Hei arvoisat parisuhdeasiantuntijat. Osaisiko joku auttaa minua ongelmassani tai onko joku ollut vastaavassa tilanteessa. Suhteeni mieheeni on vielä hyvin tuore, puhutaan viikoista. Yksi asia miehessä on kuitenkin alkanut minua häiritsemään. Nimittäin se, että mies puhuu paljon itsestään. Hän kyllä kysyy aina, mitä minulle kuuluu, mutta siihen se sitten jääkin. Tuntuu, että hän ei kuitenkaan oikeasti kuuntele tai reagoi mitä vastaan vaan jutustelu kääntyy usein häneen ja hänen tekemisiinsä. Mies on kehunut itseään hyvin empaattiseksi ja hyväksi kuuntelijaksi, mutta en ole sellaista puolta vielä nähnyt.
Hyvänä esimerkkinä olin tietyistä uraan liittyvistä syistä tänään huonolla tuulella ja pyysin miestä kertomaan jotakin mukavaa piristääkseen minua. Niin tämähän alkoi hehkuttamaan omaa työpäiväänsä. Eikö ihmisellä ole mitään tilannetajua, että tuskinpa paskaa päivääni auttaa se että hän kehuu omaansa. :/ Luulin oikeasti löytäneeni ihanan miehen jonka kanssa jakaa elämäni. Tapasimme deittisivuston kautta ja kirjoittelimme aluksi kauan ennen kuin tapasimme. Kirjoitellessamme tällaisesta persoonasta ei ollut tietoakaan vaan juttu luisti vastavuoroisesti. Kasvotusten homma ei vain toimi. Voiko mies olla niin epävarma itsestään, että hänen pitää kokoajan tuoda itseään jotenkin esille/pitää tietynlaista imagoa yllä!? Vai mikä hitossa tässä on vikana? En haluaisi uskoa, ett on kyse täysin siitä että mies on itseään täynnä.
Miten ottaa asia puheeksi, vai voiko asiasta edes keskustella loukkaamatta toista?
Tämä kalvaa minua ja saa minut kärttyiseksi....
Miten ottaa puheeksi tämä ongelma
23
1267
Vastaukset
- turha juttu
ja nyt jo tulet kärttyiseksi, tiedät kyllä miten toimia.
- Puheenlahja ?
No jospa hänellä vain ei ole keskustelutaidon alkeita tai aiheita tai asioita. Jospa koettaisit ohjata juttuja muille urille ja eri piireihin kuin 'hänen napaansa'. Siis jos ylipäätään haluat saada selville, onko päässä muutakin elämää.
- tyttöystävä.-.-.-.
Nimittäin olen joutunut "kärsimään" sellaisesta parikymmentä vuotta. Ystäväni on sellainen. Hänelle pitäisi soittaa, hänen asioitaan pitäisi kuunnella, hän puhuu vain omista asioistaan, omista ongelmistaan. Ja auta jos sanot hänelle että kaikki on päin vittua ja on kurja olo, niin vastaus on hämmentynyt "jaa". Ja sitten alkaa taas omien kokemusten esiin tuominen kuinka "minulla oli silloin KAIKKI päin helvettiä ja kuinka MINULLA oli kurjaa silloin".
Varo vain, ettet ole yksin suhteessa, toisen psykologina ja kuuntelijana 24/7. Voihan se olla alussa vähän tuollaista jännittämisestä johtuvaa, itsekin tuon esille minusta asioita, jotka voisivat kiinnostaa muita varsinkin uudelle tuttavuudelle. Sitä kutsutaan vaikutuksen tekemiseksi. Eikä siinä itse höpötellessään huomaa sitä toista kun jänskättää ja ujostuttaakin niin paljon.
- Pikku-A
Aika itsekäs olet...jos toisella on ollut hyvä päivä, se ei tee SINUA iloiseksi? Useimmat täysjärkiset ainakin
tuntevat iloa siitä, että puoliso sentään omasi hyvän päivän.- Havus
Useimmille ihminen ei ole puoliso muutaman viikon tapailun jälkeen.
- kuukuukuu
Sinuna katsoisin vielä vähän pidemmälle ja tekisin päätöksen myöhemmin.
Usein miehillä on tapana puhua itsestään ja tuoda esille sitä kuinka erinomaisia he ovat suhteen alussa. Tiedäthän kuinka naiset keskustellessaan puhuvat: Ensin toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Kun puhuja on puhunut hän lopettaa ja tämä on merkki toiselle että hän voi aloittaa puhumisen. Miehillä se menee näin: Toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Kun kuuntelijalla on jotain sanottavaa hän yhtyy keskusteluun odottamatta sitä hienon hienoa taukoa joka naisilla olisi merkki siitä että sopii puhua.
Olen huomannut tämän treffeillä käydessäni sekä veljeni kanssa jutellessa. Mies puhuu kunnes sen keskeyttää omalla kommentillaan. Koska naiset odottavat jossain vaiheessa sitä pientä taukoa ja kun sitä ei tule tulee tunne että mies puhuu vain itsestään eikä kuuntele toista ollenkaan. Olen myös huomannut että kun mies haluaa tehdä vaikutuksen minuun hän puhuu kovasti itsestään. Ainakin veljelleni omista tapahtumista ja itsestä puhuminen on luonnollista. Sitten kun haluan kertoa jotain omasta päivästäni niin alan kertoa. Kyllä se sitten kuuntelee.
En tiedä tietenkään onko tämä mies vain itsekäs mutta antaisin vielä vähän armon aikaa. Uskoisin että hän todella pitää sinusta ja käytöksellään haluaa vakuuttaa sinut siitä kuinka huippu valinta hän olisi kumppaniksesi - kaneli..
jos on pitkään ollut päällä "esitän, etten ole kiinnostunut tässä susta niin paljon- tilanne, tuo voi olla sellainen varmempi toimintatapa. Noinhan voi toimia, jos on hankalia muita ihmisiä paikalla, tai jos hän on vähänkin epävarma susta tai muuten sellainen tilanne, ettei olis kovin älykästä olla kovin kuumana suhun jostain syystä. Ehkä siinä pitää toisen elämän ja oman elämän pienen hajuraon päässä, jos ei luota, että suhteesta tulee mitään. Ja silloin on parempi vaan keskittyä omiin asioihinsa, vaikka miten muuten kiinnostaisi ja onhan se epäkohteliasta. En mäkään kysele liikoja, enkä mene kovin henkilökohtaisuuksiin, jos tuntuu, et parempi vaan huolehtia omia asioitaan.
- alkuperäinen......
Kiitos hyvistä vastauksista. Asiassa voi olla monta vaihtoehtoa, katson rauhassa mihin tilanne etenee.
Kuukuukuu: hienoa että otit puheeksi tuon sukupuolien eroavaisuuden, olen itsekin huomannut sen!!ikävää, mutta niin totta.. pitää siis suhteuttaa tilanne!!
Kaneli voi olla oikeilla jäljillä ja olen asiaa miettinyt tuolta kantilta. Olen myös miettinyt tähän liittyen, että emme oikeastaan puhu tunteistamme, tai ole vielä puhuneet. Ei siis edes voisi sanoa, että olisimme parisuhteessa. (heh olikohan väärä palsta kirjoittaa). Tapailemme ja olemme yhteydessä tiiviisti, mutta emme ole vielä edenneet sille tasolle, että puhuisimme kiintymyksestä, ihastumisesta tai ylipäätään tulevaisuudesta. Mies on kyllä ehdotellut matkoja tulevaisuudessa yms. perhetapaamisia, joten olen tulkinnut hänen olevan kiinnostunut vakavissaan...
Kerran olen ollut itsekin samaisessa tilanteessa ja ehkä olen nytkin. Sitä ei vain halua nostaa henkilökohtaisia asioita keskustelun kohteeksi, koska ei tiedä onko suhteesta mihinkään. Lähinnä tähän vaikuttaa varmasti oma epävarma elämäntilanne. Ei tiedä onko sitä valmis suhteeseen ja ei halua ottaa puheeksi mitään sellaista, missä joutuisi asiaa pohtimaan ääneen. Itse ainakin pakoilen puhetta, koska en ole varma mistään.... eihän sitä voi olla, pitää ensin tutustua yms.. mutta tutustuminen on kovin vaikeaa kun keskustelusta puuttuu vastavuoroisuus.
Toinen vaihtoehto on, että henkilö arastelee nostaa asioita keskusteluun koska pelkää reaktiota, liian nopeaa etenemistä, tunteiden kertomista. Onhan se hankalaa aina olla se ensimmäinen, joka sanoo "mä tykkään susta" ;P
Olipa sekava teksti, tässä kun tänne kirjoittelee selkiää moni asia omassakin päässä :) kiitos siis rakentavasta palautteesta, otetaan vastaan lisää mielellään!!
ps. en ole itsekäs, tuo tapahtuma päivän kokemuksien jakamisesta tuli vain yhtenä esimerkkinä mieleen. Olen ehkä tullut yliherkäksi vastavuoroisuudelle kun olen kanssa liian monesti ollut se toisten "olkapää"... Enää en siihen ryhdy vaan huomaan joutuvani tilanteeseen ehkä liiankin herkästi... - juminainen
alkuperäinen...... kirjoitti:
Kiitos hyvistä vastauksista. Asiassa voi olla monta vaihtoehtoa, katson rauhassa mihin tilanne etenee.
Kuukuukuu: hienoa että otit puheeksi tuon sukupuolien eroavaisuuden, olen itsekin huomannut sen!!ikävää, mutta niin totta.. pitää siis suhteuttaa tilanne!!
Kaneli voi olla oikeilla jäljillä ja olen asiaa miettinyt tuolta kantilta. Olen myös miettinyt tähän liittyen, että emme oikeastaan puhu tunteistamme, tai ole vielä puhuneet. Ei siis edes voisi sanoa, että olisimme parisuhteessa. (heh olikohan väärä palsta kirjoittaa). Tapailemme ja olemme yhteydessä tiiviisti, mutta emme ole vielä edenneet sille tasolle, että puhuisimme kiintymyksestä, ihastumisesta tai ylipäätään tulevaisuudesta. Mies on kyllä ehdotellut matkoja tulevaisuudessa yms. perhetapaamisia, joten olen tulkinnut hänen olevan kiinnostunut vakavissaan...
Kerran olen ollut itsekin samaisessa tilanteessa ja ehkä olen nytkin. Sitä ei vain halua nostaa henkilökohtaisia asioita keskustelun kohteeksi, koska ei tiedä onko suhteesta mihinkään. Lähinnä tähän vaikuttaa varmasti oma epävarma elämäntilanne. Ei tiedä onko sitä valmis suhteeseen ja ei halua ottaa puheeksi mitään sellaista, missä joutuisi asiaa pohtimaan ääneen. Itse ainakin pakoilen puhetta, koska en ole varma mistään.... eihän sitä voi olla, pitää ensin tutustua yms.. mutta tutustuminen on kovin vaikeaa kun keskustelusta puuttuu vastavuoroisuus.
Toinen vaihtoehto on, että henkilö arastelee nostaa asioita keskusteluun koska pelkää reaktiota, liian nopeaa etenemistä, tunteiden kertomista. Onhan se hankalaa aina olla se ensimmäinen, joka sanoo "mä tykkään susta" ;P
Olipa sekava teksti, tässä kun tänne kirjoittelee selkiää moni asia omassakin päässä :) kiitos siis rakentavasta palautteesta, otetaan vastaan lisää mielellään!!
ps. en ole itsekäs, tuo tapahtuma päivän kokemuksien jakamisesta tuli vain yhtenä esimerkkinä mieleen. Olen ehkä tullut yliherkäksi vastavuoroisuudelle kun olen kanssa liian monesti ollut se toisten "olkapää"... Enää en siihen ryhdy vaan huomaan joutuvani tilanteeseen ehkä liiankin herkästi...Ujous voi olla myös yksi juttu. Olen nainen, mutta tajusin joskus itsessäni vähän tuota samaa piirrettä. Erityisesti siis juuri vieraampien ihmisten kanssa, koska olin jotenkin varuillani. Se taas, että kertoo itsestään niitä näitä on jotenkin turvallista ja helppoa, koska se ei ole liian intiimiä. Jos jotenkin jännittää tapaamisia, voi "hädissään" jutella siitä mikä on helpointa eli itsestään. Eli ei mitään suuria tunnustuksia, ei suoria kysymyksiä tai keskustelua toisen asioista, koska se tietty läheisyys voi vaan tuntua kiusalliselta, jos ollaan kovin uusia tuttavuuksia. VOIHAN olla, että henkilö tosiaan ajattelee vain itseään, mutta en ehkä ihan heti heittäisi kirvestä kaivoon vaan katsoisin vähän pidemmälle. Voihan kyse olla vain pidättyvyydestäkin...
- taas alkuperäinen...
Ajattelin tänne vielä kirjoittaa, miten lopulta suhteessa kävi. Tämä puhumattomuus ja aidon tutustumisen puuute alkoi kalvaa minua niin että otin asian puheeksi. Eihän sekään keskustelu mihinkään oikein johtanut, mutta selvisi minulle ainakin mitä haluan. Kysyin suoraan, eikö miestä haittaa että hän ei tiedä minusta mitään.. Selitykseksi sain vain, että hän ei halua tunkeilla ja udella. Mutta sen kysymyninen, mitä mulle kuuluu, miten viikko meni yms.. ei mielestäni ole tunkeilua. Kerroin myös, että minulle jää hänen toiminnastaan paha mieli. En saanut hänestä oikein mitään irti. Ymmärrän nyt että hänellä on ongelmia avautumisessa ja lähellä päästämisessä. En suoranaisesti lopettanut suhdetta, mutta sain tarpeekseni enkä aio enää olla hänen halikaverinsa! Tiedän mitä suhteelta halua ja se ei ole tätä monesta muustakin syystä. En jää roikkumaan suhteeseen, sillä uskon että löydän vielä aidon vastavuoroisen parisuhteen jossa molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan. Olen taas vahvempi vaikka surettaa, tai lähinnä olen pettynyt että lupaavasta alusta huolimatta meni näin.
Kiitos vielä kerran näkemyksistä, ne auttoivat. Tulin siihen tulokseen, että hän ei minusta ole kiinnostunut koska ei varmaankaan suunittele tulevaa. Puhun hänen kanssaan asiasta jos hän niin haluaa, mutta minun puoleltani tämä on ohi.
Onnellinen olo, haikea mutta onnellinen.. hyvää kevättä kaikille! ja onnea parisuhteisiinne!!- alkuperäinen....
niin piti sanoa vielä, että suhde on minun puoleltani helposti ohi, koska asumme aika etäällä toisistamme... Eipä tarvitse pahemmin törmäillä tms..... Ihanaa näin kolmekymppisenäkin vielä ymmärtää uusia asioita.. :D
- meillä näin
Alussa meilläkin tutustumisvaiheessa oli niin, että mies ei paljon kysellyt. Sanoi saman, että ei halua udella. Minusta olisi ollut välillä mukavampi jutella, jos toinen kyselisi välillä, koska en osaa itsestäni puhua niin paljon ihan yksikseni :)
Mies oli kyllä avoin ja kertoi paljon itsestään ja hänen kanssaan oli helppo jutella asiasta kuin asiasta. Tunteistakin tutustumisen edetessä. Hän oli myös hyvä kuuntelija.
Oli hauska löytää miehestä uusi piirre "en halua udella" -asenteen tilalle.
Välillä sanon, että olisi hyvä juoru tiedossa. Alussa hän coolina "no kerro jos haluat".
Kokeilin sitten niin, että "ei ole pakko kertoa, jos et halua kuulla"
ja toinen kuitenkin halusi kuulla.
Nyt pystyy jo myöntämään, että sittenkin on hiukan utelias ja haluaa kuulla :D
Tuo, että ei kysele ja utele toisilta voi olla opittu käytösmalli tai hienotunteisuutta myös suhteen alussa.
Itse en pidä siitä, että vähän tuntemattomat työkaverit kyselevät kaikenlaista perhesuhteista lähtien. Mielestäni utelu suuressa joukossa on aika tungettelevaa, kun epäkohteliasta olisi myös olla vastaamatta toisen kysymykseen tai vastata ettei halua kertoa.
Kahvitunnilla asiaa on kuuntelemassa vähintään 20 muutakin ihmistä ja sitten pitäisi vastata jonkun esittämään kysymykseen: "Onko sinulla miesystävää?"
Haluaako sinkku, joka on viikon tapaillut uutta miestä tietämättä varmuutta jatkosta, edes vastata kysymykseen kaikkien kuullen. Entä, kun sen jälkeen alkaa kuulemaan kysymystä: "Onko sinulla taas uusi mies, millainen se on? "
Itse en keneltäkään puolitutulta mene kysymään, että oletko avoliitossa, oletko avioliitossa, oletteko suunnitelleet lapsia, jne.
Jos toinen kertoo, kuuntelen, mutta utelu ei sovi kaikkiin tilanteisiin.
Parisuhteessa tietenkin jutellaan syvällisemmistä asioista kuin monien muiden kanssa ja on suotavaa, että puolisot ovat kiinnostuneita toistensa asioista :) - huono tilanne
En mäkään koskaan jutellu kunnolla yhdelle tutulle, kun eräs muu sitä oikein kyttäsi ja odotti ja jälkikäteen kommentoi aina jotain tosi hankalaa. Samalla tuo kyttääjä aina selitteli mulle, kenen kans tällä juttelijalla milloinkin oli minkäkinlaista juttua ja peliä ja mihin ihmiseen tämä juttelija milloinkin on ollut ihastunut, miten mielessä oli kaikenlaisia naisia. Ja että mä en saanu häiritä häntä. Ja eihän siitä tasan tullut kuin tuollaista tönkköjäykkäkeskustelua, että en olis yhtään mitään saanut kysyä tai kommentoida. Koskaan ei ollut sellaista kunnon tilannetta, missä olis päässy jutteleen oikeen hyvin. Eihän siitä juttelusta mitään koskaan tullut, kun ei tullut sellasta tilannetta. Ja viimeisin tieto, mitä hänestä koskaan kuulin, oli se, että tää juttelija oliskin yrittänyt iskeä tätä kyttääjää.
Paska, ei jaksa ees muistella, ottaa niin päähän.- huono tilanne
ja sama homma, jos joskus yrittikin ottaa joskus yhteyttä. Ikinä ei saanut häiritä ja niistäkin tuli pyyhkeitä niskaan tältä toiselta. Ja mitä siihen oli sanomista, kun olivat ja ovat parempia kavereita. Kuhan pysyä pois sitten arvon kuninkaallisten tieltä, ettei häirinny.
Vieläkään en tiedä oliko viisasta vai tyhmää. Viisasta oli olla tietysti ärsyttämättä toista, mutta mitä siitä jäi käteen.. Ja menihän ne välit sit lopulta kokonaan, jokou sai mitä halusi. Niin paljon kaikkea kieroa, että olkoon, en halua edes tietää kaikkea.
- 16x6
mutta kolmikymppiseksi (?) naiseksi käyttäydyt harvinaisen lapsellisesti! Jos sinulla on paha päivä, niin onko se oikeasti miehen ongelma = onko hän velvoitettu piristämään sinua SINUA MIELLYTTÄVÄLLÄ aiheella?! Olisit sitten antanut aiheen, mistä mies SAA puhua! Olisko hänen pitänyt sitten alkaa mollata omaa, hyvin mennyttä päiväänsä vain sinua miellytääkseen?!
En ymmärrä, missä prinsessaunissa mahdat elää...?! Elämä ja parisuhde on vuorovaikutusta! Mies sentään kysyy, mitä sinulle kuuluu - on niitäkin, jotka eivät vaivaudu kysymään! Ja jos sinä et ala jutella esim oman päiväsi kulusta, mies voi ajatella, ettei sinua vain huvita puhua siitä ja keskustelua ylläpitääkseen kertoo omastaan.
Jos minulla on paha päivä, saatan siitä miesystävälleni mainita = että tänään ei vaan mikään huvita. Jollen erityisesti ala avautua, mikä mättää, ei mies sitä minulta tivaa vaan alkaa puhua yleisiä asioita ja oman päivänsä tapahtumista. Siinä turistessa yleensä sitten unohdan oman huonon päivänikin ja kaikki on ok.
No, netissä on tietysti helpompi pitää dialogia yllä ja "puheen määrä" pysyy helpommin tasapainossa. Ja sanotaan, mitä sanotaan, siellä on helpompi myös "hämätä" toista antamalla itsestään erilainen kuva kuin millainen oikeasti olet. Tuskin mies on epävarma tai mikään imagon ylläpitäjä - vaan käyttäytyy livenä itselleen tavanomaisella tavalla. Ei hänessä ole vikaa eikä sinussakaan - onko se niin vaikeaa ymmärtää, että ehkä ette ole oikeanlaiset ihmiset toisillenne?!- kysymysmerkki 3
Netissä kukaan järkevä ei kysy mitään, koska ei edes tiedä kuka vastaa. Siinä mitä todellisuudessa puhutaan ja netissä voi olla suuri ero, sillä täällä ei tiedä kenen kanssa puhuu. Ole siinä sitten kiinnostunut ja kysele paljon kaikkea, kun et tiedä kuka vastaa ja jos vastaa, vastaako itsenään vaiko kirjottaako vaan joitan. Tai kysytkö mitään henkilöltä, josta tiedät, ettei hän halua antaa sinulle itsestään yhtään mitään? Tiedät, että hän on niin päättänyt. Kysy siinä sitten jotain, lämpimiksesi vai?
- Havus
kysymysmerkki 3 kirjoitti:
Netissä kukaan järkevä ei kysy mitään, koska ei edes tiedä kuka vastaa. Siinä mitä todellisuudessa puhutaan ja netissä voi olla suuri ero, sillä täällä ei tiedä kenen kanssa puhuu. Ole siinä sitten kiinnostunut ja kysele paljon kaikkea, kun et tiedä kuka vastaa ja jos vastaa, vastaako itsenään vaiko kirjottaako vaan joitan. Tai kysytkö mitään henkilöltä, josta tiedät, ettei hän halua antaa sinulle itsestään yhtään mitään? Tiedät, että hän on niin päättänyt. Kysy siinä sitten jotain, lämpimiksesi vai?
Aloittaja on varsin fiksu nainen joka tietää realistisesti mitä parisuhteelta haluaa. Hän haluaa miehen joka on kiinnostunut hänen elämästään, kuten hän itsekin on kiinnostunut toisen elämästä. Ei siinä ole mitään prinsessamaista, vaan ihan normaalia vuorovaikutusta. Itsekin pyrin olemaan huomioiva toista kohtaan ja tottakai odotan sitä myös mieheltä, en jaksaisi kuunnella miestä (tai edes kaveria) joka ei jaksa kiinnostua kuin itsestään.
- reiskavaan_
Havus kirjoitti:
Aloittaja on varsin fiksu nainen joka tietää realistisesti mitä parisuhteelta haluaa. Hän haluaa miehen joka on kiinnostunut hänen elämästään, kuten hän itsekin on kiinnostunut toisen elämästä. Ei siinä ole mitään prinsessamaista, vaan ihan normaalia vuorovaikutusta. Itsekin pyrin olemaan huomioiva toista kohtaan ja tottakai odotan sitä myös mieheltä, en jaksaisi kuunnella miestä (tai edes kaveria) joka ei jaksa kiinnostua kuin itsestään.
EN halua kumppania, joka kaataa huonot päivänsä ym niskaani ja odottaa minun parantavan pipit kuin taikaiskusta! Jos seurustelun alussa on jo tuollaista, mitä sitten, kun tulee oikeasti ongelmia?! Jos vuorovaikutusta haluaa, pitää itsekin tehdä jotain eikä vain odottaa sitä! Prinsessana pidän minäkin tuollaista aloittajan kaltaista, jolta ilmeisesti pitäisi kysellä, että voi hellan lettas, mikä sitä pientä murua nyt vaivaa, anna mun piristää sua... Hoh hoijaa, kasvakaa aikuisiksi!
- alkuperäinen.....
reiskavaan_ kirjoitti:
EN halua kumppania, joka kaataa huonot päivänsä ym niskaani ja odottaa minun parantavan pipit kuin taikaiskusta! Jos seurustelun alussa on jo tuollaista, mitä sitten, kun tulee oikeasti ongelmia?! Jos vuorovaikutusta haluaa, pitää itsekin tehdä jotain eikä vain odottaa sitä! Prinsessana pidän minäkin tuollaista aloittajan kaltaista, jolta ilmeisesti pitäisi kysellä, että voi hellan lettas, mikä sitä pientä murua nyt vaivaa, anna mun piristää sua... Hoh hoijaa, kasvakaa aikuisiksi!
hei, jos teille on prinsessamaista odottaa että toinen kysyisi edes jotain sinulta yhden illan aikana niin mahtaa teillä olla kovin yksipuolista kommunikaatiota ihan yleensäkin. Näin siis on käynyt että olen viettänyt miehen seurassa valehtelematta puoli vuorokautta eikä hän koko tänä aikana ole kysynyt MITÄÄN minulta, ei edes mitä kuuluu, miten meni viikko. Huvittavinta tässä on se, että minähän siinä sitten kyselin aina kun mies jotakin itsestään tai elämästään nosti esille. Mä annoin selvästi huonon esimerkin tuolla aiemmin kun se on ymmärretty väärin. Ei minua tarvitse paapoa ja leikkiä terapeuttia, odotan vain että toinen huomioi minut ihmisenä!!! En todellakaan halua elämääni sen enempää poikaystävän kuin kaverinkaan muodossa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita minusta. Niin se vain on. Olen kyllä sivusta seurannut miten sellainen suhde toimiii kyllä, se vain vaatii että molemmat ovat samanlaisia. Puhuvat omista asioistaaan ja kumpikaan ei oikeasti kuuntele toista. Eikä siinä ole mitään väärää, parisuhde on kahden kauppa mutta kovin surullista.
Vika ei ole kenessäkään en sitä tarkoittanut!! Emme todellakaan vain sopineet toisillemme. - se riittää
alkuperäinen..... kirjoitti:
hei, jos teille on prinsessamaista odottaa että toinen kysyisi edes jotain sinulta yhden illan aikana niin mahtaa teillä olla kovin yksipuolista kommunikaatiota ihan yleensäkin. Näin siis on käynyt että olen viettänyt miehen seurassa valehtelematta puoli vuorokautta eikä hän koko tänä aikana ole kysynyt MITÄÄN minulta, ei edes mitä kuuluu, miten meni viikko. Huvittavinta tässä on se, että minähän siinä sitten kyselin aina kun mies jotakin itsestään tai elämästään nosti esille. Mä annoin selvästi huonon esimerkin tuolla aiemmin kun se on ymmärretty väärin. Ei minua tarvitse paapoa ja leikkiä terapeuttia, odotan vain että toinen huomioi minut ihmisenä!!! En todellakaan halua elämääni sen enempää poikaystävän kuin kaverinkaan muodossa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita minusta. Niin se vain on. Olen kyllä sivusta seurannut miten sellainen suhde toimiii kyllä, se vain vaatii että molemmat ovat samanlaisia. Puhuvat omista asioistaaan ja kumpikaan ei oikeasti kuuntele toista. Eikä siinä ole mitään väärää, parisuhde on kahden kauppa mutta kovin surullista.
Vika ei ole kenessäkään en sitä tarkoittanut!! Emme todellakaan vain sopineet toisillemme.kerroppa vain yksi asia. Oliko siellä paikalla ketään muuta?
- tässä syy
se riittää kirjoitti:
kerroppa vain yksi asia. Oliko siellä paikalla ketään muuta?
jälkiselityksenä vaan se, että koska minäkin olen ollut tietoisesti ja päätöksellä huomioimatta erästä ihmistä ja aivan syystä. Koska huomiointi olis tehnyt minulle isoja ongelmia vähän muusta suunnasta ja niin oli käynytkin. Vaikka tiedän, että se satuttaa ja harmitti se minuakin. Joskus joutuu valitsemaan kahdesta pahasta vähemmän pahan. Ja ei siitä jää kuin paha mieli kaikille.
Kannattaa kysyä, jos asia loukkaa. - alkuperäinen....
tässä syy kirjoitti:
jälkiselityksenä vaan se, että koska minäkin olen ollut tietoisesti ja päätöksellä huomioimatta erästä ihmistä ja aivan syystä. Koska huomiointi olis tehnyt minulle isoja ongelmia vähän muusta suunnasta ja niin oli käynytkin. Vaikka tiedän, että se satuttaa ja harmitti se minuakin. Joskus joutuu valitsemaan kahdesta pahasta vähemmän pahan. Ja ei siitä jää kuin paha mieli kaikille.
Kannattaa kysyä, jos asia loukkaa.Paikalla ei ollut muita, olimme kahdenkesken. En ihan ymmärtänyt pointtiasi edellä...
- kuka sen tajuiskaan
alkuperäinen.... kirjoitti:
Paikalla ei ollut muita, olimme kahdenkesken. En ihan ymmärtänyt pointtiasi edellä...
no sitten en keksi enää vaihtoehtoja. Ei siinä mitään kovin älykästä pointtia olekaan.
Ei tarvita paikalle kuin yksikin kaksnapainen selkäänpuukottaja, niin ei sitä kovin paljon viitsi antaa aihetta hänelle. Huolimatta siitä, että tietää ihan tietoisesti toimivansa jotakin muuta kohtaan tosi tökerösti. Ja silti voi korvat hörössä olla aivan kiinnostunut, muttei voi näyttää.
Ja miten siinä sanois toiselle, että olisin mä sun asioista kiinnostunut, mutten nyt pysty, koska ei siitä tule kuin ikävyyksiä mulle, vaikkei sitä toinen tajuaisikaan. Ei sitä kukaan tajuis. että semmosta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k463623On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole352347Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi802276Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä572181Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.251605Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma641532- 761437
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?55993Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?69977Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi39859