Karjalaiset häiriköitä?

ihmettelen vaan

Olen kuullut usealtakin taholta että etelän seurakunnissa ei oikein tykätä karjalaisperäisistä ortodokseista. He kuulemma tuovat aina esiin miten kaikki oli hyvin Karjalassa. Onhan usko tietysti ollut siellä vanhoillista ja ehkä primitiivistäkin verrattuna nykyiseen moderniin kirkkoon, mutta miksi heidän höpinoistään valitetaan?

46

1109

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tosiaankin

      aika omituinen kirjoitus, mutta meitähän on niin moneksi

    • käännynnäinen orto

      Nuo karjalaiset äidinmaito-ortodoksihäiriköt ovat levittäytyneet joka puolelle suomea. Jokaisessa seurakunnasa heitä tapaat, jokaisessa seurakunnassa vastustavat kaikkea uudistumielistä kehitystä. Nuo lähes lukutaidottomat vanhoollisuskovat moukat ovat riesanamme alituiseen. Kaikki oli jo käsissämme, näin uskoimme. Oletimme valveutuneen viisautemme tulleen jokaisen typeryksen tietoisuuteen. Jokaisen rahvas-sielun tiedostaneen oman asemansa ja arvovaltansa. Näinhän olisikin käynyt, ellei tuota typerän tyhmää karjalaisperäistä väestöä olisi ollut riesanamme. Me yksinkertaisesti emme heitä ottaneet edes huomioon omaa strategiaamme luodessamme. Miten meidän itsemme nyt käy?

      • evakon reessä

        alkavat vielä elossa olevat evakot olla sitä ikäluokkaa, etteivät paljon jaksa meuhkata!

        ihan hölmöä juttua.

      • käännynnäinen orto
        evakon reessä kirjoitti:

        alkavat vielä elossa olevat evakot olla sitä ikäluokkaa, etteivät paljon jaksa meuhkata!

        ihan hölmöä juttua.

        Luomassamme strategiassa heillä olisi ollut hyvinkin tärkeä rooli konaispaketin kannalta. Visionäärejä kun olemme, suunnittelimme jo kokonaisen muinaiskarjalaisen kylän perustamista tsasounineen kaikkineen. Tuossa uraauurtavassa hankkeessa noilla pellavapöksyisillä piikkopaidoilla olisi ollut heidän älykkyysosamäärälleen juuri sopivat tehtävät. Miehet olisivat pärevasuja tehtailleet. Tuohesta virsuja, lipalakkeja ja kalakontteja. Naiset olisivat pellavaa loukuutaneet, rukilla ketränneet ja voita kirnunneet. Näitä karjalaisia alkuperäisortodokseja me sitten vierainemme olisimme käyneet lasivitriinin takaa ihastelemassa.

    • ÄV:

      Provo näkyy kiertävän palstoja.

    • riita_piristää?

      Suuri osa esimerkiksi evakoista on HYVIN iäkästä väkeä. Miten heistä voisi olla haittaa srk:issa, en ymmärrä?? En ole kuullut kenenkään mollaavan karjalaisia, itse asiassa koko tämä karjalaisuus-länsi on mielestäni vain suomi24:ssa muutaman harvan lietsoma keinotekoinen kiista.

      • Aito karjalainen

        Se jonka veri on karjalaista on aina oleva karjalainen. Pelkkä Suomen kansalaisuus ei tee suomalaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö silti voisi yhtä hyvin palvella nykyistä kotimaata, omaa identiteettiään hylkäämättä. Maanpaossa elävien sukujen on tärkeä muistaa juurensa, heille ja heidän jälkeläisilleen Karjala on oleva aina se oikea. Karjalainen ortodoksisuus on tärkeä osa heidän kulttuuriperintöään eikä sitä sovi väheksyä. Kaikilla tulee olla oikeus oman kulttuurinsa säilyttämiseen.

      • kaugobriha
        Aito karjalainen kirjoitti:

        Se jonka veri on karjalaista on aina oleva karjalainen. Pelkkä Suomen kansalaisuus ei tee suomalaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö silti voisi yhtä hyvin palvella nykyistä kotimaata, omaa identiteettiään hylkäämättä. Maanpaossa elävien sukujen on tärkeä muistaa juurensa, heille ja heidän jälkeläisilleen Karjala on oleva aina se oikea. Karjalainen ortodoksisuus on tärkeä osa heidän kulttuuriperintöään eikä sitä sovi väheksyä. Kaikilla tulee olla oikeus oman kulttuurinsa säilyttämiseen.

        Itsestäänselvästi tosi ja aito karjalainen on sellainen ja vain sellainen, kenbo pagizee karjalakshe. Kuka ei karjalaa puhu mutta väittää "karjalainen" olevansa, on samaa luokkaa kuin "ranskalainen", joka ei puhu ranskaa.

        Luovutetulla alueella asuneet suomenkieliset ovat luovutetulla alueella asuneita suomenkielisiä. Kuten kaikki tietävät, heidän esi-isänsä alkoivat muuttaa noille alueille joskus 1600-luvulta eteenpäin luterilaisten valloittajien häädettyä oikeat karjalaiset pakolaisiksi Venäjän puolelle. He eivät siis ole karjalaisia vaan karjalansuomalaisia (samoin kuin Ruotsissa asuvat suomea puhuvat eivät ole ruotsalaisia vaan ruotsinsuomalaisia).

      • Aito karjalainen
        kaugobriha kirjoitti:

        Itsestäänselvästi tosi ja aito karjalainen on sellainen ja vain sellainen, kenbo pagizee karjalakshe. Kuka ei karjalaa puhu mutta väittää "karjalainen" olevansa, on samaa luokkaa kuin "ranskalainen", joka ei puhu ranskaa.

        Luovutetulla alueella asuneet suomenkieliset ovat luovutetulla alueella asuneita suomenkielisiä. Kuten kaikki tietävät, heidän esi-isänsä alkoivat muuttaa noille alueille joskus 1600-luvulta eteenpäin luterilaisten valloittajien häädettyä oikeat karjalaiset pakolaisiksi Venäjän puolelle. He eivät siis ole karjalaisia vaan karjalansuomalaisia (samoin kuin Ruotsissa asuvat suomea puhuvat eivät ole ruotsalaisia vaan ruotsinsuomalaisia).

        Entä sitten venäjänkarjalaiset emigrantit jotka joutuivat lähtemään maanpakoon Neuvostoliiton vainojen takia? Heille ei varmasti ole otollista vieläkään palata, kun kaikki on muuttunut. Ei varmasti koskaan. Silti ei pidä hylätä kulttuuriaan. Yhtälailla myös Suomen karjalaisilla on oma kulttuurinsa. Eihän saamelaisillakaan ole samanlaiset perinteet, kuin muilla suomalaisilla, vaikka ovatkin olleet iät ajat tämän maan asukkaita. Vaikka kieli olisikin päässyt katoamaan se ei muuta sitä mistä on lähtöisin. Ranskalaiset eivät ole joutuneet elämään maanpaossa, mutta jos näin kävisi, kyllä he voisivat olla ranskalaisia, vaikka puhuisivatkin hepreaa.

      • Evakon jälkeläinen
        Aito karjalainen kirjoitti:

        Se jonka veri on karjalaista on aina oleva karjalainen. Pelkkä Suomen kansalaisuus ei tee suomalaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö silti voisi yhtä hyvin palvella nykyistä kotimaata, omaa identiteettiään hylkäämättä. Maanpaossa elävien sukujen on tärkeä muistaa juurensa, heille ja heidän jälkeläisilleen Karjala on oleva aina se oikea. Karjalainen ortodoksisuus on tärkeä osa heidän kulttuuriperintöään eikä sitä sovi väheksyä. Kaikilla tulee olla oikeus oman kulttuurinsa säilyttämiseen.

        Juuriltansa revittynä,
        pakotettiin pakolaisiks.
        Vainolaisten vainoamat,
        ikuisesti itkettivät.

        Sitkeät nuo sisupussit,
        taipuvaiset vaan ei taitu.
        Uskossansa uhmamielet,
        perintönsä pakottamat.

      • 10+10
        kaugobriha kirjoitti:

        Itsestäänselvästi tosi ja aito karjalainen on sellainen ja vain sellainen, kenbo pagizee karjalakshe. Kuka ei karjalaa puhu mutta väittää "karjalainen" olevansa, on samaa luokkaa kuin "ranskalainen", joka ei puhu ranskaa.

        Luovutetulla alueella asuneet suomenkieliset ovat luovutetulla alueella asuneita suomenkielisiä. Kuten kaikki tietävät, heidän esi-isänsä alkoivat muuttaa noille alueille joskus 1600-luvulta eteenpäin luterilaisten valloittajien häädettyä oikeat karjalaiset pakolaisiksi Venäjän puolelle. He eivät siis ole karjalaisia vaan karjalansuomalaisia (samoin kuin Ruotsissa asuvat suomea puhuvat eivät ole ruotsalaisia vaan ruotsinsuomalaisia).

        ovat karjalaisia siinä missä rajakarjalaiset (Suomen puolella asuneet karjalankieliset) ja Venäjän karjalaisetkin. Uskonto ei ratkaise sitä, kuka on karjalainen, koska osa karjalaisistahan jäi Pähkinäsaarenrauhassa vuonna 1323 Ruotsin puolelle ja käännytettiin ensin katoliseksi ja myöhemmin luterilaisiksi. Suomen kielen kaakkoismurteet polveutuvat kantakarjalasta siinä missä karjalan kielen murteetkin.

      • Karjalan-karjalainen
        kaugobriha kirjoitti:

        Itsestäänselvästi tosi ja aito karjalainen on sellainen ja vain sellainen, kenbo pagizee karjalakshe. Kuka ei karjalaa puhu mutta väittää "karjalainen" olevansa, on samaa luokkaa kuin "ranskalainen", joka ei puhu ranskaa.

        Luovutetulla alueella asuneet suomenkieliset ovat luovutetulla alueella asuneita suomenkielisiä. Kuten kaikki tietävät, heidän esi-isänsä alkoivat muuttaa noille alueille joskus 1600-luvulta eteenpäin luterilaisten valloittajien häädettyä oikeat karjalaiset pakolaisiksi Venäjän puolelle. He eivät siis ole karjalaisia vaan karjalansuomalaisia (samoin kuin Ruotsissa asuvat suomea puhuvat eivät ole ruotsalaisia vaan ruotsinsuomalaisia).

        Kyllä Karjalaan jäi Stolbovan rauhan jälkeen porukkaa, varsinkin Laatokan pohjoispuolelle.
        Ihan karjalaisia. Sukututkimuksen mukaan omakin isäni suku asui Impilahden-Salmin seudulla jo 1500 luvun vaihteessa. Pois lähdettiin 1939. Karjalan kieltä ovat esiisäni varmasti osanneet kuten saksaakin ja venäjää. Esi-isäni piti kirjaaa tapahtumista 1700 luvulla saksaksi.

      • länsiortodoksi
        Aito karjalainen kirjoitti:

        Se jonka veri on karjalaista on aina oleva karjalainen. Pelkkä Suomen kansalaisuus ei tee suomalaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö silti voisi yhtä hyvin palvella nykyistä kotimaata, omaa identiteettiään hylkäämättä. Maanpaossa elävien sukujen on tärkeä muistaa juurensa, heille ja heidän jälkeläisilleen Karjala on oleva aina se oikea. Karjalainen ortodoksisuus on tärkeä osa heidän kulttuuriperintöään eikä sitä sovi väheksyä. Kaikilla tulee olla oikeus oman kulttuurinsa säilyttämiseen.

        että pakkosiirretyt karjalaiset varsin yleisesti ovat luulleet, että Suomessa ei muuta ortodoksisuutta ole olemassakaan. Kuitenkin koko Suomen alueella on ortodoksisuus yhtä vanhaa, saattaapa eräin osin olla jopa vanhempaakin, uskohan ei ole tullut vain Venäjän suunnasta! Myös muissa länsimaissa on ortodoksisuutta, joka ei ole venäläisperäistä. Kuitenkin he (siirtokarjalaiset) valittavat siitä, että muualla täällä on erilaisia tapoja ja perinteitä ja pitävät itsepäisesti kiinni siitä, että heidän perinteensä on ainoa oikea. Venäläis-karjalaiset perinteet eivät ole suomalaisia, suomalais-suomalaiset ovat! Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis SUOMALAISIA!

      • Evakon jälkeläinen
        länsiortodoksi kirjoitti:

        että pakkosiirretyt karjalaiset varsin yleisesti ovat luulleet, että Suomessa ei muuta ortodoksisuutta ole olemassakaan. Kuitenkin koko Suomen alueella on ortodoksisuus yhtä vanhaa, saattaapa eräin osin olla jopa vanhempaakin, uskohan ei ole tullut vain Venäjän suunnasta! Myös muissa länsimaissa on ortodoksisuutta, joka ei ole venäläisperäistä. Kuitenkin he (siirtokarjalaiset) valittavat siitä, että muualla täällä on erilaisia tapoja ja perinteitä ja pitävät itsepäisesti kiinni siitä, että heidän perinteensä on ainoa oikea. Venäläis-karjalaiset perinteet eivät ole suomalaisia, suomalais-suomalaiset ovat! Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis SUOMALAISIA!

        Mihin tutkimustuloksiin väittämäsi pohjautuu siitä, että pakkosiirretyt karjalaiset vieläpä varsin yleisesti ovat sitä mieltä, ettei Suomessa muuta ortodoksisuutta ole olemassakaan? Eivätköhän ne suvaitsemattomimmat homofoobikot ja ajanlaskujensa kanssa pähkäilevät tule aivan muualta kuin karjalaisortodoksien piiristä. Karjalaiset eivät mielestäni ole ensimmäisinä sotkeutumassa lillukanvarsiin ja oppiristiriitoihin.

        Jk. Antaisitte meidän vain olla rauhassa. Meidän, jotka ikuisiksi evakoiksi on luotu.

      • virsi kaunis
        10+10 kirjoitti:

        ovat karjalaisia siinä missä rajakarjalaiset (Suomen puolella asuneet karjalankieliset) ja Venäjän karjalaisetkin. Uskonto ei ratkaise sitä, kuka on karjalainen, koska osa karjalaisistahan jäi Pähkinäsaarenrauhassa vuonna 1323 Ruotsin puolelle ja käännytettiin ensin katoliseksi ja myöhemmin luterilaisiksi. Suomen kielen kaakkoismurteet polveutuvat kantakarjalasta siinä missä karjalan kielen murteetkin.

        "Uskonto ei ratkaise sitä, kuka on karjalainen, koska osa karjalaisistahan jäi Pähkinäsaarenrauhassa vuonna 1323 Ruotsin puolelle ja käännytettiin ensin katoliseksi ja myöhemmin luterilaisiksi."

        Joka ei puhu karjalaa, ei ole karjalainen, ja joka jäi Ruotsin puolelle pyhästä oikeasta uskosta luopuen, on luopio.

      • Karjalanpaisti
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        Mihin tutkimustuloksiin väittämäsi pohjautuu siitä, että pakkosiirretyt karjalaiset vieläpä varsin yleisesti ovat sitä mieltä, ettei Suomessa muuta ortodoksisuutta ole olemassakaan? Eivätköhän ne suvaitsemattomimmat homofoobikot ja ajanlaskujensa kanssa pähkäilevät tule aivan muualta kuin karjalaisortodoksien piiristä. Karjalaiset eivät mielestäni ole ensimmäisinä sotkeutumassa lillukanvarsiin ja oppiristiriitoihin.

        Jk. Antaisitte meidän vain olla rauhassa. Meidän, jotka ikuisiksi evakoiksi on luotu.

        Evakon jälkeläinen puhuu asiaa. Karjalaisilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus harjoittaa omaa kulttuuriaan, johon kuuluu olennaisena osana myös ortodoksisuus. Ortodoksit eivät ole homogeeninen ryhmä. Tuskin kukaan haluaisi pakkokäännyttää esimerkiksi kaikkia Suomen buddhalaisia? Se mitä täällä on ehdotettu Karjalan ortodokseille tehtävän kuulostaa aivan yhtä älyttömältä; kyseessä on meidän uskontomme! Mitä taas kielikysymykseen tulee, se ei muuta karjalaisuutta suuntaan tai toiseen. Puhe on aina enemmän tai vähemmän pintaa. Kansallinen identiteetti on jotakin paljon syvällisempää.

        Liiasta nationalismista ei koskaan seuraa hyvää. Täytyy ymmärtää, ettei isänmaa tarkoita kaikille pelkästään nykyistä Suomea. Luulisi tämän karjalaisvihan hautautuneen jo 1940-luvulle.

      • länsiortodoksi
        Karjalanpaisti kirjoitti:

        Evakon jälkeläinen puhuu asiaa. Karjalaisilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus harjoittaa omaa kulttuuriaan, johon kuuluu olennaisena osana myös ortodoksisuus. Ortodoksit eivät ole homogeeninen ryhmä. Tuskin kukaan haluaisi pakkokäännyttää esimerkiksi kaikkia Suomen buddhalaisia? Se mitä täällä on ehdotettu Karjalan ortodokseille tehtävän kuulostaa aivan yhtä älyttömältä; kyseessä on meidän uskontomme! Mitä taas kielikysymykseen tulee, se ei muuta karjalaisuutta suuntaan tai toiseen. Puhe on aina enemmän tai vähemmän pintaa. Kansallinen identiteetti on jotakin paljon syvällisempää.

        Liiasta nationalismista ei koskaan seuraa hyvää. Täytyy ymmärtää, ettei isänmaa tarkoita kaikille pelkästään nykyistä Suomea. Luulisi tämän karjalaisvihan hautautuneen jo 1940-luvulle.

        kuin väittää, että heidän kulttuurinsa on ainoa oikea, mitä kuitenkin tapahtuu! Useimmat tuntemistani siirtokarjalais-ortodokseista eivät esim. tunne ortodoksisia hautaustapoja ja monia muita, ortodoksiseen uskoon liittyviä tapoja, puhumattakaan, että olisivat siirtäneet edes sen oman tuntemuksensa jälkeläisilleen, jotka eivät edes käy kirkossa!
        Oman (esim. karjalaisen) kulttuurinsa harjoittaminen ja ortodoksisen kirkkokäyttäytymisen ja -tapojen tuntemus ovat kaksi eri asia. Kulttuurissa syntynyt ei välttämättä tunne johonkin erilliseen asiaan liittyviä tapoja ja käytäntöjä, ellei niitä ole hänelle OPETETTU! "Äidinmaidossa! ne eivät itsestään tartu!

      • Evakon jälkeläinen
        länsiortodoksi kirjoitti:

        kuin väittää, että heidän kulttuurinsa on ainoa oikea, mitä kuitenkin tapahtuu! Useimmat tuntemistani siirtokarjalais-ortodokseista eivät esim. tunne ortodoksisia hautaustapoja ja monia muita, ortodoksiseen uskoon liittyviä tapoja, puhumattakaan, että olisivat siirtäneet edes sen oman tuntemuksensa jälkeläisilleen, jotka eivät edes käy kirkossa!
        Oman (esim. karjalaisen) kulttuurinsa harjoittaminen ja ortodoksisen kirkkokäyttäytymisen ja -tapojen tuntemus ovat kaksi eri asia. Kulttuurissa syntynyt ei välttämättä tunne johonkin erilliseen asiaan liittyviä tapoja ja käytäntöjä, ellei niitä ole hänelle OPETETTU! "Äidinmaidossa! ne eivät itsestään tartu!

        Mitähän antipatioita sinulla on meitä ja heimoamme kohtaan? Herjaavilta kuulostavia ovat nuo väittämäsi liittyen siirtokarjalaisiin ortodokseihin. Väität tuntevasi hyvinkin paljon heimoveljiäni/-sisariani, jotka eivät edes käyttäytymistapoja tunne nuo vähä-älyiset ja OPETTAMATTOMAT? Olisiko kenties kunnianloukkaussyytteen paikka, se kun on muotia nykyisin. Toisaalta jos vaihtehtoina punnitaan riittitavat orjallisesti noudatettuna vaiko oikea henki, niin tuossapa miettimistä itsekullekin.

        Väitätkö kuten siltä vähän vaikuutaisi tekstisi pohjalta, että lukutaidottomat/OPETTAMATTOMAT siirtokarjalaiset ortodoksit olivat vielä pari vuosisataa sitten kaukana jumalyhteydestä kun eivät tapoja tunteneet, eikä heitä kukaan tavoille ollut OPETTANUT. Pappi kun suvaitsi kylässä käydä noin kerran vuoden aikana.

      • rupesi luopioiksi
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        Mitähän antipatioita sinulla on meitä ja heimoamme kohtaan? Herjaavilta kuulostavia ovat nuo väittämäsi liittyen siirtokarjalaisiin ortodokseihin. Väität tuntevasi hyvinkin paljon heimoveljiäni/-sisariani, jotka eivät edes käyttäytymistapoja tunne nuo vähä-älyiset ja OPETTAMATTOMAT? Olisiko kenties kunnianloukkaussyytteen paikka, se kun on muotia nykyisin. Toisaalta jos vaihtehtoina punnitaan riittitavat orjallisesti noudatettuna vaiko oikea henki, niin tuossapa miettimistä itsekullekin.

        Väitätkö kuten siltä vähän vaikuutaisi tekstisi pohjalta, että lukutaidottomat/OPETTAMATTOMAT siirtokarjalaiset ortodoksit olivat vielä pari vuosisataa sitten kaukana jumalyhteydestä kun eivät tapoja tunteneet, eikä heitä kukaan tavoille ollut OPETTANUT. Pappi kun suvaitsi kylässä käydä noin kerran vuoden aikana.

        Mikä osuus siirtokarjalaisista vaihtoi uskontonsa luterilaiseksi?

        No kaikki eivät sitä tehneet (vaan ehkä vain puolet), siitä heille hatunnosto.

        Mutta onko tämä näin? Eikö ortodoksisen uskon totuudet sisäistänyt kristitty ennemmin anna ilomielin tappaa itsensä kuin ryhtyy luopioksi, vaikka miten maalainen olisi?

        Mutta varmaan Karjalassa ei juuri luettu pyhien marttyyrien elämäkertoja, tai jos luettiin, moniko niistä ymmärsi tai näki niissä jonkin esikuvallisen arvon.

        Mitä tulee uskonnollisuuteen Karjalan ortodoksien keskuudessa (siitä on säilynyt myös kirjallisia kuvauksia), hurskaus ja uskonnollinen valistuneisuus ikävä kyllä vaikuttavat olleen ennemmin poikkeus kuin sääntö. Mutta mistä kaiketi tämäkin keskustelu kumpuaa, on se yliolkaisuus, jolla nämä "äidinmaito-ortodoksit" globaaliin ortodoksiaan monesti suhtautuvat. Tuntevat itsensä täysinoppineiksi, valittuun heimoon kun kokevat kuuluvansa, ja kun joku muuta vihjaa, hänen täytyy olla vähintään venäläinen, käännynnäinen, vasta aivan viime aikoina hengellisen herätyksen kokenut uusortodoksi tai joku muu fanaattinen intoilija.

        (Jos joku ortodoksi tarjoaa paastopäivänä kirkollisessa tilaisuudessa juustoa, maitoa, kalaa, kananmunia tai paistia, mitä todennäköisimmin on kyseessä joku karjalaiset juuret omaava.)

      • mieltä!
        Karjalanpaisti kirjoitti:

        Evakon jälkeläinen puhuu asiaa. Karjalaisilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus harjoittaa omaa kulttuuriaan, johon kuuluu olennaisena osana myös ortodoksisuus. Ortodoksit eivät ole homogeeninen ryhmä. Tuskin kukaan haluaisi pakkokäännyttää esimerkiksi kaikkia Suomen buddhalaisia? Se mitä täällä on ehdotettu Karjalan ortodokseille tehtävän kuulostaa aivan yhtä älyttömältä; kyseessä on meidän uskontomme! Mitä taas kielikysymykseen tulee, se ei muuta karjalaisuutta suuntaan tai toiseen. Puhe on aina enemmän tai vähemmän pintaa. Kansallinen identiteetti on jotakin paljon syvällisempää.

        Liiasta nationalismista ei koskaan seuraa hyvää. Täytyy ymmärtää, ettei isänmaa tarkoita kaikille pelkästään nykyistä Suomea. Luulisi tämän karjalaisvihan hautautuneen jo 1940-luvulle.

        "Täytyy ymmärtää, ettei isänmaa tarkoita kaikille pelkästään nykyistä Suomea."

        Kasvavalle joukolle suomalaisia ortodokseja isänmaa tarkoittaa enenevässä määrin lähes mitä tahansa muuta kuin nykyistä Suomea, jonka typerysten valtaan äänestämä ateistihallinto pyrkii kaikin voimin tuhoamaan aina vain pahemmin.

      • Äidinmaito-ort.
        rupesi luopioiksi kirjoitti:

        Mikä osuus siirtokarjalaisista vaihtoi uskontonsa luterilaiseksi?

        No kaikki eivät sitä tehneet (vaan ehkä vain puolet), siitä heille hatunnosto.

        Mutta onko tämä näin? Eikö ortodoksisen uskon totuudet sisäistänyt kristitty ennemmin anna ilomielin tappaa itsensä kuin ryhtyy luopioksi, vaikka miten maalainen olisi?

        Mutta varmaan Karjalassa ei juuri luettu pyhien marttyyrien elämäkertoja, tai jos luettiin, moniko niistä ymmärsi tai näki niissä jonkin esikuvallisen arvon.

        Mitä tulee uskonnollisuuteen Karjalan ortodoksien keskuudessa (siitä on säilynyt myös kirjallisia kuvauksia), hurskaus ja uskonnollinen valistuneisuus ikävä kyllä vaikuttavat olleen ennemmin poikkeus kuin sääntö. Mutta mistä kaiketi tämäkin keskustelu kumpuaa, on se yliolkaisuus, jolla nämä "äidinmaito-ortodoksit" globaaliin ortodoksiaan monesti suhtautuvat. Tuntevat itsensä täysinoppineiksi, valittuun heimoon kun kokevat kuuluvansa, ja kun joku muuta vihjaa, hänen täytyy olla vähintään venäläinen, käännynnäinen, vasta aivan viime aikoina hengellisen herätyksen kokenut uusortodoksi tai joku muu fanaattinen intoilija.

        (Jos joku ortodoksi tarjoaa paastopäivänä kirkollisessa tilaisuudessa juustoa, maitoa, kalaa, kananmunia tai paistia, mitä todennäköisimmin on kyseessä joku karjalaiset juuret omaava.)

        Kiitoksia syvästä uskonnollisesta opetuksesta. Häpeän itseni ja esi-isieni puolesta, me emme ole lukeneet pyhien marttyyrien elämänkertoja, hurskaus ja uskonnollinen valistuneisuus on ollut luvattoman heikkoa, globaali ortodoksia on tuntematon käsite.
        Ainoa lohtu on että tapaan tuonpuoleisessa kaikki sukulaiseni siellä kuumemmalla puolella. Sitten voimmekin panna elämän risaiseksi kun täällä ruotsien mailla oli niin ankeaa.

      • Evakon jälkeläinen
        rupesi luopioiksi kirjoitti:

        Mikä osuus siirtokarjalaisista vaihtoi uskontonsa luterilaiseksi?

        No kaikki eivät sitä tehneet (vaan ehkä vain puolet), siitä heille hatunnosto.

        Mutta onko tämä näin? Eikö ortodoksisen uskon totuudet sisäistänyt kristitty ennemmin anna ilomielin tappaa itsensä kuin ryhtyy luopioksi, vaikka miten maalainen olisi?

        Mutta varmaan Karjalassa ei juuri luettu pyhien marttyyrien elämäkertoja, tai jos luettiin, moniko niistä ymmärsi tai näki niissä jonkin esikuvallisen arvon.

        Mitä tulee uskonnollisuuteen Karjalan ortodoksien keskuudessa (siitä on säilynyt myös kirjallisia kuvauksia), hurskaus ja uskonnollinen valistuneisuus ikävä kyllä vaikuttavat olleen ennemmin poikkeus kuin sääntö. Mutta mistä kaiketi tämäkin keskustelu kumpuaa, on se yliolkaisuus, jolla nämä "äidinmaito-ortodoksit" globaaliin ortodoksiaan monesti suhtautuvat. Tuntevat itsensä täysinoppineiksi, valittuun heimoon kun kokevat kuuluvansa, ja kun joku muuta vihjaa, hänen täytyy olla vähintään venäläinen, käännynnäinen, vasta aivan viime aikoina hengellisen herätyksen kokenut uusortodoksi tai joku muu fanaattinen intoilija.

        (Jos joku ortodoksi tarjoaa paastopäivänä kirkollisessa tilaisuudessa juustoa, maitoa, kalaa, kananmunia tai paistia, mitä todennäköisimmin on kyseessä joku karjalaiset juuret omaava.)

        tule sen jälkeen tänne viisastelemaan jos vielä jälkihäpeältäsi siihen kykenet. Taas on herralla (näin oletan) tutkittua tilastotietoa käytettävänään. Lienetkö itse jokin tutkija kun noin hyvin asioista näytät perillä olevan. Jopa puolet olisi väittämäsi mukaan ns. luopioita. Ottaen huomioon voimakkaan ryssävihan, vihan jonka luterilainen Suomen kansa konkreettisesti kohdisti juuri evakko-ortodokseihin menneinä vuosikymmeninä, en tuomitse itse noita uskontokuntaa vaihtaneita, jotka jokapäiväisen helvetin sijaan vaihtoivat siedettävämpään olotilaan luterilaisina. Paljon noita uskontokuntaa vaihtaneita ei ole ollut omassa lähisuvussani. Lieneekö sukujuuremme sitten perustettu vahvemmalle kalliolle. Tiedän häntä sitten.

        Millä on teitä käännynnäisiä tai muutoin "länsisuomalaisia" ortodokseja koeteltu? Nykyisin kun media suitsuttaa mystisen uskontomme perään, on hyvin trendikästä liidellä parrasvaloissa uskonlähettiläänä ja jumalviisautta viestittävänä.

        Mitä tulee tuohon paastoamiseen, kannan itse enemmänkin huolta yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnista kuin muotoseikoista, joita itse en kuitenkaan millään muotoa väheksy. Toisista seurakunnista en mitään tiedä, joten jäävään itseni niiden kertomisesta. Omastani jotain tiedän tai ainakin oletan tietäväni. Ensinnäkin kirkkoon kuuluvista käy säännöllisesti kirkossa vain hyvin pieni osa. Kirkossa kävijöistä eivät kaikki paastoa Suuren Paaston aikanakaan, puhumattakaan että osallistuisivat katumuksensakramenttiin tuona aikana. No tämmöstähän se on oppimattomien, tapoja tuntemattomien keskuudessa uskonnollinen elämänmeno. Kaikesta huolimatta yhteinen ilo ja yhteenkuuluvaisuus on ulkopulistenkin havaittavissa.

      • MUOTOSEIKKA!
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        tule sen jälkeen tänne viisastelemaan jos vielä jälkihäpeältäsi siihen kykenet. Taas on herralla (näin oletan) tutkittua tilastotietoa käytettävänään. Lienetkö itse jokin tutkija kun noin hyvin asioista näytät perillä olevan. Jopa puolet olisi väittämäsi mukaan ns. luopioita. Ottaen huomioon voimakkaan ryssävihan, vihan jonka luterilainen Suomen kansa konkreettisesti kohdisti juuri evakko-ortodokseihin menneinä vuosikymmeninä, en tuomitse itse noita uskontokuntaa vaihtaneita, jotka jokapäiväisen helvetin sijaan vaihtoivat siedettävämpään olotilaan luterilaisina. Paljon noita uskontokuntaa vaihtaneita ei ole ollut omassa lähisuvussani. Lieneekö sukujuuremme sitten perustettu vahvemmalle kalliolle. Tiedän häntä sitten.

        Millä on teitä käännynnäisiä tai muutoin "länsisuomalaisia" ortodokseja koeteltu? Nykyisin kun media suitsuttaa mystisen uskontomme perään, on hyvin trendikästä liidellä parrasvaloissa uskonlähettiläänä ja jumalviisautta viestittävänä.

        Mitä tulee tuohon paastoamiseen, kannan itse enemmänkin huolta yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnista kuin muotoseikoista, joita itse en kuitenkaan millään muotoa väheksy. Toisista seurakunnista en mitään tiedä, joten jäävään itseni niiden kertomisesta. Omastani jotain tiedän tai ainakin oletan tietäväni. Ensinnäkin kirkkoon kuuluvista käy säännöllisesti kirkossa vain hyvin pieni osa. Kirkossa kävijöistä eivät kaikki paastoa Suuren Paaston aikanakaan, puhumattakaan että osallistuisivat katumuksensakramenttiin tuona aikana. No tämmöstähän se on oppimattomien, tapoja tuntemattomien keskuudessa uskonnollinen elämänmeno. Kaikesta huolimatta yhteinen ilo ja yhteenkuuluvaisuus on ulkopulistenkin havaittavissa.

        "Mitä tulee tuohon paastoamiseen, kannan itse enemmänkin huolta yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnista kuin muotoseikoista"

        Niinhän tuossa ylempänä jo arveltiin karjalaiseen perinteeseen kuuluvan.

      • Evakon jälkeläinen
        MUOTOSEIKKA! kirjoitti:

        "Mitä tulee tuohon paastoamiseen, kannan itse enemmänkin huolta yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnista kuin muotoseikoista"

        Niinhän tuossa ylempänä jo arveltiin karjalaiseen perinteeseen kuuluvan.

        Mietippä sitä, mitä hyötyä on paastolla (tiukallakin) jos hedelmät siitä ovat happamia ja karvaita. Pelkkää kulissia ja itsensä kiusaamista. Mikä sinä olet sanomaan yhtään mitään minun paastostani, pitäisit vain huolta omastasi. Mitä se edes sinulle kuuluu paastoanko vai en.

        Jk. Jokos muuten itse olet käynyt osallistumassa synninkatumuksen sakramenttiin Suuren Paaston aikana? Minä kävin jo tänään ennen EPL:aa.

      • Kyllä tämä tästä
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        Mietippä sitä, mitä hyötyä on paastolla (tiukallakin) jos hedelmät siitä ovat happamia ja karvaita. Pelkkää kulissia ja itsensä kiusaamista. Mikä sinä olet sanomaan yhtään mitään minun paastostani, pitäisit vain huolta omastasi. Mitä se edes sinulle kuuluu paastoanko vai en.

        Jk. Jokos muuten itse olet käynyt osallistumassa synninkatumuksen sakramenttiin Suuren Paaston aikana? Minä kävin jo tänään ennen EPL:aa.

        "Mietippä sitä, mitä hyötyä on paastolla (tiukallakin) jos hedelmät siitä ovat happamia ja karvaita. Pelkkää kulissia ja itsensä kiusaamista."

        Paasto on kulissia vain jos se jätetään pitämättä joihinkin hämäriin verukkeisiin vedoten. Kuten Kristus opettaa: "Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."

        "Jk. Jokos muuten itse olet käynyt osallistumassa synninkatumuksen sakramenttiin Suuren Paaston aikana? Minä kävin jo tänään ennen EPL:aa."

        Vakaumukselliset ortodoksit eivät tavallisesti mitenkään rohkene vastaanottaa Kristuksen pyhiä salaisuuksia ennen edeltävää katumuksen sakramenttia, koska he tietävät, että muutoin on olemassa vaara, että ne eivät koidu sielun ja ruumiin parannukseksi. (Kuten p. apostoli Paavali asian ilmaisee: "Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.")

      • Evakon jälkeläinen
        Kyllä tämä tästä kirjoitti:

        "Mietippä sitä, mitä hyötyä on paastolla (tiukallakin) jos hedelmät siitä ovat happamia ja karvaita. Pelkkää kulissia ja itsensä kiusaamista."

        Paasto on kulissia vain jos se jätetään pitämättä joihinkin hämäriin verukkeisiin vedoten. Kuten Kristus opettaa: "Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."

        "Jk. Jokos muuten itse olet käynyt osallistumassa synninkatumuksen sakramenttiin Suuren Paaston aikana? Minä kävin jo tänään ennen EPL:aa."

        Vakaumukselliset ortodoksit eivät tavallisesti mitenkään rohkene vastaanottaa Kristuksen pyhiä salaisuuksia ennen edeltävää katumuksen sakramenttia, koska he tietävät, että muutoin on olemassa vaara, että ne eivät koidu sielun ja ruumiin parannukseksi. (Kuten p. apostoli Paavali asian ilmaisee: "Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.")

        "Vakaumukselliset ortodoksit eivät tavallisesti mitenkään rohkene vastaanottaa Kristuksen pyhiä salaisuuksia ennen edeltävää katumuksen sakramenttia"

        Taitaa olla noita mainitsemiasi "vakaumuksellisia" vain venäläisperäisissä ortodokseissa.

        Tietynlaisia "vakaumuksellisia" vilisee meidänkin kirkkokunnassamme aivan riittämiin. Vakaumuksensa tähden heillä on kivet valmiina jo molemmissa käsissään. Vakaumuksensa tähden he tuomitsevat toisin ajattelijat heidän hereettisyytensä/syntisyytensä tähden. Vakaumuksensa tähden heidän on puhdistettava kirkkomme putipuhtaaksi noista saastuneista ja kirkkoa saastuttavista. Vakaumuksensa tähden he eivät tarvinne itse synninkatumuksen sakramenttia kun ovat syyttömiä ja synnittömiä.

      • tätäpäivää
        Aito karjalainen kirjoitti:

        Se jonka veri on karjalaista on aina oleva karjalainen. Pelkkä Suomen kansalaisuus ei tee suomalaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö silti voisi yhtä hyvin palvella nykyistä kotimaata, omaa identiteettiään hylkäämättä. Maanpaossa elävien sukujen on tärkeä muistaa juurensa, heille ja heidän jälkeläisilleen Karjala on oleva aina se oikea. Karjalainen ortodoksisuus on tärkeä osa heidän kulttuuriperintöään eikä sitä sovi väheksyä. Kaikilla tulee olla oikeus oman kulttuurinsa säilyttämiseen.

        Itse olen varmaan sitten täyskarjalainen, 4:stä isovanhemmasta kaikki olivat luovutetusta Karjalasta. Kuitenkin koen olevani 100 % suomalainen. Juurineni kaikkineni. Isoisäni taistelivat sodassa SUOMEN puolesta ja kotiseudun ja kaikkien suomalaisten kotiseutujen. En itse tunne mitään mielenkiintoa tähän karjala vs. muu suomi-hölmöilyyn. Ihan yhtä hyvä ortodoksi tulee hämäläisestä kuin karjalaisesta, tämähän on aivan keinotekoinen jaottelu koko juttu.

        Isovanhemmilleni kotiseudun menetys oli kova isku, usko tuki heitä ja auttoi kestämään. Mutta emme me heidän jälkeläisemme VOI elää niin, että elämme koko ajan menneessä. Meillä on karjalaiset juuret ja sitä saa kunnioittaa ja arvostaa, mutta uskonnollisessa mielessä se ei merkitse mitään. Karjalaiset eivät ole mikään 'Jumalan valittu kansa', kaikki kansat ja kaikki verenperinnöt ovat yhtä otollisia.

        Meillä suomessa Ortodoksinen kirkko on niin pieni, että eikö meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja välttää kaikkea kuppikuntailua ja riitaisuutta? Miksi monet meistä eivät osaa nähdä mikä rikkaus on esim. kirkkoon liittynyt ihminen? Pikemminkin ollaan kuin mustasukkaisia, ei suotaisi toiselle sijaa kirkossa. Ihan kuin toisen usko ja ilo uskosta olisi meiltä jotenkin pois. Eikös meidän karjalaisten etenkin pitäisi olla iloisia, avoimia ja lämpimiä ihmisiä, miksi sitten kyräilemme liittyjiä ja puhumme heistä pahaa? Jos tahdomme säilyä ja pysyä elinvoimaisina niin jokaista olemassa olevaa ja t u l e v a a jäsentä tarvitaan!

      • Bingo!
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        "Vakaumukselliset ortodoksit eivät tavallisesti mitenkään rohkene vastaanottaa Kristuksen pyhiä salaisuuksia ennen edeltävää katumuksen sakramenttia"

        Taitaa olla noita mainitsemiasi "vakaumuksellisia" vain venäläisperäisissä ortodokseissa.

        Tietynlaisia "vakaumuksellisia" vilisee meidänkin kirkkokunnassamme aivan riittämiin. Vakaumuksensa tähden heillä on kivet valmiina jo molemmissa käsissään. Vakaumuksensa tähden he tuomitsevat toisin ajattelijat heidän hereettisyytensä/syntisyytensä tähden. Vakaumuksensa tähden heidän on puhdistettava kirkkomme putipuhtaaksi noista saastuneista ja kirkkoa saastuttavista. Vakaumuksensa tähden he eivät tarvinne itse synninkatumuksen sakramenttia kun ovat syyttömiä ja synnittömiä.

        "Taitaa olla noita mainitsemiasi "vakaumuksellisia" vain venäläisperäisissä ortodokseissa."

        Lainaus ylempää: "Tuntevat itsensä täysinoppineiksi, valittuun heimoon kun kokevat kuuluvansa, ja kun joku muuta vihjaa, hänen täytyy olla VÄHINTÄÄN VENÄLÄINEN, käännynnäinen, vasta aivan viime aikoina hengellisen herätyksen kokenut uusortodoksi tai joku muu fanaattinen intoilija."

      • Evakon jälkeläinen
        Bingo! kirjoitti:

        "Taitaa olla noita mainitsemiasi "vakaumuksellisia" vain venäläisperäisissä ortodokseissa."

        Lainaus ylempää: "Tuntevat itsensä täysinoppineiksi, valittuun heimoon kun kokevat kuuluvansa, ja kun joku muuta vihjaa, hänen täytyy olla VÄHINTÄÄN VENÄLÄINEN, käännynnäinen, vasta aivan viime aikoina hengellisen herätyksen kokenut uusortodoksi tai joku muu fanaattinen intoilija."

        vaikka sitten bingoa. Syntisempiäkin uhkapelejä lienee olemassa vaanimassa paaston aikana. Jotenkin oudoksun tuon tostakin keskusteluissa viliseviä sanontoja; täysinoppinut, opetuksen omaksunut, opetuksen puutteesta kärsinyt, opettamaton e.t.c. Mikä ihmeen opettajien ja opetettavien hierarkian pakkosyöttö on meneillään?

        Kysynkin sinulta kysymyksen, johon todellakin pyydän asiallisen vastineen. Millä selität noiden pyhien ihmisten, jotka omana aikanaan erakoiksi erämaihin vetäytyivät kilvoittelemaan. Juuri nuo samat pyhät, joihin tuon tuostakin viittaatte viisailla kirjoituksillanne. Kirjoituksillanne, joilla pyritte mustamaalaamaan lukutaidottoman karjalaisortodoksisen heimon kun eivät pyhien kirjoituksiin ollet tutustuneet. Siis millä selität sen, että nuo erakot yksinäisyydessään kilvoitellessaan tulivat pyhittyneiksi ja jumalallisella ymmärryksellä/tiedolla valaistuksi? En itse ainakaan ole törmännyt yhteenkään pyhän elämänkertaan, jossa tämä pyhä olisi kertonut viisautensa lähteenä olleen säännöllisin väliajoin vierailleet viisaat teologit, jotka häntä valaisivat ja valistivat.

        Yhden pyhän kertomuksen muistan. Siinä hän kertoi oppimisensa viisaudesta seuraavasti:

        1. Paljon olen oppinut viisailta opettajiltani.
        2. Paljon opin myös viisaista kirjoista.
        3. Ylivoimaisesti eniten olen oppinut opetettaviltani.

      • Karjalanpaisti
        tätäpäivää kirjoitti:

        Itse olen varmaan sitten täyskarjalainen, 4:stä isovanhemmasta kaikki olivat luovutetusta Karjalasta. Kuitenkin koen olevani 100 % suomalainen. Juurineni kaikkineni. Isoisäni taistelivat sodassa SUOMEN puolesta ja kotiseudun ja kaikkien suomalaisten kotiseutujen. En itse tunne mitään mielenkiintoa tähän karjala vs. muu suomi-hölmöilyyn. Ihan yhtä hyvä ortodoksi tulee hämäläisestä kuin karjalaisesta, tämähän on aivan keinotekoinen jaottelu koko juttu.

        Isovanhemmilleni kotiseudun menetys oli kova isku, usko tuki heitä ja auttoi kestämään. Mutta emme me heidän jälkeläisemme VOI elää niin, että elämme koko ajan menneessä. Meillä on karjalaiset juuret ja sitä saa kunnioittaa ja arvostaa, mutta uskonnollisessa mielessä se ei merkitse mitään. Karjalaiset eivät ole mikään 'Jumalan valittu kansa', kaikki kansat ja kaikki verenperinnöt ovat yhtä otollisia.

        Meillä suomessa Ortodoksinen kirkko on niin pieni, että eikö meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja välttää kaikkea kuppikuntailua ja riitaisuutta? Miksi monet meistä eivät osaa nähdä mikä rikkaus on esim. kirkkoon liittynyt ihminen? Pikemminkin ollaan kuin mustasukkaisia, ei suotaisi toiselle sijaa kirkossa. Ihan kuin toisen usko ja ilo uskosta olisi meiltä jotenkin pois. Eikös meidän karjalaisten etenkin pitäisi olla iloisia, avoimia ja lämpimiä ihmisiä, miksi sitten kyräilemme liittyjiä ja puhumme heistä pahaa? Jos tahdomme säilyä ja pysyä elinvoimaisina niin jokaista olemassa olevaa ja t u l e v a a jäsentä tarvitaan!

        Tässä keskustelussa on nyt mennyt kansallinen identiteetti ja väittely oikeaoppisesta uskonnon harjoittamisesta kokonaan sekaisin. Moni karjalainen haluaa olla ensisijaisesti karjalainen enemmin kuin suomalainen. Tämän ei pitäisi tehdä kenestäkään huonompaa uskovaista. Jos keskusteluun otetaan mukaan suomalainen nationalismi voidaankin sitten siirtyä suoraan väittelemään myös rasismista ja militarismista. Tämä ei kuitenkaan liity uskontoon millään tavalla. Ongelman ydinhän on siinä, että tässä keskustelussa on esitetty etteivät karjalaiset olisi hyviä ortodokseja, koska heidän keskuudessaan halutaan säilyttää vanhoilliset, Karjalan seudulle ominaiset perinteet, jotka saattavat joidenkin mielestä olla ristiriidassa Suomen ortodoksisen valtakirkon eli Konstantinopolin oppien kanssa. Kyllä jotkut karjalaisetkin voivat varmasti olla rasittavia ja toisia tuomitsevia, mutta se koskee kaikkia ihmisiä eikä tätä pidä yleistää yhteenkään tiettyyn kansanryhmään. Sitä paitsi, keskustelun kaikkein tuomitsevimmat kommentit ovat tulleet täysin muilta tahoilta, kuin karjalaisten edustajilta. Suomen ortodoksien tulisikin pystyä hyväksymään ne kulttuuriset poikkeavuudet kirkon sisällä, jotka seudulla mistä ne ovat tänne kulkeutuneet ovat täysin oikeaoppisia. Mitä taas tulee näihin juustojen tarjoamisiin paaston aikana, niin se on taas kerran yksittäistapaus jota ei pidä yleistää. Se, ovatko karjalaiset olleet hartaita, on taas kerran tapauskohtaista. Kuuluuhan venäläisistäkin yli 90% tätä nykyä kirkkoon, mutta on yhtälailla kyseenalaista kuinka moni heistä oikeasti harjoittaa tätä uskontoa millään muotoa.

      • eikä mikään
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        vaikka sitten bingoa. Syntisempiäkin uhkapelejä lienee olemassa vaanimassa paaston aikana. Jotenkin oudoksun tuon tostakin keskusteluissa viliseviä sanontoja; täysinoppinut, opetuksen omaksunut, opetuksen puutteesta kärsinyt, opettamaton e.t.c. Mikä ihmeen opettajien ja opetettavien hierarkian pakkosyöttö on meneillään?

        Kysynkin sinulta kysymyksen, johon todellakin pyydän asiallisen vastineen. Millä selität noiden pyhien ihmisten, jotka omana aikanaan erakoiksi erämaihin vetäytyivät kilvoittelemaan. Juuri nuo samat pyhät, joihin tuon tuostakin viittaatte viisailla kirjoituksillanne. Kirjoituksillanne, joilla pyritte mustamaalaamaan lukutaidottoman karjalaisortodoksisen heimon kun eivät pyhien kirjoituksiin ollet tutustuneet. Siis millä selität sen, että nuo erakot yksinäisyydessään kilvoitellessaan tulivat pyhittyneiksi ja jumalallisella ymmärryksellä/tiedolla valaistuksi? En itse ainakaan ole törmännyt yhteenkään pyhän elämänkertaan, jossa tämä pyhä olisi kertonut viisautensa lähteenä olleen säännöllisin väliajoin vierailleet viisaat teologit, jotka häntä valaisivat ja valistivat.

        Yhden pyhän kertomuksen muistan. Siinä hän kertoi oppimisensa viisaudesta seuraavasti:

        1. Paljon olen oppinut viisailta opettajiltani.
        2. Paljon opin myös viisaista kirjoista.
        3. Ylivoimaisesti eniten olen oppinut opetettaviltani.

        "Siis millä selität sen, että nuo erakot yksinäisyydessään kilvoitellessaan tulivat pyhittyneiksi ja jumalallisella ymmärryksellä/tiedolla valaistuksi?"

        Erakot olivat hurskaita, näkivät vaivaa ja etsivät totuutta, eivätkä mitään uskoneet tietävänsä ilman vaivannäköä.

        Emakot taas kaikesta päätellen eivät tunne erityistä houkutusta totuuden etsintään. Näin on varmaan siksi, että he täysin vilpittömästi katsovat jo vastaanottaneensa totuuden: äidinmaidossa, valittuun heimoon kun kuuluvat.

      • Evakon jälkeläinen
        eikä mikään kirjoitti:

        "Siis millä selität sen, että nuo erakot yksinäisyydessään kilvoitellessaan tulivat pyhittyneiksi ja jumalallisella ymmärryksellä/tiedolla valaistuksi?"

        Erakot olivat hurskaita, näkivät vaivaa ja etsivät totuutta, eivätkä mitään uskoneet tietävänsä ilman vaivannäköä.

        Emakot taas kaikesta päätellen eivät tunne erityistä houkutusta totuuden etsintään. Näin on varmaan siksi, että he täysin vilpittömästi katsovat jo vastaanottaneensa totuuden: äidinmaidossa, valittuun heimoon kun kuuluvat.

        Uskon totuutta perään kuulutan. Mistä tiedät totuutta seuraavasi, totuudessa eläväsi?

        "Emakot taas kaikesta päätellen eivät tunne erityistä houkutusta totuuden etsintään"

        Sinä näytät tietävän sen mikä on totuus ja mistä sen löytää etsimällä. Valitettavasti en tyydy vastaukseen, jossa kehoitat lukemaan pyhien isien elämänkerrat ja kysymään teologeilta, missä/mikä on totuus. Yritä jotain enemmän.

        "Erakot olivat hurskaita, näkivät vaivaa ja etsivät totuutta, eivätkä mitään uskoneet tietävänsä ilman vaivannäköä"

        Mitä on vaivannäkö? Miten ihminen voi vanhurskautua näkemällä vaivaa?

        Vastauksen tähänkin tietänet kun viisas olet. Valitettavasti minua ei taaskaan tyydytä vastauksesi, jos kerrot, että opettele tuntemaan jokapäivän pyhä ja hänen elämänkertansa. Vaivaahan siinäkin näen, jos ulkoa opettelen kaikki kahdeksan sävelmistöä, että osaan oikeaoppisesti mieleni tasolla rukousveisuni päivittäin tehdä. Vaivannäöttä eivät myöskään katismat ja stikirat kohdallensa loksahda. Voisin luetteloa jatkaakin, vaan antaa olla. Eiköhän tämä jo selventynyt mitä tarkoitin. Kun nyt sitten kuitenkin olisin täysin oppinut sisäistämään kaiken oikean tiedon, olisinko minä silloin jo vanhurskautettu?

      • Evakon jälkeläinen
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        Uskon totuutta perään kuulutan. Mistä tiedät totuutta seuraavasi, totuudessa eläväsi?

        "Emakot taas kaikesta päätellen eivät tunne erityistä houkutusta totuuden etsintään"

        Sinä näytät tietävän sen mikä on totuus ja mistä sen löytää etsimällä. Valitettavasti en tyydy vastaukseen, jossa kehoitat lukemaan pyhien isien elämänkerrat ja kysymään teologeilta, missä/mikä on totuus. Yritä jotain enemmän.

        "Erakot olivat hurskaita, näkivät vaivaa ja etsivät totuutta, eivätkä mitään uskoneet tietävänsä ilman vaivannäköä"

        Mitä on vaivannäkö? Miten ihminen voi vanhurskautua näkemällä vaivaa?

        Vastauksen tähänkin tietänet kun viisas olet. Valitettavasti minua ei taaskaan tyydytä vastauksesi, jos kerrot, että opettele tuntemaan jokapäivän pyhä ja hänen elämänkertansa. Vaivaahan siinäkin näen, jos ulkoa opettelen kaikki kahdeksan sävelmistöä, että osaan oikeaoppisesti mieleni tasolla rukousveisuni päivittäin tehdä. Vaivannäöttä eivät myöskään katismat ja stikirat kohdallensa loksahda. Voisin luetteloa jatkaakin, vaan antaa olla. Eiköhän tämä jo selventynyt mitä tarkoitin. Kun nyt sitten kuitenkin olisin täysin oppinut sisäistämään kaiken oikean tiedon, olisinko minä silloin jo vanhurskautettu?

        Nämä paljon parjatut ja vähäpätöisiksi uskon tietämyksessään luokitellut karjalaiset lähes lukutaidottomina eivät voineet lukea pyhiä kirjoituksia. Eihän heillä edes kirjojakaan olisi ollut mistä olisivat voineet lukea, vaikka olisivatkin lukutaidon oppineet.

        Näkemällä vaivaa voi vanhurskautua. Mitä muuta kuin konkreettista vaivaa nämä parjatut ihmiset elävässä elämässään näkivät. Muistuu mieleeni eräskin karjalainen kylä, jonka väestöstä 99 prosenttia oli ortodokseja. Elettiin vuotta 1918, jolloin halla vei kylästä kaiken mitä vietävissä oli. Vilja ei ehtinyt valmistua, peruna paleltui. Samoin kävi marjoille ja sienille. Mitään syötäväksi kelpaavaa ei ollut talven varalle.

        Jostain syystä ilmestyi yllättäen kylän laitamille satapäinen peuralauma. Miehet tarttuivat aseisiin ja ampuivat suuren määrän peuroja, joiden lihan turvin talvesta selvittiin hengissä. Mistä nuo peurat tulivat? Kuka ne lähetti? Sattumaltako?

        Samana vuonna espanjantauti niitti viljaa myös tuossa kylässä. Itkua ja surua. Tulee mieleeni raamatun lause: "Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli".

        Mitä teki tuo oppimaton rahvas, joka ei edes pyhien kertomuksista mitään tiennyt. Alituisesti hoki sitä ainutta oppimaansa: "Hospoti pomiluize minuu riähkähistyy". Nuo oppimattomat moukat, eivät parempaan pystyneet.

        Olen heidän vertaan ja tulen ikuisesti heidän kanssaan olemaan. Jos joutuivat helvettiin oppimattomuuttaan, menen mieluusti heidän luoksensa kuoltuani.

      • lähtee lutviutumaan
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        Uskon totuutta perään kuulutan. Mistä tiedät totuutta seuraavasi, totuudessa eläväsi?

        "Emakot taas kaikesta päätellen eivät tunne erityistä houkutusta totuuden etsintään"

        Sinä näytät tietävän sen mikä on totuus ja mistä sen löytää etsimällä. Valitettavasti en tyydy vastaukseen, jossa kehoitat lukemaan pyhien isien elämänkerrat ja kysymään teologeilta, missä/mikä on totuus. Yritä jotain enemmän.

        "Erakot olivat hurskaita, näkivät vaivaa ja etsivät totuutta, eivätkä mitään uskoneet tietävänsä ilman vaivannäköä"

        Mitä on vaivannäkö? Miten ihminen voi vanhurskautua näkemällä vaivaa?

        Vastauksen tähänkin tietänet kun viisas olet. Valitettavasti minua ei taaskaan tyydytä vastauksesi, jos kerrot, että opettele tuntemaan jokapäivän pyhä ja hänen elämänkertansa. Vaivaahan siinäkin näen, jos ulkoa opettelen kaikki kahdeksan sävelmistöä, että osaan oikeaoppisesti mieleni tasolla rukousveisuni päivittäin tehdä. Vaivannäöttä eivät myöskään katismat ja stikirat kohdallensa loksahda. Voisin luetteloa jatkaakin, vaan antaa olla. Eiköhän tämä jo selventynyt mitä tarkoitin. Kun nyt sitten kuitenkin olisin täysin oppinut sisäistämään kaiken oikean tiedon, olisinko minä silloin jo vanhurskautettu?

        "Mistä tiedät totuutta seuraavasi, totuudessa eläväsi?"

        Kuka sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä?"

        "Sinä näytät tietävän sen mikä on totuus ja mistä sen löytää etsimällä. Valitettavasti en tyydy vastaukseen, jossa kehoitat lukemaan pyhien isien elämänkerrat ja kysymään teologeilta, missä/mikä on totuus."

        Missä yhteydessä olen kehottanut kysymään jotakin teologeilta?

        "Mitä on vaivannäkö? Miten ihminen voi vanhurskautua näkemällä vaivaa?"

        Pyhä Andreas kirjoittaa suuren katumuskanonin troparissa, joka luetaan ortodoksisessa jumalanpalveluksessa vuosittain suuren paaston ensimmäisenä maanantaina: "oi sielu, vaivan näöttä ei menesty toiminta eikä mietiskely." Mutta varmaan eväät ottaa oppia tuosta kanonista ovat huonot, jos ei ole käsitystä siitä, mitä vaivannäöllä voitaisiin tarkoittaa.

        "Valitettavasti minua ei taaskaan tyydytä vastauksesi, jos kerrot, että opettele tuntemaan jokapäivän pyhä ja hänen elämänkertansa. Vaivaahan siinäkin näen, jos ulkoa opettelen kaikki kahdeksan sävelmistöä, että osaan oikeaoppisesti mieleni tasolla rukousveisuni päivittäin tehdä."

        Kumpihan sinusta on sielunpelastuksen kannalta hyödyllisempää: tuntea joka päivän pyhät ja heidän elämäkertansa, vai osata ulkoa kahdeksan sävelmää, ja millä perusteella?

        "Eiköhän tämä jo selventynyt mitä tarkoitin."

        Luvalla sanoen ei kovin.

      • viimein asiaan
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        Nämä paljon parjatut ja vähäpätöisiksi uskon tietämyksessään luokitellut karjalaiset lähes lukutaidottomina eivät voineet lukea pyhiä kirjoituksia. Eihän heillä edes kirjojakaan olisi ollut mistä olisivat voineet lukea, vaikka olisivatkin lukutaidon oppineet.

        Näkemällä vaivaa voi vanhurskautua. Mitä muuta kuin konkreettista vaivaa nämä parjatut ihmiset elävässä elämässään näkivät. Muistuu mieleeni eräskin karjalainen kylä, jonka väestöstä 99 prosenttia oli ortodokseja. Elettiin vuotta 1918, jolloin halla vei kylästä kaiken mitä vietävissä oli. Vilja ei ehtinyt valmistua, peruna paleltui. Samoin kävi marjoille ja sienille. Mitään syötäväksi kelpaavaa ei ollut talven varalle.

        Jostain syystä ilmestyi yllättäen kylän laitamille satapäinen peuralauma. Miehet tarttuivat aseisiin ja ampuivat suuren määrän peuroja, joiden lihan turvin talvesta selvittiin hengissä. Mistä nuo peurat tulivat? Kuka ne lähetti? Sattumaltako?

        Samana vuonna espanjantauti niitti viljaa myös tuossa kylässä. Itkua ja surua. Tulee mieleeni raamatun lause: "Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli".

        Mitä teki tuo oppimaton rahvas, joka ei edes pyhien kertomuksista mitään tiennyt. Alituisesti hoki sitä ainutta oppimaansa: "Hospoti pomiluize minuu riähkähistyy". Nuo oppimattomat moukat, eivät parempaan pystyneet.

        Olen heidän vertaan ja tulen ikuisesti heidän kanssaan olemaan. Jos joutuivat helvettiin oppimattomuuttaan, menen mieluusti heidän luoksensa kuoltuani.

        "Nämä paljon parjatut ja vähäpätöisiksi uskon tietämyksessään luokitellut karjalaiset lähes lukutaidottomina eivät voineet lukea pyhiä kirjoituksia. Eihän heillä edes kirjojakaan olisi ollut mistä olisivat voineet lukea, vaikka olisivatkin lukutaidon oppineet."

        Juuri tästähän tässä on ollut koko ajan kysymys. Mutta nyt kun on lukutaitoa, on kirjoja, on aikaa, aineelliset puitteet aivan eri tasolla kuin sata vuotta sitten ja niin edelleen, mikä kumma se on joka tänä päivänä estää noita kirjoituksia lukemasta ja ne sisäistämästä vaan panee suhtautumaan niihin asenteella 'ei koske meitä, koska eiväthän esi-isämmekään niitä tunteneet'?

        "Alituisesti hoki sitä ainutta oppimaansa: "Hospoti pomiluize minuu riähkähistyy". Nuo oppimattomat moukat, eivät parempaan pystyneet."

        Ja moniko tänä päivänä pystyy tuohonkaan?

      • Evakon jälkeläinen
        viimein asiaan kirjoitti:

        "Nämä paljon parjatut ja vähäpätöisiksi uskon tietämyksessään luokitellut karjalaiset lähes lukutaidottomina eivät voineet lukea pyhiä kirjoituksia. Eihän heillä edes kirjojakaan olisi ollut mistä olisivat voineet lukea, vaikka olisivatkin lukutaidon oppineet."

        Juuri tästähän tässä on ollut koko ajan kysymys. Mutta nyt kun on lukutaitoa, on kirjoja, on aikaa, aineelliset puitteet aivan eri tasolla kuin sata vuotta sitten ja niin edelleen, mikä kumma se on joka tänä päivänä estää noita kirjoituksia lukemasta ja ne sisäistämästä vaan panee suhtautumaan niihin asenteella 'ei koske meitä, koska eiväthän esi-isämmekään niitä tunteneet'?

        "Alituisesti hoki sitä ainutta oppimaansa: "Hospoti pomiluize minuu riähkähistyy". Nuo oppimattomat moukat, eivät parempaan pystyneet."

        Ja moniko tänä päivänä pystyy tuohonkaan?

        Luuletko, etten itse kärsi siitä kun sukumme jäseniä en kirkossa näe. Luuletko, että osani on helppo kun yksin yritän perintöä yllä pitää. Luuletko, minun mitään voittavani murehtimisellani. Luuletko, ettei minua kosketa esi-isäimme ja äitiemme voimakas usko ja luottamus Jumalan armoon.

        Mitä minä voin tehdä asian eteen? Miten saan sukumme taas turvautumaan Jumalan armoon? Kerro se minulle kun kerta viisas olet.

      • täsmennystä
        Karjalanpaisti kirjoitti:

        Tässä keskustelussa on nyt mennyt kansallinen identiteetti ja väittely oikeaoppisesta uskonnon harjoittamisesta kokonaan sekaisin. Moni karjalainen haluaa olla ensisijaisesti karjalainen enemmin kuin suomalainen. Tämän ei pitäisi tehdä kenestäkään huonompaa uskovaista. Jos keskusteluun otetaan mukaan suomalainen nationalismi voidaankin sitten siirtyä suoraan väittelemään myös rasismista ja militarismista. Tämä ei kuitenkaan liity uskontoon millään tavalla. Ongelman ydinhän on siinä, että tässä keskustelussa on esitetty etteivät karjalaiset olisi hyviä ortodokseja, koska heidän keskuudessaan halutaan säilyttää vanhoilliset, Karjalan seudulle ominaiset perinteet, jotka saattavat joidenkin mielestä olla ristiriidassa Suomen ortodoksisen valtakirkon eli Konstantinopolin oppien kanssa. Kyllä jotkut karjalaisetkin voivat varmasti olla rasittavia ja toisia tuomitsevia, mutta se koskee kaikkia ihmisiä eikä tätä pidä yleistää yhteenkään tiettyyn kansanryhmään. Sitä paitsi, keskustelun kaikkein tuomitsevimmat kommentit ovat tulleet täysin muilta tahoilta, kuin karjalaisten edustajilta. Suomen ortodoksien tulisikin pystyä hyväksymään ne kulttuuriset poikkeavuudet kirkon sisällä, jotka seudulla mistä ne ovat tänne kulkeutuneet ovat täysin oikeaoppisia. Mitä taas tulee näihin juustojen tarjoamisiin paaston aikana, niin se on taas kerran yksittäistapaus jota ei pidä yleistää. Se, ovatko karjalaiset olleet hartaita, on taas kerran tapauskohtaista. Kuuluuhan venäläisistäkin yli 90% tätä nykyä kirkkoon, mutta on yhtälailla kyseenalaista kuinka moni heistä oikeasti harjoittaa tätä uskontoa millään muotoa.

        "Ongelman ydinhän on siinä, että tässä keskustelussa on esitetty etteivät karjalaiset olisi hyviä ortodokseja, koska heidän keskuudessaan halutaan säilyttää vanhoilliset, Karjalan seudulle ominaiset perinteet, jotka saattavat joidenkin mielestä olla ristiriidassa Suomen ortodoksisen valtakirkon eli Konstantinopolin oppien kanssa."

        Ei varsinaisesti. Ongelman (siltä osin kuin ongelmaa enää on; vanhan kaartin rivit kun jatkuvasti harvenevat luonnollista tietä, ja myös muut prosessit aiheuttavat suomalaisten 'syntymäortodoksien' suhteellisen osuuden vähenemistä) ydin on oikeasti siinä, että jotkut pyrkivät tai ovat pyrkineet melko sitkeästi määrittelemään ortodoksisuuden samaksi asiaksi kuin heidän oma heimoperinteensä, jolloin sitten niihin, jotka tuntevat ortodoksisuutta laajemmin ja sitä myötä rohkenevat osoittaa tuossa heimoperinteessä globaalin ortodoksisuuden kannalta kyseenalaisia elementtejä, kohdistuu lievimmillään epäluuloa ja pahimmillaan avointa panettelua (esimerkiksi ryssittelyä, käännynnäiseksi/fundamentalistiksi nimittelyä jne.) sen sijaan, että omia käsityksiä oltaisiin vähässäkään määrin valmiita tarkastelemaan kriittisesti.

        Erityisen pahasti menee ohi maalin esittää asiat niin, että olisi olemassa jokin Konstantinopolin ortodoksisuus ja siitä erillisiä muita ortodoksisuuksia, kuten venäläinen ja karjalainen. Todellisuudessa on ja on aina ollut vain yksi ortodoksisuus, josta sitten on jossakin päin olosuhteiden vuoksi mahdollisesti ajauduttu kauemmas. Mutta sieltä kauempaa on kuin onkin mahdollista ajautua jälleen lähemmäs, kunhan vain on valmiutta tosiasioiden tiedostamiseen.

        (Tässä auttavat aivan erityisesti kansainväliset yhteydet perinteisesti ortodoksisiin maihin, joita Kreikan ja Venäjän lisäksi on koko joukko muitakin. Sellaisen huomion joutuu kuitenkin väistämättä tekemään, että kun jonkin verran on päästy omasta uskonnosta jyvälle, ajatusten vaihto uskonasioista suomalaisten 'syntymäortodoksien' kanssa osoittautuu monessa tapauksessa paljon vaivalloisemmaksi kuin vaikka romanialaisten, vaikka kirkollinen osallistuvuus olisi samaa tasoa: siis en viittaa teologeihin vaan tavallisiin ihmisiin.)

        "Mitä taas tulee näihin juustojen tarjoamisiin paaston aikana, niin se on taas kerran yksittäistapaus jota ei pidä yleistää."

        Se muuten on kaikkea muuta kuin yksittäistapaus. (Erityisen kiusaantuneeksi olen tuntenut oloni paastopäivinä pidetyissä tilaisuuksissa, joissa on ollut läsnä etupäässä ulkomaisia ortodokseja useammasta maasta, ja sitten suomalaiset ortodoksi-isännät ovat muitta mutkitta panneet pöytään juustosalaattia ja lihapullia, ja yleensä kaikki muukin on ollut uitettua maidossa ja kermassa. Kun tätä kainosti ihmetellään, yritä siinä sitten selitellä, että tarjoilu on tullut muualta, eikä sen sisältöön ole muka voitu vaikuttaa. Ja ettei tässä nyt varmaan kuitenkaan maitoa ole: että valkoinen väri kalakeitossa on ilmeisesti saatu aikaan jollain muulla ainesosalla.)

        "Kuuluuhan venäläisistäkin yli 90% tätä nykyä kirkkoon, mutta on yhtälailla kyseenalaista kuinka moni heistä oikeasti harjoittaa tätä uskontoa millään muotoa."

        Venäläisistä varmaan merkittävä enemmistö on kastettuja. Muunlaista (muodollista) kirkkoon kuulumista sillä suunnalla ei tosin edes tunneta, mutta on täysin selvää, että se osuus venäläisistä, jolla on kirkollista harrastuneisuutta tai edes pyrkimystä sellaiseen, ei ole merkittävästi suurempi kuin suomalaisten luterilaisten kohdalla. Tämän estämättä Venäjällä mm. junissa ja lentokoneissa tarjotaan paastoaikoina paastosääntöjen mukaisia ruoka-annoksia, osin varmaan siksi, että kirkollisesti harrastuneet venäläiset, joiden määrä suomalaisista poiketen kuitenkin on kasvussa, todella pyrkivät elämään siten kuin kirkko opettaa, sen sijaan, että asettaisivat etusijalle jonkin neuvostoaikaisen heimoperinteen.

      • Koroljov
        täsmennystä kirjoitti:

        "Ongelman ydinhän on siinä, että tässä keskustelussa on esitetty etteivät karjalaiset olisi hyviä ortodokseja, koska heidän keskuudessaan halutaan säilyttää vanhoilliset, Karjalan seudulle ominaiset perinteet, jotka saattavat joidenkin mielestä olla ristiriidassa Suomen ortodoksisen valtakirkon eli Konstantinopolin oppien kanssa."

        Ei varsinaisesti. Ongelman (siltä osin kuin ongelmaa enää on; vanhan kaartin rivit kun jatkuvasti harvenevat luonnollista tietä, ja myös muut prosessit aiheuttavat suomalaisten 'syntymäortodoksien' suhteellisen osuuden vähenemistä) ydin on oikeasti siinä, että jotkut pyrkivät tai ovat pyrkineet melko sitkeästi määrittelemään ortodoksisuuden samaksi asiaksi kuin heidän oma heimoperinteensä, jolloin sitten niihin, jotka tuntevat ortodoksisuutta laajemmin ja sitä myötä rohkenevat osoittaa tuossa heimoperinteessä globaalin ortodoksisuuden kannalta kyseenalaisia elementtejä, kohdistuu lievimmillään epäluuloa ja pahimmillaan avointa panettelua (esimerkiksi ryssittelyä, käännynnäiseksi/fundamentalistiksi nimittelyä jne.) sen sijaan, että omia käsityksiä oltaisiin vähässäkään määrin valmiita tarkastelemaan kriittisesti.

        Erityisen pahasti menee ohi maalin esittää asiat niin, että olisi olemassa jokin Konstantinopolin ortodoksisuus ja siitä erillisiä muita ortodoksisuuksia, kuten venäläinen ja karjalainen. Todellisuudessa on ja on aina ollut vain yksi ortodoksisuus, josta sitten on jossakin päin olosuhteiden vuoksi mahdollisesti ajauduttu kauemmas. Mutta sieltä kauempaa on kuin onkin mahdollista ajautua jälleen lähemmäs, kunhan vain on valmiutta tosiasioiden tiedostamiseen.

        (Tässä auttavat aivan erityisesti kansainväliset yhteydet perinteisesti ortodoksisiin maihin, joita Kreikan ja Venäjän lisäksi on koko joukko muitakin. Sellaisen huomion joutuu kuitenkin väistämättä tekemään, että kun jonkin verran on päästy omasta uskonnosta jyvälle, ajatusten vaihto uskonasioista suomalaisten 'syntymäortodoksien' kanssa osoittautuu monessa tapauksessa paljon vaivalloisemmaksi kuin vaikka romanialaisten, vaikka kirkollinen osallistuvuus olisi samaa tasoa: siis en viittaa teologeihin vaan tavallisiin ihmisiin.)

        "Mitä taas tulee näihin juustojen tarjoamisiin paaston aikana, niin se on taas kerran yksittäistapaus jota ei pidä yleistää."

        Se muuten on kaikkea muuta kuin yksittäistapaus. (Erityisen kiusaantuneeksi olen tuntenut oloni paastopäivinä pidetyissä tilaisuuksissa, joissa on ollut läsnä etupäässä ulkomaisia ortodokseja useammasta maasta, ja sitten suomalaiset ortodoksi-isännät ovat muitta mutkitta panneet pöytään juustosalaattia ja lihapullia, ja yleensä kaikki muukin on ollut uitettua maidossa ja kermassa. Kun tätä kainosti ihmetellään, yritä siinä sitten selitellä, että tarjoilu on tullut muualta, eikä sen sisältöön ole muka voitu vaikuttaa. Ja ettei tässä nyt varmaan kuitenkaan maitoa ole: että valkoinen väri kalakeitossa on ilmeisesti saatu aikaan jollain muulla ainesosalla.)

        "Kuuluuhan venäläisistäkin yli 90% tätä nykyä kirkkoon, mutta on yhtälailla kyseenalaista kuinka moni heistä oikeasti harjoittaa tätä uskontoa millään muotoa."

        Venäläisistä varmaan merkittävä enemmistö on kastettuja. Muunlaista (muodollista) kirkkoon kuulumista sillä suunnalla ei tosin edes tunneta, mutta on täysin selvää, että se osuus venäläisistä, jolla on kirkollista harrastuneisuutta tai edes pyrkimystä sellaiseen, ei ole merkittävästi suurempi kuin suomalaisten luterilaisten kohdalla. Tämän estämättä Venäjällä mm. junissa ja lentokoneissa tarjotaan paastoaikoina paastosääntöjen mukaisia ruoka-annoksia, osin varmaan siksi, että kirkollisesti harrastuneet venäläiset, joiden määrä suomalaisista poiketen kuitenkin on kasvussa, todella pyrkivät elämään siten kuin kirkko opettaa, sen sijaan, että asettaisivat etusijalle jonkin neuvostoaikaisen heimoperinteen.

        Venäjä on itse asiassa harvoja Euroopan maita, joissa poliittinen johto rohkeasti tunnustaa kristillisyyden elimelliseksi osaksi maan kansallista identiteettiä. Pyhä Venäjä, oikeauskoinen ja ortodoksinen Venäjä, on nousemassa uudelleen jaloilleen. Kehitys on hidasta mutta tasaista. Ottakaa huomioon, että yli 70 vuodesta kommunistista barbarismia ja uskonnonvastaista indoktrinaatiosta ei toivuta hetkessä. Kristinuskon ihmeellinen elpyminen Venäjällä on merkki siitä, että asioihin on vaikuttamassa muitakin voimia kuin vainn ne jotka sosiologit tuntevat.

        Jos ortodoksella tai ylipäänsä kristillisellä Euroopalla on tulevaisuutta, se on Venäjän varassa. Ortodoksinen kirkko tarvitsee maallisen tukijan, jolla on voimaa takana. Venäjä on valmis suojelemaan ortodoksia uskonveljiä Balkanilla, Baltiassa, Ukrainassa, Kaukasiassa - Suomessakin. Valitettavasti osa suomalaisista ortodokseista on edelleen henkisesti neuvostoajan traumojen vankina. Karjalan menetys kirvelee evakkojen jälkeläisiä. Suomalaisen ryssävihan ikävä perinne vaikuttaa sekin. Näistä asenteista suomalaisten ortodoksien pitäisi kokonaan pystyä vapautumaan.

        Suomi on jo käytännössä pakanamaa, varsinkin Venäjään verrattuna. Sama pätee koko EU:hun useimpine kansoineen, tähän suureen Babyloniin, pakanallisen Rooman perilliseen, jolla ei ole Toisen eikä Kolmannen Rooman pyhien traditioiden kanssa mitään tekemistä. Suomalaiset - valitettavasti monet ortodoksitkin - ovat kristittyjä vain siinä määrin kuin se ei ole ristiriidassa nykylänsimaisen sekularismin, liberalismin, individualismin, hedonismin ja materialismin kanssa. Näiden epäarvojen ja kristillisten arvojen ristiriita on kuitenkin sovittamaton. Valintaa Jumalan ja saatanan valtakuntien välillä ei voi välttää. Venäläinen sielu kykenee ymmärtämään tämän suomalaista paremmin. Suuri venäläinen sielu elää, syntyy silmiemme edessä uudelleen: Dostojevskin, Solovjevin ja Solzhenitsynin perinne jatkuu, vahvistuu, voittaa. Ja tälle venäläiselle ortodoksisuudelle kuuluu alkanut vuosituhat.

      • Karjalanpaisti
        Koroljov kirjoitti:

        Venäjä on itse asiassa harvoja Euroopan maita, joissa poliittinen johto rohkeasti tunnustaa kristillisyyden elimelliseksi osaksi maan kansallista identiteettiä. Pyhä Venäjä, oikeauskoinen ja ortodoksinen Venäjä, on nousemassa uudelleen jaloilleen. Kehitys on hidasta mutta tasaista. Ottakaa huomioon, että yli 70 vuodesta kommunistista barbarismia ja uskonnonvastaista indoktrinaatiosta ei toivuta hetkessä. Kristinuskon ihmeellinen elpyminen Venäjällä on merkki siitä, että asioihin on vaikuttamassa muitakin voimia kuin vainn ne jotka sosiologit tuntevat.

        Jos ortodoksella tai ylipäänsä kristillisellä Euroopalla on tulevaisuutta, se on Venäjän varassa. Ortodoksinen kirkko tarvitsee maallisen tukijan, jolla on voimaa takana. Venäjä on valmis suojelemaan ortodoksia uskonveljiä Balkanilla, Baltiassa, Ukrainassa, Kaukasiassa - Suomessakin. Valitettavasti osa suomalaisista ortodokseista on edelleen henkisesti neuvostoajan traumojen vankina. Karjalan menetys kirvelee evakkojen jälkeläisiä. Suomalaisen ryssävihan ikävä perinne vaikuttaa sekin. Näistä asenteista suomalaisten ortodoksien pitäisi kokonaan pystyä vapautumaan.

        Suomi on jo käytännössä pakanamaa, varsinkin Venäjään verrattuna. Sama pätee koko EU:hun useimpine kansoineen, tähän suureen Babyloniin, pakanallisen Rooman perilliseen, jolla ei ole Toisen eikä Kolmannen Rooman pyhien traditioiden kanssa mitään tekemistä. Suomalaiset - valitettavasti monet ortodoksitkin - ovat kristittyjä vain siinä määrin kuin se ei ole ristiriidassa nykylänsimaisen sekularismin, liberalismin, individualismin, hedonismin ja materialismin kanssa. Näiden epäarvojen ja kristillisten arvojen ristiriita on kuitenkin sovittamaton. Valintaa Jumalan ja saatanan valtakuntien välillä ei voi välttää. Venäläinen sielu kykenee ymmärtämään tämän suomalaista paremmin. Suuri venäläinen sielu elää, syntyy silmiemme edessä uudelleen: Dostojevskin, Solovjevin ja Solzhenitsynin perinne jatkuu, vahvistuu, voittaa. Ja tälle venäläiselle ortodoksisuudelle kuuluu alkanut vuosituhat.

        Koroljov, kiitos hienosta kirjoituksestasi. Venäläisen ortodoksin sielu on hyvin lähellä karjalaista. Tällä pystytään selittämään osittain sitäkin mistä karjalaisia täällä on kritisoitu, että he uskoisivat olevansa "Jumalan valittu kansa". Asiaa ei pidä esittää näin, mutta ainakin venäjänkarjalaiset, kuten myös venäläiset, uskovat Jumalan suojelevan Pyhää Venäjää ja sen kansaa. Tästä syystä kansallinen identiteetti on yhteydessä uskoon. Suomen ortodoksit eivät usko tähän yhteyteen eivätkä siksi pysty sitä hyväksymään. Venäjän kansa on kulkenut pitkän matkan Neuvostoliiton ajoista. Pyhään Venäjään on kuitenkin vielä paljon matkaa, mutta toivo elää.

        Mitä taas tulee "yhteenvedon täsmennykseen" niin ensinnäkin haluaisin tarttua siihen, että on arveluttavaa esittää, että olisi olemassa vain yksi "ortodoksisuus" josta oltaisiin ajauduttu kauemmas. Kuka ensinnäkään pystyy täysin puolueettomasti määrittelemään mikä patriarkaatti on sitten lähimpänä tätä todellista ortodoksisuutta tai mitä se edes on? On totta, että uskonnon perusoppi on ortodokseilla yhtenäinen mutta rituaaliset perinteet, joista karjalaisia täällä onkin lähinnä moitittu, ovat kulttuurihistoriallisesti sidonnaisia ja niissä ilmenee erityispiirteitä. Täällä esimerkiksi syytettiin, etteivät karjalaiset osaisi haudata ihmisiä oikein. On totta, että karjalaisuudessa sekoittuvat pakanalliset Kalevalan aikaiset perinteet ja kristillisyys. Esimerkiksi Venäjän Karjalasta löytyy edelleen hautoja, joissa miehen ristin alle on kumottu puinen vene. Valitettavasti tämäkin ikivanha perinne monen muun ohella on jäänyt rajantakaiseen Karjalaan. On väärin tuomita tämänkaltaiset hienot kulttuuriset perinteet vääräoppisiksi, etenkään kun kyseessä ei ole pakanan hauta vaan aidon karjalaisen ortodoksin.

        Kiinnostaisi tietää ovatko nämä paastotarjoilut olleet kirkkoon liittyviä tilaisuuksia vai yksittäishenkilöiden tapaamisia? Suurin osahan ei vietä paastoa millään tavalla, eli ehkä tämä halutaan kärjistää karjalaisiin, koska heidän ollessa määrällisesti pieni ryhmä se pääsee helposti korostumaan, kun heistä näin ollen määrällisesti vieläkin pienempi osa paastoaa. Tai sitten vai satut tuntemaan todella huonoja esimerkkejä karjalaisista? Tämän palstan kirjoittajista moni lienee kiihkeä uskovainen joten tälläisista "rikkomuksista" halutaan tuomita helposti, vaikka tavallisen kansan kesken asia ei ole edes kovin vakava.

      • puusta pitkään
        Karjalanpaisti kirjoitti:

        Koroljov, kiitos hienosta kirjoituksestasi. Venäläisen ortodoksin sielu on hyvin lähellä karjalaista. Tällä pystytään selittämään osittain sitäkin mistä karjalaisia täällä on kritisoitu, että he uskoisivat olevansa "Jumalan valittu kansa". Asiaa ei pidä esittää näin, mutta ainakin venäjänkarjalaiset, kuten myös venäläiset, uskovat Jumalan suojelevan Pyhää Venäjää ja sen kansaa. Tästä syystä kansallinen identiteetti on yhteydessä uskoon. Suomen ortodoksit eivät usko tähän yhteyteen eivätkä siksi pysty sitä hyväksymään. Venäjän kansa on kulkenut pitkän matkan Neuvostoliiton ajoista. Pyhään Venäjään on kuitenkin vielä paljon matkaa, mutta toivo elää.

        Mitä taas tulee "yhteenvedon täsmennykseen" niin ensinnäkin haluaisin tarttua siihen, että on arveluttavaa esittää, että olisi olemassa vain yksi "ortodoksisuus" josta oltaisiin ajauduttu kauemmas. Kuka ensinnäkään pystyy täysin puolueettomasti määrittelemään mikä patriarkaatti on sitten lähimpänä tätä todellista ortodoksisuutta tai mitä se edes on? On totta, että uskonnon perusoppi on ortodokseilla yhtenäinen mutta rituaaliset perinteet, joista karjalaisia täällä onkin lähinnä moitittu, ovat kulttuurihistoriallisesti sidonnaisia ja niissä ilmenee erityispiirteitä. Täällä esimerkiksi syytettiin, etteivät karjalaiset osaisi haudata ihmisiä oikein. On totta, että karjalaisuudessa sekoittuvat pakanalliset Kalevalan aikaiset perinteet ja kristillisyys. Esimerkiksi Venäjän Karjalasta löytyy edelleen hautoja, joissa miehen ristin alle on kumottu puinen vene. Valitettavasti tämäkin ikivanha perinne monen muun ohella on jäänyt rajantakaiseen Karjalaan. On väärin tuomita tämänkaltaiset hienot kulttuuriset perinteet vääräoppisiksi, etenkään kun kyseessä ei ole pakanan hauta vaan aidon karjalaisen ortodoksin.

        Kiinnostaisi tietää ovatko nämä paastotarjoilut olleet kirkkoon liittyviä tilaisuuksia vai yksittäishenkilöiden tapaamisia? Suurin osahan ei vietä paastoa millään tavalla, eli ehkä tämä halutaan kärjistää karjalaisiin, koska heidän ollessa määrällisesti pieni ryhmä se pääsee helposti korostumaan, kun heistä näin ollen määrällisesti vieläkin pienempi osa paastoaa. Tai sitten vai satut tuntemaan todella huonoja esimerkkejä karjalaisista? Tämän palstan kirjoittajista moni lienee kiihkeä uskovainen joten tälläisista "rikkomuksista" halutaan tuomita helposti, vaikka tavallisen kansan kesken asia ei ole edes kovin vakava.

        "Kuka ensinnäkään pystyy täysin puolueettomasti määrittelemään mikä patriarkaatti on sitten lähimpänä tätä todellista ortodoksisuutta tai mitä se edes on?"

        Ei ajauduttaisi sofisteriaan. Kas kun ortodoksisuuden referenssit löytyvät jumalanpalvelusteksteistämme, pyhien isien kirjoituksista ja yleissitoviksi hyväksyttyjen kirkolliskokousten päätöksistä, ja ovat kirjallisessa muodossa jokaisen lukutaitoisen saatavilla (jos ei kaikin osin suomeksi, niin sivistyskielillä kuitenkin, joita yhä useampi suomalainenkin tätä nykyä osaa).

        "mutta rituaaliset perinteet, joista karjalaisia täällä onkin lähinnä moitittu, ovat kulttuurihistoriallisesti sidonnaisia ja niissä ilmenee erityispiirteitä."

        Aivan, mutta sikäli kuin rituaalisten perinteiden väitetään olevan ortodoksisia, on niitä tarkasteltava ortodoksisen kirkon oppia vasten. Jos ristiriitaa ei havaita, perinteet ovat päteviä, mutta jos havaitaan, perinteet eivät ole päteviä.

        Kritiikki siis ei kohdistu perinteisiin vaan tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen sitä koskien, mitkä perinteet kestävät kriittisen tarkastelun ortodoksista uskonoppia vasten ja mitkä eivät.

        "Täällä esimerkiksi syytettiin, etteivät karjalaiset osaisi haudata ihmisiä oikein."

        Miten on mahdollista haudata ihmisiä väärin? Paitsi tietysti ehkä hyväksymällä jokin sellainen kuin polttohautaus ja väittämällä, että ortodoksisuudessa se, poltetaanko ruumis vai eikö, olisi yhdentekevää. Tai väittämällä, että lyhentämätön hautaustoimitus on virheellinen (tai hyperkorrekti) sillä perusteella, että karjalaiseen ja muuhun paikallisperinteeseen muka olennaisena osana kuuluu hautaustoimituksen eri tavoin mielivaltainen lyhentely. Tai että psalttarin lukeminen äskennukkuneen arkun ääressä ja muistopalvelusten toimittaminen määräpäivinä eivät edustaisi ortodoksisuutta sen vuoksi, ettei suomalaiseen perinteeseen on aina kuulunut olla noudattamatta tällaisia tapoja erityisellä täsmällisyydellä.

        "Esimerkiksi Venäjän Karjalasta löytyy edelleen hautoja, joissa miehen ristin alle on kumottu puinen vene."

        Mikä ihmeen opillinen virhe tässä hautaustavassa sitten olisi?

        "Kiinnostaisi tietää ovatko nämä paastotarjoilut olleet kirkkoon liittyviä tilaisuuksia vai yksittäishenkilöiden tapaamisia?"

        Kirkkoon liittyviä tilaisuuksia sikäli kuin niitä on ollut isännöimässä tai niissä muuten läsnä Suomen ortodoksisen kirkon papistoa viitat päällä, joskus jopa piispallinen edustus.

        "Suurin osahan ei vietä paastoa millään tavalla, eli ehkä tämä halutaan kärjistää karjalaisiin, koska heidän ollessa määrällisesti pieni ryhmä se pääsee helposti korostumaan, kun heistä näin ollen määrällisesti vieläkin pienempi osa paastoaa."

        On luonnollisesti viime kädessä jokaisen yksityiselämän piiriin kuuluva asia, paastoaako vai eikö ja jos niin miten. Mutta ei-yksityisissä tilaisuuksissa näin ei voi olla, tai jos Suomessa voi, se ei ole ongelmatonta silloin kun paikalla on vakaumuksellisia ortodokseja.

        Mutta meillä on (valitettavasti) jopa papistossa henkilöitä, jotka esittävät muiden kuullen näkemyksiä sitä koskien, että lihatuotteiden nauttiminen paastopäivänä olisi joissakin tapauksissa hyväksyttävää. Karjalaistaustainen osa papistoamme ei leimallisesti erotu tässä kysymyksessä edukseen.

      • hajahuomioita
        Koroljov kirjoitti:

        Venäjä on itse asiassa harvoja Euroopan maita, joissa poliittinen johto rohkeasti tunnustaa kristillisyyden elimelliseksi osaksi maan kansallista identiteettiä. Pyhä Venäjä, oikeauskoinen ja ortodoksinen Venäjä, on nousemassa uudelleen jaloilleen. Kehitys on hidasta mutta tasaista. Ottakaa huomioon, että yli 70 vuodesta kommunistista barbarismia ja uskonnonvastaista indoktrinaatiosta ei toivuta hetkessä. Kristinuskon ihmeellinen elpyminen Venäjällä on merkki siitä, että asioihin on vaikuttamassa muitakin voimia kuin vainn ne jotka sosiologit tuntevat.

        Jos ortodoksella tai ylipäänsä kristillisellä Euroopalla on tulevaisuutta, se on Venäjän varassa. Ortodoksinen kirkko tarvitsee maallisen tukijan, jolla on voimaa takana. Venäjä on valmis suojelemaan ortodoksia uskonveljiä Balkanilla, Baltiassa, Ukrainassa, Kaukasiassa - Suomessakin. Valitettavasti osa suomalaisista ortodokseista on edelleen henkisesti neuvostoajan traumojen vankina. Karjalan menetys kirvelee evakkojen jälkeläisiä. Suomalaisen ryssävihan ikävä perinne vaikuttaa sekin. Näistä asenteista suomalaisten ortodoksien pitäisi kokonaan pystyä vapautumaan.

        Suomi on jo käytännössä pakanamaa, varsinkin Venäjään verrattuna. Sama pätee koko EU:hun useimpine kansoineen, tähän suureen Babyloniin, pakanallisen Rooman perilliseen, jolla ei ole Toisen eikä Kolmannen Rooman pyhien traditioiden kanssa mitään tekemistä. Suomalaiset - valitettavasti monet ortodoksitkin - ovat kristittyjä vain siinä määrin kuin se ei ole ristiriidassa nykylänsimaisen sekularismin, liberalismin, individualismin, hedonismin ja materialismin kanssa. Näiden epäarvojen ja kristillisten arvojen ristiriita on kuitenkin sovittamaton. Valintaa Jumalan ja saatanan valtakuntien välillä ei voi välttää. Venäläinen sielu kykenee ymmärtämään tämän suomalaista paremmin. Suuri venäläinen sielu elää, syntyy silmiemme edessä uudelleen: Dostojevskin, Solovjevin ja Solzhenitsynin perinne jatkuu, vahvistuu, voittaa. Ja tälle venäläiselle ortodoksisuudelle kuuluu alkanut vuosituhat.

        "Valitettavasti osa suomalaisista ortodokseista on edelleen henkisesti neuvostoajan traumojen vankina."

        On, siinä missä venäläiset ovat meidät ohittaneet niistä vapautumisessa.

        "Karjalan menetys kirvelee evakkojen jälkeläisiä."

        Ja kun he lukevat Helsingin Sanomia ja katsovat televisiosta saman konsernin kanavia, he varmaan eivät helpostikaan unohda, että Karjalan menetys oli ensisijaisesti Aatos Erkon isän, talvisodan aattona ulkoministerinä toimineen Eljas Erkon ansiota.

        "Suomi on jo käytännössä pakanamaa, varsinkin Venäjään verrattuna. Sama pätee koko EU:hun useimpine kansoineen,"

        Mutta ei kaikkiin. Hyvin vahvoja poikkeuksia löytyy niin ortodoksisista (Romania, Kreikka, Kypros) kuin roomalaiskatolisista (Puola, Liettua, Portugali, Espanja, Italia, jossain määrin jopa Saksa muslimipopulaatiostaan huolimatta) jäsenmaista. Jostakin syystä ateismin ja uuspakanuuden levinneisyys on laajinta entisissä protestanttisissa maissa, joihin Suomessa sattuneesta syystä ensisijaisesti samaistutaan siinä kun vähemmän ateististen maiden tilanteesta pyritään julkisessa keskustelussa vaikenemaan. Ja niinpä käsityksemme asiasta ei kaikin osin vastaa todellista tilannetta.

      • Mihin menet Venäjä?
        Koroljov kirjoitti:

        Venäjä on itse asiassa harvoja Euroopan maita, joissa poliittinen johto rohkeasti tunnustaa kristillisyyden elimelliseksi osaksi maan kansallista identiteettiä. Pyhä Venäjä, oikeauskoinen ja ortodoksinen Venäjä, on nousemassa uudelleen jaloilleen. Kehitys on hidasta mutta tasaista. Ottakaa huomioon, että yli 70 vuodesta kommunistista barbarismia ja uskonnonvastaista indoktrinaatiosta ei toivuta hetkessä. Kristinuskon ihmeellinen elpyminen Venäjällä on merkki siitä, että asioihin on vaikuttamassa muitakin voimia kuin vainn ne jotka sosiologit tuntevat.

        Jos ortodoksella tai ylipäänsä kristillisellä Euroopalla on tulevaisuutta, se on Venäjän varassa. Ortodoksinen kirkko tarvitsee maallisen tukijan, jolla on voimaa takana. Venäjä on valmis suojelemaan ortodoksia uskonveljiä Balkanilla, Baltiassa, Ukrainassa, Kaukasiassa - Suomessakin. Valitettavasti osa suomalaisista ortodokseista on edelleen henkisesti neuvostoajan traumojen vankina. Karjalan menetys kirvelee evakkojen jälkeläisiä. Suomalaisen ryssävihan ikävä perinne vaikuttaa sekin. Näistä asenteista suomalaisten ortodoksien pitäisi kokonaan pystyä vapautumaan.

        Suomi on jo käytännössä pakanamaa, varsinkin Venäjään verrattuna. Sama pätee koko EU:hun useimpine kansoineen, tähän suureen Babyloniin, pakanallisen Rooman perilliseen, jolla ei ole Toisen eikä Kolmannen Rooman pyhien traditioiden kanssa mitään tekemistä. Suomalaiset - valitettavasti monet ortodoksitkin - ovat kristittyjä vain siinä määrin kuin se ei ole ristiriidassa nykylänsimaisen sekularismin, liberalismin, individualismin, hedonismin ja materialismin kanssa. Näiden epäarvojen ja kristillisten arvojen ristiriita on kuitenkin sovittamaton. Valintaa Jumalan ja saatanan valtakuntien välillä ei voi välttää. Venäläinen sielu kykenee ymmärtämään tämän suomalaista paremmin. Suuri venäläinen sielu elää, syntyy silmiemme edessä uudelleen: Dostojevskin, Solovjevin ja Solzhenitsynin perinne jatkuu, vahvistuu, voittaa. Ja tälle venäläiselle ortodoksisuudelle kuuluu alkanut vuosituhat.

        On käsittämätöntä millaista soopaa Koroljov suoltaa. Vaikka Venäjälle on rakennettu uusia kirkkoja, se ei muuta roistovaltion luonnetta miksikään. Korruptio ja rikollisuus pahenee, ihmiset pelkäävät miliisiä enemmän kuin muita roistoja.

        Kun lähialueilla suomalaiset auttavat mm. kirkkojen rakentamisessa, niin papitkin ovat mukana varastamassa avustusrahoja. Venäjä on kirottu joka ei koskaan nouse nykyisestä alennustilastaan. Niin kauan kuin riittää raaka-aineita myytäväksi, oligarkit ja hallitsijat varastavat kaiken. Jokainen ns. pakanamaa toimii kristillisemmin kuin muka oikeauskoinen Venäjä.

      • 37
        Evakon jälkeläinen kirjoitti:

        "Vakaumukselliset ortodoksit eivät tavallisesti mitenkään rohkene vastaanottaa Kristuksen pyhiä salaisuuksia ennen edeltävää katumuksen sakramenttia"

        Taitaa olla noita mainitsemiasi "vakaumuksellisia" vain venäläisperäisissä ortodokseissa.

        Tietynlaisia "vakaumuksellisia" vilisee meidänkin kirkkokunnassamme aivan riittämiin. Vakaumuksensa tähden heillä on kivet valmiina jo molemmissa käsissään. Vakaumuksensa tähden he tuomitsevat toisin ajattelijat heidän hereettisyytensä/syntisyytensä tähden. Vakaumuksensa tähden heidän on puhdistettava kirkkomme putipuhtaaksi noista saastuneista ja kirkkoa saastuttavista. Vakaumuksensa tähden he eivät tarvinne itse synninkatumuksen sakramenttia kun ovat syyttömiä ja synnittömiä.

        eivät opettaneet kansalle "uskontoa".
        sukupolvet venäjällä kasvoivat ilman minkääntyylistä uskontokasvatusta.
        kuionka bnyt yhtäkkiä niin hurskaiksi?

      • Evakon jälkeläinen
        37 kirjoitti:

        eivät opettaneet kansalle "uskontoa".
        sukupolvet venäjällä kasvoivat ilman minkääntyylistä uskontokasvatusta.
        kuionka bnyt yhtäkkiä niin hurskaiksi?

        Minusta kun tuntuu, että ortodoksisuus on sisäistyneenä niin venäläisiin kuin karjalaisiinkin. Se on osa identitettiämme, jota ei meiltä väkivalloin voida pois ottaa. Tietyllä tavalla sen voi näkyvistä piilottaa, mutta ei kuolettaa. Se vain meissä on. Juuri noista seikoista johtuu se, että karjalainen, kuten venäläinenkin ihminen selviää uskossaan ilman sen suurempaa opetusta/valistusta. Taipuu, mutta ei taitu.

        Mitä taas tulee ryssävihaan, josta evakkoja on syytetty toisaalla, totean, että ainakin minun tuttavapiirissäni suurimmat ryssävihaajat eivät sunkaan olleet nuo evakot, joiden maat ryssä (Neuvostoliitto)väkivallalla itselleen otti. Minun kylässäni/pitäjässäni suurimmat ryssittelijät olivat paikalliset luterilaiset, jotka ihmeellisen ryssävihansa kohdistivat vieläpä noihin eniten kärsineisiin, evakkoihin. Heitä sitten ryssiteltiin mennen tullen. Muistan itsekin poikasena pelänneeni koulumatkoja, jotka jalkaisin kuljin teitä ja polkuja pitkin. Hyvin usein oli väijymässä jossain metsän kätkössä luterilaisten lapsia, jotka käpyjä heittelivät ja huusivat, ryssä, ryssä. Mietin vain sitä, kukahan heille oli opettanut sanan ryssä ja sen ketä sillä tarkoitetaan. Ettei vain heidän vanhempansa.

      • huomioitsija
        Mihin menet Venäjä? kirjoitti:

        On käsittämätöntä millaista soopaa Koroljov suoltaa. Vaikka Venäjälle on rakennettu uusia kirkkoja, se ei muuta roistovaltion luonnetta miksikään. Korruptio ja rikollisuus pahenee, ihmiset pelkäävät miliisiä enemmän kuin muita roistoja.

        Kun lähialueilla suomalaiset auttavat mm. kirkkojen rakentamisessa, niin papitkin ovat mukana varastamassa avustusrahoja. Venäjä on kirottu joka ei koskaan nouse nykyisestä alennustilastaan. Niin kauan kuin riittää raaka-aineita myytäväksi, oligarkit ja hallitsijat varastavat kaiken. Jokainen ns. pakanamaa toimii kristillisemmin kuin muka oikeauskoinen Venäjä.

        Neuvostoajan traumat tosiaankin istuvat suomalaisilla lujassa.

    • aölksjdfö

      Helsingin seurakunnassa ei todellakaan pidetä minkäänlaisista ortodokseista millään muotoa. Provohan tämä on, mutta osittain tottakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö

      palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh
      Maailman menoa
      93
      2255

    2. Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.

      "Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläke­maksuilleen monin­kertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr
      Maailman menoa
      156
      1848

    3. Millä kolmella sanalla

      Kuvailisit kaivattuasi?
      Ikävä
      176
      1393

    4. Miltä se tuntuu olla

      vihattu ja kukaan ei puolusta?
      Ikävä
      234
      845

    5. Kyllä mä oon valmis jos sä oot

      Vaikka ja mihin... mutta paikka on väärä.
      Ikävä
      62
      769

    6. Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos

      Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol
      Maailman menoa
      11
      766

    7. Mitä mietit juuri nyt?

      🤔
      Ikävä
      65
      764

    8. Aurinkoni...

      On ikävä sua ❤️
      Ikävä
      55
      662

    9. Trumpille jälleen voitto

      Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako
      Maailman menoa
      212
      633

    10. Haluan teidät molemmat elämääni

      Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </3
      Ikävä
      49
      591
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt