Hei olen sairastanut epämääräistä ahdistus-masennustilaa jo siis koko ikäni 33-vuotta lääkkeitä olen syönyt 18 vuotiaasta asti ja pahin on pakkoajatukset mä käyn kuntosalilla 3 krt/vkossa ja olen fyysisesti kunnossa,mutta pakkoajatukset vaan kulkee mukanani hautaan asti on oltu,vaikka missä hoidoissa ei auta yhtään välillä ei vaan taho jaksaa.Hoidot on siis tehty ja lääkitystä on muillekkin jakaa sentraliini 150 mg risolid25 6 diapam10 mg kloproram50 mg melatoniini
Pakkoajatukset ei parane
mies 33
261603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
minkälaisista pakkoajatuksista kärsit, miten ne ilmenee, ja kuinka pahoja ne ovat?
oletko yhtään selitystä keksinyt mistä ne voisi johtua?
kärsin itsekkin pakkoajatuksista!
kun näistä tosiaan pääsisi, monesti niin rajoittavat elämää!
Ne on jatkuvasti mukana ihan,vaikka hampaita harjatessa mulle tulee ajatua,että jos en tee tota kolme kertaa uudestaan niin saatana vie minut.Eli ne on uskonnollisia juttuja,mutta ne seuraa kuntosalillekkin asti ja sielläkin ne kiusaa..Uni on mun pakopaikka sinne ne ei tule ja yleensä nukunkin pitkiä unia 12 tunnin kun olen eläkkeellä niin on aikaa terapiassakaan en ole enää käynyt viiteen vuoteen kun siitä seurasi vaan pahaa siis pahensi vaan asiaa niinpä lääkärini kirjoitti,että ei suositella terapiaa...Tälläisen vastauksen sain nettipapilta kun kysyin asiaa."Hyvä XXXXX
Kerrot raskaista asioista. Isän menetys noin nuorena jo yksin on rankka alku elämälle. Ihminen ei kaikkea elämän kurimuksessa kestä, joku kohta rupeaa "piippaamaan" kuin hälytysmerkki, että nyt on liikaa. Unen maailma on pakopaikkasi pakkoliikkeistä ja liiasta taakasta. En sitä ihmettele ja kuitenkin, tekee mieli nostaa ikäänkuin peittoa yltäsi ja katsella, löytyisikö valonsädettä - jotain toivoi, pientäkin.
Kirous on vahva sana ja kun kohtaamme isoja vaikeuksia, se sana pulpahtaa ihmisen syvyyksistä ikäänkuin itsestään esille. Miten lienee mummosi teidät ihan käytönnässä kironnut, niin asia on jäänyt mielen pohjalle. Kirous ja siunaus ovat vastapari. Usein, kun suomalainen muistaa edes yhden raamatunkohdan, se on se kohta, jossa puhutaan kirouksesta, joka jatkuu polvesta polveen. Se löytyy 2 Moos. 20:5-6, jossa on kyse jumalankuvien tekemisestä: "Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadintilille ne, jotka vihaavat minua." Tämä kirouksen perintö on raskas taakka ja varjostaa elämää. Kun ajattelee, että olen kirottu edellisten sukupolvien tähden, olen jo naulittu kohtalooni. Sanoista tulee itseään toteuttava ennustus.
Mutta ystäväni, raamatunkohta jatkuu! Se vain unohdetaan useimmiten. Se jatkuu näin: " Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni." Toisin sanoen, Jumalan rakkaus kohdistuu jokaisee, joka kädet auki pyytää, kaipaa, huutaa Jumalan puoleen. Jumalan rakkaus on voimakkaampi kuin minkään kirouksen voima. Pahan tahto on, että me olemme irti Jumalan rakkauden valtakunnasta, jäämme omaan varaamme ja pelkäämme rangaistusta. Sellainen hajoittaa elämää ja se on pahan tahto. Diabolos - sehän tarkoittaa hajoittajaa. Jumala on eheyttäjä. sitä sana pelastus tarkoittaa, eheyttämistä. Kertomukset Jeesuksen elämästä tuovat kaikki eteemme Jumalan armon ja rakkauden voiman.
Siispä ole turvallisella mielellä arjen taistelujesi keskellä. En ymmärrä, miksi pakkomielteet tai liikkeet tulevat ja haluaisin lohduttaa. En varmaan osaa. Mutta Jumala kuulee huutomme. Kun rukoilet illalla, Hän on läsnä, koska hän tulee sinne, missä ihminen on. Jeesus oli itsekin kipujen ja kärsimysten mies ja tuli kärsivien keskelle. Jumala siis ON kärsimyksemme keskellä. Emme näe häntä, emme ehkä koekaan mitään, mutta Hän on kanssasi. Mummon kirous ei yletä sinuun asti, sillä kun olet Jumalan lapsi, olet suojassa. Sairaanakin tai erityisesti sairaana.
Tämä toivon säde tulee ylhäältä. Kun pääsiäinen on taas edessä, ajattele, että pääsiäisen voitto kuulee juuri sinulle. Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Kasteen yhteydessä pappi sanoo mm. " Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta." Lisää siihen oma nimesi ... "on vapauttanut minut, xxxx.."
Tartu kiinni Jumalasta lähtevään toivoon. Isä meidän rukouksessa rukoilemme "sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iankaikkisesti" Olet Jumalan oma. Toivon hartaasti, että löydät ystävän, hyvän juttukaverin. Muistan sinua rukouksessa.
Lämpimin ajatuksin, nettipappi
nykyään ajatukset on tällä kertaa kuolemaa koskevia eli jos toistan jonku pienen liikkeen niin Jumala lupaa ottaa minut täältä luonnollisesti pois ja sitten on se saatana joka yrittää mua täällä pitää ja kiusata ja nämä tappelee keskenään,vaan eipä yöllä kun nukun ja haluaisinki jäädä uneen vituttaa suunnattomasti nousta aamulla ylös reaalimaailmaan ja kun elä on niin yksinkertaista ja vittumaista kun kaikki kaveritkin on jo kuolleet ja isäkin sun muut isällä kuoli Azheimerin tautiin 45 vuotiaana minun ollessa 15 vuotias poika kävin rippukuolua yhtäaikaa ja sain isäni hautajaisista leimän ripari vihkooni koulut meni perseelleen oli kovasti koulukiusaamista hakkaamista sun muuta myös opettajat kiusas mua koko peruskoulun ajan..
Eutanasia olis hyvä keino tälläisille olen muuten ollut Sveitsin Dignitas klinikalle yhteydessä aikoina,mutta heille pitää olla rahaa ja sellainen todella parantumaton sairaus no eikö tää ole parantumaton sairaus?.
Itseäni en osaa lopettaa en vaan kykyne siihen on sitäkin kokeiltu monta vuotta sitten tuloksetta
menin kaverini luo missä tiesin olevan aseita hän oli vähä juoppo ja huonojalkainen ja meni saunaussa käymään mä tasan tarkkaan latasin sen käsiaseen Walter PKK ja laiton panoksen sisään ja eikö ohimolle ja painoin liipasinta vittu se panos oli tussari pamahdus vaan kuului ja vähä ruutihaisi eli se siitä.
Eikö ole huono tuuri?
On sellainen mikä kannattee tehä jos ei halua joutua letkuihin vuisiksi kitumaan itse tein sen jo vuonna 2002 hototahtotestamentti papereita saa apteekista ja sen voi painattaa sitten omiin potilastiedostoihin.
Minä tiedän tapauksia mitkä kerron huomenna hoidoista sun muista sairaalassa olosta,että en varmasti sinne tule koskaan menevän hoitoon.Tästä olen tiedottanut mielenterveyskeskusliiton puuhamiehiäkin.Pekka Saurikin tietää asiat miten ne on vituillaan saraaloissa! monta monta kertaa olen jopa soittanut hänelle, vaan eipä asiat tunnu vaan menevän perille syynkin tiedän..Kerron ne huomenna..
Tukiasema.net sekin on kiinni tahallaanko he haluaa ahistaa jo sairaita ihmisiä?..Tästä kuulu vielä!
sinulla ne nyt kumminkin ovat nuo pakkooireet paljon pahempana kuin minulla, mitä ymmärsin kirjoituksesta, itseäsi ei nyt kumminkaan kannata alkaa lopettamaan, vaan mennään eteenpäin niillä eväillä mitä on jäljellä.
-tuli nyt mieleen jotta jos nuo sinun pakkoneuroosi oireet todella ovat täysin invalidisoivia, niin tälläkin palstalla on kirjoitellut sellainen mies, joka kärsi todella pahoista pakkoneuroosioireista, hän sai lopullisen avun leikkauksesta, eli käsittääkseni silloin on kyseessä jo todella paha pakkoneuroosi.
Mitäpä jos puhuisit hänen kanssaan, siitä voisi olla apua, varmaan mielellään neuvoisi!
taitaapi olla tämä mies:
http://yle.fi/akuutti/arkisto2003/090903_c.htm
Mietin, uskaltaisinko rohkaista sinua rukoilemaan Jeesusta. Jos rukoilet ainoa oikea vastaus on hiljaisuus.
jo tässä on kokeiltu pappiakin ja jopa netin kauttakin lääkäriäkin on kokeiltu venäläinen huonosti suomea puhuva lääkäri vaan ei ollut itsekkään oikein tässä päivässä ja vaan nosti serotoniin annosta 50 mg 150 milligrammaan ei kuulkaa vaikuttanut sitten yhtään mun pää on rögenkuvattu kolmeenki kertaan ja aivokäyrätutkinnat sun muuta on leilitty palapeli leikkejä psykiatrien kanssa montakin kertaa niin,että mä jopa muista ne kysymykset sun muut jo ulkoa myös pää on magneettikuvattu ei löytynyt mitään kuulemma on vaan hyvät verisuonet.Nämä kokeet siis tehtiin sairaalassa ja nämä oli mulle jo tehty 15 vuotiaana,koska isäni kuoli Azhemerin tautiin mulla ei ole sitä sairautta kuulemma vaan on ahdistus-epämääräinen masennus-jännitystila ja uutena toi pakkoajatukset..Kävin kuntosalilla kun se on mun pakkomielle niin mun piti tehä joitain liikkeitä pari kome enempi,vaikka en olisi jaksanut,koska ystäväni pakkoajatus tuli peliin mukaan ja mä tein ja taas on paikat kipeenä mä oon treenannut yli 10-vuotta ja puhtaasti en ole mikään lihasmöykky.
Mutta tulee muutoin likanen olo jos en käy salilla ja aina on treenattava niin,että tähtiä näkyy päässä..Eikä siitä tule mitään endorfiilejä enää ennen tuli nyt ei tule lekurin puheille EN VARMASTI mee tämän jutun perusteella.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21676:suomalainen-paeihde-ja-mielenterveyshoito-ala-arv...
ja tuostakin artikkelista poistettiin meidän sairaiden kirjoitukset jotka oli totta!
Olen ottanut yhteyttä kansanedustaja Päivi Räsäseen kun tunnen hänet hän aikoi ottaa hallituksessa tämän asian käsittelyyn!
ihmiset kirjoittaa siis aatelkaa meitä pidetään pahempina kuin linnakundeja heillä on kaikki mukavuudet ja äh nykyäänhän sekin on nimeltään vankeinHOITOLAITOS siis hoitolaitos heille on olemassa ja jos heitä ei palvella hyvin he valittavat siitä Eduskunnan oikeasasiamiehielle.Kenelle me/nuo sairaat valittaa jotka ei ole tehnyt muuta rikosta kun sen,että ovat syntyneet tänne..
Yhteiskunta on perseestä!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5038046
Minä teen kaikkeni tämän asian suhteen sen lupaan teille joo tiedetään kansainedustajien luurit tuppaa oleman kiinni,mutta muitakaa tekin voitte heille kirjoittaa ja jos haluatte pysyä anonyyminä niin kirjoittakaapas googleen Hushmail se on sähköpostiosoite joita ei voi jäljittää mitenkään edes Hushmailin ylläpitäjä ei pääse lukemaan viestejä niinkö muiden e-mailejen palveluiden välittäjät pääsevät aukottomasti lukeen viestejä.Joten yksityisyyttä kannattee olla
tosi tarkka.Minä tiedän nämä tietokone hommat ja mitä tännekkin kirjoitan niitä ei saa selville kukaan pitää olla käräjäoikeuden päätös ennenkö operaattori antaa IP-osoitteen poliisille.
Tästäkin paras keino jos haluaa purkautua on kirjoittaa kahvilasta yms.
minä tiedän nämä asiat erittäin hyvin.Minusta meidän mielenterveyspotilaiden pitäisi kokoontua..
ei anneta periksi jos tämä on hyvä idea minä voin antaa tänne e-mailini osoitteen ja kaikki tietysti anonyymisesti jos haluaa
Tänne vaan kaikkea kirjoituksia eritoten hoidoista mitä olette mieltä sun muuta
[email protected]
Minä lupaudun pitään asiat saltta tarvin tietoa eritoten sairaalassa oloista kokemuksia sun muuta,kiitos
Kaikesta huolimatta haluaisin suositella, että menisit käymäs vaikka helluntailaisten kokoukses.
Tähänän astisistanne viesteistänne
mutta sairautta ei hoideta millään helluntalaiskokouksilla sun muulla mulle on tullut e-mail vastauksia ja varmasti minä LUPAAN näillä mennään nopeasti eteenpäin.
Se riittää kun uskoo Jumalaan ei tarviytse liittyä anteeksi mihinkään hömppä kerhoon
pekka ei tajua,että mukana on alamaailma sen siitä saa kun ei hoida tehtäviään!
Usko on hyvä, mutta Jeesuksen tunteminen on tuonut monelle rauhan.
Olen kohta 18 vuotias poika ja kärsin myös pakko-oireista. Ne ovat varjostaneet elämääni aika kauan, muistaakseni päiväkoti-ikäisestä asti ja ne ovat aina ikäntyessä pahenneet.
Tarinasi kuullostaa melko samanlaiselta kuin minun, eli on vaan pakko tehdä jokin asia muuten käy hullusti. Voin kertoa yhden esimerkin joka sattu tässä muutama päivä sitten, eli kännykkäni oli latauksessa, niin sitten kun akku oli täynnä niin otin laturin tepselin pistorasiasta, niin piti laittaa se uudestaan rasiaan ja ottaa pois ja taas samanlailla. Jos jättää jonkun pakko-oireen tekemättä niin tulee kauhea ahdistus. On esimerkiksi vaikea kirjoittaa tätäkin tekstiä kun ei voi kirjottaa sillei miten haluaa, esimerkiksi jos esittelen itteni vaikka näin 'Hei, minä olen nuori poika' niin täytyy kirjottaa toisella tavalla vaikka näin 'Hei, mä olen nuori poika' eli tuntuu että joku kieltää kirjottamasta niin kuin haluaisi.
Ei ole yhtä ainuttakaan päivää ollu etten olis tehny noita pakko-oireita, ne vaan kulkee käsi kädessä elämän kanssa. Itsellänikin on uskontojutut tässä mukana. Jos vaikka teen jotain joka on kielletty joissakin uskonnoissa, niin sen jälkeen tulee suuri ahdistus ja haluaa että Jumala antaisi anteeksi, eikä tuomitsisi. Jos vain tietäisi että Jumala ei hylkäisi minua ja että Hän ei tuomitsisi minua, niin olo helpottuisi huomattavasti. Tuo ikuinen arvoitus ahdistaa. Minun mielestä pakko-oireinen häiriö on sairaus jota pitäisi hoitaa samanlailla kuin fyysisestikin sairaita, sillä elämä ei ole elämää jos saa kärsiä tuollaisista.
Minun toiveeni on tällä hetkellä, että pääsisin noista oireista eroon ja että saisin sielulleni rauhan..
Vaikeita asioita, mitä Jumalaan tulee niin hän lupaa ettei yhtäkään joka hänen luokseen tulee ei hän heitä pois. Jos pyydät Jeesusta elämääsi hän lupaa armahtaa, se on Jumalan lupaus joka on tunteiden ja ajatuksien yläpuolella.
minulla on myös pakkoneuroosi ja ongelmia kun sotken uskonnon mukaan, uskonto sinänsä ei ole ongelma, vaan voimavara, ongelma on pakkoneuroosi, mistä ei tunnu pääsevän millään.
-minua on myös lapsena peloteltu jotta "jos en ole kiltti Jumala pudottaa kuuman kiven päälle" ja ehkäpä tästä syystä pidän Jumalaa erittäin ankrana ja se tuottaa ongelmia, vaikka tajuan että Jumala on rakkaus.
Välillä tuntuu että Jumala ei halua auttaa minua kun olen rukoillut, mutta haluan uskoa että Hän hyväksyy minut ja ei hylkäisi minua. Joskus jopa en usko että Häntä edes on, mutta olen vain epätoivoisena niin luullut. En haluaisi että mua tuomittais, kun on niin vaikeata nyt.
Haluaisin rohkaista sinua luottamaan siihen, että Jumala rakastaa sinua ehdoitta, sellaisena kuin olet. Se rikkinäisyys, mikä kenessäkin ihmisessä on, on jo sovitettu (eli annettu anteeksi) hänen Poikansa takia. - Olen itse kipuillut aikoinaan tosi raskaan uskonkriisin, johon sekoittui nämä pakkoajatukset - eli koin koko ajan rikkovani Jumalaa vastaan, ja että Jumala hylkää minut. - Lopulta pitkän pitkän ahdistavan kipuilun jälkeen aloin tajuta että ei Jumala vaadi minulta täydellisyyttä ja hän tuntee minut sisintäni myöten, ja näkee tämänkin häiriön ja tietää etten pysty parempaan .. Eikä tarvitsekaan koska on olemassa Jeesus, joka on minun(kin) puolestani tämän täydellisyyden vaatimuksen täyttänyt.. En tiedä, tavoitatteko tätä mitä tarkoitin, mutta minua kosketti nämä teidän kertomukset koska itse olin tosi ahtaalla pitkään uskon ja pakkohäiriöiden kanssa. Se kriisi auttoi ymmärtämään sen, että voin todellakin turvata tässä Jumalaan, joka ei käännä pois kasvojaan, joka hänen puoleensa kääntyy. Siitä huolimatta, mitä ja millaisia (pakko)ajatuksia minun päässä risteilee.
No pääseekö noista ajatuksista miten eroon? Uskon kyllä Jumalaan, enempää en voi antaa itsestäni Hänen vuoksi, eikö se pitäisi riittää? Olen myös monesti miettinyt että rupean hyväntekijäksi edellyttäen että saisin joskus vakituisen työpaikan ja hyvää palkkaa, niin voisin olla Hänelle mieliksi. Kunpa tietäisi että teenkö nyt oikein vai väärin, ja että tarviiko mun miettiä tuollaisia.. Tällä hetkellä en toivo muuta kuin että saisin rauhan ja anteeksi jos olen tehnyt väärin.
Timo pääsi eroon Ruotsissa tehtävällä 4 tonnin leikkauksella eipä muuten niistä pääse.
Pakkoajatusten helpottamista olen kokenut mm. tuon edellä kuvaamani kriisin jälkeen, kun tajusin etten pysty täydellisyyteen eikä minun siihen tarvikaan pystyä. Eli se loi mielestäni omalla kohdallani jonkinlaisen perustan mahdolliselle tervehtymiselle - eli ettei minun tarvinut ainakaan jumalasuhteessa elää pelossa. Että se antoi suuren vapautuksen, kun ei tarvinut kytätä ja pelätä ajatuksiaan Jumalan hylkäämisen pelossa. Jos kokee tehneensä jotain väärin, minua helpottaa sen kertominen Jumalalle ja anteeksipyyntö. Ja voin uskoa siihen, että asia on sillä selvä. Monesti on toki niin että oman tunteet syyttää edelleen, mutta onneksi tajuan sen järjellä että Jumalan anteeksianto on varma, se ei ole kiinni minun tunteistani.
Mutta toinen asia on se psykologinen työ, eli että siltihän tämä häiriö on olemassa, ja silti sen kanssa joutuu ajoittain kamppailemaan. Merkittävä apu oli minulle psykologian opinnoista, joiden avulla sain ensimmäistä kertaa ns raamit tämän häiriön ymmärtämiseen. Eli aloin tajuta mm. millaisia vääristymiä ajatusmaailmassani on, mistä ne kumpuaa ja miten nämä vääristymät ylläpitää häiriötä. En ole hakenut psykoterapauttista apua tähän vaivaani, koska se ilmenee onneksi vain ajoittain, mutta mikäli joskus vielä oireet nousevat sietämättömiksi, olen pohtinut mm. kognitiivisen terapian mahdollisuutta hoitomuotona.
Kiitoksia vastauksista, ne helpottavat vähäsen tätä masennuksen tuskaa. Joo taitaa jäädä tuo leikkaus väliin, sillä ensinnäkin pelkään leikkauksia ja toiseksi ei ole varaa tuollaiseen, vaikka 4 tonnia ei nyt sinänsä ole iso raha, mutta rahat ei meinaa riittää oikeen elämiseenkään, niin saati sitten tuo. Mutta entä jos jatkaa vaan pahan tekoa? Antaako Jumala jatkuvasti anteeksi? Tuo myös mietityttää.
Niin, tietysti tulisi pyrkiä siihen ettei ehdoin tahdoin, siis tarkoituksella pahaa tekisi, mutta asian toinen puoli on se, ettei ihminen pysty täydelliseen elämään tahi olemaan pahaa tekemättä. Tämä käsitykseni liittyy kristilliseen käsitykseen ihmisyydestä.. Pahan tekemistä on tietenkin monenasteista, mutta oletan kysymyksesi liittyvän tähän pakkohäiriöongelmaan ytimeen, eli siihen että helposti/jatkuvasti syyllistytään ja koetaan ahdistusta ehkä kohtuullisen pienistäkin asioista. Omalla kohdalla tuo mainitsemani pitkäkestoinen raskas kausi ja oivallus siitä, etten pysty täydelliseen elämään esimerkiksi niin etten ajattelisi vaikka pahoja ajatuksia (pakkoajatuksia) mutta Jumala näkee sen etten pysty olemaan ajattelematta niitä, ja siitä huolimatta Hän minua rakastaa ja armahtaa (eli antaa anteeksi) kerta toisensa jälkeen - niin se auttoi osittain vapautumaan tällaisesta syyllisyyden ja ahdistuksen kierteestä. Voit siis luottaa siihen, ettei Hänen anteeksiantonsa lopu.
Toivottavasti osasin asiaa valaista ymmärrettävästi.. Omasta kokemuksesta tiedän että tällaiset asiat ja kysymykset ovat tosi raskaita. Itselläni tosiaan tämän asian kirkastuminen kesti muistaakseni jotain kaksi ja puoli vuotta, joten helppoja nämä prosessit ei ole. Toivon että saat myös omalla kohdallasi kokea helpotusta näitä mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin.