Tämä on vanha tarina jonka kuulin aikoinaan entiseltä työkaverilta, lienee tosi koska ei kaverilla ollut tapana koskaan valehdella. Tämä ei ole kehotus kenellekkään käyttää samoja menetelmiä kun tässä tarinassa on käytetty.
Ja sitten asiaan...
Aikoinaan kun suomalaiset oli olleet rakentamassa Kostamuksen kaupunkia. Oli siellä ollut myös tämä työkaveri erään suomalaisen Kaaleppi-nimisen (nimi muutettu) rakennusurakoitsijan palveluksessa. Tuolla urakoitsijalla oli ollut samanlainen tapa kun nykyisin on noilla loispummiyrittäjillä, eli täydellinen palkanmaksuhaluttomuus. Kottia oli sentään joskus maksanut työntekijöille ja sitäkin mahdollisimman vähän.
Olipa sitten eräänä päivänä tämä Kaaleppi tullut käymään työmaalla Kostamuksessa. Palkoista oli kovasti ollut puhetta ja Kaaleppi oli taas kerran luvannut maksaa ne ensitilassa, nyt olisi tarjolla vain kottia. No tähän ei olleet työntekijät tällä kertaa tyytyneet vaan olivat vieneet Kaalepin jonnekin kauas korpeen mistä ei huuto kuulu ja "virponeet" oikein kunnolla, vaikka tiettävästi ei ollut silloin edes palmusunnuntai.
Seuraavana päivänä oli Kaaleppi 700 km pituisella kotimatkallaan tullut toisiin ajatuksiin palkanmaksun suhteen. Siihen aikaan, joskus vuoden 1980 paikkeilla ei tiet eikä auton jousitus olleet lähellekkään niin hyviä kun ne nyt on.
Seuraavana palkanmaksupäivänä oli palkat tulleet työntekijöiden tilille ja jatkossa ihan säännöllisesti. Olipahan saaneet ahneuden karkotettua ainakin yhdestä työnantajasta, Kaalepista.
Tuota ahneutta on ollut aina ja tulee aina olemaan, samoin ”Kaaleppeja”.
Kyllä yksi vanha konsti on aina parempi kun pussillinen uusia. (vanha sananlasku)
Ja sitten asiaan...
Aikoinaan kun suomalaiset oli olleet rakentamassa Kostamuksen kaupunkia. Oli siellä ollut myös tämä työkaveri erään suomalaisen Kaaleppi-nimisen (nimi muutettu) rakennusurakoitsijan palveluksessa. Tuolla urakoitsijalla oli ollut samanlainen tapa kun nykyisin on noilla loispummiyrittäjillä, eli täydellinen palkanmaksuhaluttomuus. Kottia oli sentään joskus maksanut työntekijöille ja sitäkin mahdollisimman vähän.
Olipa sitten eräänä päivänä tämä Kaaleppi tullut käymään työmaalla Kostamuksessa. Palkoista oli kovasti ollut puhetta ja Kaaleppi oli taas kerran luvannut maksaa ne ensitilassa, nyt olisi tarjolla vain kottia. No tähän ei olleet työntekijät tällä kertaa tyytyneet vaan olivat vieneet Kaalepin jonnekin kauas korpeen mistä ei huuto kuulu ja "virponeet" oikein kunnolla, vaikka tiettävästi ei ollut silloin edes palmusunnuntai.
Seuraavana päivänä oli Kaaleppi 700 km pituisella kotimatkallaan tullut toisiin ajatuksiin palkanmaksun suhteen. Siihen aikaan, joskus vuoden 1980 paikkeilla ei tiet eikä auton jousitus olleet lähellekkään niin hyviä kun ne nyt on.
Seuraavana palkanmaksupäivänä oli palkat tulleet työntekijöiden tilille ja jatkossa ihan säännöllisesti. Olipahan saaneet ahneuden karkotettua ainakin yhdestä työnantajasta, Kaalepista.
Tuota ahneutta on ollut aina ja tulee aina olemaan, samoin ”Kaaleppeja”.
Kyllä yksi vanha konsti on aina parempi kun pussillinen uusia. (vanha sananlasku)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitenhän nykyiset loispummiyrittäjät, nuo idiootit itkupillit, mahtaisivat suhatautua tuonkaltaiseen ahneuden poistoon?
Veikkaampa että juoksisivat housut kintussa itksemään kovaa kohtaloaan äidin tai poliisin luo, ei niistä muuhun ole.