Jumalan Voimassa eteenpäin

Uskon Jeesukseen. Mutta uskoni kohde on myös uskoni lähde. En siis ole uskova omassa itsessäni vaan Jeesuksessa. Ja kirjoitan nyt tällä palstalla oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.

Minun sisimmässäni on Hänen rauhansa, ei epävarmuus eikä pelko.
Hyvä ystäväni, sinä pyhä ja uskova Kristuksessa Jeesuksessa:
Armo sinulle ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Tuo rauha ja kaikki muukin hengellinen siunaus on Jeesuksessa eikä siis perustu minuun eikä sinuun. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Jumala oli jo ennen ihmisen luomista päättänyt, että ihminen ei ole itsessään pyhä ja nuhteeton vaan Jeesuksessa. Sillä Hän oli jo ennen maailman perustamista valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Jeesuksessa.

Jumala päätti, että ihminen saa Kristuksen kautta lapsen aseman Isän edessä. Edeltäpäin Hän määräsi meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan.

Tuo valtava autuus Jeesuksessa saa meissä aikaan kiitosta Jumalalle, Isällemme. Kiitämme siitä armon kirkkaudesta, minkä hän on lahjoittanut meille tuossa Rakastetussa, Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesuksen veren hinnalla olemme lunastetut Jumalan omiksi ja saaneet rikkomuksemme anteeksi. Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

Hänessä (Jeesuksessa) on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Ihmisen tarvitsee saada kuulla Totuuden Sana. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Silloin ihminen on valmis myös kuulemaan pelastuksensa evankeliumin, ilosanoman Jeesuksesta. Ja ottamaan sen uskon kautta vastaan, jolloin hän saa Pyhän Hengen vakuudeksi/pantiksi Jumalan lapsen perintöosasta.

Eli kun myrkkykäärmeen pureman saanut kääntää katseensa Golgatalle, hän siirtyy kuolemasta elämään, syntyy uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi.

Tuon kääntymyksen jälkeen alkaa vaellus Hengessä. Ja evankeliumin vastaanottamista pitäisikin seurata Pyhän Hengen teot Jumalan lapsen elämässä.

Mutta evankeliumin ilosanoman ja apostolien esimerkin lisäksi tarvitaan vielä epistoloissa olevaa opetusta, jotta Jumalan lapsi olisi valmis kaikkiin hyvin tekoihin. Näin hän voi kantaa kaikessa hyvässä työssä hedelmää taivaan laareihin. Kerätä aarretta taivaaseen.

Valitettavasti monet, jotka ottivat evankeliumin tarjoaman pelastuksen vastaan, eivät sitten oikein uskalla siitä eteenpäin.

He jäävät palkkaansa vaille. Heidän taivaallisen tilinsä saldo näyttää nollaa. He eivät pääse juhlapöytään Jeesuksen kanssa. Heidän taivaallista iloaan himmentää pahastikin käyttämättä jääneiden talenttien synkkä varjo.

Kohtalokkainta kuitenkin on, jos hyppäämme ensimmäisen vaiheen yli. Emme ota vastaan evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta, vaan yritämme pystyttää omaa vanhurskauttamme. Yritämme päästä hääjuhlaan omissa vaatteissamme, eikä Juhlaisännän järjestämissä häävaatteissa.

Tällöin emme peri autuutta, vaikka hankkisimme kaiken tiedon ja tekisimme kaiken mahdollisen. Tosiasiassa emme tuolloin voikaan vaeltaa Hengessä vaan lihassa.

Toki Jumalan lapsikin helposti lankeaa tähän ansaan. Alkaa ponnistella omin voimin. Aloittaa Hengessä ja lopettaa lihassa.

Jumala suokoon, että tänäänkin pitäisin käteni irti airoista. Olen niin heikko soutaja, ettei veneeni kulkisi kuitenkaan ollenkaan eteenpäin, vaan menisi virran viemänä taaksepäin. Siksi haluan tänäänkin vapauttaa käteni pitämään huolta purjeista, niin että Tuuli saa täyttää ne. Silloin matkani voi edetä ja silloin voin pitää kiinni myös peräsimestä ja lukea merikorttia. Etten karille ajaisi, ja matkanteko taas kerran keskeytyisi.