Lasten takia miehen kanssa?

Tiedän tunteen. Parempi on antaa varattujen olla, siinä vaan sattuu myöhemmin lujaa, näin sanoo järki. Tunteet haluaa lisää...se on vaan pakko koittaa unohtaa, varattu mikä varattu.

Mitäs jos miettisit tilannetta tuon perheen näkökulmasta, auttaisiko se?

Nainen on hankalassa tilanteessa itsensä kanssa, mutta jos liitto on muutoin hyvä, lapsilla turvallinen koti ja hyvä suhde kumpaankin vanhempaan, niin tekee hän vastuullisen ja kunnioitettavan ratkaisun pysyessään sitoutuneena perheeseensä. Pystytkö yhtään ajattelemaan, millaista kärsimystä avioero voisi lapsille aiheuttaa? He käytännössä menettävät toisen vanhempansa. He eivät enää pysty jakamaan yhteistä arkea heille rakkaan ja tärkeän ihmisen kanssa. Aamuisin isä ei ole enää toivottamassa hyvää huomenta tai tekemässä aamupalaa. Eikä puistossakaan ole samanlaista, kun isä ei ole mukana antamassa keinuissa vauhtia. Sen sijaan lapset joutuvat opettelemaan elämään jatkuvan kaipauksen ja ikävän kanssa. Isä on puheessa ja mielessä päivittäin. Ero on suuri kriisi ja menetys lapselle, jos koti on ollut hyvä.

Myös toinen vanhemmista joutuu elämään jatkuvan ikävän tunteen kanssa. Kun satunnaiset viikonlopputapaamiset tulevat päätökseen, vanhemman rintaa puristaa. Ero lapsista tuntuu väärältä ja luonnottomalta, koska vanhemman tehtävähän olisi olla huolehtimassa pienistä, olla antamassa niille heille rakkautta ja lämpöä joka päivä, jotta he kasvaisivat hyvinvoiviksi aikuisiksi. Vanhempi joutuu elämään syyllisyyden kanssa ja tuntemaan tuskaa siitä, kuinka hän pikku hiljaa muuttuu etäisemmäksi hahmoksi omien lastensa elämässä..

Ymmärräthän, että vaikka sinusta olisi kiva jatkaa "kuumaa iltaanne", niin tuo ystäväsi joutuu painimaan hieman ankarampien kysymysten äärellä. Mitä jos kunnioittaisit hänen tilannettaan ja antaisit hänen tehdä itsenäisesti omaa elämäänsä ja perhettään koskevat ratkaisut ilman että sekaantuisit niihin ja teksisit tilanteesta hänelle vielä mutkikkaamman?

Sinulla on mahdollisuus harrastaa kuumia iltoja myös muiden ihmisten kanssa.

Niin kuumaa iltaa ei ole olemassakaan jonka vaihtaisi koti-iltaan muksujen kanssa. First things first. Hujautin yhden kuuman kesän naisen kanssa joka oli varmaankin yks parhaista paneskelijoista maailmassa mutta syksyllä tuli ikävä mun omaa elämääni. Onneksi ne otti mut takaisin - sanoivat vaan että Ai sä hurahdit ja nauroivat päälle ; )

No, meillä kävi toisin, yhdessä 8 vuotta, yhteishuolto toimii hyvin. Omasta lapsuudenkokemuksestani voin sanoa, että avioliitto, jossa toinen vanhemmista on hyvin onneton ja kieltää itsensä, EI ole lapselle hyvä kasvuympäristö. Lapsi oppii siitä, että ei ole riittävä, kun tärkeä ihminen on koko ajan onneton. Saa myös naisen mallin, jossa eletään pelkästään muiden toiveiden mukaan itsestä piittaamatta, mikä usein johtaa esim. väkivaltaiseen parisuhteeseen jäämiseen "lasten takia". Sellainenkaan EI ole lapselle mikään ihanteellinen kasvuympäristö vaikka pyhässä avioliitossa eroamatta elettäisiinkin ja naapurit tykkäisi.

Kokonaan toinen kysymys on se, että naimisissa olevan osapuolen on aina tehtävä itse omat päätöksensä, koska panoksetkin ovat isommat, se on fakta. Mutta meillä kävi hyvin.

Jep! Kaikkein tärkeintä on että on ne rakastavat ihmiset kun kasvetaan aikuisiksi. Voi olla vaikka mitä myrskyjä mutta kun se rakkaus aina sieltä pilkottelee niin siitä vaan. Rakkaus on niin iso asia ettei sitä voi feikata.

Täällä on nainen, joka jäänyt avioliittoon lasten takia. Nyt keski-ikäsenä sitten katselen ympärilleni ihan "pallo hukassa". Lapset kasvaneet isoiksi ja miehen kanssa ei mitään yhteistä. Kauhea kaipuu vaan itselläni naisen läheisyyteen. Ei syvempää kokemusta naisista, ihastumisia vain. Elikkä tahdon sanoa sitä, että en suosittele jäämistä liittoon pelkästään lasten takia, jos sydän sanoo, että naista kaipaa. Toki vielä minäkin ehdin saada kokemuksia naisista, mutta aika vaikeaa on löytää sopivaa naista. Pitää elää nyt eikä odottaa huomista.

Mitä niistä lapsista, nehän on vain riesana. Omat mieltymykset pitää saada toteuttaa.

Eronneet ja onnelliset vanhemmat ovat lapselle aina parempi vaihtoehto kuin kaksi onnetonta vanhempaa yhdessä epätyydyttävässä ja onnettomassa kulissiliitossa. Lapsi kyllä vaistoaa mikä on feikkiä ja mikä ei. Riitaisa tai ainakin vähintään kylmä, teeskennelt, onneton liitto on paljon pahempi asia niin lapsille kuin itse vanhemmillekin.

Itse olen kahden erittäin onnettoman ihmisen lapsi, heillä pitkä avioliitto takana ja äiti on monesti todennut ettei ole kiinnostanut vuosikymmeniin. Kumpikin on niin rutiineihinsa tarrautuneita etteivät he halua erota. Keksivät aina jotain tekosyitä mitä ollaan lapset muka sanottu, vaikka jokainen meistä on hyvin pienestä lähtien halunnut heidän eroavan, enemmän kuin mitään muuta. Ei ole väkivaltaa, nykyään riitojakaan harvoin kuulee, ovat vain hyvin ahdistuneita. Lasten tähden on paska syy.

Kukapa se on toista osottelemaan sormellaan.. Me ihmiset olemme erilaisia ja myös erilaiset ratkaisut on vain hyväksyttävä. Minä kunnioitan ihmista, joka asettaa lasten edun itsensä edelle. Yhden illan kuumasta suukottelusta on vielä aikamoinen matka siihen, että toinen ottaisi eron ja näistä kahdesta oikeasti tulisi pari, Se että on lasten takia parisuhteessa ei automaattisesti tee liitosta onnetonta.

Varattujen kannattaa antaa olla, jokaisella on omat syynsä olla suhteissa ja aina ei ole kyse tunteiden palosta vaan esim. halusta säilyttää perhe yhtenäisenä. Tuskin se elämä miehen kanssa ihan tuskaa kyseiselle naiselle on, jos hän haluaa jäädä suhteeseen ja on siihen valmis. Ei se tunteiden palo ole ainoa arvo, joskus ihmisellä muut arvot menee ohi ja sitä kannattaa kunnioittaa. Harmi tietysti, jos tunteet ehti omalta puoleltasi syttyä ja on vaikea unohtaa.

Tilanteet muuttuu. Meille tuli kumppanin sisko asumaan ja huomattin että tykätään toisistamme. Ei tullut draamaa - otin vaan peiton ja tyynyn ja muutin sisaren luo alakertaan. Ja mahtuu tännen neljäskin.

Kunnioitapa hänen päätöstään. Varsinkin kun se mikä sua kaihertaa on että kaipaat "kuumaa iltaa ja haluaisi lisää vielä...". Toisella on pelissä vähän enemmän...

Mulla oli kaksi vuotta suhde naiseen, joka on miehen kanssa yhdessä lasten ja yhteisen talolainan ym. kulissien vuoksi. Nyt kun olen tahollani ollut jo pari vuotta oikeasti suhteessa naisen kanssa, hän tilittää katkeruuttaan siitä kun ei lähtenyt miehensä vuoksi, vaan edelleen on hänen kanssaan huonossa suhteessa ja lapsiakin tullut lisää. Itseäni ei harmita, onneksi en jäänyt roikkumaan ja olemaan se toinen, koska nyt olen löytänyt elämäni rakkauden.