Noin vuosi sitten minulla oli raskas elämänvaihe ja kun stressi helpotti, aloin kärsimään pakkoajatuksista.Kauheita lauseita pyöri päässä ja ahdistuin niistä valtavasti.Olin myös masentunut. Aloin syömään cipralexia ja oireet helpottuivat ja lopulta katosivat.Yli puoli vuotta olin oireeton ja nyt taas pakkoajatuksia on alkanut ilmaantumaan. Cipralex lääkitys on vielä päällä. Nyt en ahdistu niin paljoa ajatuksista, mutta ne vaivaavat ja olen pettynyt itseeni,kun niitä taas tuli.Mietin,että miten voin mielessäni toistella niin kamalia kuin esim.tapa joku.Täysin järjetön lause,mutta mieli toistelee sitä:( Siis samoja ajatuksia kuin silloin aikaisemmin.
Pakko-oireita on ollutlapsuudesta lähtien ja sisareni ja äitini kärsivät ajoittain samasta vaivasta.Nyt,kun elämä on malillaan ja kaikki pitäisi olla hyvin, niin kiusaan itseäni tyhmillä ajatuksilla.Kohtalontovereita?Kommentteja.
Pakkoajatuksia
15
7236
Vastaukset
- en tahtoisi tyrkyttä
Älä suotta ole pettynyt, Jeesus voi sinut vapauttaa.
- kokkoookkkko
Ehkä annosta pitäisi nostaa.OCD:n lääkehoidossa tarvitaan usein korkeita annoksia ja pitkää aikaa,jotta pelittävät hyvin.
Kysys lekuriltas,oisko cipralex annoksessasi nostovaraa.
Toinen vaihtoehto on kokeilla jotain muuta lääkettä.
Kärsivällisyyttä,kyllä apu löytyy.
- fhdfhbd
Mulla oli vuosi sitten samanlaista.Oli kaikki pakkoajatukset,työntää joku junan alle,tappaa joku,ruveta huutaa jossain esim kirkossa,ajaa autolla sillata tai vastaantulevaa liikennettä päin.Mitä kamalampi pakkis,niin sen enemmän säikähdin ja yritin torjua ajatusta.Nyt olen 99% terve ja huvittaa lähinnä nuo vanhat ajatuskuviot.
Itselle apu löytyi Kirjoista:Viktor Frankl ja Elisabeth Lukas.Noista sai kaiken tarvitseman itsehoito-ohjeet ja täyden ymmärryksen vaivan "logiikaksta".Sitä en täysin tiedä,mistä vaiva tuli,mutta se ei ole merkityksellistä paranemisen kannalta.......ja miksi ei,sekin vastaus löytyy noista kirjoista.
Mars kirjastoon.- mies vaan
mikä niiden kirjojen nimet on? ne joista sait apua. mitä ne käsitteli.
- Toivoa on!
Itselläni on myös ollut pakkoajatuksia ajoittain varhaisteini-iästä lähtien. Olen nyt nelikymppinen, ja voin tällä hetkellä ihan hyvin. Välillä oireet ovat olleet kauankin poissa, välillä on kausia jolloin pakkoajatukset pulpahtavat yhtäkkiä pintaan ja jäytävät enemmän tai vähemmän voimakkaana kuukausia, joskus jopa parikin vuotta yhtäkyytiä. Ajatukset ovat mm. kuvailemiasi, eli ajatuksia, jotka liittyvät esim. seksuaalisuuteen, toisten ihmisten vahingoittamiseen tms, mistä aiheutuu itselle kamala ahdistus ja syyllisyys.
Voin vaan todeta, että itseäni on auttanut se, että olen opetellut sellaista ajattelutapaa, että nämä ajatukset ovat ok, eivätkä vaarallisia. Ja että nämä ajatukset eivät tarkoita sitä, että aikoisin toteuttaa ne. Oireet ovat tavallisesti lopulta helpottaneet (ehkä jopa kuukausien, vuosienkin päästä), kun lopulta olen täysin uupunut oman mieleni tarkkailuun. Ikäänkuin "pakkoajatuskausi" nääntyisi itsestään. Joskus tilanteeseen tuskastuneena olen jopa yllyttänyt itseäni ajattelemaan kaikkea "hullua" - sen sijaan että yrittäisin kahlita näitä ajatuksia. Tämäkin on joskus ainakin hetkeksi helpottanut. Mutta tosiasiassa tämä vaiva on kyllä hankala, ja ehkä juuri stressi on yksi laukaiseva tekijä häiriön pahenemisessa. Joskus omat oireeni ovat pulpahtaneet elämänvaiheessa, jolloin on tavallaan ollut seesteinen kausi rankan elämänvaiheen jälkeen.
Nämä pakko-oireidet häiriöt, kuten muutkin psyykensairaudet ovat perityviä, ja tällaista olen havainnut myös omassa taustassa. Yhtälailla myös lapsuuden kasvuympäristö on valitettavasti edesauttanut tämän häiriön syntymistä, ja oletan että tämä on omalla kohdallani merkittävin tekijä häiriön synnyssä.
Suosittelen tutustumaan teokseen nimeltä "Kognitiivinen psykoterapia" (toim. Seppo Kähkönen ym.). Teos on tosin teoreettinen, mutta se auttoi itseäni ymmärtämään tämän häiriön olemusta, syntyä, ja myös mahdollisuutta toipumiseen. - Sellaisen armollisen asenteen omaksuminen itseäni kohtaan on kyllä omalla kohdallani keskeinen tämän vaivan voittamisessa, ja sen opettelua suosittelen muillekin. Askel ja päivä kerrallaan.. - apillforyou
Olen itse kärsinyt pakkoajatuksista noin puolitoista vuotta... ajatukset alkoivat juuri tuollaisilla kamalilla lauseilla mitkä pyörivät ikään kuin kehää päässä, esim. tapa joku, tapa joku, ym. kamalia ajatuksia että sekoaisin ja tekisin jotain pahaa läheisilleni... alussa en tiennyt mitä nuo ajatukset ovat ja luulin sairastuvani skitsofreniaan. olin niin ahdistunut että en pystynyt nukkumaan enkä syömään. Eristäydyin myös muista ihmisistä sillä jotenkin ajattelin että he näkevät lävitseni että olen sekoamassa....vaikka todellisuudessa olin ihan täysjärkinen...sitten hakeuduin terapiaan jossa käyn edelleen. aloitin myös lenkkeilyn, mikä vähensi ahdistusta. Nyt syön Citalopramia kolmatta kertaa, alussa jätin lääkkkeen liian aikaisin , mutta nyt olisi tarkoitus syödä pidempään ja katsoa miten toimii. Olen myös käynyt täällä netissä lukemassa tietoa pakkoajatuksista ja olen ymmärtänyt että niistä kärsivät ne kaikkein kilteimmät ihmiset jotka eivät ikimaailmassa vahingottaisi ketään toista. Nyttemmin pakkoajatuksia ilmaantuu erittäin harvoin, ja yleensä niihin liittyy joku erittäin stressaava tilanne/ahdistava olo. Toivotan tsemppiä ja jaksamista kaikille pakkoajatuksista kärsiville
- kirjojen puolesta
Itsellä myös stressaava tilanne elämässä.. Havahduin kamalaan ahdistukseen ja pelkoihin jotka tunkeutuivat päähäni.. Hain heti apua psykologilta jonne pääsinkin hyvin nopeasti. Hän sitten sanoi että kyseessä saattaa olla pakkoajatuksia.. Ne oksettavat ja ahdistavat ja silti tulevat mieleeni. Luulin joutuvani psykoosiin.. eli tulemaan ns. hulluksi.
Ja tätä ahdistuskohtausta ennen ajattelin potevani jotain (monta) fyysistä sairautta, kunnes sain vastauksia ettei minulla ole niitä sairauksia joita kuvittelin minulla olevan. Ja niinpä ajatuksiin tuli kamalia pakkoajatuksia ja hulluksi tulemisen pelkoa sillä niitähän ei heti verikokeilla paljasteta.
Niin ja onhan mulla myös pakkotoimintaa: tarkastaa hellat ja kahvinkeitin, onko ovet varmasti lukossa.. jne..
Aloin siis ottamaan selvää tästä häiriöstä josta psykologi kertoi ja ostin itselleni kirjan Eroon Ahdistuksesta. Lainasin kirjoja kirjastosta. Kävin tk-lääkärillä ja kerroin ahdistuksistani ja pakkoajatuksistani.. Hän sanoi että kyseessä näyttää olevan traumaattisten asioiden läpikäymättömyys. (lähinomaisten kuolemat jne..)
Lääkäri teki lähetteen psykiatrille JOTTA saisin psykoterapiasta kelankorvaamaa tukea. Hän sanoi ettei kyseessä ole mielisairaus.
Jokatapauksessa, luin kirjoja ja ne ovat helpottaneet nopeasti ahdistukseeni. En koe enää suunnatonta ahdistusta. Mutta mielessä edelleen pakkoajatuksia, ehkä niihin apua ajan kanssa.
Kirjassa Itsensä Löytäminen (Viktor E. Frankl) lainattu osuus:
"Pakkoneurootikon mieleen pitää teroittaa, että juuri hänen neuroosinsa suojaa häntä psykoosilta, että hän on immuuni psykooseille, että hän ei yksinkertaisesti voi tulla mielisairaaksi".
"Pakkoneuroosit eivät ole mielisairaus vaan pakkomielle"
Ohjeina Eroon Ahdistuksessa on hyviä vinkkejä:
Nämä seuraavat olen kokeillut ja kokenut hyviksi:
- rentoutus
- liikunta
- kofeiinin vähentäminen
- yrittää ottaa rennommin
Nämä ovat asioita joita olen vasta ehtinyt kokeilla. Kokeilen jatkossakin lisää.
Suosittelen itse siis kirjallisuutta joko kirjastosta lainaamalla tai ostamalla. - 235
hei apillforyou... minulle on juuri samanlaisia ajtuksia kuin sinulla jotankin helpottavaaa tietäää että on muitakin... KIITOS!!!
- sisutar123
235 kirjoitti:
hei apillforyou... minulle on juuri samanlaisia ajtuksia kuin sinulla jotankin helpottavaaa tietäää että on muitakin... KIITOS!!!
Moikka! Mulla on myös kamalia pakkoajatuksia ja ne ahdistaa!!!!! Mulla alkoi just fyysisten sairauksien pelolla, kuoleman pelko on mulla ollut aina tosi kova. Menin töihin kahden äitiysloman ja hoitovapaiden jälkeen ja pari viikkoa töitten alkamisen jälkeen alkoi oireilu. Eka tuli fyysisten sairauksien pelot, ALS, sydänsairaudet, keuhkosairaudet, syövät jne. Kun sitten tajusin, ettei ole fyysistä vikaa, tuli sekoamisen pelko ja pakkoajatukset, kun ei ole fyysistä vikaa, vika on silloin päässä. Tänään viimeksi näin "sieluni silmin, välähdyksenä" itseni lyömässä veitsellä omaan vatsaani, on tullut pakkoajatus, että juon myrkkyä labrassa, jossa joudun käymään joka päivä. Tai sitten, että hyppään junan alle. Ne on ihan kamalia ja ahdistavia ajatuksia. En ole ikinä hyväksynyt väkivaltaa, enkä ymmärtänyt itsemurhaa ja nyt sitten mulla on tälläisiä ajatuksia! Ne on mahdollisimman suuressa ristiriidassa mun normaalin ajattelun kanssa!
Tuntuu kamalalta, että on tuollaisia ajatuksia, vaikkei niitä halua ja kun niitä yrittää tunkea pois, ne tulee kahta kauheammin takaisin. Mulla on nyt lääkkeenä Sepram 40mg. Olen syönyt sitä kohta 3kk. Eka 10mg, sitten 20mg ja 30mg. Nyt olen syönyt 40mg kohta 2viikkoa. Sais jo alkaa helpottamaan. Tää on yhtä vuoristorataa! Yksi päivä on tosi hyvä, seuraava ei... Menen psykiatrille 17.5 arvioitavaksi. Kävin jo mielenterveyshoitajalla. Toivottavasti ois lisää keskustelua kohtalotovereitten kanssa! - mies vaan
sisutar123 kirjoitti:
Moikka! Mulla on myös kamalia pakkoajatuksia ja ne ahdistaa!!!!! Mulla alkoi just fyysisten sairauksien pelolla, kuoleman pelko on mulla ollut aina tosi kova. Menin töihin kahden äitiysloman ja hoitovapaiden jälkeen ja pari viikkoa töitten alkamisen jälkeen alkoi oireilu. Eka tuli fyysisten sairauksien pelot, ALS, sydänsairaudet, keuhkosairaudet, syövät jne. Kun sitten tajusin, ettei ole fyysistä vikaa, tuli sekoamisen pelko ja pakkoajatukset, kun ei ole fyysistä vikaa, vika on silloin päässä. Tänään viimeksi näin "sieluni silmin, välähdyksenä" itseni lyömässä veitsellä omaan vatsaani, on tullut pakkoajatus, että juon myrkkyä labrassa, jossa joudun käymään joka päivä. Tai sitten, että hyppään junan alle. Ne on ihan kamalia ja ahdistavia ajatuksia. En ole ikinä hyväksynyt väkivaltaa, enkä ymmärtänyt itsemurhaa ja nyt sitten mulla on tälläisiä ajatuksia! Ne on mahdollisimman suuressa ristiriidassa mun normaalin ajattelun kanssa!
Tuntuu kamalalta, että on tuollaisia ajatuksia, vaikkei niitä halua ja kun niitä yrittää tunkea pois, ne tulee kahta kauheammin takaisin. Mulla on nyt lääkkeenä Sepram 40mg. Olen syönyt sitä kohta 3kk. Eka 10mg, sitten 20mg ja 30mg. Nyt olen syönyt 40mg kohta 2viikkoa. Sais jo alkaa helpottamaan. Tää on yhtä vuoristorataa! Yksi päivä on tosi hyvä, seuraava ei... Menen psykiatrille 17.5 arvioitavaksi. Kävin jo mielenterveyshoitajalla. Toivottavasti ois lisää keskustelua kohtalotovereitten kanssa!muut kuin ne jotka kärsivät samasta asiasta. tärkeintä on taistella tätä sairautta vastaan henkisesti itse. vähätellä sitä sairasta puolta itsessään. niin mä teen. mä en anna periks sille. se on ainut tie , ei lääkkeet yksin. myös olen huomannut että liikunta tekee hyvää.
- kaikki kuljetaan
pakkoajatuksia että satutan muita, vaikken koskaan niin tekisi! Terävät esineet pelottaa, vaikka järki sanoo että mitä helvettiä edes koskaan miettiä mitään tuollaista. Pääsin mielen terveyshoitajalle ja alan käydä traumaattistakin lapsuutta ja nuoruutta läpi. Ja minä kun ajattelin laittaa jo avoliiton jäihin ja ikuien vauvakuumeen myös. Mutta ei, kun ikää on 22, niin aion kyllä toteuttaa haaveeni, ja jättää pakkoajatukset taa!
Tsemppiä kaikille, myö ollaan ihania, lahjakkaita ihmisiä, joilla vaan on mieli järkkynyt ja pää ylikuormittunut. Taistellaan!!! - avuton ;(
Minulla on vähän samanlaista. Keksin jonkin tyhmän sanan, tai ihan normaalin sellaisen, ja sitten sopivalla hetkellä muistelen tuota sanaa. Esim, ajattelen vaikkapa sanaa minä, ja jossain vaiheessa se sana alkaa pyöriä päässä siten, ettei sitä kannattaisi muka sanoa.
Tämä saattaa kuullostaa nololta, oudolta ja sellaiselta, mutta oikeasti se on aivan kamalaa. Mikään ei estä minua keksimästä uusia pakkoajatuksia, ei edes se että sanon jyrkästi idealleni ei. Yritän tavallaan kiustata itseäni tai jotain, tai sitten ajatukseni yrittävät kiusata minua.
En enää pysty ajattelemaan muuta (tai no pystyn, mutta kuitenkin nuo pakkoajatukset häiritsevät.) Pelkään että menetän elämänhaluni eikä kesästäkään tule yhtään sen ihmeellisempi. En halua kuolla tai mitään, haluan että minut vaikka hypnotisoidaan että saan nuo ajatukset pois päästäni. En ole uskaltanut kertoa kellekkään tästä, enkä haluaisi mihinkään kalliiseen terapiaan.
Olisi todella noloa kertoa tästä ihan kasvokkain jollekkin. Onneksi löytyy ihmisiä, joilla on vähän samantapaisia oireita, ettei minun tarvitse olla ainoa. En kuitenkaan haluaisi että kukaan joutuisi tällaista kokemaan.
Muuten minulla mene todella hyvin, ja olen innostunutkin monista uusista asioista. Toivon parasta kaikille joilla on pakkoajatuksia ja muita oireita.
Osaisipa joku auttaa.- yeah234
No jjoooh pakkoajatukset on vaan mitä on: lisää virikkeitä missä aivot joutuu töihin eikä aikaa jää muille ajatuksille lienee paras lääke vaivaan. Myöskin pelko ruokkii tautia, jos ahdistut ajatuksesta "tapa joku" niin se varmasti tulee myös seuraavana päivänä, jos taas ignooraat sen ja siirrät ajatuksesi muualle luultavasti unohdat sen ennenpitkää vaikka se luonnollisesti saattaa tulla aina silloin tällöin mieleen--- kiitos ehdollistuminen stana :D
Rauhoittavat lääkkeet tuonee mielenrauhaa koska pakkoajatukset/teot on usein erittäin ahdistavia. Itseäni ainakin eniten auttaa että ottaa vaan rennosti eikä jää pohtimaan sitä jos tulee jotain paskaa mieleen vaan jatkaa vaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja pian sen unohtaakin ja ennenpitkää ns. oireet taantuu.
Mutta kuten sanottu OCD on viisasten ihmisten tauti joten me ollaan keskivertoja älykkäämpiä ;) - sisutar123
yeah234 kirjoitti:
No jjoooh pakkoajatukset on vaan mitä on: lisää virikkeitä missä aivot joutuu töihin eikä aikaa jää muille ajatuksille lienee paras lääke vaivaan. Myöskin pelko ruokkii tautia, jos ahdistut ajatuksesta "tapa joku" niin se varmasti tulee myös seuraavana päivänä, jos taas ignooraat sen ja siirrät ajatuksesi muualle luultavasti unohdat sen ennenpitkää vaikka se luonnollisesti saattaa tulla aina silloin tällöin mieleen--- kiitos ehdollistuminen stana :D
Rauhoittavat lääkkeet tuonee mielenrauhaa koska pakkoajatukset/teot on usein erittäin ahdistavia. Itseäni ainakin eniten auttaa että ottaa vaan rennosti eikä jää pohtimaan sitä jos tulee jotain paskaa mieleen vaan jatkaa vaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja pian sen unohtaakin ja ennenpitkää ns. oireet taantuu.
Mutta kuten sanottu OCD on viisasten ihmisten tauti joten me ollaan keskivertoja älykkäämpiä ;)Juu, pakko-oireinen on keskivertoa älykkäämpien ongelma, ei vaan tunne itseään kovin älykkääksi, kun saa itsensä ahdistumaan mistä tahansa kummasta ajatuksesta!:)
Mulla oli n.4 viikkoa normaali olo, eikä mikään ahdistanut, kunnes mun tytär kaatui juhannuksena leikkiessään turhan raisusti ja hänen huuli halkesi. Minä sitten kädet täristen kuskasin tytön autolla terkkakeskukseen(oli selvä juhannus meillä):) ja huuli liimattiin. Ei ollut niin paha, ku miltä näytti, mutta mä säikähdin kamalasti ja jotenkin aattelin, et se on mun syy, et tyttö kaatui, vaikka lapset nyt riehuu aina! Siitä tuli sitten itsari pakkis ja pelko, et masennun tai sairastun psykoosiin ja listin itseni... Nää pakkoajatukset on yhtä helvettiä!
Se on kumma, kun tietää, et ne on vaan oman päänupin kehittämiä ajatuksia, eikä niihin usko, mä TIEDÄN, ettei ne ole totta, ja ajatuksesta on miljoona kilometria tekoihin! Äh!
Inhottavaa, kun on kaikkia kamalia pedofiili pakkoajatuksiakin, ja se on kans jotain jota en voi sietää!
Sit mulla ne ajatukset menee niin pitkälle, et mietin, mitä jos mun perheessä oliskin pedofiilejä, vaikka tiedän, ettei ole! Mun vanhemmat on aina olleet ihania! Mua satuttaa itseäni, et mulla on tollasia ajatuksia ihmisistä, joita rakastan ja, jotka on aina olleet hyviä ja halunneet vaan suojella mua! Tuntee itsensä pahaksi ihmiseksi! :(
Mutta näille pirun pakkoajatuksille kun ei mahda itse mitään kovin helposti!
Mä yritän hokea mantraa päässäni:Ne on vaan ajatuksia ja ne menee ohi itsestään.
Hoen tota niin kauan, et se uppoaa mun puupäähän! Väännän itselleni rautalangasta asiat!:/
Kirjoitelkaahan tännekin voinnistanne!:)
- nyt riittää!!!
Tämä ongelma alkoi kun aloin ajatella itseäni olin 16 vuotta vihasin kehoani luulin että olen vähemmän kehittynyt kun muut ja minull aon pyöreä lapsen keho. ja sitten sitä jatkui vuoden ajattelin koko ajan itseäni ja kaikki mitä tein sinä vuonna tuntui kun olisin tehnyt ajatuksissani tai puolinukahtaneena 18 vuotiaana menin lääkäriin ja aloin syömään cipralexia ja lääkäri sanoi että minun kehossa ei ole mitään vikaa ja sitten aloin joka päivä taistelemaan näitä ajatuksia vastaan ja olo tuli paremmaksi ja mieli kirkkaamaksi kun olisin herännyt jostain koomasta ja sitten join alkoholia ja teho hävisi seuraavana päivänä ja taas ajatukset tulivat takaisin itsestäni en ajatellut paljon muuta kun itseäni pariin seuraavaan viikkoon vaikka minulla oli ystäviä joille puhua muusta mutta en kerta kaikkiaan pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni koko ajan. Sitten kun olin taas toipunut juomisesta ja olin syönyut pari viikoa cipralexia ja olin nukkunut tarpeeksi kesälomalla. Sitten kun oli parempi olo asiat tuntui naurettavalta ja menin juomaan ja seuraavana päivänä tuntui että oli hirveät murheet että olin taas ajatuksissani. Nyt en ole juonnut kolmeen viikkooon ja olo on alkanut hieman kirkastumaan mutta aina kun katson hartioitani peiliin tulee samat ajatusket päähään että pikku pojan hartiat. Nyt tuntuu kun koulut on alakanut että työpäivinä en pysty tekemään mitää melkein olen niin väsynyt ajatuksiini ja kaikki mitä teen en huomaa että olen tehnyt väärin kun olen ollut ajatuskissani en jaksa enäää tätä pakkomielettä....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972803
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042380- 912160
- 161944
- 421796
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1521782Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451767- 781716
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1311510Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411304