Karsinan vanki

jaikal antaa tällaisen ohjeen:
"Jos kuitenkin olet asiasta vielä vilpittömän epävarma ja tahdot keskustella hyvässä hengessä, kysy vapaasti sävyisästi toista kunnioittaen. Mutta lähde siitä lähtökohdasta että sinä et tiedä ja siksi kysyt".

Mitä mieltä sinä olet tällaisesta ohjeesta?.

Kysymykseen on vähän vaikea vastata tietämättä asiayhteyttä.
Voisitko linkittää ko. keskusteluun.

Hyvä ohjehan tuo sinänsä on, mitä tulee hyvässä hengessä keskustelemiseen ja sävyisään ja kunnioittavaan kielenkäyttöön.

Kysymisen lähtökohta ei kuitenkaan aina ole, ettei tiedä.
Vaikka omasta mielestään tietäisikin, voi silti pyytää tarkennusta, että on ymmärtänyt oikein toisen tarkoituksen.

Jos on epävarma eikä ymmärrä toisen tarkoitusta, silloin on viisasta pitää oletusarvona omaa tietämättömyyttään / ymmärtämättömyyttään.
Asiasisällön osalta ei tarvitse olla itsessään epävarma, mutta voihan sitä kysyä, jos haluaa kuulla lisää toisen mielipiteitä.

Pidän ohjetta alentuvana. Siinä on hieman ylemmyydentuntoinen sivumaku. Ohjeen kirjoittajan ei tarvitse kysellä, vaan vain jakaa ohjeita. Hän asettuu kysyjän yläpuolelle. Siltä se asiayhteyttä tietämättä näyttää.

Uskon asiat ja siihen liitettynä hengellisyys alkaa vaikuttaa samanlaiselta kuin jokin poliittinen ideologia, siitä ei ota selvää edes herra p..ru.
Sitä väännellään, käännellään, selitellään ja pyöritellään kuin taikapalloa, arpakuutiota, jos se sattuisi osua.

Hengellisyys pitäisi jo ajanmukaistaa ja jättää paavalilaisen idealismin museoon.

Kun " taivaantien " matkaajien pää on pilvissä, elävät kuvitemaailmassa ja ihannoivat menneisyyttä, niin on se tosi vaikea yhtälö elää.

Ellei arkirealismi voita, niin edessä on tyhjyys.

Evankeliumi selviää jos se tuodaan nykyaikaan ja jätetään menneisyyden idealismi pois.

jeesus rakentajan poika muistathan hänet?

Jeesus oli puusepän poika.