136 Vastausta
9 480 Lukukertaa
Miten kauan olet ok-suhteessa?
mini-merkki
Jos pidät kumppanistasi ja hän sinusta, viihdytte toistenne seurassa niin fyysisesti kuin henkisesti, elämäntilanteenne ja arvonne menevät yksiin, arjen askareet sujuvat. Kauanko kelluisit tyynillä vesillä tällaisessa ok-suhteessa?
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
hmmm...
Minä kyllä olisin niillä vesillä viihtynyt loppuelämäni...mies vaan kyllästyi ja räpiköi työkaverinsa housuihin..No, löysin kyllä myöhemmin toisen kellujan kaveriksi..:)
Pointti oli se
että kauanko riittää, että mies/nainen on kiva ja suhde toimii ok - jos ei ole suuria tunteita suuntaan tai toiseen, vaan kaikki on tasaista. Ihan kivaa.Tarkoitatko että tunteet ovat hiipuneet? Kuka ryhtyy ok-suhteeseen? En minä ainakaan. Kyllä sitä kipinää pitää olla. Ja sitten jos tunteet ovat hiipuneet niin pitää harkita eroa. En nyt oikein muutakaan osaa sanoa.
jaahas..
Se kipinä kyllä loppuu, kun suhde vakiintuu, mut ei sitä eroon ajauduta silti...muutenhan täällä kukaan ei olisi avioliitoissaan 10 vuotta kauemmin!! :DSitä suhdetta joutuu hoitamaan jos haluaa sen kumppanin kanssa eläkepäivät nähdä,mut se on vähän niin, että onneksi ne tarpeetkin muuttuu, eikä se seksi enää näyttele niin suurta osaa elämässä!
Se tasainen elämä on keski-iässä ihan kivaa, kun vaan on muuten asiat kunnossa, eikä ala kumpikaan sen viinan kans lotraan!
hihi hih :)))
Jaa kyllä minulle pitään seksiä olla kuolemaan asti !!!:)))))Mut ei jaksa enään..;) Meen syömään..nam!
Seksi on
muutakin kuin seisomista! Näin sanoo nainen 51 v. Miehelläni seisoo, mutta seksiä harrastamme muutenkin ja muulloinkin! Mieti sitä mies (ja toinenkin)!Joo-op...
...mutta päästäppäs tyttö päälle...Mites sille kullille kävikään :D
iänkaiken
No ei! Kyllä pitää alussa olla jotain enemmän. Mutta 23 naimisissa olleena tiedän että tasaista tässä mennään - ja mikä ettei hamaan kuolemaan asti. Aina välillä kipinöikin vanhalla.Onkohan toi sitten oikea pari? Oliskohan minulla ainakin tullut mieleen joku uusi vähän verevämpi mahdollisuus. Katsos kun silloin kun puuduttaa tämä harmaa arki tässä vuosikausien suhteessa niin sitten puhalletaan siihen hiileen että saadaan ainakin ritinää aikaiseksi ja -seksi ja muistetaan se vanha palo ja lämpö ja sittenhän se taas unohtuu ja mennään entiseen tahtiin tasatahtia.
Mutta eihän se pomminvarma ole tämä tällainen mutta aika pitkältä tuntuisi - varmaan - tämä 23 vuotta kavereiden kesken elää....
iänkaiken
Oli ihanaa ja kunnioitettavaa luettavaa :)hohhoijaa
Joo-ooKyllä se ikä tuo viisautta tullessaan.Kas kun harvemmin sitä sellaista suhdetta on,ettei se suhde "tasaantuisi" siitä rakkauden roihusta.Eli kuten sanoin,ikää lisää sinullekkin niin näet mitä tarkoitan...kaverisuhde
Olen suhteessa, joka ei ole johtanut kaverisuhdetta pidemmälle. Ihan mukava olla yhdessä, mutta kaipaan parisuhdetta ja kaikkea siihen liittyvää.jaaa?
hmm.. riitelyä ja mustasukkaisuutta määräilyä ja pettämistä..? ei kiitos enää minulle!mies ajattelisi ?
Eikähän vanhat mies vastaan nais määreet olisi aika romuttaa,ennemmin vaikka puhuttaisiin yksilöiden valinnoista koskapa valinnan ja seksin vapaus lienee nykysin molemmilla sukupuolilla.Turha pönkittää perinteisiä kaavoja koska niitä ei ole,ainakaan nuoremman väen parissa.
Miehissä löytyy tunnesuhteen tarvitsevia kuten naisistakin niitä joille pelkkä seksisuhde on ok.
ja päinvastoin,näinhän ei voinut olla muutama vuosikymmen sitten vaan suhteet määriteltiin jotenkin miehen kautta.
OK suhteesta
Niin kyllä se vaan on selvää että kukaan ei viihdy ns. OK suhteessa kovin kauan. Kyllä parisuhteessa on oltava jotain syvempää kuin OK. Siis jokin tulisempi liekki ja yhteistä säpinää myös sängyssä. Kunnollinen ja pitkäaikainen parisuhde edellyttää siis myös suhteen hoitamista aivan kuten suhteen perustaminen.Itse
Itse elän tuollaisessa suhteessa nyt toista vuotta, ollaan kohta 4 vuotta oltu yhdessä ja nuoria ollaan (22-vuotiaita). En ole halunnut lähteäkään, vaikka en nyt rakasta sen enempää kuin hyviä ystäviäni. Tavallaan tää on kaverisuhde, jossa on seksiä joskus.Lähde
ajoissa vaan, vielä kun olet nuori ja teitä ei sido muut velvoitteet. Jos tunteet ovat hiipuneet noin pian, niin hälytyskellojen pitäisi soida.Loppuelämäni
Minusta kuvaat lähes täydellistä tilannetta: fyysisesti ja henkisesti tyydyttävä suhde, jossa arvot kohtaavat ja arki sujuu - mitä muuta sitä voisi parisuhteelta ja perhe-elämältä vaatia?En minä ainakaan kaipaa suuria tunteita, jotka miellän usen enemmän negatiivisiksi kuin positiivisiksi. En kaipaa mustasukkaisuutta, tappeluita, intohimoista omistamista tai huutamista. Minulle riittää rakkaus ja hyvä yhdessäolo elämän loppuun asti.
just!
Järkevältä kuulostaa..Elämä voi olla hyvää noinkin!
Veit
sanat suustani11v sama mies
Tämän allekirjoitan minäkin. Ei juhlat voi jatkua ikuisuuksiin. Se arki tulee väkisinkin vastaan joskus. Ja se arki voi olla mukavaa; tuttua ja turvallista.Minusta ne tunteet eivät katoa mihinkään, se roihu vain hieman hiipuu tai tasaantuu nätiksi loimotukseksi. Olkoonkin se sitten vaikka sitä ok-olemista.
14v.sama mies
minulla on paljon mieskavereita joten mieheni kanssa on todella mukava.Kunnes taas
keksit sen saman että suhteestanne jotain puuttuu ja eroat. Se rakkaushan kasvaa ja kestää arjen mukana, sikäli kunsitä on milloinkaan ollutkaan.Olet melkein ainut....
..joka ymmärsi oikein aloittajan kysymykset, muut vastaajat on saivartelijoita tai heikkolahjasia idiotteeja jotka ei ymmärrä suomenkielellä kirjoitettuja kysymyksiä vaan muuttavat ne haluamaansa muotoon ja vastaavat sen jälkeen.pööö
Mitähän se sinäkään taas oot muka tajunnu...et yhtään mitään!jaah
Vai oikein heikkolahjaisia idiootteja. Kyllä tässä varmaan suurin osa ymmärtää, mistä on kyse. Sitten mennäänkin määrittelykysymyksiin, kun mietitään, mitä "rakkaus" tai "suuret tunteet" tarkoittavat. Jos ok-suhde tarkoittaa sitä, ettei olla mitään muuta kuin hyviä kavereita, eikä fyysistä läheisyyttä halua ole (eikä yrittämälläkään tule), silloin miettisin kannattaako olla yhdessä.Jos taas ok-suhde on ns. normaali parisuhde, jossa ei ole suuria kuohuja ja draamoja, mutta se on sekä psyykkisesti että fyysisesti miellyttävää ja mielekästä, niin sitten olen samaa mieltä kuin suuri osa täällä -eli se on parempi kuin vain "ok".
Aina ja
Jos kaikki on kerran hyvin, miksi kaipaisin jotain muuta?Intohimo ja
Minullakin tunteet ovat käyneet kuumimpina kun olen ollut epävarma siitä tunteeko mies samoin kuin minä tai onko suhteella tulevaisuutta. Mitä vaikeammin tavoiteltava mies on ollut, sitä voimakkaammin olen juuri sitä miestä halunnut! Kaikkiin suuriin rakkaustarinoihin sisältyy draamaa, jossa rakastavaiset eivät voi saada toisiaan, mutta jos joskus onni potkaisee, siitä ei tarinaa synnykään. They lived happily ever after.ihan totta
Minä koen sen jonkinlaisena aikuistumisena, kun osaa arvostaa niitä tasaisia ja hyviä juttuja, eikä tarvitse olla mitään suurta kuohuntaa ja draamaa. Aiemmin suhteeni (nopeasti epäonnistuneet sellaiset) ovat olleet sellaisia järisyttäviä ja kuohuvia, jälkikäteen ajateltuna myös hyvin epärealistisia. Epärealistisia ovat siis olleet ajatukseni vastapuolesta, kuten myös siitä miltä pidemmän päälle tuntuisi. Kuohuvat tunteet peittävät helposti alleen monet asiat, eli sitä tulee sokeaksi mm. sille, onko mitään yhteistä, onko puhuttavaa jne. Sitten, kun arki ja realismi tulevat mukaan, tuleekin herkästi ero, jos se kuohunta on ollut kantava tekijä suhteessa.Kai se on siis vähän siitä kiinni, mitä haluaa. Pitkän suhteen vai kuohuvia lyhyempiä...
If it ain't broken
fix it!voihan tyyniäkin vesiä höystää kaikenlaisilla jutuilla. Alkuhuuma menee ohi joka suhteessa, vaihtaminen ei ratkaise lopulta mitään.
Itse
..erosin viime keväänä 10 vuoden suhteesta, vaikka meillä menikin kuten kysymyksessä. Toisaalta odotinkin sitä eroa jo pitkään, en tiedä miksi. Haaveilin kovasti jo muusta, mutta en voinut kuvitella eroavani hänestä. Kertomani syrjähyppy kuitenkin päätti suhteen. Kaipaan häntä vieläkin vaikka erosta on jo lähes vuosi. Nykyään seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, jollaista en voinut kuvitellakaan olevan! :)Niin<
Ja tuo uus juttukin maistuu 10 vuoden jälkeen jo puulta kun alkuhuuma on haihtunut.Mä kaipaan entistä joka päivä vaikka erosta on jo 5 vuotta.
ei
..varmasti maistu! Suhde on aivan erilainen kaikin puolin ja meillä on PALJON enemmäön yhteistä kuin edellisessä suhteessa.he he he!
..joo..ne kuuluisat viimeiset sanat...taas kerran....taas kerran...no tuota
Eikös tuo ole just sitä rakkautta ? Vai mitä se on. Et kai ole niin lapsellinen että sekoitat rakastamisen ja rakastumisen toisiinsa ?ok-suhteessa...
Itse olin ns ihan ok-suhteessa 21 vuotta...nyt on kriteerinä että suhteessa pitää olla sähköä, intohimoa ja tunnetta...pelkkä kaveruus /toveruus ja se että toinen on ihan mukava ja ok ei riitä..ennemmin yksin...Buahahaha
Taidat tosiaan olla Riina 11v.he he!
Hauska lohkaisu!Tervemenoa Riina11 etsimään sitä tositositosi rakkautta...! Varaudu myös riitelyihin, mustasukkaisuuteen, viinaan ja mahdolliseen tappoon...on se niin vaarallista se intohimonen rakkaus tuossa iässä! Hahhahahah!
Avioero
Myrskyisen avioliiton ja pahoinpitelyiden jälkeen arvostaisin kyllä tuollaista suhdetta.Miksi hakee jotain mitä ei ole ?Varmaan harvassa avioliitossa se alkuhuuma kestää koko liiton ajan.
Silti voi rakastaa toista hyvinkin syvästi ja antaa anteeksi jopa pienet mokat.
Ei se rakkaus mihkään häviä ,muuttaa ehkä vain muotoaan kun yhdessä vanhetaan ja lapsia tulee.
Mitä ihmettä!!!
Mitä ihmettä haluat? Olen 26-vuotias nainen ja takana iso liuta suhteita. Olen koko ikäni etsinyt sitä jalat alta vievää rakkautta. Niin, kaikki miehet jotka on jalat vienyt alta on ollut lähes alkoholisteja pelimiehiä joilla on ollut muitakin naisia.Itse haluaisin rauhallisen ja tasaisen suhteen. Ei tarvitsisi pelätä että joku pahoinpitelee kun tulen kotiin, ei tarvitsisi pelätä koska alkaa huuto että olisin pettänyt, ei tarvii pelätä että joku uhkaa tappaa ja heiluttaa veistä edessäni.
Tottakai pitää viihtyä toisen seurassa ja että toisen kanssa on hyvä olla.
Yleensä siinä vaiheessa kun et enää rakasta niin alat inhota toista osapuolta ja kaikki häneen liittyvät asiat ällöttävät ja kaipaat jotakin muuta/rakastat jotain muuta.
Miksi sitä jännitystä pitää hakea elämään suhteilla, eikö elämä muutenkin ainakin nuorilla ole tarpeeksi haastavaa työpaikkojen saaminen, pätkötyöt, lama, irtosuhteet ym.
Keskittyisitte esim. matkusteluun ja sitä kautta hakemaan jännitystä.
Aikas hyvä veto!
".... ei tarvitse pelätä koska alkaa huuto että olisin pettänyt,...." HEHHHEEHHHEHHEHHEHE Tuotko mulle eteen sen kaverin joka sut ruusuin ja halauksin huorimisretkeltä vastaanottaa? Se on MIES ja siitä sun kannattaa kiinni pitää kuin sellaisen löydät.Sitten kun viihdyt itsesi kanssa voit odottaa että joku viihtyy sinunkin kanssasi.
Se isokaan liuta suhteita takana takaa sitä yhtä ja onnellista suhdetta edessä jos ei tiedä mitä hakee ja sen tietäminen edellyttää itsensä tuntemista. Kasvetaas taas hieman ja kurkitaan peiliin.
Et<
Tainnut oikein ymmärtää,hän tarkoitti sellaista vainoharhaista miestä joka elää omissa maailmoissaan mielikuvituksensa kanssa,tällaisia sairaalloisen mustasukkaisia miehiä on olemassa.Heissä on todennäköisesti sitä kipinää joka räjäyttää kaiken taivaan tuuliin ennen pitkään.
Siis hä?
Mikä tässä siis on ongelmana? Tuohan kuulostaa unelmasuhteelta. Rakkaus muuttaa muotoaan vuosien aikana. Ihmisen täytyy itse tutkiskella, että mitä ne omat tunteet ovat ja tehdä sen pohjalta päätös ja pitää siitä päätöksestä kiinni. Jos rakkaus muuttuu romanttisesta rakkaudesta kaverilliseksi rakkaudeksi, niin jokainen päättää itse mitä tekee. Jos se tuntuu hyvältä, niin suhteeseen voi jäädä. Itse päätin 21-vuotiaana lähteä tällaisesta suhteesta kun rakastuin korviani myöten toiseen mieheen. Nyt olen 25-vuotias. Olen osittain joskus katunut päätöstäni, mutta toisaalta rakastan elämääni, enkä olisi tässä enkä sama ihminen, jos olisin valinnut toisin. Joka suhteessa alkuhuuma, kipinät ja intohimo hiipuvat, mutta rakkaus voi silti edelleen olla romanttista rakkautta. Väistämättä suhteen aikana saattaa ihastua muihin ihmisiin, mutta se on itsestä kiinni miten niihin suhtautuu ja reagoi. Jos aloittaa suhteen uuden ihastuksen kanssa, niin samalla tavalla siitä hiipuvat alkuhuuma ja kipinät ja pian ollaan taas saman valinnan edessä. Olen siis sitä mieltä, että pitää tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, mutta päätöksestä täytyy pitää kiinni ja olla valmis elämään sen kanssa. Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä, sillä mennyttä ei voi saada takaisin.Mielenkiintoista..
.. koska jokaisesta suhteesta tulee tuollainen "OK" -suhde jossain vaiheessa. Vastarakastunut -olotila kun ei säily vuosia. Arki kun tulee taloon, niin mitataan ihmisten oikea arvo.Jos lähtee lätkimään siksi, että tarvitsee pikapanon ajoittain tai kuvittelee, että rakastumisen tila säilyy, ei ole minkään arvoinen ihminen.
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa omaani pois. Muita saa hänkin katsoa, kunhan ei koske.
Rakkaudesta se turvallisuuden tunne ja luottamus tulee, ei mistään ''ollaampa nyt yhdessä kun ei muutakaan keksitä''-tilanteesta.
Itse en ainakaan kehtaisi tehdä miehelle niin julmasti, että olisin hänen kanssaan ilman rakkautta. Joissain kun voisi olla nainen, joka oikeasti rakastaisi kys. miestä.
Näillä niin kutsutuilla ok-suhteilla saadaan vain aikaan se tilanne, että kymmenen vuoden päästä erotaan kun jompikumpi ei kestäkään enää ja pettää toista. Sitten ollaan taas aloituspisteessä. Mieluummin siinä pisteessä aikasemmin kuin myöhemmin? Vai koetteko jotenkin viisastuvanne teille mitättömästä suhteesta?
Toki jokainen tyylillään, mutta itse uskon että rakkaus ei voi hiipua, kiintymys tai pienemmät tunteet voi. Ja tämän uskon tietävän jokaisen joka on oikeasti joskus rakastunut.
Niinhän ne väittää
Itseasiassa mun lähipiirissä on juuri niin että ne ns. kuumat suhteet johtaa nopeasti eroihin ja sitten taas ne normaalit ei niin erikoiset suhteet kestää loppuiän.!
Täysin samaa mieltä Zinnerin kanssa. Mieluummin yksin! Kyllä rakkauden pitää tuntua varpaissa asti. Kavereita on muitakin, sitä varten ei tarvitse kumppania pitää. Toki suhde muuttuu ajan myötä ja arki alkaa, kaikissa suhteissa, mutta silti se pieni kipinä pitää olla.No...
Yksin joudut loppupeleissä sitten olemaan! Intohimo on tunne, joka katoaa suhteesta ajan myötä..sorry vaan! Rakkauskin tulee ja menee...niin se vain on ;)Harvemmin ne vanhat ihmiset tuolla toisiaan kähmii ja perseistä puristelee...hyvällä tuurilla on lämmin ystävyys tallella kumppaniin.Intohimot on kadonneet aikoja sitten..
No...
Oo yksin! Mitä tuosta herneen nokkaas vedät! Sehän on sun valintas! :D''Eli en joudu olemaan yksin, vaan saan olla yksin.''
Kumpihan tässä sen kurpitsan nyt nenäänsä vetäsi?
Koko elämäni
sillä minulle tuollainen suhde merkitsee rakastamista. Rakkauden huuma ja jatkuva intohimo kestävät tietyn ajan, rakastuneena oleminen samoin. Rakastaminen taas on sitä helmenharmaata arkea, jota juuri kuvailit.Minä pidän kumppanistani ja hän minusta. Me sovimme yhteen ennen kaikkea fyysisesti mutta jollain tasolla myös henkisestikin, elämäntilanteemme on samanlainen ja arjen askareet sujuvat; olemme siis suht onnekkaita ja onnellisia, ja sitä olemme olleet 31 vuotta!
Vedet voivat vaikuttaa tyyniltä mutta kuten vanha viisaus sanoo " rauhallisilla vesillä ne isoimmat saaliit uivat". Onni on usein lähempänä kuin uskotaankaan. Repivä rakkaus ja myrskyisät tunteet parisuhteessa eivät ole rakastamista vaikka kovin romanttiselta vaikuttavatkin.
Toisen TAIVAS, Toisen HELVETTI
Yli 15 vuotta liitossa on ollut tunteita, vihaa, rakkautta ja toveruutta. Peitto on heilunut 2- 5 kertaa viikossa, mutta nää asiat on koluttu vaikka asentoa vaihtaisi usesasti mambon aikana. Nainen vapautuu estoista ja mieskin panee aina parastaan huomioi toista. Mutta kyllä se on välillä puulta maistunut ja silmät auennut muuallekin. Itse pidän seksistä ja olen sinut sen kanssa. Olisi kokeiluhalua on, mutta toisella ei riitä intoa.. Onhan sitä miettinyt vapaita naisia kun on tullut vastaan, että perkules mitä kissaa liikkeellä. Kun huomioo saa tottakai se kulmakarvan saa nouseen ja katseen nauliintuun sellaiseen kohteeseen. Poltetta on tuntunut ja kipinöitä munissa niinkuin äijät sanoo. Että on näitä ruvennut pohtiin itsekin, en tiedä...niin...
Ottaakko se riski vai ei?Mitä menettää..mitä saa tilalle...? Lyökö riskin otettuaan vain kätensä paskaan?
Jos uuden kumppanin löytäisi,niin entäs kun siihen suhteeseen taas arki tulis?
Haluaisko toinen "piristykseksi" taas lapsia...sama rumbako taas alkaisi..? Hohhoijaa...
Niinpä...
...jostakin syystä tämä asia on ollut mullakin ajatuksissa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pidän kumppanistani ja rakastan häntä, arki ja elämä sujuu kaikinpuolin hyvin. Fyysistä läheisyyttäkin on mutta seksiä vain äärimmäisen harvoin. En tunne itseäni onnelliseksi. Koen että rakkauteni puolisoani kohtaan on enemmän toverillista rakkautta kuin sellaista mitä sen kuuluisia omaa puolisoa, rakastettua ja intohimojeni kohdetta kohtaan olla. Tiedän, että moni olisi osassani onnellinen huonojen, vaikeiden ja kenties väkivaltaisten suhteiden jälkeen. Niin olen ollut minäkin kaikki nämä vuodet tähän asti (olemme olleet yhdessä liki 7 vuotta). Onkohan tämä nyt meidän seitsämän vuoden kriisi, vai olemmeko vain kasvaneet etäälle toisistamme vai lieneekö jotakin muuta. Lasten vuoksi en kuitenkaan haluaisi edes harkita eroa, eikä mieheni tiedä minun tällaista edes miettivänkään. Olen ymmärtänyt että hän on täydellisen tyytyväinen suhteeseemme. Ja minä kuitenkin kuvittelen ruohon vihertävän aidan toisella puolen, tai sinkkuuden tuovan elämääni onnen. Mutta eihän se niin mene, tiedän sen.Kaikkea sitä
Ihmisiä on todella erilläisiä. OLEN aikasemmin KADEHTINUT niitä pariskuntia, ketkä elää 30 vuotta yhdessä. Minä en kestäis sellaista "harmatta" arkea. Olen nyt saannut selville aika monen avioliiton salaisuuden......se onkin sitä, että toinen osapuoli ummista silmät ja korvat ja anna toisella käydä vaan vieraissa. Ei
muuten sellaiset liitot kestäis, vieraissa käytään, että kotona oma tuntuis taas kuin uusi!
Olen ehkä poikkeava, mut aina ollut omalle kumppanilleni uskollinen, mielymmin vaihtaan 7 vuoden välehin,
kun annan hänellä käydä muualta hakemassa. Olen itsevarma ja tosi kumppaneita on saatavilla vaikka
kuinka paljon. Uskon jopa, että seurava on aina edellisesta parempi, näin on minulla käynnyt.
Totta
Ihmiset on erilaisia. Joku pitää rutiineista ja aina samana toistuvasta arjesta. Toinen taas pitää sinkkuelämän ja irtosuhteiden tuomasta jännityksestä. Jokaiselle löytyy jotain. Suhteet ovat niin monikerroksisia eikä mikään ole mustavalkoista. Mutta sen tiedän, ettei sellaista suhdetta olekaan, missä alkuhuuma säilyisi. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä 25 vuotta ja arki on heillä aikalailla sitä samaa, mutta rakkaus on säilynyt romanttisena rakkautena. Se on siis mahdollista. Mutta each to his own, kuten amerikkalaiset sanovat.Hoh-hoijjaa...
Sinä olet TODELLA poikkeava...ja "erilläinen" (?)Vai, että pitää käydä vieraissa, jotta liitto kestää? :DDDDD Herää ja katso peiliin! Toisaalta se on kumppanisi onni, että tajuat vaihtaa 7 vuoden välein kumppania. Vai onko tuo 7 vuotta se, minkä kulloinenkin kumppanisi on sinua ja juttujasi kestänyt?
Salaisuus on
tutkittu juttu: kaikki onnelliset parit ovat samanlaisista syistä onnellisia ja jokainen onneton pari omista syistään onnettomia. Pitkän ja tasapainoisen suhteen salaisuus ei suinkaan ole "silmien ummistaminen" kaikelta pahalta ja sen ymmärtäminen, yleensä tätä kaikkea pahaa ei tulekaan hyvissä parisuhteissa. Niissäkin kuitenkin on ongelmia mutta ne ratkotaan yhdessä ja myös kestetään ne alamäet, ratkaisu ei ole eroaminen tai luovuttaminen.Jokainen parisuhde muuttuu ajan myötä, olisihan se aika hullunkurista, jos suhde pysyisi samanlaisena kun ihmiset kehittyvät ja kasvavat ja osa jopa aikuistuu. Pitkässä parisuhteessa ei "kestetä" toista tai toivota, että se puoliso olisi kuin uusi vaan arvostetaan nimenomaan sitä, että puoliso on se tuttu ja turvallinen. Saattaa kuullostaa harmaalta mutta sitä se ei ole; on ihanaa tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty omana itsenään ja samoin saada rakastaa puolisoa, jonka kanssa voi suunnitella tulevaisuutta, vaikkapa sitä yhteistä vanhuuttakin, ja luottaa, että yhdessä ollaan sekä tuulet että tuiskut. Vain pitkä parisuhde tarjoaa tällaisen mahdollisuuden.
Ihmisenä kasvaminen on aivan toista luokkaa pitkässä parisuhteessa kuin suhteissa, joissa osapuoli vaihtuu säännöllisin väliajoin. Mutta kukin taplaa tyylillään.
Vähän riippuu..
Miksipä ei, siinähän on parisuhteen edut, eikä tarvi olla mustasukkainen tai muuten liian kiintynyt toiseen. Tämähän on hyvä "vakipano" suhde. Uskoisin, että monet ovat tällaisessa suhteessa, varsinkin kun nuoruuden ensihuuma on mennyt ohi. Tällaisessa suhteessa ei suuria tunnekuohuja ole. Tarvitaanko niitä? MUTTA kauanko viihtyy ilman tulisia suudelmia, suuria tunteita , tulisia orgasmeja..... Kaverin kanssa on kivaa, mutta...Ei joka suhteessa
välttämättä ole tulisia suudelmia. Ei tämän hetkisessä suhteessanikaan ole. Tulisia suudelmia ja suurta intohimoa oli silloin suhteen alussa, mutta alkuhuuma hiipuu. Mutta se ei tarkoita, että se olisi kaverillinen suhde, päinvastoin. Rakastamme toisiamme paljon ja olemme onnellisia yhdessä. Ei ole ketään, joka sopisi minulle paremmin. Joskus kaipaan uuden tuomaa jännitystä, mutta sitten muistan, että olisin tyhmä jos lähtisin vaihtamaan. Yhteiset kokemukset painavat vaa'assa enemmän kuin lyhytaikainen jännitys.Niinpä
Niinpä ,lopussa jos ei ole antaa suhteelle mittään se muuttu arkielämäksi ,kuljetaan eriasoissa eikä kiinosta mikään ei sex jne ,itsellä alkoin suhde tai seurustelu ,niin ,että kaveri rampas kokoajan kylässä päivässä ja tuntuu kuin ei omaa aikaa ollut ollenkaan ,ja pakkohan oli niitäkin pittää omiayksinpäivä omaa rauhaa ,jos suhde on rakennettu hyvään pohjaan ,sillon se kestää ,mutta voi se rakoilla ,vaikka olis ollut kaksikymmentä vuotta yhdessä jne jossain se alkaa näkyä ,mutta onni niille kellä onni kestää !!!Helvetti soikoon
Jokainen tajuaa että kaikkia suhteita tulee itse hoitaa huolehtien. Tuo kuvas kertoo että kuinka kauan suostut olemaan ja ODOTTAMAAN että toinen teksisi sinusta jonkun pyhimyksen palvontaa varten johonkin tikun nokaan.Jos suhde olis tuo OK ja tyynillä vesillä olis aallokkoa niikuin aina on joka lammella niin juttuhan on todella hyvin! Nykyajattelu on vain tuo jatkuva krapulaan juominen eli jokaisella tulisi olla säbää ja intistä kokoajan.
Seesteisen suhteen kokonais arvokkuus ja antoisuus on aidoimmillaan sitä luokaa ettei sitä voita mitkään "jalat alta" hurmos hörhöilyt. Vaikka hakemalla joutuu muutaman maanjäristyksen ja päänsekoittava session kohteeksi on arki edessä hyvin äkkiä.
erotakko vai ei....
tässä ollaan naimisissa, oltu jo useita vuosia, lapsiakin jo muutama, mutta se rakkaus puuttuu omalta puoleltani. mies kyllä rakastaa, eikä halua erota, mutta itse olen kahden vaiheilla. en tunne enää että rakastaisin.... tuntuu että miehen kosketuskin ahdistaa. miehestä löytyy hyviä ja huonojakin puolia, niinkuin meistä kaikista, mutta suurin syy on ehkä mustasukkaisuus, joka on välillä menny vähä liianki pitkälle. väkivaltainen mies ei ole koskaan ollut ja lapsille on hyvä isä. mutta se jokin vaan puuttuu....Tämä puuttuu...
Miheltäsi puuttuu arvoisensa nainen. Nainen, josta edes kannattaisi olla mustasukkainen!Vastaus HARHAILIJALLE
Käsite RAKKAUS on hukassa! Luulet sen olevan sitä intohimoa ja seksiä "sitä jotakin" se jokin on juuri sitä mitä haikaillaan. SE uusi tyyppi siellä aidan takana muuttuu hyvin pian aivan samalaiseksi tylsäksi ja harhailusi jatkuu.Sanot syyn olevan mustasukkaisuus! Siis itsekkö olet mustis vai luuletko miehesi olevan?Yleensä kun joku puhuu mustasukkaisuudesta tarkoittaa se sitä että, kääntää omaa mustasukkaisuuttaan toisen "tekemäksi/tuntemaksi " peiteläkseen omansa.
Hyvä isät ja hyvät miehet ovat kysyttyjä joten luultavasti häneltäkin puuttuu se jokin! Siis nainen joka aidosti hillitsee himonsa ja antaa arvon ja kunnioituksen lasten isälle.
no huh huh!!!
mä en todellakaan ole kattelemassa uutta miestä, ei vois vähempää kiinnostaa miehet tällä hetkellä. mulla on pieniä lapsia, jos ero tulee, niin aion kyllä keskittyä heidän hoitamiseen enkä mihinkään uuteen ukkoon!!!ja eikö se ole mustasukkaisuutta, että mies ei päästäis mua yksin mihinkään, kyttää selän takana kun olen netissä, kyselee keltä saan tekstiviestejä, vaikka kaikki ovat naispuolisilta kavereiltani. koskaan en ole pettänyt, enkä antanu minkäänlaista aihetta edes epäillä sellaista. ja kun mies on ITSE myöntänyt olevansa liian mustasukkanen!! ja miten helvetissä mä voisin olla mustis, kun mua ei vois vähempää kiinnostaa miehen menemiset (vaikka ei hän koskaa nmissään käy), tekemiset eikä mitkään muutkaan!
turhahan tänne on mitään kirjottaa kun vastaukset on sitte tälläsia!!
naurettavia ihmisiä!
;D
Täällä kokoontuu kato aina tämä suoli24 "asiantuntija" raati! Kysy, mitä vaan...aina tulee "asiallisia" vastauksia! hahhahahhahahah!!Juu..ymmärrän..
Liitoista tahtoo ne intohimot ja rakkaudet kadota...et oo ainoa.Lasten takia monet sinnittelee ja kun tietävät, että arki tulee siihen uuteenkin suhteeseen..
Itse kaipaisin puheliaampaa miestä...oma ukko on käytännössä "mykkä"..ei puhu mitään..
Ikuiseti...
Ikuisesti. Yksinkertaista.ainiaan
Jos jostain löytyisi sellainen vastakkaisen sukupuolen edustaja, jonka seurassa viihtyisin sekä psyykkisesti, että fyysisesti, niin haluaisin olla hänen kanssaan koko loppuelämäni. Kipinää ja intohimoa täytyy toki löytyä, mutta tuskin kenenkään suhteessa kipinöi aina ja koko ajan. Jos kipinä on täysin sammuksissa eikä syty enää millään konstilla, niin siihen en kyllä tyytyisi, vaan elelisin ennemmin vaikka sinkkuna. Mikään "sisko ja sen veli"-tyyppinen suhde ei kiinnosta.Mistä ok suhteen löytää?
Sellainen haussaAina
Ikuisesti. Missä tahansa muussakin suhteessa tilanne tasaantuisi ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi olisi riski, että mennäänkin ojasta allikkoon, eikä löydy enää edes sitä OK-kumppania.....
Syitä jäädä suhteeseen:- pidät kumppanistasi
- hän pitää sinusta
- viihdytte toistenne seurassa fyysisesti (seksi toimii?) ja henkisesti
- elämäntilanteet osuvat yksiin (mitä se nyt sitten tarkoittaakin, kai parisuhteessa elävät ovat automaattisesti samassa elämäntilanteessa?
- teillä on samanlaiset arvot
- arjen askareet sujuvat
Syitä erota:
- haluat kumppanin, josta et oikeasti pidä ja joka ei pidä sinusta, vaikka olisittekin alussa hulluina rakastuneita toisiinne
- haluat suhteen, jossa ette viihdy yhdessä fyysisesti ettekä henkisesti - vaikka olisittekin alussa hulluina rakastuneita toisiinne
- haluat suhteen , jossa elämäntilanteet ovat ihan eri planeetoilta: toinen haluaa opiskella, toinen hankkia lapsia, toinen bailata, toinen rakentaa omakotitaloa jne.
- haluat suhteen, jossa arvomaailmanne ovat jännittävästi erilaiset: kumppanisi voisi harrastaa vaikka myymälävarkautta, koska pitää maksamista poroporvarillisena, kumppanisi voisi myös olla moniavioisuuden kannattaja jne.
- haluat suhteen, jossa kaikista arjen askareista pitää tapella - ja lopulta sinä teet ne kuitenkin kaikki.
No joo... edellinen on konstruoitu lyhyen kysymyksesi perusteella. Et ehkä kertonut siinä ihan kaikkea, mahdollisesti suhteessanne on asioita, jotka ottavat sinua oikeasti enemmän hermoon, mutta antamiesi tietojen perusteella suhteenne on TÄYDELLINEN jos olette olleet yhdessä jo useamman vuoden. Juuri tuollaistahan elämän kuuluisi ollakin, kun rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi. Jalat alta vievä romanssi voi olla kiva päiväuni, mutta psykoottista rakastumisvaihetta kestää vain aikansa ja sen jälkeen on elettävä ihan TODELLISEN ihmisen kanssa - hänen on siedettävä sinua ja sinun häntä myös ns. arjessa. Ja mitä vikaa on arjessa...? Eikö ole ihanaa kun joku on kotona kun tulet töistä tai lenkiltä - tai voit odottaa jotain tulevaksi kotiin ja kysyä, miten päivä meni?
mie
hommasin rakastajan....silloin kestää tuota ns.ok-suhdetta....; ))Henkisesti
heikko horo. Rohkeampi lähtisi sen ns rakkauden perään.Nuorena aikuisena tuollainen suhde ei riittänyt. Nyt asiaa katsoo eri tavalla.
But still if everything works i dont see the reason why to change it!!
hmm
Minun mielestä jos ajattelee, että olisi henkilön kanssa loppu elämänsä, niin pitäisi tuntea rakkautta, intohimoa ja halua tätä ihmistä kohtaan. Itse en eläisi useita vuosia suhteessa, joka on vain ihan kiva, koska olisi mahdollisuus kuitenkin löytää henkilö jonka kanssa se olisi myös paljon muuta. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön, joten monelle tuo varmasti riittää ja toisille taas ei. Kannattaa varmaan miettiä haaveiletko esimerkiksi paljon jostain mikä olisi enenmmän ja haluatko itse olla tämän henkilön kanssa loppu elämäsi ajan. Hienoohan tuo on, että teillä noin moni asia sujuu hyvin, mutta jos ei ole rakkautta ja seksin ottaa pois niin jäljelle jää aika pitkälti samankuuloinen suhde kuin kaverisuhde??hmmm:))))
En ymmärrä mikä on nyky trendi taa Ok suhde minusta sellasta ei ole olemassakaan :)))))) Taas joku teinien keksimä juttu kun eivät osaa seurustella ku aikuiset. :))))) haaaaaaaOle rehellinen itsellesi
Jotainhan tilanteestasi kertoo se, että sinä kysyt tämän kysymyksen. Mikä siis on oikeasti vikana? Ole rehellinen itsellesi ja toimi sen mukaisesti. Siis arvonne menevät yksiin ja viihdytte toistenne seurassa niin fyysisesti kuin henkisesti... Mutta...? Oletko enemmänkin kyllästynyt itseesi kuin kumppaniisi? Jos elämä tuntuu liian "tyynillä vesillä" kellumiselta, onko vastaus kumppanin vaihto vai jokin muu muutos elämässäsi? Vai onko suhteenne siinä vaiheessa, että sinua pelottaa mennä vielä askel syvemmälle? Ja helpompi vaihtoehto olisi aloittaa uuden kanssa alusta?Pitkä parisuhde voi parhaimmillaan tarjota mielettömän hienon oppitunnin sinusta itsestäsi ja elämästä. Kumppani on se peili, joka heijastaa sinun kuvasi.
Tahdon asia
Olen nyt 10 vuotta seurustellu saman naisen kanssa. Sitä ennen aviossa 14 vuotta ja välissä muutamia lyhyempiä ja pidempiä tuttavuuksia. Kyllästyin vaihteluun ja yksinkertaisesti päätin pitäytyä tässä nykyisessä, koska seksi toimii ja yhteiselossa ei ole suurempia konflikteja. Ihminen on luotettava ja kunnollinen, eikä ole taloudellisesti riippuvainen. Emme asu yhdessä, mutta tapaamme viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Tämä on ns ok-suhde, enkä ole enää edes harkinnut siitä luopumista. Jos se kuitenkin tulee eteen, ei sitä kannata etukäteen murehtia.joo...
Niin kauan kuin mahdollista. Se, että suhteesta tulee tasaista eikä rakkauta joka päivä näyttäisikään EI tarkoita sitä, että rakkaus on täysin kadonnut. Jos häipyy vaan sen takia että suhde on muuttunut tasaiseksi, nii ei se oo koskaa mikää suhde ollutkaa... just my opinion... :p18v
yhdessä. Sitten mies sai hommatuksi tietokoneen. Iltaisin rokia ottaessaan surffaili naisilla. Siitä eroaikeet,lähti. Nyt erottu. Miehellä nyt avovaimo ja kaksi alaikäistä lasta. Hirvee häsä. On viestitellyt, että voisko tulla kotiin. Mutta en ota. Minulla kaunis koti, ja kaikki hyvin. Aluksi kaikki yhtä helvettiä, vuosi, nyt kaikki hyvin, paitsi, että rakastan sitä miestä vieläkin. MUTTA, takaisin ei tulemista. Jos kerran ottaa vastaan helvetin, pitäytyköön siinä. HEHHEH.Elämää
Yli kolmenkymmen aviliitovuoden jälkeen en voi sanoa rakastavani kuten nuorena. Tilalla on muita tunteita.Arvostan häntä ja voin luottaa häneen kaikissa arjen askareissa, voin puhua hänelle murheistani ja iloistani. Hän on elämäni NAINEN.
Mikä
Siis mikä on ok-suhde? Tuohan on paras mahdollinen suhde! Mitä ihmeen extreme-ilotulitusta tässä sitten oikein pitäisi olla..?Olen varmaan tollo, kun en käsitä, mutta meillä avioliitto on hyvin pitkältikin tuollaista. Rakastuminen on vain alkua rakastamiselle, joka vaatii tahtoa joka päivä, ei vain hääpäivänä.
hienoa ja hyvää !
Ei se vaihtamalla parane.Mikään ei ole parempi kuin pitkä kestosuhde.
Kun olen ollut omassa suhteessani 24 v, on siihen mahtunut yhtä hyvin tulista hekumaa kuin suurta suuttumusta , sillä elämä ei ole yksioikoinen juttu.
- yhdyn täysin niihin näkemyksiin, että on avioliiton tarkoitus sitoutua samaan ihmiseen eliniäksi, sitähän alttarilla ja maistraatissa toiselle lupaat.
Siis sinä lupaat !
Normaali elämä tuo tilanteita, jotka eivät ole helppoja. Ne kun yhdessä tarpoo läpi, ja sen jälkeen vielä löytyy se kipinä jostain, sehän on aivan loistava juttu:
täällä kutsutaan kaveruudeksi kumppanuutta, joka on normaali parisuhteen vaihe.
Jos alat katsella uusia maisemia, kumppania et tule edes koskaan löytämään vaan tulet aina olemaan tyytymätön sekä itseesi että partneriisi, koska arki tulee- aina. Kaikissa suhteissa.
Onnellisuuden salaisuus on arjen sietäminen, ja sitä kautta sen kumppanuuden löytyminen sen oman kanssa.
katsopa väestöliiton linkki http://www.samarakas.fi, saat varmaan uutta ajateltavaa- tai saahan siellä käydä koko porukka, joka tykkää, että olis syytä vähän tutkailla parisuhteen todellista tilaa.
Joskus
kaveri vain naisen perään. Onko se hieman seksi"hullu". Ottaa vielä asuntoonsa kaksi edellisen miehen lasta. Voi miesparkaa.Sielunkumppanit
Heippa. Jos sinulla on hyvä ja tyytyväinen olo, ilman kaipausta ja tyhjyyden tunnetta, niin jatka ihmeessä suhdetta ja vaali sitä kuin kalleinta aarrettasi. Jos hänen kainalossaan on hyvä olla, vaikka maailma teidän ympärillä romahtaisi, niin se on lahja teille jota ei kaikille suoda. Jos olet alkuvuosina kokenut hänen kanssaan intohimoa ja huumaa, ole kiitollinen ja onnellinen, moni ei koskaan saa tietää miltä tuntuu kun mielessä ei pyöri mikään muu kun toisen ihmisen syli ja polttava halu ja nautinto, kun ruoka ei maistu ja kävelet pilvien päällä. Se hullu, uuvuttava, raastava ja järjetön tila kestää keskimäärin noin 2 vuotta, sen jälkeen luojan kiitos järki palaa ja saa oppia tuntemaan kumppaninsa paremmin, huumatussa tilassa kaikki on vaaleanpunaista ja kumppani on se seitsemäs ihme. Tämän jälkeen alkaa rakkaus, silloin kasvaa luottamus, kunnioitus, hellyys, kompromissien tekeminen, anteeksianto ja yhteiset tekemiset ilman märkiä pikkuhousuja, silloin katselee kumppania hellyydellä ja sydäntä kouristavalla rakkaudella, haluaa silittää hiussortuvan otsalta tai vaan nuuskia hänen niskaa. Jos uskaltaa antautua rakkaudelle, niin altistuu myös tuskalle ja loukkaantumisille, mutta mitä elämä on ilman rakkautta. Jos hyvin käy, niin tässä vaiheessa rakasteluun tulee myös mukaan aistillisuus, aistii kumppaninsa tarpeet ja mielentilat, uskaltaa antautua toiselle ihmiselle, silloin ei enää ole kyse määrästä vaan laadusta. Mutta täytyy muistaa, että rakkautta pitää hoitaa, se ei kasva ilman ravintoa. Ja minun mielestä paras tapaa hoitaa rakkauttaan on yhteistä aikaa, yhteiset tekemiset, ei tarvitse olla harrastuksia, vaan on yhdessä, juttelee, käpertyy toisen syliin, juo aamukahvit yhdessä, nauraa samoille asioille, halii aamulla ja illalla käpertyy toisen syliin, rakastelee silloin kun siltä tuntuu eikä minkään helvetin tilastojen mukaan. Kumppanuus ja rakkaus kestää jos niitä hoitaa, intohimo ja huuma häviää, se on armoton totuus, kukaan ei pysty ylläpitämään huumaa loppuelämän jos ei kumppania vaihda. Riidat kuuluu rakkauteen, ja niiden sopiminen, myös se että antaa toiselle vapauden tehdä asioita yksin tai kavereiden kanssa, pieni välimatka ja muutama päivä erossa toisistaan on hyvä hengähdystauko ja ikäväkin kerkee tulla. Ainot mitä ei kuuluu hyvään ja avoimeen parisuhteeseen on minun mielestäni uskottomuus, se rikkoo aivan suunnattomasti, miten toisen syliin voi käpertyä jos tietää että siellä on ollut edellisenä iltana toinen nainen. Meidän yhteiskunta viestittää joka suunnalta seksiä ja erotiikkaa, miten pitäsi olla ja nauttia, mikä on normaalia ja mitä ei, ja paskat sanon minä, uskalla olla oma itsesi ja nauti toisesta ihmisestä sekä henkisesti että fyysisesti omilla ehdoilla, leikkikää ja naurakaa sängyssä ja sängyn ulkopuolella. Kumppani jonka kanssa on hyvä olla on lahja joka ei kaikille suoda. Mieti vasta sitten onko suhde OK, kun tyhjyys ja kaipaus on jatkuvasti läsnä, niin kauan kun se vaan joskus tuntuu niin sanoisin että sekin on aika normaali, kaikkeenhan sitä kyllästyy välillä. Itse en halua elää yksin, enkä jahdata himoa ja huumaa, vaan haluan satsata rakkauteen vaikka se välillä on niin helvetin vaikeata ja uuvuttavaa sekin, mutta myrskyn jälkeen on niin turvallista ja ihanaa nuuskia toisen hikistä kainaloa, ja nukahtaa laukeamisen jälkeen vierekkäin ilman sanoja. Se on elämää.terv.
Wau....
Mykistävä teksti....Enpä osaisi itse tuota enää paremmin sanoa.
Aloin heti ajatella omaa suhdetta, meillä kun oli isännän kanssa tuossa toissa päivänä riita. Eilen tullessani töistä kotiin, riidasta ei ollut enää tietoakaan. Myrsky oli laantunut....
Wauh!
:)Alkaa päässä soida "Jos löydät aarteen kalleimman..kullan lailla hehkuvan..Säilytä se aina huolella, ei sen arvoa voi punnita.."
SUHTEET
Suhteet on hanu rista täysin ei koskaan onnaa pikasen ujompia tyypejä tai sitten on niin raja korkea naisillaai horo
salasuuhteessa saan rakkautta,ja niin saa toinenkin,hyvin tyytyväisiä ollaa...monta vuotta jo,ok-suhde vain ja ainosastaan lapsen takia,arkea hoidan,en muuta...oma valinta,enkä oo koskaan katunut...heh
yleensä....nää joilla ok -suhde,hakee sitä säpinää esim.netin välityksel,sanoin---kotona tylsää,ain sitä samaa...; )))mut ei viitsis erota...lasten takia,jne...oioi...80% äikist haluaa ja ylläpitää salasuhdetta ok-suhteen rinnalla...että hehehJepp Jepp
Jokainen taapertaa omalla tavallaan. Jotkut tukisauvoilla jotkut klinkaten. Pääasia että on tyytyväinen elämäänsä ja voi rehellisesti katsoa itseensä peiliin. Jokainen meistä voi valita katkeruuden se ei ole vaikeata, vaikeata on antaa rakkauden voittaa ja harjoitella anteeksiannon jaloa taitoa ja elää tässä ja nyt. Itse me elämämme käsikirjoitusta kirjoitamme, meistä itsestä se on kiinni miten me kuolemaa, surua, vihaa ja vastoinkäymisiä käsittelemme ja mitä me niistä opimme. Harva ihminen pääsee elämän läpi ilman vastoinkäymisiä, ja jos pääsee niin voi miettiä onko hän elänyt. Sitähän sanotaan että, kuolinvuoteella huutaa eniten hän joka jätti elämän elämättä. Mitä sillä on väliä miten elämänsä elää, kunhan kylvää rakkautta ja valoa ympärilleen. Ja se joka nyt sanoo että ei se niin helppoa ole, niin ei se todellakaan ole helppoa, joskus se on niin helvetin vaikeata eikä se aina onnistu, mutta täytyy vaan yrittää kääntää sitä venettä. Olen huomannut elämäni aikana, että pahuutta, katkeruutta ja vihaa on paljon helpompaa viljellä kun iloa, valoa, rakkautta ja anteeksiantoa. Katsokaa vaikka ympärillenne, mikä tunne tässä maailmassa hallitsee, ja se on meistä ihmisistä kiinni. Valitettavasti se on armoton totuus.jep jep!
Näin on! Viisaasti kirjotat!Tässä onkin nyt varmaan sukupolvien näkemyserot kyseessä... nuoret haluaa sitä intohimoo ja muuta ja vanhemmat on sen jo käyneet läpi ja unelmat on ihan erit!
Aikansa kutakin
En nyt voisi puhua viihtumisestä kun kyseessä oli omalla kohdallani perus läheisriippuvuuteen perustunut parisuhde.Se oli minulla tällainen normi seitsemän vuoden monadi, eli osittain karmallinen parisuhde joka kyllä kasvatti niinä vuosina 2002-2009 hyvin paljon. Monadi tulee muuten siitä että se kestää aina seitsemän vuotta ja karmallinen parisuhde vain tarkoittaa sitä että kumppani on edellisistä elämistä tuttu josta asti on jäänyt jotain käymättä läpi.
Olen silti exän kanssa edelleen hyvissä väleissä ja vaikka hän on jo löytänyt uuden kumppanin olen itse tässä nyt ollut tasan vuoden sinkkuna.
OK suhde
Ok suhde ei kauaksi kanna. Kyllä hyvässä ja kestävässä parisuhteessa on myös säpinää peiton alla. Kunnon parisuhteessa on siis myös seksiä ja muutakin erotiikkaa jos ei kotona niin sitten sitä haetaan varmaankin muualta. Joko salaa tai sitten ihan avoimesti.tätähän se on.
Tämähän se parasta laiffii on! Tuttua ja turvallista ja seksiäkin silloin tällöin..Ei tässä mitään Nykäsen Matin "Tulisia rakkauksia" kaipailla...Mukavaa yhdessäoloa ennemminkin!hei
Hei minä ja mieheni olemme seurustelleet 3.vuottaja kihloihin menimme 4.12.07ja me muutimme samantien yhteen ja minä olen kyllä todella tyytyväinen suhteeseeni ja niin on myös mieheni.Eikä meistä kumpikaan lähtisi etsimään seuraa jostain muualta mieheni ei todellakaan ole pettäjä tyyppiä vaan päin vastoin.Enkä minäkään voi siettää pettämist olen kerran tullut petetyksi entisessä suhteessani ja se sattui kun itse näin lasin läpi kun mieheni suuteli ex-muijaansa!!! ja sitä en voinut koskaan hänelle anteeksi anttaa vaikka seurustelumme silti jatkui.mutta onneksi loppui sitten 6.vuoden jälkeen ja nykyiseen mieheeni olen todella todella tyytyväinen en vaihtaisi päivääkään pois,eikä kyllä miehenikään edes vilkuile muita.kyllä suhteessa voi elää ilman seksiä sellainen suhde joka riippuu seksistä ei todellakaan kauvan kestä minä olen sitä mieltäEi rakkaus
Eihän mitään rakkautta o edes olemassa, se on keksitty juttu..Ihastumista yms on olemassa, mut silloin kun ei sitä toista saa esim. sodan tms. takia se muuttu ns. rakkaudeksi..
Nyt kun ihmisille kommunnikoiti tullut liian helpoksi, ei o enää sitä kaipuutta vaan ihminen muuttu tavalliseski ja tylsäksi..
Niinhän on myös sanonta mitä ei saa kaipaa, sen mikä saa siihen kyllästy..
Että Näin.
Itse elän niin sanotussa ok-suhteessa. mies ei oikein enää meinaa kiinnostaa.. mutta oleminen on turvallista ja rauhaisaa. erosimme kesällä mutta palasimme yhteen.(kumpikaan ei osannut olla ilman toista) asumme nykyään eri osotteissa. En paljon menoistani ukolle kerro. Muita miehiä en sillain katsele. Mitäpä yhtä itseäni 12 vuotta vanhempaa miestä haikelen. Mies kyllä sattuu olemaan naimisissa joten se siitä! Olen nuori parikymppinen. Jos lähtisin suhteestani voisin löytää jotain parempaa, mutta toisaalta miksi lähtisin suhteesta joka on rauhaisa ja turvallinen? Voin luottaa ukkooni, mutta ukkoni ei minuun 100%. On mustasukkainen kaikista muista jätkistä/miehistä. Joita minulla on paljon kavereina.Ok- suhde?
Itsellä ollut 20v pitkä suhde, josta lapsia. Meillä meni mielestäni hyvin. Miehelle se ei riittänyt vaan tarvitsi toisen naisen seksiä. Mitään selitystä ei ole tullut. Kertoi kokoajan meillä olevan kuitenkin parempaa seksiä, mutta halusi kuitenkin sitä toisen kanssa jo muútamia vuosia. Käry kävi sitten kuitenkin. Nyt asumme eri osoitteessa. Tyhjä tunne jäi jäljelle. Luulin meillä menevän hyvin mitään ei vuosien saatossa kertonut olevan hänelle riittämätöntä. Ei ole kuitenkaan jatkanut suhdetta siihen naiseen vaikka nyt olisi mahdollisuus ihan vapaasti.Tunteet voi tukahduttaa aikansa
Ei se ole mitenkään epätavallista tai poikkeavaa, että mies haluaa seksiä useamman naisen kanssa, ja silti pitää oikeasti jokaisesta naisestaan.Minusta 20 vuotta kestäneen suhteen jälkeen voisi jo pikkusen ummistaa silmiään miehen vaihtelunhalulle, ellei homma mene ihan överiksi huijaamiseksi.
miehen..??
Kait suot saman oikeuden myös naisellesi??Noinkin pitkän ajan jälkeen naisesi ei enää lämpene niinkään sinulle, mutta toisille miehille varmasti!
Puhun omasta kokemuksesta. Vaihtelua se nainenkin haluaa..
Ennemmin tyynillä vesillä
Alkuhuuma loppuu joka suhteessa. Tärkeintä on arjen sujuminen sillä arkeahan se suurin osa elämästä on.KAUAN
Minulla on perus-parisuhde. Olen 21v, mieheni 24v. Tapasimme viime kesänä ja olemme olleet nyt yhdessä n 9kk. Siitä noin 3kk olemme asuneet saman katon alla. Alun huuma on muttunut tasaiseksi arjen rakastamiseksi ja kunnioitukseksi. Välillä myrskyää (kuten viimeks toissa päivänä) välillä on tyyntä, kuten yleensä, välillä taas intohimo roihuaa. Olemme kiintyneitä toisiimme sekä fyysisesti että henkisesti. Vetovoimaa löytyy, seksiä myös, kummankaan ei tarvitse käydä vieraissa. Elämäntilanteemme on iästämmä huolimatta samanlainen. Arvomme menevät yksiin ja askareetkin sujuu. Kyllä tämmöinen minulle kelpaa.Ja jos tylsyys erotiikkaelämässä uhkaa nii kyllä hätä keinot keksii ;D mies yllättyy aina kun keksin jotain uutta, ja kehuu seuraavalla kerralla että "olipa kiva kun...'' jne... :)
Huh huh!
No tottakait sen nyt pitää noin vähän seurustelun jälkeen vielä kipinöidäkkin!!Toivottavasti vielä 20 vuoden jälkeenkin..
Se ei ehkä kata kaikkia mielihaluja,ihminen kun on tyytymätön varsin usein.
Tärkeintä minulle on säilyttää hyvät välit,rakkautta varmasti on jossain taustalla,vaikka se on nyt päässyt
hiipumaan. Jos oikein kovasti tahtoo niin tunteen,ensihuuman saa kyllä takaisin.
Suhde kaipaa jotain uutta piristystä.
Keskustelkaa asioista,ei hiljaisuus rakenna kenenkään suhdetta.
5. vakisuhde
menossa, nyt oltu yhdessä 32 v, menee hyvin kiintymyksen voimin, ei nussita, käyn 2x/kk aasialaisilla, on hyvä.seksii
me ei harrasteta seksii paitsi kerra nIkuisesti
Nuo asiat ovat niin arvokkaita etten niitä koskaan vaihtaisi...Tosin nykyisin haaveillaan "Sinkkuelämä-sarjojen" ikuisesta hekumasta ja kuvitellaan että siitä saa elämään todellista sisältöä... itse vertaan tätä särkylääkkeen ottamiseen jos pää on poikki. Hetken hyvä olo, mutta oikea tarve jää saamatta. Mutta kaipa niin että mikä itselle on tärkeintä sehän tuossa kai merkkaa, kaikkeahan ei voi saada.
Onhan sitä kuullut huhuja uudelleen rakastumisesta samaan henkilöön :).
Heti kun löydän sellaisen ihmisen joka vie jalat alta, häivyn välittömästi enempiä miettimättä. Viime vuonna tapasin sellaisen naisen joka vei ensisilmäyksellä melkein jalat alta, mutta sitten paljastui että hän on naimisissa ja minun mahdollisuuteni oli samantien mennyt. Tuntui kyllä erittäin hyvältä olla ihastunut oikeasti, kun nykyisen kanssa se ihastuminenkin oli melko latteaa paskaa.
Ystävinä me tulemme nykyisen kanssa toimeen erittäin hyvin ja voimme keskustella kaikenlaisista asioista koska meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja arvot. Eli jos suhteissa ei tarvittaisi tunteita ja niitä ei kaipaisi me tulisimme erittäin hyvin toimeen koska järjestely toimii erittäin hyvin. Mutta parisuhteissahan kaipaa sitä tunnetta myös.
Voihan
Kait nyt olet kertonut naisellekin aikeistasi vai aiotko tosiaan vain häipyä toisen matkaan, kun sopiva sattuu kohdalle? Mikset jo nyt lopeta suhdetta ja jatka vapaana uuden etsimistä? Taidat olla aika itsekäs tai sitten pelkäät, ettet löydäkään parempaa ja jäät yksin...Oo rehellinen
Parisuhteeseen, ystävyyteen vielä enemmän kuuluisi rehellisyys eli otapa selvää, ovatko hänen tunteensa myös yhtä viileitä ja anna mahdollisuus ottaa kantaa asiaan. Ei se parisuhde ole vain sun päässä, se on teidän välillä ja se mitä siitä ajattelet vaikuttaa häneenkin. Anna naisellekin mahdollisuus olla onnellinen ja eroa vaikka ystävinä, jos niikseen on mennäkseen. Petät häntä jo nyt itse asiassa noilla ajatuksillasi. Ole parempi ystävä ja uskalla näyttää tunteesi (= se ettei niitä ilmeisestikään ole). Älä jahkaa enää, menetät koko ystävyyden siinä sivussa, kun sitten ehkä sen paremman löydät. Korvikkeet sucks. Vai?Olen onnellinen
Päätin jäädä tähän suhteeseen ja huomaan että rakkaus kasvaa ajan myötä. On oikeastaan ihanaa olla tyynillä vesillä tasapainoisessa parisuhteessa, jossa perusasiat ovat kunnossa. Voin luottaa toiseen. En enää haikaile draamaa ja jännitystä, sillä sellainen on pohjimmiltaan vain pelkoa ja epävarmuutta. Jatkan matkaa ja katson mihin se minut vie.