niin he joutuvat kovastikin ponnistelemaan henkisen kasvunsa puolesta. Heille herää siksi syystäkin kysymys löytää oma mestari/opettaja, ja päästä hänen oppilaaksi, koska tuntuu ettei yksin pääse "puusta pitkään". Mestari kyllä aina löytyy kun oppilaana olemme valmiit, olemme ponnistelleet valoon itsestämme, niin, että olemme päässeet eroon persoonallisista pyyteistämme ja omistautuneet henkiselle työlle. Tähän asti me selviämme ilman ulkonaista Mestaria.
Kyllä totuudenetsijä kuitenkin mestarin/opettajan itselleen löytää, mestarin joka on itse kulkenut tiensä mestariuteen, ei riitä, että on epämääräinen pyrkimys tulla hyväksi ihmiseksi. Mutta vanhemman veljen neovoja ja ohjeita seuraten jokainen totuudenetsijä löytää tien omaan sisäiseen jumalaiseen itseensä, sieltä me löydämme sen ainoan todellisen mestarimme. Sanoihan Jeesus Kristus koko kristikunnan mestari, että yksi on teidän mestarinne. Hän viittasi tähän ihmisen sydämessä asuvaan sisäiseen mestariin, jonka luo nimenomaan hän tahtoi ihmisen johdattaa, kuten kaikki uskonnolliset liikkeet ovat ovat opetuksillaan pyrkineet johdattamaan ihmisiä. Näinhän kirkolliset yhteisöt ovat pyrkineet tekemään, ja siten tehneet parhaansa ajakseen itsenäisesti ajattelevat ajattelevat ihmiset pois oikean kristinuskon piiristä.
Mutta vakava totuuden etsijä joka todellisuudessa etsii sitä alkuperäistä Jeesuksen Kristuksen Rakkauden jumalan kristinuskoa ja sanoisin sen ydintä - havaitseekin, että kirkkojen opettama kristinusko on pelkkää kiistelyä oppikysymyksistä ja dokmeihin sidottu näkemys. Voimmeko pitää Jeesusta veljenämme/ystävänämme? - Jeesus oli vapahtajamme, Jumalan Poika ja siten itsekin enemmän Jumala kuin kaltaisemme ihminen. Mutta nykyiset kirkkokunnat kyllä kuuluttavat hänen nimeään, mutta eivät tavoita Jeesus Kristuksen henkeä, koska ovat takertuneet dokmaattisiin oppirakennelmiinsa, ja siten pitävät kiinni niiden oikeaoppisuudesta. Oppikysymyksistä on kiistelty koko kristinuskon historiallisen ajan. kristillisiä suuntauksia on ollut hyvin kauan, joilla on ollut erilaiset käsitykset. Mutta oliko Jeesus sitten ihminen vai Jumala?
Jos hän eli vain kuollakseen, siis sovittaakseen ristinkuolemallaan ihmiskunnan synnit, niin mitä hän sitten halusi seuraajiensa näkevän hänen uhrautumisessaan? Mitä hän hän opetti seuraajilleen. Onko Jeesuksen seuraaminen uskoa, vai tekoja? Tästä asiasta on keskusteltu täälläkin, ja aivan jopa hieentymiseen asti. Eräs kysyjä kerran, aikoinaanteki kysymyksen ja pyysi selityksen kirkon piispalta Erik Wikströmmiltä joka yritti selittää, että Jeesus tekee kaiken puolestamme, mutta ei suinkaan sulje pois sitä, että meidänkin on tehtävä kaikkemme. Mutta eihän tämä voinut tyydyttää kysyjää, koska ei piispa tapansa mukaan lainkaan ottanut minkäänlaista kantaa Jeesuksen merkitykseen opettajana. siksi kysyjä viittasi mm. Vuorisaarnaan ja Jeesuksen sanoihin. "Olkaa siis täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen".
Edelleen kysyjä mainitsi Paavalin sanat ihmisen ruumiista Pyhän hengen temppelinä, ja siten hän vaati kirkkoa tilille noista asioista! Mutta vastausta ei koskaan tullut. Vuorisaarnan ja taivaallisen Kristuksen ovat kirkot kiertäneet aina kaukaa ja tehokkaasti - siksi, että niitä on vaikea saada sopimaan yhteen vanhurskauttamisopin kanssa. Tämähän jo edellyttää meiltä sokean auktoriteettiuskon uskon hylkäämistä ja mielemme vapauttamista sen ahdistavista ja kahlehtivista ajatuskuvista. Juuri edellä mainituissa on kirkkojen luomien oppirakennelmien vaara, siksi, että ihminen olettaa uskon edellyttävän näiden oppien nielemistä sellaisenaan, eli järjen ja ajattelun poissulkemista, eikä uskalla ottaa itse vastuuta omasta pelastumisestaan. Mutta se jolla on uskoa kyllä pitäisi uskaltaa!
Kyllä totuudenetsijä kuitenkin mestarin/opettajan itselleen löytää, mestarin joka on itse kulkenut tiensä mestariuteen, ei riitä, että on epämääräinen pyrkimys tulla hyväksi ihmiseksi. Mutta vanhemman veljen neovoja ja ohjeita seuraten jokainen totuudenetsijä löytää tien omaan sisäiseen jumalaiseen itseensä, sieltä me löydämme sen ainoan todellisen mestarimme. Sanoihan Jeesus Kristus koko kristikunnan mestari, että yksi on teidän mestarinne. Hän viittasi tähän ihmisen sydämessä asuvaan sisäiseen mestariin, jonka luo nimenomaan hän tahtoi ihmisen johdattaa, kuten kaikki uskonnolliset liikkeet ovat ovat opetuksillaan pyrkineet johdattamaan ihmisiä. Näinhän kirkolliset yhteisöt ovat pyrkineet tekemään, ja siten tehneet parhaansa ajakseen itsenäisesti ajattelevat ajattelevat ihmiset pois oikean kristinuskon piiristä.
Mutta vakava totuuden etsijä joka todellisuudessa etsii sitä alkuperäistä Jeesuksen Kristuksen Rakkauden jumalan kristinuskoa ja sanoisin sen ydintä - havaitseekin, että kirkkojen opettama kristinusko on pelkkää kiistelyä oppikysymyksistä ja dokmeihin sidottu näkemys. Voimmeko pitää Jeesusta veljenämme/ystävänämme? - Jeesus oli vapahtajamme, Jumalan Poika ja siten itsekin enemmän Jumala kuin kaltaisemme ihminen. Mutta nykyiset kirkkokunnat kyllä kuuluttavat hänen nimeään, mutta eivät tavoita Jeesus Kristuksen henkeä, koska ovat takertuneet dokmaattisiin oppirakennelmiinsa, ja siten pitävät kiinni niiden oikeaoppisuudesta. Oppikysymyksistä on kiistelty koko kristinuskon historiallisen ajan. kristillisiä suuntauksia on ollut hyvin kauan, joilla on ollut erilaiset käsitykset. Mutta oliko Jeesus sitten ihminen vai Jumala?
Jos hän eli vain kuollakseen, siis sovittaakseen ristinkuolemallaan ihmiskunnan synnit, niin mitä hän sitten halusi seuraajiensa näkevän hänen uhrautumisessaan? Mitä hän hän opetti seuraajilleen. Onko Jeesuksen seuraaminen uskoa, vai tekoja? Tästä asiasta on keskusteltu täälläkin, ja aivan jopa hieentymiseen asti. Eräs kysyjä kerran, aikoinaanteki kysymyksen ja pyysi selityksen kirkon piispalta Erik Wikströmmiltä joka yritti selittää, että Jeesus tekee kaiken puolestamme, mutta ei suinkaan sulje pois sitä, että meidänkin on tehtävä kaikkemme. Mutta eihän tämä voinut tyydyttää kysyjää, koska ei piispa tapansa mukaan lainkaan ottanut minkäänlaista kantaa Jeesuksen merkitykseen opettajana. siksi kysyjä viittasi mm. Vuorisaarnaan ja Jeesuksen sanoihin. "Olkaa siis täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen".
Edelleen kysyjä mainitsi Paavalin sanat ihmisen ruumiista Pyhän hengen temppelinä, ja siten hän vaati kirkkoa tilille noista asioista! Mutta vastausta ei koskaan tullut. Vuorisaarnan ja taivaallisen Kristuksen ovat kirkot kiertäneet aina kaukaa ja tehokkaasti - siksi, että niitä on vaikea saada sopimaan yhteen vanhurskauttamisopin kanssa. Tämähän jo edellyttää meiltä sokean auktoriteettiuskon uskon hylkäämistä ja mielemme vapauttamista sen ahdistavista ja kahlehtivista ajatuskuvista. Juuri edellä mainituissa on kirkkojen luomien oppirakennelmien vaara, siksi, että ihminen olettaa uskon edellyttävän näiden oppien nielemistä sellaisenaan, eli järjen ja ajattelun poissulkemista, eikä uskalla ottaa itse vastuuta omasta pelastumisestaan. Mutta se jolla on uskoa kyllä pitäisi uskaltaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
[]][[] xxx on vaikea saada sopimaan yhteen vanhurskauttamisopin kanssa.
Tämähän jo edellyttää meiltä sokean auktoriteettiuskon hylkäämistä ja mielemme vapauttamista sen ahdistavista ja kahlehtivista ajatuskuvista.
Juuri edellä mainituissa on kirkkojen luomien oppirakennelmien vaara, siksi,
että ihminen olettaa uskon edellyttävän näiden oppien nielemistä sellaisenaan,
eli järjen ja ajattelun poissulkemista,
eikä uskalla ottaa itse vastuuta omasta pelastumisestaan.
Mutta se jolla on uskoa kyllä pitäisi uskaltaa! [][][]
asiallista tekstiä.
teoistakin - joten se joka väittää muuta, ei ole paljon evankeliumeja lukenut, tai sitten ymmärtänyt!, ehkäpä sitten unohtanut mitä niissä lukee. Kysehän on vain siitä mitä usko oikeammin on, ja mihin Jeesus Kristus edellytti seuraajiensa uskovan. Usko sinällään on hyvin salaperäinen asia, jos niin voi sanoa? Ja sitä on koitettu saada ymmärredttäväksi kovin moni selitteisellä tavalla, se onkäsite, jolle on tosi vaikeaa antaa lyhyttä määritelmää. Pinnallisimmassa tarkoituksessa usko on asioiden puhtaasti älyllistä totena pitämistä tai toisaalta lähinnä tunteeseen perustuvaa sokeaa uskoa. Ja juuri Pappihan käyttää tuota tunteisiin vetoavaa raamatullista termiä tekstin sisältöä, vetoamalla, että Jeesuksen veri pesee meidät puhtaiksi synneistä, siten maalaten ruusuisen kuvan taivaan ihanuudesta; tai sitten tulenkiven katkuisen kuvan helvetistä - ja uskovainen uskoo, ja näin pelkokin on ajanut näin uskovia - uskoon. Mutta tie uskoon käy todellisuudessa - todelliseen uskoon tallaisten tropakantojen ohitse: omakohtaisen tiedonetsimisen kautta, koska vain terve rehellinen epäileminen on totuuden etsimistä. Sanoohan Jeesus Kristus "etsikää niin löydätte".
Todellinen usko sen syvemmässä merkityksessä ei ole pelkän järjen eikä yksinomaan tunteen asia, vaan se vaatii molmpia yhdessä yhtyneenä. Kum me tutkimme ennakkoluulottomasti järjellä asioita, etsimme elämän katsomusta, sillä siitähän uskon asiassa on kysymys, joka siis tyydyttää järjen vaatimusta elämän oman lakisiteisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, että sydämen kaipuun hyvyteen ja rakkauteen vedoten, silloin meissä voi todella herätä usko, jossa Jumalallinen tahto saa ilmetä ihmisessä. Järki on annettu käytettäväksi juuri tähän tarkoitukseen, ja tämän totuuden löytämiseksi. Siksi se ei saa palvella itsekkyyttämme eikä mitään alhaisia tarkoitusperiä. Vaan se on asetettava heränneen omantunnon ja sydämen palvelukseen, ja silloin se on Jumalainen ominaisuus ja herännyt usko.
Se on rakkaus Jumalaan, hyvyyteen, ja samalla tahdon valveilla oloa. Tässä mielessä usko on pelastuksen edellytys: tämä tahtona ilmennyt usko on meidän sielumme herännyt voima.
[][][] ei saa palvella itsekkyyttämme eikä mitään alhaisia tarkoitusperiä.
Vaan se on asetettava heränneen omantunnon ja sydämen palvelukseen,
ja silloin se on Jumalainen ominaisuus ja herännyt usko.
Se on rakkaus Jumalaan, hyvyyteen, ja samalla tahdon valveilla oloa.
Tässä mielessä usko on pelastuksen edellytys:
tämä tahtona ilmennyt usko on meidän sielumme herännyt voima. [][][]
Gal. 5:6b
Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
[1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
Kirkot ja lahkot haluavat omia itselleen ihmisen uskonelämän opettamisen, vaikka usko on henkilön itsensä ja Kristuksen välinen asia.
Näille joukkioille on "myrkkyä" se, että ihminen ei ota heitä opettajikseen, vaan etsii syvempää totuutta kuin sarjatuotantona tarjoillaan.
Jos me annamme elämämme Kristukselle, miksi me antaisimme sen vielä adventtikirkollekin?
Selaasestahan Raamattu ei puhu mitään!
http://www.sansa.fi/
http://www.ekm.nu/kalenteri.html?date=2009-06-24&eventId=15#cal_event152009-06-24
http://www.nokiamissio.fi/
http://www.patmos.fi/fi/etusivu/?id=2
http://www.irrtv.fi/