en ikinä kuvitellut

Kemiat on kyllä kummallinen asia, ymmärrän sen oikein hyvin... sinulla on kuitenkin aika paljon vaakalaudalla, lastesi koti ja kaikki. Jos nykyisen miehesi kanssa suhde on hyvä, niin mietippä haluatko laittaa niin monta elämää sijoiltaan, kaksi pienempää ja myös useamman aikuisen? Kuinka hyvin tunnet tämän nuoren miehen? Oletteko jutelleet paljon vai onko kyse vain siitä että teidän välillä tuo vetovoima vallitsee ihan puhumatta mitään? Onko hän vapaa, pitääkö ottaa huomioon myös hänen mahdollisen naisystävänsä tunteet?

Vaikutat olevasi aika vakavissasi hänen suhteensa, jos kerran tiedät jo että kadut lopun ikääsi jos et tee mitään. Voinet kai hänelle tunteistasi kertoa jos sinua vaivaa että mikä teidän keskinäinen suhde on tai mitä hän ajattelee sinusta, miten reagoi kun kerrot. Mutta muista, että yhdessä elo ei välttämättä onnistu vaikka keskinäinen vetovoima olisi minkälainen.

Sanoin että ymmärrän nuo kemiat, itsekin yllätin itseni ihastumalla ensi näkemällä yli puoli vuotta sitten, ja ollaan molemmat varattuja. Uskomattoman vaikeaa on ollut olla ylittämättä rajoja kun vetovoima on näin hirmuinen, varsinkin kun ihan selvästi tilanne on molemminpuolinen eikä me voida edes vältellä toisiamme, mutta on kohdattava se tosiasia että me halutaan elämältä ihan eri asioita. Vaikka oltaisiin sinkkuja ja voitaisiin kokeilla olla yhdessä, niin se olisi hetken hurrrrrjaa huumaa ja sitten varmaan alkaisi sydän särkymään kun väistämättä tulisi eteen että halutaan mennä eri suuntiin (en ala tässä tilanteessa olettaa että kumpikaan radikaalisti toisen vuoksi muuttuisi).

Enkä halua tehdä sellaisia asioita hetken huumassa joita sitten katuisin syvästi kun olen minua rakastavan mieheni kanssa, vaikka välillä sydän huutaa tuskasta että käy nyt jo kiinni tuohon ihanuuteen ja vie pois! On tämä melkoinen kestävyyskoe. No, tämä on minun elämäni tilanne, mutta kumpi harmittaisi *sinua* enemmän, pettäminen, vai se että annat tuon nuoren miehen elää omaa elämäänsä vain toivoen hänelle tarpeeksi rakkautta ja onnea?