Mahdottomuus muuttui mahdolliseksi

Hei, onnea :)

Tapahtuisipa joskus meilläkin, meilläkään ei miehessä vikaa vaan minussa.
Terveelliset elämäntavat on ja Clomifenia olen käyttänyt parantaakseni mahdollisuutta tulla raskaaksi, mutta ei.. En vaan ovuloi kunnolla, mistään muualta ei ole löydetty vikaa.

Kiitos. Kyllä aivan varmasti tärppää! Paljonko teillä yritystä takana? joo mullakin ovuloinnissa vikaa..
se on kyllä niin epäreilua ku jotku 15 vuotiaat pamahtelee paksuksi pelkästä ajattelusta. ja sit sellaset ihmiset jotka eivät edes halua/toivo.
mutta aivan varmasti tärppää! vaikka ei välttämättä nyt tuntuisikaan siltä. mä tein kaikkea "hölmöä" join greippi mehua kun sen sanottiin parantavan,sit söin jotain kalavitamiineja,sit "jalat ylös" tekniikka..soittelin ennustajalle ynm..

onnee...me yritettiin kolmosta kaksi vuotta..välillä olin raskaana mutta viikolla 8 koski mahaan ja henki meenasi lähteä..oli ulkoinen raskaus...siitä sit yli vuosi yritystä ja nyt onnellisesti viikko 17 alkaa...sen verran takaraivossa pelko etten ole hehkuttanut kenellekkään iloani..katotaan sitte viikon 20 jälkeen ja rakenneultran:)onnee paljon ja täytyy ottaa rennosti.

Hurjasti onnea!

Nyt lopeta stressaaminen ja nauti raskaudesta! Ja kyllä, se tapahtuu kun sitä ei ajattele. Me yritimme 2vuotta tuloksetta. Meillä on jo kaksi lasta, 8- ja 9-vuotiaat, joten vikaa ei alettu edes etsimään. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen luovutin. Tulee jos on tullakseen. Ja kolme kuukautta eteenpäin; Kaksi viivaa raskaustestissä :)

EI KANNATA ENÄÄN LAPSIA TEHDÄ TÄHÄN KURJAAN MAAILMAAN !

onnea,,, lopeta kuiteskii tupakan poltto jos voit ja muutenkin raittiit elämän tavat nyt,,ohn tää sen arvoinen asia vai mitä,,

Haukotus.... :-)

Toivottavasti myös minun tarinani auttaa jotakuta viellä uskomaan että kaikki ei ole menetetty vaikka itelläni hoitojen keskellä usko meinasi totaallisesti loppua!
Eli meillä 6 vuotta lapsettomuutta takana joista neljä lapsettomuushoidoissa. Lukuisia lääkkeellisiä kiertoja milloin milläkin tabuilla tai pistoksilla, näistä seurasi kolme keskenmenoa. Jatkuvasti toivoa ja suuria pettymyksiä!!!
sitten viellä kolme inseminaatiota jotka ei myöskään auttanu, oli ihan tyhjän kanssa. sen jälkeen saatiin tietään että päästään ivf:ään, iloinen asia että eteenpäin päästään mutta melkein vuoden jonotus ja sillä aikaa ei mitään hoitoja tehty. Noh, sitten tuli hoitotauolla päivä jolloin sain neljännen keskenmenon ja taas suuri pettymys! Päätin että mitään taukoja en keskenmenon jälkeen pidä vaan heti uutta yrittämään jotta mieli paranis. Huomasin seuraavasta kierrosta olevani taas raskaana ja odotin milloin vuoto taas alkaisi mutta tämä raskaus jatkuu edelleen; pelko menettämisestä alussa kuitenkin todella suuri ja usko loppunut että joskus sais edes jonkun pitää matkassa. Nyt kuitenkin kaikki mennyt hyvin ja menossa rv21 :) ja onnellisesti raskaana! Toivon kaikille teille todella paljon onnea että saisitte oman nyyttinne kainaloon jota varmasti te kaikki niin kovasti toivotte!!

En tiedä yhtään että mitä tänne pitäisi kirjoittaa, mieli on maassa niinkuin varmaan muillakin lapsettomilla ja tuntuu että lähipiirissä ei ole yhtään kelle puhua ja kukaan ei ymmärrä miltä se tuntuu kun sitä niin kauan toivottua lasta ei näy eikä kuulu. Mut ihanaa lukea näistä keskustelupalstoista ihania vauvauutisia, tuntuu että toivoa on ja ehkä se haikara tännekin eksyy vielä joku päivä..