Hei kaikki. Olen talvisodan tutkimuksessani aivan vasta-alkaja, joten pitää nyt pyytää ensin anteeksi, jos kysymykseni ovat ihan typeriä. Lyhyesti: etsin tietoja siitä, mitä isäni teki talvisodassa.
Hän ei juuri koskaan puhunut sodasta, enkä ymmärtänyt kysellä, ja nyt 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen vähän pännii.
Kantakortti kertoo, että hän kävi armeijan -36-37, osallistui -38 kertausharjoituksiin, ja reserviläisenä alikersanttina panssarintorjuntaryhmän johtajana sotaan, alkaen jo lokakuussa -39 JR 63:ssa.
Nyt olen lukenut sieltä sun täältä, ristiriitaisesti, että JR 63 oli joukko posliinipoikia, toisaalta taas että siinä oli vähän jo raakimpaa vanhempaa ikäluokkaa. Että siis mitä? Isäni oli 25-vuotias ja urheilija.
Osaisiko joku neuvoa, mistä kirjoista löytäisin tietoa juuri tästä yksiköstä? Isäni haavoittui pahasti 26.2. kranaatinsirpaleesta Terenttilässä, ja siihen loppuivat taistelut hänen osaltaan.
Kiitos.
Hän ei juuri koskaan puhunut sodasta, enkä ymmärtänyt kysellä, ja nyt 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen vähän pännii.
Kantakortti kertoo, että hän kävi armeijan -36-37, osallistui -38 kertausharjoituksiin, ja reserviläisenä alikersanttina panssarintorjuntaryhmän johtajana sotaan, alkaen jo lokakuussa -39 JR 63:ssa.
Nyt olen lukenut sieltä sun täältä, ristiriitaisesti, että JR 63 oli joukko posliinipoikia, toisaalta taas että siinä oli vähän jo raakimpaa vanhempaa ikäluokkaa. Että siis mitä? Isäni oli 25-vuotias ja urheilija.
Osaisiko joku neuvoa, mistä kirjoista löytäisin tietoa juuri tästä yksiköstä? Isäni haavoittui pahasti 26.2. kranaatinsirpaleesta Terenttilässä, ja siihen loppuivat taistelut hänen osaltaan.
Kiitos.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tuosta mainitsemastasi JR 63:sta ei ole Wikipediassa yksiselitteistä (omaa) kertomusta.
Mutta mainitaan mm. 21. Divisioonan yhteydessä...
"JR 63 (3. täydennysjalkaväkirykmentti) perustettiin Kymen sotilasläänissä ja sijoitettiin Kouvolaan."
Toisaalla taas...11. ja myöhemmin 2. divisioona taisi sisällyttää jonkinlaisen osan JR 63:sta.
Tuokaan ei ihan selviä, mutta jos isäsi oli mainitsemallasi asemalla ja haavoittui, niin luultavimmin 11, tai 2. disioonan osana.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8717131/thread
Kirjavinkit saat vielä kaupanpäälliseksi. Jukka Lauri Mäkelän Taipalleenjoki. Geijerin Talvisodan Taipale.
Taipaleenjoen tulessa posliinipojan talvisota Tekijä: Reinikainen Alpo
http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=143368
Noissa kirjoissa kerrotaan Taipaleen taisteluista aika paljonkin.
Vedähän linkki levälleen äläkä suotta säästele Pussis!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8717131/flat
Mäkelä Jukka L.: Suomi taisteli 1 - 6 - Sotiemme suurlukemisto
WSOY, 1977-1980, 383 383 383 391 415 400 s., painos: 1.
Kähönen Urho Voittamattomat pataljoonat. Taipaleen talvisota
Kustannuspiste Oy, 1982, 210 kuvaliite
Mäkelä Jukka L. Taipaleenjoki
Wsoy, 1971, 254 s.
Reinikainen Alpo Taipaleenjoen tulessa - Posliinipojan Talvisota
Kirjayhtymä, 1980, 355 s.
Sorko Kimmo Linjoja ja linnoituksia Osa 1 - Talvisodan Taipaleen puolustuslohkon kanta- ja kenttälinnoittaminen itsenäisyyden alusta ylimääräisten harjoitusten alkuun sekä linnoitussuunnitelmia 1919-1939
Kopijyvä, 2003, 257 s., painos: 1
Tätä mainiota Geierin kirjaa Talvisodan Taipale oli vielä pari viikkoa sitten runsaasti nettidivareissa, mutta nyt löytyi enää yksi ainoa! Omani tilasin toki heti kun sain täältä vinkin.
Geijer B.G. Talvisodan Taipale
wsoy, 1955, 320 s., 1. painos
Sorko Kimmo Linjoja ja linnoituksia Osa 1 - Talvisodan Taipaleen puolustuslohkon kanta- ja kenttälinnoittaminen itsenäisyyden alusta ylimääräisten harjoitusten alkuun sekä linnoitussuunnitelmia 1919-1939
Kopijyvä, 2003, 257 s., 1. painos
myös jossain osassa luettelo 21. D:sta ja JR 63:sta. Siellä on aina myös selvitys joukkojen vaiheista. Matrikkelipuolella on suuri joukko nimiä. Niistä voi löytyä isäsikin, jos hän on aikanaan tiedot lähettänyt..
Matrikkelit löytyvät ainakin isommista kirjastoista tutkijahuoneiden puolelta.
Kiitos kaikille! Kirjat ovat tilauksessa antikka.netissä, hyvin tuntui vielä löytyvän :)
Huijaatko? Et sinä Talvisodan Taipale -kirjaa tilannut! Et ainakaan Antikasta. Sama kirja siellä on kuin eilenkin ja sama myyjäkin...sori nyt vaan...
Talvisodan Taipale
http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=333452
Tämä yksi oli siellä eilenkin ja jos tilaa niin se poistuu HETI listalta.
Tilasin mieheni hakemaan ne Vantaan antikvariaatista, säästän postituskulut :) Jos vaan tuo rellu viimein käynnistyisi tässä pakkasessa, joka on selvästi saapunut maahan talvisodan 70-vuotismuisteloa varten.
Talvisodan Taipale -kirjaa oli muuan viikko sitten vielä monessakin divarissa ja monta kappaletta jäljellä, kun tilasin omani, mutta nyt on aika vähissä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8717131#comment-41726920
Ei Talvisodassa niin kylmää ollut kuin usein väitetään. Tykistö mittasi joka päivä lämpötilan, koska se oli eräs ampumatarkkuuteen vaikuttava tekijä. Ruudin lämpötila on tärkeää tietää. Tuossa mainiossa Ulkuniemen kirjassa on Kannaksen taisteluiden kohdalla mainittu aina päivän lämpötila.
Ulkuniemi Martti Tykistö taistelussa - Patterinpäällikön muistelmia kevyen patteriston vaiheista 1939-1940 1941-1944, WSOY, 1952, 344 s.
Löytyy samasta divarista...
http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=407926
The weather During the Winter War
http://www.winterwar.com/other/weather.htm
http://www.winterwar.com/other/weather/weather2.htm
http://www.winterwar.com/mainpage.htm
Talvi 39-40 oli erityisen kylmä varsinkin tammi- ja helmikuut. Kannaksellakin pakkanen laski 30:een ja ylikin. Esimerkiksi Viipurinlahti jäätyi kevyen panssarivaunun kantavaksi. Niitä ajeli sielllä "kuin Punaisen Torin paraatissa".
Pohjoiseea pakkanen laski jopa alle 40:n.
Reinikaisen Posliinipojan jatkosota. Tai kolme kirjaa yhdessä. Taipaleenjoen tulessa, Toisten on kuoltava ja Varsinainen asiamies.
http://www.kiinet.com/kolmekannelta2/hakusana.php?kirjanro=1595
Kaikki 3 onkin nyt hyllyssä!
Taipaleenjoen tulessa, Toisten on kuoltava ja Varsinainen asiamies.
Sikäli hauska tapaus, että juuri eilen löysin kirppikseltä (1.40€) priimakuntoisena ja vieläpä kansilehtien kera tuon Toisten on kuoltava, Jatkosota osa 1. -kirjan. siinä on eräästä Vuosalmen taistelijasta kansikuva.
http://sotakirjat.com/alpo2.jpg
Hieno sivusto!
http://sotakirjat.com/
Tuossa on hieno kirja koskien Talvisodan II/KTR 8:n ja Jatkosodan III/KTR 10:n, maaliskuusta 1944 lähtien Kev.Psto 24:n vaiheista, patterinpäällikön muistelemana heti tuoreeltaan sotien jälkeen kirjoitettuna.
Talvisodan taistelut on Kiviniemen maisemissa ja päättyvät Vuosalmelle.
Jatkosota alkaa Kiteeltä Rautalahteen ja asemasota ollaan Vaskisavotan lohkolla. Kesä 1944 sisältää karkeasti ottaen Riihiön, Vaskisavotan, Siiranmän ja lopulta ollaan Tammisuolla, Talissa, Portinhoikassa ja Vakkilassa. Konkkala ja Portinhoikka käydään myös läpi.
Ulkuniemi Martti Tykistö taistelussa - Patterinpäällikön muistelmia kevyen patteriston vaiheista 1939-1940 1941-1944, WSOY, 1952, 344 s.
http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=407926
Erittäin hyvä kirja tkistön toiminnasta ja mukana on monet Talvisodan päivien pakkaslukematkin.
Vastauksena kysymykseesi, mm. JR 63 perustettiin niistä joukoista, jotka olivat jääneet "yli" varsinaisen kenttäarmeijan perustamisen jälkeen.
Näissä täydennysrykmenteissä oli miehiä sekalaisesti eri ikäluokista, sekä nuoria että vanhoja. Esimerkiksi yksi tuttuni oli liikekannallepanon käynnistyessä eläinlääkintä-au-koulutuksessa (varusmiehenä) ja siis pois normaalilta palveluspaikaltaan ja liitettiin siksi yhteen näistä täydennysrykmenteistä.
Kiitos täsmennyksestä. Täydennysrykmenttiin kuuluminen ei siis automaattisesti tarkoita, että oli hieman yli-ikäinen tai kouluttamaton. Isäni oli kyllä ihan sotaan koulutettu ja hyväksytty vakinaiseen palvelukseen A1-luokassa.
Niin, mitäpä siitäkään olisi tullut, jos koko joukkio olisi ollut aivan pihalla sodankäynnistä :)
Mutta paljon on vielä selvitettävää, ja taitaapa olla vielä monta tarinaakin kertomatta.
Kaikki noiden täydennysrykmenttien miehet olivat saaneet asekoulutuksen. Kouluttamattomia alettiin kutsua palvelukseen vasta helmikuussa 1940 ja he eivät ehtineet rintamalle talvisodassa.
Tarinoiden kertojia ei enää juuri ole jäljellä, ainakaan talvisotaan osallistuneita.
"Tarinoiden kertojia ei enää juuri ole jäljellä, ainakaan talvisotaan osallistuneita."
On niitä tarinoita. Tarinat vaan usein miten jo luetaan kirjoista.
Yksi tuttu sukulaismies kuoli 2 vuotta sitten 90 vuotiaana. Hän oli Suomussalmella Talvisodan ja lopussa Viipurinlahdella. Pahimpana hän piti pimeässä tapahtunutta lähitaistelua. Sanoi repusta tunnistetun käsikopelolla omat ja viholliset ja sitten puukolla sekaan... Oli vaanut urhoollisuusmitalinkin, Veeärrä kakkosen (VR2), Jatkosodan aikana. Kahdesti oli kotiin ilmoitettu kaatuneeksi ja kerran kaverit kaivoi sen suosta kun kranu meni vierestä syvälle suohon ja posahtaessaan hautasi miehen syntyneeseen kuoppaan tajuttomana. Eikä kuitenkaan haavoittunut.
Kommentti kuului että "oli se väki vittumaista hommaa tuo naapurin suolien selvittely käsikopelossa pimeällä"
heikkous oli suuri ongelma. Oli tyydyttävä siihen, mitä kenttäarmeijan perustamisen jäjiltä oli jäänyt. Päteviä upseereita ei juuri ollut.
Miehistö oli sinänsä OK. Siinä oli toisaalta syyskuussa -39 palvelukseen astuneiat alokkaita ja toisaalta ennen 1900 syntyneitä vanhoja ikäluokkia. Lisäksi oli kaikkea siltä väliltä, mikä syystä tai toisesta oli aiemmin jäänyt sijoittamtaa. Sitten puuttui simerkiksi telttoja ja konetuliaiseita ja aluksi tykistö kokonaan. Nämä puutteet sai myös JR 63 kokea. Ne maksetiin suurina tappioina, heikkona taistelukestävyytenä sekä "posliinipoikien" maineena. Vika ei ollut miehissä.
Siksi tässä kirjoja metsästänkin, ja tietoa, mistä tahansa.
Alan nyt vasta tajuta tajuta sen järkyttävän vääryyden ja sairaan ilmapiirin, joka sulki miesten suut ainakin -60 ja -70-luvulla. Kaipa itsekin 80-luvun nuorena suhtauduin vanhaan isääni vähän häveten.
Nyt on aika hävetä sitten tuolloista itseään.
nimessä suljettuina. Kyllä sitä tarinaa piisasi, kuka vain jaksoi kuunnella. Kaikki ei tietenkään olleet innokkaita kertomaan, mutta suurin osa kyllä. Ja loputtomiin on veteraanien henkilökohtaisia muistelukirjoja. Niitä ilmestyy vieläkin perustuen usein sodan ajan päiväkirjoihin ja kirjeisiin pelkkien muistojen asemesta.
Ei kai tuo posliinipoikien nimi ollut sinänsä halventava, monessakin yhteydessä mainitaan sen johtuneen yksinkertaisesti siitä että täydennysjoukoilla oli puhtaan valkeat lumipuvut kun alusta asti olleilla väri oli likaisen harmaa? Oikokaa toki jos olen väärässä.
Minulla on myös se käsitys, että ei sodasta puhuminen ollut mitenkään kiellettyä. Osa veteraaneista ei juuri muusta puhunutkaan. Mutta aika monelle kokemus oli niin traumaattinen, että he halusivat unohtaa sen tai eivät löytäneet oikeita sanoja. Aika moni alkoi puhua sotakokemuksiaan aivan viimeisinä vuosinaan.
Ylipäätään vanhemmille tai isovanhemmille puhumisessa on usein tietty kynnys, mikä lienee myös vaikuttanut asiaan. Vierailta on usein helpompi kysyä heidän kokemuksiaan kuin omilta vanhemmilta.
"Ei kai tuo posliinipoikien nimi ollut sinänsä halventava"
Oliko ne sheivattuja?
"Kyllä te vanhat veteraanit taistelette niin että joka miehen saa tykillä ampua poteroonsa, mutta entäs sitten, kun posliinipojat taas vuorollaan tulevat ottamaan asemanne? "
Monet kerrat aiemmin, pohjalaisten ja keskisuomalaisten vanhat jo sodan alusta asti olleet osastot joutuivat ottamaan vastaiskuilla posliinipoikain menettämät asemat takaisin.
Propaganda kuulutuksia tuli aika-ajoin rintaman takaa, pehmittämään puolustuksemme tahtotilaa.
Tähän tyyliin J.L.Mäkelä kertoo Taipaleenjoki teoksen sivuilla.
Kyllähän naapurin tiedustelu oli ajan tasalla. Kovaa hyökkäystä tuli heti joukkojen vaihdon jälkeen samalla tavalla kuin Summassakin. Taipaleessa vain vähemmän kohtalokkain seurauksin. Posliinipataljoonien tappiot olivat paljon raskaammat helmikuussa 40 kuin mitä veteraanipataljoonien oli ollut siihen saakka. Kuitenkin "posliini" viittasi lumipukujen valkoisuuteen. Näin Mäkelän lisäksi Geijer ja Kähönen.
Ref: "Kuitenkin "posliini" viittasi lumipukujen valkoisuuteen"
Täitten takia karvat ajeltiin eli kyllä posliiniakin esiintyi sota-aikaan.
Stadilaiset Kallion ja Vallilan kundit täyttivät tehtävänsä ratkaisevissa paikoissa ja aina vain sodan vanhetessa parantaen suorituksiaan. Kunnia heille.
Paljon kuulin tarinoita minäkin _48 ja -65 välisenä aikana. Useimmat muistelot olivat hauskoja ! Ei ensinkään mitään "veritarinoita", ehkä niitä välteltiin kertomasta, koska ne olivat vähemmän hauskoja. Kaatuneet todettiin kaatuneiksi, eikä yksityiskohtia tuotu esiin. Joku sanoikin, että huumorilla siellä nälkäkin tapettiin. Vihollisen lisäksi.
aikaan syntyneen muistoja......
Samaa aihetta täälläkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8717131/flat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8643781
Keljan taistelu ja Taipaleenjoki
Keljan taisteluista http://www.facebook.com/sotapaivakirja
Täällä hyvä kirjavinkkejä aiheena talvisota.