Totuus varustustilanteesta ja sotavalmiudesta Talvisodan alla on selvitetty parhaiten Kari Selénin tutkimuksessa "C.G.E. Mannerheim ja hänen puolustusneuvostonsa". Mm. malli Cajander tiedettiin todeksi jo 1934, mutta paljoakaan ei ollut tehtävissä. Sinänsä suurin ongelma ei ollut mieskohtainen varustus, vaan puuttuva ilmapuolustus, panssarintorjunta ja tykistön heikko ammustilanne.Kenttätykistölle oli vain vajaa 300 000 laukausta,. jonka arviotiiin riittävän ehkä pariksi viikoksi.Silti ei kotimaista sotateollisuutta käynnistettty.
Hallituksen välinpitämättömyys vielä YH:n aikana oli syynä Mannerheimin viimeiseen erohakemukseen. Tilalle oli tarkoitus tulla kenraali Österman, mutta sota syttyi juuri kun vaihtoa alettiin toimeenpanna. Presidentti Kallio oli jo siihen suostunut.
Näin Talvisotaan
16
218
Vastaukset
- 1939
Armeija oli itse syypää tuohon kurjuuteensa. Muutaman hullun hurriupseerin lobbaamana hankittiin 2 panssarilaivaa, joihin upposi useamman vuoden kaikki määrärahat. Näin tehtiin kun kerran Ruotsillakin oli isoja sotalaivoja. Sukellusveneitäkin on moitittu liian kalliiksi hankinnaksi, mutta niiden hinta oli huomattavasti pienempi kuin Ilmarisen ja Väinämöisen hinta. Tämä oli puolustusvoimien oma ja tietoinen valinta, joten turha on syyttää siitä ketää muita.
Mitä tulee PST-tykkien puutteeseen niin armeijan "aasintuntija" riiteli vuosikaudet tykkien kalipeerista ja hanke viivästyi. Kaikki muut armeijat teki joko 20mm tai, kuten enemmistö teki, 37 mm tykkejä.
Luin juuri kirjaa Tykki taipui paperikoneeksi ja siinä on suomalaisen PST-tykkituotannon kaikki vaiheet kerrottuna melkoisen tarkasti.
Vielä kesällä 1939 olisi voitu ostaa melkeinpä mitä kalustoa tahansa, siis myytävää oli maailmalla runsaasti, mutta upseerit vaan riiteli mitä hankittaisiin ja kenelle. Kun sota alkoi 1.9.1939 niin myyntivalikoimat supistui melko olemattomiin, mutta sitten olisikin Suomelle jo kelvannut melkein mikä tahansa.
Nyt sitten syytellään Niukkasta ja Cajanderia kun vika oli armeijan itsensä.
Jokinen Jukka Tykki taipui paperikoneeksi (Valmer Rautpohja 1938-1988 50 v)
Valmet paperikoneet oy, 1988, 291 s., painos: 1- Marsares
Panssarilaivat hankittiin aikansa vahvan siviililobbarin eli Laivastoliiton aloitteesta - ei upseerien. Laivasto oli tietysti tyytyväinen, mutta laivat söivät paljon myös henkilöstö- ja yläpitovaroja. Mannerheim oli niistä harmissaan.
Se on totta,että pst-aseesta riideltiin, mutta kyse oli pstkiväärin kaliiperista. Vaikka 20 mm ase osoittautui kokeissa tehokkaaksi, viivytteli jalkaväentarkastaja Erik Heinrichs jostain syystä aseen tilausta.Tykiksi oli valittu Boforsin 37-millinen, mutta senkin valmistus takkuili YH:n alkuun asti.
Kyllä myös poliitikot riitelivät ja kitsastelivat määrärahojen myyöntämisessä. Cajander ja NIukkanen olivat sinänsä maanpuolustusmyönteisiä, mutta rahaa tarvittiin muuhunkin. Erityisesti demarit vastustivat määrärahoja vuoteen 1938 asti. Ei Cajanderia ja Niukkasta voi sen enempää syyttää laiminlyönneistä kuin muitakaan poliitikkoja. Erityisen kitsaita olivat Paasikivi, Tanner ja Ryti Suomen Pankin pääjohtajana.Kukaan heistä ei uskonut sodan syttymiseen ennen kuin pommit putosivat Helsinkiin.
- Laivastotyhmyyttä
Tuossa on perusteellinen kirja panssarilaivojen hankinnasta ja rakentamisesta. Siinä on laskettu niille hintakin.
Niklander, Tauno: Meidän panssarilaivamme. Gummerus, 1996. ISBN 952-90-7775-0.
Siinä on syyt Suomen huonoon varustilanteeseen vuonna 1939. Laitettiinhan niihin kaikki määrärahat, vieläpä useampana vuonna peräkkäin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panssarilaiva_Väinämöinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panssarilaiva_Ilmarinen- Panssari-
laivat hankittiin jo 1920-luvun lopulla ja 30-luvun alussa. Tietysti ne söivät henkilöstö- ja ylläpitovaroja. 30-luvun lopun hätäohjelmissa ja perushankintaohjelmassa niillä ei enää ollut mitenkään ratkaisevaa merkitystä. Ne ovat hyvä esimerkki siitä, miten maanpuolustusmäärärahat tulisi harkiten tasapainottaa eikä suunnata johonkin ylikalliiseen projektiin.
Vasta M:n p-neuvosto toi pitkäjänteisyyttä hankintoihin ja pystyi tekemään poliitikoille selväksi todellisen tilanteen. Virheitä sattui sillekin.
Erittäin merkittävää oli kuitenkin se, että johtamisjärjestelmä saatiin toimivaksi, vaikka se M:n persoonaan paljolti perustuikin. Siitä eivät kaikki poliitikot eikä sotilaatkaan pitäneet ( mm. Sihvo).
- 1939
>Kenttätykistölle oli vain vajaa 300 000 laukausta<
Suomen armeijan kihot oli suunnitelleet ostavansa kaikki tarvittavat tykistön ammukset ulkomailta, eikä ollut tarkoituskaan valmistaa ammuksia itse. Suomessa ei ollut edes ammustuotannon perusvälineistöä eli ammuspuristimia kranaatinkuorien aihioiden valmistamiseksi. Niinpä niitä tehtiinkin porausmenetelmällä ja määrät oli todella vaatimattomia. Noista kranaattien valmistuksesta kerrotaan mm. Martti V. Terän Tienhaarassa -kirjassa ja Niukkasen muistelmissa.
Armeijan varusteluidioottien ajatuskulusta antaa hyvän kuvan 37mm PST -tykkien ammusten uudelleen lataaminen, joka olikin sitten pakko käynnistää kun ammuksia ei saatukaan mistään muulta kuten oli aluksi suunniteltu. Homma ajateltiin tehtäväksi käyttäen rintamalta palautettavia hylsyjä... No niitä hylsyjä kerättiinkin miestappioista välittämättä, vaikka tykkejäkin jouduttiin hylkäämään vetäydyttäessä taaksepäin. Hylsyt oli otettava mukaan ankarien rangaistusten uhalla. siitä huolimatta jokainen voi ymmärtää että hylsyjä jäi paljon sinne minne jäi tykkejä ja miehiäkin... Niistä tuli niin kova pula, että täysiä latauksia annettiin vain palautettuja hylsyjä vastaan! Siinä oli eräs PST -tykkien ammuspulan syy ja selitys.
Koko Suomesta ei löytynyt yhtä ainoatakaan niin pitkän vetovälin omaavaa vetoprässiä, joilla olisi voitu vetää 37mm PST-tykin hylsyjä. Lopulta läydettiin Turusta elintarviketehtaalta makaroonien vetoon tehty vetolaite, josta modifioitiin hylsynvetolaite. Sillä saatiin tehtyä muutamia kymmeniä tykinhylsyjä päivässä!
Tuo kaikki ja monta muuta omituista juttua kerrotaan tässä kirjassa:
Jokinen Jukka Tykki taipui paperikoneeksi (Valmer Rautpohja 1938-1988 50 v)
Valmet paperikoneet oy, 1988, 291 s., painos: 1- totuus tuossa
Oli selvää, että kaikkea ei kyettäisi kotimaassa valmistamaan. Tarkoitus oli ostaa ulkomailta perushankintaohjelman 37 mm kranaatit, ja ladata sitten hylsyt uudelleen. Hankintoja suunniteltiin myös kotimaahan, mutta Ruotsista ei saatu hylsyjä riittävästi. Tammikuussa aloitettiin valmistus ja sodan aikana valmistettiin 18 00 37 mm hylsyä. Se on totta, että tykkien hylsyjä ei rintamalta saatu läheskään arvioituja määriä. Sodan alussa oli pst-tykeille 32 000 patruunaa.
On helppo puhua "armeijan varusteluidiooteista", jos ei käsitä niitä suunnattomia ongelmia, jotka varustelun tiellä olivat. Ilman näitä "idiootteja" ei kuitenkaan mitään sotavalmiutta olisi ollut. He eivät tietenkään pystyneet ennustaman tulevaisuutta. Ethän sinäkään hallitse edes menneisyyttä, muuten kuin kuvittelemalla omiasi tosiasioiden lisäksi. - Norsupyssy
Ensinnäkin kranaatin osat sorvataan ja sorveja on ollut joka pajassa. Puristimia tarvitaan vasta kokoonpanossa. Ammuksia toimittivat Bofors ja kotimaassa Ammus Oy ja VTT.
"Suomessa ei ollut edes ammustuotannon perusvälineistöä eli ammuspuristimia kranaatinkuorien aihioiden valmistamiseksi."
Rautpohjassa on tehty tykkejä eikä ammuksia. Pst tykkejäon saatu myös sotasaaliiksi helpommin kuin muita tykkejä.
Onhan Suomessa ollut metalliteollisuutta muuallakin esimerkiksi Pitäjänmäellä ja Kilossa.
1914 Hackman perusti yhdessä Suomen valtion kanssa kuparimalmion pohjalta nykyisen Outokummun edeltäjäyrityksen Outokumpu Kopparverk, jonka omistuksen se myi Suomen valtiolle vuonna 1924.
1930 luvun alussa oli tiedossa, että tykin kaliberin on oltava paljon suurempi kuin 20 mm, joka on konetuliaseen kaliberi. Norsupyssy ei ehtinyt talvisotaan. - 1939
totuus tuossa kirjoitti:
Oli selvää, että kaikkea ei kyettäisi kotimaassa valmistamaan. Tarkoitus oli ostaa ulkomailta perushankintaohjelman 37 mm kranaatit, ja ladata sitten hylsyt uudelleen. Hankintoja suunniteltiin myös kotimaahan, mutta Ruotsista ei saatu hylsyjä riittävästi. Tammikuussa aloitettiin valmistus ja sodan aikana valmistettiin 18 00 37 mm hylsyä. Se on totta, että tykkien hylsyjä ei rintamalta saatu läheskään arvioituja määriä. Sodan alussa oli pst-tykeille 32 000 patruunaa.
On helppo puhua "armeijan varusteluidiooteista", jos ei käsitä niitä suunnattomia ongelmia, jotka varustelun tiellä olivat. Ilman näitä "idiootteja" ei kuitenkaan mitään sotavalmiutta olisi ollut. He eivät tietenkään pystyneet ennustaman tulevaisuutta. Ethän sinäkään hallitse edes menneisyyttä, muuten kuin kuvittelemalla omiasi tosiasioiden lisäksi.Kerro mikä ei pidä paikkaansa? Toki voisit itsekin aina mainita lähteet lukemillesi.
Niukkasen kirjan mukaan 37mm ammuksia oli 4.3.1940 vielä liki 29 000 kpl kun kulutus oli ollut siihen mennessä liki 30 000 kpl. (Liiten 4 Niukkasen muistelmat)
http://www.pkymasehist.fi/pstk36.html
"Ammuksia oli kauppojen yhteydessä saatu Boforsilta 32 000 laukausta. VTT ja Oy Ammus vasta puolestaan aloittelivat omaa tuotantoaan alkuvuodesta 1939 ja saman vuoden aikana valmistui vaatimattomat 1680 kpl kotimaisia laukauksia VTT:ltä."
"Puolustusvoimat hyväksyivät lokakuussa 1936 Boforsin 37 K-34 Suomen armeijan hyökkäysvaununtorjuntakanuunaksi. Puolustusministeriömme teki Boforsin kanssa tammikuun alussa vuonna 1937 lisenssisopimuksen kotimaiselta mallimerkinnältään 37 K 36 olevan kanuunan tuotannon aloittamisesta..."
Hidasta hommaa tuo tykkitehtaan perustaminen. Siitä voi lukea Tykki taipui paperikoneeksi -kirjasta. samaten ammuksien lataamisen vaikeudesta.
Jokinen Jukka Tykki taipui paperikoneeksi (Valmer Rautpohja 1938-1988 50 v)
Valmet paperikoneet oy, 1988, 291 s., painos: 1
>Ethän sinäkään hallitse edes menneisyyttä<
Eihän meistä kukaan varmastikaan hallitse menneisyyttä, en minä etkä sinä, mutta sopivien lähteitten avulla voimme tarkastella tapahtuneita asioita!
Käytin sanaa "hankintaidiootti" kuvastamaan tuollaisia typeriä oletuksia vaikkapa PST-tykkien hylsyjen kierrosta sodan oloissa! Tuollaiset oletukset palautulaskelmista on olleet jo valmiiksi täysin vailla järkeä.
Kuitenkin kaikkein suurin aseapu tuli idästä. Sieltä saatiin 45 mm PST -tykkejä melkoiset määrät ammuksien keralla ja paikan päälle toimitettuina!
http://www.pkymasehist.fi/piiskatykki.html
"Talvisodan aikana joukkomme saivat haltuunsa kaikkiaan 125 kpl venäläisiä piiskatykkejä, mutta tappiot olivat kovia, joten kesällä 1940 varikoissa oli 93 kpl tykkiä jäljellä..."
"Sotasaaliin joukossa tuli ampumatarpeita kaikkiaan 59 000 laukausta, mitkä suuremmalta osin olivat panssarilaukauksia. Kotimainen tuotanto vuoden 1940 loppuun mennessä oli 3 929 laukausta, mitkä valmisti Valtion Tykkitehdas." - ;=)´
Norsupyssy kirjoitti:
Ensinnäkin kranaatin osat sorvataan ja sorveja on ollut joka pajassa. Puristimia tarvitaan vasta kokoonpanossa. Ammuksia toimittivat Bofors ja kotimaassa Ammus Oy ja VTT.
"Suomessa ei ollut edes ammustuotannon perusvälineistöä eli ammuspuristimia kranaatinkuorien aihioiden valmistamiseksi."
Rautpohjassa on tehty tykkejä eikä ammuksia. Pst tykkejäon saatu myös sotasaaliiksi helpommin kuin muita tykkejä.
Onhan Suomessa ollut metalliteollisuutta muuallakin esimerkiksi Pitäjänmäellä ja Kilossa.
1914 Hackman perusti yhdessä Suomen valtion kanssa kuparimalmion pohjalta nykyisen Outokummun edeltäjäyrityksen Outokumpu Kopparverk, jonka omistuksen se myi Suomen valtiolle vuonna 1924.
1930 luvun alussa oli tiedossa, että tykin kaliberin on oltava paljon suurempi kuin 20 mm, joka on konetuliaseen kaliberi. Norsupyssy ei ehtinyt talvisotaan."Ensinnäkin kranaatin osat sorvataan ja sorveja on ollut joka pajassa. Puristimia tarvitaan vasta kokoonpanossa"
Koetahan perehtyä aiheeseen. Mistä se ammuskuori syntyy?
:=) - hallintaa!
1939 kirjoitti:
Kerro mikä ei pidä paikkaansa? Toki voisit itsekin aina mainita lähteet lukemillesi.
Niukkasen kirjan mukaan 37mm ammuksia oli 4.3.1940 vielä liki 29 000 kpl kun kulutus oli ollut siihen mennessä liki 30 000 kpl. (Liiten 4 Niukkasen muistelmat)
http://www.pkymasehist.fi/pstk36.html
"Ammuksia oli kauppojen yhteydessä saatu Boforsilta 32 000 laukausta. VTT ja Oy Ammus vasta puolestaan aloittelivat omaa tuotantoaan alkuvuodesta 1939 ja saman vuoden aikana valmistui vaatimattomat 1680 kpl kotimaisia laukauksia VTT:ltä."
"Puolustusvoimat hyväksyivät lokakuussa 1936 Boforsin 37 K-34 Suomen armeijan hyökkäysvaununtorjuntakanuunaksi. Puolustusministeriömme teki Boforsin kanssa tammikuun alussa vuonna 1937 lisenssisopimuksen kotimaiselta mallimerkinnältään 37 K 36 olevan kanuunan tuotannon aloittamisesta..."
Hidasta hommaa tuo tykkitehtaan perustaminen. Siitä voi lukea Tykki taipui paperikoneeksi -kirjasta. samaten ammuksien lataamisen vaikeudesta.
Jokinen Jukka Tykki taipui paperikoneeksi (Valmer Rautpohja 1938-1988 50 v)
Valmet paperikoneet oy, 1988, 291 s., painos: 1
>Ethän sinäkään hallitse edes menneisyyttä<
Eihän meistä kukaan varmastikaan hallitse menneisyyttä, en minä etkä sinä, mutta sopivien lähteitten avulla voimme tarkastella tapahtuneita asioita!
Käytin sanaa "hankintaidiootti" kuvastamaan tuollaisia typeriä oletuksia vaikkapa PST-tykkien hylsyjen kierrosta sodan oloissa! Tuollaiset oletukset palautulaskelmista on olleet jo valmiiksi täysin vailla järkeä.
Kuitenkin kaikkein suurin aseapu tuli idästä. Sieltä saatiin 45 mm PST -tykkejä melkoiset määrät ammuksien keralla ja paikan päälle toimitettuina!
http://www.pkymasehist.fi/piiskatykki.html
"Talvisodan aikana joukkomme saivat haltuunsa kaikkiaan 125 kpl venäläisiä piiskatykkejä, mutta tappiot olivat kovia, joten kesällä 1940 varikoissa oli 93 kpl tykkiä jäljellä..."
"Sotasaaliin joukossa tuli ampumatarpeita kaikkiaan 59 000 laukausta, mitkä suuremmalta osin olivat panssarilaukauksia. Kotimainen tuotanto vuoden 1940 loppuun mennessä oli 3 929 laukausta, mitkä valmisti Valtion Tykkitehdas.""Niukkasen kirjan mukaan 37mm ammuksia oli 4.3.1940 vielä liki 29 000 kpl kun kulutus oli ollut siihen mennessä liki 30 000 kpl. (Liiten 4 Niukkasen muistelmat)"
Niukkasen muistelmat eivät ole tutkimus, vaikka varmaan monet tiedot ovat oikeita tai oikeansuuntaisia.
Talvisodan historian 4.osan mukaan 37 mm kranaatteja oli sodan syttyessä 32 000 ja päättyessä
27 300. Tykkejä oli sodan alussa 112 ja päättyessä 164,joten a-tilanne/tki oli hieman huonompi kuin sodan alussa. Sodan aikana oli ammuttu 35 300 laukausta. Toisaalta panssarivaunujen määrä vastapuolella oli moninkertaistunut.
Hankintoja suorittavien upseerien syyttäminen on kohtuutonta. Virheensä hekin tekivät, mutta rahat olivat poliitikkojen takana, samoin sotateollisuuden käynnistys. Myös hankintojen suuntaamisesta käytiin poliittista kiistaa. Tietysti armeijankin piirissä oli ristiriitoja ja päättämättömyyttä. PLM:n hankintaosasto käveli muutaman kerran puolustusneuvoston yli eli ohitti esimiestensä näkemykset. Saman teki usein myös ministeri Niukkanen.Siitä Mannerheim sai muutaman kerran aiheen raivostua.
Tykkitehtaan perustamisen hitaus ei mitenkään johtunut armeijasta, vaan siinä oli teollisuus- ja kauppapoliittiset kommervenkkinsä.
- Ruuti kuivana
Onpahan mielenkiintoinen ja ajankohtainen keskustelu aikana, jolloin Suomen AINOAA RUUTITEHDASTA ollaan lopettamassa. Ensin se myytiin ranskalaisille ja nyt uhkana on lopettaminen.
- Ilmeni näinkin!
Suomen taloudellinen tilanne ei ollut häävi itsenäisyyden aikana vuosien 1917 - 1939 välillä! Tuolloin armeija joutui tulemaan toimeen erittäin niukoilla määrärahoilla ja kaikessa säästettiin!
Yksi säästämisen muoto oli se, että vain osa kulloisestakin ikäluokasta koulutettiin! Tämä tapahtui siten, että kutsunnoissa sai aika heppoisilla verukkeilla vapautuksen asevelvollisuudesta!
Tämän seurauksena Talvisodassa Suomen armeija käsitti kooltaan vain n. 340.000 miestä! Ero esim. Jatkosodan lopun tilanteeseen on todella merkittävä, sillä silloin Suomen armeijan koko oli noin 550.000 miestä!
Talvisodan loputtua Välirauhan aikana haravoitiin kaikki kouluttamatta jääneet ja heidät kutsuttiin koulutukseen! Niinpä Jatkosodan alussa armeija oli jo merkittävästi suurempi!- Jo Talvisodan
aikana kutsuttiin koulutukseen osa rauhan aikana vapautetuista. Heitä oli kaikkiaan 93 000, mutta terveystilanne oli niin heikko, että rintamakelpoisia oli lopulta vain alle 50 000.
Näillä kyettiin kuitenkin peittämään Talvisodan tappiot jalkaväen riveissä. Laatu vain ei ollut lähelläkään ennen sotaa koulutettuja. Se näkyi hyökkäysvaiheen tappioissa ja myös joukkojen heikossa tehossa Talvisotaan verraten..
"Ero esim. Jatkosodan lopun tilanteeseen on todella merkittävä, sillä silloin Suomen armeijan koko oli noin 550.000 miestä!"
Oli myös puoli tusinaa uutta ikäluokkaa käytössä. Vahvuus oli suurimmillaan
536 000 miestä.
- {}]
Suomen onni oli että oli talvi meneillään. Vain Tannerilla oli vasemmistosta lopulta munaa myöntää että puhdasta säästämistä olisi ajoissa varautuminen ollut.
- Malli Cajander
Ryti ja Tanner olivat myöskin osasyyllisiä "malli Cajanderiin". Nämä Suomen Pankin rahamiehet piti niin tiukkaa rahapolitiikkaa, ettei ruostuvia aseitaolisi edes voitu hankkia vaikka olisi haluttukin!
Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä jalentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."
"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. Lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939
s. 442:
"Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."
A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.
Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:
s. 459:
"Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt japaremmin mobilisoitavissakin.
Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseenja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. Tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
Cajander kuoli 21.1.1943 ja tuo kuuluisa Espilässä pidetty puhe jäi unholaan, kunnes Cajanderin tytär sen sitten lopulta 1985 julkaisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/A._K._Cajander- Cajanderia on turha
syyllistää. Päätökset tehtiin hallituksessa ja eduskunnassa. Vastuu on yhteinen.
Cajander yritti vain taitamattomasti kaunistella tilannetta. Se oli tiedossa jo ensimmäisen asiaa tutkineen Hornborgin puolustusrevision työn jälkeen 1926.
Puolustusneuvosto totesi saman 1934.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k693769On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole382381Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi712348Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä602228Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.331994Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma711584- 761497
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581061Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?681012Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi40929