Edellä joku kysyy "koska tulit uskoon ja miksi?" Hyvä kysymys. Palstalla on kai kuitenkin niitäkin, jotka ovat uskonsa menettäneet ja voivat ehkä ertoa milloin ja mistä syystä usko katosi.
Koska menetit uskosi ja miksi?
Pyssy Sormunen
8269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lyhyesti sanottuna, kun sain vaihtaa opiskelupaikkakuntaa eikä enää tarvinnut vetää perässään raskasta uskovaisuuden kivirekeä. Olisi ollut liian nöyryyttävää myöntää lukiotovereille olleensa väärässä.
No uskosta luopumisen kipinä tuli siitä kun huomasin ettei Jumalalla ole vaikutusta elämääni eikä uskovaistenkaan elämään. Ihmeita ei tapahdu. Päin vastoin, vielä murrosiässä hallinut pimeän pelko taittui kun sanoin itselleni mielessäni etten usko sinuun Jeesus!.
2003 se alkoi. Kesti useamman vuoden.
Johtuen pitkälti siitä että enemmistö ei oikein pitänyt minusta lukiossa uskonnollisen fundamentalismini tähden on nykyinen ystäväpiirini hyvin kapoinen. 1 ateisti 2 uskovaista 2 muuta
Olen ollut hengellisten asioiden kanssa tekemisissä pienen ikäni, mutta
uskosta luopuminen alkoi silloin, kun aloin itse pohtimaan uskonnollisia kysymyksiä, mm.
- miksi Jumala on niin julma Raamatussa: vihaa, tappaa, kostaa.
- miksi maailmassa on niin monia uskontoja, ja miksi vain kristinusko olisi oikeassa?
- jos Jeesus vain pelastaa, niin silloinhan Jumala on luonut hyvin epäoikeudenmukaisen pelastusjärjestelmän; se kun saavuttaa vain noin 1/3-osan (jos sitäkään) ihmisistä
- suurin syy oli se, etten enää antanut kenenkään toisen ihmisen määritellä itselleni kuka tai mikä Jumala on, tai miten uskon tai uskonko laisinkaan
Silloin kun vapauduin kristillisestä uskostani, näin maailman ihan uusin silmin. Näin myös muut ihmiset uusin silmin: en enää miettinyt, että tuokin menee helvettiin väärällä uskollaan, ja voi tuota raukkaa kun se luulee olevansa oikeassa uskossa.
Kun luovuin uskostani, tuntuu kuin silmiltäni olisivat pudonneet tummat, paksut lasit, joiden läpi maailma näytti synkältä ja tuhoon tuomitulta.
Aloin tutkia myös muita uskontoja, luin erilaisia filosofioita ja kaikkea mahdollista mitä käsiini sain. Ajatusmaailmani laajeni, näin maailman ihan uudessa valossa.
Jeesus sanoo Raamatussa: minä olen tie, totuus ja elämä. Monien elämänkokemuksieni myötä olen oppinut ymmärtämään, mitä Jeesus noilla sanoillaan tarkoitti. MINÄ OLEN tie, totuus ja elämä.
>>>Silloin kun vapauduin kristillisestä uskostani, näin maailman ihan uusin silmin. Näin myös muut ihmiset uusin silmin: en enää miettinyt, että tuokin menee helvettiin väärällä uskollaan, ja voi tuota raukkaa kun se luulee olevansa oikeassa uskossa.
sanoi noin... "ne ihmiset puhuivat paljon Jumalasta, mutta eivät tunteneet rakkautta."
Mistä T.Edelman tiesi että ne hänen kirkkonsa ihmiset eivät TUNTENEET rakkautta? Oliko hän vai kuin Jumala joka näkee ja tietää toisten ajatukset, rukoukset ja kaiken?Voitko sinä kertoa minulle mitä minä tunnen? Ja tunnenko rakkautta?
Miksi annoit jonkun katkeroituneen ihmisen valloittaa ajatuksesi ja käännyit monta ihmistä vastaan siinä samalla?
Jos otat saman asenteen esim.parisuhteessa, kuka tahansa voi puhua sinut puolisoasi vastaan. Miksi ajattelet että kaikkia on rakastettava? Siinä ollaan jo lähellä haureuden ajatusmaailmaa. Mitä uskollisuus sinulle merkitsee? Miten seurakunnan ihmisenä rakastat T.Edelmaneja, ja ihan jokaista? Se on täysi mahdottomuus.
Eikö viisaampaa olisi sopetua ja hyväksyä se että kaikkien ihailua ja rakkautta ei voi saada, ja kertoa tämä niille T.Edelmaneille? Leiviskä-ajatettelu :))
Mainittu säveltäjä puhui varsin vilpittömästi omista kokemuksistaan, joita oli elänyt uskonnollisessa ympäristössä. Hänen elämänsä oli omien sanojensa mukaan tärvelty jo varhain kirkollisessa, mutta rakkaudettomassa kotiympäristössä. Pahin hänelle tapahtunut oli joutuminen paikkakunnalla yleisesti arvostetun henkilön raiskaamaksi. Hän ihmetteli, että asiaan ei aikoinaan puututtu, vaikka melko yleisessä tiedossa oli, että kyseinen henkilö oli raiskannut muitakin. Minusta siinä on kylliksi syytä kokea, etteivät nuo ihmiset tunteneet rakkautta.
Vasta vuosien terapian ja tekijän kohtaamisen jälkeen uhri oli vapautunut lapsuuden ja nuoruuden aikaisista kokemuksistaan ja kertoi olevansa nykyisin onnellinen ihminen ja elävänsä hyvässä parisuhteessa.
Kysyt:
>>> Voitko sinä kertoa minulle mitä minä tunnen? Ja tunnenko rakkautta?
Miksi annoit jonkun katkeroituneen ihmisen valloittaa ajatuksesi ja käännyit monta ihmistä vastaan siinä samalla?
Itse en ole koskaan sinänsä menettänyt uskoa, koska olen ikäni ollut hyvin vakaasti ateisti. Sellaista ei voi menettää mihin ei ole koskaan ollutkaan uskoa. Kirkosta erosin vuosituhannen alussa, mutta se nyt oli vain muodollisuus paperilla.
Ateismini on itse asiassa hieman horjahdellut vasta aivan viime vuosina kun on kaveripiirissäkin sattunut ja tapahtunut selittämättömiä asioita. En "uskonut" aikaisemmin kummituksiin, mutta kun kaverin kimppuun kävi kiistattoman selvä räyhähenki ja itse jouduin aaveen raivon kohteeksi vieraillessani talossa jossa tiedetään kummittelevan, kantani kummitusten olemassaolon mahdollisuuteen muuttui täysin ja hetkessä.
Sitten kun tutustuin tarkasti Eastern airlines:n lennon 401 tapaukseen, oli pakko avata silmät kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuudelle. Kun lentäjät ja lentohenkilökunta näkevät päivänselvästi kummituksia, ja sellaisen ääni jää ohjaamonauhurin nauhoittamana talteen, on pakko myöntää, että kummitusilmiö ei ainakaan ole uskonasia vaan tosiasia. Energia ei voi kadota, se muuttaa vain muotoaan. Tämä tekee täysin mahdolliseksi sen, että ihmisen tietoisuus säilyy kuoleman jälkeenkin eräänlaisena itsetietoisena energiaolentona, joka koetaan aaveena. Sinänsä en katso kokeneeni mitään uskonnollista siltikään. Totean vain, että tiede ei vain ymmärrä kaikkia ilmiöitä, silloin kokemus on joskus oikeammassa kuin tieteen viimeinen sana kummittelusta.
En siltikään usko Jumalaan enkä Jeesukseen, ja vaikka pitäisinkin Jeesusta historiallisena tosiasaiana, en siltikään hyväksy jeesustelua sen varjolla, että Jeesus oli joskus olemassa ja tuomittiin kuolemaan. Missään nimessä en hyväksy ihmisten alistamista kristinuskon varjolla. Uskontohan on lopulta ihan silkkaa valtapolitiikkaa.
että usko ja uskonto ovat eriasioita.