Miten aloite

Mut jos elämä olisi noin yksinkertaista, tälläisiä palstojakaan ei tarvittaisi. Ihmiset eivät viruisi huonoissa suhteissa ja heti uuden ihmisen tullessa vastaan kaappaisivat hänet kainaloonsa ja sanoisivat suoraan, että oletpa sä seksikäs, lähdetkö mun matkaan. Jos hän olisi kiinnostunut, menisi kotiin ja pakkaisi laukkunsa. Sanoisi että löytyi parempi. Niin, kaikki on vain elämää ja sitä tapahtuu jatkuvasti. Kunpa kaikki ajattelisivat noin.. Mutta ihmiset ovat tehneet elämästä paaaljon vaikeampaa.. Pitää ajatella omia tunteita, toisen tunteita, kaikkien tunteita. Ei saa tehdä näin, kun pitää tehdä niin kuin oikein on. Mikä on oikein? Joku aataminaikainen käsitys kaikesta. Jos lähestyy ihastuksen kohdetta, niin ajatukset pyörii ympyrää. Jos mä sanon sille että olen kiinnostunut, nii nauraakohan se mulle. Sen lisäksi, että pelkää häpäisevänsä itsensä (ja että se juoksee koko maailmalle kertomaan että se idiootti luuli että meillä on jotain), niin pelkää menettävänsä sen toisen. Ei siinä mitään, jos ei tunne sitä kohtaan "vaan" ystävyyttä, koska sen jälkeen kun saa pakit, niin ei se ihminen anna sulle enää mitään. Mutta jos kyse onkin kaverista tai ystävästä, joka on sulle tärkeä ihminen? Että sä salaa toivot, että teillä voisi olla muutakin kuin ystävyyttä, mutta jos toinen osapuoli ei olekaan kiinnostunut siinä mielessä, niin pelkäähän sitä että sen ihmisen menettää kokonaan. Kun ei välttämättä ole valmis luopumaan ihmisestä kokonaan. Nämä asiat alkavat jo tekemään elämästä vaikeaa.

No jos hän pitää vain kaverina niin miksi heidän välillään on sähköä? Sellaisen tuntee kyllä molemmat, ja on typerää harrastaa sellaista jollei ole yhtään lämpimiä ajatuksia toisesta.

No hei mulle on aivan sama että miten noloa asia voisi olla. ! Ei kun kertomaan tunteistaan. Herätkää sen noloutenne kanssa.

Ei se välttämättä ole kiusallista se pakkien saaminen ja antaminen. Joskus yksi puolituttu jätkä pyysi kahville ja kysyin, että missä mielessä? "No tutustua frendipohjalta ja katsoa mitä siitä tulee." (Jotenkin noin voisit itsekin tässä tapauksessa tehdä aloitteen...) Tyyppi ei kiinnostanut minua pätkääkään joten en halunnut lähteä kahvillekaan, olisi ollut turha vaiva ja ajantuhlausta molempien puolelta. Hän oli minusta tylsä, ei pätkääkään tyyppiäni, meillä ei ollut mitään yhteistä ja tiesin että siitä tulisi kiusallista kun ei olisi mitään puhuttavaa kuin korkeintaan väkinäistä paskanjauhantaa. Joten ystävällisesti kerroin olevani varattu vaikka en olekaan. Kiitin kysymästä ja sanoin että ainahan kannattaa kuitenkin yrittää eli annoin hänelle tunnustusta rohkeudestaan. Olin hyvin ystävällinen ja yhtä hymyä. Ei tullut yhtään kiusallinen olo, tuskin hänellekään. Luulen että vain piristi molempien päivää.
Kolme kertaa eri kaveripoika on ollut kiinnostunut ja joka kerta annoin pakit. Millään kerralla ei tullut kiusallista tunnelmaa, ainakaan minulle ja kaveruus jatkui samanlaisena paitsi yhdessä tapauksessa kun tyyppi taisi olla tosi ihastunut eikä enää kyennytkään kaveruuteen vaan tuntui jollain lailla katkeroituvan ja valitsevan selviytymiskeinokseen tunteidensa kääntämisen vihaksi minua kohtaan.

Missä tapaatte? Kuinka hyvin tunnette vai onko välillänne vain silmäpeliä? Nimien etukirjaimet?

Täysin samaa mieltä...Niin suoraan, että toinenkin sen varmasti ymmärtää...