Kenraali Vihman viimeiset komennot

Maastossa vaeltava neljän upseerin ryhmä yritti kiiruhtaa tavoitteena olevalle mäelle, mutta sinne oli vielä matkaa useita satoja metrejä. Kranaatteja alkoi räjähdellä joka puolella. Bjökman huudahti: - Ei tämä on järjetöntä, tuonne me emme pääse! Vihmakin totesi: - Mennään takaisin, ei täältä kuitenkaan mitään näe. Savu sakeni ja kranaatit räjähtelivät ympärillä. Puolijuoksua välillä syöksyen joukkue pääsi läheiseen metsikköön. Vihma arveli ettei savu suojaisi riittävästi iskuosastoa ja asiaan täytyi saada korjaus. Suunnattiin erästä savuheitinasemaa kohti josta voitaisiin tehdä korjaus ja saada itsekin suojaa. Dunckerin korviin oli jäänyt kaikumaan Vihman sanat: - Jos minulle sattuu jotain, niin lähettäkää kiikarini kotiin sillä se ei ole valtion.
Paukama oli Vihman lähin mies jolle hän ei jostain syystä sanomaansa halunnut kertoa. Vihma ja Palkama kulkivat Dunckerin edellä kun kranaatti räjähti aivan heidän jaloissaan, molemmat tuupertuivat maahan. Duncker harppoi paikalle ja totesi Palkaman saaneen surmansa Vihma oli melkein tajuton jonka sanoista hän ei enää saanut selvää. Keskitys ympärillä jatkui. Kuopasta toiseen syöksyen eräs sotamies lähestyi haavoittuneita jolta Duncker sai siderullan. Kesken sitomisen räjähti taas kranaatti lähistöllä. Sotamies Eino Mustalampi oli kaatunut. Myös Einar Vihmaan oli jälleen osunut, ja hän heitti henkensä. Kiireet olivat loppuneet, Duncker jäi makaamaan kolmen vainajan keskelle odottamaan keskityksen ohimenoa.

Iskuosastoista, Iskuosasto Korte oli suurin ja sillä olikin surin tehtävä, kokonaisvahvuus 54 miestä. Osasto pääsi panssarivaunujen luo ja aloitti tuhoamistyönsä. Kuudesta vaunusta peräkkäin tempaistiin luukut auki ja lyötiin räjähdyspanokset sisään, seitsemäs sytytettiin tuleen kolmella fosforikäsikranaatilla. Kahdeksas oli tuhottava jysäyttämällä tankki kahdella pst-nyrkillä, koska panosta kantava pioneeri haavoittui. Seuraavan panssarin luukkua ei saatu auki koska sisällä ollut miehistö esti yritykset. Asia ratkaistiin asettamalla taaksepäin ulkonevan tornin alle kasapanos ja räjäyttämällä se siinä. Kaksi pikakivääripesäkettä tuhottiin, muutamia konepistoolimiehiä ammuttiin. Matalaa taisteluhautaa luotiin umpeen toistakymmentä metriä.
Osasto Lampa tuhosi yhden panssarivaunun ja parikymmentä vihollista. Ryhmää johtanut vänrikki sekä viisi taistelijaa haavoittui, eräs sotamies otti joukon komentoonsa mutta pian hänkin kaatui. Lopulta oli vetäydyttävä koska tukikohdan miehitykseen varatut toiset yksitoista miestä eivät päässeet tykistökeskityksessä liikkeelle, kuusi heistä haavoittui. Vihollisen tykistö esti reservien käytön joten alkuperäinen tehtävä jäi suorittamatta. Iskuosastot menettivät 25 miestä, joista kolme kaatuneina. Heittimet menettivät kaatuneen Eino Mustalammen lisäksi viisi lievästi haavoittuneena. Tappioihin on vielä lisättävä Vihma ja Palkama.

Vihma lähtee etulinjaan saatuaan tiedon eversti Yrjö Hansteelta kysymykseensä "kuka tätä operaatiota johtaa? "
Vastaukseen: "everstiluutnantti Herranen, herra kenraali" Vihma totesi: Missä hän on? "hän on komentopaikassaan". "Mitä se siellä tekee. pitää olla edessä. Me lähdemme sinne. Niin operatiivisen osaston päällikkö J.Z.Duncker, Kenraali Vihma, Panssariprikaatin komentaja Sven Björman sekä Vihman esikuntapäällikkö Palkama lähtivät seuraamaan iskuryhmän toimintaa Ihantalan kirkonmäelle. Kohti venäläisten sulkutulta.......Vihma tapasi eversti Herrasen jolta hän kysyi operaation yksityiskohtia. Oliko kaikki asiat kunnossa? Lopuksi kenraali vielä pamautti: " Mitäs te täällä teette? Mars-mars tuonne eteen.
Everstiluutnantti selitti että "täältä on parhaat yhteydet joka paikkaan (kolmen suunnan operaatio) herra kenraali". Vihma räjähti:
Pankaa juoksuksi, aikaa kymmenen minuuttia. Hetkessä oli selvitetty miltä mäennyppylältä olisi paras seurata tapahtumia ja sitä kohti lähtivät Vihma, Björkman, Palkama ja Duncker........

Oma tykistö ja heittimet aloittivat tulivalmistelun. Björkman vilkaisi kelloaan, se oli 18.50. Nopeasti hän laskelmoi ja sanoi Vihmalle: - Herra kenraali, kello on kymmentä vaille. Me emme ehdi perille, me joudumme pahaan paikkaan. Kenraali murahti: - Pelkäätkö sinä? Suomalaisten panssareiden komentaja vastasi kylmästi: - En minä pelkää, mennään pois vaan. Ilmasta alkoi kuulua voimakasta ujellusta saksalaisten syöksypommittajien sekä vihollisen ilmatorjuntatulen kohdatessa. Kärkikone sai heti osuman ja räjähti ilmassa. Iskuosastoa suojattiin savuverholla, neljä savuheitinosastoa yhteensä 29 heitintä tarjosivat savusuojaa iskuosastolle. Savun suojassa osaston oli määrä aloittaa operaationsa kello 19.00. Luonnollisesti alueen alkaessa verhoutua savuun vihollinen alkoi ampumaan sulkua.

Pätkii mutta ei pahasti.....