Vanhempani erosivat jo noin 10 vuotta sitten. Nykyään heillä molemmilla on uusi avioliitto. Isälläni ja tämän uudella vaimolla on kirjaimellisesti "kaikki hyvin," eivät juuri koskaan ole riidelleet.
Sen sijaan täällä äidin luona eletään jatkuvaa vuoristorataa: välillä ollaan ihan hurmiossa, kun taas välillä riitely kärjistyy mykkäkouluksi. Omat välini tähän äidin mieheen on lähinnä sellaista "kaveria ei jätetä" -eleilyä, vaikka mielipiteet ja arvot olisivat muuten vastakkain. Isän puoliso taas on ihan sielunkumppani, kun jaetaan murheita niin yhteiskunnan tilasta, taloudesta kuin politiikastakin.
Mutta minusta on jopa alkanut tuntua, että koko tämä nykyinen liitto uuden miehen ja äidin välillä perustuu manipulointiin. Koska äidillä on vain vähän tai ei ollenkaan resursseja pitää nykyistä kotiamme, on ollut helppoa manipuloida tätä syyllisyyden kautta sietämään MITÄ TAHANSA! Resurssien riittämättömyys on pakottanut viimeiset 7 vuotta kestämään tätä alituista tunteiden vähättelyä, valehtelua ja muualta saadun vihan purkamista heikompiin. Kotimme on kuin mikäkin kaatopaikka sen harrastusten jäljiltä!
En edes ole uskaltanut astua huoneestani ulos, kun sain kokea kuinka tämä uusi mies näennäisesti "kunnioittaa," mutta sisimmässään haluaisi eroon minusta ja veljistäni.
Nykyään saan kerran tai useammin päivässä kuunnella kiroilua ja nälvintää siitä, miten äiti, tai minä ja veljeni olemme toimineet väärin tms. Onko sellaisessa "uusioperheessä" hyvä olla, jossa saa pelätä olevansa jotenkin tiellä?
Järjellä ajatellen mitättömistä seikoista tulleet purkaukset vain lietsovat pelkoa, jonka takia minulla on ollut jo pitkään paha olla. Onhan nykymies minua fyysisesti voimakkaampi, mutta ei se oikeuta niitä henkisiä vahinkoja, joita hän määrätietoisesti tai tiedostamattaan aiheuttaa meille kaikille.
Kaikki edellä mainittu on pitkälti arvailua, mutta kuvaa kokemustani siitä, miten tämän "perheeni" asiat OIKEASTI ovat. Isäni on muuten hyväntahtoinen ja elää heilansa kanssa rauhaisaa elämää, mutta välini häneen eivät koskaan ole olleet mitään tunnetason juttua. Ei mitenkään sellaista, että HÄN olisi opettanut minua selvittämään asioita, mutta ei myöskään riitaista.
Vaikka mitään fyysistä tappelua tai väkivaltaa ei missään vaiheessa ole ollut, niin ei tämä henkinenkään pahoinvointi ole sen kivempaa. Pitkälti tämä kaikki pistää vihaksi ja uuvuttaa jo olemattoman kaveriverkoston vuoksi, enkä koe, että saisin ääntäni kuuluviin enää muualla kuin täällä, anonyymisti.
Naamakirjassa saattaisin aiheuttaa suoranaisen sodan, samoin kuin terapeutille kertoessani, vaikka luulen että jälkimmäinen on ainut keino saada tilanne korjaantumaan. Se vain täytyy tehdä niin, ettei tämä kuriton roisto pääse demonisoimaan minua muiden edessä, ennen kuin olen hankkinut vastavoimia tämän imperiumin kukistamiseksi.
Äidillä on paska mies!
1
778
Vastaukset
- ja-el
onkohan se aina niin, että äidin uusi miesystävä on täysi mulkku?
äitini miesystävä, joka ei siis onneksi asu meillä.. on liievästi sanottuna täysi paskapää!
ennen se oli meillä enemmän, mutta nykyään se ei enää käy meillä ollenkaan (äiskä käy siellä).. on varmaan huomannu olevansa epäsuosiossa... silloin ku se majaili täällä viikonloput, se hakkas mun yhtä veljeä aika lahjakkaasti ja onse muakin hakannu.. kerran en ollu silloi kotona, mutta veli kerto että se äiskän miesystävä oli kännissä heitelly sitä pitkin seini ja käskeny sen raahaa jotai pyörii pihalle roskalavalle ja hakannu sitä yms. ja äiti kulta katto siinä vieressä tapahtunutta... ei vittu! nykyää se äiskän kulti hakkaa äiskää välillä, silloin ku se on sen luona... aijai että niitten suhde kukoistaa.. äiskä vielä pelkäs yhessä kohtaa että se mulkku jättää sen. mä en vittu tajua.
iskän nykysessä suhteessa kaikki on kanssa vallan mainiosti..ne ei riitele tai mitään sellasta.
siin on vaan se että mulla on sellanen viha-rakkaus suhe molempiin mun vanhempiin.. äiskää vihaan melkeen kaikin puolin(tonkii kamoja, miesystävä on mulkku,ei varmaan ikinä opi tajuumaan tätä elämän ihmeellistä todellisuutta)... iskää nyt vaan osittain (se ei tavallaan haluu enää nähä meitä...), mutta en haluu olla missään määrin riidoissa sen kanssa, koska se on mulle kuitenki tosi rakas ja se tekee kuolemaa kokoajan ( sillä on sydän vika ja kaikkee muuta mukavaa.. se ei tosiaan oo nykyään hyvässä kunnossa). Mietinki tossa että pitäskö mennä kattoo sitä tässä kesällä, koska sitä ei välttämättä enää oo enskesänä (asuu sen verran kaukana että nähään kerran-kaks vuodessa ja sinne meno ei kauheesti innosta, ku sit se on valittamssa muille kuinka siel on jaa juu, se on tosi vaikee selittää)...
mut niin se vaan menee, ei kaikil oo yhtä helppoo...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.733724Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k92021Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2261343- 1351246
- 1121138
- 1111106
Miksi nuori ottaa hatkat? Rajut seuraukset: seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, huumeet...
Lastensuojelu on kriisissä ja nuorten ongelmat kasvussa Suomessa. Hatkaaminen tarkoittaa nuoren luvatta poistumista omil701030Shokki! Suuri seikkailu -kisassa todellinen jättiyllätys - Tämä muutos järkyttää varmasti monia!
No nyt on kyllä aikamoinen ylläri, peli todellakin kovenee…! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/shokki-suuri-seik6985- 60984
- 35896