Miksi meidän täytyy ottaa vastuu jonkun paholaisen tekosista? Miksi paholaista ei rangaista hänen omista teoistaan? Miksi ihminen joutuu kärsimään kaikki paholaisenkin teot? Eikö Jumala pysty kukistamaan paholaista? Jos pystyy niin miksi hän ei sitä tee? Eikö Jumala ole kaikkivaltias joka voisi halutessaan kukistaa paholaisenkin?
Rakastaako Jumala ihmistä? Miksi hän sitten tuomitsee ihmisen? Miksi Jumala yllyttää Raamatun mukaan ihmisiä sotimaan keskenään?
Miksi suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin? Miksi Jumala ei estä tätä tapahtumasta jos hän kuitenkin haluaa meidän pelastuvan? Miksi Jumala antoi vapaan tahdon ihmisille jos hän tiesi, että suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin ja paholaisen vieteltäväksi Jeesuksesta huolimatta?
Onko Jumala syvimmiltään oikeasti paha, joka esittää vain olevansa rakkaus? Onko Jumalakin siis kuin paholainen? Esittää valkeutta ja rakkautta, mutta tuomitsee ihmiset helvettiin? Onko rakkaus siis vain kuvitelmaa ja harhaa? Eikö se ole pahan voitto jos suurin osa ihmistä joutuu helvettiin ja vain pieni osa pääsee taivaaseen? Miksi Jeesus ei poista syntejä ihmisestä saman tien? Miksi ihminen jatkaa syntien tekemistä uskostaan huolimatta? Miksi pitää elää synnissä vaikka uskookin Jeesukseen? Miksi pitää odottaa Taivasta kuolemaansa asti? Miksi sitä ei voisi rakentaa ihmisten keskuuteen tänne maan päälle?
Miksi paholainen on niin voimakas, että meidän täytyy kärsiä täällä maan päällä että vielä kuolemankin jälkeen ja vielä ikuisesti tai ainakin suurimman osan ihmisistä? Miksi Jumala katsoo tämän parhaaksi vaihtoehdoksemme? Voiko ihminen tuon puoleisessa olla todella onnellinen ja iloinen tietäen että suurin osa (ja osa rakkaista ihmisistäkin) kärventyy helvetin tulisilla kivillä samaan aikaan kun itse nauttii täydellisestä rakkaudesta? Miten täydellistä sellainen rakkauden tunne on jossa on tieto siitä, että juuri samalla hetkellä suurin osa ihmissieluista kärventyy jossain helvetin syövereissä? Eikö kukaan masennu tai tunne pahaa oloa taivaassa, jossa on tieto tälläisestä tapahtumasta samaan aikaan? Ovatko kaikki taivaassa vain tyytyväisiä ja onnellisia Jumalan toimintaan ja palvovat Jumalaa hänen hienosta ja upeasta luomistyöstään, jossa samaan aikaan suurin osa ihmisistä onkin helvetin ikuisessa kärsimyksissä? Millaisia juhlia taivaassa järjestetään Jumalan kunniaksi kun samalla on tieto siitä, että suurin osa ihmisistä kärsii samaan aikaan helvetissä ja käristyy ikuisessa helvetin tulessa, jonne Jumala heidät vähän aikaa sitten tuomitsi?
Miten taivas voi olla autuaallinen paikka jos tietää että suurin osa ihmisistä ja osa rakkaistakin juuri samalla hetkellä kärsii helvetin tulisilla kivillä ikuisuuteen asti? Vai unohdetaanko siellä tälläinen tieto? Onko sinusta oikein, että taivaassa jostain kumman voimasta enää ole tietoinen siitä, mitä rakkaille ihmisillesi tapahtuu helvetissä? Etkä ole kiinnostunut taivaassa mitä heille mahtaa kuulua ja miten he jaksavat paholaisen kiduttamista tai mikä heidän vointinsa on? Onko taivaassa saman tekevää mitä helvetissä tapahtuu eikä se tieto häiritse omaa autuaallista olotilaa? Miten se on mahdollista, jos tiedät, että oma lapsesi, vanhempasi, sisaruksesi tai puolisosi huutaa kärsimyksestä helvetissä, että voisit olla samaan aikaan onnellinen? Miten voit hyväksyä Jumalan toiminnan samalla kun tiedät miten rakkaasi huutaa apua Jumalalta eikä Jumala tee paholaisen toimille mitään vaan antaa niiden jatkua? Miksi Jumala ei voi enää pelastaa ketään helvetistä taivaaseen? Voiko taivaassa tulla tilannetta, että ihmiset pyytäisivät, rukoilisivat ja anoisivatt armoa rakkaille läheisille ihmisille ja pelastettavaksi helvetin tulilta pois ja Jumala kieltäytyy kaikesta huolimatta?
Miksi meille on annettu vapaa tahto jos emme koskaan voi voittaa syntiä tässä elämässä emmekä edes kuoleman jälkeen kun suurin osa ihmisistä on menossa helvettiin, jossa paholainen jatkaa syntien tekemistä ja ihmisten kiduttamista ja vain pienen pieni osa pääsee taivaaseen? Pääseekö taivaaseen oikeasti kukaan? Uskooko kukaan oikeasti oikealla tavalla Jeesukseen niin kuin Jumala vaatii? Mistä me tiedämme millaista uskoa Jumala oikeasti vaatii? Miksi Jumalan pitää yleensä vaatia jotain uskoa? Mistä tarpeesta tälläinen Jumalan vaatiminen tulee? Mitä tarvettaan Jumala tyydyttää tällä vaatimisella?
Kiitos jos voit vastata kysymyksiini. Varsinkin tuohon viimeiseen.
Kiitos kun Olet!
Rakastaako Jumala ihmistä? Miksi hän sitten tuomitsee ihmisen? Miksi Jumala yllyttää Raamatun mukaan ihmisiä sotimaan keskenään?
Miksi suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin? Miksi Jumala ei estä tätä tapahtumasta jos hän kuitenkin haluaa meidän pelastuvan? Miksi Jumala antoi vapaan tahdon ihmisille jos hän tiesi, että suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin ja paholaisen vieteltäväksi Jeesuksesta huolimatta?
Onko Jumala syvimmiltään oikeasti paha, joka esittää vain olevansa rakkaus? Onko Jumalakin siis kuin paholainen? Esittää valkeutta ja rakkautta, mutta tuomitsee ihmiset helvettiin? Onko rakkaus siis vain kuvitelmaa ja harhaa? Eikö se ole pahan voitto jos suurin osa ihmistä joutuu helvettiin ja vain pieni osa pääsee taivaaseen? Miksi Jeesus ei poista syntejä ihmisestä saman tien? Miksi ihminen jatkaa syntien tekemistä uskostaan huolimatta? Miksi pitää elää synnissä vaikka uskookin Jeesukseen? Miksi pitää odottaa Taivasta kuolemaansa asti? Miksi sitä ei voisi rakentaa ihmisten keskuuteen tänne maan päälle?
Miksi paholainen on niin voimakas, että meidän täytyy kärsiä täällä maan päällä että vielä kuolemankin jälkeen ja vielä ikuisesti tai ainakin suurimman osan ihmisistä? Miksi Jumala katsoo tämän parhaaksi vaihtoehdoksemme? Voiko ihminen tuon puoleisessa olla todella onnellinen ja iloinen tietäen että suurin osa (ja osa rakkaista ihmisistäkin) kärventyy helvetin tulisilla kivillä samaan aikaan kun itse nauttii täydellisestä rakkaudesta? Miten täydellistä sellainen rakkauden tunne on jossa on tieto siitä, että juuri samalla hetkellä suurin osa ihmissieluista kärventyy jossain helvetin syövereissä? Eikö kukaan masennu tai tunne pahaa oloa taivaassa, jossa on tieto tälläisestä tapahtumasta samaan aikaan? Ovatko kaikki taivaassa vain tyytyväisiä ja onnellisia Jumalan toimintaan ja palvovat Jumalaa hänen hienosta ja upeasta luomistyöstään, jossa samaan aikaan suurin osa ihmisistä onkin helvetin ikuisessa kärsimyksissä? Millaisia juhlia taivaassa järjestetään Jumalan kunniaksi kun samalla on tieto siitä, että suurin osa ihmisistä kärsii samaan aikaan helvetissä ja käristyy ikuisessa helvetin tulessa, jonne Jumala heidät vähän aikaa sitten tuomitsi?
Miten taivas voi olla autuaallinen paikka jos tietää että suurin osa ihmisistä ja osa rakkaistakin juuri samalla hetkellä kärsii helvetin tulisilla kivillä ikuisuuteen asti? Vai unohdetaanko siellä tälläinen tieto? Onko sinusta oikein, että taivaassa jostain kumman voimasta enää ole tietoinen siitä, mitä rakkaille ihmisillesi tapahtuu helvetissä? Etkä ole kiinnostunut taivaassa mitä heille mahtaa kuulua ja miten he jaksavat paholaisen kiduttamista tai mikä heidän vointinsa on? Onko taivaassa saman tekevää mitä helvetissä tapahtuu eikä se tieto häiritse omaa autuaallista olotilaa? Miten se on mahdollista, jos tiedät, että oma lapsesi, vanhempasi, sisaruksesi tai puolisosi huutaa kärsimyksestä helvetissä, että voisit olla samaan aikaan onnellinen? Miten voit hyväksyä Jumalan toiminnan samalla kun tiedät miten rakkaasi huutaa apua Jumalalta eikä Jumala tee paholaisen toimille mitään vaan antaa niiden jatkua? Miksi Jumala ei voi enää pelastaa ketään helvetistä taivaaseen? Voiko taivaassa tulla tilannetta, että ihmiset pyytäisivät, rukoilisivat ja anoisivatt armoa rakkaille läheisille ihmisille ja pelastettavaksi helvetin tulilta pois ja Jumala kieltäytyy kaikesta huolimatta?
Miksi meille on annettu vapaa tahto jos emme koskaan voi voittaa syntiä tässä elämässä emmekä edes kuoleman jälkeen kun suurin osa ihmisistä on menossa helvettiin, jossa paholainen jatkaa syntien tekemistä ja ihmisten kiduttamista ja vain pienen pieni osa pääsee taivaaseen? Pääseekö taivaaseen oikeasti kukaan? Uskooko kukaan oikeasti oikealla tavalla Jeesukseen niin kuin Jumala vaatii? Mistä me tiedämme millaista uskoa Jumala oikeasti vaatii? Miksi Jumalan pitää yleensä vaatia jotain uskoa? Mistä tarpeesta tälläinen Jumalan vaatiminen tulee? Mitä tarvettaan Jumala tyydyttää tällä vaatimisella?
Kiitos jos voit vastata kysymyksiini. Varsinkin tuohon viimeiseen.
Kiitos kun Olet!
Vastaukset 23
Vanhimmat
"sillä kaikki entinen on mennyt." Ei siellä enää koeta tuskaa mistään asiasta, eikä itketä niiden vuoksi, jotka eivät sinne päässeet. Eihän se mikään taivas olisi, jos niin olisi.
Ei kukaan ihminen osaa elää niin, että pääsisi taivaaseen. Sen vuoksi Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme, että uskomalla häneen, me pelastumme. Hänen täydellinen elämänsä ja uhrinsa meidän puolestamme luetaan meidän hyväksemme ja meidän syntimme annetaan hänen vuokseen anteeksi. Jeesus on sekä Tuomari että Asianajaja, hän vetoaa omaan vereensä: "Minun vereni, minun vereni - sinun edestäsi vuodatettu!"
Jumala on rakkaus. Mitä tapahtuisi, jos ei Jumalaa olisi? Me emme voi sitä edes kuvitella. Niin paljon hän meitä rakastaa! Hän kuulee rukouksemme, hän auttaa meitä, hän rientää aina apuun eikä jätä meitä yksin! Saamme kokea elämässämme kaikenlaista hyvää, se kaikki on lahjaa Jumalalta. Suurimman lahjansa hän antoi omassa pojassaan, jonka hän on antoi uhriksi meidän puolestamme, ja häneen uskomalla pelastumme siltä tuholta, jolla Jumala tulee hävittämään Paholaisen ja synnin maan päältä. Miksi Jumala tuhoaa maailman? Siksi, että Jumala on oikeudenmukainen. Oikeus tulee kerran voittamaan, vaikka täällää maailmassa voi joskus näyttää siltä, että oikeus ei kaikkien kohdalla toteudukaan. Jumala ei kuitenkaan ole mikään pakkovaltias, hän on antanut ihmiselle oikeuden valita, hän on antanut ihmiselle järjen valita oikein.
Mutta miten on mahdollista, että taivaassa unohtaisin omat läheiseni ja sen rakkauden jota olen heihin kokenut maan päällä? Miksi en kaipaisi heidän läsnäoloaan myös taivaassa? Miksi Jumala pakottaa minut unohtamaan heidät, jotta voisin kokea autuuden, jos en heitä halua unohtaa tässäkään hetkessä? Miksi haluaisin juhlia täysin ventovieraiden ihmisten kanssa mitään taivaassa jos sinne pääsisin? Ei minulla ole mitään tunnesiteitä heitä kohtaan täällä maan päälläkään vaikka varmasti ihan kivoja ovatkin. Ei mua kiinnosta juhlia tässäkään hetkessä kaikkien Mattien ja Maijojen kanssa, niin miksi taivaassa haluaisin niin tehdä? Miksi Jumala haluaa satuttaa läheisiäni ja rakkaitani, jotka ovat auttaneet minua monessa asiassa ja tukalassa tilanteessani?
Miksi en pysty näkemään ja kokemaan Jumalan rakkautta kristinuskon opettamalla tavalla? Miksi sen sanoma on minulle liian epälooginen ollaakseen täysin totta? Miksi en usko tuomitsevaan ja syntejä vihaavaan Jumalaan? Miksi Jumala on luonut minut liian loogiseksi ja aivojani käyttäväksi, jos en pysty parhaista yrityksistäni huolimatta palvomaan kristinuskon Jumalaa? Miksi Jumala haluaa minun palvovan häntä? Mitä hän saa siitä sellaista mitä hänellä ei jo ole? Elääkö Jumala ihmisen palvonnasta? Sekö tekee hänet onnelliseksi? Miksi kaipaan loogisuutta tähän uskontojen opettamaan Jumalakuvaan? Miksi minulla on kysymyksiä joihin kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) Jumala ei tule vastaamaan eikä Raamattu anna vastauksia?
Miksi minä uskon suurempaan ja laajempaan rakkauden olemassaoloon kuin kristinusko opettaa? Miksi minä uskon, että jokainen meistä on Rakkauden Lähteen osanen ja sinne palaamme ilman tuomiota? Miksi minun tulee uskoa Jumalan tuomioon? Miksi minut tuomitaan siitä, että uskon Jumalan olevan täydellinen rakkaus ja meidän myös kun vain muistaisimme sen osan itsestämme? Miksi minun pitää uskoa itseni olevan syntinen ja kamalan paha, joka ei ilman uskoa voi tehdä mitään hyvää? Miksi minun pitää huolehtia tässä hetkessä mistään muusta kuin itseni onnellisuudesta ja rakkaudesta ja siitä että jakaisin sitä onneani ja rakkautta myös muille? Miksi minun pitää elää pelossa ja pelätä että joudun helvettiin? Mitä iloa minä saisin uskosta, että pääsen taivaaseen missä edes rakkaat läheiseni eivät olisi sitä iloa kanssani jakamassa? Mitä hyötyä näistä uskontojen ristiriitaisuuksista on ihmisille? Ja kaikista sodista joita uskontojen ja Jumalan nimessä soditaan? Mitä hyötyä on minulle siitä tiedosta, että tunnen pelastuvani taivaaseen ja suurin osa ihmisistä ei sinne pelastastuisi? Miksi minä haluaisin nähdä itseni pelastuvan ja suurimman osan muista ihmistä joutuvan helvettiin? Miksi minä haluaisin olla ystävä tämän kaltaisen Jumalan kanssa alkuunkaan? Enhän minä ole ystävä täälläkään sellaisten kanssa jotka tuomitsevat omat läheiseni. Mistä tarpeesta minä uskoisin, että Jumala on oikeudenmukainen?
En ole löytänyt Raamatusta sellaista kohtaa että ihminen unohtaisi taivaassa omat läheisensä, mutta sen tiedän että taivas on niin toisenlainen paikka ettei meidän aivojemme ymmärrys pysty sitä edes käsittämään, joten se ei käsitä kun vasta sitten kun näkee, ne näkevät jotka ovat katsottu arvollisiksi taivaaseen pääsemään...!
Jumala asetti ehdoksi taivaaseen pääsemiselle uskon sen takia, että se oli Hänen Poikansa, joka kärsi ja kuoli siellä ristillä meidän edestämme, että kun uskomme se riittää. Ihminen ei merkitse Jumalalle Jeesusta enempää, onhän tämä sentään Hänen poikansa...!
Uskon, että taivaassa me tunnetaan ne läheisemme, jotka myös pääsevät sinne. Sehän sitä valtavaa iloa onkin, kun saamme tavata siellä ne rakkaat omaisemme! Suurin ilo on tietenkin nähdä Jeesus, joka on auttanut meitä täällä koko elämämme ajan. Mutta me emme muistele emmekä ajattele niitä, jotka sinne eivät ole päässeet! Taivaassa ilo on täydellistä, sitä iloa ei varjosta mikään murhe eikä paha niinkuin aina täällä. Täällä maan päällä suurintakin iloa varjostaa aina jokin asia - "kaikki olisi hyvin, jos!" Näinhän se täällä menee. Jos ihminen pääsisi täältä hetkeksi kokemaan taivaan ihanuutta, ei hän tänne enää haluaisi palata, niin suuri ero on tällä maanpäällisellä ja taivaallisella elämällä.
Kaikki eivät kuitenkaan halua taivaaseen. Heille on rakkaampaa tämän maailman meno ja elämä. Eivät he viihtyisi taivaassa, heidän ajatuksensa ja mielihalunsa ovat täysin vastakohtaisia taivaan periaatteille.
Jumalan rakkautta ei pysty kokemaan jos ei ole uudestisyntynyt. Toinen ihminen ei voi antaa toiselle sitä kokemusta, ihmisellä itsellään täytyy olla sydän avoin ottamaan uskon lahja vastaan. Oikeanlainen mieli, ei mikään väkipakko. Uskovaisetkin ovat loogisia ja käyttävät aivojaan, turhaa luulet, että vain sinunkaltaisesi olisivat järkeviä ihmisiä, että jos ihminen on järkevä, hän ei usko Jumalaan. Väärin. Mutta sinä saat kyllä aivan vapaasti pitää pinttyneet käsityksesi asiasta. "Herran pelko on tiedon alku" sanoo IsoKirja. Moni tiedemies on tullut siihen tulokseen, että Jumala on, että täytyy olla jokin korkeampi voima; he ovat tunteneet oman pienuutensa kaiken keskellä, kaiken Jumalan suuruuden keskellä.
Jumala ei meitä tarvitse, eikä elä meidän palvonnasta, mutta me tarvitsemme häntä. Jeesuskin sanoi, että jos nämä (opetuslapset) eivät häntä ylistäisi, niin kivet huutaisivat (hänelle kunniaa ja ylistystä).
Room. 12:1
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. "
Jumala loi meidät niin loogisiksi, että Hänen juttunsa vaikuttavat epäuskottavilta, mutta ei niin loogisiksi että ymmärtäisimme taivast. You see what you did there ...
Ensimmäiseksi vastaus kysymykseen rakkaudesta omaisiin taivaassa.
Kiintymys sukulaiseen estää monia ihmisiä pelastumasta, he eivät uskalla toimia omantunnon mukaan vaan läheinen orjuuttaa heitä.
"Joka viettelee yhden näistä.."
Joutuvatko he helvettiin -tiedä häntä- mutta kuitenkin henkinen väkivalta ja vääryyteen pakottaminen vaikeuttaa näkemästä Jumalan hyvyyttä.
Lopuksi Jumala pelastaa kaikki ihmiset, mutta Hän haluaa koetella meitä, uskommeko Hänen hyvyyteensä vai pilkkaammeko.
Jos ei usko Jumalan olevan hyvä, ei voi ymmärtää oikeudentajuakaan.
"Monet koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi".
Jos haluaa säilyttää oman väärän käsityksensä, ei millään pääse paratiisiin, ennen kuin kärsii rangaistuksen.
On vapaaehtoinen valinta, tahdonko tehdä oikein vai väärin, kertoa ihmisille pirullisesta Jumalasta --
vai valitsenko totuuden.
Jumala tahtoi meidän ajattelevan, ja kerrotaanhan sekin Raamatussa, joka lukee sen kokonaan, että
pahimmat syntiset, fariseuksetkin näkevät Jeesuksen. Ei kai helvetissä? Vaan taivaassa.
ja ajatuksistanne. Matka ja pohdiskelu jatkuvat.
Kiitos myös että sain esittää kysymykseni.
Tuolta ylempää otettu lainaus: "Kaikki eivät kuitenkaan halua taivaaseen. Heille on rakkaampaa tämän maailman meno ja elämä. Eivät he viihtyisi taivaassa, heidän ajatuksensa ja mielihalunsa ovat täysin vastakohtaisia taivaan periaatteille. "
Uskon, että jokainen viihtyisi taivaassa. Sen taivaan voi tehdä itselleen kuitenkin jo täällä elämässä. Taivas asuu sydämessä täällä maailmassa kulkiessamme.
Mutta totuus on, että moni ei usko minkäänlaiseen ruumiin kuoleman jälkeiseen elämään. Ja moni ihminen elää hyvin rikasta ja antoisaa elämää ihan ilman jumalaa ja Jeesusta.
Miksi tästä maallisesta elämästä tehdään kristinuskossa niin paha?
Jumala on kuitenkin luonut meidät jokaisen tähän elämään, ja luulen sillä olevan jokin suurempi merkitys kuin taivas tai helvetti. Elämällä itsellään on jokin korkeampi merkitys ihan jokaisen ihmisen kohdalla. Jokaisen ihmisen elämää tulisi kunnioittaa, niidenkin jotka eivät usko Jumalaan tai Jeesukseen. Jumala on kuitenkin heidätkin luonut. Heissäkin asuu jumalallinen eläväksi tekevä henki, jota tulisi kunnioittaa. Juuri tämä jumallinen henki meissä on osa suurempaa jumalallista kokonaisuutta. Ruumis kuolee ja kuopataan, ja ruumiin halut myös kuolevat siinä samassa. Ruumis ei kaipaa Jumalaa, ruumis ei pääse taivaaseen, ruumis tekee syntiä, mutta entä meissä oleva jumalallinen henki?
Jos kerran ihminen elää antoisaa elämää täällä ilman "jumalaa" (pienellä alkukirjaimella) ja ilman Jeesusta, niin silloinhan tämä maailma on ihmisen taivas, eikä ihminen muuta enää kaipaakaan. Eli ei Jumalaa ei taivasta eikä Jeesusta, vaan maailma ja maailman taivas, joka on täällä maan päällä. Miksi maallisesta elämästä tehdään kristinuskossa paha?! Ei maallinen elämä ole paha, se on Jumalan lahja, elämä on Jumalan lahja. Tämä elämä on annettu meille, että me, jos vaikka "hapuilemalla voisimme löytää hänet (Jumalan), joka ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä" (lainaus Raamatusta).
Tottakai jokaisen ihmisen elämä on yhtä arvokas, jokainen ihminen on Jumalan luoma. Tämä ruumis, joka meillä nyt on ei tosiaankaan pääse taivaaseen, henki kylläkin palaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin. Mutta sitten seuraa ne "iankaikkiset" eli "missä vietät iankaikkisuuden?"
Niin, henki palajaa Jumalan luo ja tuo henki on kaikilla yhtä puhdas ja viaton - ja synnitön.
Eikä tuolla hengellä ole mitään päätäntävaltaa täällä aineen maailmassa.
"Ei maallinen elämä ole paha, se on Jumalan lahja, elämä on Jumalan lahja."
Sanotaan, että elämä on Jumalan lahja, mutta uskotaan samalla, että Jumala kuitenkin rankaisi ihmistä (Aatamin ja Eevan) poistamalla heidät paratiisista maan päälle ja kärsimään täällä paratiisissa tehtyä tekostaan. Eikö tuossa ole suoranainen ristiriita? Miten elämä voi olla samaan aika Jumalan lahja ja Jumalan rangaistus? Eikö ole siis niin että Raamatun mukaan olisimme täällä kärsimässä siitä, että Aatami ja Eeva haukkailivat omppua ja lisäksi suurin osa ihmisistä jatkaisi kärsimistä vielä helvetissä kuolemansa jälkeen? Jos tämä olisi totuus en alkuunkaan olisi halunnut syntyä enkä alkuunkaan haluaisi että mitään Jumalaa olisi edes olemassa! Kyllä tuossa on sen verran vihaa takana että rakkaus on kaukana...
En edelleenkään ymmärrä tätä kristinuskon sanomaa...sanotaan, että Jumala on rakkaus ja samaan hengenvetoon Jumala on jo tuomitsemassa helvettiin...
Ymmärrykseni ei voi ottaa tälläistä Jumalkäsitettä vastaan vaikka rautalangasta sitä yrittäis vääntää....Raamatussa on kyllä paljon myös sitä rakkauden sanomaa johon itsekin uskon, mutta niin paljon muutakin...
tämän lyhyen, korkeintaan n. 70-80 vuotta kestävän elämämme aikana, että tämä on kaikki, tässä on ikuisuus ja elämä, ottakaamme siis siitä kaikki irti. Moni kuitenkin miettii tuon ikäisenä, että "siinäkö se nyt oli (jos saa niin kauan elää), sehän oli niinkuin uni - mihin ne vuodet vierivät?"
Elämme korkeintaan 80 vuotta, jos elämämme on pitkä, monilla se kuitenkin loppuu jo aikaisemmin. Ikuisuudessa ei ole aikaa ja siellä elämämme sitten jatkuu. Harvoin ajattelemme ikuisuutta, se kuitenkin seuraa tämän ajallisen elämän jälkeen.
Jos elää niin, että ajattelee vaan omia nautintojaan, muista ihmisistä välittämättä, tulee ennen pitkää seinä vastaan. Kaikki se itsekkyys ja maanpäällisen taivaan tavoittelu kaatuu omaan niskaan, saamme maksaa ne kaksin kerroin takaisin ja olemme tyhjääkin tyhjempiä kaiken koetun jälkeen.
Mark. 8:36 - 37
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
Kyllä minä ymmärrän tuon mitä tuossa yllä kirjoitit, mutta se ei auta minua ymmärtämään tuomitsevaa Jumalaa ja hänen motiivejaan.
Elämän täytyy perustua rakkauteen ei pelkoihin. Ja jos Jumala ei perustu rakkauteen niin miten elämä voi koskaan meillä täällä maapallolla perustua rakkauteen? Jotain täytyy muuttua (totaalisesti), että voimme saada sellaisen elämän jota oikeasti jokainen meistä toivoo kokevansa.
Jumala ei ole ihminen, vaan Hän on ihmisten luoja, jonka aivot ja ajattelu ovat jotain sellaista jota me emme käsitä luomisteoksen aivoillamme.
Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä, ja riittää että uskomme Häneen.
Mutta se on myöskin Jumalalla ehtona. Ei Jeesuksen maksama hinta ollut mikään helppo maksettava, vaan hän kuoli kärsimällä, ristillä ryöväreiden keskellä. Jumala herätti oman Poikansa kuolleista kolmantena päivänä.
tulijärvessä.
Mukavaa toiveunta.
Usko ei ole jokamiehen, mutta sen haluava saa kun pyytää rukouksessa Jumalalta.
Paholainen mielikuvitushahmona on keksitty jotta voitaisiin personoida Paha. Jumala olisi Pahan vastakohta. Kun ihmiset ovat olleet havaitsvinaan elämässä hyvää ja pahaa, niin heillä on taipumus personoida sitä erinäisiksi hahmoiksi.
Jos näitä mielikuvahahmoja käytetään vallankäytön välineenä mm. uskonnolliseen kiristämiseen ja omahyväisen vallan tavoitteluun, niin silloin ollaan tietenkin poikettu rakkauden toteuttamisesta.
Luonnollista ja inhimillistä ihmiselle. Voimme tehdä parannusta tästä kun huomaamme personoitujen hahmojen olevan keksittyjä.
Yliluonnollisuus on olemassa, ja siellä oleva paha, paholainen joukkoineen, maikka ihmisaivojen on sitä vaikeata joskus käsittää.
hei tosiaan aikas monta kysymystä, yritetään edes vastata:)
Emme me ihmiset joudu kärsimään paholaisen tekemistä synneistä vaan omistamme, jos emme turvaudu armoon jonka Jumala on meille lahjoittanut. Itse Eeva ja Aatami lankesivat syntiin. Silloin turmeltui ihmiskunta ja mekin joudumme siitä kärsimään, koska olemme perisynnin alaisia, eli polveudumme Aatamista ja Eevasta ja synti on siirtynyt meihin, olemme syntisiä. Ihminen on luonnoltaan paha.
Jumala tiesi sen, että emme voi itse pelastaa itseämme kadotukselta ja olla tekemättä syntiä, joten Hän järjesti itse meille sovituksen tulemalla Kristuksessa Jeesuksessa maailmaan ja kuolemalla ristillä meidän syntiemme tähden ja nousemalla kuolleista. Monelle kuitenkaan ei tämä kelpaa, mutta eihän Jumalalla ole velvollisuutta järjestää mitään toista vaihtoehtoa pelastua.
Jeesus on voittanut kuoleman nousemalla kuolleista, sillä kuolema ei voinut häntä pitää, koska Hän oli täysin synnitön, täysin ihminen ja täysin Jumala. Jumala ei ole valmistanut Helvettiä ihmiselle vaan ainoastaan Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Kuitenkin sellainen ihminen, joka ei ota vastaan armoa joutuu kadotukseen, muista että Jumala on järjestänyt jo pelastuskeinon. Viimeisellä tuomiolla myös Perkele ja hänen kätyrinsä joutuvat Helvettiin. Tämä on Jumalan suunnitelmaa.
Jumala tosiaan rakastaa ihmistä niin paljon, että jokaisen joka häneen tahtoo uskoa pelastuu, uskomalla vain että Jeesus Kristus on ristillä kuollut syntiemme tähden ja noussut sitten kuolleista. Jeesus on Jumalan ainoa poika ja silti hän uhrasi tämän. Jumala on rakastava Jumala, sen näkee Jeesuksesta, mutta Jumala on myös pyhä Jumala, joka ei voi hyväksyä pienintäkään syntiä, kaiken synnin palkka on kuolema. Jumala on myös tuomion Jumala ja tuomitsee väärät kadotukseen ja oikeudenmukainen hän on.
Eikä Jumala pyydä meitä sotimaan kuin hengellisesti pahan henkivaltoja vastaan. Jumala kehoittaa meitä rakastamaan itseään, lähimmäistään ja vihamiestäänkin. Se onnistuu kun me uudestisyntymisen kautta saamme Pyhän Hengen sydämeemme asumaan.
Ja en millään jaksa ainakaan tässä viestissä vastata kaikkiin kysymyksiisi, hienoa että pohdit asioita :)) siunausta sinulle paljon!
jumalasta ei ole mitään näyttöä, ehkä se onkin vain ymmärretty väärin. Jumala on kaikki, kivestä ja kannosta lähtien.
Kristittyjen itsekäs murhaaja-jumala on vain julmaa mielikuvitusta.
Jeezusta en kiellä, heitä on varmaan ollut useampiakin. Budha oli yksi, samoiin Apollonius Tyanalainen. Kenties pyramidivihkimyksen saanut Mooses ja pappi Melkisedek myös.
En ehtinyt lukea ihan kaikkia, mutta lyhyesti sanottuna ihmisen järki ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään tällaisia asioita. Ajattelet niitä logiikalla, ihmisen käyttämällä ajattelumenetelmällä, jonka takia kysymykset eivät muotoudu ihmissilmin sellaisiksi, joihon voisi saada järkevän vastauksen. Jumalan viisaammalla ajattelutavalla kaikessa on järkeä, mutta me emme omaa sellaista ajattelutapaa. Ensimmäiseen kysymykseen voin kuitenkin vastata, että ensinnäkään ihminen ei ole ottanut vastuuta paholaisen tekosista. Paholainen joutuu ja tietää joutuvansa helvettiin tekojensa vuoksi, mutta ihmisille sentään annetaan mahdollisuus pelastumiseen, koska syntiinlankeemus tapahtui paholaisen eikä ihmisen takia. Ihmisellä oli tilanteessa kuitenkin vapaa tahto, joten hän itse syyllistyi siihen. Toivon sinulle voimia siihen, että pystyisit luottamaan Jumalaan (ainakin enemmän).