Lauantai 11.2.2012
Nimipäivät:
Talvikki, Isabella ja Isa
Tekstikoko:
31 Vastausta
743 Lukukertaa
kaappi auki
erheet ja virheet
Eilen illalla TV 1:n Voimalassa oli hieno keskustelu uskonnollisesta painostuksesta ja hyväksikäytöstä (mm. seksuaalinen). Milloinkahan myös ortodoksit uskaltaisivat avata luurankokaapin ovet ja puhua asioista oikeilla nimillä. Montakohan ponomaripoikaa on hipelöity, puhumattakaan pappisseminaarin menneistä ajoista? Mitä luostareissa on tapahtunut, esim. itsemurhien syyt? Entäpä muu painostaminen ja uhkailu? Miksi rippi-isät vaativat vaikenemaan asioista kirkon maineen suojelemiseksi? Uskaltaisiko joku tehdä tästä asiasta tutkimusta.
Hyvä ohjelma
En koskaan unohda sitä, kun eräs jo edesmennyt eläkkeellä ollut kirkkoherra lähenteli ja pyrki koskettelemaan minua vuosia sitten. Olimme pyhiinvaellusmatkalla Venäjällä ja alkoholia oli nautittu saunan yhteydessä. Minulle, vasta kirkkoon liittyneelle nuorelle miehelle, lähentely oli kauhea järkytys. Kun kerroin silloiselle rippi-isälleni tapahtuneesta, hän suhtautui asiaan huvittuneesti ja vähätellen tokaisten suurin piirtein että vieläkö se (kyseinen ex-kirkkoherra) jaksaa! Vasta myöhemmin käsittelin asiaa terapiassa ja ymmärsin tapahtuneen vakavuuden. Olen yrittänyt antaa tuolle vanhalle papille anteeksi, mutta vaikeaa se on. Uskon että en varmaan ole ainoa jonka lähentelyjen kohteeksi olen joutunut.Miksi tapahtuma
olisi yhtään sen vakavampi kuin se, mihin kaikki naiset ja tytöt saavat tottua 12- vuotiaasta lähtien? Siis joutumista jatkuvan seksuaalisen ahdistelun kohteiksi? Ei voi edes kadulla kulkea. Kirkko on ainoa paikka, jossa saa olla rauhassa.Minusta mitään "kaapista" ulos tuloa ei tarvita, näitä homojuttuja on jauhettu täällä jo aivan tarpeeksi. Ortodoksiset papit eivät ole mitään poikien ahdistelijoita. He ovat lähes poikkeuksetta naimisissa olevia miehiä. Kuvaamasi rovasti on poikkeustapaus, jos nyt sellaita on ollutkaan. Mistä tiedämme, että et puhu pötyä?
Realismia kehiin
Kannattaa kyllä ymmärtää, että avioliitossa olevista naisista ja miehistä monet ovat biseksuaaleja tai homoseksuaaleja. Kulissiavioliittoja riittää kaikissa ilmansuunnissa ja uskonnoissa.Kummeksun myös tuota "poikkeuksetta naimisissa olevaa" siltä kannalta, että eihän naimattomana eläminen mitenkään voi automaattisesti tarkoittaa, että olisi homo tai lesbo. Jotkut ehkä ovat, monet varmasti eivät.
Luostarien synkät salaisuudet
Mitähän munkkiveljien välillä oikein mahtaa tapahtua kun elävät siellä pitkään eristyksissä, niin kuin vankilakundit kiven sisässä tai merimiehet laivoissaan...Eihän ortodoksiset luostarit
ole klausuuriluostareita eivätkä munkit ja nunnat elä eristyksissä. Ortodoksiset luostarit ovat vilkkaita pyhiinvaelluskeskuksia, joissa käy paljon ihmisiä.Kirjoittaja voisi olla sen sijaan enemmän huolissaan siitä, miten seksistiset asenteet muokkaavat koko yhteiskuntaa ja vallitsevia käyttäytymisnormeja. On aika kreisiä, kun joku 19-vuotias on onnensa taivaissa päästeessään 300 eurolla esiintymään pornoelokuvaan, eikä voi millään ymmärtää, että sukulaiset moista paheksuvat.
On hyvä että seksuaaliseen ahdisteluun nykyään helpommin kiinnitetään huomiota, mutta nimenomaan naiset sen kohteeksi joutuvat. Jokaiselle vähänkin hyvännäköiselle se on tuttua, itse muistan nuoruuden työpaikoilta useammankin tapauksen, karmeimpana varastonhoitaja, jonka sain kuriin pontevalla perkeltenmätöllä ja vetämällä nasakan litsarin naamalle (tuohon aikaan ei näitä valitettu esimiehille, saati viety käräjille).
vaarin ottajat
Onpa tosi hienoa, että ortodoksisessa kirkossa on kaiikkkiii on hyyvviin hyyviiin.Onpa tosi hienoa, että on ainakin yksi kirkko, jossa ei ole luurankoja kaapissa, jossa korkestipyhitetyt selibaattimiehet eivät ole käyttäneet virka-asemaansa väärin ja lähennelleet alaisiaan. Sama koskee myös vähemmän pyhitettyjä naimisissa olevia tai naimattomia viranhaltijoita ja opettajia.
Hienoa että kaikki on hyvin hyvin, mitä nyt sitten tuo yksi surkea poikkeus, jota pitää hellästi painaa villaisella.
Onpa tosi hyvä, että rippi-isät osaavat suhtautua asioihin huumorilla. Mitäpä siitä, jos joku joutuu terapiaan kunhan kirkon maine säilyy valovoimaisena.
Eihän korkeasti pyhitetyn tai vähän vähemmän pyhitetyn rikos ole oikeasti rikos. Uhri vaan sattui olemaan väärään aikaan väärällä paikalla.
Onneksi olkoon, meidän kirkossa on tässäkin suhteessa kaikki hyyviin hyyviin.
Ovet, ovet, viisaudella ottakaamme vaarin (tai vähän nuoremmankin) ja pitäkäämme luurankokaapin ovet kiinni siihen asti kunnes virkavalta tai keltainen lehdistö ne avaa.
Pientä suhteellisuuden tajua
pyytäisin. Vai on miehelle niin suuri järkytys joutua lähentelyjen kohteeksi, että siitä joutuu ihan terapiaan. Miten sitten mahtavat naiset ollenkaan pärjätä? Jos tarvitset apua, puhu jollekin ammattiauttajalle, äläkä täällä levittele tuollaisia juttuja.Hyvä ohjelma
Olen pahoillani, että se mitä minulle vuosia sitten tapahtui, on pahoittanut joitakin lukijoita. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään eikä levitellä "juoruja". Kirjoitin seurauksia ajattelematta ohjelman innoittamana. Enkä sitä paitsi edes aloittanut tätä keskusteluketjua. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä naisten ahdistelua eikä mollata ortodoksisia pappeja. Minua kähmininyt pappi on jo kuollut. Olen kirkon jäsen ja tiedostan, että myös papeilla voi olla vaikeaa seksuaalisuutensa kanssa, mutta se ei saisi johtaa hyväksikäyttöön, olipa sen kohteena sitten poika/mies tai tyttö/nainen. Ihmettelen kyllä tämän palstan mielestäni kylmiä ja tunteettomia kirjoittajia. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut minulle tapahtuneesta missään, en lehdissä tai täällä netissä. Tämä oli ensimmäinen kerta ja kadun sitä. Ei teidän tarvitse ymmärtää, miltä minusta parikymppiseltä sinisilmäiseltä ortodoksikäännynnäiseltä tuntui herätä sammumisen jälkeen papin sängystä alastomaksi riisuttuna papin kouriessa sukupuolielimiäni.Tämä on ollutta ja mennyttä. Suurin osa Suomen ortodoksipapeista on kunnollisia naimisissa olevia ja on joitakin kunnollisia selibaatissa kilvoittelijoitakin. Lankeemuksia sattuu, mutta katumuksen saa ne anteeksi. Mutta uhri ei unohda koskaan.
Miten olit joutunut sammuksiin?
Oliko sinulle väkisin juotettu väkijuomia ihan sammumiseen asti? Ja miten satuit sammumaan juuri papin sänkyyn? Mielenkiintoista! Olet siis itse täysin syytön tapahtuneeseen, et mitenkään ole omilla valinnoillasi vaikuttanut siihen? En missään tapauksessa tarkoita, että hyväksikäytön yritys olisi ollut hyväksyttävä, vaan perään myös yksilön omaakin vastuuta kaikenlaisiin "tapahtuneisiin" kamaliin asioihin.Ei myöskään ole pakko
laittautua olosuhteisiin, joissa hyväksikäyttö on - väittäisin - jopa todennäköinen! Itselleni ei ole koskaan tullut mieleen humaltua ja sammua jonkun miehen sänkyyn! Omaan sänkyyni olen aina löytänyt ja osannut torjua kähmintäyritykset, olen osannut välttää aamuyön kännissä hortoilua yksin pimeällä syrjäisillä teillä, enkä suostunut sekoilemaan outojen ihmisten huusholleihin, olen pitänyt itsestäni sen verran huolta!Edelleenkin olen sitä mieltä, että monet ns. hyväksikäytetyt ovat jossain määrin itse onnistuneet houkuttelemaan toisesta esiin käsityksen, että kaikki on luvallista!
Kirjoitit:
"Edelleenkin olen sitä mieltä, että monet ns. hyväksikäytetyt ovat jossain määrin itse onnistuneet houkuttelemaan toisesta esiin käsityksen, että kaikki on luvallista!"
Oletko samaa mieltä esim. seksuaalisesti pahoinpideltyjen lasten ollessa kyseessä??
Tai juuri kirkkoon liittyneen, luottavaisen nuorukaisen suhteen???
Usein pedofiilit väittävät juuri noin: heidät muka vieteltiin.
Teon tekee erittäin julmaksi ja torkäksi luottamussuhteen väärinkäyttö, siis jos hyvöäksikäyttäjä on luottamusta nauttiva aikuinen, ryhmänjohtaja - tai niinkuin keskustelussa esiin tulleessa tapauksessa pappi, siis I S Ä ! ! !
Lapset ovat eri asia,
ymmärtääkseni tässä kuitenkin on aikuisia ihmisiä myös kirjoittelemassa, ja toisaalta voitaisiin lasten osaslta ehkä panna vastuuta vanhempien hartioille, jos eivät ole lapsiaan valistaneet ja opettaneet, mitä ja miten voisi välttää näitä asioita! Ei pidä olla niin h......n tyhmän hyväuskoisia!Kummiko sitten on se "vanhempi", joka ei ole valistanut ja opettanut, ettei pappeihin voi luottaa!?!?
Kyseessä on koko yhteisön ongelma (ja suurempaa luokkaa oleva), josta koko yhteisön pitäisi kantaa vastuuta. Aikuinen? Kyllä, mutta puolustuskyvytön, kun vastassa on papillinen arvovalta.
Täytyykö siis mielestäsi kirkkoonkin mennä kuin autokauppaan, asenteella: "kumminkii kusetetaan"?
Ohhoh, vähän rajaa!
Ei uhrin eikä hyväksikäyttäjän mahdollinen humalatila oikeuta seksuaalista hyväksikäyttöä, päinvastoin. Ei naisten eikä miesten kohdalla.Läpinäkyvyyttä
Jos ja kun hyväksikäyttöä, käpelöintiä, seksuaalista häirintää ja pedofiliaa esiintyy ja on esiintynyt, on niistäkin pystyttävä asiallisesti puhumaan ja käymään läpi. Humoristinen naureskelu tai kintaalla viittaaminen ei voi olla oikeaa suhtautumista esim. rippi-isältä. Uhrille on voinut jäädä pysyvät haavat, oman seksuaalisuuden tukahduttaminen ja ongelmat parisuhteessa tai jopa kyvyttömyys normaaliin elämään.Ennen näistä ei vaan puhuttu kaikki vaiettiin kuoliaaksi, nyt kun aika on toinen ja läpinäkyvyyttä korostetaan on nämä ikävätkin asiat kohdattava. Olen kokenut seksuaalista häirintää nuorena ja lapsena. Kärsin kovasti kun aikuiset miehet kourivat rintojani ja takapuoltani joskus hyvinkin kovakouraisesti. Hisseissä, torilla, kaupassa, työpaikalla joskus jopa kodissa vanhempien vieraat. Jos asiasta yritti puhua vanhemmille, opettajille tai myöhemmin työnantajalle he vaan nauroivat. Arvet siitä jäi ja huonommuuden tunne sekä vuosien epävarmuus omasta kehosta. Nyt ikäihmisenä saa onneksi kulkea rauhassa eikä kukaan kouri eikä kopeloi.
Eipä tietty saa ketään hyväksikäyttää,
mutta jotain voi kai itsekin tehdä sen estämiseksi; ei pidä ylenmäärin humaltua, ei se ole muutenkaan terveellistä, edes aikuisille lapsista ja nuorista puhumattakaan! Kaikesta ei aina pitäisi syyttää jotakuta muuta, voisi silloin tällöin myöntää edes itselleen, että kylläpä menin mokaamaan!Älkää nyt herran tähden täällä ruikuttako, mentää terapiaan,jos ei muuten helpota, tämä on ihan väärä paikka.
miksi
Miksi ihmeessä näistä asioista ei saa täällä puhua? On se kummaa, jos kehotetaan menemään terapiaan, kun tullut kirkossa ruumiltaan tai sielultaan raiskatuksi. Ort. kirkko on tässä suhteessa varsinainen takapajula. Kirkon arvovaltaa pitää suojella uhrien kustannuksella. Sitäkö Kristus opetti? Kristus haukkui fariseukset pataluhaksi, ei painanut vallanpitäjiä eikä opettajia villaisella eikä kohdellut silkkihansikkain. Myllynkivi kaulaan hyväksikäyttäjille!!!Hyvä kun
kerroit, sitä tapahtuu edelleenKIN...rippi-isien vastuu
Missä on rippi-isien vastuu ja moraali näissä asioissa.Itsekin olen monesti saanut kehoituksen olla hiljaa kirkon ongelmista, jotta ihmisten heikkoa uskoa ei horjutettaisi.
Väärin, sanon minä. Ihmisillä on oikeus tietää, mitä kirkossa oikein tapahtuu.
aihetta on
Onkohan kirkossa minkäänlaista ohjetta, miten pitäisi menetellä, kenelle kertoa, jos/kun kirkossa tapahtuu näin kamalia asioita? Rippi-isät eivät halua/uskalla hoitaa asioita ja kehottaa viemään asiaa eteenpäin.Kun asia on noussut esille, eikö piispainkokouksen tms. elimen pitäisi yleisellä tasolla käsitellä aihetta. Olisi varmasti tarpeen saada selkeä kannanotto, että kirkossa seksuaalisen ahdistelun tai muun painostuksen suhteen pitää olla nollatoleranssi. Samoin pitäisi kertoa, miten asiaa viedään eteenpäin, jos on joutunut häirinnän kohteeksi. Asian vakavuus olisi väännettävä vaikka rautalangasta myös rippi-isille, jotta he eivät painostaisi uhreja tai silminnäköijätä vaikenemaan asioista.
ON
Katso FINLEX/ Rikoslaki.Tee tutkintapyyntö.
Kysymys vain kuuluu, mihin asiasta voisi kertoa??
Esipaimenelle
Esipaimen Ambrosiushan ymmärtää varsinkin seksuaalisia ongelmia.Pahoinvointia
Tietämättä siitä tarkemmin, mitä on tapahtunut tai tapahtuu aloituksesi viitoittamalla tiellä otan jälleen kerran kantaa kun olen siihen pakotettu (sisäinen pakkotila). Samapa tuo mulle, tuttua on jo kuultavana käyminen poliisin puheilla. Itse en ymmärrä sitä, miksi kaikkien epäkohtien salailu ja maton alle lakaisu tapahtuu täydellisimmin juuri uskonnollisissa yhteisöissä. Yhteisö kuin yhteisö. Vaikka mitä tapahtuisi, vaikka kaikki tietäisivät kaiken tapahtuneen, silti vaietaan. Ollaan ja eletään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos joku kertookin tapahtuneen jotain, hänestä tehdään syyllinen. Kehoitetaan joko menemään rippi-isän luo tai mielenterveystoimistoon. Kävin juuri Tampereella. Teatterissakin kävin. Näytelmän nimi oli "Viimeinen sikari". Siinä oli eräs kohtaus, jossa lut. pappi pajasti salasuhteensa ent. kolulun rehtorille hänen vaimoonsa. Rehtori uhkasi aseella: "Tapan teidät". Sekä pettäjäpappi että pettäjävaimo totsivat yhteen ääneen: "Ammu meidät". Ent. rehtori laski aseensa. Kertoi paremman kostotoimenpiteen. Tulevana sunnuntaina saavunkin kirkkoon ja kerron kaiken seurakuntalaisille. Näytelmän pappi (Heikki Kinnunen) romahti. Mitä tämä teille viestittää?Minulle ei ole yhdentekevää se, kuka toimii ja miten toimii. Houkutuksia kunnianhimoisille pyrkyreille on liikaa kirkossamme. Jotenkin maallikkona tuntuu siltä, että ne papit, jotka pyyteettömästi Kristuksen jälkiä haparoidenkin kulkevat, ovat halveksittuja, tyhmiksi todistettuja, visioitten vieroksujia, toimintojen pysäyttäjiä, aikansa eläneitä e.t.c
näin se on
Meillä eletään kuin sadussa keisarin uusista vaatteista. Kaikki näkevät, mitä tapahtuu, mutta ovat olevinaan kuin kaikki olisi kunnossa.Juuri näistä syistä (ei viitsi puuttua, kun siten pääsee vähemmällä) tapahtuu pienille ihmisille hirvittävyyksiä. Kyllä saksalaiset tiesivät, mitä juutalaisille tapahtuu. Vain harvat viitsivät/uskalsivat puuttua. Maailma tulee paremmaksi vain kuitenkin yksiöiden rohkeuden avulla (vaikka siinä menisikin maine kilttinä ja kuuliaisena seurakuntalaisena).
Ihmetyttää, miksi etenkin naisissa (femakot, matroonat, maatuskat ja vanhatpiiat) on ortodokseissa niin paljon noiden itseään alfauroksina pitävien pervertikkojen puolustajia.
Niin, mitä muuten ymmärrät
olispa mukava tietää?