Huomasin jo 3 viikkoa sitten, että kaikki ei ole ns. okei. Epäilykset vahvistuivat, kun kuukautiset eivät tulleet (2viikkoa myöhässäolon jälkeen), rintoja aristi (ei arista menkkojen aikana), vessakäynnit tiheentyivät, ja oli erilaisia kipuja vatsassa/alaselässä (kyllä mä kuukautiskivut erikseen tunnen), jatkuva nälkä ja hajuaistin terävöityminen. Testin tehtyä vastaus olikin positiivinen.
Olen liian nuori pitämään ja huolehtimaan omasta lapsesta (18), en ole parisuhteessa ja nuoruutta vielä elämättä. Päätös oli siis helppo, teen abortin.
Nyt ovat jyllänneet monet kysymykset päässä koskien aborttia. Hintaa, mitä kaikkea siihen kuuluu, miten se vaikuttaa henkisesti, että fyysisesti. Ja vaikka olen varma abortista, pelottaa ja itkettää. Se on kumminkin mun sisällä kasvava pieni otukseni.
Haluaisin kuulla teidän tarinoitanne, miksi päädyit(te) aborttiin ja mitä tunteita se nostatti. Plus muita fiiliksiä. Oon ihan maassa ja olisi mukava kuulla muidenkin tarinoita. On niin yksinäinen olo, en osaa selittää.
Raskaudenkeskeytyksestä
24
512
Vastaukset
- iässä...
saman kokenut.. mutten aborttia. Onneksi. Heti helpotti kummasti kun päätin etten sittenkään tee aborttia! Muuten tuskin olisin maasta noussut, vieläkään.. Kuuntele sydämesi ääntä mitä se kertoo sulle siitä omasta 'pikku otuksesta'! Se kertoo mikä on oikein ja varoittaa eksymästä omastatunnostasi väärälle tielle.
JÄTÄ tuollaiset kauheat aborttiaikomukset. Sitä saatat katua loppuikäsi, et sitä että olet antanut lapsesi elää!- Surullinen.
En pysty tai en halua kuvitella, että pidän lapsen. Olen niitä ihmisiä, jotka rakastavat juhlimista ja että elämä ei ole sidottua. Juhlimiseni on painavin syy päätökseeni. Haluan elää vielä täysillä, ennen kuin perustan perheen. En halua pyytää äitiäni tai ketään muuta vahtimaan lastani kun haluan mennä viihteelle. Ja ehdinhän mä vielä perheen myöhemminkin perustaa :) silti tää on päätös ja kokemus mitä en olisi ikinä halunnu kokea. Varsinkin kun tiedän, että kun teen abortin, otuksella on jo sormet, pieni sydän joka pumppailee jne..
Ja myös se pelottaa, kun tiedän, jos pitäisin masu asukkini, niin eipä enää miehiä olisi ympärillä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Jäisin yksin. - täysillä...
Surullinen. kirjoitti:
En pysty tai en halua kuvitella, että pidän lapsen. Olen niitä ihmisiä, jotka rakastavat juhlimista ja että elämä ei ole sidottua. Juhlimiseni on painavin syy päätökseeni. Haluan elää vielä täysillä, ennen kuin perustan perheen. En halua pyytää äitiäni tai ketään muuta vahtimaan lastani kun haluan mennä viihteelle. Ja ehdinhän mä vielä perheen myöhemminkin perustaa :) silti tää on päätös ja kokemus mitä en olisi ikinä halunnu kokea. Varsinkin kun tiedän, että kun teen abortin, otuksella on jo sormet, pieni sydän joka pumppailee jne..
Ja myös se pelottaa, kun tiedän, jos pitäisin masu asukkini, niin eipä enää miehiä olisi ympärillä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Jäisin yksin.pystyt elämään sen tiedon kanssa että lapsi maksoi biletyksestäsi hengellään? Sitä paitsi ei hauskanpitoa tarvi täysin lopettaa vaikka onkin äiti.
Et sinä voi tietää vaikka tämä lapsi on se ainoa jonka koskaan voit saada! Kaikki ei aina mene niinkun suunnittelee ja haluaa. Siksi on parempi ottaa saamansa vastaan kiitollisuudella silloin kun elämä tarjoaa.
Sen sijaan miehen ehdit löytää myöhemminkin. Yksinhuoltajuus ei ole mikään ikuisuustila. Jos mies todella pitää sinusta, lapsi ei ole todellakaan mikään este. Ja tämänkin sanon kokemuksella.
Voit jäädä yksin myös abortin tehtyäsi, ja siinä lisänä vielä sen aiheuttamat mielenterveysongelmat. Kuka mies huolisi sellaisen naisen mahdollisesti tulevien lastensa äidiksi? - ...........
täysillä... kirjoitti:
pystyt elämään sen tiedon kanssa että lapsi maksoi biletyksestäsi hengellään? Sitä paitsi ei hauskanpitoa tarvi täysin lopettaa vaikka onkin äiti.
Et sinä voi tietää vaikka tämä lapsi on se ainoa jonka koskaan voit saada! Kaikki ei aina mene niinkun suunnittelee ja haluaa. Siksi on parempi ottaa saamansa vastaan kiitollisuudella silloin kun elämä tarjoaa.
Sen sijaan miehen ehdit löytää myöhemminkin. Yksinhuoltajuus ei ole mikään ikuisuustila. Jos mies todella pitää sinusta, lapsi ei ole todellakaan mikään este. Ja tämänkin sanon kokemuksella.
Voit jäädä yksin myös abortin tehtyäsi, ja siinä lisänä vielä sen aiheuttamat mielenterveysongelmat. Kuka mies huolisi sellaisen naisen mahdollisesti tulevien lastensa äidiksi?Saat asiat kuulostamaan liian yksinkertaiselta... Itse sain lapsen 15 vuotiaana ja voin sanoa ettei se todellakaan ollut noin helppoa kuin sinä annat ymmärtää. Vaan itseasiassa todella, todella raskasta ja uuvuttavaa. Ei se tosiaankaan ollut kivaa yhtäkkiä lopettaa se oma elämä ja omistautua lapselle. Elämä muuttuu erikoisen paljon lapsen tultua... Plus sitten ne kaikki arvostelevan ihmiset ja katseet, siitä kuinka huolimaton ja huono teiniäiti olin. Sain monta kertaa kuulla siitä kuinka en osaa/voi millään kasvattaa lastani. Rahasta teki tiukkaa kun ei ollut koulutusta eikä työtä. Monet asiat piti käydä kantapään kautta ja lapsen kanssa niitä kaikkia asioita oli todella vaikea järjestää. Esim. opiskelut ja lapsen päivähoito, varsinkin kun tukirahojen tultua tilille ei voinut tietää että kuinka monta päivää eteenpäin niillä pystyy elämään. Lapsi ei ole este, varsinaisesti... Mutta tosiasissa se estää monia asioita tai vähintääkin hidastaa. Monet kerrat sai itkeä sitä kuinka raskasta se kaikki oli. Tottakai lapsi on rakas ja paras asia elämässä mutta älä puhu siitä niinkuin se olisi jokin päivänselvä juttu. Kaikki ei tosiaan mene aina niinkuin haluaa ja suunnittelee. Onneksi on varaa valita.
En tarkoita tätä viestiä aborttia kannattavaksi, vaan sillä että kertoisit myös tosiasioita lapsen saannista.. Tekstisi perusteella sulla ei ole lapsia. Ja todellakin: miehen löytäminen yksinhuoltajana on vaikeaa. Miehet monesti pomppii siinä vaiheessa karkuun kun kuulee lapsesta. Että näin.. Nimimerkillä kokemusta on. Tai sitten ne kiinnostuvat hetkellisesti, mutta parin kuukauden kuluttua jättää, kun tajuaa kuinka paljon aikaa pieni lapsi vie äidiltä. Yksinhuoltajana oleminen on monin tavoin rankkaa. Kyllä niitä mielenterveysongelmia riittää, jos oikein kaivelee. - kyllä,
........... kirjoitti:
Saat asiat kuulostamaan liian yksinkertaiselta... Itse sain lapsen 15 vuotiaana ja voin sanoa ettei se todellakaan ollut noin helppoa kuin sinä annat ymmärtää. Vaan itseasiassa todella, todella raskasta ja uuvuttavaa. Ei se tosiaankaan ollut kivaa yhtäkkiä lopettaa se oma elämä ja omistautua lapselle. Elämä muuttuu erikoisen paljon lapsen tultua... Plus sitten ne kaikki arvostelevan ihmiset ja katseet, siitä kuinka huolimaton ja huono teiniäiti olin. Sain monta kertaa kuulla siitä kuinka en osaa/voi millään kasvattaa lastani. Rahasta teki tiukkaa kun ei ollut koulutusta eikä työtä. Monet asiat piti käydä kantapään kautta ja lapsen kanssa niitä kaikkia asioita oli todella vaikea järjestää. Esim. opiskelut ja lapsen päivähoito, varsinkin kun tukirahojen tultua tilille ei voinut tietää että kuinka monta päivää eteenpäin niillä pystyy elämään. Lapsi ei ole este, varsinaisesti... Mutta tosiasissa se estää monia asioita tai vähintääkin hidastaa. Monet kerrat sai itkeä sitä kuinka raskasta se kaikki oli. Tottakai lapsi on rakas ja paras asia elämässä mutta älä puhu siitä niinkuin se olisi jokin päivänselvä juttu. Kaikki ei tosiaan mene aina niinkuin haluaa ja suunnittelee. Onneksi on varaa valita.
En tarkoita tätä viestiä aborttia kannattavaksi, vaan sillä että kertoisit myös tosiasioita lapsen saannista.. Tekstisi perusteella sulla ei ole lapsia. Ja todellakin: miehen löytäminen yksinhuoltajana on vaikeaa. Miehet monesti pomppii siinä vaiheessa karkuun kun kuulee lapsesta. Että näin.. Nimimerkillä kokemusta on. Tai sitten ne kiinnostuvat hetkellisesti, mutta parin kuukauden kuluttua jättää, kun tajuaa kuinka paljon aikaa pieni lapsi vie äidiltä. Yksinhuoltajana oleminen on monin tavoin rankkaa. Kyllä niitä mielenterveysongelmia riittää, jos oikein kaivelee.teininä saatu, joten kokemusta on. Miehistäkään ei ole ollut pulaa, ja eihän siihen lopulta tarvita kun se yks hyvä ja oikee.. lapsi karsii turhat seikkailijat.
- satuapa*
Olin 25, kun aborttiin on päädytty - muutama vuosi sitten. Meillä meni kumi puhki ja haettiin sen jälkeen jälkiehkäisy. Mulla on aina ollu epäsäännölliset kuukautiset ja kun tiesin jälkiehkäisyn sotkevan kiertoa entisestään, toivoin kuukautisten viipymisen johtuvan vain niistä. Varsinkin kun oireet oli aika samanlaiset kuin ennen menkkojakin. Muistan edelleen sen fiiliksen kun näin sen tuloksen: lannistunut "voi v___u". Eikä todellakaan kuulu mun normaaliin sanavarastoon. Toisaalta olen niin realisti, etten "kohtaloa" kauheasti surkutellut - tilanne oli se mikä oli ja sen kanssa oli edettävä. Mulle päätös oli alusta lähtien täysin selvä, joten siinä mielessä pääsin todella helpolla. Ja se on varmasti auttanut myös asian käsittelyssä jälkikäteen. Päätös oli mulle ainoa oikea silloin ja on sitä edelleen.
Itselle oli hirveän tärkeätä, että paras ystäväni kuunteli - niin ennen aborttia kuin sen jälkeenkin. Ei hän ollut itse asiaa läpikäynyt eikä siten joutunut niitä miettimäänkään, mutta tärkeätä oli että hän kuunteli ja antoi minun rauhassa puhua ja pyöritellä asiaa ääneen ja kyseli väliin jotain jos ei ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ääneen sanottuna toiselle kaiken joutuu jotenkin miettimään loogisemmin ja perustelemaan, päänsä sisällä ajatus saattaa huomaamatta mennä pelkkää samaa kehää ympäri, eikä koskaan mieti ajatusta loppuun asti.
Hassua kyllä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en tuota elämänvaihetta vaihtaisi pois. Se kasvatti minua ihmisenä tosi paljon. Se jotenkin avasi silmät tajuamaan muidenkin ihmisten ratkaisuja: kun itsekin joutuu tilanteeseen, johon ei koskaan olisi uskonut joutuvansa. Ja kun siinä valitseekin täysin harkitusti ja perustellen teon, jota joskus paljon aiemmin ei olisi koskaan uskonut voivansa valita omalla kohdallaan. Ehkä silloin nuorempana (enkä siis tarkoita ikää tai iällisesti nuorempana, vaan ajatuksiltani ja kokemuksiltani viattomampana/kokemattomampana) se todellisuus, jossa ne päätökset tehdään, tuntui olevan niin kaukana, ettei voinut kuvitellakaan, ettei lasta voisi ottaa vastaan. Sellainen ruusunpunainen kuva maailmasta, jossa ei todellisia realiteetteja olekaan. Kun itse kohtaa sen "ei koskaan"-tilanteen, muuttuu oma maailmankuva ja ymmärrys myös muiden tilanteita kohtaan aika paljon. Avaa maailmasta niitä harmaan sävyjä mustavalkoisuuden lomaan.
Ei abortti helppo ollut missään mielessä, parin kolmen kuukauden ajanjakson ajalta (raskauden pelkäämisen, sen toteamisen, abortin hakemisen, odottelun, suorittamisen ja jälkitarkastuksen odottelun ajan) ainoat muistikuvani liittyvät oikeastaan aborttiin. Ei sinä aikana paljon muuta ajatuksiin mahtunut, vaikka pakolliset työt ja hommat olikin tehtävä. Mulla raskauspahoinvointi oli aivan järkyttävä, eikä todellakaan rajoittunut aamuun. Bussilla kulkeminen oli kuvottavaa ja elin loppuajat ennen aborttia lähinnä jäisillä mustikoilla, kun jotain oli pakko syödä, kun nälkäkin kuvotti, mutta mikään ei pysynyt sisällä ja useimpien ruokien ajattelukin kuvotti. Pelkkien mustikoiden oksentaminen muuten näyttää aika hurjalta, ihan kuin verta oksentaisi... Minusta kyllä onkin tärkeätä, että asiaa käsittelee mahdollisimman hyvin, eikä yritäkään unohtaa tai vähätellä sitä osana elämäänsä.
Minä en ole koskaan jossitellut ajatuksissani, millainen alkiostani olisi voinut kehittyä, mitä sukupuolta jne edes. En raskauden aikana, enkä sen jälkeenkään. En myöskään tuntenut minkäänlaista kiintymystä alkioon enkä sitä myötä ajatukseen tulevasta vauvasta. Sen sijaan olen innolla odottanut ja elänyt mukana sisarusteni raskauksissa, ja tuntenut vahvaa kiintymystä noihin pienokaisiin jo ihan alkuraskauksista lähtien. Itselle se tunne-ero on ollut myös vahva merkki, että ratkaisu on/oli oikea.
Aborttiaihetta käsittelen kyllä edelleen paljon, esimerkiksi tätä palstaa seuraamalla, ja siinä mielessä abortti on edelleenkin ajatuksissa paljon. Vaikeinta abortissa toimenpiteenä (mulle on siis tehty lääkkeellinen) oli se, ettei oikein tiennyt, mitä odottaa. Minne ottaa yhteyttä, mitä tapahtuu, miten asian pitäisi mennä jne. Siksi haluankin yrittää vastata asiaa pähkäileville, jos vaikka apua kokemuksistani/tiedoistani on tuota epätietoisuutta poistamaan. Ja ehkä myös herätelläkseni niitä harkitsevia, joille abortti ei ole oikea ratkaisu. Yleisesti ottaen, jos abortti tuntuu itselle väärältä ratkaisulta ja uskoo jo valmiiksi, että sitä tulee katumaan, kannattaa aina miettiä uudestaan, onko abortti sittenkään oikea ratkaisu. Tutustua vaikka ainakin noihin alkion kehitystä käsitteleviin tietoihin, ettei tule joskus myöhemmin yllätyksenä, mitä oikeasti tulikaan tehdyksi ja alkaa katua ratkaisuaan jälkikäteen, kun se on liian myöhäistä.
Toivottavasti nämä nyt jotain ajatuksia herättivät sinussa.
Luitkin varmaan jo noista muista uusista keskustelunavauksista tietoa eli laitoin johonkin tänään (eli eilen lauantaina) pari hyvää virallista tietokanavaa nuorelle aborttia harkitsevalle. Jos mieleen tulee jotain muuta, kysele ihmeessä.- häivy jo höynä
Millähän saataisiin sinun psyykkeesi pysymään sen verran kasassa, että palstan järkeviin kysymyksiin saataisiin
järkeviä vastauksia, kun monikaan ei varmaan jaksa sotkeutua ketjuihin, missä sinä riekut
typerine juttuinesi. - kirjoitti
hyvin todentuntuisesti ja ystävällisesti. Miksi sinä hänelle nälvit?
- kokenut...
Mä olin just täyttänyt 16v kun tein abortin. Pienen painostuksen alaisena kylläkin, tuntui vähän siltä etten itse saanut edes kunnolla ja miettiä ja päättää asiasta. Oltiin seurusteltu mieheni kanssa silloin vasta pari kuukautta, joten ajatus lapsen saamisesta siinä tilanteessa ei tuntunut kovinkaan järkevältä. Mä olin just vasta alottanut opinnot ammattikoulussa ja halusin kovasti valmistua ja nähdä elämää ennen lasta. Joka tapauksessa, taisi olla niin että mies oli se joka tavallaan "päätti" tästä abortista. Ainakin musta tuntuu siltä, mutta voi se johtua siitäkin, etten vaan itse pystynyt siinä tilanteessa ajattelemaan yhtään järkevästi. Mieli oli tuolloin vielä kuin pikkulapsella raskaushormoonimyrskyt ja muut asiat siihen päälle, niin ei ollut helppoa. Tunnetilat heitteli laidasta laitaan, eikä sitä oikeastaan edes tiennyt, että mitä pitäisi ajatella.
Abortti tehtiin lääkkeillä raskausviikolla 9. Sairaalaan menin aamu kymmeneltä ja siinä samantien laitettiin 2 keskeytys pilleriä emättimeen. Supistukset alkoivat melkein heti ja voimistuivat siitä sitten vähitellen tosi kipeiksi. Vuoto alkoi noin 2 tunnin päästä ja kotiin pääsin 3:n tunnin seuranta-ajan jälkeen. Kotona sitten otin vedit läjät särkylääkkeitä naamaan ja yritin lievitellä kipuja. Vuoto muuttui todella runsaaksi ja istuin vessanpöntöllä pari tuntia kun sitä verta vaan tuli ja tuli. Ajallaan se siitä rauhottui vähäsen, vaikka runsaana pysyikin. Iltaa kohden olin saanut kivut taltutettua kipulääkkeillä ja katseltiin siinä miehen kanssa elokuvaa. Ajatukset siinä vaiheessa olivat jo suhteellisen normaalit... Elämä jatkuu, näin ajattelin. Sitten siinä 11 aikaan illalla tunsin kuinka verta alkoi taas valumaan kun saavista kaatamalla, tuli huosuista läpi ja valuin jalkoja pitkin lattioille. Tunsin pari kipeetä vihlasua alamahassa ja vessaan kun pääsin ja housut vedin alas, näin sen pienen "klöntin" siinä alushousuilla. Ei siitä sinäänsä mitään ollut tunnistettavissa, ainakaan sormia tai varpaita... Se oli vain noin. 10cm pitunen klöntti, jolla oli jotain pieniä ruuminosia. Pahaa se teki sitä katsoa ja siinä vaiheessa menin aivan paniikkin. Nopeasti heitin vessan pönttöön ja vedin alas. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu todella pahalta miettiä, että "vedin oman lapseni vessanpöntöstä alas". Noh, mutta ei siitä mihinkään pääse... Kurjaa se on.
Jälkivuoto kesti 7 viikkoa. Kivut loppui viikossa. Lopulta kaikki sujui "hyvin", tai no miten nyt tuollaisesta asiasta sen ilmaisisi... Jälkeen päin olen tuntenut paljon surua ja syyllisyyttä tappamaani lasta kohtaan, ja paljon on itketty ja käristty abortin takia. Kuitenkin, loppupeleissä olen ihan tyytyväinen ratkausuuni, enkä kadu sitä, vaikka pahaa se tekeekin. Se on vahvistanut ja kasvattanut minua ihmisenä ja olen ymmärtänyt tämän pitkän prosessin aikana paljon asioita. Kaikenkaikkiaan abortti oli aivan hirveä kokemus, ja siitä jäi ikuinen jälki muhun, mutta sen kanssa täytyy osta elää kun kerta siihen on joskus pystynyt turvautumaankin. Välillä muistelen syntymätöntä lastani, saatan itkeä silmät päästäni, mutta sisimmässäni tiedän että tämä oli se paras vaihtoehto siihen tilanteeseen. Oma lapsi se on joka siellä sisällä kasvaa, ja sen myöntäminen itselle tekee aluksi pahaa, mutta siihenkin tottuu. Ensimmäinen vuosi omasta abortistani oli kamala, taisin jopa masentua jollain tapaa. Opinnotkin jäi pian abortin jälkeen kesken. Toisen kerran yritin seuraavana vuonna mutta ei siitäkään tullut mitään. Nyt olen sinun ikäinen ja jälleen raskaana. Nyt on menossa viikko 24. Edelleen olen saman miehen kanssa yhdessä, nyt vaan lähdetään tähän lapsen saantiin hieman eri lähtökohdilla. Aborttia en enää mieti, pitkään aikaan en ole itkenyt asian takia. Muistelen kyllä, mutta oikeastaan vain hyvällä tavalla... Se on kipeä asia josta täytyy saada keskustella aina kun siltä tuntuu. Yksin ei pidä jäädä miettimään! Asian kanssa pystyy kyllä elämään, kunhan vaan itse hyväksyy tosiasiat. Unohtaa ei voi, koska se asia ei koskaan häviä. Se tulee aina olemaan osa sinua jollain tavalla.
Toivon sulle ensinnäkin paljon voimia ja kestävyyttä. Abortti on raskas kokemus, ja hyvä on vain hyvä että mietit ja pelkään sitä etukäteen. Se on sitä tervettä ajattelua tuollaista asiaa kohtaan... Itse en ajatellut mitään, en siis yhtään mitään. Koko prosessi meni ns. sumussa. Tuntuu, että vasta pitkän aikaa abortin jälkeen heräsin siihen todellisuuteen, että mitä olenkaan tehnyt ja miten se vaikuttaa muhun itseeni... Ja ennenkaikkea mitä tapahtui lapselle. Ymmärrän kyllä hyvin, että sua pelottaa ja itkettää. Mieti rauhassa vielä, ja mieti tarkasti. Se on elämänikuinen valinta. Tulee vaikuttamaan sinuun aina. Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua sinulle. Toivon että sulla on ihmisiä tukena, joille voit puhua tunteistasi ja jotka ovat sun tukena tämä asian kanssa. Se on tärkeää! Voimia. Ja kestävää omatuntoa!
Niin, ja mulla abortin hinnaksi tuli 22 euroa. Eli normaalin polimaksun verran.- En muuten
kommentoi kertomustasi kuin ainoastaan siltä osin, että se 10 cm:n klöntti ei ollut mikään sen pituinen lapsi, vaan mitä luultavimmin verihyytymää ja muuta raskausmateriaalia eli lähinnä istukkaa. 7-viikkoinen alkio on pituudeltaan ainoastaan 24 mm eli 2,4 cm ja painoa muutama gramma. Tuosta voi saada väärän mielikuvan, varsinkin, kun tällä palstalla tavallista on manipulointi, jolla yleensä yritetään inhimillistää alkiota kehittyneemmäksi kuin mitä se todella onkaan.
En pyri mitenkään väheksymään kokemustasi, mutta lähinnä muita samassa tilanteessa olevia varten tulkoon tämä esille. - kokenut....
En muuten kirjoitti:
kommentoi kertomustasi kuin ainoastaan siltä osin, että se 10 cm:n klöntti ei ollut mikään sen pituinen lapsi, vaan mitä luultavimmin verihyytymää ja muuta raskausmateriaalia eli lähinnä istukkaa. 7-viikkoinen alkio on pituudeltaan ainoastaan 24 mm eli 2,4 cm ja painoa muutama gramma. Tuosta voi saada väärän mielikuvan, varsinkin, kun tällä palstalla tavallista on manipulointi, jolla yleensä yritetään inhimillistää alkiota kehittyneemmäksi kuin mitä se todella onkaan.
En pyri mitenkään väheksymään kokemustasi, mutta lähinnä muita samassa tilanteessa olevia varten tulkoon tämä esille.En väittänytkään niin että se olisi kokonaan sitä alkiota... En vaan jaksanut ihan jokaista yksityiskohtaa kirjottaa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus manipuloida ketään..
- 1977*
Olethan ottanut yhteyttä sairaalaan ja laittanut vähän pölkylle sikäläistä porukkaa?
Ennenkuin tehdään raskauden keskeytys, täytyy tietää miten pitkällä raskaus on. Aivan ehdoton lähtökohta, ei sinulle olisi saanut mitenkään myöntää keskeytystä viikolle 15, jolloin sikiö on noin 10 sentin kokoinen.... Tai tokihan sinulle se olisi voitu myöntää, mutta et olisi kyllä saanut sitä kotona olla itsekseen tekemässä ja luvankin keskeytykseeen olisit joutunut anomaan eri taholta kuin nyt sait...
9. viikolla alkio on kuitenkin 1,5-2,2 cm kokoinen, eli ero on huima ja aikamoinen pahvisilmä lääkäri on raskauden kestoasi varmistanut. Se on nyt jäänyt joko varmistamatta tai sitten lääkäri on ollut ammattitaidoton ja mielestäni sinun tulee ehdottomasti tehdä huomatus jos lääkärinä toimii niin ammattitaidottomia ihmisiä, jotka jättävät varmistamatta tai eivät erota kahden ja kymmenen senttisen eroa... - tytt90
Itsellä olisi raskaudenkeskeytys ensi viikolla edessä, enkä tiedä vielä kumman tavan otan..
olen ehkä kallistumassa kaavinnan puolelle, mutta haluaisinkin tietää, mitä sinne tarvitsee ottaa sairaalaan mukaan, jos haluaa kaavinnan? henkkarit ja nuo lomakkeet tietenkin ja lompakko, mutta mitä muuta? - kokenut....
1977* kirjoitti:
Olethan ottanut yhteyttä sairaalaan ja laittanut vähän pölkylle sikäläistä porukkaa?
Ennenkuin tehdään raskauden keskeytys, täytyy tietää miten pitkällä raskaus on. Aivan ehdoton lähtökohta, ei sinulle olisi saanut mitenkään myöntää keskeytystä viikolle 15, jolloin sikiö on noin 10 sentin kokoinen.... Tai tokihan sinulle se olisi voitu myöntää, mutta et olisi kyllä saanut sitä kotona olla itsekseen tekemässä ja luvankin keskeytykseeen olisit joutunut anomaan eri taholta kuin nyt sait...
9. viikolla alkio on kuitenkin 1,5-2,2 cm kokoinen, eli ero on huima ja aikamoinen pahvisilmä lääkäri on raskauden kestoasi varmistanut. Se on nyt jäänyt joko varmistamatta tai sitten lääkäri on ollut ammattitaidoton ja mielestäni sinun tulee ehdottomasti tehdä huomatus jos lääkärinä toimii niin ammattitaidottomia ihmisiä, jotka jättävät varmistamatta tai eivät erota kahden ja kymmenen senttisen eroa...Mulle tehtiin ultra muutamaa päivää ennen varsinaista keskeytystä. Viikkoja 9 4 ultran mukaan. Tottakai siis raskauden kesto varmistettiin ennen keskeytystä... Ja se klöntti mikä sieltä tuli, sisälsi varmasti paljon muutakin kuin sen sikiön. Näin mä itse olen ainakin päätellyt.
- 1977*
kokenut.... kirjoitti:
Mulle tehtiin ultra muutamaa päivää ennen varsinaista keskeytystä. Viikkoja 9 4 ultran mukaan. Tottakai siis raskauden kesto varmistettiin ennen keskeytystä... Ja se klöntti mikä sieltä tuli, sisälsi varmasti paljon muutakin kuin sen sikiön. Näin mä itse olen ainakin päätellyt.
...ole voinut erottaa raajoja myöskään kymmenennellä viikolla alkiosta. 9 4 tarkoittaa, että olet tehnyt keskeytyksen viikolla 10...
Jos olet nähnyt raajoja, kuten kerrot, niin virhe on tapahtunut. Itsehän sinä tiedät mitä olet nähnyt. Jos oikeasti olet raajoja nähnyt (siinä koossa, että ne voisivat vaikka hämäävästikin antaa kuvan että ovat jonkun kymmenen senttisen raajoja, parin millin mittaisista raajoistahan kukaan ei saa kuvaa synnyttäneensä juuri jonkun 10 senttisen...), niin sinuna ottaisin yhteyttä tapauksen tutkimista varten... - vai???
1977* kirjoitti:
...ole voinut erottaa raajoja myöskään kymmenennellä viikolla alkiosta. 9 4 tarkoittaa, että olet tehnyt keskeytyksen viikolla 10...
Jos olet nähnyt raajoja, kuten kerrot, niin virhe on tapahtunut. Itsehän sinä tiedät mitä olet nähnyt. Jos oikeasti olet raajoja nähnyt (siinä koossa, että ne voisivat vaikka hämäävästikin antaa kuvan että ovat jonkun kymmenen senttisen raajoja, parin millin mittaisista raajoistahan kukaan ei saa kuvaa synnyttäneensä juuri jonkun 10 senttisen...), niin sinuna ottaisin yhteyttä tapauksen tutkimista varten...10. viikolla näkyy kyllä jo sormia ja varpaitakin..!!
- kokenut...
1977* kirjoitti:
...ole voinut erottaa raajoja myöskään kymmenennellä viikolla alkiosta. 9 4 tarkoittaa, että olet tehnyt keskeytyksen viikolla 10...
Jos olet nähnyt raajoja, kuten kerrot, niin virhe on tapahtunut. Itsehän sinä tiedät mitä olet nähnyt. Jos oikeasti olet raajoja nähnyt (siinä koossa, että ne voisivat vaikka hämäävästikin antaa kuvan että ovat jonkun kymmenen senttisen raajoja, parin millin mittaisista raajoistahan kukaan ei saa kuvaa synnyttäneensä juuri jonkun 10 senttisen...), niin sinuna ottaisin yhteyttä tapauksen tutkimista varten...En mä usko että tässä mitään hämärää on tapahtunut... Voi olla että hädissäni saatoin nähdä asiat vähän toisella tavalla... Kyllä mua ihan tarkasti silloin ultrattiin. Sikiön siitä erotti selvästi, se on ns. sen klöntin sisällä. Ja se kaikki kaikkineen oli noin 10cm pituista. Mä olen puhunut muiden samoilla viikoilla keskeytyksen kokeneille, ja aika lailla samoja kokemuksia heilläkin ollut.
- kokenut....
vai??? kirjoitti:
10. viikolla näkyy kyllä jo sormia ja varpaitakin..!!
Joo, joo kyllä näkyy sormia ja varpaita niissä animaatio kuvissa joita noista sikiöistä tehdään mutta ihan silmällä niitä ei todellakaan voi erottaa...
- sitten
kokenut.... kirjoitti:
Joo, joo kyllä näkyy sormia ja varpaita niissä animaatio kuvissa joita noista sikiöistä tehdään mutta ihan silmällä niitä ei todellakaan voi erottaa...
on kyllä vikaa silmissä.
- satuapa*
sitten kirjoitti:
on kyllä vikaa silmissä.
ja millä perusteella niin väität?
- satuapa*
tytt90 kirjoitti:
Itsellä olisi raskaudenkeskeytys ensi viikolla edessä, enkä tiedä vielä kumman tavan otan..
olen ehkä kallistumassa kaavinnan puolelle, mutta haluaisinkin tietää, mitä sinne tarvitsee ottaa sairaalaan mukaan, jos haluaa kaavinnan? henkkarit ja nuo lomakkeet tietenkin ja lompakko, mutta mitä muuta?Todennäköisesti tuolla ensimmäisellä sairaalakäynnillä (keskeytyssairaalassa) saat ohjeet siitä, mitä mukaan tulee ottaa.
Jos kaavintaan päädytään, todennäköisesti saat kotona otettavaksi kohdunsuuta valmistelevat pillerit, jotka tulee ottaa/laittaa emättimeen ennen varsinaista kaavintaa. Ennen kaavintaa pitää olla syömättä ja juomatta (koska tehdään lyhyessä nukutuksessa) klo 2 jälkeen yöllä. Kotiin voi päästä samana päivänä, jos vointi on hyvä ja edellyttäen, että mukana on aikuinen hakija, joka seuraa kotona vointia seuraavan yön ajan. (Näitä katselin aikanaan saamastani potilasohjeesta kaavintaan tuleville.)
JA muuten, en nyt muista oliko sinun ehkäisytilanteesta puhetta, mutta ohjeissa sanotaan myös, että ehkäisykierukan tai -kapselin voi laittaa kaavinnan yhteydessä.
En ainakaan usko, että sillä kerralla suoraan kaavintaan mennään, mutta joku kaavinnan kokenut voisi asian vielä varmistaa. - unohda ..
tytt90 kirjoitti:
Itsellä olisi raskaudenkeskeytys ensi viikolla edessä, enkä tiedä vielä kumman tavan otan..
olen ehkä kallistumassa kaavinnan puolelle, mutta haluaisinkin tietää, mitä sinne tarvitsee ottaa sairaalaan mukaan, jos haluaa kaavinnan? henkkarit ja nuo lomakkeet tietenkin ja lompakko, mutta mitä muuta?Lapsen elämän kannalta oleellista on muistaa sydän, inhimillisyys ja omatunto!!
- 1977*
vai??? kirjoitti:
10. viikolla näkyy kyllä jo sormia ja varpaitakin..!!
Kymmenennellä viikolla alkaa kehittyä sormia ja varpaitakin, nekin voi aivan totta jopa nähdä.
Mutta kyllä nyt ihminen kuin ihminen tunnistaa, näkeekö hän jonkun 10 sentin mittaisen sormia ja varpaita vai onko näkyvät sormet ja varpaat kehosta jonka mitta on noin 2-3 senttiä...
Tarinan kertojahan oli nähnyt raajoja, joita hän pitäisi kymmenen sentin mittaisen alkion raajoina. Et voi pitää kertojaa niin tyhmänä, että hän pitäisi jotain näkemäänsä vajaan puolen millin pituista sormea kymmenen senttisen alkion ruumiinosana... Kyllä ihminen kuin ihminen osaa suunnilleen koon arvioida normaaleja mittasuhteita käyttämällä, olemmehan jokainen kuitenkin nähneet sikiöiden kuvia ja ymmärrämme mittasuhteita... Ei sormet ja varpaat voi olla puolen sentin mittaisia, jos alkio itse on vasta kaksi senttinen... - 1977*
kokenut... kirjoitti:
En mä usko että tässä mitään hämärää on tapahtunut... Voi olla että hädissäni saatoin nähdä asiat vähän toisella tavalla... Kyllä mua ihan tarkasti silloin ultrattiin. Sikiön siitä erotti selvästi, se on ns. sen klöntin sisällä. Ja se kaikki kaikkineen oli noin 10cm pituista. Mä olen puhunut muiden samoilla viikoilla keskeytyksen kokeneille, ja aika lailla samoja kokemuksia heilläkin ollut.
Itsekin muistan hämärästi vielä ajan kun oli kuukautiset...
Kyllä monet hyytymät olivat kymmenenkin sentin mittaisia, ei voi kieltää. Mutta onhan sinun pitänyt jotenkin erottaa se alkio sieltä, jos olet raajojakin nähnyt, eli tietänet suunnilleen, että kun näet noin 5 millin mittaisen jalan, niin ei se alkio silloin kovin suuri voi olla, et voi edes vaikka miten harhainen olet sillä hetkellä kuvitella, että se on kovin monen sentin mittaisen olennon jalka...
"Raskaus 9 viikosta 0 päivästä ja 9 viikkoon ja 6 päivään, eli 10 viikko. Alkion koko tällä viikolla: paino 1-2 g, pää-perämitta 23-32 mm." "Käsivarret muodostuvat olkapäistä, olkavarresta, kyynärpäästä, kyynärvarresta ja kämmenestä. Jalat kehittyvät vähän hitaammin, mutta loppuviikosta nähtävissä reidet, polvet, sääret, nilkat ja jalkaterät. Käsi ja jalkaterissä kehittyvät sormet ja varpaat." Vauvan odotus, Vau-kirja 2009-2010.
Kerroitko jo kuinka paljon abortistasi on aikaa? Meni ehkä ohi... Kovin monessa paikassa ei tehdä noilla viikoilla nykyisin lääkkeellistä keskeytystä... Siksi vähän kyseenalaistan jos olet vielä keskustellutkin monen ihmisen kanssa, jotka ovat noilla viikoilla tehneet lääkkeellisen... Tietenkin jos siitä on jo aikaa, mutta eikös aiemmin suosittu vielä enemmän kaavintoja? Nykyisinhän viikoilla 9-12 tehdään lähes poikkeuksetta kaavinta, muulloin lääkkeellinen... Mutten kyllä keksi kieltämättä mitään syytä miksi valehtelisitkaan...
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole202232Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742173Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä422053Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma511427- 741366
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46893Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?60855Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat8771- 52743
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi33734