Omaa aikaa parushteessa

Mä olen tyyppi joka ahdistuu ellei omaa aikaa saa ollenkaan, oon miettiny että mitä mahtaa tulla eteen kun joskus täytyy muuttaa yhteen ja miten sen oman ajan saa otettua sitten kun asutaan yhdessä? Tuntuu et kumppani tykkää heti huonoa jos ilmoitan et haluun olla yksin välillä, minusta se on ihan normaalia ja hyväksyisin itse asian muitta mutkitta jos tyttöystäväni haluaisi omaa aikaa.

Ihmisiä on hyvin montaa erilaista. Joku viihtyy kotona, toinen tahtoo aina mennä, toinen harrastaa montaa eri asiaa, toisella ei ole kummoisia harrastuksia. Joku haluaa lähteä yksin mökille viikonlopuksi, toinen ei viihdy yksin hetkeäkään. En ole aloitteleva pari, mutta kerronpa miten asiat oli suhteemme alussa.

Miten sinä haluaisit viettää omaa aikaa? Ilmeisesti te ette vielä asu yhdessä, jolloin oletan että haluaisit lähteä omaan kotiisi viettämään omaa aikaa? Itse en edes seurustelun alkuaikoina tuntenut, että pitäisi saada lähteä sinne omaan kämppään pois rakkaan luota "omaa aikaa" viettämään. Lähes heti suhteen alusta vietimme kutakuinkin kaiken vapaan ajan yhdessä, mieheni yksiössä. Jos joskus tuntui, että piti saada omaa aikaa lähdin lenkille tai istahduin sohvalle lukemaan kirjaa. Nämä ovat minullle riittäviä menetelmiä sen "oman ajan" hankkimiseen. Voi se toinen silti olla samassa talossa, sillä eihän sitä nyt tarvi kylki kyljessä kulkea koko ajan :)

Mutta me oleme kaikki erilaisia, ja meillä on erilaiset halut ja tarpeet. Miten olit muuten ajatellut toteuttaa haluamasi oma aika haluamallasi tavalla sen jälkeen kun muutatte yhteen?

Tavallaan ymmarran miestasi ja tavallaan en... itse olen sellainen, etta kun alan seurustella jokun kanssa, olen etenkin alkuvaiheessa niin rakastunut etta haluan olla kaiken aikaa mieheni kanssa. Tietysti molemmilla on oma elamansa, tyot, opiskelut..mita tahansa, mutta arjen haluan jakaa alusta asti. eli siis yleensa heti seurustelun alusta asti, vietan kaiken vapaa-aikani miehen asunnolla.. Viime suhteessa tuli valilla niita tilanteita etta tarvi omaa aikaa ja silloin vain lahdin omalle asunnolle tai lenkille tms.
Nyt olen seurustellut 5 kk uuden miehen kanssa ja alusta asti olen viettanyt kaiken aikani hanen luonaan. Miehen kamppikset ovat parhaita kavereitani ja olen kuin yksi asukkaista... Talla viikolla kuitenkin huomasin, etta miehellani ei ollut kaikki hyvin, mutta en saanut hanta puhumaan. Illalla lahetin toista viestin ja kysyin oliko parempi olo, niin vastaukseksi tuli et "ei ja olis parempi ettei nahtais nyt muutamaan paivaan, vika ei ole sussa mutta tarvin omaa tilaa". Se oli ensimmainen kerta kun mieheni sanoi minulle nain ja otin sen tietenkin tosi raskaasti! Vaikka kuinka toistin itselleni,etta taa on ihan normaalia, kuka tahansa tarvii valilla omaa aikaa... Niin silti itkin kokanaisen paivan ja vaikka omaa tekemista riittaa, niin koko ajan on takaraivossa pelko, et mita se naiden paivien aikana miettii. En halua soittaa tai piinata viesteilla, koska pelkaan tukahduttavani hanet! Mutta toivon koko sydamestani, etta naen hanet ensi viikolla ja kaikki olisi taas hyvin!
Ihmiset vaan on erilaisia ja jokainen varmasti tarvii omaa aikaa, mutta se miten paljon ja milla tavalla vaihtelee hurjasti.

"Nyt mies on tuomassa minun vähät tavarani pois asunnostaan ja haluaisi laittaa välit poikki. Vähättelee itseään, miten huono hän on, miten hän tukahduttaa minut rakkaudellaan ja haluaa päästää irti."

Heh, aikamoinen drama queen :)

No ei. Tuo kohta tekstissäsi vaan särähti... Mies tahtoo syyllistää sinua siitä että haluat omaa aikaa ja onnistuu... "Nyt ahdistaa.. ihan kuin minulla olisi jokin iso kivi rinnassa ja vaikea hengittää."

Ota se oma aika vaikka mies olisi kuinka pistämässä poikki. Jos et nyt pidä puoliasi niin seuraavan kerran kun teillä on jotain erimielisyyttä jostain hän varmasti kaivaa tuon saman "välit poikki" kortin pöytään. Lapsellista.

Itse olin suhteessa jossa toinen sai tuolla syyllistämisellä manipuloitua todella paljon. Se jatkuva pahan olon tunne ja ahdistus ja syyllisyys kaikesta mitä tein... Argh! En pystynyt jäämään suhteeseen. Nyt olen löytänyt normaalin miehen joka antaa tilaa eikä roiku.