Lepopaikka, josta ei puutu mitään.
Täydellinen rauha vallitsee olotilaa.
Kukaan ei kiusaa ketään eikä irvistele mistään.
Saa olla Jeesusta lähellä ja ylistää ja kiittää häntä kaikenaikaa.
Ei ole pakkasta, hellettä, tuskaa, murhetta, kipua, kolotusta, ahdistusta.
Eikä hammastakaan säre enää ;)
Kiinnostaako tällainen paikka iankaikkisessa elämänvarmuudessa tässä ajanmuodossa elettäessä?
Täydellinen rauha vallitsee olotilaa.
Kukaan ei kiusaa ketään eikä irvistele mistään.
Saa olla Jeesusta lähellä ja ylistää ja kiittää häntä kaikenaikaa.
Ei ole pakkasta, hellettä, tuskaa, murhetta, kipua, kolotusta, ahdistusta.
Eikä hammastakaan säre enää ;)
Kiinnostaako tällainen paikka iankaikkisessa elämänvarmuudessa tässä ajanmuodossa elettäessä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miten siellä voi olla onnellinen jos vaikka itse sinne pääsee mutta omat lapset ei?
Luuk.16:16. Laki ja profeetat olivat Johanmekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeituu sinne väkisin. Ja Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa!
löytyy selitys: taivaassa unohdetaan menneet, siis omat lapsetkin, ainakin jos he eivät seuraa perässä taivaaseen.
Tähän taas ei palstalla saa vastausta: kuinka uskova voi elää maallista elämäänsä jos tietää menehtyneen lapsensa tai puolisonsa olleen uudestisyntymätön ja jo joutuneen helvettiin.
Palstalla ei saa kysellä vaikeita kysymyksiä kristinuskon moraalista, etiikasta, problematiikasta, ristiriidoista, muuttuvista tulkinnoista jne.
Tämä on kuin apukoulu jossa kysymysten tulee olla yksinkertaisia ja helppoja, sellaisia joihin on jo valmiiksi opetettu vastaus. Muutoin vastaus jää saamatta.
vastauksen kysymyksiisi, mutta et tule pitämään vastauksista, koska ne sotii Sinun omaa logiikkaasi vastaan.
Koska taivaassa kaikki entinen on mennyt ja uusi sijaan tullut, niin ei siellä enää kukaan muista omia lapsiaan, vaikka he olisivat jumalattomuutensa synneissään joutuneet Kadotukseen. Kaikki entinen maanpäällinen elämähän on unohtunut uuden elämän seurauksena.
Ja vaikka uskovat vanhemmat näkevät lastensa jumalattomuuden, eivät he voi omalla voimallaan sitä tilannetta lastensa elämässä muuttaa muutoin, kuin tasaisenvarman ja vakaan rukouksensa kautta, jolloinka he rukoilevat lastensa puolesta Herraa elämänsä loppuun saakka. Ja siltikään lastensa puolesta rukoilevat vanhemmat eivät monasti edes ehdi nähdä elämänsä aikana omien lastensa kääntymistä Jeesuksen puoleen, vaan he kuolevat epätietoisina asiassa. Mutta kuitenkaan toivoaan menettämättä lastensa puolesta, he panevat kaiken toivonsa Jumalan lupaukseen, jossa Isä Jumala lupaa pelastaa uskoon tulleen vanhemman koko perheen, vaikka se ei ehkä uskovien vanhempien elämänkaaren aikana näkyisikään. Uskoa ei synny omin voimin, vaan Jumala sen kaiken lahjoittaa oman armovalintansa mukaan.
Mutta iankaikkisessa elämässä tulee eteen monenlaisia yllätyksiä itsekullekin uskovalle, joka on pannut koko elämänsä likoon, rukoillessaan lastensa puolesta.
rukoilla lastesi puolesta Herramme armoa ja anteeksiantamusta heille, että he pelastuisivat.
Et vastannut mihinkään kysymykseen vaan toistit jo annetun vastauksen pidemmällä versiolla. Kysymyshän kuului:
"Tähän taas ei palstalla saa vastausta: kuinka uskova voi elää maallista elämäänsä jos tietää menehtyneen lapsensa tai puolisonsa olleen uudestisyntymätön ja jo joutuneen helvettiin."
uskovat elävät maallista elämäänsä, niinkuin jumalattomatkin. Tekevät työtä, kenellä työpaikka on. Syövät leipänsä ja särpimensä hyvillä mielin ruumiin ravinnoksi. Veisaavat virtensä Herralle Jeesukselle ja rukoilevat lastensa puolesta Herraa.
Ja jos uskovalta on kuollut lapsi, joka ei ole ollut kuollessaan uskossa, ei lapsen tuomio murehduta uskovaa laisinkaan, koska tuomiota ei ole vielä kuolleille julistettu.
Kaikki maanpäällisen kuolemansa jälkeen joutuvat yhtäaikaa kuulemaan tuomionsa sitten, kun tuomion aika eteen tulee, eikä suinkaan ennen sitä.
Minä en ainakaan ole valmis ihania muistojani unohtamaan,
enkä myös läheisiänikään.
On se niin tyhmä satu kultakaupungista!
aion syntyä tänne maanpäälle uudestaan ja uudestaan.
Ja kiinnostaa se "iankaikkisuus" vielä vähemmän jos siellä majailee massamurhaaja jota jumalaksi kutsutaan.
Muuten luuletteko pääsevänne jeesusta lähellekkään kun on tuhatmiljaardia muuta uskovaista änkeemässä yhtä aikaa hänen jalkojaan pussailemaan?
Ihmisen minuus , persoonallisuus, se mikä ihminen on muodostuu juuri siitä mitä ihminen on kokenut. Oma historiasi , eletty elämä on tehnyt sinusta juuri sen mikä, kuka olet.
Sinä et pääse taivaseen jos et muista mitään. Jos et muista mitään ei sinua ole.Jäljelle jää vain tyhjä sielunaihio.
Helluntalaisilla on näemmä kaksi vaihtoehtoa kuoleman jälkeen. Helvetti tai ööö...kadotus.
Tämä paratiisiin päässyt menneistä puhdistettu henkiolento on tavallaan täysin uusi. Se ei muista kuinka puhutaan se ei tiedä mikä taivas on. Muistista puhdistetulle sielulle pitää opettaa kaikki uudelleen se on kuin vastasyntynyt lapsi. Ja mitä tulee ikuiseen onneen jota jolla taivasta mainostetaan niin sen tuntemiseen tarvitaan kontrasti. Jos ei ole kokenut pahaa ei voi kokea hyvääkään. Miten taivaassa jossa kaikki on täydellistä voisi tuntea mitään?
Onko elämä tosiaan joillekin niin vaikeata ja pahaa,
että iankaikkisuus on pitänyt keksiä?Toivo paremmasta.....
Jos olisi aina kesä,siihenkin kyllästyy,ja ilman piikkejä
niitä ruusujakaan ei saa.
Olisi aina hyvä olla...Hmm.Muistamatonko ihminen on sitten onnellinen?
Ja etsii edelleen,aina vaan ja aina.
On kyllä huonosta itsetunnosta kyse,
kun haluaa itselleen uuden valkean hahmon.
Taivaansa ihan jokainen voi itse luoda elämäänsä eläessään jo.
Itse sitä on oman onnensa seppä!
Iankaikkisuutta ei ole tarvinnut ihmisen keksiä.
Se on Jumalan aivoitus.
Vanhan virren sanoin:"Se alkaa täällä jo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa."
Elämä maan päällä voi olla joillekin tosi vaikeaa ja
toisille ainakin näennäisesti helppoa - ulkoapäin katsoen.
Me emme tiedä toistemme ja yleensä lähimmäistemme
vaikeuksista ja elämästä niin, että voisimme määritellä kunkin sijainnin
hyvinvoinnin kartalla. Ääripäitä löytyy, mutta suurin osa uskovistakin elänee
hyvää ja henkisesti rikasta elämää. Hengellinen köyhyys taas on mitä suurinta
rikkautta. Se on uskovan elämän suuri paradoksi.
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta".
Suurempaa rikkautta ei voi olla.
Se on varmaa, että toivo paremmasta on elämää ylläpitävä voima.
Ihminen ei vaikeuksissa jaksa elää ilman toivoa paremmasta.
Ääriolosuhteet esim. keskitysleireissä ovat sen osoittaneet.
Ihminen jaksaa ja on aina jaksanut sinnitellä vaikeissakin olosuhteissa
ja elämäntilanteissa toivon varassa. Itse asiassa Raamatun mukaan kaikki on
sen varassa. Usko perustuu toivoon, joka on ikään kuin sielun ankkuri.
Suuri osa maapallon asukkaista elää ikikesässä kyllästymättä.
Säätilan suhteen voi olla erilaisia toiveita, mutta harvat maapallon
trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla asuvat kaipaavat talven kylmiä tai jatkuvia sateita.
Aurinkoiset ilmat leutoine tuulineen ovat luultavasti kaikkien toive.
Vuodenaikojen vaihtelu eri säätyyppineen on osalle rikkaus,
jotkut eivät välitä siitä tippaakaan ja joillekin se on riesa.
Kaikki eivät siis ajattele ja koe samalla tavalla. Ilo saadaan eri asioista.
On totta, että hyvää ei ymmärrä, jos ei ole kokenut pahaa,
lämpöä ei tunne, jos ei tiedä kylmän kosketusta, ei ole valoa
ilman varjoa tai pimeyttä. Vastakohdat tekevät toisensa mahdollisiksi.
Uuden muodon kaipauksessa ei ole kysymys huonosta itsetunnosta.
Pikemminkin päinvastoin. Hyvällä itsetunnolla varustettu kaipaa päästä vielä parempaan,
s.o. taivaallisiin. Jos on maistanut jo täällä ajassa taivaallista rauhaa, sitä janoaa enemmän.
Kaipaus todelliseen kotiin pääsystä ei estä elämästä maallista elämää ja tomimasta täällä
parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos olen oikein ymmärtänyt, olet ortodoksi.
Eikö iankaikkisuus kuulu ortodoksisen kirkon teologiaan lainkaan?
En kysy tätä pahalla, vaan koska oletan sinulla olevan tietoa oman kirkkosi opetuksesta
enemmän kuin minulla, vaikka minullakin on siitä jotain tietoa.
No kyllä Mohikaani jonkinlaisen
riidanpoikasen sielläkin keksii.
ns. taivas. Tosin se ei ole taivaalla vaan tässä vieressämme. Verhon takana.
Siellä tosiaan levätään mutta ei lepoakaan jaksa loputtomiin.
Lihaantumisen jälkeen jatkamme taas elämänkoulua uudella luokalla.
Se on luonnon laki, mitkään uskontojen dogmit eivät kävele sen yli.
Ilmeisesti viittaat sielunvaellukseen eli jatkuvien syntymisten ja kuolemien ketjuun.
Oletan näin olevan, koska puhut "lihaantumisesta" eli inkarnaatiosta, sielun muutosta uuteen ruumiiseen.
Minä en usko siihen. Uskon ihmisen elävän ainutkertaisen elämän maan päällä.
Taivaallinen lepo ei ole "sohvalla makoilua", vaan kokonaan uusi olotila. Voin vakuuttaa, että siihen ei kyllästy. Kysyt ehkä, miten voin tämän tietää ja olla varma siitä. Varmuuteeni on monia perusteita.
On Raamatun ilmoitus, vaikkakin osittain viitteellinen eikä tarkka kuvaus tulevasta elämästä.
Jumalan läheisimmässä läsnäolossa ihminen ei kyllästy olemiseensa. Jos niin olisi, olisi Jumalakin jo kyllästynyt olemiseensa.
Voisin perustella näkemystäni myös omilla kokemuksillani, joille samantapaisia kokemattomat voivat luonnollisesti viitata kintaalla, ivata ja nauraa. Siksi en halua heitellä helmiä. En sano 'sikojen eteen', koska en pidä sanonnasta tässä yhteydessä. Pyhän läsnäolo tekee ihmisen pieneksi ja syntiseksi, mutta samalla autuaan onnelliseksi. Kaikki murheet ja tuskat, elämän huolet ja muut meitä ajoittain kiusaavat asiat häipyvät pois. On vain suunnaton sisäinen lepo ja rauha.
Mikä parasta:
Se on todellisuutta eikä kuvitelmaa. Ei harhaa eikä oman mielen tuottamaa, vaan konkreettista ELÄMÄÄ, valoa, iloa ja tasapainoa. Siitä olotilasta ei kaipaa enää mihinkään. Valitettavasti kertomani kokeminen on täällä ajassa vain hetkittäistä, voi olla jopa kertaluonteista, mutta täyttä totta.
Tällaisen toivossa on todella hyvä elää.
Jotkut muistavat entiset elämänsä maan päällä. Kristittyjen piirissä tätä muistia usein paheksutaan. Selitykseksi tarjotaan henkien sepityksiä tapahtuneesta. Verhon takainen henkimaailma kyllä myönnetään, mutta vainajien osuus siinä kielletään.
Oliko Johannes Kastaja jälleensyntynyt Elias, kuten Jeesus väitti. "Uskokaa tai älkää, mutta hän on Elias..." Kuinka moni uskoi? Opetuslapset kenties? Ainakin luterilaisen kirkon piirissä harvakseen. Jeesuksen sanoja on muotoiltu kaavaan: ikään kuin Eliaan hengessä, mutta Elias hän ei tietenkään ollut, sillä Elias meni taivaaseen. Jeesuksen sanat uskokaa tai älkää menivät siis kuuroille korville.
Jokainen voi kysyä suoraan Jeesukselta: tuomitaanko lapsena kuollut samoin kuin pitkän iän valintoja tehnyt vanhus. Pitivätkö Jeesuksen sanat Johannes Kastajasta paikkansa vai pitääkö meidän kuunnella pappeja. Ennustiko Malakia oikein vai väännetäänkö tuokin ajan henkeen sopivaksi.
Jeesus on tarkka totuuden suhteen. Kallistun Kristuksen puoleen. Hän sanoi pelastavansa ne, jotka turvaavat Häneen, yksinomaan Häneen.
muutenhan se kuuluisi olleelisana oppina kristinuskoon.
Itse olen elänyt edellisessä elämässä tsaarin Venäjällä.
Paikankin tiedän ja ammattini niiltä ajoilta.
Nykyisin jälleensyntymisoppi luetaan lähinnä idän uskontoihin. Tosin yhä useampi ymmärtää, etteivät meille tarjotut totuudet uskonnoissamme ole aina sitä, mitä alkuun voisi luulla. Jeesuslastakin enkelten lisäksi tulivat tervehtimään ensimmäiseksi viisaat miehet idästä. Tässä kohtaa ei paheksuttu sitäkään, että viisaat olivat hoksanneet Jumalan syntymän tähdistä, merkeistä taivaalta. Mitä ilmeisimmin täytyi olla viisasta tutkia tähtiä ja niiden merkitystä.
Meillä ihmisillä on niin paljon opittavaa. Sekä idästä että lännestä. Totuuden löytää varmimmin, jos nöyrtyy ottamaan sen vastaan. Raamattu kertoo Jeesuksen suulla, että monet salaisuudet odottavat vielä paljastumistaan ja että aikanaan ne tulevat kyllä ilmi.
Toisaalta jos emme usko Jeesuksen sanoja Johannes Kastajasta, miksi uskoisimme muutakaan Hänen sanomaansa. Jeesus oli kova pala aikalaisilleen, eikä sanoma ole tuosta väljähtynyt. Radikaali viestittäjä, joka ei pakottanut ketään: jos tahdotte ottaa vastaan, hän on Elias, jonka piti tuleman. Jos tahdotte...
viisaus tulee kaukaa idästä, Intiasta. Muinaiset hindufilosofit pohtivat aineen ja atomien rakennetta, tähtitiedettä, lensivä lentokoneilla Vimanoilla (hakusana VIMANA) joitten korkokuvia voimme nähdä Egyptin temppeleissä.
Kolmetuhatta vuotta tänneppäin kristinuskon piispat ja papit kinastelivat siitä että onko naisella sielu tai kuinka monta enkeliä sopii nuppineulan päähän.