Kuinka jaksaa...

Tapasin kolmisen vuotta sitten naisen johon rakastuin. Meidän polkumme oli monella tapaa saman suuntaisia. Huomasin kuitenkin heti että hän on hyvin herkkä ja joku voisi ehkä luonnehtia että jopa epäkypsä persoonallisuus tai vain, että "vittumainen nainen" kuten joku aikaisemmista oli sanottu. Hänellä oli ollut useita epäonnistuneita parisuhteita ja kyllä jollain tasolla näin syynkin. Kuulin häneltä monia selityksiä ongelmiin. Kiukkukohtauksiin ja epäluuloisuuteen. Vaihdevuodet, sopimaton lääkitys, aikaisemmat traumat jne. Lopulta hän aloitti terapian jossa käy läpi elämäänsä. Kertomansa mukaan edelliset parisuhteet ovat olleet traumaattisia.

Mutta lopulta minut sitten tuomittii ehdolliseen vankeuteen häneen kohdistuneesta väkivallasta.

Olen jo keski-ikäinen mies enkä ole koskaan joutunut syytetyksi mistään vastaavasta vaikka vaikeaa on joskus aikaisemminkin ollut. En ole eläissäni käynyt kenenkään kimppuun! Vaikka joskus onkin ollut todella raskasta. Lasteni äiti mm. (exä) sairastui skitsofreniaan, rähjäsi ja tehtaili perättömiä ilmiantoja mutta en silti koskaan uhannut häntäkään millään tavalla. Olisin myös hyväksynyt hänen kuulemisensa luonnetodistajana. Tai kenet tahansa lähipiiristäni jonka syyttäjä olisi halunnut. Mutta sellaisia ei kuulemma suomessa käytetä.

Tämän uuden kanssa olimme seurustelleet jo yli 2 vuotta mutta suhteemme on ollut myrskyisä puolisoni temperamenttisen ja herkän luonteen takia.Myös alkoholia hän käytti melko paljon. Juopuneena nämä agressiiviset kohtaukset usein kohdistuivat minuun erilaisina hyökkäyksinä. Laukulla lyömistä, esineiden heittämistä ja päälle käymisinä. Lopulta hän kävi muutaman käsirysyn seurauksena tulleet vammat (mustelmat) näyttämässä lääkärille ja teki rikosilmoitusen.


Oikeusprosessi kokonaisuudessaan oli minulle vieras. Asianomistajana hän sai ilmoituksen käsittelypäivästä 3 viikkoa ennen minua ja minä sain vasta 7 pv ennen (sis viikonlopun), joten valmisteluaika jäi lyhyeksi vaikka 8 kuukautta oikeudenkäyntiä odotimmekin! Minulla on aineistoa (tekstiviestejä ja äänitteitä (hätäkeskus puhelun tallenne jne) jotka väistämättä todistavat että hän on luonteeltaan impulsiivinen ja juovuksissa hyvinkin agressiivinen ja itsetuhoinen. Lisäksi olisin ollut valmis että syyttäjä olisi vapaasti saanut kutsua kuultavaksi kenet tahansa lähipiiristäni, liittyen siihen millainen ihminen minä olen. En ole koskaan uhkaillut tai käynyt kehenkään käsiksi, en juovuksissa enkä selvin päin.

Huomasin myös varsin pian (naisvaltaisessa) oikeudenkäynnissä että todistelullani (tallentamillani tekstiviesteillä, hätäkeskusnauhoitteella, poliisin raporteilla) ei ollut mitään painoarvoa! Esimerkiksi iltana jolloin minua syytettiin pahoinpitelystä MINÄ olin soittanut poliisille ja että naisystäväni oli poliisin toimesta poistettu asunnostani käsiraudoissa agressiivisen käytöksen takia !!!

Kaikesta huolimatta rakastimme toisiamme viimeiseen yöhön asti. Minä ymmärtäen hänen ongelmansa. En voinut tarjota hänelle edes kyytiä takaisin autolleen! Erosimme sanaakaan sanomatta käräjäsalin nurkallla vaikka tiedän että molemmat rakastamme toisiamme edelleen hirveän paljon. Minä tiedän että hän ei voi mitään raivokohtauksilleen eikä ole tarkoituksella paha ihminen ja että kaikki tuo on hänelle hirvittävän vaikeaa käsitellä.

Mielestäni koko asian käsittely oli aivan väärässä paikassa. Olin usein maininnut hänelle että tarvitsemme kolmannen osapuolen tähän tulkiksi. Parisuhdeterapiaa tmv. Pitkän välimatkan takia sitä oli vaikeaa järjestää mutta uskoakseni hän olisi ollut valmis siihen.

Hän itse sanoi moneen kertaan että ei halua mitään rikoskäsittelyä ja yritti peruuttaa oikeuskäsittelyn ja lähestymiskiellon. Ei se onnistunut. Ei hän ymmärtänyt että kun tällainen asia alkaa yhteiskunnan rattaissa pyöriä niin ei sitä millään saa pysäytettyä : (

Asianajajani oli yllättynyt tuomiosta ja käsittely siis jatkuu seuraavalla tasolla. Se on kamalan raskasta molemmille osapuolille ja jos jotain voisin tehdä niin tekisin, mutta sepä vain ei onnistu : (

Nyt olen sitten väkivaltarikollinen, rattaat pyörivät, yhteiskunta maksaa. Olen kyllä katsonut esim. Karpoa ja lukenut kaikenlaisia juttuja miettien että uskoako vai ei. Ei tällaista voi (eikä kai haluakaan )uskoa todeksi ennenkuin se sattuu omalle kohdalle!

Jonain päivänä hän kuitenkin tapaa uuden miehen. Ehkö oikeasti agressiivisen. Pahimmassa tapauksessa seuraavilla käräjillä pöydällä onkin sitten raato....