Olenko kohtuuton?

Oot ihan järkevästi asian aatellut..kasvattaanhan joutuisit häntä arjen askareihin...
Toinen keino on tehdä pelisäännöt selviksi..että laskuihin osallistuu sen jälkeen tasapuolisesti..ja opetat sen tekeen ruuat ja pyykinpesun saloihin..siivouspäivät sun muut..sängynpetauksesta lähtien..
Teeppä lista asioista ja näytä sitä sitten hänelle, pystyykö osallistumaan kaikkeen...sikaa ei kannata ostaa säkissä, sanotaan! :)

Et todellakaan ole kohtuuton.

En minä ainakaan haluaisi mitään mamman hyysäämää poikaa nurkkiin pyörimään, itsenäistynyt nuori mies kuulostaa paljon paremmalta. Eivät tietenkään kaikki ole tuollaisia, jotka eivät ole tottuneet tekemään mitään, osa on oppinut itsenäisiksi jo viimeisinä vuosinaan kotona, mutta tässä tapauksessa toimivalta keinolta vaikuttaisi tuo, että laittaa pojan itsenäistymään vähäsen - kuitenkin tasavertainen kumppani on kivempi olla kuin uusi äiti aikuiselle miehelle. :)

Olet järkevä nuori nainen kun tajuat mihin tilanteeseen olet joutumassa jos otat äidin hyysäämän miehen nurkkiisi. Miksi mies ei maksa mitään itse? Onko hän rahaton vai pistääkö omat rahansa säästöön? Taitaa äiti olla jo työntämässä häntä sinun vaivoiksi.

Ihan hyvä idea että mies asuisi ensin omassa asunnossa ja opettelisi itsenäistymään. Tai sitten sinä voisit kyllä vaatia häneltä vähän enemmän kun hän sinun kämpilläsi oleilee. Mies voisi tuoda ruokia tullessaan ja kokkailisitte ja siivoaisitte yhdessä jne. Jos tämmöinen on ihan vastenmielinen ajatus miehelle niin älä edes harkitse yhteenmuuttoa.

Nimittäin olet täysin oikeassa, etkä vaadi kohtuuttomia. Päätyisit poikaystäväsi äidiksi ja se ei ole teidän kummankaan parhaaksi. Poikaystäväsi ei nyt tunnu oikein ymmärtävän itsenäisyyden tärkeyttä. Hän ei oma-aloitteisesti osallistu mihinkään ja haluaakin passausta: luonnostaan itsenäinen voi olla, mutta silloin pesee äidinkin luona kyllä pyykkinsä itse ja maksaa aina tottakai, osuutensa. Tottakai hänenkin pitää osallistua kustannuksiin jos luonasi kuukaudenkin asuu, ei se ole enää kyläilyä. Laittaahan taloyhtiökin vesilaskun perään, jos saa tietää :)

Poikaystäväsi ehkä arastelee itsenäistymistä, pelkää omillaan oloa eikä luota itseensä: sitä suurempi syy muuttaa hetkeksi myös omilleen. Hän on selkeästi lellitty: eihän kakskymppisen "lapsen" pyykkejä pitäisi enää pestä ja kotonakin pitäisi vaatia jo vuokraa. Oikeasti. Vanhemmat ovat aina vanhempia, mutta tuollaisella ilmaiseksi-kaikki-kasvatuksella tehdään vaan karhun palvelus ja tavallaan estetään kehitys. Jos toiselle ei tule itsenäistymis- ja pärjäämishalua itsestään (mikä itselle on kyllä tullut jo paljon aijemmin), niin siihen suuntaan pitää auttaa.

Älä anna periksi. Tuossa tilanteessa sinusta tulisi perheen ainoa pää ja vastuullinen kaikesta: suhteenne kuolisi siihen. Sellainen suhde ei olekaan terve, pitää olla tasaisemmat lähtökohdat yhteen muutettaessa. Sinä et voi olla mikään miehesi kasvattaja etkä kouluttaja, ei ole sinun tehtäväsi kasvattaa miestä tuollaisiin asioihin, vaan hänen pitää ne itsekin tajuta. Eikä se, että sinä alkaisit vaatia enemmän teillä oltaessa johtaisi muuhun, kun nalkuttavaan akkaan ja tyytymättömään mieheen. Jos haluat kuluja takaisinpäin pitkistä vierailuista, sanelet sen, kuin aikuiselle ihmiselle, etkä pyydä, kuten lapselta. Muuten on turhaa lähteä liikenteeseen mistään "kasvatan tästä miehen itselleni", vain lasta voi kasvattaa.
Ja siihen rooliin kun lähtee, on taas kriisin/eron paikka, kun siitä yrittää irrottautua.

Sellaiset "opetat sitten sitä ja tätä" ohjeet johtaa tuohon samaan. Sinä et ole miehesi äiti, kasvattaja tai huoltaja eikä sinun tarvitsekaan olla. Parisuhde parisuhteena, te olette kaksi aikuista, ja siihen sinulla on oikeus. Olla nainen ja kumppani. Äiti olet sitten joskus lapsillesi. Et miehellesi.

Ja muutenkin: ei noin nuorena ole kiire muuttaa yhteen, saathan sinäkin vielä nauttia itsenäisyydestäsi ja yksityisyydestäsi :)

eiköhän toi tajua jo enne muuttamista että pitää sitten maksaa laskut, siivota ja käydä kaupassa. Kaikkea sinä pieni tyttö hyvä murehdit!

Pitää hyvinkin paikkansa, että yksinasuminen vuoden tai pari kasvattaa nuorta ihmistä henkisesti erittäin paljon. Ongelma tässä onkin, ettei poikaystäväsi ole tottunut huolehtimaan itsestään. Kävisikö kenties niin, että vaikka hän asuisikin omillaan, veisi hän siltikin pyykit kotiin ja laskut maksettaviksi? Nämä ovat ihan perushoidollisia seikkoja oman talouden pidossa. Puhu poikaystäväsi kanssa, jos rakkautta on, vuoden tai parin odottelun kyllä jaksaa vaikkei saman katon alla olekaan. Hän kuulostaa mahdollisesti sen verran pumpulissa kasvatetulta, ettei omaa itsenäisyyden tarvetta ole vielä syntynyt. Tämä tarve on ihmislapsella geneettinen ja syntyy normaalisti parin kymmenen ikävuoden molemmin puolin, joten malttia vain, sillä hyvä tulee tiesi vanha kansa.

Turhia kuluja kummallekin jos laitat hänet asumaan ensin vuoden omillaan. Yhdessäasuminen tulee halvemmaksi ja on käytännöllisempääkin kun suhteessa ollaan ja haluaa toisen kanssa aikaa viettää. Mutta pelisääntöjen pitää olla (hänelle) selvät sekä kustannusten ja kotitöiden jaon osalta. Ei minusta olisi kohtuutonta jos sen listan laatisit mitä joku ehdottikin. Ja seuraavalla kerralla kun asia tulee puheeksi niin otat sen esiin ja kysy, onko hän oikeasti valmis siihen. Jos hän sua rakastaa niin tuskin epäröi. Ja lista talteen sitten, voi tulla myöhemminkin käyttöö :)

Jos hän sitten asuisi vuodenkin verran yksin niin jotain varmasti oppisi mutta mahdollista on ettei paljoa. Tiedän, että on paljon yksinasuvia nuoria, jotka tekee tuota että kuljettaa pyykkinsä kotona. Ja mitä tulee ruoanlaittoon niin valmis- ja pikaruokalinjalle se helposti menee. Ja kämppää ei siivota kuin muutaman kuukauden välein pintapuolisesti. Että opettamaan sen joku kuitenkin joutuu, mikäli itselleen huolii.

Olet tavallaan kohtuuton, koska et uskalla puhua varinaisista ongelmistasi suoraan toiselle, vaan laitat toisen odotuttamaan, (et paljasta mistä homma kiikastaa). Jos oikein ymmärsin. Kirjoitit, ettet halua joutua "kouluttamaan", mutta tuollaiset: "mielestäni sinun olisi parempi asua ensin omillasi..." opastavat lauseet/ehdot ovat kuitenkin kouluttamista, joilla vain pelaat aikaa ja toivot salaa toisen sitä kautta muuttuvan siten, että toinen antaisi myös oman osuutensa pyykkämiseen, ruuanlaittoon, jne.

Vähän sama kuin joku olisi tyytymätön "seksiin", ja kun toinen haluaisi edetä syvemmällä ja pidempään suhteeseen niin toinen alkaisi sanoa "mielestäni sinun olisi parempi ensin kokeilla seurustelua muiden kanssa vaikka vuoden, ja katotaan sitten sitä syvempää/vakvampaa suhdetta".