingun lahjoja, en hingu rahaakaan. Jospa yritän selittää asian toiselta kantilta: Ei tuntunut mukavalta esimerkiksi jouluksi etsiä hänelle rahatukko kourassa lahjoja jotka oikeasti ostin sydämellä ja sitten jouluna huomata ettei toinen olekaan panostanut eikä miettinyt mikä olisi juuri sellainen lahja joka sopisi minulle. Olen ostellut hänelle lahjoja, milloin mitäkin odottamatta vastalahjaa. Mutta koen että syntymäpäivät ja joulut ovat asia erikseen, silloin pitää panostaa vaikka väsyttäisi. Olen ollut luultavasti aina hiukka huono kirjoittaja, joten en osaa selittää hyvin mitä tarkoitan, mutta puhun nyt lahjojen antamisesta TUNNETASOLLA, en raha/fyysisellä tasolla. Eli miltä tuntuu.
Entäs kohteliaisuus tilanteet? Eikö ole kohteliasta antaa esimerkiksi jouluna lahja kun tietää toisen antavan ja kun hän itse luetteli erilaisia lahjoja, joita minun olisi pitänyt hänelle ostaa.. Eikö jos hän suorastaa pyysi minulta lahjoja niin eikö se tarkoita että vastalahja olisi paikallaan?
Ja kiitos kysymästä, päässäni ei tuule. Samalle kirjoittajalle tiedoksi että kirjoitan ensimmäistä kertaa mitään asiaani nettiin ihmisten luettavaksi. Ja miksi en jätä häntä kysymykseen: En halua tehdä sitä, se ihminen ei ole minulle kuka vain jonka voin ilman tuskia lempata kuin vanhan rukkasen. Kenties olet oikeassa, hän ei halua ostaa. Sitten kysymys että miksei...? - kirsi87
j kirjoitti:
Halun edelleenkin painottaa ettei kyseessä ole se idea että hingun lahjoja, en hingu rahaakaan. Jospa yritän selittää asian toiselta kantilta: Ei tuntunut mukavalta esimerkiksi jouluksi etsiä hänelle rahatukko kourassa lahjoja jotka oikeasti ostin sydämellä ja sitten jouluna huomata ettei toinen olekaan panostanut eikä miettinyt mikä olisi juuri sellainen lahja joka sopisi minulle. Olen ostellut hänelle lahjoja, milloin mitäkin odottamatta vastalahjaa. Mutta koen että syntymäpäivät ja joulut ovat asia erikseen, silloin pitää panostaa vaikka väsyttäisi. Olen ollut luultavasti aina hiukka huono kirjoittaja, joten en osaa selittää hyvin mitä tarkoitan, mutta puhun nyt lahjojen antamisesta TUNNETASOLLA, en raha/fyysisellä tasolla. Eli miltä tuntuu.
Entäs kohteliaisuus tilanteet? Eikö ole kohteliasta antaa esimerkiksi jouluna lahja kun tietää toisen antavan ja kun hän itse luetteli erilaisia lahjoja, joita minun olisi pitänyt hänelle ostaa.. Eikö jos hän suorastaa pyysi minulta lahjoja niin eikö se tarkoita että vastalahja olisi paikallaan?
Ja kiitos kysymästä, päässäni ei tuule. Samalle kirjoittajalle tiedoksi että kirjoitan ensimmäistä kertaa mitään asiaani nettiin ihmisten luettavaksi. Ja miksi en jätä häntä kysymykseen: En halua tehdä sitä, se ihminen ei ole minulle kuka vain jonka voin ilman tuskia lempata kuin vanhan rukkasen. Kenties olet oikeassa, hän ei halua ostaa. Sitten kysymys että miksei...?olet ainut nainen samassa asemassa suomessa joka ei saanut lahjaa... pahoittelen. kyllä tarkoitus kuitenkin on rakkaan ostaa lahja, se on varma. piste.
- Divina_
j kirjoitti:
Halun edelleenkin painottaa ettei kyseessä ole se idea että hingun lahjoja, en hingu rahaakaan. Jospa yritän selittää asian toiselta kantilta: Ei tuntunut mukavalta esimerkiksi jouluksi etsiä hänelle rahatukko kourassa lahjoja jotka oikeasti ostin sydämellä ja sitten jouluna huomata ettei toinen olekaan panostanut eikä miettinyt mikä olisi juuri sellainen lahja joka sopisi minulle. Olen ostellut hänelle lahjoja, milloin mitäkin odottamatta vastalahjaa. Mutta koen että syntymäpäivät ja joulut ovat asia erikseen, silloin pitää panostaa vaikka väsyttäisi. Olen ollut luultavasti aina hiukka huono kirjoittaja, joten en osaa selittää hyvin mitä tarkoitan, mutta puhun nyt lahjojen antamisesta TUNNETASOLLA, en raha/fyysisellä tasolla. Eli miltä tuntuu.
Entäs kohteliaisuus tilanteet? Eikö ole kohteliasta antaa esimerkiksi jouluna lahja kun tietää toisen antavan ja kun hän itse luetteli erilaisia lahjoja, joita minun olisi pitänyt hänelle ostaa.. Eikö jos hän suorastaa pyysi minulta lahjoja niin eikö se tarkoita että vastalahja olisi paikallaan?
Ja kiitos kysymästä, päässäni ei tuule. Samalle kirjoittajalle tiedoksi että kirjoitan ensimmäistä kertaa mitään asiaani nettiin ihmisten luettavaksi. Ja miksi en jätä häntä kysymykseen: En halua tehdä sitä, se ihminen ei ole minulle kuka vain jonka voin ilman tuskia lempata kuin vanhan rukkasen. Kenties olet oikeassa, hän ei halua ostaa. Sitten kysymys että miksei...?Hei, come on, jeesustelijat, totta kai lahjoja ostetaan vastalahjan toivossa! Älkää nyt viitsikö esittää mitään. En todellakaan usko, että kukaan tähän ketjuun vastanneista olisi tyytyväinen ap:n kuvaamaan tilanteeseen. Siis että itse ostaa AINA kumppanille lahjoja jouluna, merkkipäivinä ja muutenkin eikä ikinä saa itse mitään. Totta kai tuollaisesta loukkaantuu, se on ihan normaalia. Jos itse olisin vastaavanlaisessa tilanteessa, kysyisin suoraan, miksen saanut mitään lahjaa. Ja kysyisin sitäkin, miksi exä sai mutta minä en. Kyse on ihan peruskohteliaisuudesta. Ostetaanhan silloinkin lahja, kun mennään häihin tai syntymäpäiville tai ihan muuten vain kyläilemään. Luulisi, että sille rakkainta ihmistä nyt viimeksi haluaisi loukata.
- se epäkohtelias :)
j kirjoitti:
Halun edelleenkin painottaa ettei kyseessä ole se idea että hingun lahjoja, en hingu rahaakaan. Jospa yritän selittää asian toiselta kantilta: Ei tuntunut mukavalta esimerkiksi jouluksi etsiä hänelle rahatukko kourassa lahjoja jotka oikeasti ostin sydämellä ja sitten jouluna huomata ettei toinen olekaan panostanut eikä miettinyt mikä olisi juuri sellainen lahja joka sopisi minulle. Olen ostellut hänelle lahjoja, milloin mitäkin odottamatta vastalahjaa. Mutta koen että syntymäpäivät ja joulut ovat asia erikseen, silloin pitää panostaa vaikka väsyttäisi. Olen ollut luultavasti aina hiukka huono kirjoittaja, joten en osaa selittää hyvin mitä tarkoitan, mutta puhun nyt lahjojen antamisesta TUNNETASOLLA, en raha/fyysisellä tasolla. Eli miltä tuntuu.
Entäs kohteliaisuus tilanteet? Eikö ole kohteliasta antaa esimerkiksi jouluna lahja kun tietää toisen antavan ja kun hän itse luetteli erilaisia lahjoja, joita minun olisi pitänyt hänelle ostaa.. Eikö jos hän suorastaa pyysi minulta lahjoja niin eikö se tarkoita että vastalahja olisi paikallaan?
Ja kiitos kysymästä, päässäni ei tuule. Samalle kirjoittajalle tiedoksi että kirjoitan ensimmäistä kertaa mitään asiaani nettiin ihmisten luettavaksi. Ja miksi en jätä häntä kysymykseen: En halua tehdä sitä, se ihminen ei ole minulle kuka vain jonka voin ilman tuskia lempata kuin vanhan rukkasen. Kenties olet oikeassa, hän ei halua ostaa. Sitten kysymys että miksei...?Tuolla 5.1 joku nm."tulkatkaa mulle" samasta ongelmasta kirjootteli..luulin sinuksi..sorry vaan..
No,sen verran tiedän asiasta,että mulla ukko 20 vuotta jo ja ostaa esim.äitienpäiväkukan vain,kun tyttö käskee sen mennä kukkakauppaan!
Mieheni on joskus sanonut mulle suoraan ,etten olisi kuitenkaan tyytyväinen hänen ostoksiinsa,kun joskus nuorena ihmettelin asiaa.. meillä ihan eri maut!!
Voihan se niin olla ,en tiedä..en ole itse tehnyt koskaan asiasta isoa numeroa,koska en välitä,että itseäni edes muistetaan..haluan itse muistaa kylläkin toisia..joten tässä mielessä sovimme toisillemme..
Äitienpäiväkukankin otan hymyillen vastaan tyttöni takia..se on hänelle niin tärkeetä..
Jos miehesikin luulee,ettei osaisi ostaa mieluista lahjaa sinulle..tai ei halua sitä tehdä..en tiedä.
Jos sinua asia vaivaa,kysy häneltä! Paljon pahempiakin asioita joudut häneltä kysyyn aikanas,jos pitempiaikaiseksi ukoksi häntä haaveilet!!Asioista pitää pysyä puhumaan suoraan!!
Käyppä kattoon tuolta historiaosiosta tuon mainitsemani kirjoottelijan ketjua!
Jos sieltä jotain vinkkiä tulis! Tsemppiä ja anteeks se aikasempi.. Jotku vaan jankkaa täällä samaa.. - Woi-woi
se epäkohtelias :) kirjoitti:
Tuolla 5.1 joku nm."tulkatkaa mulle" samasta ongelmasta kirjootteli..luulin sinuksi..sorry vaan..
No,sen verran tiedän asiasta,että mulla ukko 20 vuotta jo ja ostaa esim.äitienpäiväkukan vain,kun tyttö käskee sen mennä kukkakauppaan!
Mieheni on joskus sanonut mulle suoraan ,etten olisi kuitenkaan tyytyväinen hänen ostoksiinsa,kun joskus nuorena ihmettelin asiaa.. meillä ihan eri maut!!
Voihan se niin olla ,en tiedä..en ole itse tehnyt koskaan asiasta isoa numeroa,koska en välitä,että itseäni edes muistetaan..haluan itse muistaa kylläkin toisia..joten tässä mielessä sovimme toisillemme..
Äitienpäiväkukankin otan hymyillen vastaan tyttöni takia..se on hänelle niin tärkeetä..
Jos miehesikin luulee,ettei osaisi ostaa mieluista lahjaa sinulle..tai ei halua sitä tehdä..en tiedä.
Jos sinua asia vaivaa,kysy häneltä! Paljon pahempiakin asioita joudut häneltä kysyyn aikanas,jos pitempiaikaiseksi ukoksi häntä haaveilet!!Asioista pitää pysyä puhumaan suoraan!!
Käyppä kattoon tuolta historiaosiosta tuon mainitsemani kirjoottelijan ketjua!
Jos sieltä jotain vinkkiä tulis! Tsemppiä ja anteeks se aikasempi.. Jotku vaan jankkaa täällä samaa..Sama täällä, ei munkaan mieäs koskaan ole osannut ostaa mulle lahjaa. Mun mielestä se johtuu siitä, että ei se ole koskaan välittänyt opetella tuntemaan oikeasti. Vaimo ja piika, mitä väliä sillä on, millainen ihminen olen. Ihminen, mieskin ehkä, osaa ottaa arkielämässä kiinni vinkeistä, joita toinen antaa ja tarjoaa huomaamattaankin, toiveita, tahtomisia, unelmia ... Mutta siihen tarvitaan jotain korvien väliin, että hoksaa ottaa kiinni sellaisista asioista. Ja miehet vain tosi harvoin osaavat ja hoksaavat.
Aloittajaa ummarran, hän tuntee itsensä loukatuksi tunnetasolla, kun toinen ei huomioi. Se tuntuu siltä, että ei välitä. Vuosien myötä turtuu, ei kai sellainen mitään lahjaa osaa antaa, joka ei osaa antaa mitään muutakaan.
- Mies456
Sano miehellesi, että olisi kiva saada jokin lahja merkkipäivinä ja jouluna.Kerro tunteistasi. Eiköhän sillä asiat selviä. Anopille voisit sanoa, että et halua kuulla miehen aikaisemmasta suhteesta tai ihmisestä yhtään mitään, koska et tunne häntä ja eikä myöskään kiinnosta.
- j
Puhua ja kysyä olen yrittänyt, mutta vastausta en saa... Jouluna yritin vitsikkäästi vihjaista muutamista lahjoista jotka olisivat kivoja, en tiedä sitten menivätkö vihjeet kuuroille korville. Siskolleen hän ilmeisesti osti joululahjan kuitenkin, ja äidilleen. Olen pohtinut sitäkin vaihtoehtoa, että onko hänestä yhtäkkiä tullut niin jumalattoman PIHI :D mutta mikä olisi sen aiheuttanut yhtäkkiä, kahden suhteen välissä. Kaikki kunnia pohjanmaalaisille, aivan upeita ihmisiä, mutta onko siellä päin ihmisillä "rakkaussuhde rahoihinsa"? Nyt en tarkoita loukata ketään.
Omasta mielestäni jos parisuhteessa elää, niin siihen täytyy sitten senkin verran panostaa että joulut ja muutamat merkkipäivät vuodessa vietetään yhdessä tasapuolisesti, sehän tässä närästää kun itse yrittää vaikka mitä ja toinen sitten vaan kysyy tyyliin että voisinko vielä luututa lattiat... Itse uskon siihen, että lahjan arvolla ei ole merkitystä, vaikka toki itse pyrin ostamaan "tietyn hintaisia" lahjoja tiettyihin tilaisuuksiin, esimerkiksi häihin en vie koskaan mitään umpirihkamaa. Juuri sitäkin mietin kuten eräs teistä kirjoitti että viedäänhän ystäville ja sukulaisillekin lahjoja niin miksei sitten omalle kullalle... Mieheni on kuitenkin ollut jo vuosia vakituisessa työpaikassa, itse opiskelen ja silti minulla on varaa ostaa silloin tällöin jotain mukavaa hänelle opintomiljoonilla jotka ovat huomat muutama satanen kuussa. Tosin nyt olen vähentänyt tarkoituksella ostamista hänelle, ymmärtänette miksi.
Myös sitä olen miettinyt (voipi olla todella typerää), mutta ajatteleeko mieheni että kun kerran koulutan itseni korkeampaan ammattiin kuin hän on, niin minulle ei tarvitse ostaa lahjoja? Että minulla on itsellänikin sitten tulevaisuudessa varaa ostaa omat kukkani?- itku kurkussa
Rakastaa kuitenkin vielä ehkä entistään..sinä et ole päässyt samalle jalustalle,valitettavasti..
Ei sua arvosta samalla lailla..on vaan sun kans,kun ei ykköstä saanu..
Eihän se sua milläänlailla tunnu palvovankaan,niinku kuuluis vielä tuossa vaiheessa..
sorry,musta tuntuu siltä..ite lopettaisin suhteen ja kattelisin huomaavaisemman kaverin! - Miksi näin
itku kurkussa kirjoitti:
Rakastaa kuitenkin vielä ehkä entistään..sinä et ole päässyt samalle jalustalle,valitettavasti..
Ei sua arvosta samalla lailla..on vaan sun kans,kun ei ykköstä saanu..
Eihän se sua milläänlailla tunnu palvovankaan,niinku kuuluis vielä tuossa vaiheessa..
sorry,musta tuntuu siltä..ite lopettaisin suhteen ja kattelisin huomaavaisemman kaverin!Minulla sama tilanne,seurustelu käynnissä ja mitä mies tekee,jättää huomioimatta jouluna ja synttärinä.
Onnittelut sain ja hyvän joulun toivotuksen siinä kaikki,vaikka oli mun luona pari päivää.
Hänkin tiesi minun ostavan joululahjan,koska lahjojen ostamisesta puhuttiin.
tällä hetkellä tuntuu,että ei arvosta minua ollenkaan,rakkaudesta puhumattakaan,Syö kyllä suhdetta.
Muutenkin hän on oikeassa ja minun pitäisi olla samaa mieltä kaikesta.
Huomauttelee myös kodn siisteydestä ja jopa kasvatuksesta,minulla kun on lapsia. - :)
Miksi näin kirjoitti:
Minulla sama tilanne,seurustelu käynnissä ja mitä mies tekee,jättää huomioimatta jouluna ja synttärinä.
Onnittelut sain ja hyvän joulun toivotuksen siinä kaikki,vaikka oli mun luona pari päivää.
Hänkin tiesi minun ostavan joululahjan,koska lahjojen ostamisesta puhuttiin.
tällä hetkellä tuntuu,että ei arvosta minua ollenkaan,rakkaudesta puhumattakaan,Syö kyllä suhdetta.
Muutenkin hän on oikeassa ja minun pitäisi olla samaa mieltä kaikesta.
Huomauttelee myös kodn siisteydestä ja jopa kasvatuksesta,minulla kun on lapsia.Jos ei arvosta nyt..miten myöhemminkään..
Jotku ukot vaan änkee siihen helpon seksin toivossa..oot ansainnu sinäkin parempaa.. - Divina_
Mikä siinä on, ettet saa suoraan kysymykseen suoraa vastausta? Vai oletko kysynyt sitä suoraan, miksei mies osta sinulle ikinä mitään? Onhan tuo nyt aivan ihmeellinen tilanne. Jos olet kysynyt suoraan, mitä mies sitten on sanonut? Miten se voi olla vastaamatta? Laita se selkä seinää vasten ja vaadi selitys. Niin minä tekisin. Vaan onneksi ei ole tarvinnut. Aina on lahjoja tullut. :-)
Millainen teidän suhde sitten muuten on? Toi, ettei toinen ikinä osota huomiota, on varmasti kurjaa ja ärsyttävää. Melkeinpä suurempi ongelma tuntuis kuitenkin olevan se, ettette osaa kommunikoida. Siis jos et saa vastausta siihen, miksei mies osta lahjoja, ja sitä pitää täällä ihmetellä, niin eihän se kommunikointi voi olla kovin kummosella tasolla. Pystyttekö muuten puhumaan asioista?
- j
Ei minun ukko ainakaan seksin perässä suhteeseen ryhtynyt, jaksoi jopa odottaa sitä jonkin aikaa. Kirjoittajalle "miksi näin", uskon että tiedän täysin miltä sinusta tuntuu ja olen siitä erittäis pahoillani. Itse tunnen jopa syyllisyyttä siitä että koen oloni kurjaksi siitä että olen loukkaantunut hänelle ettei hän ostanut lahjoja. Tunnen oloni jopa todella lapselliseksi välillä, mutta sitten taas toisaalta koen että olisin ansainnut edes sen huomion että jouluna hän olisi nähnyt vaivaa minun eteeni. Tänään minulla on jopa sellainen tunne että en jaksa muutamaan päivään nähdä koko ihmistä, enkä varmaankaan näekään. Jouluna koin oloni varsin petetyksi, kun olin jo ehtinyt haaveilla yhdestä sormuksesta että mies ostaisi sen, hän melkein oli jossain vaiheessa jo luvannut niin eikä sormusta sitten kuulunut. Itse tietysti käytin suunnilleen sen sormuksen veroisen summan hänen lahjaansa, ja nyt on kyllä tullut mieleen että olisin voinut sillä rahalla tankata autoakin muutamaan kertaan :D Että kyllä se vaan loukkaa, vaikka ei niin lahjojen perään muuten olisi, mutta oma rakas pystyy loukkaamaan olemalla ostamatta lahjaa.
Sen olen minäkin huomannut, että hän "on" oikeassa lähes aina. En saisi pitää kuin sen tyyppisistä autoista jolla hän ajaa, ja minun autonihan on ihan romu hänen mielestään, vaikka se ei ole edes maannut korjaamolla kuten hänen omansa. Ja toki se, että olen kaikessa huonompi kuin hänen äitinsä saa minut suorastaan kiehumaan raivosta. Kaippa olen kaikessa huonompi kuin hänen exänsä, on se muutamaan kertaan todettu, ja olen jopa luvannut tuoda omat vessapaperini (siitä kun kerran oli myös jotain sanomista) :D- Vapaa mies
Ja isompi harmi,ettei miehesi osaa arvostaa kaltaistasi naista!
Minä osaisin! :)
Ostaisin sinulle lahjoja joka päivälle!! Jätä se ukko,ja tuu minulle eukoksi!!
Tavataan ens kesänä lavatansseissa!
;D - j
Vapaa mies kirjoitti:
Ja isompi harmi,ettei miehesi osaa arvostaa kaltaistasi naista!
Minä osaisin! :)
Ostaisin sinulle lahjoja joka päivälle!! Jätä se ukko,ja tuu minulle eukoksi!!
Tavataan ens kesänä lavatansseissa!
;DKiitos tarjouksesta, mutta yritän nyt kuitenkin tämän oman ukkoni kanssa hoidella asioita ja elää ihmisiksi =)
- ie mj
Kyllä kun tätäkin lukee niin ajattee että mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Mies on ostanut lahjoja exälleen, on käyty ulkomaan reissut ja muistettu ja kannettu krääsää, mies ostaa siskolle ja äidille joululahjan, kertoo naiselle mitä itse haluaisi joululahjaksi mutta ei iste osta naiselle mitään. Kyllä minä ottaisin tuon sellaisena henkilökohtaisena loukkauksena että tavarani pakkaisin, ei voi mitään. Mieshän on ihan tahallaan julma. Turha tulla selittämään että sen mielestä ei ehkä tarvi mitään lahjoja ostella, kun muille kuitenkin ostaa mutta tarkoituksella jättää tämän ihmisen, jonka kanssa elää ja makaa, ilman mitään. Mistä tuo kertoo muusta kuin siitä että mies ajattelee että kys. nainen ei ansaitse yhtään mitään häneltä.
- j
Sitäpä olen miettinyt itsekin, että onko aivan tahallaan niin julma. Sitten aivojeni perukoilla pikkuinen ääni kiljaisee että miksi olisi tahallaan julma? Kaikkeni olen tehnyt, siivonnut ja panostanut ja ollut anopillekin kuin aurinko vaikka paskaa sataa niskaan sieltäkin suunnalta.
En muista olenko maininnut, mutta tilannehan on ollut se, että mieheni on jättänyt tämän entisensä ihan itse, eli periaatteessa hänen ei pitäisi asiaa murehtia, kun itse on ko. ihmisestä eroon halunnut. Ja tämä ei ole ollut silkkaa satuilua, vaikka suhteen alussa ajattelin että hän ei vain kehtaa sanoa tulleensa jätetyksi, sillä hänen kaverinsa ovat myös sen minulle sanoneet joskus kahden kesken (miehelleni kaverit ovat niin tärkeitä ettei valehtelisi heille, vaikka minulle saattaisikin valehdella).
Ja ANOPISTA kertomatonta puolta myös. Mieheni osti tässä kesän lopulla asunnon ja ensimmäisenä päivänä kun pääsimme sinne remontoimaan anoppini hommasi paikalle tämän exän vanhemmat asentamaan lamppuja kattoon, näistä vanhemmista kun oli tullut niin hyviä ystäviä (Voi kun somaa). Ja tämä tapahtui vaikka minun isäni oli luvannut moisen pikku toimen piteen tulla tekemään. Näille exän vanhemmille sitten anoppi teki ruokaa ja haetutti minulla vanhalta asunnolta lautasia lisää. Sitten kun noin kuukauden päästä remontti alkoi näyttää valmiilta ja anoppi tuli taas käymään ja minun vanhempani tulivat sinne, niin anopin piti lähteä kauppaan hakemaan pullaa (oli ollut jo monta päivää kaupungissa, olisi ehtinyt hakea vallan ajoissa) kun en ollutkaan tuonut mukanani tyyliin kahviastiastosta ja herkuista lähtien kaikkea. Että näin, exän porukoille tehdään ruuat ja kahvit, ja minun vanhemmilleni hädin tuskin saa kahvin keitettyä. Olen miettinyt kun mieheni aika orjallisesti kuuntelee äitiään, että onko anoppi sanonut että minuun on turha tuhlata rahaa... Sillä tähän mennessä olen kyllä maksanut jokaisen ulkona syödyn suupalanikin, edes euron synttärikahvia ei mies tarjonnut.
Miksei hän jätä minua? - Pistä meneen!
j kirjoitti:
Sitäpä olen miettinyt itsekin, että onko aivan tahallaan niin julma. Sitten aivojeni perukoilla pikkuinen ääni kiljaisee että miksi olisi tahallaan julma? Kaikkeni olen tehnyt, siivonnut ja panostanut ja ollut anopillekin kuin aurinko vaikka paskaa sataa niskaan sieltäkin suunnalta.
En muista olenko maininnut, mutta tilannehan on ollut se, että mieheni on jättänyt tämän entisensä ihan itse, eli periaatteessa hänen ei pitäisi asiaa murehtia, kun itse on ko. ihmisestä eroon halunnut. Ja tämä ei ole ollut silkkaa satuilua, vaikka suhteen alussa ajattelin että hän ei vain kehtaa sanoa tulleensa jätetyksi, sillä hänen kaverinsa ovat myös sen minulle sanoneet joskus kahden kesken (miehelleni kaverit ovat niin tärkeitä ettei valehtelisi heille, vaikka minulle saattaisikin valehdella).
Ja ANOPISTA kertomatonta puolta myös. Mieheni osti tässä kesän lopulla asunnon ja ensimmäisenä päivänä kun pääsimme sinne remontoimaan anoppini hommasi paikalle tämän exän vanhemmat asentamaan lamppuja kattoon, näistä vanhemmista kun oli tullut niin hyviä ystäviä (Voi kun somaa). Ja tämä tapahtui vaikka minun isäni oli luvannut moisen pikku toimen piteen tulla tekemään. Näille exän vanhemmille sitten anoppi teki ruokaa ja haetutti minulla vanhalta asunnolta lautasia lisää. Sitten kun noin kuukauden päästä remontti alkoi näyttää valmiilta ja anoppi tuli taas käymään ja minun vanhempani tulivat sinne, niin anopin piti lähteä kauppaan hakemaan pullaa (oli ollut jo monta päivää kaupungissa, olisi ehtinyt hakea vallan ajoissa) kun en ollutkaan tuonut mukanani tyyliin kahviastiastosta ja herkuista lähtien kaikkea. Että näin, exän porukoille tehdään ruuat ja kahvit, ja minun vanhemmilleni hädin tuskin saa kahvin keitettyä. Olen miettinyt kun mieheni aika orjallisesti kuuntelee äitiään, että onko anoppi sanonut että minuun on turha tuhlata rahaa... Sillä tähän mennessä olen kyllä maksanut jokaisen ulkona syödyn suupalanikin, edes euron synttärikahvia ei mies tarjonnut.
Miksei hän jätä minua?Olet helppo nakki! Jotku vaan on! Sorry!
- aoqhm å
j kirjoitti:
Sitäpä olen miettinyt itsekin, että onko aivan tahallaan niin julma. Sitten aivojeni perukoilla pikkuinen ääni kiljaisee että miksi olisi tahallaan julma? Kaikkeni olen tehnyt, siivonnut ja panostanut ja ollut anopillekin kuin aurinko vaikka paskaa sataa niskaan sieltäkin suunnalta.
En muista olenko maininnut, mutta tilannehan on ollut se, että mieheni on jättänyt tämän entisensä ihan itse, eli periaatteessa hänen ei pitäisi asiaa murehtia, kun itse on ko. ihmisestä eroon halunnut. Ja tämä ei ole ollut silkkaa satuilua, vaikka suhteen alussa ajattelin että hän ei vain kehtaa sanoa tulleensa jätetyksi, sillä hänen kaverinsa ovat myös sen minulle sanoneet joskus kahden kesken (miehelleni kaverit ovat niin tärkeitä ettei valehtelisi heille, vaikka minulle saattaisikin valehdella).
Ja ANOPISTA kertomatonta puolta myös. Mieheni osti tässä kesän lopulla asunnon ja ensimmäisenä päivänä kun pääsimme sinne remontoimaan anoppini hommasi paikalle tämän exän vanhemmat asentamaan lamppuja kattoon, näistä vanhemmista kun oli tullut niin hyviä ystäviä (Voi kun somaa). Ja tämä tapahtui vaikka minun isäni oli luvannut moisen pikku toimen piteen tulla tekemään. Näille exän vanhemmille sitten anoppi teki ruokaa ja haetutti minulla vanhalta asunnolta lautasia lisää. Sitten kun noin kuukauden päästä remontti alkoi näyttää valmiilta ja anoppi tuli taas käymään ja minun vanhempani tulivat sinne, niin anopin piti lähteä kauppaan hakemaan pullaa (oli ollut jo monta päivää kaupungissa, olisi ehtinyt hakea vallan ajoissa) kun en ollutkaan tuonut mukanani tyyliin kahviastiastosta ja herkuista lähtien kaikkea. Että näin, exän porukoille tehdään ruuat ja kahvit, ja minun vanhemmilleni hädin tuskin saa kahvin keitettyä. Olen miettinyt kun mieheni aika orjallisesti kuuntelee äitiään, että onko anoppi sanonut että minuun on turha tuhlata rahaa... Sillä tähän mennessä olen kyllä maksanut jokaisen ulkona syödyn suupalanikin, edes euron synttärikahvia ei mies tarjonnut.
Miksei hän jätä minua?Siksi että saa sinulta vaivattomasti seksiä. Koita nyt tajuta. Miksi sinä et jätä häntä? Tuo päässä kuuluva pieni äänesi on nimeltään itsepetos, se on se sama mikä pitää monta muutakin naista parisuhteessa. Sen kaveri "on kulissien pitäminen pystyssä" ja sen serkku on "mutta kun miehetön nainen on huonompi kuin muut naiset". Nämä kolme pitävät hyvin huolen siitä että naiset jaksavat miehiä.
- j
aoqhm å kirjoitti:
Siksi että saa sinulta vaivattomasti seksiä. Koita nyt tajuta. Miksi sinä et jätä häntä? Tuo päässä kuuluva pieni äänesi on nimeltään itsepetos, se on se sama mikä pitää monta muutakin naista parisuhteessa. Sen kaveri "on kulissien pitäminen pystyssä" ja sen serkku on "mutta kun miehetön nainen on huonompi kuin muut naiset". Nämä kolme pitävät hyvin huolen siitä että naiset jaksavat miehiä.
Itse asiassa hän ei saa minulta vaivattomasti seksiä, eipä itse asiassa saa sitä juuri ollenkaan, koska olen testannut että tuleeko suhteeseen loppu kun seksi loppuu, eikä ole tullut. Ja haluaisin kyllä vastauksen että kuinka niin olen helppo nakki? En ole mielestäni ollut koskaan kenellekään helppo nakki, minua ei saa houkuteltua sänkyyn pelkillä nauravilla silmillä tai ensitreffeillä.
- Oikeeta elämää Hei!!
j kirjoitti:
Itse asiassa hän ei saa minulta vaivattomasti seksiä, eipä itse asiassa saa sitä juuri ollenkaan, koska olen testannut että tuleeko suhteeseen loppu kun seksi loppuu, eikä ole tullut. Ja haluaisin kyllä vastauksen että kuinka niin olen helppo nakki? En ole mielestäni ollut koskaan kenellekään helppo nakki, minua ei saa houkuteltua sänkyyn pelkillä nauravilla silmillä tai ensitreffeillä.
alkaisi koko suvun kynnysmatoksi!
Sitä joko rakastaa tai ei rakasta! Sua ei siinä porukassa rakasteta!
Mut jos keksit aina puolustuksen kaikkeen..mitä valitat!
Tyydy tilanteeseen ja anna olla!
Ilmanaikuista jauhantaa tuommonen "mut ku....."
Älä sitte järkyty,kun miehesi ilmoittaa löydettyään taas sen oikeen,että
"nonniii..Mauri on työnsä tehnyt..Mauri saa mennä!.."
- kolmas pyörä
En lukenut viestiketjua, ainoastaan aloittajan kirjoituksen.
Olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa.
Asun naimisissa olevan miehen kanssa, joka maksaa vaimonsa laskut ja ostelee hänelle "tarpeelliset" käyttö ym tavarat.
Minä en ole saanut mitään. Joulu meni, eikä muistamista.
Nyt ostin miehelle syntymäpäivälahjan, (josta oli puhunut, ja jollaista oli toivonut) avasi paketin, mutteiedes katsonut mitä paketissa oli.
No, niin makaa kuin petaa.- tuhkat vaan niskaan!
Eikö tosiaan löydy vapaita ukkoja,kun pitää ittensä naurettavaksi tehä tollai?
Että päällekki saa vaikka paskantaa,ei tunnu missään?
Missä ihmeessä teidän naisten itsekunnioitus on?Eikö sitä oo ollenkaan!!!
Hävettää tommoset luuseriakat! kattokaa peiliin!! - mikähänlie24
tuhkat vaan niskaan! kirjoitti:
Eikö tosiaan löydy vapaita ukkoja,kun pitää ittensä naurettavaksi tehä tollai?
Että päällekki saa vaikka paskantaa,ei tunnu missään?
Missä ihmeessä teidän naisten itsekunnioitus on?Eikö sitä oo ollenkaan!!!
Hävettää tommoset luuseriakat! kattokaa peiliin!!"tuhkat vaan niskaan" oletko ikinä ollut edes parisuhteessa? Katso kun ei kaikki ole niin pinnallisia että jättää toisen heti, niitä ihmisiä sanotaa sellaisiksi joilla on tunteet. Nimim. Käytöksen kultainen käsikirja
- pöhköjä muijia!!
mikähänlie24 kirjoitti:
"tuhkat vaan niskaan" oletko ikinä ollut edes parisuhteessa? Katso kun ei kaikki ole niin pinnallisia että jättää toisen heti, niitä ihmisiä sanotaa sellaisiksi joilla on tunteet. Nimim. Käytöksen kultainen käsikirja
Eli huoriksi suoraansanottuna! Niikuin ei vapaita ukkoja ois!
Ei..naimisissa olevia pitää vaan kytätä!
No,sitä saa mitä pyytää..varmaan vituttaa suaki,kun vaimo edelleen on se "ykkönen "sunki panijan mielestä! Sitähän se edellenkin rakastaa..siksi ostelee sille kaikkee..
Ja kukahan se pinnallinen on..eipä kovin tunteellinen tunnu sekään ukko sulle olevan..ei edes lahjo sua!
Katotaas,miten sitte suu pannaan,kun eukkonsa alkaa taas sille antaan...
- Ässädaami
Puhutteko eri kieliä rakkauden saralla? Jos osaat englantia, perehdyppäs tähän sivuun http://www.5lovelanguages.com/learn-the-languages/the-five-love-languages/
Rullaa hieman alas, sieltä löytyy kuvaukset eri kielistä. Tuo kirja löytyy myös suomeksi nimellä Rakkauden Kieli.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua, onnea matkaan!- Aikas kestät!
Kuuleehan tuon,että nainen kyllä rakastaa,mutta mies ei!
Tuskin alkaa mitään näytelmää vetää.. - Ässädaami
Aikas kestät! kirjoitti:
Kuuleehan tuon,että nainen kyllä rakastaa,mutta mies ei!
Tuskin alkaa mitään näytelmää vetää..Turhaan vedät hernemaissipaprikaa nenään. Ihmiset rakastavat eri tavalla. Aloittaja tuntee olevansa rakastettu kun merkkipäiviä muistetaan. Luonnollista. Partnerin ajatuksenluvusta emme tosin tiedä mitään. Joten jospa ei tuomita, vaan annetaan parin selvittää välintä. Miehetkin rakastavat, vaikka välillä ei tunnu siltä, he vain näyttävät sen useimmiten ihan eri tavalla kuin naiset odottavat.
- Suoraa puhetta!
Ässädaami kirjoitti:
Turhaan vedät hernemaissipaprikaa nenään. Ihmiset rakastavat eri tavalla. Aloittaja tuntee olevansa rakastettu kun merkkipäiviä muistetaan. Luonnollista. Partnerin ajatuksenluvusta emme tosin tiedä mitään. Joten jospa ei tuomita, vaan annetaan parin selvittää välintä. Miehetkin rakastavat, vaikka välillä ei tunnu siltä, he vain näyttävät sen useimmiten ihan eri tavalla kuin naiset odottavat.
Lueppas sinäkin alku tarkemmin ja ota pääs sieltä pilvipöhnästä..:)
Eli..Mies on muistanut aina entistä kaikenmaailman lahjoilla,mut tätä nykyistä ei sitten millään lahjoilla..Muutenkaan ei tunnu huomioivan häntä..
Kyllä se nyt minulle ainakin jotain kertoo..heidän suhteen laadusta!
En ole eläissäni seurustellut miehen kanssa,joka ei olisi minua lahjoin muistanut! Ja miehiä on ollut useita.. Jos olisin Ap.kysyisin mieheltä suoraan,miksi ei ostele hänelle koskaan mitään?
Eiköhän se ongelman ratkaisu löytyisi sieltä! - Ässädaami
Suoraa puhetta! kirjoitti:
Lueppas sinäkin alku tarkemmin ja ota pääs sieltä pilvipöhnästä..:)
Eli..Mies on muistanut aina entistä kaikenmaailman lahjoilla,mut tätä nykyistä ei sitten millään lahjoilla..Muutenkaan ei tunnu huomioivan häntä..
Kyllä se nyt minulle ainakin jotain kertoo..heidän suhteen laadusta!
En ole eläissäni seurustellut miehen kanssa,joka ei olisi minua lahjoin muistanut! Ja miehiä on ollut useita.. Jos olisin Ap.kysyisin mieheltä suoraan,miksi ei ostele hänelle koskaan mitään?
Eiköhän se ongelman ratkaisu löytyisi sieltä!"Jos olisin Ap.kysyisin mieheltä suoraan,miksi ei ostele hänelle koskaan mitään?
Eiköhän se ongelman ratkaisu löytyisi sieltä!"
Tuossa olemme samaa mieltä. Pointtini lähinnä olikin, ettei pidä tuomita ap:n miestä heti välittämättömäksi kusipääksi, kun tämä käyttäytyy eri tavalla kuin odotettu. Henkilökohtaisuuksiin ei sinullakaan ole mitään syytä mennä, vaikkemme samaa mieltä olekaan, en nimittäin käytä huumeita. :) - väärinkäsitys :)
Ässädaami kirjoitti:
"Jos olisin Ap.kysyisin mieheltä suoraan,miksi ei ostele hänelle koskaan mitään?
Eiköhän se ongelman ratkaisu löytyisi sieltä!"
Tuossa olemme samaa mieltä. Pointtini lähinnä olikin, ettei pidä tuomita ap:n miestä heti välittämättömäksi kusipääksi, kun tämä käyttäytyy eri tavalla kuin odotettu. Henkilökohtaisuuksiin ei sinullakaan ole mitään syytä mennä, vaikkemme samaa mieltä olekaan, en nimittäin käytä huumeita. :)Vaan ennemminkin ruusunpunaisten silmälasien riisumista,ja tosiasioiden tunnustamista..
Harmi,jos loukkaannuit,en puhunut huumeista..
- Divina_
Vielä tässä intän ja kysyn, mikset ole suoraan kysynyt mieheltäsi, miksei hän osta sinulle lahjoja? Mikset pakota häntä vastaamaan? Millainen teidän suhteenne muuten mielestäsi on? Mikä siinä on hyvää? Sanoit, että olette olleet vuoden yhdessä. Onko teillä aikomusta muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja hankkia lapsia? Suunnitteletteko yhteistä tulevaisuutta? Itse olen ollut oman mieheni kanssa vähemmän aikaa yhdessä, mutta jos hän ostaisi nyt oman asunnon sinun miehesi lailla, se tuntuisi minusta HYVIN oudolta. Sehän tarkoittaisi sitä, ettei mies suunnittelisi minun kanssani mitään yhteistä elämää. Onko teillä varmasti samanlaiset käsitykset siitä, millainen suhteenne on a) nyt ja b) tulevaisuudessa?
- j
Kysyä olen yrittänyt ja mitään vastausta en saa, en vaikka kysyisin asiallisesta, tai kautta rantain, tai huutamalla ja itkemällä ja hampaita kiristämällä... vissii todella hiljainen sitten tämä mies. Asunnon osto ei tuntunut minusta yhtään oudolta, paremminkin kannustin häntä hurjasti siihen, koska se on täällä päin jo rahallisesti kannattavaa kun vuokrat on niin kalliita että parempi maksaa sama summa itselle lainana kun heittää se 600-700e vuokraisännille. Asunnon myymällähän hän saa periaatteessa rahansa takaisin. Hän on ilmeisesti sitä mieltä että minun pitäisi muuttaa myös sinne asuntoon, mutta minä en oikein ole varma haluanko muuttaa koska hän ei oikeasti tajua mistä asioista loukkaannun ja mitkä ovat parisuhteen säännöt. Naimisiin menosta olemme olleet ainakin joskus puolivuotta sitten samaa mieltä, että olemme liian nuoria ja kerkeehän sitä sitten joskus. Lapsista minä olen sanonut (hän samaa mieltä) että kun minulla on vielä inssiopinnot kesken ja sen jälkeen olisi muutama vuosikin oltava töissä niin nyt ei ainakaan ole lasten tekemisen aika.
Lahjoista olen nyt huomannut sellaisen pointin että kun tahallani mainitsen, että "voisin ostaa itselleni samanlaisen kun ostin sinulle joululahjaksi" niin vähän aikaa hän on hiljaa, ja sitten tulee se lause "täytyy viikon lopulla/ensi viikolla katsoa miten tilillä on rahaa sängynvierusmattoihin (tms), kun on tuo asuntolaina maksettava ja auton huoltolasku" :D Sama pätee lauseisiin "ostan itselleni lahjaksi jtn" tai "Marika sai jouluna Hekiltä aino-tossut" :D
Ässädaami, olen kanssasi samaa mieltä. Turhan kriittisesti täällä ihmiset kirjoittavat, emme me sentään aivottomia ole, ja onhan meillä oikeus omaan mielipiteeseen :) Ja kiitos linkistä, se on hyvää luettavaa ja tuo mieleen joitakin seikkoja. Aion suomenkilisenä kirjan jopa lukea! kiitos! - j
Ässädaamille iso kiitos, ja tässä pieni ote käännettynä teille kaikille:
"Lahjat eivät ole puolisollesi vain esineitä, ne ovat puolisollesi todellinen rakkautesi osoitus. Puolisollesi ei välttämättä lahjan arvo ole suhteessa sen rahalliseen arvoon, vaan merkitys piilee lahjan välittämässä viestissä ja tunteessa. Myös fyysinen läsnäolo vaikeina hetkinä voi olla merkittävä lahja puolisollesi, sillä läsnäolosi saattaa hänelle olla rakkautesi vertauskuva." (Gary Chapman, rakkauden kieli)- Ässädaami
Oleppa hyvä, satun itse omistamaan ed. mainitun opuksen ja se aukaisi solmuja oman kumppanini kanssa. Hänelle kun tärkeintä on yhteinen aika ja minulle kosketus niin nyt ymmärretään paremmin toisiamme. Onnea matkaan kumppanisi kanssa, tuo elämä eteenne sitten mitä vain.
- jo totunut
Ässädaami kirjoitti:
Oleppa hyvä, satun itse omistamaan ed. mainitun opuksen ja se aukaisi solmuja oman kumppanini kanssa. Hänelle kun tärkeintä on yhteinen aika ja minulle kosketus niin nyt ymmärretään paremmin toisiamme. Onnea matkaan kumppanisi kanssa, tuo elämä eteenne sitten mitä vain.
mitäs sit jos ei itse saa mieheltä vastalahjaa vaan mies ostaa äidilleen lahjan?
- Äitee on rakas aina!
jo totunut kirjoitti:
mitäs sit jos ei itse saa mieheltä vastalahjaa vaan mies ostaa äidilleen lahjan?
Höh! Äiteet on tärkeitä! Vielä sitä nyt mustis äiteelle??
Kumpihan siihen jää,kun ero teillekkin tulee..?
- j
Kukahan sitten jää kun anopista (hän on iältään jo vanha) askeleet loppuu ja viis pentuu huutaa rivissä... ja kaiken lisäks anoppi oli sanonu ettei hänelle saa ostella lahjoja. Kyse on ilmeisesti siitä ettei hän halua ostaa, joten mietin tästä suhteesta lähtemistä jo todella. Tänäänkin postin mukana ilmestyi tonnin kotiteatteri sarja, muutama viikko sitten auto sai parin tonnin hellyysremontin. Joten kyse ei ole mistää muusta kun halusta. Minä en jaksa sitä, että olen ainut joka panostaa, vaikka olen sentään rahaton opiskelija ja hän täysin työssäkäyvä... joka nyt sitten omistaa kotiteatterisarjan eikä tyttöystävää.
Kirjan aion lukea, "Rakkauden kieli", tiedänpä sitten tulevissa suhteissani asioista enemmän. Nyt olen aivan lopussa tämän suhteen kanssa.- Divina_
No tuon perusteella se lahjojen ostamattomuus ei nyt sitten ainakaan johdu rahasta. Mistähän se sitten johtuu? Jos miesystäväsi tietää, että lahjojen saaminen on sinulle tärkeää, kuten se useimmille meistä on, niin eihän tuo miehesi käytös ole mitään muuta kuin silkkaa välinpitämättömyyttä. Hänelle on siis yksi lysti, jos pahoitat mielesi hänen takiaan. Osoittaako miehesi mitenkään muuten huomiota sinulle? Esimerkiksi kehumalla, olemalla hellä, tekemällä asioita puolestasi tai muulla tavalla. Jos todella et saa mitään huomiota mieheltäsi, lähde litomaan suhteesta. Luultavasti miehesi ei pidä sinua kovin tärkeänä.
- se ja se..
Divina_ kirjoitti:
No tuon perusteella se lahjojen ostamattomuus ei nyt sitten ainakaan johdu rahasta. Mistähän se sitten johtuu? Jos miesystäväsi tietää, että lahjojen saaminen on sinulle tärkeää, kuten se useimmille meistä on, niin eihän tuo miehesi käytös ole mitään muuta kuin silkkaa välinpitämättömyyttä. Hänelle on siis yksi lysti, jos pahoitat mielesi hänen takiaan. Osoittaako miehesi mitenkään muuten huomiota sinulle? Esimerkiksi kehumalla, olemalla hellä, tekemällä asioita puolestasi tai muulla tavalla. Jos todella et saa mitään huomiota mieheltäsi, lähde litomaan suhteesta. Luultavasti miehesi ei pidä sinua kovin tärkeänä.
Oot liian hyvä tyttö tommoselle paskaluuserille!!
Löydät kyllä arvoises vielä! lähde nosteleen ja jätä koko pihipaskaporukka!
Tiiätpähän yhtä kokemusta rikkaampana,minkälaiseen ukkoon EI kannata enää sotkeutuu..
Tuo muu ukon ostelu oli kyllä niin vittuiluu,että itelläki karvat nousi pystyyn!!
Ootko ees nähny vielä koskaan rakastuneen miehen katsetta?
Lähe litomaan,niin tuut senkin kokemaan aikanas!
ja lahjojakin vielä saamaan!! :)
- j
Muutaman kerran olen miehen saanut jopa kiinni valheesta, ja eilen kun eräästä asiasta hänet kiinni sain, niin en enää säästellyt sanojani vaan sanoin suoraan että tarviiko sentään noin törkeä olla.
Kyllä hän sohvalla kainaloon ottaa, ja kutittelee ilmeisesti hellyyden merkiksi, mutta anteeksi ei ole koskaan pyytänyt eikä mistään kiittänyt. Kysyin päin naamaa myös että mitä exä sai lahjaksi, saiko ajallaan jne, ja vastaus oli että kaiken on saanut ajallaan, joka vuosi, joka merkkipäivä. Se olikin sitten ainut vastaus jonka sain, loppuihin kysymyksiin en saanut mitään muuta vastausta kun tuhinaa ja pään pyörittelyä. Illalla sitten viestin perään että kyllä hän minusta tykkää ja välittää.
Minulla on ollu aiemmissa suhteissa todellisena ongelmana, että ne ovat kestäneen noin 1vko-1kk. Eli pidempi aikaista suhdetta en ole pystynyt kuin 2 kertaa saamaan aikaiseksi (lukioaikana 1,5vuotta ja nyt nykyisen kanssa noin 1 vuoden ). Miehistä ei ole jäänyt minulle edes kavereita, he eivät ole halunneet olla tekemisissä kanssani ollenkaan, enkä ole koskaan saanut vastausta siihen että miksi minut on jätetty vaikka olen sitä kysynyt. Ja vaikka aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä niin kuitenkin synttäri ja joululahjat olen saanut.
Pasin kaverit ovat sanoneet, että mieheni on umpirakastunut minuun. Enkä asiaa ainakaan ulkonäön puolelta ihmettelisi sen perusteella että hänen exänsä on melkoinen "katujyrä". Enkä nyt tarkoita ainoastaan ulkoisen koon puolesta, vaan myös henkisesti, toki kyllähän hän painaakin noin 120kg. Kuvittelisin että minuun on ainakin ulkoisesti helponpi rakastua, enkä sisältäkään täysi paska koe olevani, vaan aika tunteellinen ihminen. Silloin kun tämä hänen exänsä oli miestäni pettänyt ja mieheni hänet sitten ulos heittänyt niin tämä neito vei mukanaan melkeinpä koko kämpän vaikkei asunnossa ollut yhtäkään hänelle kuuluvaa tavaraa, sillä eihän hän mitään ollut voinut ostaakaan kun ei käynyt töissä, ei koulussa, ei mitään. Oli vaan kotona. Mutta ansaitsi lahjat :D Minä opiskelen insinööriksi, käyn sen ohella töissä illat ja viikonloput, kasvatan koiraa ja yritän pitää parisuhdetta yllä, enkä ansaitse lahjoja :D
Tänään kävimme mieheni kanssa kirjakaupassa, tahallani sitten osoittelin muutamia kirjoja joita suorastaan himoitsen. Sitten vastaan tulikin sellainen kirja, josta miehenikin piti, minä sitten ylistin kirjaa, hipistelin ja pyörittelin sitä, naureskelin sen hauskoille jutuille, niin miehenipä sitten totesi että sen voisi ostaa hänen SISKOLLEEN... ööh... minähän juuri sanoin että MINÄ pidän siitä ja haluaisin sen omistaa... :D Samaten kävi erään saunasetin kanssa, jossa oli saippuoita ja löylytuoksuja ja muita. Siitäkin hän sanoi että se olisi ihan loistava hänen siskolleen... mikäs sitten olisi ihan loistavaa minulle? ...lämmin käsi...?
Mutta eihän miestä voi täydeksi paskaksikaan sanoa... Onhan hän kiltti, ei juopottele, ei käytä huumeita, ei omaa outoja tai hirveitä kavereita, eikä hakkaa.- Ässädaami
No valehtelu on jo selvästi pahasta ja tuo selkeä vastahakoisuus ostaa lahjaa SINULLE pistää miettimään myös... ehkäpä tuommosen sällin vois passittaa vielä äidin helmoihin kasvamaaan?
- Divina_
Kertomasi perusteella tuntuu aika käsittämättömältä tuo miehesi. Eikö hän näe mitään outoa siinä, että exä on saanut aina lahjat ajallaan ja sinä et ole saanut koskaan mitään? Siis että mies oikein ääneen sanoo tuon eikä siltikään tajua tai piittaa siitä, että asiantila loukkaa sinua. Anteeksi vain, mutta äijähän on täysi idiootti! Vaikea uskoa, että tuollaisia tapauksia on edes olemassa. Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Mitä hänellä on sinulle annettavaa? Jos insinööriksi opiskelet, niin luulisi sitä opiskelukuvioissa miehiin tutustuvan. Arvosta itseäsi, nainen. Hanki parempaa seuraa ja anna tuollaiselle juntille kenkää!
- j
Itse asiassa vaikka olen miesvaltaisella alalla niin harvinaisen vähän on kiinnostavia miehiä koulussani, huomasin sen jo silloin kun elelin yksikseni. Mieheni ei ilmeisesti näe mitään outoa siinä että en ole saanut mitään lahjaa vaikka olen kyllä antanut hänelle vaikka mitä. Eikä hän tunnu käsittävän että minusta tuntui kurjalta olla jouluna ilman "kullan lahjaa", hän ilmeisesti näkee lahjat vain esineinä, ei mitään tunteita tai päivämääriä niitä kohtaan. Kaikista oudointa on minusta se, että hän on ollut joskus täydellinen poikaystävä, mutta ei vaan minua kohtaan. Tosiaan, enpä enää hirveästi syitä löydä mitä hän tai meidän yhteinen elämämme voisi minulle antaa, kun ihan rehellisesti asiaa ajattelen. Eniten päähän tässä lahja-asiassa ottaa se, että kyseessä kuitenkin ole meidän ensimmäinen yhteinen joulu, ja haluaisin muistaa sen jotenkin muuten kuin sellaisena että olin surullinen. Eikä enää tässä vaiheessa hyvitä mitään vaikka ostaisi mitä, koska joulu meni jo... ei se enää paranna minun oloani joulua kohtaan. Ei muuta kun onnea vain tälle minun edeltäjälleni, osasi sitten varmaa olla sopivasti sohvaperuna, työtön, elätti ja mieliksi että ansaitsi ne asiat ja reissut.
- Ässädaami
Aina vaan hullummaksi tuntuu menevän. Etenkin tuo lahjojen syytäminen exälle, mutta ei sinulle tuntuu jotenkin miehen maailmaan kuuluvalle, ajatusvinksahdus. Saattaa olla että ed. suhteen kariutuminen otti niin lujille ettei (valitettavasti) halua teidän suhteeseen panostaa. Jos ei kerran puhe auta, eikä edes puhe tavalla jota hän ymmärtää, ei paljoa tehtävissä ole. Parisuhteeseen kuitenkin tarvitaan kaksi, eikä siinä väen vängällä ketään voi pitää, puolin eikä toisin.
- aksjhdaljhdskj
nyt vähän. oletko ihan varma että olet kuullut totuuden miehesi exästä? miten se nainen voi olla niin kamala, ja kuitenkin anoppi sitä muka kaipaa?
voisiko olla, että anoppisi tahallaan katkoo miehesi suhteet?
tai voisiko olla, että miehesi kaipaa exäänsä ja haukkuu siksi häntä?
älä mene helppoon. sua käytetään nyt kyllä hyväksi, laastarina. kokemusta on tuommoisesta "suhteesta" :(
- j
On minua monesti käytetty ns. laastarina, mutta ne suhteethan eivät ole koskaan pitkäikäisiä. Tällä suhteella on ikää kuitenkin jo vuoden verran. Mieheni itse on jättänyt exänsä, joten vaikea kuvitella että hirveä ikävä painaisi, kun on niin kovasti halunnut tästä eroon. Ja uskokaa pois, jos kuvan tästä typykästä näkisitte niin ei olisi ikävä teilläkään. Ja kyllä ainakin suurin osa asioista mitä olen tästä exästä kuullut pitää paikkansa, sillä minulla on yksi puolueeton ihminen keneltä olen voinut kysellä asioiden oikeasta laidasta. Totta on ainakin se ettei se typykkä ole käynyt kouluja, ei ole ollut töissä, ei tehnyt yhtään mitään muuta paitsi lihottanut itseään ja asunut ilmaiseksi mieheni luona vähän aikaa.
Kyllähän se mies tässä taas kyseli, että mikä olisi mukava lahja ystävänpäiväksi, mutta enpä jaksa edes miettiä kun en usko että hän mitään hankkii. Vaikka itse olen yleensä kunnon hätähousu lahjojen kanssa, normaalisti se olisi ollut minulla hankittuna ja viikkoja sitten mutta tällä kertaa en viitsi edes vaivautua. Ja muistinko mainita että kun hän taas kyseli mitä haluaisin, niin se kuuluisalause "mulla on kyllä ehkä varmaa tiukkaa loppukuusta, eikä mulla ole rahaa hirveästi käyttää" putkahti esiin. eikö tuo lause jo tarkoita että hän ei aio hankkia mitään? ...paitsi autoonsa... Minä sitten sanoin ihan suoraan, että turha ostaa mitään, mutta hän vaan itse päisesti lupasi jotain hankkia. Olemme ystävänpäivänä reissussa (joka taitaa olla todella suuri virhe sen ihmisen kanssa) joten mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu. Jos minulta palaa käämit niin en voi itseäni hirveästi syyllistää tai hävetä, mielestäni olen kestänyt ihan tarpeeksi. Reissuun aion kuitenkin lähteä koska se on maksettu iät ajat sitten. Saapi nähdä mitä tämäkin päivä tuo tullessaan...- Ässädaami
ja lehmän hermoja reissuun! :)
- j
Kiitos ässädaami, kyllä se todella mietityttää. Eilenkin kun kävimme elokuvissa minun tuttavapariskuntani kanssa niin oli siinä taas miettimistä kerrakseen. Mieheni silloin suhteen alkuaikana sanoi jättävänsä minut jos en tule hänen kavereidensa kanssa toimeen. Eilenpä hän ei sitten edes yrittänyt jutella mitään minun ystävieni kanssa. Ystäväni sitten tänää sanoi ihan suoraan että mieheni tuntui epäystävälliseltä. Mieheni näki siis nämä ystäväni ensimmäistä kertaa pidempi aikaisesti, ja hän saapui paikalle noutamaan lippuja hiukset laittamatta, räsyisissä vaatteissa. Lähdimme sitten hänen asunnolleen vaihtamaan hänen vaatteitaan ja laittamaan hiuksiaan. Näin paljon hän siis kunnioittaa minun ystäviäni kun minun pitää olla täydellinen hänen ystävilleen ja tulla kaikkien kanssa toimeen loistavasti. Mies jopa jo ennen elokuvaa vetäisi kaikki ostamani popcornit ja makeiset :D yritti vissiin tukkia suunsa ettei tarvinnut vahingossa puhua kenellekään mitään. Että näin meillä, mites ihmiset teillä?
- Ässädaami
nenä, okei jos miehellä on eri säännöt sulle ja itelleen, painukoot kotiin kasvamaan. Aika useat miehet (ja naiset) haluaisivat pettää ilman seurauksia, mutta maailma loppuu jos toinen tekisikin sen. Ylpeyttäkö? No joka tapauksessa, jos ei mies kerran pelaa samoilla säännöillä, voisi olla aika puhaltaa peli poikki.
- Ässädaami
Alkuperäinen, onko asiat yhtään selvinneet?
- tsekkk
Ässädaami kirjoitti:
Alkuperäinen, onko asiat yhtään selvinneet?
Kuulostaa tosi surulliselta tuo sinun tilanne.
En voi muuta sanoa, kun että miehesi on NARSISTI ja siksi "tahallaan" ilkeä sinulle.
Narsisti on semmoinen joka esittää kaikille muille läheisilleen ja tuttavilleen oikein mukavaa ja rehellistä ja luotettavaa jne, ja sitten sille lähimmälle (puolisolle) ollaan tosi ilkeitä. Puolison elämästä tehdään helvettiä ainaisella mollaamisella, haukkumisella, alistamisella... ja just tuo juttu että ei osta lahjaa on niiiiiin tuttua!
Täydellinen narsisti! Mene vaikka narsistien uhrien tuki ry:n sivuille tai vaikka googleta "narsismi" tai "narsisti" ja katso passaavatko ominaispiirteet sinun mieheesi!
Olen täysin sitä mieltä että jos teistä tuntuu että suhteessa on jotain "mätää" tai miehenne/vaimonne on jotenkin "outo", niin ottakaa selvää mitä on narsismi! Se on todella tuhoisa persoonallisuushäiriö, se tuhoaa toisen itsetunnon ja elämän. Kaikista pahinta siinä on että narsistin otteesta on erittäin vaikea irrottautua.
Monesti vaikeassa parisuhteessa elävällä on vaikea nähdä omaa tilannetta selkeästi, monesti täytyy "mennä kauas että näkee lähelle", eli pieni pesäero vois tehdä hyvää.
Jos puolisonne osoittautuu narsistiksi, lähtekää ja äkkiä! Narsisti ei parane koskaan, koska ei koe olevansa hoidon tarpeessa, eikä koe olevansa mitenkään sairas. Jos tästä yrittää narsistille puhua, olet itse se mielisairas ja hullu joka tarvitsee hoitoa.
Sitten kun yrität lähteä suhteesta, hän muuttuukin yhtäkkiä tosi ihanaksi ja vakuuttelee rakkauttaan jne. Tämä on tosi petollista ja narsisti osaakin manipuloida erittäin taitavasti, hän on myös taitava valehtelija!
Sitten kun taas päädytkin jäämään suhteeseen, alkaa taas se sama alistaminen, haukkuminen, määräily ja itsetunnon polkeminen.
Siskoni on narsistin uhri, eikä taida päästä hänestä ikinä eroon! Surullista miten niin kauniin ja menestyvän, älykkään siskoni itsetunto on poljettu niin alas että hän pitää itseään lihavana, rumana, laiskana, huonona äitinä, täysin kelvottomana, jonka kanssa ei voi harrastaa edes seksiä.
Kun siskoni yritti lähteä, mies muuttui todella mukavaksi ja vannoi rakastavansa ja haluavansa naimisiin jne, sanoi haluavansa lisää lapsia, jne..taas siskoni meni halpaan ja nyt hän valitettavasti on jo raskaana taas tälle narsisti-miehellensä. Mitä tekee narsisti: alkaa haukkua miten oksettavan lihavaksi siskoni onkaan päästänyt itsensä, "hyi vittu saatanan läski, ei vittu mikä kaksoisleuka, vitun selluliittiperse..." haukkuu kaikista raskausoireista: kuvittelet kaiken! Nyt mies sanoo ettei ehkä ole varma haluaako olla parisuhteessa siskoni kanssa.
Sitten taas jos siskoni sanoo lähtevänsä, muuttuu taas ihanaksi..ei vittu! Tai sit alkaa uhkailemaan huoltajuuskiistoilla jne..tässä on niin paljo paskaa että ei pysty kaikkee kirjoittamaan
mutta siis se ydin on, että jos puolisosi on narsisti, niin lähde ja karista hänet kannoiltasi, hän ei muutu IKINÄ!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k343532On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole282298Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi802233Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä452111Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma561484- 741386
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?69947Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46913Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat9817Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi37813