byrokratian uhri

Missä on kohtuus? Toivottavasti uusi eduskunta ja hallitus puuttuu näihin asioihin. Mun stoorini:

Olin ollut työmarkkinoiden käytössä aika hyvällä menestyksellä aina vuoteen 2000. Jo ennen tuota aikaa päätin lopettaa erään työsuhteen koska työnantaja riisti minulta toistuvasti palkankorotuksen lupauksistaan huolimatta. Lopulta jätin työpaikan ja sain karenssin, muistaakseni kolme kuukautta.

Sama työnantaja tahtoi minut töihin uudelleen ja työvoimatoimiston uhkatessa uudella karenssilla päätin ottaa pestin vastaan. Palkka oli nostettu ja TA tiesi minut hyväksi työntekijäksi. Sain koeajan vaikka olin jo vuosia ollut siinä työpaikassa työssä. Kävi kuitenkin niin, että sairastuin ikävästi koeajalla ja sain sairasloman aikana potkut. Menetin työkykyni kyseisen ammatin harjoittamiseen. Irtisanomisen riitauttaminen esti karenssin, joka oli toistamiseen tulossa työsyhteen loppumisen tähden, mutta annettuhan se olisi.

Jouduin uudelleenkouluttamaan itseni. Opiskelin ATK-alalle, joka oli tuohon aikaan poliittinen trendi, johon taidettiin kouluttaa puolet työttömistä. Työtä ei herunut atk-alalta, johon valmistuin 2001. Työvoimatoimistokaan ei paikkoja tarjonnut.

Löysin itse työtä vuonna 2002 n. 1½ vuodeksi aavistuksen eri alalta. Ironista kyllä tein EU rahoitteista projektityötä vaikeasti työllistettävien ja syrjäytymisuhan alla olevien nuorten kanssa, auttaen heitä eteenpäin elämässä. Pidin sosiaalisesta alasta.

Pitkään olin sen jälkeen työtön ja kokoaika toimeentulotuen varassa. Kuntakin laiminlöi velvollisuutensa työllistää minut pitkäaikaistyöttömänä jostain syystä.

Työvoimatoimiston kanssa tuli taas erikoinen ongelma. Pitääkseni itseni sosiaalisesti virkeänä menin pieneen Raamatturyhmään, joka kokoontui 4*4 tuntia viikossa. Kun työvoimatoimistossa oli ilmoittauduttava vaihdoin kuulumiset ja iloiten kerroin, että piristystä on tullut elämään tuon kurssin myötä. Vastoin kaikkia laissa lukevia kriteereitä tuo harrastemuotoinen juttu luokiteltiin ammattiin valmistavaksi! Se ei todellakaan ollut mikään sellainen, eikä mitenkään haitannut työnhakuani. Korvaukset meni ja jouduin lopettamaan tuon harrastuksen. Siitä ei olisi saanut mitään tutkintoa eikä se ollut viikossa lain määrittelemää 25 tuntia. No eipä auttanut valituksetkaan.

Sitten opiskelin itselleni omatoimisesti uuden ammatin johon minun oli otettava opintolaina vastoin työvoimaneuvojan ennakkotietoja. Hain opintolainan ja sain jotain opintotuen asumislisää. Silti olin pakotettu turvautumaan toimeentulotukeen, mutta ainakin yritin saada ammatin, josta voisi työllistyä. Opintolaina luonnollisesti huomioitiin tuloiksi toimeentulotuessa.

Kaksi vuotta opiskelin uuteen ammattiin, johon valmistuin 2008 ja ajattelin pääseväni töihin, mutta sepä ei onnistunutkaan. Lappuja tuli muutamia joihin hain sekä vielä omatoimisesti. Työpaikat vain valuivat aina sormien välistä. Kieltämättä se söi miestä.

Minulle myönnettiin palkkatuki, koska minun oli hankala työllistyä. Sen ehtonahan on, (ainakin näin minulle se esitettiin) että haen työnantajan itse koska työvoimahallinnon sivuilla olevien ilmoituksien jättäjät jo tarvitsevat työntekijää ja ne eivät kuulemma kelpaa siksi työnantajikseni minun menettämättä palkkatukioikeutta.

No.. Löysin mahdollisen paikan! Jahuu! Työnantaja tahtoi tietää paljonko palkkatukea tulisin saamaan, joten menin sitä TE-keskuksesta kysymään. Johtaja kieltäytyi kertomasta palkkatuen määrää! Paikallisjohtaja olisi väkisin estänyt kunnollisen työllistymisen ja vaati minua ns. kuntouttavaan työtoimintaan kahdeksi kuukaudeksi pelkällä ylläpitokorvauksella. Tämä soti ymmärrystäni vastaan, etten saisikaan ottaa vastaan kunnon palkkatyötä, johon mulla oli pätevyys. Pyysin ainoastaan, että saan tietää tuon palkkatuen määrän, mutta sitä johtaja kieltäytyi ilmoittamasta, ja väitti, että kehoitan häntä tekemään laitonta!!

Aiemmin minut oli huijattu johonkin työvoimajutteluun joka sittemmin näytti osoittautuvan joksikin kuntouttavaksi ohjelmaksi. Minulle ilmoitettiin että saat jutella asioita..

Tämä riitti minulle yhteistyöstä tuon inhottavan byrokraattisen koneiston kanssa riitelemisestä, kunnei työnsaamistani edes tuettu. Haitattiin kaikin tavoin, että voisin KUNNOLLA työllistyä. Tämän johdosta loppui siis työnhakutoimet ja sen myötä työmarkkinatukikin lakkautettiin.

Sitten pamahti sosiaalitoimen kautta 20% sanktio toimeentulotuen perusosaan. Sitä kesti kuukauden ja heti sen jälkeen se nostettiin 40%:iin. Sitten alkoi erääntyä opintolainakin, joka nyhtästään suoraan tililtä. Nyt on vielä kimpussa kela perintäuhkauksineen kunnei rahaa tilillä olekaan. 40% sanktiosta muodostuu kohta yhtäjaksoisesti KUUDEN kuukauden mittainen.