Kyllä on! Sillä fysiikkamme saattaa hengen itsetietoiseksi kaikilla tasoilla, ja siten aineen fysiikkamme niiden täydelliseksi ilmaisijaksi. Sellainen on ruumiimme korkea Jumalallinen tehtävä sieluruumiissamme. Me erehdymme, kun me ajattelemme ruumistamme "minäksi", ja siten tätä "nahkapukuamme" liian korkealle/korkeaksi. Semmoinen menettely on samanlaista, kuin ihminen pitäisi vaatetustaan omana itsenään, ja itseään vaatteitensa lisäkkeenä. Vaatteemme on meitä varten, emmekä me vaatteita varten. Samoin ruumiimme ovat ovat meille tarpeellisia ainoastaan meitä ympäröivien ehtojen tähden, ollen tarkoitettuina meitä palvelemaan eikä orjuuttamaan. Muutamissa intiaani heimoissa, intiaanit eivät koskaan tahtoneet puhua ruumiillista tarpeistaan ominaan. He sanoivat: "Ruumiini on nälkä" "ruumiini on väsynyt", eivätkä sano, että "Minun on nälkä" tai minä olen väsynyt.
Vaikka tuo ilmaisutapa meistä tuntuukin/soituu ehkä hieman haaveelliselta, niin on se todellisempaa kuin se, että pidämme itseämme samana kuin ruumiimme. Jos emme ajatuksissamme olisi tottuneet pitämään itseämme samana kuin, tämä maja jossa jossa asumme, kuin ihmisillinen itse, niin elämästä tulisi todella suurempi asia, ja me harjaisimme pois surut aivan niinkuin harjaamme pölyt vaatteistamme.
Huomioikaamme esimerkki, että sana englannin kielessä "man" tarkoittaa (ihminen), ja sehän esiintyy kovin monessa kielessä, ja se johtaa alkunsa maanas-sanasta, siis sen juuresta joka on man (ajatella). Mana sana esiintyy, englannissa, ruotsissa, tanskassa, saksassa, islannissa ja latinassa (mas mansin sijasta), johtaen sen sanskritin man juuresta, ja siitä syystä määritellen ihmisen "ajattelevaksi olennoksi" (eläimeksi), josta tuli ajatteleva sielu sisäisen ihmisen syntyessä fyysiseen majaan. Näin ihminen puettiin "nahkavaatteisiin", kun hän oli langennut fyysiseen aineeseen, jotta hän söisi niin sanotusta "elämän-tiedon puusta" ja siten hänestä tulisi kaikki tietävä kuten Jumala". Emme enään ole omaatuntoa vailla vaeltavia alemmalla tasolla tarkoitustaan tuntemattomia eläimiä, emme enään itsetiedottomasti vaella eteenpäin maan pinnalla.
Ajattelijasta tulee henkinen minä, sielullinen ominaisuus joka toimii äärettömän monilla henkisen elämän tasoilla. Tuo sielullinen henkitaso on kaikki yhteinen pyrkimys. Mutta, että tietämättömyytemme siitä eksyttää meidät erottautumaan veljistämme. Aivojemme välityksellä me ilmennämme sielumme voimia, niin paljon kuin aivot rakenteensa sekä muihin fyysillisiin ominaisuuksiinsa nähden kykenevät muuntamaan.
Tämä panee aivojen hermopesäkkeiden pienet aineosat väreilemään, aivan samoin kuin valonsäde panee verkkokalvon hermopesäkkeet liikkeeseen. Järki, arvostelukyky, muisti, tahto, mielitekojen ilmeneminen, kaikki nämä ominaisuudet tunnemme, silloin kun aivot ovat täydessä toiminnassaan, ne ovat lähtöisin kaikki ajattelijan lähettämästä "säteestä", ja ollen niiden aineellisten ehtojen muovaamat, joiden alaisena säteen täytyy työskennellä.
Vaikka tuo ilmaisutapa meistä tuntuukin/soituu ehkä hieman haaveelliselta, niin on se todellisempaa kuin se, että pidämme itseämme samana kuin ruumiimme. Jos emme ajatuksissamme olisi tottuneet pitämään itseämme samana kuin, tämä maja jossa jossa asumme, kuin ihmisillinen itse, niin elämästä tulisi todella suurempi asia, ja me harjaisimme pois surut aivan niinkuin harjaamme pölyt vaatteistamme.
Huomioikaamme esimerkki, että sana englannin kielessä "man" tarkoittaa (ihminen), ja sehän esiintyy kovin monessa kielessä, ja se johtaa alkunsa maanas-sanasta, siis sen juuresta joka on man (ajatella). Mana sana esiintyy, englannissa, ruotsissa, tanskassa, saksassa, islannissa ja latinassa (mas mansin sijasta), johtaen sen sanskritin man juuresta, ja siitä syystä määritellen ihmisen "ajattelevaksi olennoksi" (eläimeksi), josta tuli ajatteleva sielu sisäisen ihmisen syntyessä fyysiseen majaan. Näin ihminen puettiin "nahkavaatteisiin", kun hän oli langennut fyysiseen aineeseen, jotta hän söisi niin sanotusta "elämän-tiedon puusta" ja siten hänestä tulisi kaikki tietävä kuten Jumala". Emme enään ole omaatuntoa vailla vaeltavia alemmalla tasolla tarkoitustaan tuntemattomia eläimiä, emme enään itsetiedottomasti vaella eteenpäin maan pinnalla.
Ajattelijasta tulee henkinen minä, sielullinen ominaisuus joka toimii äärettömän monilla henkisen elämän tasoilla. Tuo sielullinen henkitaso on kaikki yhteinen pyrkimys. Mutta, että tietämättömyytemme siitä eksyttää meidät erottautumaan veljistämme. Aivojemme välityksellä me ilmennämme sielumme voimia, niin paljon kuin aivot rakenteensa sekä muihin fyysillisiin ominaisuuksiinsa nähden kykenevät muuntamaan.
Tämä panee aivojen hermopesäkkeiden pienet aineosat väreilemään, aivan samoin kuin valonsäde panee verkkokalvon hermopesäkkeet liikkeeseen. Järki, arvostelukyky, muisti, tahto, mielitekojen ilmeneminen, kaikki nämä ominaisuudet tunnemme, silloin kun aivot ovat täydessä toiminnassaan, ne ovat lähtöisin kaikki ajattelijan lähettämästä "säteestä", ja ollen niiden aineellisten ehtojen muovaamat, joiden alaisena säteen täytyy työskennellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaimoni on vaatepuu, laulaa joku naisestaan, joka tuntui olevan yhtä kuin vaatetuksensa.
Toisaalta eräs uskova tiedemies sanoo että "ajattelen, siis uskon". Ja ajatus sitten pukeutuu sanoiksi.
Negatiivinen ajattelu ei tuota tulosta.
Tiedämme että sähkö kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin elektronien virta, mutta emme tiedä, miksi.
Emme kuitenkaan sano että en viitsi kääntää katkaisijaa kun en oikein tiedä, enkä usko sähkövirtaan.
Vaan ajattelemme tarvitsevamme valoa ja ilmaisemme sen uskomalla valokatkaisijaan.
Käytöksemme ilmaiskoon uskoa Jumalaan ja Jeesuksen sekä apostolein käytös olkoon esikuvamme.
Room. 6:13
Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Room. 6:19
Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Kol. 3:5
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
Emme ole yhtä kuin vaatetuksemme tai tekomme tai sanamme, mutta tuo kaikki ilmaisee sitä, mitä
me olemme. Ei voi rakastaa Jumalaa ja samalla vihata vihamiestään, lyödä sunnuntaipedonmerkillä.
Jaak. 3:10 :
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
Elämämme pitäisi olla todistus Herran töistä ja armosta.
Kol. 2:20
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista,
miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä;
mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Room. 12:1
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Jaak. 1:27
Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on
käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja
varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
On! Jopa aviopuolison ruumis.
1. Kor. 7:14
Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
Vilpöillisistä töistä meidän toki pitää pyhittäytyä pois eli erottautua Herran käyttöön.
2. Tim. 2:21
Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.