Muistoja 1960-luvulta

on iso, mutta kuinka iso? Se on minulle arvoitus. Tapasin hänet ja Olgansa ensi kerran 1972, mutta minulla ei ollut silloin hajuakaan hänen todellisesta asemastaan ja vallastaan.

Sen tiedän, että Amerikassa 1973 syntyneen hajoamisen pääsyyllinen hän ainakin todennäköisesti oli.

Huvittavaa, että A.D. 2009 USA-lainen saarnamies, jolla on hyvä teologian tuntemus, ei tiennyt yhtään opillista eroa näiden kahden ryhmän välillä. Miksi tarvitaan kaksi eri porukkaa, jos oppi on sama! En ymmärrä.

hOITOKOKOUKSET oLIVAT sIUNAUKSELLISIA, eIKÄ yHTEISTÄ sEURAKUNNAN kÄSITYSTÄ sOVI kYSEENALAISTAA.
rIITÄÄ kUIN mINKÄ aSIAN, tOIMEN, tAHI kÄSKYN eTEEN lAITTAA sANAN jUMALAN vALTAKUNTA :N :SSA nIIN aRMONEUVOT mUUTTUVAT mUUTTUMATTOMAKSI jUMALAN sANAKSI.

pELOKAs KanI kirjoitti:

hOITOKOKOUKSET oLIVAT sIUNAUKSELLISIA, eIKÄ yHTEISTÄ sEURAKUNNAN kÄSITYSTÄ sOVI kYSEENALAISTAA.
rIITÄÄ kUIN mINKÄ aSIAN, tOIMEN, tAHI kÄSKYN eTEEN lAITTAA sANAN jUMALAN vALTAKUNTA :N :SSA nIIN aRMONEUVOT mUUTTUVAT mUUTTUMATTOMAKSI jUMALAN sANAKSI.

Lue lisää

ovat samantasoisia, kuin pELOKAs Kanin kirjoituskin.

1960 luvulla mieheni äiti "hoidettiin" niin ettei hän saanut pitää seurakunnan pyhäkoulua. Hän oli ollut vuosikymmeniä pyhäkoulun opettajana, mutta yhtäkkiä se muuttuikin synniksi!

Sillon ei vielä ollut SRK:llä maatakattavia aivopesulaitoksia, kuten nyt.

on aika mielenkiintoinen. Muistan kyllä hyvin, että se oli kielletty 70-luvulla. Nykyisestä käytännöstä en tiedä. Mahtaako olla vieläkin suuri synti ja kososlaisen väärän hengen hedelmä!

Onko kellään tietoa?

avaaja kirjoitti:

on aika mielenkiintoinen. Muistan kyllä hyvin, että se oli kielletty 70-luvulla. Nykyisestä käytännöstä en tiedä. Mahtaako olla vieläkin suuri synti ja kososlaisen väärän hengen hedelmä!

Onko kellään tietoa?

Lue lisää

Meiltä uskovaisilta pojilta ja tytöiltä kiellettin 80-luvulla kaikki Evlut. seurakunnan pitämät kerhot. Paikallisseurakunta oli kaiketi hyvin monipuolinen ja tarjosi paljon raittiita virikkeitä lapsille ja nuorisolle. Ei vaan sopinut kuvioihin koska seurakunta oli luterilainen ja harjoitti sopimatonta opetusta kristillisyydestä. Silti meidät on julistettu Luterilaisen seurakunnan ytimeksi!

No, sattuuhan sitä. kirjoitti:

Meiltä uskovaisilta pojilta ja tytöiltä kiellettin 80-luvulla kaikki Evlut. seurakunnan pitämät kerhot. Paikallisseurakunta oli kaiketi hyvin monipuolinen ja tarjosi paljon raittiita virikkeitä lapsille ja nuorisolle. Ei vaan sopinut kuvioihin koska seurakunta oli luterilainen ja harjoitti sopimatonta opetusta kristillisyydestä. Silti meidät on julistettu Luterilaisen seurakunnan ytimeksi!

Lue lisää

Minä olen lapsuuteni elänyt 1960- luvulla, pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes omaa Rauhanyhdistyksen taloa. Seuroja pidettiin kodeissa. Jopa "epäuskoistenkin" kodeissa saattoi olla ompelu- tai muut seurat.
Isäni oli vl-puhuja. Hän piti kirkossa käyntiä erittäin tärkeänä. Paikkakunnalla ei aina edes ollut omaa pappia, vl-papista puhumattakaan. Isäni sanoi aina, että kirkossa pitää käydä niin kauan kuin siellä luetaan Isä meidän-rukous ja Herran siunaus.
Pyhäkoulussa kävivät koko kylän lapset, eikä mitään erillistä toimintaa uskovaisten lapsille tai nuorille ollut. Sitä pidettiin tuohon aikaan jopa pahana. Sanottiin, että "nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena." ( Eipä nuoriso rippikoulun jälkeen sitten yleensä enää seuroissa kyllä sitten käynytkään.)
Mutta ei ollut myöskään tiukkoja rajoituksia siitä kenen kanssa sai seurustella.
Minä ja sisaruksemme saatoimme kavereittemme kanssa käydä myös helluntailaisten pitämässä pyhäkoulussa. Siellä viihdyttiinkin paremmin kuin esim. kirkon pyhäkoulussa, koska opettajina oli nuoria naisia, ja välillä leikimme kaikenlaisia leikkejä. Helluntailaisten telttakokouksissakin kävimme.
Kylläkin nauroimme siellä kerran niin, että eräs Bertta ajoi meidät ulos...

Kirkkokuorossa kävivät 60-luvulla myös vl-uskovaiset laulamassa, eikä kirkkoon menijöitäkään kytätty kuten sitten 70-luvulla...
E-liikkeestähän isänikin joutui 70-luvun alussa eroamaan. ( mutta kaupassa käytiin sisän kautta! ) Myös keskustapuolueen politiikka oli oli maalla ainoa uskovaisille sallittu. Jne.

Saari- Heikki oli kyllä hyvinkin kunnioitettu puhuja. Hänellä kun sanottiin olevan henkien erottamisen lahja. Muutenkin sitä henkien tutkailua alettiin varsinkin 60-luvun lopulla harrastaa.

Television takia isänikin kävi puhuttelemassa ihmisiä. Olihan tuolloin yleensä niin, että maalaistaloissa vanhemmat olivat uskovaisia, mutta lapset eivät. Tiloilla töitä jatkavat lapset yleensä halusivat television, eivätkä vanhukset voineet sitä kieltää, jos halusivat asua samassa talossa. Ristiriitoja siis tuli, ja isänikin sai itkun aiheita.

Ihmettelenpä minäkin sitä, miten yksi Heikki Saari on voinut saada niin paljon valtaa uskovaisten keskuudessa. Täytyy kyllä olla kovasti väärän hengen pelkoa takana. Kummastelen nytkin tätä "rakkaat sanokaa jos olen väärässä" -henkeä, mikä vl-uskovaisilla puhujilla tuntuu olevan. Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?

Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä.
Jonkinlainen "uskonpuhdistus" vl-uskossa olisi mielestäni hyvä käydä. Pitäisi avoimesti puhua myös noista vaikeista vuosikymmenistä. Salailu ja ylimielinen suhtautuminen vain pahentavat asioita.
Onhan tietysti vaikea myöntää, että seurakuntakin voi mennä väärään. Nykyisin vl-uskon mukaan kun seurakunta on "kaiken patsas ja perustus". Eikö uskon perustus ole Jeesus ja Jumala?

Lähetystyöstä isällänikin oli kummallinen käsitys. Hän sanoi, että evankeliumi on jo kiertänyt koko maapallon, eikä pakanoita tarvitse enää kristityiksi saattaa. Sitäpaitsi, hän sanoi, ensin pitäisi oikeaan ( vl ) uskoon saada ne lähetystyöntekijät, ettei pakanoista tulisi heidän opeillaan vielä pahempia! Uskosta tietämättömillä pakanoilla kun oli kuulemma viimeisellä tuomiolla lievempi tuomio kuin "uskottomilla ja vääräuskoisilla" Liekö vieläkin tämä käsitys vallalla vl-uskovaisilla?
Joko parannussaaran aika pakanoille on ohi? Meistä vl-uskovaisten mielestä, "uskottomista ja uuspakanoista" puhumattakaan? Vai onko mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia vain sisältäpäin?

Muisto tikkusilimä kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni elänyt 1960- luvulla, pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes omaa Rauhanyhdistyksen taloa. Seuroja pidettiin kodeissa. Jopa "epäuskoistenkin" kodeissa saattoi olla ompelu- tai muut seurat.
Isäni oli vl-puhuja. Hän piti kirkossa käyntiä erittäin tärkeänä. Paikkakunnalla ei aina edes ollut omaa pappia, vl-papista puhumattakaan. Isäni sanoi aina, että kirkossa pitää käydä niin kauan kuin siellä luetaan Isä meidän-rukous ja Herran siunaus.
Pyhäkoulussa kävivät koko kylän lapset, eikä mitään erillistä toimintaa uskovaisten lapsille tai nuorille ollut. Sitä pidettiin tuohon aikaan jopa pahana. Sanottiin, että "nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena." ( Eipä nuoriso rippikoulun jälkeen sitten yleensä enää seuroissa kyllä sitten käynytkään.)
Mutta ei ollut myöskään tiukkoja rajoituksia siitä kenen kanssa sai seurustella.
Minä ja sisaruksemme saatoimme kavereittemme kanssa käydä myös helluntailaisten pitämässä pyhäkoulussa. Siellä viihdyttiinkin paremmin kuin esim. kirkon pyhäkoulussa, koska opettajina oli nuoria naisia, ja välillä leikimme kaikenlaisia leikkejä. Helluntailaisten telttakokouksissakin kävimme.
Kylläkin nauroimme siellä kerran niin, että eräs Bertta ajoi meidät ulos...

Kirkkokuorossa kävivät 60-luvulla myös vl-uskovaiset laulamassa, eikä kirkkoon menijöitäkään kytätty kuten sitten 70-luvulla...
E-liikkeestähän isänikin joutui 70-luvun alussa eroamaan. ( mutta kaupassa käytiin sisän kautta! ) Myös keskustapuolueen politiikka oli oli maalla ainoa uskovaisille sallittu. Jne.

Saari- Heikki oli kyllä hyvinkin kunnioitettu puhuja. Hänellä kun sanottiin olevan henkien erottamisen lahja. Muutenkin sitä henkien tutkailua alettiin varsinkin 60-luvun lopulla harrastaa.

Television takia isänikin kävi puhuttelemassa ihmisiä. Olihan tuolloin yleensä niin, että maalaistaloissa vanhemmat olivat uskovaisia, mutta lapset eivät. Tiloilla töitä jatkavat lapset yleensä halusivat television, eivätkä vanhukset voineet sitä kieltää, jos halusivat asua samassa talossa. Ristiriitoja siis tuli, ja isänikin sai itkun aiheita.

Ihmettelenpä minäkin sitä, miten yksi Heikki Saari on voinut saada niin paljon valtaa uskovaisten keskuudessa. Täytyy kyllä olla kovasti väärän hengen pelkoa takana. Kummastelen nytkin tätä "rakkaat sanokaa jos olen väärässä" -henkeä, mikä vl-uskovaisilla puhujilla tuntuu olevan. Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?

Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä.
Jonkinlainen "uskonpuhdistus" vl-uskossa olisi mielestäni hyvä käydä. Pitäisi avoimesti puhua myös noista vaikeista vuosikymmenistä. Salailu ja ylimielinen suhtautuminen vain pahentavat asioita.
Onhan tietysti vaikea myöntää, että seurakuntakin voi mennä väärään. Nykyisin vl-uskon mukaan kun seurakunta on "kaiken patsas ja perustus". Eikö uskon perustus ole Jeesus ja Jumala?

Lähetystyöstä isällänikin oli kummallinen käsitys. Hän sanoi, että evankeliumi on jo kiertänyt koko maapallon, eikä pakanoita tarvitse enää kristityiksi saattaa. Sitäpaitsi, hän sanoi, ensin pitäisi oikeaan ( vl ) uskoon saada ne lähetystyöntekijät, ettei pakanoista tulisi heidän opeillaan vielä pahempia! Uskosta tietämättömillä pakanoilla kun oli kuulemma viimeisellä tuomiolla lievempi tuomio kuin "uskottomilla ja vääräuskoisilla" Liekö vieläkin tämä käsitys vallalla vl-uskovaisilla?
Joko parannussaaran aika pakanoille on ohi? Meistä vl-uskovaisten mielestä, "uskottomista ja uuspakanoista" puhumattakaan? Vai onko mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia vain sisältäpäin?

Lue lisää

"Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?"

Sitä juuri pelätään! Jumalan sana ei tahdo enää kuulua kirkkaana koska se on sidottu erehtymättömään
seurakuntaoppiin, jota SRK myös valvoo. Päivämies ja muut siionin julkaisut on myös keskeisessä roolissa
joilla yhteiseen uskonymmärrykseen manipuloidaan.

-- Joka nojaa Raamatun mukaiseen julistukseen ei joudu häpeään.
-- Herran pelko on viisauden alku.

5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, [Gal. 5:6]
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, [1. Kor. 9:25]
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. [1. Tess. 3:12]
8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. [1. Tit. 3:14]
9 Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään. [1. Joh. 2:9,11]

Muisto tikkusilimä kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni elänyt 1960- luvulla, pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes omaa Rauhanyhdistyksen taloa. Seuroja pidettiin kodeissa. Jopa "epäuskoistenkin" kodeissa saattoi olla ompelu- tai muut seurat.
Isäni oli vl-puhuja. Hän piti kirkossa käyntiä erittäin tärkeänä. Paikkakunnalla ei aina edes ollut omaa pappia, vl-papista puhumattakaan. Isäni sanoi aina, että kirkossa pitää käydä niin kauan kuin siellä luetaan Isä meidän-rukous ja Herran siunaus.
Pyhäkoulussa kävivät koko kylän lapset, eikä mitään erillistä toimintaa uskovaisten lapsille tai nuorille ollut. Sitä pidettiin tuohon aikaan jopa pahana. Sanottiin, että "nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena." ( Eipä nuoriso rippikoulun jälkeen sitten yleensä enää seuroissa kyllä sitten käynytkään.)
Mutta ei ollut myöskään tiukkoja rajoituksia siitä kenen kanssa sai seurustella.
Minä ja sisaruksemme saatoimme kavereittemme kanssa käydä myös helluntailaisten pitämässä pyhäkoulussa. Siellä viihdyttiinkin paremmin kuin esim. kirkon pyhäkoulussa, koska opettajina oli nuoria naisia, ja välillä leikimme kaikenlaisia leikkejä. Helluntailaisten telttakokouksissakin kävimme.
Kylläkin nauroimme siellä kerran niin, että eräs Bertta ajoi meidät ulos...

Kirkkokuorossa kävivät 60-luvulla myös vl-uskovaiset laulamassa, eikä kirkkoon menijöitäkään kytätty kuten sitten 70-luvulla...
E-liikkeestähän isänikin joutui 70-luvun alussa eroamaan. ( mutta kaupassa käytiin sisän kautta! ) Myös keskustapuolueen politiikka oli oli maalla ainoa uskovaisille sallittu. Jne.

Saari- Heikki oli kyllä hyvinkin kunnioitettu puhuja. Hänellä kun sanottiin olevan henkien erottamisen lahja. Muutenkin sitä henkien tutkailua alettiin varsinkin 60-luvun lopulla harrastaa.

Television takia isänikin kävi puhuttelemassa ihmisiä. Olihan tuolloin yleensä niin, että maalaistaloissa vanhemmat olivat uskovaisia, mutta lapset eivät. Tiloilla töitä jatkavat lapset yleensä halusivat television, eivätkä vanhukset voineet sitä kieltää, jos halusivat asua samassa talossa. Ristiriitoja siis tuli, ja isänikin sai itkun aiheita.

Ihmettelenpä minäkin sitä, miten yksi Heikki Saari on voinut saada niin paljon valtaa uskovaisten keskuudessa. Täytyy kyllä olla kovasti väärän hengen pelkoa takana. Kummastelen nytkin tätä "rakkaat sanokaa jos olen väärässä" -henkeä, mikä vl-uskovaisilla puhujilla tuntuu olevan. Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?

Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä.
Jonkinlainen "uskonpuhdistus" vl-uskossa olisi mielestäni hyvä käydä. Pitäisi avoimesti puhua myös noista vaikeista vuosikymmenistä. Salailu ja ylimielinen suhtautuminen vain pahentavat asioita.
Onhan tietysti vaikea myöntää, että seurakuntakin voi mennä väärään. Nykyisin vl-uskon mukaan kun seurakunta on "kaiken patsas ja perustus". Eikö uskon perustus ole Jeesus ja Jumala?

Lähetystyöstä isällänikin oli kummallinen käsitys. Hän sanoi, että evankeliumi on jo kiertänyt koko maapallon, eikä pakanoita tarvitse enää kristityiksi saattaa. Sitäpaitsi, hän sanoi, ensin pitäisi oikeaan ( vl ) uskoon saada ne lähetystyöntekijät, ettei pakanoista tulisi heidän opeillaan vielä pahempia! Uskosta tietämättömillä pakanoilla kun oli kuulemma viimeisellä tuomiolla lievempi tuomio kuin "uskottomilla ja vääräuskoisilla" Liekö vieläkin tämä käsitys vallalla vl-uskovaisilla?
Joko parannussaaran aika pakanoille on ohi? Meistä vl-uskovaisten mielestä, "uskottomista ja uuspakanoista" puhumattakaan? Vai onko mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia vain sisältäpäin?

Lue lisää

henkeen nuo sinun muistot 60-luvulta. Sellaista se oli. Ei meidänkään paikkakunnalla (onneksi!) ollut ry:n toimitaloa.

"Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä."

Tuosta olen tasan samaa mieltä. Vl-väki ei muuten tee mitään systemaattista avustustyötä edes omienkaan keskuudessa lähetystyöstä puhumattakaan. Esim viidennellä herätysliikkeellä on noin 70 lähettiä ulkomailla - SRK:lla vastaava luku on 0. Yhtään ruokapankkia ei ole olemassa. Raha ja tavara kulkee vain yhteen suuntaan.

Muisto tikkusilimä kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni elänyt 1960- luvulla, pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes omaa Rauhanyhdistyksen taloa. Seuroja pidettiin kodeissa. Jopa "epäuskoistenkin" kodeissa saattoi olla ompelu- tai muut seurat.
Isäni oli vl-puhuja. Hän piti kirkossa käyntiä erittäin tärkeänä. Paikkakunnalla ei aina edes ollut omaa pappia, vl-papista puhumattakaan. Isäni sanoi aina, että kirkossa pitää käydä niin kauan kuin siellä luetaan Isä meidän-rukous ja Herran siunaus.
Pyhäkoulussa kävivät koko kylän lapset, eikä mitään erillistä toimintaa uskovaisten lapsille tai nuorille ollut. Sitä pidettiin tuohon aikaan jopa pahana. Sanottiin, että "nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena." ( Eipä nuoriso rippikoulun jälkeen sitten yleensä enää seuroissa kyllä sitten käynytkään.)
Mutta ei ollut myöskään tiukkoja rajoituksia siitä kenen kanssa sai seurustella.
Minä ja sisaruksemme saatoimme kavereittemme kanssa käydä myös helluntailaisten pitämässä pyhäkoulussa. Siellä viihdyttiinkin paremmin kuin esim. kirkon pyhäkoulussa, koska opettajina oli nuoria naisia, ja välillä leikimme kaikenlaisia leikkejä. Helluntailaisten telttakokouksissakin kävimme.
Kylläkin nauroimme siellä kerran niin, että eräs Bertta ajoi meidät ulos...

Kirkkokuorossa kävivät 60-luvulla myös vl-uskovaiset laulamassa, eikä kirkkoon menijöitäkään kytätty kuten sitten 70-luvulla...
E-liikkeestähän isänikin joutui 70-luvun alussa eroamaan. ( mutta kaupassa käytiin sisän kautta! ) Myös keskustapuolueen politiikka oli oli maalla ainoa uskovaisille sallittu. Jne.

Saari- Heikki oli kyllä hyvinkin kunnioitettu puhuja. Hänellä kun sanottiin olevan henkien erottamisen lahja. Muutenkin sitä henkien tutkailua alettiin varsinkin 60-luvun lopulla harrastaa.

Television takia isänikin kävi puhuttelemassa ihmisiä. Olihan tuolloin yleensä niin, että maalaistaloissa vanhemmat olivat uskovaisia, mutta lapset eivät. Tiloilla töitä jatkavat lapset yleensä halusivat television, eivätkä vanhukset voineet sitä kieltää, jos halusivat asua samassa talossa. Ristiriitoja siis tuli, ja isänikin sai itkun aiheita.

Ihmettelenpä minäkin sitä, miten yksi Heikki Saari on voinut saada niin paljon valtaa uskovaisten keskuudessa. Täytyy kyllä olla kovasti väärän hengen pelkoa takana. Kummastelen nytkin tätä "rakkaat sanokaa jos olen väärässä" -henkeä, mikä vl-uskovaisilla puhujilla tuntuu olevan. Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?

Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä.
Jonkinlainen "uskonpuhdistus" vl-uskossa olisi mielestäni hyvä käydä. Pitäisi avoimesti puhua myös noista vaikeista vuosikymmenistä. Salailu ja ylimielinen suhtautuminen vain pahentavat asioita.
Onhan tietysti vaikea myöntää, että seurakuntakin voi mennä väärään. Nykyisin vl-uskon mukaan kun seurakunta on "kaiken patsas ja perustus". Eikö uskon perustus ole Jeesus ja Jumala?

Lähetystyöstä isällänikin oli kummallinen käsitys. Hän sanoi, että evankeliumi on jo kiertänyt koko maapallon, eikä pakanoita tarvitse enää kristityiksi saattaa. Sitäpaitsi, hän sanoi, ensin pitäisi oikeaan ( vl ) uskoon saada ne lähetystyöntekijät, ettei pakanoista tulisi heidän opeillaan vielä pahempia! Uskosta tietämättömillä pakanoilla kun oli kuulemma viimeisellä tuomiolla lievempi tuomio kuin "uskottomilla ja vääräuskoisilla" Liekö vieläkin tämä käsitys vallalla vl-uskovaisilla?
Joko parannussaaran aika pakanoille on ohi? Meistä vl-uskovaisten mielestä, "uskottomista ja uuspakanoista" puhumattakaan? Vai onko mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia vain sisältäpäin?

Lue lisää

Minä luulen, että entisajan epäuskoisten runsas läsnäolo seuroissa orjuutti useita maallikkopuhujia, joten epäuskoiset haluttiin ajaa ulos uskovaisten seuroista. "On paljon mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia sisältäpäin". Vaikutusvaltaiset henkilöt pystyvät nyt helpommin määrittämään "oikean" seurakuntakäsityksen eikä siihen kukaan uskalla helposti puuttua. Rikkajuuret on kasvaneet niin syvälle seurakuntiin, ettei niistä päästä kuin Jumalan voimalla. Mielestäni tämän päivän siioni kaipaa kipeästi opponentteja, vapaa ja avoin pohdiskelu on nyt kokonaan sivuutettu.

Muisto tikkusilimä kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni elänyt 1960- luvulla, pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes omaa Rauhanyhdistyksen taloa. Seuroja pidettiin kodeissa. Jopa "epäuskoistenkin" kodeissa saattoi olla ompelu- tai muut seurat.
Isäni oli vl-puhuja. Hän piti kirkossa käyntiä erittäin tärkeänä. Paikkakunnalla ei aina edes ollut omaa pappia, vl-papista puhumattakaan. Isäni sanoi aina, että kirkossa pitää käydä niin kauan kuin siellä luetaan Isä meidän-rukous ja Herran siunaus.
Pyhäkoulussa kävivät koko kylän lapset, eikä mitään erillistä toimintaa uskovaisten lapsille tai nuorille ollut. Sitä pidettiin tuohon aikaan jopa pahana. Sanottiin, että "nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena." ( Eipä nuoriso rippikoulun jälkeen sitten yleensä enää seuroissa kyllä sitten käynytkään.)
Mutta ei ollut myöskään tiukkoja rajoituksia siitä kenen kanssa sai seurustella.
Minä ja sisaruksemme saatoimme kavereittemme kanssa käydä myös helluntailaisten pitämässä pyhäkoulussa. Siellä viihdyttiinkin paremmin kuin esim. kirkon pyhäkoulussa, koska opettajina oli nuoria naisia, ja välillä leikimme kaikenlaisia leikkejä. Helluntailaisten telttakokouksissakin kävimme.
Kylläkin nauroimme siellä kerran niin, että eräs Bertta ajoi meidät ulos...

Kirkkokuorossa kävivät 60-luvulla myös vl-uskovaiset laulamassa, eikä kirkkoon menijöitäkään kytätty kuten sitten 70-luvulla...
E-liikkeestähän isänikin joutui 70-luvun alussa eroamaan. ( mutta kaupassa käytiin sisän kautta! ) Myös keskustapuolueen politiikka oli oli maalla ainoa uskovaisille sallittu. Jne.

Saari- Heikki oli kyllä hyvinkin kunnioitettu puhuja. Hänellä kun sanottiin olevan henkien erottamisen lahja. Muutenkin sitä henkien tutkailua alettiin varsinkin 60-luvun lopulla harrastaa.

Television takia isänikin kävi puhuttelemassa ihmisiä. Olihan tuolloin yleensä niin, että maalaistaloissa vanhemmat olivat uskovaisia, mutta lapset eivät. Tiloilla töitä jatkavat lapset yleensä halusivat television, eivätkä vanhukset voineet sitä kieltää, jos halusivat asua samassa talossa. Ristiriitoja siis tuli, ja isänikin sai itkun aiheita.

Ihmettelenpä minäkin sitä, miten yksi Heikki Saari on voinut saada niin paljon valtaa uskovaisten keskuudessa. Täytyy kyllä olla kovasti väärän hengen pelkoa takana. Kummastelen nytkin tätä "rakkaat sanokaa jos olen väärässä" -henkeä, mikä vl-uskovaisilla puhujilla tuntuu olevan. Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?

Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä.
Jonkinlainen "uskonpuhdistus" vl-uskossa olisi mielestäni hyvä käydä. Pitäisi avoimesti puhua myös noista vaikeista vuosikymmenistä. Salailu ja ylimielinen suhtautuminen vain pahentavat asioita.
Onhan tietysti vaikea myöntää, että seurakuntakin voi mennä väärään. Nykyisin vl-uskon mukaan kun seurakunta on "kaiken patsas ja perustus". Eikö uskon perustus ole Jeesus ja Jumala?

Lähetystyöstä isällänikin oli kummallinen käsitys. Hän sanoi, että evankeliumi on jo kiertänyt koko maapallon, eikä pakanoita tarvitse enää kristityiksi saattaa. Sitäpaitsi, hän sanoi, ensin pitäisi oikeaan ( vl ) uskoon saada ne lähetystyöntekijät, ettei pakanoista tulisi heidän opeillaan vielä pahempia! Uskosta tietämättömillä pakanoilla kun oli kuulemma viimeisellä tuomiolla lievempi tuomio kuin "uskottomilla ja vääräuskoisilla" Liekö vieläkin tämä käsitys vallalla vl-uskovaisilla?
Joko parannussaaran aika pakanoille on ohi? Meistä vl-uskovaisten mielestä, "uskottomista ja uuspakanoista" puhumattakaan? Vai onko mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia vain sisältäpäin?

Lue lisää

Muistosi 60-luvusta ovat erilaisia kuin minun.
Meillä ei missään tapauksessa menty kirkkoon muulloin kuin silloin, kun siellä olivat vl-seurat. En tiedä, kävivätkö jotkut paikkakunnan vl:t kirkossa muulloinkin, mutta en ainakaan kuullut sellaisesta.
Vl-lapsille perustettiin oma pyhäkoulu, etteivät he saisi 'väärää opetusta'. Seurakunnan nuorisoleireille ei saanut osallistua. Itse puolittain karkasin kerran seurakunnan leirille, kun kaverit menivät sinne, mutta siitä tuli kova ukaasi että se oli sitten viimeinen kerta.

Johtuisivatkohan erot siitä, että sinä asuit maaseudulla ja minä kaupungissa? Ehkä maalla kyläyhteisöllisyys oli perinteisesti niin vahva, että uudet opit purivat siihen vasta viiveellä? Ja kun ei ollut omaa ry:n taloa eikä ry:n toiminta kai muutenkaan ollut yhtä vahvaa kuin kaupungissa, hengellistä ravintoa haettiin myös muualta.
Vai mikä lienee ollut syynä? Tiedä häntä.

jumalanpalveluksessa kun siellä saarnasi "epäuskoinen" pappi. Ja heitettiin saatanalle!

Koko juttu katsottavissa Ylen elävästä arkistosta/ Syntisin Silmin.

Meppi Hannu Takkulan isä, siis.

avaaja kirjoitti:

on aika mielenkiintoinen. Muistan kyllä hyvin, että se oli kielletty 70-luvulla. Nykyisestä käytännöstä en tiedä. Mahtaako olla vieläkin suuri synti ja kososlaisen väärän hengen hedelmä!

Onko kellään tietoa?

Lue lisää

Siitä jäi sellainen trauma, ettei ketään ole juuri kirkkokuorot kiinnostanut.
Muistan Ruukin musiikkikokouksen, jossa HS "julisti", että ennen on Piru pyrkinyt kirkkoon sakastin kautta, mutta nyt se on alkanut pyrkiä urkulehterin kautta. Että tällaista teologiaa!

No, sattuuhan sitä. kirjoitti:

Meiltä uskovaisilta pojilta ja tytöiltä kiellettin 80-luvulla kaikki Evlut. seurakunnan pitämät kerhot. Paikallisseurakunta oli kaiketi hyvin monipuolinen ja tarjosi paljon raittiita virikkeitä lapsille ja nuorisolle. Ei vaan sopinut kuvioihin koska seurakunta oli luterilainen ja harjoitti sopimatonta opetusta kristillisyydestä. Silti meidät on julistettu Luterilaisen seurakunnan ytimeksi!

Lue lisää

Minä muistan 70-luvun aivan kauheana! Vaikka miten uskoit, aina piti epäillä ja luulotella että olenkohan minä oikein uskomassa? Ja jos et epäilly, varmasti naapurin akka teli ilmoituksen kososlaisesta hengestä.

Heinähattu ja kumppanit tehtaili jatkuvasti uusia henkiä, joita sitten illat otettiin ry:llä kiinni. Parasta oli, kun Oulussa yksi juhannusyö simputettiin väkeä läpi yön, pääosassa ML.

on kyllä kirjoitti:

Siitä jäi sellainen trauma, ettei ketään ole juuri kirkkokuorot kiinnostanut.
Muistan Ruukin musiikkikokouksen, jossa HS "julisti", että ennen on Piru pyrkinyt kirkkoon sakastin kautta, mutta nyt se on alkanut pyrkiä urkulehterin kautta. Että tällaista teologiaa!

Lue lisää

Kyllä pitäisi kaikki nämä puhtaan opin "julistukset" koota yhdeksi kirjaksi! Siinä olisi ev.lut kirkollekin ihmettelemistä.

Muisto tikkusilimä kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni elänyt 1960- luvulla, pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes omaa Rauhanyhdistyksen taloa. Seuroja pidettiin kodeissa. Jopa "epäuskoistenkin" kodeissa saattoi olla ompelu- tai muut seurat.
Isäni oli vl-puhuja. Hän piti kirkossa käyntiä erittäin tärkeänä. Paikkakunnalla ei aina edes ollut omaa pappia, vl-papista puhumattakaan. Isäni sanoi aina, että kirkossa pitää käydä niin kauan kuin siellä luetaan Isä meidän-rukous ja Herran siunaus.
Pyhäkoulussa kävivät koko kylän lapset, eikä mitään erillistä toimintaa uskovaisten lapsille tai nuorille ollut. Sitä pidettiin tuohon aikaan jopa pahana. Sanottiin, että "nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena." ( Eipä nuoriso rippikoulun jälkeen sitten yleensä enää seuroissa kyllä sitten käynytkään.)
Mutta ei ollut myöskään tiukkoja rajoituksia siitä kenen kanssa sai seurustella.
Minä ja sisaruksemme saatoimme kavereittemme kanssa käydä myös helluntailaisten pitämässä pyhäkoulussa. Siellä viihdyttiinkin paremmin kuin esim. kirkon pyhäkoulussa, koska opettajina oli nuoria naisia, ja välillä leikimme kaikenlaisia leikkejä. Helluntailaisten telttakokouksissakin kävimme.
Kylläkin nauroimme siellä kerran niin, että eräs Bertta ajoi meidät ulos...

Kirkkokuorossa kävivät 60-luvulla myös vl-uskovaiset laulamassa, eikä kirkkoon menijöitäkään kytätty kuten sitten 70-luvulla...
E-liikkeestähän isänikin joutui 70-luvun alussa eroamaan. ( mutta kaupassa käytiin sisän kautta! ) Myös keskustapuolueen politiikka oli oli maalla ainoa uskovaisille sallittu. Jne.

Saari- Heikki oli kyllä hyvinkin kunnioitettu puhuja. Hänellä kun sanottiin olevan henkien erottamisen lahja. Muutenkin sitä henkien tutkailua alettiin varsinkin 60-luvun lopulla harrastaa.

Television takia isänikin kävi puhuttelemassa ihmisiä. Olihan tuolloin yleensä niin, että maalaistaloissa vanhemmat olivat uskovaisia, mutta lapset eivät. Tiloilla töitä jatkavat lapset yleensä halusivat television, eivätkä vanhukset voineet sitä kieltää, jos halusivat asua samassa talossa. Ristiriitoja siis tuli, ja isänikin sai itkun aiheita.

Ihmettelenpä minäkin sitä, miten yksi Heikki Saari on voinut saada niin paljon valtaa uskovaisten keskuudessa. Täytyy kyllä olla kovasti väärän hengen pelkoa takana. Kummastelen nytkin tätä "rakkaat sanokaa jos olen väärässä" -henkeä, mikä vl-uskovaisilla puhujilla tuntuu olevan. Pelkäävätkö he alinomaa sanovansa jotain väärin, ja vastoin tätä seurakuntaoppia ihannoivaa julistusta?

Muuten olen sitä mieltä, että jos vl-uskovaiset olisivat tehneet ja tekisivät nytkin, enemmän käytännön lähetys- ja avustustyötä muittenkin kuin samoin uskovien ihmisten parissa, ei olisi aikaakaan vatvoa kaikenlaisia henkienhaisteluja ym. kyttäämisen puolelle meneviä ulkonaisia asioita lähimmäisissä.
Jonkinlainen "uskonpuhdistus" vl-uskossa olisi mielestäni hyvä käydä. Pitäisi avoimesti puhua myös noista vaikeista vuosikymmenistä. Salailu ja ylimielinen suhtautuminen vain pahentavat asioita.
Onhan tietysti vaikea myöntää, että seurakuntakin voi mennä väärään. Nykyisin vl-uskon mukaan kun seurakunta on "kaiken patsas ja perustus". Eikö uskon perustus ole Jeesus ja Jumala?

Lähetystyöstä isällänikin oli kummallinen käsitys. Hän sanoi, että evankeliumi on jo kiertänyt koko maapallon, eikä pakanoita tarvitse enää kristityiksi saattaa. Sitäpaitsi, hän sanoi, ensin pitäisi oikeaan ( vl ) uskoon saada ne lähetystyöntekijät, ettei pakanoista tulisi heidän opeillaan vielä pahempia! Uskosta tietämättömillä pakanoilla kun oli kuulemma viimeisellä tuomiolla lievempi tuomio kuin "uskottomilla ja vääräuskoisilla" Liekö vieläkin tämä käsitys vallalla vl-uskovaisilla?
Joko parannussaaran aika pakanoille on ohi? Meistä vl-uskovaisten mielestä, "uskottomista ja uuspakanoista" puhumattakaan? Vai onko mukavampaa talostella omissa piireissä ja kasvattaa siionia vain sisältäpäin?

Lue lisää

että kun kerran ollaan järjestäydytty niin miksei järjestöjen puitteissa käytäisi jatkuvia keskusteluja esikoislestadiolaisten ja rauhansanalaisten kanssa. Siellä on ihan hyviä/tavallisia ihmisiä.

60-luvun puolenvälin aikoihin. Minäkin sain joskus luvan käydä naapurissa katsomassa jotain mielenkiintoista - tosin vasta monen pyynnön jälkeen.

Eikös se tv-kielto tullut joskus silloin voimaan. Ehkä se oli alkupamaus kaikille muillekin kielloille ja lakivanhurskaudelle!

avaaja kirjoitti:

60-luvun puolenvälin aikoihin. Minäkin sain joskus luvan käydä naapurissa katsomassa jotain mielenkiintoista - tosin vasta monen pyynnön jälkeen.

Eikös se tv-kielto tullut joskus silloin voimaan. Ehkä se oli alkupamaus kaikille muillekin kielloille ja lakivanhurskaudelle!

Lue lisää

Minä kävin vl-äitini kanssa katsomassa kuukävelyä naapurissa. Jännitys oli käsin kosketeltavaa! Meillä ei ollut TV:tä, mutta sillon ei ainakaan joutunut vielä puhuteltavaksi/erotetuksi, jos jotain "asiallista" katsoi.

Mieheni kertoi, kuinka hän kävi aina lapsena katsomassa pappansa kanssa naapurissa hiihto- yms. kisoja. Pappa oli syntynyt 1800 luvun lopulla, en muista tarkkaa vuosilukua. Mutta sillon oli vl-uskokin vielä "rauhaa, vapautta ja iloa".

avaaja kirjoitti:

60-luvun puolenvälin aikoihin. Minäkin sain joskus luvan käydä naapurissa katsomassa jotain mielenkiintoista - tosin vasta monen pyynnön jälkeen.

Eikös se tv-kielto tullut joskus silloin voimaan. Ehkä se oli alkupamaus kaikille muillekin kielloille ja lakivanhurskaudelle!

Lue lisää

Kyllä se tiukkuus alkoi jo ennen 60-luvun puoliväliä. Muutos lähti käyntiin siinä 50- ja 60-lukujen taitteessa, eli se oli selvästikin pappishajaannuksen seurausta. Haluttiin rakentaa selvä raja-aita vl-liikkeen ja muun maailman plus kirkon välille, ja varsinkin vl-liikkeen ja kirkon välille.
Kaikilla paikkakunnilla ei ilmeisesti oltu yhtä tiukkoja, mutta vanhempani kuuluivat ry:n nokkaihmisiin, ja he ja heidän 'piirinsä' olivat tässä asiassa suorastaan aggressiivisia.
Maallisissa asioissa tiukkuus alkoi näkyä myös. Kanssakäymistä 'epäuskoisten' (tai 'uskottomien', niinkuin silloin sanottiin) kanssa vähennettiin reippaasti, ja uusia kieltoja alkoi tulla. Tähän lienee vaikuttanut 60-luvun vahva yleinen maallistumiskehitys.

ja sulkeutui ulkomaailmalta. Nyttemmin yrittää "avautua", mutta se ei onnistu niin kauan kuin vanhat vääryydet on hoitamatta ja julmuudet sopimatta.

Äläkä lyyleri ala taas väittämään, ettei hoitomies tiennyt loukanneensa saatanalle heittämäänsä!

avaaja kirjoitti:

60-luvun puolenvälin aikoihin. Minäkin sain joskus luvan käydä naapurissa katsomassa jotain mielenkiintoista - tosin vasta monen pyynnön jälkeen.

Eikös se tv-kielto tullut joskus silloin voimaan. Ehkä se oli alkupamaus kaikille muillekin kielloille ja lakivanhurskaudelle!

Lue lisää

sitä saanut käyttää edes tietokoneen monitorina!

Perhetuttumme isä, nyt jo edesmennyt, sai sukulaisilta pojilleen Commondore 64-tietokoneen 80-luvun alussa, mutta heillä ei ollut siihen monitoria eikä rahaa ostaa erittäin kallista näyttöä. Siksi isä kekseliäänä miehenä kävi tv-liikkeestä ostamassa muutamalla kymmenellä markalla vanhan mustavalkotelevision, josta tv-asentaja poisti kaupan päälle laitteet jotka mahdollistivat tv-lähetyksen vastaanottamisen. Perheen isä tarkasti vielä tv-lupatarkastajalta, että saa käyttää tällaista "kylmää" konetta tietokoneen monitorina.

Homma toimi hyvin ja ylivilkkaat pojatkin saatiin pysymään paremmin kotona pelaamassa alkukantaisia tennis- ja muita tietokonepelejä. Kunnes. Kunnes joku paikallinen juoruämmä kävi heillä kylässä ja käräytti heidät Ry:n johtokunnalle. Perhettä kuulusteltiin seurakunnan edessä "television omistamisesta". Siinä ei selittelyt auttaneet, vaan annetiin kaksi vaihtoehtoa -televisiona aiemmin toiminut syntinen monitori oli hävitettävä tai lahdettävä Jumalan valtakunnasta!

Perhe valitsi Ry:ssä pysymisen ja poikien tietokonepelit loppuivat siihen. Vaikka itse olin silloin vielä vl, kuuntelin lähinnä tyrmistyneenä johtokunnan ja hoitomiesten päätöstä. Eikä tyrmistys ole asian kohdalta vieläkään hävinnyt. Kuinka julma ihminen voi lähimmäiselleen olla? SRK ilmeisesti kokeili ne rajat...

laite, ettei kirjoitti:

sitä saanut käyttää edes tietokoneen monitorina!

Perhetuttumme isä, nyt jo edesmennyt, sai sukulaisilta pojilleen Commondore 64-tietokoneen 80-luvun alussa, mutta heillä ei ollut siihen monitoria eikä rahaa ostaa erittäin kallista näyttöä. Siksi isä kekseliäänä miehenä kävi tv-liikkeestä ostamassa muutamalla kymmenellä markalla vanhan mustavalkotelevision, josta tv-asentaja poisti kaupan päälle laitteet jotka mahdollistivat tv-lähetyksen vastaanottamisen. Perheen isä tarkasti vielä tv-lupatarkastajalta, että saa käyttää tällaista "kylmää" konetta tietokoneen monitorina.

Homma toimi hyvin ja ylivilkkaat pojatkin saatiin pysymään paremmin kotona pelaamassa alkukantaisia tennis- ja muita tietokonepelejä. Kunnes. Kunnes joku paikallinen juoruämmä kävi heillä kylässä ja käräytti heidät Ry:n johtokunnalle. Perhettä kuulusteltiin seurakunnan edessä "television omistamisesta". Siinä ei selittelyt auttaneet, vaan annetiin kaksi vaihtoehtoa -televisiona aiemmin toiminut syntinen monitori oli hävitettävä tai lahdettävä Jumalan valtakunnasta!

Perhe valitsi Ry:ssä pysymisen ja poikien tietokonepelit loppuivat siihen. Vaikka itse olin silloin vielä vl, kuuntelin lähinnä tyrmistyneenä johtokunnan ja hoitomiesten päätöstä. Eikä tyrmistys ole asian kohdalta vieläkään hävinnyt. Kuinka julma ihminen voi lähimmäiselleen olla? SRK ilmeisesti kokeili ne rajat...

Lue lisää

Lue autoritaarisuudesta uskonnoissa, niin SRK:n toiminta selviää sinulle, niin ainakin minulle selvisi.

laite, ettei kirjoitti:

sitä saanut käyttää edes tietokoneen monitorina!

Perhetuttumme isä, nyt jo edesmennyt, sai sukulaisilta pojilleen Commondore 64-tietokoneen 80-luvun alussa, mutta heillä ei ollut siihen monitoria eikä rahaa ostaa erittäin kallista näyttöä. Siksi isä kekseliäänä miehenä kävi tv-liikkeestä ostamassa muutamalla kymmenellä markalla vanhan mustavalkotelevision, josta tv-asentaja poisti kaupan päälle laitteet jotka mahdollistivat tv-lähetyksen vastaanottamisen. Perheen isä tarkasti vielä tv-lupatarkastajalta, että saa käyttää tällaista "kylmää" konetta tietokoneen monitorina.

Homma toimi hyvin ja ylivilkkaat pojatkin saatiin pysymään paremmin kotona pelaamassa alkukantaisia tennis- ja muita tietokonepelejä. Kunnes. Kunnes joku paikallinen juoruämmä kävi heillä kylässä ja käräytti heidät Ry:n johtokunnalle. Perhettä kuulusteltiin seurakunnan edessä "television omistamisesta". Siinä ei selittelyt auttaneet, vaan annetiin kaksi vaihtoehtoa -televisiona aiemmin toiminut syntinen monitori oli hävitettävä tai lahdettävä Jumalan valtakunnasta!

Perhe valitsi Ry:ssä pysymisen ja poikien tietokonepelit loppuivat siihen. Vaikka itse olin silloin vielä vl, kuuntelin lähinnä tyrmistyneenä johtokunnan ja hoitomiesten päätöstä. Eikä tyrmistys ole asian kohdalta vieläkään hävinnyt. Kuinka julma ihminen voi lähimmäiselleen olla? SRK ilmeisesti kokeili ne rajat...

Lue lisää

oli "syntinen laite". Mutta tämä tapahtuikin joskus 70/80-luvun taitteessa.

Olimme ostaneet vaimoni kanssa omakotitalon kasvavalle perheellemme. Siinä oli tietysti tv-anteeni, kun emme olleet ensimmäiset asukkaat. En kiinnittänyt siihen silloin huomiota.

Eräänä kauniina päivänä tuli eräs johtokunnan veli "ohimennen" käymään. Vakavasti puhutteli, että uskovaisilla ei ole tapana pitää tv-antennia katollaan. Eihän siinä auttanut muu, kuin ottaaa se antenni pois. Semmoista se oli - nyt jo naurattaa.

avaaja kirjoitti:

oli "syntinen laite". Mutta tämä tapahtuikin joskus 70/80-luvun taitteessa.

Olimme ostaneet vaimoni kanssa omakotitalon kasvavalle perheellemme. Siinä oli tietysti tv-anteeni, kun emme olleet ensimmäiset asukkaat. En kiinnittänyt siihen silloin huomiota.

Eräänä kauniina päivänä tuli eräs johtokunnan veli "ohimennen" käymään. Vakavasti puhutteli, että uskovaisilla ei ole tapana pitää tv-antennia katollaan. Eihän siinä auttanut muu, kuin ottaaa se antenni pois. Semmoista se oli - nyt jo naurattaa.

Lue lisää

"TV-antennikin oli "syntinen laite". Mutta tämä tapahtuikin joskus 70/80-luvun taitteessa.

Olimme ostaneet vaimoni kanssa omakotitalon kasvavalle perheellemme. Siinä oli tietysti tv-anteeni, kun emme olleet ensimmäiset asukkaat. En kiinnittänyt siihen silloin huomiota.

Eräänä kauniina päivänä tuli eräs johtokunnan veli "ohimennen" käymään. Vakavasti puhutteli, että uskovaisilla ei ole tapana pitää tv-antennia katollaan. Eihän siinä auttanut muu, kuin ottaaa se antenni pois. Semmoista se oli - nyt jo naurattaa."

Tapahtuu tänäkin päivänä.
Ettei tulisi laittajalle sijjaa.....

avaaja kirjoitti:

oli "syntinen laite". Mutta tämä tapahtuikin joskus 70/80-luvun taitteessa.

Olimme ostaneet vaimoni kanssa omakotitalon kasvavalle perheellemme. Siinä oli tietysti tv-anteeni, kun emme olleet ensimmäiset asukkaat. En kiinnittänyt siihen silloin huomiota.

Eräänä kauniina päivänä tuli eräs johtokunnan veli "ohimennen" käymään. Vakavasti puhutteli, että uskovaisilla ei ole tapana pitää tv-antennia katollaan. Eihän siinä auttanut muu, kuin ottaaa se antenni pois. Semmoista se oli - nyt jo naurattaa.

Lue lisää

erittäin syvällä vl-yhteisössä.

antennitoin kirjoitti:

"TV-antennikin oli "syntinen laite". Mutta tämä tapahtuikin joskus 70/80-luvun taitteessa.

Olimme ostaneet vaimoni kanssa omakotitalon kasvavalle perheellemme. Siinä oli tietysti tv-anteeni, kun emme olleet ensimmäiset asukkaat. En kiinnittänyt siihen silloin huomiota.

Eräänä kauniina päivänä tuli eräs johtokunnan veli "ohimennen" käymään. Vakavasti puhutteli, että uskovaisilla ei ole tapana pitää tv-antennia katollaan. Eihän siinä auttanut muu, kuin ottaaa se antenni pois. Semmoista se oli - nyt jo naurattaa."

Tapahtuu tänäkin päivänä.
Ettei tulisi laittajalle sijjaa.....

Lue lisää

on viisainta totella, muuten...

Kas kummaa silti mikään ei ole muuttunut, eikä voikaan muuttua, koska "Jumalan seurakunnan" oppi ei muutu! Eikä se voikaan muutua, koska se on julistettu muuttumattomaksi.

50-luvun lapsi kirjoitti:

Kyllä se tiukkuus alkoi jo ennen 60-luvun puoliväliä. Muutos lähti käyntiin siinä 50- ja 60-lukujen taitteessa, eli se oli selvästikin pappishajaannuksen seurausta. Haluttiin rakentaa selvä raja-aita vl-liikkeen ja muun maailman plus kirkon välille, ja varsinkin vl-liikkeen ja kirkon välille.
Kaikilla paikkakunnilla ei ilmeisesti oltu yhtä tiukkoja, mutta vanhempani kuuluivat ry:n nokkaihmisiin, ja he ja heidän 'piirinsä' olivat tässä asiassa suorastaan aggressiivisia.
Maallisissa asioissa tiukkuus alkoi näkyä myös. Kanssakäymistä 'epäuskoisten' (tai 'uskottomien', niinkuin silloin sanottiin) kanssa vähennettiin reippaasti, ja uusia kieltoja alkoi tulla. Tähän lienee vaikuttanut 60-luvun vahva yleinen maallistumiskehitys.

Lue lisää

mm. se kielto että ei saanut kirkkokuoroon osallistua?

"Kyllä se tiukkuus alkoi jo ennen 60-luvun puoliväliä. Muutos lähti käyntiin siinä 50- ja 60-lukujen taitteessa, eli se oli selvästikin pappishajaannuksen seurausta"

Nyt ollaan kirkonpalkkalistoilla nauttimassa "isontalon" etuja (vl.papit)! niin se aika muutuu ja synnit siinä samassa.
Kyllä on vl.uskovaisella selittelemistä kun taivaanportteja kolkuttelee -

avaaja kirjoitti:

oli "syntinen laite". Mutta tämä tapahtuikin joskus 70/80-luvun taitteessa.

Olimme ostaneet vaimoni kanssa omakotitalon kasvavalle perheellemme. Siinä oli tietysti tv-anteeni, kun emme olleet ensimmäiset asukkaat. En kiinnittänyt siihen silloin huomiota.

Eräänä kauniina päivänä tuli eräs johtokunnan veli "ohimennen" käymään. Vakavasti puhutteli, että uskovaisilla ei ole tapana pitää tv-antennia katollaan. Eihän siinä auttanut muu, kuin ottaaa se antenni pois. Semmoista se oli - nyt jo naurattaa.

Lue lisää

Ja tässä lisää materiaalia kirjaan!

Mutta että kun aikuiset sivistyneet ihmiset vielä uskovat nuo jorinat, sitä en lakkaa päivittelemästä!

jatkoa... kirjoitti:

Ja tässä lisää materiaalia kirjaan!

Mutta että kun aikuiset sivistyneet ihmiset vielä uskovat nuo jorinat, sitä en lakkaa päivittelemästä!

Aivopesty ihminen ei erota tosielämää fantasiasta. Kun kaikenmaailman heikkisaaret saavat rauhassa kehittää teorioitaan, seurauksena ei ole mitään hyvää. Kuten on nähty.

Joillakin näyttää olevan se käsitys, että ns. höpösyntejä alettiin tuoda vl-liikkeeseen vasta 60-luvulla. Eihän se niin ollut! Kyllä 50-luvullakin tietyt asiat olivat syntiä ja kiellettyjä, kuten tanssi, elokuvat, teatteri, meikkaaminen sekä alkokoholinkäyttö, seksin harrastamisesta muualla kuin avioliitossa puhumattakaan. Nämä nyt ainakin tulivat mieleen.
Tämä on syytä muistaa.

paljon paremmin kuin vanhoillisilla. Esikoisten seuroissa käy paljon ulkopuolisia ja he kaikki tuntevat olevansa tervetulleita, kaikkia tervehditään Jumalan terveellä ja kohdellaan kuin vertaistaan.

Mutta he eivät olekaan kohdelleet alamaisiaan niin julmasti kuin SRK. Pelolla johtamisesta on puhuttu viime aikoina paljon, ja kaikki merkit sopivat vl-yhteisöön ja SRK:n johtamistapaan. Hävetkää.

tuli TV, joka heti jakoi kylän väen eri harrastuksiin ja lopulta eriytti...! Nythän taas on enenpi kylän yhteistä touhua, kun TV on menettänyt mahdistaan niin paljon, että immeiset malttaa sen ääreltä muuallekin. Meilläpäin on tosi paljon kyläyhteisöllisyyttä.

Aika jännää huomata, että 60-luvulla maaseudulla elettiin selvästikin vielä entisenlaisessa 'lintukodossa'. 70-luvun tapahtumien on täytynyt olla siellä myös sosiaalinen mullistus, joka muutti koko kylän elämää.

Mietin tässä, että vanhempani ja heidän lähipiirinsä olivat ilmeisesti henkisesti lähellä 'sylttytehdasta', josta käsin muutosta johdettiin. Varsinkin 60-luvun alkupuolella kielteinen suhtautuminen kirkkoon oli avointa ja käsinkosketeltavaa. Se lienee johtunut siitä, että pappishajaannus oli vielä niin tuore asia.

lyyleri kirjoitti:

tuli TV, joka heti jakoi kylän väen eri harrastuksiin ja lopulta eriytti...! Nythän taas on enenpi kylän yhteistä touhua, kun TV on menettänyt mahdistaan niin paljon, että immeiset malttaa sen ääreltä muuallekin. Meilläpäin on tosi paljon kyläyhteisöllisyyttä.

Lue lisää

Tuokin on erilaista kuin minun kokemani. Kaupungissa TV ei ollut erityisen tärkeässä roolissa. Siitä ei paljon edes puhuttu. Ehkä se johtui siitä että muita aktiviteetteja oli tarjolla enemmän kuin maalla. 'Maailman' tai 'omavanhurskaitten' rientoihin osallistuminen oli se paha asia.

lyyleri kirjoitti:

tuli TV, joka heti jakoi kylän väen eri harrastuksiin ja lopulta eriytti...! Nythän taas on enenpi kylän yhteistä touhua, kun TV on menettänyt mahdistaan niin paljon, että immeiset malttaa sen ääreltä muuallekin. Meilläpäin on tosi paljon kyläyhteisöllisyyttä.

Lue lisää

Olet kai niin nuori, että muistat vain TV;n, et mm radiota.
Minä muistan sen, kun -50luvun aikaan saarnaajia liikkui hevosilla, osa pyörillä ja vain harvoin autoilla, koska niitä ei juuri ollut.
Radio sai aivan saman aikaan, kun syttyvyyden säännöstely ja TV, - saatanaan sidottiin. Selvitkö sinä siitä.
Päätös purettiin ja Mertaniemen voimalla kymmeniä VL:iä kiersi P- suomea myymässä Radioita, lupa oli saatu ja itse oltu päättämässä.
Sitten tuli kumipyörä traktorit. Se sopi muutamille saarnaajille. Sontataikon päällä matkusti sitten kolehdin kerääjä.
Muistan hyvin, kun ”Typellä töissä ollut” saarnaaja hankki auton? Kamalaa. Hänen ensin saarnattiin vääräoppiseksi, sillä on liian helppo mennä maailman mukaan??
Hän sai kuitenkin armon?? Mutta aika pelleilyä tuo SRTK;N päivitysmenettely on ollut kautta aikojen.
Mitä mieltä Lyyleri olet?

lyyleri kirjoitti:

tuli TV, joka heti jakoi kylän väen eri harrastuksiin ja lopulta eriytti...! Nythän taas on enenpi kylän yhteistä touhua, kun TV on menettänyt mahdistaan niin paljon, että immeiset malttaa sen ääreltä muuallekin. Meilläpäin on tosi paljon kyläyhteisöllisyyttä.

Lue lisää

ohjelmia, ettei se keneltäkään kaikkea aikaan vienyt. Älä viitsi välehdella.

50-luvun lapsi kirjoitti:

Aika jännää huomata, että 60-luvulla maaseudulla elettiin selvästikin vielä entisenlaisessa 'lintukodossa'. 70-luvun tapahtumien on täytynyt olla siellä myös sosiaalinen mullistus, joka muutti koko kylän elämää.

Mietin tässä, että vanhempani ja heidän lähipiirinsä olivat ilmeisesti henkisesti lähellä 'sylttytehdasta', josta käsin muutosta johdettiin. Varsinkin 60-luvun alkupuolella kielteinen suhtautuminen kirkkoon oli avointa ja käsinkosketeltavaa. Se lienee johtunut siitä, että pappishajaannus oli vielä niin tuore asia.

Lue lisää

kyläyhteisöt eli eloaan, niin varmaan muuallakin Suomea.
Tiettömien taipaleiden takana on aina jouduttu turvautumaan naapuriapuun.
Siellä vl-uskovaiset kuuluivat kuuluivat kyläyhteisöön niinkuin kaikki muutkin esim. kommunistit jne.
Hoitokokousten jälkeen "ovet katuja vastaan suljettiin", olihan lopunajat käsillä.
Kyläläiset jäivät ihmettelemään vl-liikkeen menoa.

niin vähän kirjoitti:

ohjelmia, ettei se keneltäkään kaikkea aikaan vienyt. Älä viitsi välehdella.

yleistyä 55-65 ja ohjemaa tuli tunti pari per päiivä.

asa. kirjoitti:

yleistyä 55-65 ja ohjemaa tuli tunti pari per päiivä.

ja ajankohtaisohjelmia. Eli juuri niitä, joita vl:t voivat tänään täysin synnittömästi katsoa netti-tv:stä!

Miksi ne silloin olivat syntiä?

Muuttumatoin oppi muuttuu...

sosson kirjoitti:

kyläyhteisöt eli eloaan, niin varmaan muuallakin Suomea.
Tiettömien taipaleiden takana on aina jouduttu turvautumaan naapuriapuun.
Siellä vl-uskovaiset kuuluivat kuuluivat kyläyhteisöön niinkuin kaikki muutkin esim. kommunistit jne.
Hoitokokousten jälkeen "ovet katuja vastaan suljettiin", olihan lopunajat käsillä.
Kyläläiset jäivät ihmettelemään vl-liikkeen menoa.

Lue lisää

jonka piti tulla minä yönä tahansa. Joka ilta pelkäsimme kuollaksemme, että dedline olisi seuraavana yönä.

lyyleri kirjoitti:

tuli TV, joka heti jakoi kylän väen eri harrastuksiin ja lopulta eriytti...! Nythän taas on enenpi kylän yhteistä touhua, kun TV on menettänyt mahdistaan niin paljon, että immeiset malttaa sen ääreltä muuallekin. Meilläpäin on tosi paljon kyläyhteisöllisyyttä.

Lue lisää

ja sen se tekikin

Kun televisio tuli kylille, jäi seuroissa käynti. Senhän ymmärtää hyvin, kun ennen ei ollut paljon virikkeitä,. niin käynti seuroissa oloi eräs virike, kun siellä tapasi muita kyläläisiä.

Televisiota alettiin vahdata niin ahneesti, että kyläilyt jäivät myös, tosin ensialkuun televio oli harvassa paikassa, jolloin televisiottomia kokontui sinne, missä oli televisio.
Se televisio oli niin ihmeellinen kapistus, että se syrjäytti kaiken muun.
Jos uskovaiset olisivat menneet television mukana, he olisivat jättäneet uskonsa ja seuroissa käyntinsä, ihmekkös tuo, että televisio nähtiin saatanan sontaluukkuna.

Ei nykyajan kaikki keksinnöt suinkaan ole autuaaksi tekeviä, ne passivoivat ja kun nuoresta saakka tuijotetaan ruutuja, aletaan eläytyä televion sankareihin niin, että hypätään vaikka katolta alas.

Nuoruudessani oli erään talon poika tuijotellut kaikki elokuvat ja väkivaltavideot. Hänestä tuli niin agressiivinen luonne, että tappeli jokaisen kanssa. Päätyi lopulta huonoon seuraan ja kuoli väkivaltaisen kuoleman hämärässä ryyppyporukassa.

Se, ettei nykyään kylästellä entiseen malliin, ei johdu uskovaisista, vaan elämän muutoksesta, joka on temmannut kaikki mukaansa. Elämäntavat eivät ole entisensä, mutta syytä ei pidä hakea lestadiolaisuudesta, pois se. Maaseutu olisi autioitunut, vaikka ei olisi ollut yhtään lestadiolaista.
Tekniikan kehitys siihen on syynä, ei mikään muu.

päätään, eikä kukaan jäänyt sen julmuuden ulkopuolelle.

lyylerit=ilmiantajat

pakkulat=hoitomiehet

nostivat kirjoitti:

päätään, eikä kukaan jäänyt sen julmuuden ulkopuolelle.

lyylerit=ilmiantajat

pakkulat=hoitomiehet

Seuraava sessio onkin sitten taas uusi hajaannus (=eriseura), niin paljon siellä on monenkirjavaa sakkia laiteilla, että pian laidat sortuu! Nykyään tuntuu, että jokaisella saa olla omat säännöt, mikä ei tietenkään miellytä valtaapitäviä.

pukkaa... kirjoitti:

Seuraava sessio onkin sitten taas uusi hajaannus (=eriseura), niin paljon siellä on monenkirjavaa sakkia laiteilla, että pian laidat sortuu! Nykyään tuntuu, että jokaisella saa olla omat säännöt, mikä ei tietenkään miellytä valtaapitäviä.

Lue lisää

Ei ole, eikä tarvita mitään muuta sääntöä kuin: Pidä USKO ja HYVÄ OMATUNTO.

Ne jotka haluaa uskoa, niistä Jumala pitää huolen.

Aamen. kirjoitti:

Ei ole, eikä tarvita mitään muuta sääntöä kuin: Pidä USKO ja HYVÄ OMATUNTO.

Ne jotka haluaa uskoa, niistä Jumala pitää huolen.

edelliseen puhujaan!

Aamen. kirjoitti:

Ei ole, eikä tarvita mitään muuta sääntöä kuin: Pidä USKO ja HYVÄ OMATUNTO.

Ne jotka haluaa uskoa, niistä Jumala pitää huolen.

Eli niistä, joille ei syntilista sellaisenaan kelpaa.