Ydinvoima on jo perustaltaan hirmuvallan väline, se on sijoittajien uusi Sampo. Kukaan ei voi olla näkemättä, miten valtavan ja erikoistuneen järjestelmän ydinvoimala edellyttää. Tällaista järjestelmää ei voi hallita demokraattisin menetelmin. Tarvitaan erikoistoimiin vihkiytynyt klaani. Niinpä ydinvoimaloita tavataankin etupäässä maissa, joissa vallitsee autoritaarinen valta. Keskittynyt sähköntuotanto pitää kansalaiset kurissa ja herran nuhteessa.
Puheet halvasta ydinsähköstä saa myös heti unohtaa. Ydinsähköllä on tarkoitus tahkota valtavalle omistajapiirille vielä valtavampia voittoja. Kun laitokset ovat muutamien harvojen käsissä, kilowattitunnin hintaa on helppo nostaa vaikka kuinka korkealle. Meidän on pakko keksiä raha jostakin ja maksaa, jotta pysyisimme mukana rattaissa. Vaihtoehtoiset sähkönlähteet lobataan suurella rahalla (=sähkön ostajien rahaoilla) laittomiksi tai mahdottomiksi. Sähkön hinta pidetään tietenkin samana, olipa sähkön lähde mikä tahansa. Jos teet itse diesel-öljysi vaikkapa jätteistä, valtio asettaa sen verolle. Jos teet itse sähkösi, valtio todennäköisesti asettaa sillekin kohta veron.
Työt ja toimet ydinvoimaloissa ovat äärimmäisen tarkkoja ja vaativia, mikä lisää entisestään voimaloiden kustannuksia ja etäisyyttä tavallisesta kansasta. Kiristyvät turvavaatimukset ovat vain mieluisia lisiä ydinvoimayhtiöiden edunsaajille. Ydinvoima on sen vuoksi myös asiantuntijavaltaa.
Ydinjäte on kaiken aikaa kasautuvaa jätettä seuraavat 100000 vuotta. Kuka takaa sen, että jokin paikallinen yhteisö ei ole taantunut ja lakannut osaamasta varjella tätä äärimmäistä salaisuutta? Eikö silloin meidän nykyisten sukupolvien tulisi huolehtia kaikesta ja maksaa korvaus koko tältä ajalta? Miten se tapahtuu?
Ydinvoima on myös salakavalan vaarallista. Niin Tshernobylissä, Three Mile Islandissa kuin Fukushimassakin ilmeisesti oletettiin pikkuriikkisen ongelman olevan lyhytaikainen häiriö. Kaikkialla nytkin toitotettiin, että ongelma on aivan vähäinen ja vaaraton. Tilanteen väitettiin Fukushimassa olevan viikossa täydellisesti ohi, ja kohta 6 voimalaa jauhavat taas halpaa ydinsähköä japanilaisille. Miksi ongelmaa sitten ei hoidettu viikossa ohi? Miksi 4-asteiseksi häiriöksi todettu ongelma onkin vaivihkaa noussut 7-asteiseksi, siis Tshernobyliä vastaavaksi? Älä vain puolustaudu vetoamalla virheisiin ja asiantuntemattomuuteen. Japanilaiset ovat todellinen älykansa.
Ydinvoima näyttää eskaloituvan jättiläisongelmaksi samoin kuin sota Vietnamissa, Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa. Ihminen ei ymmärrä omien yhteiskuntiensa toiminta- ja hallintamekanismeja. Ihminen ei myöskään hallitse kerskailustaan huolimatta atomien ytimien hajoamisiin liittyviä äärimmäisen mutkikkaita ilmiöitä. On kai oletettu, että kryptisillä laskutoimituksilla oltaisiin tyhjennetty kaikki atomiin liittyvä. Ei ole muistettu, että laskemalla saadaan vain havaintoihin perustuva tautologinen tulos, ei yhtään sen enempää. On todennäköistä, että läheskään kaikkia havaintoja ei ole vielä saatu, sillä luonto toimii aina rikkaammin kuin parhaat mittalaitteet osoittavat.
Edellä sanotun lisäksi kaikkein suurin ongelma aiheutuu itse energian käytöstä. Olipa energia mitä tahansa, me nykyiset sukupolvet käytämme sitä hirvittävästi liikaa. Ydinoimaa puolustellaan mm. sillä, että energian tarve kasvaa lähes logaritmisesti lähitulevaisuudessa. Se ei saa kasvaa! Se ei saa kasvaa missään tapauksessa. Energian käytön tulee lähteä nopeaan laskuun ja kiireesti.
Ihminen ja hänen yhteiskuntansa eivät tarvitse edes nykyisen kokoista energiamäärää. Valtava energian tuhlaus on suurimmalta osalta tyhjäkäyntiä, joka tuhoaa ihmisen, kulttuurin ja luonnon. Hirmuinen energiamäärä on lähinnä vain mistään piittaamattomien rahapiirien väkivaltainen keino saada nyhdettyä vielä hieman enemmän voittoa.
Puheet halvasta ydinsähköstä saa myös heti unohtaa. Ydinsähköllä on tarkoitus tahkota valtavalle omistajapiirille vielä valtavampia voittoja. Kun laitokset ovat muutamien harvojen käsissä, kilowattitunnin hintaa on helppo nostaa vaikka kuinka korkealle. Meidän on pakko keksiä raha jostakin ja maksaa, jotta pysyisimme mukana rattaissa. Vaihtoehtoiset sähkönlähteet lobataan suurella rahalla (=sähkön ostajien rahaoilla) laittomiksi tai mahdottomiksi. Sähkön hinta pidetään tietenkin samana, olipa sähkön lähde mikä tahansa. Jos teet itse diesel-öljysi vaikkapa jätteistä, valtio asettaa sen verolle. Jos teet itse sähkösi, valtio todennäköisesti asettaa sillekin kohta veron.
Työt ja toimet ydinvoimaloissa ovat äärimmäisen tarkkoja ja vaativia, mikä lisää entisestään voimaloiden kustannuksia ja etäisyyttä tavallisesta kansasta. Kiristyvät turvavaatimukset ovat vain mieluisia lisiä ydinvoimayhtiöiden edunsaajille. Ydinvoima on sen vuoksi myös asiantuntijavaltaa.
Ydinjäte on kaiken aikaa kasautuvaa jätettä seuraavat 100000 vuotta. Kuka takaa sen, että jokin paikallinen yhteisö ei ole taantunut ja lakannut osaamasta varjella tätä äärimmäistä salaisuutta? Eikö silloin meidän nykyisten sukupolvien tulisi huolehtia kaikesta ja maksaa korvaus koko tältä ajalta? Miten se tapahtuu?
Ydinvoima on myös salakavalan vaarallista. Niin Tshernobylissä, Three Mile Islandissa kuin Fukushimassakin ilmeisesti oletettiin pikkuriikkisen ongelman olevan lyhytaikainen häiriö. Kaikkialla nytkin toitotettiin, että ongelma on aivan vähäinen ja vaaraton. Tilanteen väitettiin Fukushimassa olevan viikossa täydellisesti ohi, ja kohta 6 voimalaa jauhavat taas halpaa ydinsähköä japanilaisille. Miksi ongelmaa sitten ei hoidettu viikossa ohi? Miksi 4-asteiseksi häiriöksi todettu ongelma onkin vaivihkaa noussut 7-asteiseksi, siis Tshernobyliä vastaavaksi? Älä vain puolustaudu vetoamalla virheisiin ja asiantuntemattomuuteen. Japanilaiset ovat todellinen älykansa.
Ydinvoima näyttää eskaloituvan jättiläisongelmaksi samoin kuin sota Vietnamissa, Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa. Ihminen ei ymmärrä omien yhteiskuntiensa toiminta- ja hallintamekanismeja. Ihminen ei myöskään hallitse kerskailustaan huolimatta atomien ytimien hajoamisiin liittyviä äärimmäisen mutkikkaita ilmiöitä. On kai oletettu, että kryptisillä laskutoimituksilla oltaisiin tyhjennetty kaikki atomiin liittyvä. Ei ole muistettu, että laskemalla saadaan vain havaintoihin perustuva tautologinen tulos, ei yhtään sen enempää. On todennäköistä, että läheskään kaikkia havaintoja ei ole vielä saatu, sillä luonto toimii aina rikkaammin kuin parhaat mittalaitteet osoittavat.
Edellä sanotun lisäksi kaikkein suurin ongelma aiheutuu itse energian käytöstä. Olipa energia mitä tahansa, me nykyiset sukupolvet käytämme sitä hirvittävästi liikaa. Ydinoimaa puolustellaan mm. sillä, että energian tarve kasvaa lähes logaritmisesti lähitulevaisuudessa. Se ei saa kasvaa! Se ei saa kasvaa missään tapauksessa. Energian käytön tulee lähteä nopeaan laskuun ja kiireesti.
Ihminen ja hänen yhteiskuntansa eivät tarvitse edes nykyisen kokoista energiamäärää. Valtava energian tuhlaus on suurimmalta osalta tyhjäkäyntiä, joka tuhoaa ihmisen, kulttuurin ja luonnon. Hirmuinen energiamäärä on lähinnä vain mistään piittaamattomien rahapiirien väkivaltainen keino saada nyhdettyä vielä hieman enemmän voittoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Neutrinissimo esittää paljon ihan aiheellista kritiikkiä, mutta tuossa kirjoituksessa esiintyy muunmuassa sellainen hokema kun "on pakko keksiä jostakin rahaa". Aivan sama kuin se, että on pakko keksiä joitakin korvaavia energiamuotoja. Kuka tahansa voi jauhaa tuota pitäisi täytyisi jotain jostain mantraa. Helppoa kun mikä. Mutta konkreettisten ja uskottavien vaihtoehtojen esittäminen onkin sitten jo ihan toinen ball game. Tosiasia on se, että joko käytämme ydinvoimaa tai taannumme takaisin agraarivaltioksi ja kehitysmaaksi joka olimme muutama kymmenen vuotta sitten.
ai että ydinvoima nosti meidät agraarivaltiosta nykyiselle tasolle? Salli mun nauraa!
Ydinvoima on kiellettevä, korvaavat energiamuodot kyllä syntyvät ihan itsestään, näin totuus. Harmi vaan että kehitys pysähtyi ydinvoiman takia mutamaksi kymmeneksi vuodeksi, eikä uusiutuvia riittävästi sen takia kehitetty, nyt on otettava menetetty aika takaisin, väkisin.
Jatkuvaan kasvuun ja tehokkuuteen pyrkivä talouselämä on kuin lentokone ilman laskutelineitä.
1980 luvulla me ajauduimme sellaiseen tuotantorakenteeseen joka ei mahdolista taantuvaa taloutta.
Mikäli nyky-yhteiskunnan tuotantorakenteet sortuvat, meillä ei ole realistista selviytymismahdollisuutta varalla.
Sama kilpailun lainalaisuus joka pitää kehitystä yllä noususuhdanteessa ei toimi taantuvassa tilanteessa palvelujen tarjoajana sillä se ei tuottaisi lainkaan voittoa!
asian ytimelle.Täälläkin on kysytty ainakin sata kertaa,että mitä tilalle jos ydinvoimalat pysäytetään.Mikä toimii kaikkina vuoden aikoina kaikissa olosuhteissa ja ilman tuontia? Hiilivoima ja vesivoima pienenä lisänä säädössä.Muut ovat leluasteella vielä vuosikymmeniä.Hake / turve yhdistelmä saattaa pieneltä osin nousta noin 20%,mutta kaikki muu on kusetusta.Teoreetikot heittää humppaa kaukana sähkönjakelun käytännöstä.
100% energiaomavaraisuus uusiutuvilla
Tekniikka & Talous:
"Radikaali muutos alkamassa: Uusiutuva energia riittäisi koko Suomelle
"20–30 vuoden aikajänteellä syntyy uusi hajautettu struktuuri, joka perustuu kokonaan uusiutuviin energioihin, omalta alueelta peräisin oleviin resursseihin ja täydelliseen energiaomavaraisuuteen", kehittämispäällikkö Pekka Peura ja projektipäällikkö Timo Hyttinen väittävät."
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article610576.ece
Tuossa olisi juuri sopiva aika ydinvoimaloiden hallittuun alasajoon, mutta OL3 pitäisi lunastaa pois TVOlta - se olisi yhteiskunnalle halvempoi ratkaisu kuin sen väkisin toimimaan saattaminen ja riskialtis käyttö. Samalla saavutettaisiin
* 100% ENERGIAomavaraisuus Suomessa *
Eli kaikesta ruskeasta energiasta (fossiiliset & ydinvoima) päästäisiin eroon.
On kaksi eri asiaa puhua jonkun tuotantovoiman korvaamisesta.Nyt vuoden sisällä tapahtuva tai visiona arvio 30 vuoden päästä.Miksiköhän nämä aina sekoitetaan? Tarkoituksellako?
Meillä ihmisillä on ihmeellinen taipumus käsitellä kaikkia asioita luutuneen stereotyyppisesti ja asian juuriin pureutumatta. Luovuus näyttää olevan yhä vain äärimmäisen vaikeaa. Ongelman aiheuttaa kulttuurinen keskeneräisyys, ja juuri kulttuurista me yksilöt käsityskykymme ammennamme. Tämän tietäen meidän sietäisi olla varovaisempia.
Ydinvoima on väkivaltavoima. Se on tyypillinen vanhan vallan pakkoratkaisu, kun muutakaan ei vallan laiskistamina hätiin keksitä. Tosin myös fossiiliset polttoaineet ovat muodostuneet väkivallaksi. On huomattava, että ihmisyksilö on pieni eläin siinä kuin esimerkiksi kettu, hirvi, krokotiili tai kissa. Hänen yksilölliset tarpeensa ovat hyvin rajalliset. Missä hän tarvitsee uraania tai bensaa?
Hirvittäviä voimia tarvitsee vain se järjestelmä, jonka osallisiksi kaupallis-teollisten yhteiskuntien ihmisyksilöt ovat sukupolvien aikana tulleet tahtomattaan nyöritetyiksi. Syövän tavoin kasvavan valtajärjestelmän kuumassa ytimessä sijaitsevat finanssitalouden ylikuumentuneet ydinmiilut. Juuri ne vievät valtioita vararikkoon ja käynnistävät sotia – omaksi edukseen. Pörssien pyhäköissä syntyneiden evankeliumien mukaisesti talouden profeetat julistavat pelastusta vain sen sakramentin kautta, että keskitettyä taloudellista väkivaltakasvua on lisättävä hurjasti entisestään. Tämä pelastuskäsky pyhittää kaikki keinot.
Raamattunsa jakeita toistelevat profeetat ja heidän matkasaarnaajansa yrittävät valistaa meitä sanomalla, että "Tosiasia on se, että joko käytämme ydinvoimaa tai taannumme takaisin agraarivaltioksi ja kehitysmaaksi joka olimme muutama kymmenen vuotta sitten." (sit. nimim. 'Asian ydin') Hiemankin luovasti ajatteleva ihmisyksilö huomaa, että kysymyksessä on lopulta sokea arvovalinta väkivaltakoneiston puolesta. Agraarivaltion ja kehitysmaan ainoaksi hyväksyttäväksi vastakohdaksi nämä tuomioprofeetat haluavat vain keskitetyn finanssidespotismin, jota tuhannet ydinvoimalat pitävät säteilevän kuumana.
Entä jos me miljardit ihmiset emme haluakaan tuonne helvetilliseen kuumuuteen? Jos me emme kerta kaikkiaan enää halua työelämämme huonontumista, emme loputtomia liikenneruuhkia, yltiöpäistä kerskakulutusta ja ihmissuhteiden esineellistymisestä johtuvia katastrofeja? Entä jos me menetämme viimeisenkin elämäntoivomme siitä syystä, että yhä useammat meistä putoavat suhteellisen köyhyyden häpeälliseen mereen? Jos meidän elämämme kaikki mahdollisuudet – ”vapaassa demokratiassa” - ovat luisuneet tavoittamattomiin ja keskitetyn vallan käsiin? Entä jos me emme enää halua palvella pörssijumalaa? Entä jos me tämän kaiken kurjuuden sijaan haluamme pikemminkin vaikkapa agraariyhteiskunnan hyväntuuliseen lämpöön? Ajattelevalla ihmisellä on tietenkin lukemattomia vaihtoehtoja inhimilliseksi tulevaisuudeksi.