Haluan tuoda rippioppikeskusteluun näkökulman, johon en ainakaan itse ole vielä törmännyt.
Vl:ien rippioppia on kritisoitu kovasti. Tosiasiassahan se on suoraan katekismuksesta, joten oikeasti se on luterilainen rippioppi.
Raamattu kehottaa tuomaan synnit valoon. Mitä se tarkoittaa? Jumala tietää synnit joka tapauksessa, joten valoon tuominen tarkoittaa sitä, että tunnustaa syntinsä. Vl:ien oppia syntien anteeksisaamisesta maan pidetään myös vääränä. Riittää kuulemma, kun ajattelee, että Jeesus on sovittanut minunkin syntini ja esim. rukoilee Jumalalta anteeksiantoa eli toista uskovaista ei synninpäästöön tarvita.
Minusta syntien tuominen valoon tarkoittaa nimenomaan sitä, että synnit tunnustetaan toiselle ihmiselle ja vain uskovainen voi julistaa synninpäästön, ei tietenkään omissa nimissään vaan Jeesuksen nimessä. Siinä se vaikeus on, kun pitää nöyrtyä tunnustamaan. Helppohan se olisi vain yksinäisyydessä rukoilla syntiä anteeksi kertomatta kenellekään.
Nyt jos hypätään pedofiliaan, voidaan todeta, että useimpien ei-vl:ien opin mukaan senkin synnin voi saada anteeksi yksinäisyydessä rukoilemalla. Näinhän opin täytyy olla, jos kerran toista ihmistä ei tarvita. Vai ollaanko sitä mieltä, että pedofiliaa ei ylipäätään saa anteeksi? Tai, että sen anteeksisaamiseen vaaditaan toinen ihminen ja muiden syntien ei. Nyt joku ehkä jo arvaakin mihin johdattelen. Se, että synnin saisi anteeksi yksinäisyydessä, mahdollistaa salailun. Jos vain uhri ja tekijä tietävät asiasta, ja uhri ei kykene ja tekijä ei halua ilmiantaa itseään viranomaisille tai kenellekään, kukaan muu ei tiedä asiasta. Tämä oppi, jossa yksin rukoilemalla voi saada synnin kuin synnin anteeksi, on todellinen salailuoppi. Se, jos mikä, mahdollistaa salailun, jos haluaa salailla.
Vl:ien rippioppia on kritisoitu kovasti. Tosiasiassahan se on suoraan katekismuksesta, joten oikeasti se on luterilainen rippioppi.
Raamattu kehottaa tuomaan synnit valoon. Mitä se tarkoittaa? Jumala tietää synnit joka tapauksessa, joten valoon tuominen tarkoittaa sitä, että tunnustaa syntinsä. Vl:ien oppia syntien anteeksisaamisesta maan pidetään myös vääränä. Riittää kuulemma, kun ajattelee, että Jeesus on sovittanut minunkin syntini ja esim. rukoilee Jumalalta anteeksiantoa eli toista uskovaista ei synninpäästöön tarvita.
Minusta syntien tuominen valoon tarkoittaa nimenomaan sitä, että synnit tunnustetaan toiselle ihmiselle ja vain uskovainen voi julistaa synninpäästön, ei tietenkään omissa nimissään vaan Jeesuksen nimessä. Siinä se vaikeus on, kun pitää nöyrtyä tunnustamaan. Helppohan se olisi vain yksinäisyydessä rukoilla syntiä anteeksi kertomatta kenellekään.
Nyt jos hypätään pedofiliaan, voidaan todeta, että useimpien ei-vl:ien opin mukaan senkin synnin voi saada anteeksi yksinäisyydessä rukoilemalla. Näinhän opin täytyy olla, jos kerran toista ihmistä ei tarvita. Vai ollaanko sitä mieltä, että pedofiliaa ei ylipäätään saa anteeksi? Tai, että sen anteeksisaamiseen vaaditaan toinen ihminen ja muiden syntien ei. Nyt joku ehkä jo arvaakin mihin johdattelen. Se, että synnin saisi anteeksi yksinäisyydessä, mahdollistaa salailun. Jos vain uhri ja tekijä tietävät asiasta, ja uhri ei kykene ja tekijä ei halua ilmiantaa itseään viranomaisille tai kenellekään, kukaan muu ei tiedä asiasta. Tämä oppi, jossa yksin rukoilemalla voi saada synnin kuin synnin anteeksi, on todellinen salailuoppi. Se, jos mikä, mahdollistaa salailun, jos haluaa salailla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos rikot toista vastaan niin totta mooses sun täytyy pyytää anteeksi. ei kai tossa rippisalaisuus keskustelussa ollut kyse tuosta esimerkistä minkä toit esille. se ongelma tulee siinä kun pf ei itse rikoksen tehtyään varmasti ilmoita itseään viranomaisille, vaan se jää uhrin tai jonkin ulkopuolisen tehtäväksi. ja nyt rippisalaisuus mahdollistaa käryn käydessä ripittäytyä jopa uhrille ja sulkea tapahtuma rippisalaisuuden taakse. luulisi nyt olevan itsestään selvää kaikille meille oli vl tai ei että anteeksi on pyydettävä siltä ketä vastaan on rikkonut. jotenkin ontuu tuo sinun salailuoppi teoria kun sitä yrität työntää rukoukseen. samoin voit tuomita isä meidän rukouksen tuolla logiikallasi.
Totta kai anteeksi pitää pyytää, jos meinaa asian saada anteeksi. Nyt vain on niin, että ihminen voi toimia väärinkin, ja aina on ihmisiä, jotka niin tekevät.
Logiikka on tämä: jos vl:ien rippioppi mahdollistaa rikoksen salaamisen, ei-vl:ien oppi syntien anteeksiaamisesta pelkällä rukouksella tekee siitä vielä helpompaa: ei tarvitse välttämättä kertoa kenellekään. Eli aivan samalla tavalla sitä oppia voi käyttää väärin eli rikoksen salailuun, ja itse asiassa se on jopa helpompaa.
Tähdennän nyt vielä, että MINUN mielestäni pitää pyytää anteeksi uhrilta ja tunnustaa teko niin, että viranomaisetkin saavat siitä tietää, riippumatta siitä ripittäytyykö kolmannelle osapuolelle vai ei.
Lyhyesti: Oppi ei mahdollista salailua vaan se, että halutaan salailla. Ihminen voi toimia minkä tahansa opin vastaisesti, jolloin rikoksenkin salaaminen on mahdollista.
selkkis kantasi. hyvä niin. päivän jatkoja.
Olen erittäin iloinen kaikkien yhteisössänne elävien lasten, varhaisnuorten ja nuorten sekä "heikkojen" aikuisten puolesta, jos todellakin olette muuttaneet ehdottoman rippisalaisuutenne rikosten osalta ehdolliseksi. Tämä on lapsillenne suuri voitto! Jumala teitä auttakoon tässä pyrkimyksessänne.
Mutta menneisyys ei muutu selittämällä ja valehtelemalla.
SRK:n alamaisia vauvasta vaariin.
SRK Päivämiehessä 27.1.2010: "RIPPISALAISUUS ON EHDOTON. Jumalan terveellinen armo aiheuttaa sen, että anteeksi saanut korjaa asian myös maallisen oikeuden kanssa..."
Siinäpä saatte todellakin odottaa loppuikänne kun SRK:n käskystä odotatte pedofiilin kävelevän itse poliisilaitokselle ilmoittautumaan...
”Vastine Helsingin Sanomien kirjoitukseen 1.5.2010
Helsingin Sanomat julkaisi lasten hyväksikäyttöä koskevan artikkelin “Syntisten piiri” (HS 1.5.2010). Artikkelissa kerrotaan, että kirkkomme vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä on tullut tietoon kymmeniä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Tiedot ovat murheellisia. Yksikin on liikaa.
Kristillisyydessämme on kautta aikain ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Lasta on suojeltava kaikin tavoin. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada mahdollinen tuhoisa kierre heti alkuunsa katkaistua.
Lestadiolaisten suhtautumisesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja uhrien kokemuksiin artikkelissa todetaan: “Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan kuin muilla suomalaisilla. — Yhteisön jäsenet voivat suhtautua hyvinkin kylmästi väkivallan uhrin traumojen aiheuttamaan kärsimykseen.”
Vanhoillislestadiolaisille laki ja sen noudattaminen on sama kuin muillekin. Jumalan armahtama ihminen ei voi rikokseen langettuaan väistää vastuutaan lain edessä. Evankeliumihan “opettaa meitä olemaan kuuliaisia voimassa oleville järjestyksille”, kuten kirkkomme tunnustuksessa todetaan. “Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä” (Augsburgin tunnustuksen puolustus XVI).
Kärsivän kylmäkiskoinen kohtelu ei ole oikein. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai vaikkapa hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme sekä oikeusjärjestelmäämme ja niiden kykyyn auttaa myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Uhrille ja hänen läheisilleen tulee antaa kaikki heidän tarvitsemansa tuki ja ohjata heidät ammattinsa osaaville auttajille. Apua tarvitsevat myös tekijä ja hänen läheisensä.
Kirjoituksessa esitetään myös väite, että “rippi ja vaitiolon oppi on keskeinen lestadiolaisuuden pimeiden puolien selittämisessä”. Eräs haastateltava toteaa: “Kun tekijä pyytää tekoaan, vaikkapa lapsen hyväksikäyttöä anteeksi, niin sielunhoitaja julistaa absoluution eli synninpäästön. Sen jälkeen asiasta ei saa enää puhua.” Jumalan sana tuomitsee synnin, mutta tarjoaa katuvalle armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen, vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia.
Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Syntiin ajautunut tarvitsee sielunhoitoa. Itse ripin olemus kertoo, että kysymyksessä on ripittäytyjän vilpitön aikomus luopua synnistä ja tarve tulla autetuksi, jotta synnin kierre katkeaisi. Rippiä ei saa käyttää synnin peitteeksi. Rikokseen syyllistynyt ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea häntä menemään poliisiviranomaisen luokse.
Vanhoillislestadiolaisten näkemys käy selväksi esimerkiksi vuoden 1979 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Rovaniemellä pidetystä alustuksesta, jossa sanotaan: “Salaripissä saattaa tulla esiin asioita, jotka tulee korjata laajemminkin. Rippi-isän saarnaama evankeliumi antaa voiman asian korjaamiseen. Näin on silloin, jos on rikottu toista ihmistä tai esivaltaa vastaan. Jos toista ihmistä vastaan on rikottu, tulee halu korjata asia hänen kanssaan, mikäli se on mahdollista.
Tarvittaessa asiat selvitellään myös maallisen esivallan kanssa.” Näin opetetaan myös tänään.
Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan omakohtaista sydämen kristillisyyttä, jonka voimanlähde on yksin Kristuksen sovitustyö. Jumalan armo puolestaan opettaa hylkäämään jumalattoman elämän, mutta myös huolehtimaan lähimmäisistä oikeaa vastuuta kantaen. Aimo Hautamäki SRK:n pääsihteeri Olavi Voittonen SRK:n johtokunnan puheenjohtaja”
"SRK Päivämiehessä 27.1.2010: "RIPPISALAISUUS ON EHDOTON. Jumalan terveellinen armo aiheuttaa sen, että anteeksi saanut korjaa asian myös maallisen oikeuden kanssa...""
että saat siitä mieleisesi ja palvelee sinun tarkoitusperiäsi?
Päivämies 27.1.2010:
Pääkirjoitus:
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jota kutsutaan usein pedofiliaksi, on yksiselitteisesti synti ja rikos. Hyväksikäytöstä on laissa säädetty rangaistus, ja lain edessä kansalaiset ovat tasavertaisia. Ei Jumalan armahtama ihminenkään voi rikokseen ajauduttuaan väistää vastuutaan maallisen lain edessä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin traumatisoiva kokemus, ja lasta on suojeltava hyväksikäyttäjältä kaikin tavoin. Teko haavoittaa syvästi ja on häpeäksi tekijälle, hänen perheelleen ja yhteisölle.
Myös seksuaalirikollisen suojelu on tuomittavaa. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen tulisi toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada tuhoisa kierre heti katkaistua. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Voimme luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme. Se kykenee auttamaan myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Apua tarvitseva, niin tekijä itse kuin hänen uhrinsakin, tulee ohjata ammattinsa osaavan auttajan luo.
Syntiin ajautunut tarvitsee myös sielunhoitoa. Jumalan sana tuomitsee synnin mutta tarjoaa katuvalle Jumalan armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen – vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Jeesus suhtautuu syyllisyyttä tuntevaan rikoksen tekijään yksiselitteisesti. Kun katuva tulee luokse ja sanoo ”minä kadun” erittelemättä tekonsa suuruutta, hänelle neuvotaan antamaan anteeksi (Luuk. 17:4). Augsburgin tunnustuksen mukaan synninpäästö tulee antaa niille, jotka palaavat tehdäkseen parannuksen (XII).
Rippisalaisuus on ehdoton. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Asia on vakava ja ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Kirkkohallituksen perheasianjohtaja Martti Esko totesi pedofiliaan liittyvässä haastattelussa (HS 22.1.): ”Asian tutkiminen ja anteeksianto ovat kaksi eri asiaa.” Kun Jumalan terveellinen armo sulattaa armahdetun sydämen, anteeksi saanut pitää huolen, ettei asia jää puolitiehen.
Rippi-isä tai –äiti ei saa kertoa ripittäytyjän synnistä kenellekään, jos kyseessä on synti, joka ei ole rikos. Mutta koska teolla voi olla kahtalainen luonne eli se voi olla sekä synti että rikos, siitä on pakko kertoa viranomaisille, jos tekijä ei itse kerro. ”Asian tutkiminen ja anteeksianto ovat kaksi eri asiaa.” Siis rikos pitää ilmoittaa viranomaisille. Esim. pedofiliatapauksessa tietenkin käy niin, että teosta tulee julkinen ja näin ollen synnistäkin tulee julkinen. Mutta se on sitten tekijän päänsärky. Rikos kuuluu sovittaa. Jos tietää tapauksen, ensinnäkin uhri on toimitettava hoitoon. Rikoshan tulee viranomaisille ilmi jo siinä. ”Jumalan armo puolestaan opettaa hylkäämään jumalattoman elämän, mutta myös huolehtimaan lähimmäisistä oikeaa vastuuta kantaen.” Näin. Tämänhän nuo molemmat SRK:n julkilausumat kertovat.
ei ollut sinulle vaan tuolle kirjoittajalle, joka on juuttunut tuohon "rippisalailuoppiinsa", poimii Päivämiehestä lauseen sieltä, toisen täältä ja yhdistelee niitä mieleisekseen omien tarkoitusperiensä ajamiseksi.
Hän tekee juuri niin kuin kuvaat.
Luulin tosiaan, että kirjoitit minulle. Mutta tulipahan kirjoitettua vähän auki noita Päikkärin tekstejä.
Kyllähän tuon tuosta voi rivien välistä ymmärtää, mutta ihmettelen kuitenkin miksi toisella lausella kumotaan toinen. Kun sanotaan "Rippisalaisuus on ehdoton", saa siitä kuvan että ripissä kuultua ei saa kertoa eteenpäin vaikka mitä kuulisi. Kuitenkin rippi-isältä odotetaan "taitoa ja ryhtiä". Mitäs jos rikollinen ei suostu viemään asiaa eteenpäin? Lain mukaan rippisalaisuus ei silloin ole ehdoton, vaikka Päikkäri mitä väittäisi ja kiertelisi. Olisi ollut fiksua kirjoittaa Päivämieheen että laki velvoittaa myös rippi-isää ja hän voi saada syytteen ellei kerro tietämäänsä törkeää rikosta viranomaisille. Siinä kohdalla rippisalaisuus ei ole ehdoton, ihan niinkuin Johannes Alaranta SRK:n herroja jo kesällä asiasta tukisti.
Eli älkää ilmiantako rikoksia, koska niistä seuraa häpeää SRK:lle!
"Apua tarvitsee, niin tekijä kuin uhrinsakin..."
Onneksi SRK muistaa antaa tekijälle apua ennen uhria.
"Syntiin ajautunut tarvitsee sielunhoitoa."
On se ihana asia, että SRK on huolissaan pedofiiliensa sieluntilasta. Olen ehkä hieman outo lintu, mutta minä olen huolissani ainoastaan uhrin tilasta. Mutta arvonsa kullakin.
"Rippisalaisuus on ehdoton. Kun Jumalan terveellinen armo sulattaa armahdetun sydämen..."
Siinä se loppuikä meneekin kiinni jääneen pedofiilin poliisille ilmoittautumista odotellessa.
Jokaisen kappaleen pääsisältö kertoo karua kieltään SRK:n ja vl-yhteisön kieroutuneista arvoista. Mutta lapsiahan suurperheissä riittää vaikka raiskattaviksi?
Sitä ennen ei ole mainittu asiasta sanaakaan!
Salattu koko sairas ongelma.
Jos olet eri mieltä, laitappa vaikka samantyyppinen pääkirjoitus Päivämiehestä sieltä "aikojenne alusta", kiitos.
SRK on kautta aikain (vai miten se sanontanne menikään), että RIPPISALAISUUS ON EHDOTON.
Ehdottomassa ei ole ehtoja. MITÄÄN ripissä paljastunutta ei ole saanut paljastaa missään tilanteessa! Tiedän tämän, koska olen elänyt yhteisössänne 20 vuotta.
Valehtelet nyt SRK:n piikkiin. Pelottaako Suomen rikoslain vastainen toiminta niin paljon?
suorasanaisesti jokaista vl-maallikko-rippi-isää tekemään välittömästi rikosilmoitusta jokaisesta ripissä tietonsa saamastaan rikoksesta?
No tietenkin siksi, ettei SRK halua luopua ehdottomasta rippisalailuopistaan eikä varsinkaan halua pilata "yhteisön mainetta".
Viimeinen kappaleesi kertoo karua kieltä sinun ajatusmaailmastasi. Ai miten niin sinun?
Näet kieroilua ja pahuutta siellä missä sitä ei ole eli projisoit omaa ajattelumaailmaasi ja pahaa oloasi.
Ajatus- ja arvomaailmaltaan musta näkee vaistomaisesti pahuutta toisissakin, hän olettaa, että muut ajattelevat samalla tavalla kuin hän itse.
Kärjistän tahallani, mutta näen, ettei SRK:ssa ja vl-yhteisössä ole lainkaan tajuttu sitä massiivista tuhoa, minkä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäminen uhrissa aiheuttaa.
Yhteisön maine, rippisalaisuus ja rikollisen sieluntila ovat toisarvoisia asioita, kun halutaan suojella lapsia. Lapsen hyvinvoinnista tässä on minun mielestäni kysymys, mutta surukseni havaitsen, että keskustelun painopiste lepää toisarvoisten asioiden kohdalla:(
Laitan vielä katkelman SRK:n vastineesta Helsingin Sanomien kirjoitukseen 1.5.2010
”Kristillisyydessämme on kautta aikain ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Lasta on suojeltava kaikin tavoin. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada mahdollinen tuhoisa kierre heti alkuunsa katkaistua.”
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Eli ainakin minun johtopäätökseni on, että sekin on tuomittavaa eli sekin on synti ja rikos.
Kirjoituksessa on ensin useita kappaleita, joissa neuvotaan miten uhria tulee auttaa. Vasta myöhemmin todetaan, että armo kuuluu rikollisellekin. Eli lapsen etua painotetaan ensin.
Armo ei muuten ole mikään toisijainen asia. Sehän on koko Raamatun ydin: kuinka ihminen voi pelastua? Yksin armosta.
Voisitte jo lopettaa nuo väitteet siitä, että uhrien kärsimykset ovat muka toissijaisia.
Rippisalaisuus on ehdoton mitä tulee syntiin. Anteeksiannettuja syntejä ei Jumalakaan muistele. Mutta eihän kukaan kristitty voi jättää kärsivää lasta kärsimään yksin. Asiasta on ilmoitettava esim. sosiaaliviranomaisille ja silloin rikoksesta tulee julkinen ja näin ollen myös synnistä. Se on vähän ikävä rikolliselle, mutta olkoon. Mitä meni tekemään. Eli, kun teko on ainoastaan synti, siitä ei saa kertoa kellekään. Mutta kun teolla on kahtalainen luonne eli se on sekä synti että rikos, kuten lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, rikos on ilmoitettava viranoimaisille. Tämän selitin jo aiemminkin.