Oma kokemus

Teinköhän jonkin sortin ennätyksen lentäessäni perheestä pihalle parin tunnin perusteella? Eli tosiaan lähdin aupairiksi Saksaan, jouduin heti mukaan perhelomalle Espanjaan. Henkilökohtasesti olin sitä mieltä, että olisi ehkä helpompi aloittaa ihan kotoa, eikä joutua keskelle perhelomaa. No kuitenkin, perheen lapset ja äiti olivat Espanjassa jo ja menimme perheen isän kanssa heti perässä kun olin saapunut Saksaan. No pääsimme tosiaan perille ja siinä pari tuntia juteltiin niitä näitä rauhassa vanhempien kanssa ja syötiin päivällistä. Hostmamma sanoi sitten ruuan jälkeen, että saan tehdä mitä vain, vaikka mennä huoneeseen lepäämään jos siltä tuntuu ja näin tein ihan hyvillä fiiliksillä.
Illalla sitten tultiin ilmoittamaan, että he lähtevät nyt illalliselle, tee itse ruokaa jos haluat. Tästä olin jo vähän hämilläni, mutta en sit sen enempää kiinnittänyt huomiota, vaan tein ruuan ja menin nukkumaan. Aamulla sit hostisä tuli sanomaan, että pitäisi keskustella. Kävipä sit ilmi, että heidän mielestään en todellakaan ole sopiva perheeseen, koska oon liian hiljainen. Yritin siinä sit selittää, että juu oon aluksi hieman hiljainen ja että tarviin vähän aikaa sopeutua ja tottua tilanteeseen ja koitin kysellä, että saisinko hieman aikaa tottua ennen ku tekevät päätöksensä. Tämäpä toki ei käynyt, koska "meillä ei ole aikaa antaa sulle puolta vuotta tottua". Joo en tosiaan odottanutkaan, mutta esimerkiksi viikkokin jo helpottaisi huomattavasti. Asiasta ei sit sen enempää keskusteltu, vaan kerrottiin, että saat olla loppuloman täällä, mut sit lennät samantien takasin Suomeen. No loppuloman sit melkeinpä sulkivat kaikesta ulos, illallisilta ja rantareissuilta.
En ihan oikeasti tiedä, onko toi ihan oikea käytäntö tai olenko jotenkin kummallinen. Jopa mun Aupair world- profiilissa luki, että oon alkuun hieman ujo, mutta sosiaalinen kunhan totun ihmisiin, joten ei ois pitäny tulla mitenkään yllätyksenä. Tosin kun vietin sen loman siellä, tuli fiilis etteivät he olleet edes lukenu koko profiilia tai mitään sähköpostiviestejä, kun eivät edes tienneet mun ikää eikä muitakaan yksityiskohtia mitä olin kertonut.
Ennen kun lähdin sit Suomeen, perheenäiti sanoi, että sulla on paljon opittavaa ja toivottavasti opit joskus. Ihan oikeasti en tiedä mitä tuolla tarkoitti, kun lähdön syyksi sanoi vain tuon hiljaisuuden. Lapset oli tosi mukavia ja heidän kanssa tykkäsin touhuta, joten siinä mielessä olisin tykännyt olla heillä. Kurja olohan tuosta tuli, mut ei muuta kun leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä. :D Uutta perhettä oon ajatellut etsiä, mut en kyllä tiedä kannattaako. Että tämmöistä tänne.