Raiskauksen seurauksista 'ei tiedetä', niitä ei myönnetä, eikä tunnusteta Suomessa, eikä muissakaan Pohjoismaissa. Jenkeissä asiaa on tutkittu enemmän ja siellä on tietoakin enemmän. Suomesta löytyy vain pari asiaa koskevaa tutkimusta, eikä niitä ole huomioitu siten, kun ne olisi kuulunut huomioida. Asia ei kuulu kenellekään, eikä minkäänlaisia muutoksia ole asiaan näkyvissä, vaikka maailman suurin ihmisoikeusjärjestökin on yrittänyt asiaan useaan otteeseen Suomessa vaikuttaa ja saada aikaan edes jotakin muutosta.
Raiskaus särkee lähes jokaisen uhrin psyykeen, josta seuraa ongelmia elämän loppuun asti. Raiskaus särkee uhrin seksuaalisuuden, joka on ihmisen ydin. Raiskaus särkee myös uhrin identiteetin ja itsetunnon sekä monta muuta asiaa ihmisessä. Raiskaus särkee myös uhrien läheisten elämän. Siksi se on todettu myös tehokkaaksi aseeksi sodissa. Raiskauksen jäljet ja seuraukset ulottuvat hyvin pitkälle. Ne ulottuvat useampien sukupolvien päähän. Miehet tietävät tämän. Tosin nainenkin voi raiskata nykyään ja hänet voidaan siitä myös tuomita. Näin tapahtui Ruotsissa v. 2010, jolloin nainen raiskasi kumppaninsa, toisen naisen, useaan otteeseen. Tuomio oli kolme vuotta linnaa. Myös miehiä raiskataan nykyään enemmän.
Näistä asioista kuuluisi puhua ja tiedottaa paljon enemmän. Ihmettelen välillä Raiskauskriisikeskus Tukinaisen aikaansaannoksia. Heillä on materiaalia, josta voisi valmistua useitakin tutkimuksia ja hyvin monista eri näkökulmista. Miksi sieltä kuuluu niin harvoin mitään? Miksi he kampanjoivat, valistavat ja tiedottavat niin vähän? Miksi sielläkin ollaan niin hiljaa?
Miksi poliiseissa vaietaan asiasta myös lähes kuoliaaksi?
Onko Suomi edelleen niin patriarkaalinen maa, että nämä asiat painetaan alas yhä ja edelleen, vaikka väkipakolla, eikä mikään sitä asiaa muuta?
Raiskaus särkee lähes jokaisen uhrin psyykeen, josta seuraa ongelmia elämän loppuun asti. Raiskaus särkee uhrin seksuaalisuuden, joka on ihmisen ydin. Raiskaus särkee myös uhrin identiteetin ja itsetunnon sekä monta muuta asiaa ihmisessä. Raiskaus särkee myös uhrien läheisten elämän. Siksi se on todettu myös tehokkaaksi aseeksi sodissa. Raiskauksen jäljet ja seuraukset ulottuvat hyvin pitkälle. Ne ulottuvat useampien sukupolvien päähän. Miehet tietävät tämän. Tosin nainenkin voi raiskata nykyään ja hänet voidaan siitä myös tuomita. Näin tapahtui Ruotsissa v. 2010, jolloin nainen raiskasi kumppaninsa, toisen naisen, useaan otteeseen. Tuomio oli kolme vuotta linnaa. Myös miehiä raiskataan nykyään enemmän.
Näistä asioista kuuluisi puhua ja tiedottaa paljon enemmän. Ihmettelen välillä Raiskauskriisikeskus Tukinaisen aikaansaannoksia. Heillä on materiaalia, josta voisi valmistua useitakin tutkimuksia ja hyvin monista eri näkökulmista. Miksi sieltä kuuluu niin harvoin mitään? Miksi he kampanjoivat, valistavat ja tiedottavat niin vähän? Miksi sielläkin ollaan niin hiljaa?
Miksi poliiseissa vaietaan asiasta myös lähes kuoliaaksi?
Onko Suomi edelleen niin patriarkaalinen maa, että nämä asiat painetaan alas yhä ja edelleen, vaikka väkipakolla, eikä mikään sitä asiaa muuta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä linkki artikkeliin Tukinaisen toiminnasta ja periaatteista: http://www.tukinainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=72&Itemid=54
Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa Tukinaisen toiminnasta. Ne ihmiset tekevät tärkeää ja ammattitaitoista työtä "kentällä", eivätkä vain julkaise lehtisiä ja kerro taloudestaan. Ja kuka taho sitä työtä tekisi, jos ei Tukinainen? Mielenterveysseura on hyvä paikka, mutta seksuaalisen väkivallan uhrit eivät ole suoranaisesti mielenterveysongelmaisia, jos ymmärrät, mitä tarkoitan? Uhri haluaa kaikkein vähiten tulla leimatuksi "hulluksi", vaikka tuntuukin, että juridisesta näkökulmasta katsoen uhrin mielenterveyden horjuminen on vain etu, kun näyttöjä rikoksesta aletaan kasaamaan. Mitä enemmän traumatisoituneempi, niin sen uskottavampi, voi hyvää päivää!
Olen saanut sen vaikutelman, että juuri terveydenhoitoalalle hakeutuu ehkä tavallista turvallisuushakuisempia henkilöitä. Kun tosiasia on se että kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa, niin ne ei halua sitä käsittää. Niille on paljon helpompaa kun voi lokeroida asian ja leimata uhrit paremmin kohdattaviksi.
Psykiatrian poli on esimerkki näistä kermaperseistä. Mieluusti keksitään joku diagnoosi, keskivaikea masennus, epämääräinen ahdistus ja sekamuotoinen persoona sen sijaan että hoidettaisiin traumaa. Tietoa on kyllä saatavilla. Oikean avun puutteessa olen hoitanut itseäni esim. tukinaisen kirjalla raiskaustrauman hoito-cpt-menetelmän käyttö. Tukinaisesta saamani apu on ollut pääosin asiallista, resurssipula vaikuttaisi olevan taloudellista, ei henkistä.
Eniten olen hyötynyt vertaistuesta, saman kokeneet tajuavat kyllä edes jotain niistä kauhutunnelmista. On moneen kertaan todettu että terapiaan pääsy on aivan liian vaikeaa, silloin kun on muutenkin voimaton. On turha odottaa saavansa mitään apua keneltäkään viranomaiselta. Että suosituksia ja huomautuksia voi kirjoitella, mutta heillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta täyttää mitään suosituksia.
Traumaterapiakeskus on suomentanut jotain jenkkikirjoja, mutta vasta hiljattain. Sieltä ei myöskään voida antaa yksilöaikoja vaan ovat kuulemma keskittyneet koulutukseen. Jos jotain koulutusta järjestetään se ei ole kovin laajaa. Yleistä on piiloutua vaikean termistön taakse sensijaan että vain kuunneltaisiin. Yksityiskohtien kauhistelun sijaan auttajat saisivat tajuta että karmeinta on hallinnan menetys, itsemääräämisoikeuden loukkaus. Huomattavaa on että aihe ei ole mediaseksikäs, ja mielummin aina puhutaan jostain muusta. Lainsäädäntö, että uhrin pitää tietysti puhua totta, mutta epäillyn (tekijän) ei tarvitse. Koko touhu on lähtökohtaisesti nurinkurista.
Avoimilla nettipalstoilla kirjoittelu ei edistä asiaa, tekijät lukevat näitä palstoja mutta päättäjät ei. Kun niin moni asia on pielessä, on keskityttävä vain omaan hyvinvointiin. Myös naisten linjan puhelimessa ymmärretään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Jos joku ei vielä tiedä, seksuaalisessa väkivallassa ei ole kyse seksistä, vaan väkivallasta. Kun valtaa käytetään väkisin, siinä ei ole uhrille mitään seksiä, joskin teko loukkaa syvästi MYÖS seksuaalisuutta.
Että jos joku pitää väkisin paikallaan, se ymmärretään väkivallaksi, mutta kun teolla LISÄKSI on seksuaalinen sävy, se onkin vain poikien leikkiä. Yleensä terveet ihmiset eivät voi edes kuvitella miten pahoja tekijät voi olla.
Jonkinlaista lautamiesmenettelyä, käytännön järjen edustajaa kaivattaisiin, ja käytännön töitä pelkäämätönta potilasasiamiestä, nythän kaupungin potilasasiamies on lähinnä vitsi silloin kun kyseessä on kaupungin työntekijöiden mokat. Muutenkin byrokraatit voisivat ajatella asiaa yksilön kannalta, mutta on niiden vaan on niin helppo kätkeytyä tuulimyllyynsä keksimään lisää lakeja virheidensä peittelyyn.
Mutta pahimmankin pahuuden keskellä arvoisat kohtalotoverit muistakaa ettei saa katkeroitua!
Katkeruus on tekijöiden ominaisuus, ei selviytyjien.
Oletko saanut apua kirjasta, josta mainitsit (tukinaisen kirja, raiskaustrauman hoito)? Mistäköhän sen saisi käsiinsä, jotta voisi lukea?
Onko sinuun kohdistuneen seksuaalirikoksen tekijä joutunut vastuuseen teostaan lain edessä?
kysy tukinaisesta, kirjakaupoista tai kirjastoista. ainakin helsingin kaupunginkirjastossa on.
voit myös tehdä hankintaehdotuksen paikkakuntasi kirjastoon.
Raiskauksia lienee tulee tapahtumaan aina,niin kauan,kuin miehet ja naiset saavat kulkea vapaasti samoilla hiekkalaatikoilla.
Sadisteja ovat yleensä miehet ja miehet ovat yleensä päättävissä asemissa....Miehen pimeä puoli pitää usein sisällään sadistin,jonka huomaa sodissa,tappeluissa,elokuvissa (miesten ohjaamat) yms. tilanteissa.
Sitten tulee siihen lisäksi seksi,joka on kasvanut nykymaailmassa hurjiin mittoihin,vapautunut totaalisesti....
Seksiä näkee ja kuulee halutessaan joka rintamalla,missä vain,milloin vain.
Miehen aivoihin ja elimistöön on rakennettu aikojen alusta valtava seksuaalinen vietti,vallanhalu,kilpailuvietti sekä ahneus.
Eli siis nämä totuudet huomioon ottaen....Miksi joku vielä jaksaa ihmetellä naisien raiskaamista???
Ihan taatusti kyllä vähenisivät jos jokaiselta 100%:lta syylliseltä napattaisiin munat pois.....tai ainakin kunnon 10-15 vuoden tuomio.
Se on vaan hemmetin paha näyttää toteen,että raiskaus on todella tapahtunut,jos vammoja ei ole.
Periaatteessa kuka nainen vain sänkypuuhien jälkeen voi väittää tulleensa raiskatuksi....
Kukas sen ekan munan nyt munikaan....????????
Ai taas yksi ressukka joka ei mitenkään kykene kontrolloimaan viettejään ja täältä yrität hakea hyväksyntää?
Vaikka itse olisit luuseri, se ei tarkoita että kaikki miehet olisivat.
Tosimiehet kykenevät tasapuolisiin vuorovaikutussuhteisiin naisten kanssa ilman että heidän tarvii edes pohtia väkivaltaa. Kerrohan muuten mitä haet tältä palstalta?