Huonojakaan kokemuksia ei kannata katua!

helpompi ratkaisu kuin käyttää sitä poimuttunutta kudosmassaa siellä pään sisällä etukäteen, vaikka eipä sulla kovinkaan suuressa määrin niitä poimuja tunnu olevan.

monenko miehen nussima nyt olet?

Samanlaisia olen itsekin pohtinut pienessä päässäni. Kokemuksia nyt vain kertyy, kun ei satu olemaan tuota ennustajan lahjaa, ettei kykene tietämään etukäteen, mitä uudesta poikakaverista vielä paljastuu. Välissä meinaa usko horjua, mutta ainakin on tullut elettyä ja saatua kokemuksia. Ja kun Se Oikea tulee vastaan, se ei välitä siitä, että me olemme eläneet, vaan hän hyväksyy meidät omana itsenämme. Ei muakaan haittaa, vaikka hänelläkin on ollut oma elämänsä ja historiansa. Menneisyyteen on myöhäistä vaikuttaa eikä sitä kannata harmitella. Parasta ottaa opiksi niin hyvistä kuin huonoista kokemuksista ja tehdä huomisesta hyvän.
Onnea Sen Oikean hakuun!

joku paska on suhun mällinsä ruiskuttanut sinustakin tulee saastaa. Niin se vaan menee.

Totta! Ja monesti sitä huomaa, että on keskittynyt vääriin asioihin, vaikka tarkoitus olisi hyvä, niin näkee vääriä asioita :) Mullakin on pettymyksiä takana, ja sinkkuna jos on pitkään voi tuntua yksinäiseltä, etenkin jos tulee eteen vaikeita asioita: silloin etenkin helposti sekoaa "väärään rakkauteen". Mutta oppia ikä kaikki! Ei sekään rakkaus ole väärä siinä hetkessä, vaan saattaa olla juurikin oikea. Oikea opetus, oikea hetken, näyttää oikean suunnan (mikä voi olla aivan vastakkainen) jne.

Ihminen jää niin helposti kiinni pettymyksiin. Mutta on hyvä kuitenkin arvostaa itseään ja muistaa, että ilman kaikkea sitä mitä on ollut, ei olisi kuka on. Itselleni pettymykset ovat opettaneet myötätuntoa ja vaikka paskamaistakin kohtelua olen saanut, ei se ole katkeroittanut vaan vielä enemmän arvostan hyviä ihmisiä ja itse haluan kohdella muita oikein. Koska tiedän, että väärin kohtelu sattuu.

Myös arvot muuttuvat, mielipiteet muuttuvat. Tottakai, ihminen kasvaa iän myötä! Mulla nyt koskaan kovin pinnallisia arvoja mielestäni ole ollut, mutta tosiasia on, että 2kymppisenä on silti lapsellisempi kun 3kymppisenä. Olen tyytyväinen pettymyksiini. En ainakaan ole ylimielinen besserwiser... Ehkä olisin, jos pettymyksiä ei olisi.

Olen samaa mieltä, että ihmistä ei tunne, jos ei opettele tuntemaan muita. Että ihmistä oppisi ymmärtämään, kannattaa nähdä ja kuunnella ihmisiä, vaikkei heillä olisi samoja näkemyksiä aina, vaikka he eivät olisi juuri sitä ihanne seuraakaan aina... Ja rakkaudessa kannattaa joskus ottaa riski väärästäkin valinnasta. Sillälailla oppii tuntemaan muut ja itsensä.

Ihmissuhteet eivät ole järkiasioita pelkästään, senkin olen oppinut. Älyllä ei pärjää pelkästään, sopivuutta ei aina voi päätellä ja kaikki todennäköisyydet voivat pettää :) Ihannepari voi olla kaikkea muuta ja joskus vaan asiat menee miten menee. Lisäksi se tuomitsemisinto vähenee aikalailla: joillain sitä tuntuu riittävän ;)
Mutta kun asioita näkee eri kannoilta ja huomaa omiakin virheitään, niitä alkaa pikkuhiljaa hyväksymään myös muilta, vaikka kylllähän se ihmisen luontoon kuuluu, että aina on helpompi alkaa korjailemaan/syyllistämään/tuomitsemaan muita, kun katsoa peiliin.

Mutta kokemuksesta ja pettymyksistä on kyllä sekin hyvä puoli, että kun niitä on takana ja se oikea löytyy, sitä osaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Ei vaadi mahdottomia, ei elä kuvitelmissa, ei luule ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Eikä tarvitse pohjauttaa asioita luuloon, vaan voi pohjauttaa ne tietoon. Itsellä auttoi sekin, että jotenkin vain hyväksyi pettymykset ja sen mahdollisuuden, ettei sitä oikeaa edes ehkä ole. Jotenkin se toi rauhan, ettei odota, vaadi, pety, vaan vain elää elämäänsä.

Onnea matkaan kaikille maailmassa seikkaleville, sinkuille ja pariskunnille!

Onpa täällä taas näitä mielenterveyspotilaita ja sekopäitä. Sääli, tääkin aihe on tosi hyvä. Noista ihmissuhdekokemuksista ois kivain jutella, ja varmaan monikin miettii pettymysten hyviä ja huonoja puolia... Ja sitä, että miten kääntää ne voitoksi. Ois tosi kiva keskustella tästäkin aiheesta, mutta tää sekopäitten säälittävä porukka jaksaa vääntää paskansa taas tähänkin keskusteluun. No, tätä se teettää, kun terveyden huollosta on tingitty.

Hyvä aloitus, loistava aihe, olisi kiva keskustella. Harmi, ettei täällä pysty siihen.

Otsikko on "Huonojakaan kokemuksia ei kannata katua!"

Mitä sitten kannattaa katua?

pitkälle samaa mieltä kanssasi. Ihmissuhdeasioissa pitää saada ja antaa pakkeja, pitää "saada" sellaisia ihmisiä, joita haluaa, ja sitten taas menettää heidät, että voi ymmärtää. Kun itse saa köniinsä, niin empatiakyky kasvaa.

Luin tämän ketjun vastauksista vain otsikot, ja totesin jo niistä että melkoista potaskaa suolletaan täällä sinkkupalstalla (edelleen).

"huono kokemus" on naida napsauttanut sut paksuksi.

No näin.

Free Fannykin se jatkaa vielä etsimistä. :-)