Olen itse kolmikymppinen mies ja olen nyt vuoden päivät seurustellut samanikäisen naisen kanssa. Kaikinpuolin hieno ihminen, mutta. Niin, vaikka rahalla ei kaikkea saakaan, niin silti askarruttaa, kun yhä opiskelee ja on valmistumassa vuoden parin sisällä korkeakoulusta musiikin alalle, jossa työt ovat freelance-pohjaisia eli keikka siellä, toinen täällä. Hänen alallaan on vähän varsinaisia "normaaleja" työpaikkoja. Itselläni taasen on suhteellisen hyvin palkattu ja varma (?) työ. Hyväksyisin paremmin hänen pienet tulonsa, jos voisin tietäväni hänen ottavan vastuun kotiasioiden hoidosta. Asumme erillään vielä, mutta olemme keskustelleet yhteenmuutosta. Koen ongelmaksi, että hän haluaa tehdä taiteilijanuraansa, jolla epäilemättä onkin lahjakas, mutta joka ei tuota kuin ehkä tonnin puolitoista kuukaudessa. En halua tilanteeseen, jossa "elätän" toista ja en saa vastineeksi edes hänen aikaansa, työt kun hänen alallaan ovat monesti viikonloppuisin, jolloin itselläni olisi vapaata.
Lienenkö turhan rahakeskeinen? Jotenkin vaan tuntuu, että mielestäni ainoastaan varakkaista taustoista tulevien pitäisi opiskella taideaineita. :) Elantoa kun niistä ei tunnu saavan vaikka olisi lahjakaskin. Niin. Itse ajattelen, että voihan sitä tehdä sitten jotain muutakin työtä, ei niitä taidejuttuja. Mutta siitä hän sitten suorastaan loukkaantuu. En ehkä täysin ymmärrä jonkun intohimoa taiteeseen. Tuntuu, että olen tehnyt hänelle turhia paineita, kun olen useaan otteeseen sanonut, että toivoisin hänen miettivän taloudellista puolta enemmän. Hän kuitenkin tekee paljon töitä, sekä opiskelujen suhteen että keikkojen suhteen. En vaan näe siinä oikein mitään järkeä, kun korvaus on kuitenkin niin pieni.
Ehkä kaikki olisi helpompi hyväksyä, jos hän olisi kaksikymppinen. Nyt ollaan kuitenkin jo kolmkymppisiä ja talouden perusasioiden pitäisi olla jo kunnossa itse kullakin. Vai?
Rahan merkitys
12
491
Vastaukset
- tavis nn
Itse aikoinani taiteilijan kanssa eläneenä (olen tosin nainen) joudun sanomaan, ettei se tosiaan taloudellisesti ole yksinkertaista. Taiteilija ei ajattele rahaa, saattaa suorastaan kammota sitä, vaan vain taidettaan, joka menee muun edelle. Taiteilijalle sopii näin ollen useimmiten paremmin toinen taiteilija tai sitten sellainen ihminen, jolle raha ei paljoa paina vaakakupissa. Sinä et ole sellainen? En ollut minäkään.
- vänksy
lahjoja on saa olla onnekas. En ole ikinä kuullut tuollaisesta, että vain varakkaiden perheiden lapset voisivat opiskella ja työskennellä taiteen parissa! Tuo on ehkä lauheinta mitä oon vähään aikaa kuullut. Sellainen ihminen, jolla näitä taiteellisia kykyjä ja lahjoja on, on todellakin oikeutettu opiskelemaan tällä alalla, johon kiinnostusta tuntee, huolimatta siitä ovatko vanhempansa miten varakkaita, vai eivät.
Ihmettelen suuresti, miten ootte edes päätyneet yhteen kun teillä on selvästi noin eri arvomaailma. Rahan ja maallisen vaurauden ei todellakaan kuulu olla elämässä tärkeimmällä sijalla, vaan se että saa tehdä sitä työtä mitä haluaa, vaikkei siitä rikastumaan pääsisikään, on paljon tärkeämpää.
Mä oon kyllä sitä mieltä ettette sovi toisillenne, ja teille on tulossa vielä paljon pahempia yhteentörmäyksiä suhteessanne jatkossa. - mina vaan
Kyllä vaikuttaa siltä, että et tajua ollenkaan naisystävääsi. Mielestäsi hänen pitäisi olla kaupan kassalla töissä että saisi varman leivän ja sitten vielä kökkiä hellan ääressä, koska tulot ovat pienemmät kuin sinulla? Tajuatko kuinka vanhanaikaiselta ja suorastaan loukkaavalta nuo ajatuksesi kuulostavat? Jos arvotat asioita rahan perusteella, olette niin eri aaltopituudella, että molemmat tulette kärsimään jos jatkatte suhdetta.
- Taiteilijan mies
Ensinnäkin, kiitos kaikille vastanneille. Naisystävänikin sanoo, että en ole kiinnostunut hänen "sisäisestä maailmastaan". Noh, tiedä sitten. Tiedän kuitenkin sen, että matkat ja niillä syöminen on tehty pääasiassa minun kustannuksellani. Ja ehkä se on vielä pientä, mutta ajatellaanpa vaikka sitten asuntolainaa. Pääkaupunkiseudulla tarvitsee n. 300 000 euroa, että saisi kunnon perheasunnon. Yksin minulla ei ole mahdollisuutta ottaa noin suurta lainaa ja kovin epäilen, suostuisivatko pankit naisystävälleni lainaa myöntämään. Toisen samatuloisen kuin minä kanssa tuo ei olisi ongelma.
Minusta tuntuu, että moni arvostelee minua ilman, että itse on ollut samanlaisessa tilanteessa. Eikä siinä mitään. Mutta pidemmän päälle luulen, että moni minua nyt arvosteleva alkaisi itsekin miettiä näitä asioita, jos olisi samassa tilanteessa. Parempi sitä taidettakin on tehdä vatsa kylläisenä. :)
Miksi sitten olemme yhdessä? Hyvä kysymys. Pidän kyllä hänestä omalla tavallani. Haluaisin vain, että olisimme taloudellisesti tasa-arvoisempia. Olen miettinyt, että voisinko muuttaa ajatustapaani. Tiedän kyllä, että hän on hyvin ahkera ja saa varmasti taloutensa ainakin tuohon tonnin puolentoista tasolle kuukaudessa, mutta todennäköisesti niin, että yhteinen aikamme minimoituu (hänen työnsä ova pääasiassa viikonloppuisin). En haluaisi ns. laatuaikaan perustuvaa suhdetta vaan oikeasti uskon, että myös pelkkä kiireetön oleilu on tärkeää.
Miksi muuten olisi niin paha tehdä töitä vaikka kaupassa, jos oma ala ei työllistä? En ymmärrä. Itse ainakin tekisin suurin piirtein mitä tahansa, jos en omalla alallani tulisi toimeen. Kärsiikö taiteilija jotenkin enemmän tästä? Hänenkin on kuitenkin syötävä ja maksettava vuokransa. - addisonni
Taiteilijan mies kirjoitti:
Ensinnäkin, kiitos kaikille vastanneille. Naisystävänikin sanoo, että en ole kiinnostunut hänen "sisäisestä maailmastaan". Noh, tiedä sitten. Tiedän kuitenkin sen, että matkat ja niillä syöminen on tehty pääasiassa minun kustannuksellani. Ja ehkä se on vielä pientä, mutta ajatellaanpa vaikka sitten asuntolainaa. Pääkaupunkiseudulla tarvitsee n. 300 000 euroa, että saisi kunnon perheasunnon. Yksin minulla ei ole mahdollisuutta ottaa noin suurta lainaa ja kovin epäilen, suostuisivatko pankit naisystävälleni lainaa myöntämään. Toisen samatuloisen kuin minä kanssa tuo ei olisi ongelma.
Minusta tuntuu, että moni arvostelee minua ilman, että itse on ollut samanlaisessa tilanteessa. Eikä siinä mitään. Mutta pidemmän päälle luulen, että moni minua nyt arvosteleva alkaisi itsekin miettiä näitä asioita, jos olisi samassa tilanteessa. Parempi sitä taidettakin on tehdä vatsa kylläisenä. :)
Miksi sitten olemme yhdessä? Hyvä kysymys. Pidän kyllä hänestä omalla tavallani. Haluaisin vain, että olisimme taloudellisesti tasa-arvoisempia. Olen miettinyt, että voisinko muuttaa ajatustapaani. Tiedän kyllä, että hän on hyvin ahkera ja saa varmasti taloutensa ainakin tuohon tonnin puolentoista tasolle kuukaudessa, mutta todennäköisesti niin, että yhteinen aikamme minimoituu (hänen työnsä ova pääasiassa viikonloppuisin). En haluaisi ns. laatuaikaan perustuvaa suhdetta vaan oikeasti uskon, että myös pelkkä kiireetön oleilu on tärkeää.
Miksi muuten olisi niin paha tehdä töitä vaikka kaupassa, jos oma ala ei työllistä? En ymmärrä. Itse ainakin tekisin suurin piirtein mitä tahansa, jos en omalla alallani tulisi toimeen. Kärsiikö taiteilija jotenkin enemmän tästä? Hänenkin on kuitenkin syötävä ja maksettava vuokransa.samassa tilanteessa ollut. Nainen oli pari vuotta työttömänä, ja lopulta sai hanttihomman määräaikaisena. Tuossa on mielestäni se ongelma, että vaikka omassa tapauksessa arvomaailmamme meni 95 % yhteen, niin tuo työttömyys ja olemattomat tulot tekivät sen, ettemme voineet suunnitella yhdessä mitään. Emme asuntoa, emme autoa jne. lapsienkin hankkiminen tuntui vaikealta ajatukselta tilanteessa, jossa minä olin päämaksaja ja tietoa tulevasta ei ollut. Itse pitäisin juurikin taiteellisista naisista, harrastan taidetta, mutta olen lääkäri "päivisin". En silti haluaisi huomattavaa epätasapainoa keskenäiseen talouteemme, koska kaikki lomat, hankinnat, jne jne, tulisivat minun maksettavakseni. Sanoisin, että pidemmän päälle tuo rupeaa sinua ärsyttämään yhä enemmän, joten harkitse tarkkaan.
- lääk yo
Taiteilijan mies kirjoitti:
Ensinnäkin, kiitos kaikille vastanneille. Naisystävänikin sanoo, että en ole kiinnostunut hänen "sisäisestä maailmastaan". Noh, tiedä sitten. Tiedän kuitenkin sen, että matkat ja niillä syöminen on tehty pääasiassa minun kustannuksellani. Ja ehkä se on vielä pientä, mutta ajatellaanpa vaikka sitten asuntolainaa. Pääkaupunkiseudulla tarvitsee n. 300 000 euroa, että saisi kunnon perheasunnon. Yksin minulla ei ole mahdollisuutta ottaa noin suurta lainaa ja kovin epäilen, suostuisivatko pankit naisystävälleni lainaa myöntämään. Toisen samatuloisen kuin minä kanssa tuo ei olisi ongelma.
Minusta tuntuu, että moni arvostelee minua ilman, että itse on ollut samanlaisessa tilanteessa. Eikä siinä mitään. Mutta pidemmän päälle luulen, että moni minua nyt arvosteleva alkaisi itsekin miettiä näitä asioita, jos olisi samassa tilanteessa. Parempi sitä taidettakin on tehdä vatsa kylläisenä. :)
Miksi sitten olemme yhdessä? Hyvä kysymys. Pidän kyllä hänestä omalla tavallani. Haluaisin vain, että olisimme taloudellisesti tasa-arvoisempia. Olen miettinyt, että voisinko muuttaa ajatustapaani. Tiedän kyllä, että hän on hyvin ahkera ja saa varmasti taloutensa ainakin tuohon tonnin puolentoista tasolle kuukaudessa, mutta todennäköisesti niin, että yhteinen aikamme minimoituu (hänen työnsä ova pääasiassa viikonloppuisin). En haluaisi ns. laatuaikaan perustuvaa suhdetta vaan oikeasti uskon, että myös pelkkä kiireetön oleilu on tärkeää.
Miksi muuten olisi niin paha tehdä töitä vaikka kaupassa, jos oma ala ei työllistä? En ymmärrä. Itse ainakin tekisin suurin piirtein mitä tahansa, jos en omalla alallani tulisi toimeen. Kärsiikö taiteilija jotenkin enemmän tästä? Hänenkin on kuitenkin syötävä ja maksettava vuokransa.On teillä aikamoinen tuloero. Mieti tarkkaan haluatko tuollaista naista pitää. Suhde teillä tuntuu olevan sellainen, jossa nainen elää sinun tulojesi siivellä. Haluatko elättää tuollaista taiteilijasiipeilijää, minä en. Jokin tolkku pitää ihmisillä olla, kun parisuhteeseen asetutaan ja talousasiat ovat niistä yksi.
Itse olen lääketieteen opiskelija, enkä alkaisi pitämään taloutta minkään tonnin kuussa tienaavan tyttösen kanssa, jolla ei ole edes oikeaa koulutusta / kunnon työtä. - ghghhyh
Taiteilijan mies kirjoitti:
Ensinnäkin, kiitos kaikille vastanneille. Naisystävänikin sanoo, että en ole kiinnostunut hänen "sisäisestä maailmastaan". Noh, tiedä sitten. Tiedän kuitenkin sen, että matkat ja niillä syöminen on tehty pääasiassa minun kustannuksellani. Ja ehkä se on vielä pientä, mutta ajatellaanpa vaikka sitten asuntolainaa. Pääkaupunkiseudulla tarvitsee n. 300 000 euroa, että saisi kunnon perheasunnon. Yksin minulla ei ole mahdollisuutta ottaa noin suurta lainaa ja kovin epäilen, suostuisivatko pankit naisystävälleni lainaa myöntämään. Toisen samatuloisen kuin minä kanssa tuo ei olisi ongelma.
Minusta tuntuu, että moni arvostelee minua ilman, että itse on ollut samanlaisessa tilanteessa. Eikä siinä mitään. Mutta pidemmän päälle luulen, että moni minua nyt arvosteleva alkaisi itsekin miettiä näitä asioita, jos olisi samassa tilanteessa. Parempi sitä taidettakin on tehdä vatsa kylläisenä. :)
Miksi sitten olemme yhdessä? Hyvä kysymys. Pidän kyllä hänestä omalla tavallani. Haluaisin vain, että olisimme taloudellisesti tasa-arvoisempia. Olen miettinyt, että voisinko muuttaa ajatustapaani. Tiedän kyllä, että hän on hyvin ahkera ja saa varmasti taloutensa ainakin tuohon tonnin puolentoista tasolle kuukaudessa, mutta todennäköisesti niin, että yhteinen aikamme minimoituu (hänen työnsä ova pääasiassa viikonloppuisin). En haluaisi ns. laatuaikaan perustuvaa suhdetta vaan oikeasti uskon, että myös pelkkä kiireetön oleilu on tärkeää.
Miksi muuten olisi niin paha tehdä töitä vaikka kaupassa, jos oma ala ei työllistä? En ymmärrä. Itse ainakin tekisin suurin piirtein mitä tahansa, jos en omalla alallani tulisi toimeen. Kärsiikö taiteilija jotenkin enemmän tästä? Hänenkin on kuitenkin syötävä ja maksettava vuokransa."Miksi muuten olisi niin paha tehdä töitä vaikka kaupassa, jos oma ala ei työllistä?"
Entisaikaan oli työpaikkoja, joihin mentiin. Kaupat kuuluivat niihin. Nykyaikana MIHINKÄÄN työpaikkaan ei noin vain mennä, sinne päästään satojen kokeneiden hakijoiden joukosta. Tervetuloa nykyaikaan, yltiöonnekas Hannu Hanhi.
- BettyD
Nyt on pakko ottaa osaa keskusteluun. Liippaa melko läheltä.
Olen itse kolmekymppinen, tällä hetkellä jatko-opintoja taiteen alalla korkeakoulutasolla tekevä nainen.
Vaikuttaa todella ehkä hieman siltä, ettet ole täysin sisäistänyt hänen ammattiinsa liittyviä käytännön seikkoja ja myös niitä puolia, jotka liittyvät ammatin henkisiin puoliin. Kysehän on jollakin tapaa omasta "firmasta", jonka pyörittäminen ensimmäisinä vuosina vie paljon aikaa ja vaatii kovaa työntekoa. Omalla kohdallani on kyse myös huimasta rahallisesta panostuksesta. Jotta työtä voisi tehdä, se tulee rahoittaa jollakin muulla työllä, joka minulla onneksi on. Lisäksi vielä jatkuva rahoituksen hakeminen apurahojen kautta jne.
Kysymys onkin nyt mielestäni paljon laajempi kuin pelkästään se, minkälaisia hankaluuksia se aiheuttaa teidän parisuhteessanne. Kyse on arvostuksesta noin laajemminkin. Mikä yhteiskunnassa katsotaan tärkeäksi ja arvokkaaksi "työksi".
Sitä en oikein nyt kuitenkaan ymmärrä, miksi oletat että sinun tulisi elättää puolisoasi? Ymmärrän toki, että jos haluat ostaa asunnon yhdessä puolisosi kanssa, on mahdollista, ettei pankki lainaa hänelle myönnä.
Mutta onko omistusasunto sinulle ehdottoman tärkeä asia? Tai onko se edellytys suhteenne onnistumiselle?
Tuntuu myös kummalliselta, että matkat ja matkakustannukset on tehty sinun rahoillasi. Vaikka itse olen taiteen ammatilainen, en voisi ikinä kuvitella että maksattaisin miehelläni yhteisiä matkoja. Mutta jos kyse on siitä, että matkanne ovat niin kalliita, että tulojen väistämttä tulee olla melko suuria, jotta niille edes voi lähteä, niin voisiko miettiä jotakin kompromissia, että suunnittelisitten matkat jotenkin järkevämmin?
En tiedä oliko tuo nyt provokaatiota, että vain rikkailla ihmisillä olisi oikeus tehdä taiteellista työtä. Tulee mieleeni 1800- luvun loppu, ja lähinnä vaan naurattaa tuo kommenttisi absurdius:D Mutta toisaalta "ymmärrän" miksi noin ajattelet. Tosin en kyllä missään nimessä ole kanssasi samaa mieltä asiasta.
Se mitä Vänksy sanoi rahan pitämisestä enisisjaisen aonnen lähteenä elämässä, siitäolen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Toki raha helpottaa joidenkin asioiden sujumista, kun ei tarvitse jotakuvasti miettiä kuinka pärjätä, mutta elämä on todella lyhyt...onni on loppujen lopuksi jossakin muualla kuin siinä kuinka isossa omistusasunnossa voi asua ja montako matkaa saa tehdä vuodessa. Minä esimerkiksi joudun siirtämään omaa Aasiaan suuntautuvaa lomatkaani nyt ainakin vuodella juuri sen takia, että tällä hetkellä säästöjä ei opintojen takia kerry tarpeeksi. Mutta mitä väliä sillä on? Ei kaikkea tarvitse saada heti!:)
Vielä siitä, että kärsiikö taiteilja siitä, jos joutuu tekemään työtä, joka ei sivua omaa alaa. En usko, että on kyse kärsimyksestä, mutta ehkäpä enemmänki siitä, että toisin kuin monasti luullaan, taiteen aloilla, oli sitten kyse musiikista, kuvataiteesta tai teatterista, kilpailu on ÄÄRIMMÄISEN kovaa. Kyse ei ole mistään pikku puuhastelusta, vaan tuhansien ihmisten samanaikaisesta kilpailusta näkyvyydestä, työtilaisuuksista, apurahoista ja mahdollisuuksisa erittäin peinessä Suomen maassa. Ongelma on siis siinä että menestyäkseen taiteelisella uralla on huolehdittava siitä että pitää itsestää meteleiä, tunkee itseään joka paikkaan mahdollisismman paljon. Jos 90 % ajasta menee nyt vaikkapa Siwan kassalla istumiseen, niin on päivänselvää, että taiteellinen ura ei siitä mihinkään etene. Surullista ja hyvin hankalaa.
Vaikuttaa siltä, ettet ole keskustelleet ylipäätään siitä mitä työ taiteen kentällä noin ylipäätään on. Ehkä tyttöystäväsi olisi hyvä kertoa sinulle siitä jotakin, jotta saisit ensin edes realistisen kuvan siitä, mitä se on.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei sinulla ole velvollisuutta elättää toista. Kyllä mielestäni 1500 ´€ tuloilla ihminen syö, käy jopa ulkona syömässä ja maksaa vuokransa jne.. Tai no, minä ainakin teen niin. Noh, omistusasuntoa sillä ei kyllä saa, mutta itse en sitä edes tarvitse.
Taiteen tekeminen on kutsumusammatti. On selvää, että teillä on valtavia eroja arvomaailmassa. Siitä voi tulla ongelmia, tai jos oikein ymmärsin tyttöystäväsi arvomaailma on sinulle ongelma. Tuskin voit vaatia häntä muuttamaan omia arvojaan. Hänkään ei voi vaatia sitä sinulta. Mutta jos itse tahdot miettiä mikä sinulle on tässä elämässä tärkeätä, sinun on itse toki mahdollista muuttua tai muuttaa asennoitumistasi.
tsemppiä:)- taiteilijapuoliso
Olen itse pienituloinen taiteilija ja mieheni keskituloinen virkamies. Kun aikoinaan pantiin hynttyyt yhteen, myös päätettiin että elämä kokonaisuudessaan on yhteistä, eikä sitä eritellä kuka maksaa ja mitä. Kumpikin osallistuu perheen tarpeisiin mahdollisuuksiensa mukaan, ja niin se taitaa olla määritelty avioliittolaissakin. Mies tuo perheeseemme enemmän rahaa mutta minä puolestani huoltoa ja kaikkea muuta hyvää :) Kysymyksessä on siis tasapuolinen työnjako sen mukaan mihin kumpikin parhaiten pystyy.
Taiteilijan työ on kutsumustyötä sillä tavalla, että siihen on sisäinen pakko ja on kärsimystä, jos joutuu käyttämään kaiken aikansa johonkin muuhun. Taiteen ohessa on toki mahdollista tehdä lisätöitä, mutta ei sellaista mikä kokonaan estäisi keskittymisen taiteeseen. Itse olen tehnyt osapäiväisiä palkkatöitä ja hyvin paljon kodinhoitotöitä omalle perheelle, joka on työtä sekin ja vie ison osan ajastani.
Tavallinen kokopäivätyö veisi niin voimat, että taiteen tekemisestä ei tule mitään ja silloin elämä menettää merkityksensä. Taide myös vaatii mahdollisuuden tiettyyn epäsäännöllisyyteen. On tehtävä silloin kun on hyvässä vireessä ja silloin kun joku projekti on ajankohtainen.
Taide vaatii myös riskinottoa. On ensin maksettava välineet, seurojen jäsenmaksut ja tehtävä kalliita sopimuksia, ja vasta myöhemmin näkee tuleeko rahat takaisin korkojen kanssa. On uskottava itseensä ja puolisonkin on arvostettava taiteilijan työtä, että siihen uskaltaa panostaa riittävästi. Muuten ei tule koskaan onnistumaankaan. Arvostus ei liity rahaan, vaan työn laatuun. En osaa pitä rahaa tärkeänä, paljon tärkeämpää on että ollaan onnellisia ja saadaan tehdä kumpikin sitä mistä nautitaan. Minunkaan mieheni ei ole ollenkaan taiteilijaluonne eikä edes kovin kiinnostunut taiteesta, mutta hän on kiinnostunut minusta ja yhteisestä yrityksestämme, perheestä. Hän antaa minun olla ja toimia sellaisena kuin olen ja minä puolestani yritän satsata häneen ja perheeseen niin paljon kuin pystyn, enemmänkin.
Taide ei ole ensisijaisesti elinkeino vaan tapa elää. Varmaan esiintyvän taiteilijan työajat ovat hankalammat kuin omani, mutta ehkä puolin ja toisin joustamalla löytyy sopiva elämänrytmi. Neuvottelua, joustoa ja myönnytyksiä varmasti tarvitaan, ja rakkautta niin paljon että se myös tuntuu sen arvoiselta.
- mediina
Miksi olet edes muuttamassa yhteen ihmisen kanssa, jonka olet tuntenut vasta noin vähän aikaa??
Pysykää omissa kämpissänne ja OPETTELE ensin tuntemaan hänet kunnolla!!
Täälläkin saa lukea jatkuvasti valituksia,kun tuli se "väärä" sittenkin kiireessä valittua!
Arvonne ovat niin ristiriitaiset, että sinuna katsoisin ensin muutaman vuoden,löytyykö oikeestaan lainkaan yhdistäviä tekijöitä teidän suhteestanne..
Taiteilijoille raha on vain välttämätön pakko...tuskin susta muusaksi on..! - Taiteilijan mies
Kiitoksia vastanneille! En vielä tiedä, miten edetä... tuntuisi hieman kornilta jättää joku vain sen vuoksi, että hän ei ansaitse tarpeeksi. Elämässä on toki muitakin arvoja kuin raha ja naisystäväni tekee kyllä kovasti töitä opintojensa saattamiseksi loppuun ja muita töitä siinä ohella. Laiska hän ei ole, enkä maksa hänen laskujansa, joten varsinaisesta siivellä elelemisestäkään en voi syyttää. Ehkä kaikkein eniten mietityttää yhteisen ajan puute, kun hänen työstä saatava korvaus on kuitenkin sangen pieni --- onko siis vaivan arvoista vai voisiko tehdä jotain muuta tuottavampaa paremmalla ajalla? Mutta on varmasti totta, kuten täällä todettiin, että taiteilija ei voi tehdä muuta työtä päätoimisena ja taidetta siinä sivussa, koska alalla ei yksinkertaisesti pärjäisi laisinkaan siten.
Pitää katsoa.- Tutkijan vaimo
"Lienenkö turhan rahakeskeinen? Jotenkin vaan tuntuu, että mielestäni ainoastaan varakkaista taustoista tulevien pitäisi opiskella taideaineita. :) Elantoa kun niistä ei tunnu saavan vaikka olisi lahjakaskin. Niin. Itse ajattelen, että voihan sitä tehdä sitten jotain muutakin työtä, ei niitä taidejuttuja."
Taiteilijat ja tietelijät voi oikeastaan niputtaa samaan pinoon, molemmat tekevät pitkää päivää hyvin pienellä epäsäännöllisellä korvauksella, apurahoilla pääasiassa. Jos taidetta pitäisi saada tehdä vain varakkaista taustoista tulevien, niin kai tuon pitäisi koskea myös tieteen tekemistä? Voihan tutkijatkin tehdä jotain muuta töitä kuin tutkimusjuttuja, mennä vaikka kaupan kassalle (niin kuukaisitulot olisivat säännölliset ja jopa satoja euroja suuremmat). Tieteen ja taiteen tekeminen töinä on tärkeitä ja arvokkaita, vaikka niistä ei kunnolla maksetakaan.
"Minusta tuntuu, että moni arvostelee minua ilman, että itse on ollut samanlaisessa tilanteessa. Eikä siinä mitään. Mutta pidemmän päälle luulen, että moni minua nyt arvosteleva alkaisi itsekin miettiä näitä asioita, jos olisi samassa tilanteessa."
Mieheni on tutkija, joten olen miettinyt näitä juttuja itsekin. Miehelleni työ on arvoasteikolla korkeammalla kuin minulla, joten haluan tukea häntä, jotta hän voi tehdä haluamaansa työtä ja näin olla onnellinen. Minulle on aivan sama mitä työtä teen, sillä teen työtä rahasta ja hankin varman toimeentulon perheellemme. Maallisen omaisuuden haaliminen on loppupeleissä turhaa, sitä ei saa mukaansa. Taide ja tiede jäävät jälkeen vielä kuoleman jälkeen, vaikka ne eivät rahallisesti arvokkaita olisivatkaan.
"Miksi muuten olisi niin paha tehdä töitä vaikka kaupassa, jos oma ala ei työllistä? ... Kärsiikö taiteilija jotenkin enemmän tästä?"
Mieheni kohdalla työ kaupan kassalla tekisi mieheni onnettomaksi, sillä tutkimus on kutsumus, samoin kuin taide taiteilijoille. Taidenäyttelyt, näytelmät ym. eivät valmistu ilman työtä, samoin kuin suurin osa sairauksista ei parannu ilman lääkkeitä ja tutkimusta. Ei se ole taiteilijoiden ja tutkijoiden vika, jos heille ei makseta tarpeeksi ja työtä arvosteta.
"Ehkä kaikkein eniten mietityttää yhteisen ajan puute, kun hänen työstä saatava korvaus on kuitenkin sangen pieni --- onko siis vaivan arvoista vai voisiko tehdä jotain muuta tuottavampaa paremmalla ajalla?"
En ymmärrä kuinka niputat yhteisen ajan ja tuottavuuden samaan nippuun. Mieheni voisi tehdä varmasti jotain tuottavampaa ajallaan, mutta entäs ne kaikki aivosyöpäpotilaat, joilta viedään toivo paranemisesta? Tai entäs ne kaikki ihmiset, jotka tahtoisivat päästä nauttimaan naisystäväsi tekemästä taiteesta? Onko tili oikeasti tärkeämpää kuin nuo ihmiset ja puolison kutsumusammatti?
Ihmistä ei pitäisi arvottaa hänen palkkansa mukaan, ei missään nimessä. Monesta arvokkaasta työstä maksetaan ihan nälkäpalkkäa ja toisaalta jotkut vetävät sellaista kuukausiliksaa "turhasta" työstä, että hyvä kun jotkut vuodessa saavat saman summan.
Rahan määrä ei ole verrannollinen siitä aiheutuviin ongelmiin ja riitoihin parisuhteessa. On aivan sama montako numeroa saa palkkaa, jos on päättänyt tehdä rahasta ongelman. Harva rikastuu palkkatyöllä Suomessa, joten sitä ei kannata edes odottaa. Rahalla ei saa ostettua aitoa rakkautta ja luottamusta, tukea ja kumppanuutta. Ne syntyy jostain ihan muusta. Mieti mikä sinulle on oikeasti tärkeää. Otatko mielummin rikkaan puolison, vai sen jota oikeasti rakastat? Tahdotko että puolisosi on onnellinen, vaikka joutuisit maksamaan matkustelunne ja ruoat siellä? Mieti, kuinka tärkeää sinulle on saada iso omistusasunto. :) Näihin ei ole olemassa oikeita vastauksia, vaan vastaukset löytyvät omista elämänarvoistasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k683751On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole382381Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi712338Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä602228Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.321675Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma711584- 761487
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581061Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?681012Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi40929