Siis asun avopuolisoni talossa, yhteisiä lapsia ei ole. Hänellä on yksi lapsi ja minulla kaksi, kukaan lapsista ei asu kanssamme.
Muutin tänne kihlauduttuamme pari vuotta sitten ja toin oman asuinirtaimistoni ym. ja auton mukanani. Avopuolisoni kuoli äkillisesti ja nyt olen saanut häätökäskyn tästä kodista hänen alaikäisen lapsensa toiselta huoltajalta.
Tämä on rankkaa muutenkin, ja lisäksi kun yhteinen koti vedetään yhtäkkiä alta pois. Mitään en kuulemma ota mukaani, jollen voi todistaa sen hankkimista omilla rahoilla "et rätinrättiä kanna kynnyksen yli"... Hautausjärjestelyihin minua ei tarvita, ku "mikään ei kuulu sulle, sä oot ihan itokamaa"
Miten tässä näin kävi ja jos joku vielä kertoisi asiallisia neuvoja... Ja nyt EN kaipaa jälkiviisautta, kun siitä ei ole enää hyötyä. Tietysti muille samassa tilanteessa oleville (puolison asunnossa asuville) voisi antaa vinkkejä miten olisi pitänyt toimia..
Muutin tänne kihlauduttuamme pari vuotta sitten ja toin oman asuinirtaimistoni ym. ja auton mukanani. Avopuolisoni kuoli äkillisesti ja nyt olen saanut häätökäskyn tästä kodista hänen alaikäisen lapsensa toiselta huoltajalta.
Tämä on rankkaa muutenkin, ja lisäksi kun yhteinen koti vedetään yhtäkkiä alta pois. Mitään en kuulemma ota mukaani, jollen voi todistaa sen hankkimista omilla rahoilla "et rätinrättiä kanna kynnyksen yli"... Hautausjärjestelyihin minua ei tarvita, ku "mikään ei kuulu sulle, sä oot ihan itokamaa"
Miten tässä näin kävi ja jos joku vielä kertoisi asiallisia neuvoja... Ja nyt EN kaipaa jälkiviisautta, kun siitä ei ole enää hyötyä. Tietysti muille samassa tilanteessa oleville (puolison asunnossa asuville) voisi antaa vinkkejä miten olisi pitänyt toimia..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuten olet ikäväksesi huomannut, avoliitossa olevalla ei ole pääsääntöisesti minkäänlaista suojaa puolisonsa kuollessa. Edes huhtikuun alusta 2011 voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta ei auta sinua, sillä se koskee vain pareja jotka ovat olleet avoliitossa vähintään viisi vuotta, tai joilla on yhteinen lapsi.
Eipä tuossa ole yhtään mitään tehtävissä. Auton omistuksesta sinulla varmaankin on paperit, eli se on sinun omaisuuttasi. Muu koti-irtaimisto sitten sen mukaan, miten hyvin pystyt todistamaan että se on sinun. Näyttää siltä että puolisosi lapsen toinen vanhempi ei ole mitenkään erityisen neuvotteluhaluinen ihminen, joten vaikeaa tulee olemaan.
Muille samassa tilanteessa oleville kaikkein parhain, helpoin ja halvin vinkki on naimisiinmeno. Jos sinä ja puolisosi olisittekin olleet naimisissa, sinulla olisi nyt elinikäinen asumisoikeus yhteiseen kotiinne, ja ja hallintaoikeus sen irtaimistoon. Puolisosi lapsi (tai hänen huoltajansa) eivät mitenkään voisi saada sinua ulos kodistasi.
Toinen mahdollisuus, jos avioliitto ei tule kysymykseen, on testamentti jonka puolisosi olisi tehnyt hyväksesi. Se ei kuitenkaan olisi suojannut asumisoikeuttasi, melko varmasti talo olisi jouduttu myymään että olisit saanut puolisosi laten lakiosuudet maksettua. Lisäksi sinulle avopuolisona olisi tullut kovat perintöverot, huomattavasti suuremmat kuin aviopuolisolle.
"Muu koti-irtaimisto sitten sen mukaan, miten hyvin pystyt todistamaan että se on sinun."
Juuri näin. Mukana tuodun oman irtaimiston nyt ainakin saa viedä mukanaan kunhan tosiaan vie omia huonekaluja.
Mutta mitä en oikein ymmärrä on se, että kukas ne "rätit" sitten saa? Ei kait lasten huoltajalla, siis sillä exällä ole mitään oikeuksia hankkia asunnon irtaimistoa itselleen?
Ei verhoja, ei lakanoita, ei patjoja, ei lamppuja, ei mattoja, ei astioita..? häh Kertokaas viisaammat miten jako menee tuollaisten käyttöesineiden kohdalla...
Koko talon ja kaiken sen irtaimiston (paitsi, kuten sanottu, ne tavarat jotka aloittaja kykenee osoittamaan omikseen) omistaa yksinään kuolleen ex-puolison ainoa perillinen, eli hänen lapsensa. Lapsen huoltaja ei tietenkään omista mitään irtaimistosta.
Käytännössä, kun kyseessä on alaikäinen, ja varsinkin jos kyseessä vielä erityisen nuori lapsi, hänen huoltajallaan on jonkinverran mahdollisuuksia hoidella irtaimistoa omien halujensa mukaan. Voi esim. päättää dumpata vanhat huonekalut, matot, astiat kierrätykseen tai kaatopaikalle.
Tietenkään tässä ei saa mitenkään toimia huollettavan vahingoksi.
Jos se avokki on VIRALLISESTI kirjoilla kämpässä, niin ei sitä niin vaan siitä häädetäkkään!
Ota yhteyttä ilmaiseen oikeusapuun, jollei sinulla ole varaa palkata asianajajaa.
Tän takia kannattaa mennä naimisiin, tai tehdä ees testamentti vaikka olis nuoriakin.
No jaa, kyllähän siinä tosiaan muutaman kuukauden saa vetkuteltua jos välttämättä haluaa.
Puolison perillinen (tai koska alaikäinen, hänen holhoojansa) hoitavat perukirjan ja perinnönjaon mahdollisimman nopeasti. Talon ainoaksi omistajaksi tulee siis puolison lapsi.
Aloittaja asuu siis toisen omistamassa talossa luvatta. Joten puolison lapsi (käytännössä hänen huoltajansa) hakee käräjäoikeudelta päätöksen, jolla avopuoliso velvoitetaan häädön uhalla heti muuttamaan asunnosta. Jollei avokas tämän jälkeenkään muuta, päätös toimitetaan ulosottoviranomaiselle, joka panee häädön täytäntöön.
Kirjoitat kyllä asiaa mutta hiukan liian yksipuolisella asenteella.
"No jaa, kyllähän siinä tosiaan muutaman kuukauden saa vetkuteltua jos välttämättä haluaa."
Aloittaja ei asu luvatta vaan parisuhteen perusteella. Eiköhön tämä ole verrannollinen tavallisen vuokralaisen irtisanomistilanteeseen. Parin vuoden asumisella irtisanomisaika taitaaa olla 6kk. Kuka irtisanoo ja koska onkin mielenkiintoinen kysymys. Alaikäisen perillisen äiti sitä ei kuolinpäivänä voi tehdä. Kun pesä on jaettu niin uusi omistaja voi. Talon kuuluessa pesään.....? Joutuuko aloittaja maksamaan vuokraa irtisanomisajalta ja jos joutuu niin paljonko on myös mielenkiintoinen pointti. Vaihtoehto kun on että aloittaja vaatii pesältä korvausta talonmiehen hommista.
Aloittaja kertoo joutuneensa selkosuomella wittuilun kohteeksi: Mitään en kuulemma ota mukaani, jollen voi todistaa sen hankkimista omilla rahoilla "et rätinrättiä kanna kynnyksen yli".
Sinä lyöt löylyä kiukaalle: Muu koti-irtaimisto sitten sen mukaan, miten hyvin pystyt todistamaan että se on sinun
Meikäläisessä oikeuskäytännnössä hallinnalla on suuri merkitys irtaimen omistusoikeudesta päätettäessä. Aloittaja vie muuttaessaan mukanaan mitä vie ja tuo ex-puoliso kiristelee hampaita. Vaihtoehtoisesti ex-puoliso vaatiii irtaimistosta jotain lapselleen. Jotain paremmin määriteltyä kuin kaikki.
Edes jonkunlaisessa sovussa asioita pitäisi hoitaa mutta jos yhteistyö tuon exän kanssa ei vain onnistu niin ei tuota exää tarvitse edes päästää taloon sisään niinkauan kuin aloittaja siinä asuu, siis ainakin puoli vuotta.
Aloittaja voi halutessaan myös vetkutella mutta se onkin ihan oma juttunsa ja silloin vasta päädytään käräjäoikeuden päätökseen, häätöön, häätöpäivän siirtooon etc.
Tämä häätäjä ex joko luulee liikoja omista valtuuksistaan TAI koittaa tahallisesti hämäten saada aloittajan lähtemään ennenkuin ap surunsa keskellä tajuaa perätä oikeuksiaan. Aloittajan kannattaa tosiaan hakea lakiapua pikaisesti.
Kiitos vastaajille, neuvot ovat hyviä. En minä vielä aio suinpäin tästä lähteä, kun ei ole asuntoakaan, ja virallista määräystä ei ole tullut. Otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja minulle kerrottiin, että exällä ei ole tässä vaiheessa minkäänlaisia oikeuksia heittää minua ulos, tai tunkeutua kotiini (tämä on kuulemme vielä kotini, kunnes muuta päätetään).
Omaisuus on jo kertaalleen jaettu, silloin kun he erosivat, eikä exä ole saamassa täältä enää mitään. Kaikki jäämistö on perillisen (lapsen), eikä siitä ole tehty vielä mitään päätöksiä. Lakihenkilön mukaan voin katsoa omaksi sellaisen irtaimiston, joka on ollut minuulla ennen ja myös sellaisen jota on hankittu yhdessä yhteiseen käyttöön. (mm. ne rätinrätit ja käyttötarvikkeet).
Lapsen puolestakin on suru, kun hän soitti illalla, itki ja kertoi ettei saa enää tulla tänne, eikä pitää minuun tai minun lapsiini mitään yhteyttä. Olemme tavanneet yli neljän vuoden ajan jokatoinen viikonloppu ja puolet lomista. Pidän hänestä tavattoman paljon ja lohdutin että sitten kun hän on hiukan vanhempi (nyt 9), voimme tavata vaikka pizzalla.
Mitä teen esim. kuville näistä viikonlopuista, perheeni juhlista, lomista ym, joissa tämä lapsi on mukana? Hän varmaankin haluaisi katsella niitä, mutta taitaa huoltaja deletoioida ne samantien, kun minä olen niissä mukana... Huoh, että on monta hankalaa asiaa.
****ei tuota exää tarvitse edes päästää taloon sisään niinkauan kuin aloittaja siinä asuu, siis ainakin puoli vuotta. ****
Onkohan ihan noinkaan ? Kyllähän perunkirjoitusta varten täytyy tietää, mitä pesään kuuluu. Perukirjan tekijä saattaa ihan hyvin olla tuo parjaamasi exä, joka tuskin taloa ulkoa päin katsomalla tietää, mitä sen sisällä on.
Päällemäsmärin perusominaisuuksiin tosiaan kuuluu tunkea itsensä joka paikkaan, oli syytä tai ei. Mitähän edellytyksiä exällä on perukirjoituksen tekoon? Siinä kun vaaditaan tietoja vainajan asioista. Tietpja joita kertyy asuin- eli elämänkumppanille.
No, jos jostain syystä sen perukirjoituksen hoitaakin luontevimman vaihtoehdon ali avokin sijaan joku muu niin perukirjan tekeminen ei todellakaan vaadi liinavaatekaappien tonkimista. Jos yhteistä säveltä ei löydy niin aloittajan ei tarvitse edelleenkään päästää ei-toivottua ihmistä asuntoonsa.
On se niin vaikeaa myöntää mitään !!!!
??????
Outo tapaus, kun eilen tähän laittamani alla oleva viesti on kadonnut. Pannaanpa se siis uusiksi:
>>Aloittaja ei asu luvatta vaan parisuhteen perusteella.>Eiköhön tämä ole verrannollinen tavallisen vuokralaisen irtisanomistilanteeseen. Parin vuoden asumisella irtisanomisaika taitaaa olla 6kk.>Alaikäisen perillisen äiti sitä ei kuolinpäivänä voi tehdä. Kun pesä on jaettu niin uusi omistaja voi.>Joutuuko aloittaja maksamaan vuokraa irtisanomisajalta ja jos joutuu niin paljonko on myös mielenkiintoinen pointti.>jos yhteistyö tuon exän kanssa ei vain onnistu niin ei tuota exää tarvitse edes päästää taloon sisään niinkauan kuin aloittaja siinä asuu, siis ainakin puoli vuotta.>Aloittaja voi halutessaan myös vetkutella mutta se onkin ihan oma juttunsa ja silloin vasta päädytään käräjäoikeuden päätökseen, häätöön, häätöpäivän siirtooon etc.
Kiitos "nasse-setä" neuvoistasi, samantapaisia sain oikeusaputoimistosta. Ja kyllä, asunnonhaku on jo laitettu asuntotoimistoon.
Monenlaisia neuvoja olen saanut myös irtaimiston suhteen, mutta pyrin toimimaan kohtuullisuusperiaatteen mukaan, eli otan sen, minkä tunnen omakseni, tai josta on yhteisiä muistoja. Surullisintahan tässä on se kumppanin menetys, mutta kyllä tämä omasta kodista häätäminenkin/poislahteminen on tuskaista.
Häätöhaastetta ei ole vielä tullut ja yhteydenototkin tulee nyt textinä (jotka tietysti säilytän).
Nimim. "röyhkeän laki", olen tosi pahoillani puolestasi, sinulle on käynyt tosi huono tuuri, toivon, että asiat kuitenkin ajan kanssa vähän helpottavat. Pääsit kuitenkin eroon hullusta miehestäsi, mitä niistä tavaroista niin kovasti... Valokuvat on kyllä muistoista kallisarvoisimpia..
Älä välitä tuo vain, suomi24 palstojen MEGA häirikkö poliisinpalvoja!
https://sites.google.com/site/poliisinpalvojat/home/2012-poliisinpalvoja
Tuosta kohtuullisuusperiaatteestasi sen verran, että niitä on monenlaisia. Voit viedä sen, mikä on sinun omaisuuttasi. Se, mikä oli avopuolison, sen jätät. Muistot eivät valitettavasti muuta irtaimiston omistussuhdetta suuntaan eikä toiseen. Irtaimiston joukossa voi olla jotain johon ainoalla lapsella kohdistuu muistoja.
Jos ainoa perillinen on alaikäinen lapsi, niin lapsen huoltaja voi toimia hänen puolestaan, sehän on ihan selvää. Jos lapsen huoltaja nyt sattuu olemaan myös edesmenneen avokkisi entinen puoliso, niin se ei asiaa muuta mihinkään. Huoltaja ei tietenkään saa toimia vastoin huollettavansa etua,eikä häenllä toisaalta ole mitään velvollisuutta pohtia sinun etuasi.
Ja lohdutuksen sana, kyllä aikuinen ihminen itselleen uuden kodin löytää.
Noo, kun katsoo tuota sivustoa, niin niin siitä kuka on oikeasti sekopää saa aika hyvän kuvan.
Sinä tietysti, poliisinpalvoja:)
MOT. Paranoidisuutta. Ainakaan tuolla sivustolla ei ole ainoatakaan kirjoittamaani viestiä. Ainakaan ennen tätä. Ja koira älähtää kun kalikka kalahtaa. Sanoin vain, että sivuista voi tehdä päätelmänsä siitä kuka on sekopää, en mihin suuntaan. :-)
Hei, ja ihan kiva kommentti sinulta. Tarkoitin yhteisillä muistoilla / tavaroilla minun ja puolisoni yhteisiä, en lapsen ja hänen isänsä.
Kohtuullisuus on minulla kyllä hallussa, älä pelkää ollenkaan ko. exän hallintaan tulevan (lapsen) omaisuuden puolesta, hän osaa pitää siitä ihan itse huolen, ovat jo vaihtamassa uuden auton ja muuta vastaavaa, oikein ilmoitti siitä minulle.
Joten kiitos ihan kaikenlaisista vastauksista. Laitetaan tämä viestiketju tästä poikki, koska olen saanut jo hyviä neuvoja..
Alaikäisen omaisuus kuuluu maistraatin valvottavaksi tietyn rajan jälkeen. Ilmoita sinne jos epäilet vanhemman laittavan lapsen omaisuutta leviäksi.
Pika ohjeena sanoisin, että vie kaikki mikä ei näy ikkunasta ulos. Hoida vienti miellään pimeän aikaan. Vaikka olin avioliitossa ex- mieheni kanssa, hän onnistui, sinä aikana kun minä olin hänen pahoinpitelemänään sairaalassa ja lasten kanssa turvakodissa, tyhjentämään koko asunnon kaikiesta vähemmänkin arvokkaasta. Sitten hän vielä teki minusta rikosilmoituksen pesän kavaltamisesta, kun häneltä oli muka kadonnut mm. meidän häälahjoja, joita minä olin saanut omilta sukulaisiltani. Meillä naapurit olivat nähneet hänen montakin muuttokuormaan, mutta kukaan ei voinut mennä vannomaan oliko se juuri tuo lamppu ja kun valokuvatkin menivät oli aika paha todistaa niiden aiempaa omistajaa tai edes niiden olemassa oloa. Poliisi ei suostunut menemään edes hänen talolleen etsimään minun koruja, jotka näkyvät mm. rippikuvassani. Lapset kertovat hänen kyllä esittelevän niitä, että "katsokaa nämäkin sain pois teidän äidiltä. Ei sellaisen äidin kanssa kannata olla joka ei osaa pitää puoliaan."