Parisuhde ja seksi

Romaani perustuu omiin kokemuksiini, mutta haluaisin myös erilaisia näkökohtia asiaan.

... olen lukenut enkä halua samanlaista kirjaa.
Omasta itsestäni olen kertonut koko ajan, toista sataa sivua on koossa, mutta ajattelin, että saan muutakin näkökantaa. Ei ole tarkoitus varastaa eikä kopioida.

Taisi olla vaikea aihe yhteistyölle.

Meillä kesti suhde 16 vuotta. Seksi väheni ehkä 10 viimeisen vuoden sisällä, kun en enää syönyt pillereitä. Ehkä mies pelkäsi että kondomi pettää. Vaikka tiesi että minä haluan lapsen, ja hänkin väitti että halusi. Ja kun seksi alun alkaenkin oli minulle hänen kanssaan pakkopullaa, en saanut siitä mitään iloa, niin en hirveästi ehdotellut itsekään hänelle seksiä. "tyhjennettiin" hänet silloin tällöin. Ilmeisesti hän harrasti seksiä muiden kanssa ryyppyreissuillaan. Minusta ei kuitenkaan suostunut eroamaan, minun piti muuttaa salaa pois.

Nuorena oltiin menty yhteen, jälkikäteen ajateltuna ei ehkä olisi kannattanut. Seurustelun aikana törmäsin muutamaan mieheen jotka olisivat kiinnostaneet seksuaalisesti tai jopa ihan parisuhde mielessä, oikeastaan rakastuinkin palavasti. Toisen kanssa petin ihan nuorena, jolloin seksiä vielä omassakin suhteessa oli(tosin ei tyydyttävää). Olisin halunnut erota mutta ei onnistunut. Toisen kanssa en pettänyt, yritin kuitenkin taas erota jotta olisin voinut alkaa suhteen tuon miehen kanssa, mutta mies manipuloi jäämään, tai siis ei itse suostunut lähtemään, olisin halunnut pitää asunnon.

Nyt pari vuotta yksin, eipä ole seksiä nytkään. Miehiä en iske, en oikeastaan tapaa kiinnostavia miehiä.

Tunnen kirjailijoita. Kyllä he tarkkailevat ympäristöään ja ottavat aiheita sieltä, aika tarkastikin. Jos aiot kirjailijaksi, tulet saamaan tämän tasoista mollausta, kritiikkiä, kateutta ym. kohdallesi joka vie energiaa työltäsi ja masentaa. Se ei ole helppo maailma.

kukkuk kirjoitti:

Meillä kesti suhde 16 vuotta. Seksi väheni ehkä 10 viimeisen vuoden sisällä, kun en enää syönyt pillereitä. Ehkä mies pelkäsi että kondomi pettää. Vaikka tiesi että minä haluan lapsen, ja hänkin väitti että halusi. Ja kun seksi alun alkaenkin oli minulle hänen kanssaan pakkopullaa, en saanut siitä mitään iloa, niin en hirveästi ehdotellut itsekään hänelle seksiä. "tyhjennettiin" hänet silloin tällöin. Ilmeisesti hän harrasti seksiä muiden kanssa ryyppyreissuillaan. Minusta ei kuitenkaan suostunut eroamaan, minun piti muuttaa salaa pois.

Nuorena oltiin menty yhteen, jälkikäteen ajateltuna ei ehkä olisi kannattanut. Seurustelun aikana törmäsin muutamaan mieheen jotka olisivat kiinnostaneet seksuaalisesti tai jopa ihan parisuhde mielessä, oikeastaan rakastuinkin palavasti. Toisen kanssa petin ihan nuorena, jolloin seksiä vielä omassakin suhteessa oli(tosin ei tyydyttävää). Olisin halunnut erota mutta ei onnistunut. Toisen kanssa en pettänyt, yritin kuitenkin taas erota jotta olisin voinut alkaa suhteen tuon miehen kanssa, mutta mies manipuloi jäämään, tai siis ei itse suostunut lähtemään, olisin halunnut pitää asunnon.

Nyt pari vuotta yksin, eipä ole seksiä nytkään. Miehiä en iske, en oikeastaan tapaa kiinnostavia miehiä.

Tunnen kirjailijoita. Kyllä he tarkkailevat ympäristöään ja ottavat aiheita sieltä, aika tarkastikin. Jos aiot kirjailijaksi, tulet saamaan tämän tasoista mollausta, kritiikkiä, kateutta ym. kohdallesi joka vie energiaa työltäsi ja masentaa. Se ei ole helppo maailma.

Lue lisää

Juuri tällaista haluaisin. Tää kritiikki, jota aiemmilta sain, olikin tosi musertavaa. Toisaalta juuri tätä aihetta ei ole juurikaan jauhettu. Siis naisen näkökulmasta. Koko kirjaa en suinkaan kirjoita tästä asiasta (vain osa jutusta), mutta olen nyt todella jumissa, kun ohjaajani kehoitti mua hakemaan myös muiden näkökulmia asiaan/asioihin. Eli itse olen siinä vaiheessa ettei miestä seksi kiinnosta. Miksi - tästä olen yrittänyt ottaa selvää syvemmältä kuin lääkäripalstoilta ja haluaisin myös tietää mihin muiden parisuhteet ovat johtaneet? Onko naiselle seksi yhtä tärkeää kuin miehelle? Miten kukin on suhtautunut ja käsitellyt asiaa? Tämä "tekeleeni" ei ole mikään parisuhderomaani, onpahan vain eräänlainen teos. Vanhempien naisten näkökulmaa ottaisin myös mielelläni vastaan.

Kiitos!

Kukkuk, käytän mielelläni tekstiäsi.

axela kirjoitti:

Juuri tällaista haluaisin. Tää kritiikki, jota aiemmilta sain, olikin tosi musertavaa. Toisaalta juuri tätä aihetta ei ole juurikaan jauhettu. Siis naisen näkökulmasta. Koko kirjaa en suinkaan kirjoita tästä asiasta (vain osa jutusta), mutta olen nyt todella jumissa, kun ohjaajani kehoitti mua hakemaan myös muiden näkökulmia asiaan/asioihin. Eli itse olen siinä vaiheessa ettei miestä seksi kiinnosta. Miksi - tästä olen yrittänyt ottaa selvää syvemmältä kuin lääkäripalstoilta ja haluaisin myös tietää mihin muiden parisuhteet ovat johtaneet? Onko naiselle seksi yhtä tärkeää kuin miehelle? Miten kukin on suhtautunut ja käsitellyt asiaa? Tämä "tekeleeni" ei ole mikään parisuhderomaani, onpahan vain eräänlainen teos. Vanhempien naisten näkökulmaa ottaisin myös mielelläni vastaan.

Kiitos!

Kukkuk, käytän mielelläni tekstiäsi.

Lue lisää

"Juuri tällaista haluaisin"....katkeria pettyneitä vuodatuksia.

Osaan kyllä kuvitella millaiselle lukijakunnalle kirjasi on tarkoitettu...

Ei millään pahalla , tarvitaan kai tuollaistakin...

todella pahalta... kirjoitti:

"Juuri tällaista haluaisin"....katkeria pettyneitä vuodatuksia.

Osaan kyllä kuvitella millaiselle lukijakunnalle kirjasi on tarkoitettu...

Ei millään pahalla , tarvitaan kai tuollaistakin...

Lue lisää

Ihan pakko nyt heittää tähän sivuun pari kommenttia kirjailijaksi aikovalle.

Ekaksi olisi hyvä, että teemat olisi hyvin työstetty ennenkuin ne sata liuskaa on kirjoitettu. Kirja kirjoitetaan ensin useaan kertaan päässä, varsinainen sanojen laitto paperille on sitä työtä joka vaatii persukset. Aihetta pyöritellään, varastellaan elävästä elämästä, täydennetään aukot omassa päässä, luodaan uusia omintakeisia ajattelutapoja, näkökulmia jne. Kun kirjaa on väännetty liuskoisi sata sivua, on aika myöhäistä ryhtyä pohtiin teemoja. Kyllä sen punaisen langan pitäisi alkaa jo ekalta sivulta...

Mutta ei lannisteta. Mun mielestä ainoa järkevä näkökulma tähän jo loputtoma vellovaan seksuaalikeskustelumylläkkään olisi sen kyseenalaistaminen. Eli tämän ajan loputtomasti jatkuva, kaikkialta tunkevan yliseksuaalisuuden kyseenalaistaminen. Että jos haluttomuus onkin välillä normaalia. Entä jos meille vain tungetaan prinsessasatujen jälkeen seksisatua? Entä jos osa meistä oikeasti onkin onnellisia ja tyytyväisiä pienellä seksimäärällä? Tai ainakin pienemmällä kuin mitä "pitäisi", eli tuntevatko vähemmän seksuaaliset ihmiset ahdistusta ja painetta kun elämässä ei seksiunelmat ja fantasia jyllää hetkestä toiseen mielessä ja kalu sojota tanassa 24h/vrk tai mirri valu kosteana aamusta iltaan?

Entä jos haluttomuus olisikin normaalia ja ongelmatonta? Jos kaikki kukat saisivatkin kukkia sellaisena kuin ovat?

on kaluttu kirjoitti:

Ihan pakko nyt heittää tähän sivuun pari kommenttia kirjailijaksi aikovalle.

Ekaksi olisi hyvä, että teemat olisi hyvin työstetty ennenkuin ne sata liuskaa on kirjoitettu. Kirja kirjoitetaan ensin useaan kertaan päässä, varsinainen sanojen laitto paperille on sitä työtä joka vaatii persukset. Aihetta pyöritellään, varastellaan elävästä elämästä, täydennetään aukot omassa päässä, luodaan uusia omintakeisia ajattelutapoja, näkökulmia jne. Kun kirjaa on väännetty liuskoisi sata sivua, on aika myöhäistä ryhtyä pohtiin teemoja. Kyllä sen punaisen langan pitäisi alkaa jo ekalta sivulta...

Mutta ei lannisteta. Mun mielestä ainoa järkevä näkökulma tähän jo loputtoma vellovaan seksuaalikeskustelumylläkkään olisi sen kyseenalaistaminen. Eli tämän ajan loputtomasti jatkuva, kaikkialta tunkevan yliseksuaalisuuden kyseenalaistaminen. Että jos haluttomuus onkin välillä normaalia. Entä jos meille vain tungetaan prinsessasatujen jälkeen seksisatua? Entä jos osa meistä oikeasti onkin onnellisia ja tyytyväisiä pienellä seksimäärällä? Tai ainakin pienemmällä kuin mitä "pitäisi", eli tuntevatko vähemmän seksuaaliset ihmiset ahdistusta ja painetta kun elämässä ei seksiunelmat ja fantasia jyllää hetkestä toiseen mielessä ja kalu sojota tanassa 24h/vrk tai mirri valu kosteana aamusta iltaan?

Entä jos haluttomuus olisikin normaalia ja ongelmatonta? Jos kaikki kukat saisivatkin kukkia sellaisena kuin ovat?

Lue lisää

En tiedä, oletko itse kirjailija, mutta mua opastaa OIKEA kirjailija. Sanon nyt vielä kerran, että tämä on vain yksi osa tästä kirjasta!

on kaluttu kirjoitti:

Ihan pakko nyt heittää tähän sivuun pari kommenttia kirjailijaksi aikovalle.

Ekaksi olisi hyvä, että teemat olisi hyvin työstetty ennenkuin ne sata liuskaa on kirjoitettu. Kirja kirjoitetaan ensin useaan kertaan päässä, varsinainen sanojen laitto paperille on sitä työtä joka vaatii persukset. Aihetta pyöritellään, varastellaan elävästä elämästä, täydennetään aukot omassa päässä, luodaan uusia omintakeisia ajattelutapoja, näkökulmia jne. Kun kirjaa on väännetty liuskoisi sata sivua, on aika myöhäistä ryhtyä pohtiin teemoja. Kyllä sen punaisen langan pitäisi alkaa jo ekalta sivulta...

Mutta ei lannisteta. Mun mielestä ainoa järkevä näkökulma tähän jo loputtoma vellovaan seksuaalikeskustelumylläkkään olisi sen kyseenalaistaminen. Eli tämän ajan loputtomasti jatkuva, kaikkialta tunkevan yliseksuaalisuuden kyseenalaistaminen. Että jos haluttomuus onkin välillä normaalia. Entä jos meille vain tungetaan prinsessasatujen jälkeen seksisatua? Entä jos osa meistä oikeasti onkin onnellisia ja tyytyväisiä pienellä seksimäärällä? Tai ainakin pienemmällä kuin mitä "pitäisi", eli tuntevatko vähemmän seksuaaliset ihmiset ahdistusta ja painetta kun elämässä ei seksiunelmat ja fantasia jyllää hetkestä toiseen mielessä ja kalu sojota tanassa 24h/vrk tai mirri valu kosteana aamusta iltaan?

Entä jos haluttomuus olisikin normaalia ja ongelmatonta? Jos kaikki kukat saisivatkin kukkia sellaisena kuin ovat?

Lue lisää

sivullisen huomio: huolimatta siitä, että oikea kirjailija ohjaa, yo.kommentin 2:n kappaleen näkökulma (yliseksuaalistuminen) on aiheellinen. Yleisesti ottaen siis, toinen asia on, mahtuisiko se Sinun tekstisi aihepiiriin

axela kirjoitti:

Juuri tällaista haluaisin. Tää kritiikki, jota aiemmilta sain, olikin tosi musertavaa. Toisaalta juuri tätä aihetta ei ole juurikaan jauhettu. Siis naisen näkökulmasta. Koko kirjaa en suinkaan kirjoita tästä asiasta (vain osa jutusta), mutta olen nyt todella jumissa, kun ohjaajani kehoitti mua hakemaan myös muiden näkökulmia asiaan/asioihin. Eli itse olen siinä vaiheessa ettei miestä seksi kiinnosta. Miksi - tästä olen yrittänyt ottaa selvää syvemmältä kuin lääkäripalstoilta ja haluaisin myös tietää mihin muiden parisuhteet ovat johtaneet? Onko naiselle seksi yhtä tärkeää kuin miehelle? Miten kukin on suhtautunut ja käsitellyt asiaa? Tämä "tekeleeni" ei ole mikään parisuhderomaani, onpahan vain eräänlainen teos. Vanhempien naisten näkökulmaa ottaisin myös mielelläni vastaan.

Kiitos!

Kukkuk, käytän mielelläni tekstiäsi.

Lue lisää

Ehkä paras näkökulma jonka minä osaan antaa on se että muista aina että ei ole vain mies- ja naisnäkökulmia asiaan. On aina vain erilaisten ihmisten näkökulmia. Kaikki miehet ovat erilaisia (yllätys yllätys...) eikä ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa miesnäkökulmaa tai naisnäkökulmaa. Miesten seksuaalinen haluttomuus voi johtua ihan yhtä monesta seikasta kuin naistenkin, siis vaikka estoisuudesta, huonoista kokemuksista, stressistä, parisuhteen ongelmista, hormonaalisista ongelmista yms. Eläydy siis ihmisten elämäntilanteisiin ihan samalla tavalla kuin ajattelet omaa elämääsi. Miksi siis ihmiset reagoivat jollain tavalla? Mikä voi olla syynä ja mikä on kaiken takana? Ilman eläytymistä et voi hyötyä kenenkään muun kokemuksista vaikka ne sinulle kuinka valmiina kannettaisiin eteen.

axela kirjoitti:

Juuri tällaista haluaisin. Tää kritiikki, jota aiemmilta sain, olikin tosi musertavaa. Toisaalta juuri tätä aihetta ei ole juurikaan jauhettu. Siis naisen näkökulmasta. Koko kirjaa en suinkaan kirjoita tästä asiasta (vain osa jutusta), mutta olen nyt todella jumissa, kun ohjaajani kehoitti mua hakemaan myös muiden näkökulmia asiaan/asioihin. Eli itse olen siinä vaiheessa ettei miestä seksi kiinnosta. Miksi - tästä olen yrittänyt ottaa selvää syvemmältä kuin lääkäripalstoilta ja haluaisin myös tietää mihin muiden parisuhteet ovat johtaneet? Onko naiselle seksi yhtä tärkeää kuin miehelle? Miten kukin on suhtautunut ja käsitellyt asiaa? Tämä "tekeleeni" ei ole mikään parisuhderomaani, onpahan vain eräänlainen teos. Vanhempien naisten näkökulmaa ottaisin myös mielelläni vastaan.

Kiitos!

Kukkuk, käytän mielelläni tekstiäsi.

Lue lisää

Kumppanin haluttomuudella on todellakin ihan erilaiset vaikutukset miehiin ja naisiin. Sukupuoliroolit eivät ole hävinneet yhtään minnekään, välillä törmää sellaiseen junttiuteen että oksat pois.

Naisen haluttomuus ei ole niin ihmeellinen asia miehelle, koska ainahan naiset on pihdanneet ja valittaneet päänsärkyä. Miesten taas oletetaan olevan seksikoneita, joille kelpaa reikä kuin reikä. Jos sitten miestä ei yhtäkkiä halutakaan, niin se on naiselle kova paikka. Miehenhän kuuluu haluta aina, niin naisessa täytyy olla jotain pahasti vialla jos ei seksi kelpaa!

Ja auta armias jos nainen valittaa kärsivänsä seksin vähyydestä: sehän on niin pinnallista haluta hyvä tai edes siedettävä seksielämä, varsinkin naisen, koska eiväthän naiset halua elämältä muuta kuin perustaa perheen. Nainen jolle seksi on tärkeää on itsekäs pinnallinen huora ja ties mitä muuta.

Miehen haluttomuus on varmasti on vielä vaikeampaa vanhemmalle naiselle, koska he törmäävät ehkä vielä rajummin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin kuin nuoremmat, joiden jo sallitaan olla vähän vapaampia.

On varmaankin totta että yleensä naisten seksintarve on pienempi kuin miehillä ja se ei ole naiselle yhtä tärkeää kuin miehelle. Mutta minun mielestäni niitä naisia ei saisi tuomita, joille seksi on tärkeää ja he haluavat sitä usein. Olen myös väsynyt kuulemaan sitä ikuista yleistystä, että naiselle klitoriksen stimulointi olisi tärkeämpää kuin yhdyntä ja että nainen ei voi saada orgasmia pelkässä yhdynnässä. Monelta tuntuu unohtuneen, että tämä koskee suurinta osaa naisista, ei kuitenkaan läheskään kaikkia.

En oikein ymmärrä näitä jotka valittavat että maailma on yliseksualisoitunut, en itse koe mitään painetta siitä että seksiä olisi jotenkin ”pakko” harrastaa. Seksi on kivaa, miksei se siis saisi näkyä? Minulle se on ainakin iso asia elämässä ja ajattelen sitä koko ajan, olisihan se hassua jos siitä ei saisi puhua ja että sitä pitäisi piilotella. Kaikkein paras tilanne olisi luonnollisesti se, että kaikki saisivat haluta tai olla haluamatta seksiä, ilman paineita siitä että on epänormaali. Ongelmia syntyy kuitenkin siinä vaiheessa, kun parisuhteessa kumppanien seksihalut eivät kohtaa.

Blood-red Lust kirjoitti:

Kumppanin haluttomuudella on todellakin ihan erilaiset vaikutukset miehiin ja naisiin. Sukupuoliroolit eivät ole hävinneet yhtään minnekään, välillä törmää sellaiseen junttiuteen että oksat pois.

Naisen haluttomuus ei ole niin ihmeellinen asia miehelle, koska ainahan naiset on pihdanneet ja valittaneet päänsärkyä. Miesten taas oletetaan olevan seksikoneita, joille kelpaa reikä kuin reikä. Jos sitten miestä ei yhtäkkiä halutakaan, niin se on naiselle kova paikka. Miehenhän kuuluu haluta aina, niin naisessa täytyy olla jotain pahasti vialla jos ei seksi kelpaa!

Ja auta armias jos nainen valittaa kärsivänsä seksin vähyydestä: sehän on niin pinnallista haluta hyvä tai edes siedettävä seksielämä, varsinkin naisen, koska eiväthän naiset halua elämältä muuta kuin perustaa perheen. Nainen jolle seksi on tärkeää on itsekäs pinnallinen huora ja ties mitä muuta.

Miehen haluttomuus on varmasti on vielä vaikeampaa vanhemmalle naiselle, koska he törmäävät ehkä vielä rajummin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin kuin nuoremmat, joiden jo sallitaan olla vähän vapaampia.

On varmaankin totta että yleensä naisten seksintarve on pienempi kuin miehillä ja se ei ole naiselle yhtä tärkeää kuin miehelle. Mutta minun mielestäni niitä naisia ei saisi tuomita, joille seksi on tärkeää ja he haluavat sitä usein. Olen myös väsynyt kuulemaan sitä ikuista yleistystä, että naiselle klitoriksen stimulointi olisi tärkeämpää kuin yhdyntä ja että nainen ei voi saada orgasmia pelkässä yhdynnässä. Monelta tuntuu unohtuneen, että tämä koskee suurinta osaa naisista, ei kuitenkaan läheskään kaikkia.

En oikein ymmärrä näitä jotka valittavat että maailma on yliseksualisoitunut, en itse koe mitään painetta siitä että seksiä olisi jotenkin ”pakko” harrastaa. Seksi on kivaa, miksei se siis saisi näkyä? Minulle se on ainakin iso asia elämässä ja ajattelen sitä koko ajan, olisihan se hassua jos siitä ei saisi puhua ja että sitä pitäisi piilotella. Kaikkein paras tilanne olisi luonnollisesti se, että kaikki saisivat haluta tai olla haluamatta seksiä, ilman paineita siitä että on epänormaali. Ongelmia syntyy kuitenkin siinä vaiheessa, kun parisuhteessa kumppanien seksihalut eivät kohtaa.

Lue lisää

Lähdin vähän aikaa sitten vuosia kestäneestä lähes seksittömästä suhteesta. Jos en olisi lähtenyt, olisin varmasti masentunut vielä pahemmin tai sitten pettänyt miestäni. Itsetuntoni oli ihan pohjalukemissa, elämänilo hävisi tyystin. Se ei tietenkään ole kumppanin vika, oma syyni kun en älynnyt lähteä aikaisemmin. Olen vielä sen verran nuori (22v) ja tyhmä etten tajunnut että eihän tämä suhde toiminut niin kuin pitäisi.

Olimme yhdessä viitisen vuotta, tapasin miehen siis 16-vuotiaana. En enää edes muista tarkkaan milloin seksi alkoi vähentyä, viimeiset pari-kolme vuotta olen elänyt puutteessa. Yhdyntöjä ei tuona aikana ollut kertaakaan, viimeisen vuoden aikana ei miehelle kelvannut enää edes suuseksi. Satunnaisesti saatoin saada kuukausien vonkaamisen ja raivoamisen jälkeen säälistä vähän hierontaa ja sormetusta, mutta lopulta sekin vain tuntui pahemmalta kuin olla ilman, koska aloin aina haluamaan muutakin niin paljon, että ihan teki fyysisesti kipeää. Itsetyydytys oli ihan yhtä turhauttavaa, niin turhauttavaa että ihan itketti. Tavallaan koomistakin näin jälkeenpäin ajateltuna, nainen sormettaa itseään epätoivon vimmalla ja itkeä vollottaa.

En tiedä mikä lopulta oli syynä seksin loppumiseen, varmasti miehen omat henkiset ongelmat olivat suurin syy, ja masentumiseni ja lihomiseni vaikutti myös. Seksi alkoi vähentyä kun miehelleni tuli stressiä opiskelusta ja ihmissuhteista. Varmaan jonkinasteinen masennus hänelläkin oli. Seksin vähyys sai minut huonotuuliseksi ja aloin syödä herkkuja enemmän. Olen ollut varmaankin jo pienestä pitäen masentunut, ja se paheni suhteemme aikana. Aloin käyttää masennuslääkkeitä ja lihoin pikkuhiljaa vuosien aikana parikymmentä kiloa. Jälkeenpäin ajateltuna näistä asioista tuntui syntyvän kierre jossa seksin vähyys sai minut himoamaan ruokaa, ja lihomiseni ei nyt ainakaan parantanut mieheni haluja. Ja hän vain yksinkertaisesti pärjäsi vähemmällä seksillä kuin minä eikä seksi ollut hänelle niin tärkeää. Tämä näkyi jo suhteemme alussa, olisi pitänyt älytä lähteä jo silloin, mutta kun en tuntenut omaakaan seksuaalisuuttani täysin ja olin kokematon, niin mistäs olisin voinut tietää paremmin.

Eron jälkeen oli jotenkin syyllinen olo, ei kai se ole naiselle niin kovin hyväksyttävää jättää miestä seksin takia. Olen aina tuntenut itseni friikiksi koska haluan seksiä enemmän kuin ”normaalit” naiset ja se on minulle tärkeää. Tuntuu että minun pitäisi hävetä kun olen tällainen. En tiedä miten voisin elää ilman seksiä. Se on jopa yksi syistä miksi en halua lapsia.

Suhteen loppumisen jälkeen olin niin puutteessa, että olisin voinut panna vaikka jokaista vastaantulijaa. Parin päivän päästä erosta hankinkin lohtupanon, ja tuntui kuin olisin saanut elämäni takaisin. Seuraavana päivänä tapasin toisen miehen, jonka kanssa olen nyt tapaillut jo jonkin aikaa. En usko että tästä voisi kehkeytyä muuta kuin seksisuhde, ei tämmöisestä tylsästä läskistä voi kukaan täyspäinen mies kiinnostua muuten kuin helppona pimppana. Varsinkaan kukaan niin komea... Teemme kaikkea muutakin yhdessä kuin vain peuhaamme sängyssä, mutta en uskalla edes toivoa että hän haluaisi mitään vakavampaa. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen, intohimoista seksiä riittää ja hän saa minut laukeamaan tavalla jota en ole ennen kokenut. Ja ei, siihen ei tarvita klitoriksen hieromista vaan saan orgasmin ihan vain yhdynnästä. On upea tunne kun molemmat nauttivat yhdynnästä yhtä paljon ja laukeamme yhtä aikaa, sääliksi käy niitä naisia jotka eivät saa yhdynnästä mitään irti...

En ollut edes tajunnut aiemmin miten paljon riidat, tyytymättömyys suhteeseen ja kunnollisen orgasmin puute vaikutti mielialaani, olen nyt kuin toinen ihminen. Virtaa riittää vaikka muille jakaa ja suhtaudun elämään paljon positiivisemmin. Olen yhtä hymyä tämän yhden miehen kanssa vietettyjen öiden jälkeen. Sain toivoa siitä, että ehkä minäkin löydän joskus onnen, vaikka tämä suhde loppuisikin.