3. Seurakuntakonfliktin tasot

Luku 3: Seurakuntakonfliktin tasot

- Konfliktit ja ristiriidat ovat elämän tosiasia kaikkialla, myöskin seurakunnassa. Konflikti, joka tekee organisaatiosta paremman ja saa sen muistamaan olemassaolonsa syyn on tervettä. Organisaatiolla jossa ei ole ollenkaan ristiriitoja (en ole sellaista tavannut) ei ole joko lainkaan tarkoitusta tai parhaimmillaankin vain mitätön tarkoitus.

- Ristiriidat sinänsä eivät ole ongelma. Ristiriita on neutraali. On olemassa hyviä tai huonoja, terveitä tai epäterveitä, rakentavia tai tuhoavia ristiriitoja. Jos on ristiriitoja, ei se välttämättä merkitse että niiden taustalla on antagonisteja. Antagonismista on kysymys vain prosentuaalisesti pienessä määrässä seurakunnan ristiriidoista.

- Ristiriitojen ratkaisumalleissa ei ole tarpeeksi otettu huomioon konfliktien eri tasoja. Liian usein oletetaan että kaikki osapuolet ovat mieleltään terveitä, moraalisesti vastuullisia, rationaalisia ja suostuvaisia kompromisseihin. Kokemus on osoittanut, että vaikka nämä olettamukset toimivat yleensä, eivät ne ota huomioon huomattavaa, äänekästä ja häiritsevää vähemmistöä. Tämän seurauksena mieleltään terveet ja vastuulliset ihmiset ovat oppineet ratkaisemaan konflikteja toisten samanlaisten kanssa, mutta jäänät pulaan kun vastassa on antagonisti.

- On olemassa ihmisiä, jotka saavat aikaan ja kukoistavat epäterveessä konfliktissa. Heillä ei ole tarkoitustakaan saada ristiriitaa ratkottua.

- Speed Leas on erottanut viisi seurakuntakonfliktin tasoa. Hänen mukaansa tasot eroavat toisistaan osallistujien pyrkimyksissä ja kielenkäytössä.

- Ensimmäinen taso: Ratkaistava ongelma. Tavoitteena on löytää ratkaisu ongelmaan. Viha saattaa nousta pintaan (kuten muillakin tasoilla), mutta silti keskitytään löytämään hyvä ratkaisu ristiriitaan. Ne, jotka toimivat tällä tasolla eivät koe että asiat ovat heidän persoonaansa vastaan tai puolesta. Rationaaliset vaihtoehdot käytetään hyväksi ja kommunikaatio on vapaata. Tällä tasolla toimivat ihmiset puhuvat suoraan ja keskittyvät kyseessä olevaan asiaan. Heillä ei ole salaisia pyrkimyksiä.

- Toinen taso: Erimielisyydet. Tavoitetta värittää itsesuojelun tarve. Varauksettomasta avoimuudesta siirrytään asteittaiseen varautuneisuuteen (ei vihamieliseen, paitsi ehkä sarkasmissa ja äänensävyissä). Tällä tasolla siirrytään pois konkreettisten asioiden käsittelystä yleistyksiin. Ne, jotka toimivat tasolla kaksi käyttävät usein kompromissia erimielisyyksien ratkomistapana.

- Taso kolme: Kamppailu. Nyt konfliktiin suhtaudutaan “voitto/häviö” perspektiivistä. Tarkoituksena ei ole enää ratkaista ongelmaa. Jopa itsesuojelu on väistynyt taka-alalle. Voittamisella on merkitystä. Vastustajat halutaan laittaa “oikealle paikalleen.” Kielenkäytössä näkyy jonkin verran vääristelyä. Terve ratkaisu ongelmaan on vielä tällä tasolla mahdollinen vaikkakin harvinainen.

- Taso neljä: Taistelu/pako. Niiden, jotka toimivat tasolla neljä pyrkimyksenä on vahingoittaa vastapuolta jollain tavalla, päästä heistä eroon tai molemmat. Organisaation hyvinvoinnilla ei ole enää väliä. Oikeassa oleminen ja väärässä olijoiden rankaiseminen on pääasia. Kielenkäytössä käytetään yleisiä ja henkilökohtaisia periaatteita (kuten totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus) ja siinä vältetään itse asiasta tai yksityiskohdista puhumista. Tällä tasolla vaihtoehdot ovat kristallisoituneet kahteen: taistelu tai pako.

- Taso viisi: Peruuttamattomat tilanteet. Jos tasolla neljä tarkoituksena on rankaista toisia tai päästä heistä eroon, tason viisi konfliktien tarkoituksena on puhtaasti ja yksinkertaisesti tuhota vastapuoli, maksoi se mitä tahansa itselle tai toisille.

3. osa jatkuu

- Kahden ensimmäisen tason kanssa on helppo toimia, kolmas on vaikea, neljäs ja viides ovat erittäin vaikeita tai mahdottomia. Ensimmäisen ja toisen tason konfliktit, joskus myös kolmannen tason konfliktit voidaan ratkaista käyttämällä tavallisia ristiriidan ratkaisumalleja ja lopputulos voi olla tasapainoinen ja terve. Useimpia tason kolme konflikteja ja tason neljä ja viisi konflikteja ei voi.

- Voi olla että konfliktin osapuolet toimivat kaikki samalla tasolla, mutta näin ei aina ole. Joku voi toimia puhtaasti tasolla yksi ja pyrkiä ratkaisuun käyttämällä sille tasolle sopia menetelmiä. Toinen osapuoli voi kuitenkin toimia tasolla neljä. Tällaisessa tapauksessa tasolla yksi toimiva henkilö joutuu ymmälle tai lannistuu. Tilannetta voisi kuvata erolla joka on kotikissan ja tiikerin käsittelyssä. Konfliktitilanteissa on siis tärkeää ymmärtää minkä tason ihmisen kanssa on tekemisissä.

- Suurin osa seurakuntakonflikteista tapahtuu tasoilla yksi ja kaksi, jonkin verran myös tasolla kolme. Kovanlinjan antagonistit voivat toimia tasoilla kolme, neljä ja viisi, pääantagonistit lähinnä tasoilla kolme ja neljä, maltilliset antagonistit yleensä tasolla kolme.

- Tulee ottaa myös huomioon että muilla kuin päähänpinttymänsä alueilla antagonisti saattaa aivan hyvin toimia tasoilla yksi ja kaksi. Antagonisti saattaa aivan hyvin pystyä kompromissiin esimerkiksi seurakunnan retken kohteen suhteen. Saattaa pystyä. Aivan yhtä hyvin tämän kysymyksen takia kannattaa hänen mielestään jakaa seurakunta.

- Terveeseen ratkaisuun seurakuntakonfliktissa pääseminen vaatii että siinä mukana olijat arvostavat toisiaan ihmisinä, pyrkivät ymmärtämään vastakkaisia mielipiteitä ja ovat yhtä mieltä siitä että seurakunnan etu on tärkeintä. Valitettavasti antagonistit eivät toimin näin yleensä ottaen. Heidän tarkoitusperänsä ovat pahat. Heitä kuvaa M. Scott Peckin kuvaus:
En ole kahdessakymmenessä vuodessa oppinut mitään mikä viittaisi siihen että pahoihin ihmisiin voidaan nopeasti vaikuttaa millään muulla tavalla kuin raa’alla voimalla. He eivät reagoi, eivät ainakaan lyhyellä aikavälillä lempeään ystävällisyyteen tai mihinkään hengelliseen vaikuttamistapaan mitä tunnen.

- Antagonistisessa konfliktissa tasoille yksi ja kaksi sopivat menetelmät eivät toimi käytetään niitä miten taitavasti tahansa. Tämä kirja käsittelee konflikteja tasoilla kolme, neljä ja viisi.

Vastaukset

kummastellu kirjoitti: