Kiitos Jeesus, kun pelastit

Minut oli tuomittu oikeudenmukaisesti kuolemaan. Mutta kuultuani pelastukseni evankeliumin, ja vastatessani Vapahtajani tarjoukseen myöntävästi, minut vapautettiin kuoleman tuomiosta. Jeesus otti päälleen minun syntini. Minä taas sain Häneltä lahjaksi yksin armosta muun muassa uskon, vanhurskauden, pyhyyden ja ikuisen elämän. Ja vieläpä Pyhän Hengen sisimpääni sinetiksi ja vakuudeksi Jumalan lapseudesta. Mitään näistä ei voi ansaita, eikä myöskään voittaa kilvoituksella.

Enkä voi mitenkään vahvistaa asemaani Jumalan lapsena. Isä adoptoi minut. Sitä päätöstä ei voi muuksi muuttaa. Paavalikin oli täysin varma siitä, että kun hänen vaelluksensa kerran päättyy, hänellä on autuas osa. Hän oikein odotti tuota hetkeä. "Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi." Fil 1:23-24

"Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö." 2 Kor 5:1-8

Mutta kun vaellukseni Jumalan lapsena Herran Jeesuksen yhteydessä alkoi, niin totta on, että olin astunut kilparadalle. En voi voittaa ikuista elämää, en vanhurskautta, en pyhyyttä, enkä mitään muutakaan, minkä olen jo armosta lahjaksi saanut. Mutta voin voittaa voittopalkinnon. Jos näin käy, niin eräänä päivänä minut kruunataan. Tarjolla on useita erilaisia kruunuja. Tai ehkä pitäisi kääntää seppele. Tuo voittajan kruunu annetaan jotenkin sen perusteella, että kilpailija on voittanut jonkun ihmisen Jumalalle. Paavali iloitsi kruunustaan näin:
"Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi". Fil 4:1
"Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu?
Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme." 1 Tess 2:19.20

Tuo taistelu sieluista ei ole veretöntä. Uskollisuus voi merkitä pään menettämistä. Niille, joille tällainen osa on määrätty, ja jotka rohkenevat tämänkin koetuksen läpi käydä, on varattu aivan erityislaatuinen kruunu, elämän kruunu.
"Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." Ilm 2:10

Kirkkaus, johon meidät kerran puetaan ei siis ole yhteneväinen. Uskosta osallisiksi tulleina, meillä kaikilla on evankeliumin mukanaan tuoma kirkkaus.
"kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme." 2 Tess 1:10

Mutta uskollisuus ja kestäväisyys taistelukenttien ahdistuksissa palkitaan ylenpalttisella kirkkaudella.
"Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti" 2 Kor 4:16-17

"Toiset loistavat enemmän, toiset vähemmän. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa." 1 Kor 15:41

Jokainen meistä oli Jumalan kirkkautta vailla, mutta uskon kautta meidät on siirretty pimeydestä valoon. Meidät on puettu vanhurskauden vaatteisiin. Tämä kirkkaus on pukunamme pelkästään armosta, ei uskollisuudesta.
"se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä" Room 3:23-25

Olen yksi kynttilä, jonka on määrä juosta maaliin voittajana, juosta pimeyden läpi niin, että tuo pieni liekki näkyisi jollekin tuossa pimeydessä olevalle, ja niin saisin yhdessä hänen kanssaan ylittää maaliviivan ja sanoa: Kiitos Jeesus, kun pelastit, ja kiitos kun pelastit tämän ystävänikin, tämän minun iloni ja kruununi.