Isä kuoli..tarve puhua..

Olen 50 nainen ja menettänyt sukulaisia vuosien varrella sekä monen monta hyvää ystävää(kaikki syöpään) mutta nyt riipaisi todella läheltä ja yllättäen;isäni kuoli..ja maailma pysähtyi. Oman jaksamisen lisäksi on huoli äidin jaksamisesta..olivat melkein 50 vuotta yhdessä ja nyt toinen on poissa.
Haluaisin jakaa ajatuksia ja kokemuksia jonkun toisen ihmisen kanssa,joka on äskettäin tai aikaisemmin kokenut läheisen poismenon..(no meitähän on..)! Miten tästä oikein selviää..tuntuu että seinät kaatuu päälle ja ajatukset harhailee ja silmät on itkemisestä turvoksissa...maailma on pysähtynyt.
Onhan mulla toki ystäviä..mutta ei valitettavasti sellasia,joilla olis samanlaista kokemusta..(kuolema vei niin monta ystävää vuosien 80-2000 luvulla,että en oikein itsekään tajua et miten on mahdollista että mun ystäviä,kaikki naisia,meni yhdessä rysäyksessä syöpään..)
Mulla on vaan niin paha olla..tuntuu välillä että paniikkikohtauskaan ei oo etäällä..! Voisiko joku naispuolinen alkaa mulle *nettiystäväksi*,ja vaihtaa ajatuksia sähköpostin kautta? Se varmaan olis mulle jonkinlaista terapiaa sekin..kaipaan niin keskustelukumppania tän surun keskellä.
Voimia kaikille läheisensä menettäneille..;)