AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  /  / Epäilen että minulla on BED

Epäilen että minulla on BED

3 Vastausta 413 Lukukertaa
En ollut aiemmin kuullut tästä BEDistä mitään mutta satuin jollain hakusanalla törmäämään wikisivuille ja aloin ajatella että minulla saattaa olla tämä, on varmaan ollut lapsesta asti, olen nyt 35 vuotias mies. Miehillä tämä vissiin on harvinaisempi mutta ei silti mahdotonta ole että mielelläkin tämä olisi?
Ajattelin avata syitä miksi luulen tämän taudin omaavani lapsuudesta asti.
Alle kouluikäisenä olin tosi laiha enkä syönyt paljoa. Kotona ja etenkin toisessa mummulassa syömiseen rohkaistiin, saatettiin sanoa että mitähän tuosta pojasta tulee kun se ei syö. No sitten aloin pikkuhiljaa syömään, eli saatoin alle kouluikäisenä hakea esim. tomaatteja kerta toisensa jälkeen jääkaapilta ja laitoin niihin aina sokeria päälle runsaasti.
Muistan kun kouluikäisenä söin joskus viikonlopuksi varatut leivät, karkit ja makkarat jo perjantaina jääkaapista. Kovaa huutoahan siitä tuli siinä vaiheessa kotona, varsinkin jos sattui olemaan pyhäpäivä että ruokaa ei voitu enää ostaa lisää. Jossain vaiheessa äiti lakkasi ostamasta paljoa karkkia kun minä olisin syönyt ne kuitenkin aina heti pois, lisäksi hän tietääkseni esim. piilotti leipiä johonkin etteivät ne olleet esillä. Syömiseni oli tälläistä koko lapsuuden, kävin leireillä jonkinverran niillä painoni aina laski huomattavasti kun ruokaa oli vain tietty määrä. Jossain vaiheessa alkoi olemaan omaa rahaa ja sain olla lisäksi kotona yksin kun vanhemmat olivat töissä. Tällöin hain usein jotain makeaa kioskilta syödäkseni ja söin ne aina pois ennenkuin vanhemmat tulivat kotiin. Asuin lukio ajan kotona ja painoni nousi tällöinkin suhteellisen paljon. Armeijassa paino lähtikin sitten laskuun. Liikuntaa oli paljon ja vaikka hainkin sotkusta paljon ruokaa niin silti paino laski.
Armeijan jälkeen muutin pois kotoa opiskelupaikkakunnalle. Muistan että tällöin mässäily lähti lapasesta pahasti. Hain vieressä sijainneesta ruokakaupasta aina ruokaa isot kassilliset ja söin aina kaiken kerralla vaikka ruokaa piti olla useaksi päiväksi. Söin paljon makeaa ja paljon kaikenlaisia naksuja, nyt sain syödä ihan vapaasti eikä kukaan ollut rajoittamassa. No painohan nousi hetkessä tosi ylös ja terveyden hoitajan avustuksella sitä sitten alettiin kevätlukukaudella pudottamaan. Tämä määräsi minut tosi matalakaloriselle dieetille ja paino putosikin mukavasti, kunnes sitten taas kesällä kaikki tuli takaisin kun muutin kotiin kesäksi. Tätä jojoilua onkin sitten ollut viimeiset 15 vuotta. Saan välillä painon putoamaan, mutta sitten iskee mässäilyvaihe jolloin paino taas nousee. Nykyään asun yhdessä avopuolisoni kanssa. Hän tapaa ostaa kotiin makeisia. Syön aika usein kaikki hänen makeisensa ja haen joskus yölläkin lisää tilalle niin että hän ei muka huomaisi, ostan tokin samalla itselleni lisää. Jos käyn kaupassa yksin niin ostan usein samalla itselleni jotain mässyä, jotka syön aina ennen kotiin paluuta autossa pois. Salailen siis ahmimistani. Olin hiljattain työmatkalla ja siellä oli joka päivä kaikki ruuat firman puolesta, söimme tosi hyvin ja täyttävästi, silti tyhjäsin hotellihuoneen minibaarin joka yö suklaasta ja makeasta heti palattuani huoneeseen, vaikka nälän puolesta ei olisi tarvinnut syödä. Olen aina ajatellut että "nälkä" ja ahmininen tulee siksi kun olen laihduttanut väärin ja että aina kulloinkin aloitettu dieetti auttaisi asiaan, mutta aina se on sitten jossian vaiheessa taas lipsahtanut mässäilyksi. Viimeksi lihoin yli kymmenen kiloa kahdessa kuukaudessa, tästä säikähtäneenä aloin laihduttamaan, mutta tällä kertaa ei kestänyt viikkoakaan ennenkuin aloin taas mässäillä, en pysty enää laihduttamaan sitäkään vähää mitä aiemmin.
Tähän lisäisin vielä pari juttua.
Eli viimeaikoina olen syönyt SSRI lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön, tuntuu että tämä ahmiminen on vain lisääntynyt näiden lääkkeiden aikana, onko muilla sellaisia kokemuksia että ahmiminen voi lisääntyä kun ottaa SSRI lääkkeitä? Mielestäni lääkitys on kuitenkin auttanut noihin vaivoihin minin ne on määrätty, mutta tämä ahmiminen pitäisi saada pois.
No mainitsin asiasta lääkärillekkin, en suoraan sanonut että epäilen BEDiä mutta sanoin että paino on noussut nopeasti lyhyellä aikavälillä. Tämä sanoi vain että pitää syödä vähemmän, that it, ja määräsi kolesteroli kokeisiin. No kolesterolihan oli koholla, olisin ihmetelly jos ei olisi ollut kohden kuukauden mässykauden päätteeksi. Lääkkeethän se siihen määräsi, siis oli jättänyt viestin vastaajaan että resepti tulee kotiin. No en taida noita lääkkeitä kyllä alkaa popsimaan, niin koholla tuo kolesteroli ei nyt ole että kannattaisi.
Minulla on todettu muuten rasvamaksakin, vaikka en juo alkoholia lainkaan. Pelkään että kuolen jos tilanne jatkuu näin ja se lisää vain minun ahdistusta ja paniikkitaipumusta, joka taas lisää mässäilyä.

Mutta mikä tässä tilanteessa auttaisi? Haluaisin jotenkin eroon moisista kohtauksista ja myös kivuista joita liikasyöminen on tuonut.
Itse pääsin bedistä jaloilleni aloittamalla säännöllisen liikuntaharrastuksen, keksin muita tapoja purkaa ja käsitellä ahdistusta ja opettelin ruokarytmin. Ensimmäiset kaksi kuukautta kun aloin rajoittaa syömistäni olin ihan hullun ahdistunut mutta yhtäkkiä ahdistus ja jatkuva näläntunne alkoi kadota. Syön viisi kertaa päivässä ja muulloin en syö mitään. Päivässä on tietty kaava millä lailla syön aina joten en ikinä lähde kauppaan ostelemaan ruokia "mututuntumalta" vaan suunnittelen melko tarkkaan joka päivän ruokavalion Tätä se vaatii että saa itsensä ruotuun, hirveän määrän itsensä kiusaamista ja rajoittamista mutta loppupeleissä teen oikein itseäni kohtaan, tiedän sen. Kun rutiinit alkavat iskostua tajuntaan, elämä helpottuu. Pitää vaan tiedostaa se että asiat eivät voi jatkua samalla tavalla. Bed on kuin piru jolle ei tarvi antaa kuin pikkusormi ja se vie koko käden niinsanotusti. Pieni poikkeama arkirutiinissa ja verensokerin tippuminen helposti saattaa laukaista hälläväliä-olotilan jolloin monesti olen aloittanut ahmimaan. Mutta uusiin tilanteisiinkiin kestää aikansa opetella uudet suhtautumistavat. Hankalinta ovat olleet juhlat ja arkirytmistä poikkeamiset. Yritän vain ajatella sitä että kun suurimman osan ajasta arjessa elää normaalilla arkiruoalla, saa välillä herkutella. Herkuttelua on hankala rajoittaa, se saattaa joskus riistäytyä käsistä mutta ajattelen aina että "huomenna on päivä uus". Herkkuihin pitää oppia uusi suhtautumistapa jossain vaiheessa eli kohtuus vaatii opiskelua. Aluksi kannattaa vieroittautua sokerista koska sokeriin ja suolaiseen ja rasvaiseen jää koukkuun. Mutta makuaisti muuttuu. Eli itse näen että bedistä irti pääseminen tarkoittaa itsensä rajoittamista, itsekuria, uuden opettelua ja siihen menee aikaa. Olen nyt vasta puoli vuotta elänyt uudella tavalla ja uskon että tässä menee varmaan vuosia että oppii välillä herkuttelemaan ilman että alkaa ahmia.

Pääosin välttelen sokeria ja valkoisia hiilihydraatteja - ne laukaisevat ahmimisen eivätkä pidä nälkää. En käytä myöskään enää ns. light-versioita tuotteista vaan käytän esim. normaalirasvaista juustoa, normaalirasvaista luonnonjogurttia ja syön myöskin paljon proteiinia esim. rahkan muodossa ja lihaa. Aiemmin söin kokoajan light-tuotteita ja vastapainoksi sitten hirveän määrän hiilihydraatteja. Tulos oli että nälkä ei pysynyt poissa. Melkein kaikki mitä ahmin oli hyvin hiilihydraattipitoista. Tuon tiedostettuani olen vältellyt hiilihydraatteja jonkin verran. Täysjyväviljaa syön. Ruokavaliossani siis korostuvat proteiinin ja terveelllisten rasvojen saanti ja hiilihydraatit pyrin minimoimaan. Tuntuu että tuo muutos on auttanut hirveästi nälän tunteen tiedostamisessa.

Luepa tämä. Tässä on mielenkiintoista asiaa nykyajan ravintosuosituksista:

http://blogit.iltalehti.fi/varpu-tavi/2010/05/02/sokerihumalaisten-bileet-jatkuvat-2/

Jossain vaiheessa huomattuani että paino jojosi ylös alas päätin että ei ole mitään hyötyä laihduttaa vaan opetella elintavat. Tai siis tajusin että ne oli pakko opetella.Minun painoni on jojonnut 50 kilon välillä ja korkeat kolesterolit ne on täälläkin. Kaikki lähtee sen tiedostamisesta että asiat eivät voi jatkua samalla tavalla tai se johtaa oikeasti onnettomaan elämään. Tukea kannattaa hakea, kannattaa tosin tiedostaa se että bed on aika vähäntunnettu sairaus. Itselläni SSRI-lääkkeistä ei ollut hyötyä suoraan bediin, mutta masennuksesta poispääsemisen jälkeen elämä oli helpompaa mikä helpotti myös elintapojen muuttamista koska se on iso projekti. Yleensä ahmiminen on itsellä ollut kytköksissä tyhjyyden, tylsyyden ja ahdistuksen tunteisiin. Syömistapojen muuttamisessa on joutunut oikeasti käsittelemään noita tunteita paljon enemmän ja keinoja miten selvitä niistä ilman ahmintaa. Lisäksi itsehillintää on joutunut melkein pakkomielteisyyksiin harjoittamaan. Mutta loppupeleissä kaikki lähtee itsestä.

Sananen kolesterolista.

Kolesteroli onkin meille hyväntekijä, mutta annetaanpa linkkien puhua.

http://www.prometheus.fi/terveys/kole.htm

http://www.rasalas.fi/RavnskovinLisaluku.pdf

http://www.esaimaa.fi/Kulttuuri---Kirjat/2008/12/30/Ei+se+mit%E4+sy%F6,+vaan+se+miten+sy%F6/200816371664/173

Tältä osin maailman on muuttumassa. Kiitos mielenkiinnosta.
 /   /  /  /  / Epäilen että minulla on BED

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta