Lääkityksen lopettamisen aiheuttamat oireet - kauanko kestää?

Aloitin syömään mirtatsapiinia keväällä 2005 synnytyksen jälkeisen masennuksen takia. Aluksi annostus oli vain 15 mg, tarkoituksena lähinnä saada apua unettomuuteen. Keväällä 2006 erosin miehestäni, ja syksyllä 2006 tuli jonkinlainen romahdus, ja lääkitystä nostettiin 30 mg:aan. Nyt on jo pitkään mennyt ihan kivasti, ja nyt loppusyksystä 2009 aloin vähentämään lääkitystä. Ensin vähensin ihan todella varovaisesti lääkityksen 22,5 mg:aan, ja olin sillä annostuksella parisen kuukautta. Siitä taas hiljalleen vähensin, ja nyt olen pari kuukautta ollut 15 mg:n annoksella.

Jonkinaikaa tuossa ihmettelin, kun tuossa jonkin verran ennen joulua alkoi tulla ahdistusta ja kuolemanpelkoa. Ajattelin että johtuu elämäntilanteen muutoksesta; opiskelut oli loppusuoralla ja työelämä edessä. Ajoittain tuli ja tulee siis edelleen todella rankkoja ahdistuskohtauksia. Lisäksi ajatukset on nyt tuosta lääkityksen vähentämisen aloittamisesta lähtien pyörineet jotenkin ihan sairaalloisesti kuoleman ja sairastumisen ympärillä. Olen ihan vakuuttunut, että minulla on syöpä milloin missäkin, ja toki kuvittelen vaikka minkälaisia oireita. Pelkään kuolemaa ja sairastumista, niin paljon että se vie keskittymiskykyä välillä ihan turhan paljon. Huomaan tiuskivani perheelleni, kun olo on niin ahdistunut, enkä oikein osaa ja jaksa keskittyä arjen askareisiin ja normaaliin olemiseen, kun ajatukset pyörii pakkomielteisesti näiden pelkojen ympärillä. Hetkittäin toki osaan unohtaakin asian, ja hyviä hetkiä on. Mutta silti voisi sanoa, että viime kuukausien päällimmäinen olotila on ollut pelko ja ahdistus ja sairaalloinen itseni ja ruumiintoimintojeni tarkkailu.

Johtuuko tämä lääkityksen vähentämisestä ja jos johtuu, niin loppuuko tämä ikinä? Voiko tosiaan ylipäänsä lääkityksen asteittainen vähentäminen johtaa tällaiseen, vai olenko sattumalta samaan aikaan lääkityksen vähentämisen kanssa sairastunut jonkinlaiseen ahdistushäiriöön?

Tällaista ei siis ollut ennen lääkityksen aloittamista v. 2005, nämä on ihan uusia juttuja. Toki olen aina jonkinverran kuolemanpelkoinen ollut, ja ehkä neuroottinenkin joskus, mutta tässä mittakaavassa en sentään vielä koskaan.

Lääkäriin ei huvita mennä, koska jos jotain olen oppinut viime vuosina niin sen, että mielenterveysongelmien hoitaminen ei kiinnosta ketään OIKEASTI, kaikki pyritään hoitamaan lääkkeillä. Ja uuteen lääkekierteeseen en enää tahdo.

Että mitä ihmettä tämä on ja mitä tälle voi tehdä? Odottaa, että menee ohi?