Jesajan kirjan toisen luvun jae 6 näyttää aiheuttaneen ongelmia Raamatun 1992 käännökselle.
Tuossa kohdassa profeetta luettelee kansansa syntejä, ja hepreankielisessä alkuperäisversiossa jakeen loppuosa menee näin:
u-ve-jaldei nakhrim jashpiku
”jeled” = lapsi, genetiivi ”jaldei” = lapsia, ”nakherim” = muukalaiset, verbi ”shafak” tarkoittaa mm. käsillä taputtamista, lyömistä
Lause tulisi näin ymmärtää ”ja he lyövät muukalaisten lapsia” (?)
Suomenkielisen 1933 käännöksen pohjalla on selvästi ollut käsikirjoitus, jossa loppujae kuuluu:
u-ve-jedei nakhrim jashpiku
”jad” = käsi, genetiivi ”jedei” = käsiä
Eron sanojen ”jad” ja ”jeled” välillä aiheuttaa hepreassa yhden ainoan L-kirjaimen (lamed) puuttuminen myöhemmissä käsikirjoituskopioissa. Merkitysero on kuitenkin huikea!
Käännös 1933: ”Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.”
Ulkomaalaisten kanssa ei siis saisi kaveerata? Tämä istuu nykyaikaiseen pohjoismaiseen monikulttuurisuuteen ja rasismista irtisanoutuneeseen yhteiskuntaan tosi huonosti. Oliko kättely ylipäätään tervehtimistapa 2500 vuoden takaisessa Lähi-idässä, vaiko myöhempää perua?
Jesaja siis paheksuu, että lyödään:
-kättä muukalaisten kanssa?
-muukalaisten lapsia?
Arabiankielinen Raamattu on valinnut jälkimmäisen tulkinnan: kohdan käännöksessä lukee ”awlad” (lapsia), perustuen heprealaisen tekstin ”jaldei”-versioon.
Suomenkielinen käännös 1992 vaikenee koko lasten/käsien ongelmasta päätyen käännökseen:
"Herra, sinä olet hylännyt kansasi,
olet hylännyt Jaakobin lapset.
Heidän maansa on täynnä idän tapoja,
se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,
muukalaisia tulvillaan."
Lapsista ja käsistä ei puhuta mitään? Miten tähän tulkintaan päädyttiin?
Tuossa kohdassa profeetta luettelee kansansa syntejä, ja hepreankielisessä alkuperäisversiossa jakeen loppuosa menee näin:
u-ve-jaldei nakhrim jashpiku
”jeled” = lapsi, genetiivi ”jaldei” = lapsia, ”nakherim” = muukalaiset, verbi ”shafak” tarkoittaa mm. käsillä taputtamista, lyömistä
Lause tulisi näin ymmärtää ”ja he lyövät muukalaisten lapsia” (?)
Suomenkielisen 1933 käännöksen pohjalla on selvästi ollut käsikirjoitus, jossa loppujae kuuluu:
u-ve-jedei nakhrim jashpiku
”jad” = käsi, genetiivi ”jedei” = käsiä
Eron sanojen ”jad” ja ”jeled” välillä aiheuttaa hepreassa yhden ainoan L-kirjaimen (lamed) puuttuminen myöhemmissä käsikirjoituskopioissa. Merkitysero on kuitenkin huikea!
Käännös 1933: ”Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.”
Ulkomaalaisten kanssa ei siis saisi kaveerata? Tämä istuu nykyaikaiseen pohjoismaiseen monikulttuurisuuteen ja rasismista irtisanoutuneeseen yhteiskuntaan tosi huonosti. Oliko kättely ylipäätään tervehtimistapa 2500 vuoden takaisessa Lähi-idässä, vaiko myöhempää perua?
Jesaja siis paheksuu, että lyödään:
-kättä muukalaisten kanssa?
-muukalaisten lapsia?
Arabiankielinen Raamattu on valinnut jälkimmäisen tulkinnan: kohdan käännöksessä lukee ”awlad” (lapsia), perustuen heprealaisen tekstin ”jaldei”-versioon.
Suomenkielinen käännös 1992 vaikenee koko lasten/käsien ongelmasta päätyen käännökseen:
"Herra, sinä olet hylännyt kansasi,
olet hylännyt Jaakobin lapset.
Heidän maansa on täynnä idän tapoja,
se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,
muukalaisia tulvillaan."
Lapsista ja käsistä ei puhuta mitään? Miten tähän tulkintaan päädyttiin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.