Suoraan vai mutkitellen eteenpäin?

Et ole oivaltanut aloituksen sisintä, mutta älä huoli ei madx:jaan. Yötä ;)

Olet tehnyt vuodesta toiseen työtä josta nautit. Sellainen lie sangen harvinaista. Olet hyvä esimerkki taiteen työn tekijästä, joka nauttii työstään ja saa siitä vielä palkkaa.

Moni kuvataiteilija tai kuvanveistäjä esittelee töitään näyttelyissä, myymättä yhtään. Hinnat ovat osalle näyttelyvieraista liian kalliita. Minulle näyttelyt ovat vain inspiraatioiden metsästämispaikkoja. Ei minulla henkilökohtaisesti ole rahaa ostaa arvotaidetta. Lahjaksi olen saanut muutaman taulun koska ystävistämme monet ovat taiteilioita.

Perjantai illan näyttelyssä oli useita keramiikkataiteilijoita töineen. Luonnollisesti talvella aloittamani kerammiikkakurssi vaikutti suuresti siihen mitä näyttelyltä sain. Kuvasin pieniä patsaita ja kulhoja, tykkäsin, sain ideoita. Ostin itsekuivuvaa savea ja alan työstämään erästä pientä työtä mieheni siskolle lahjaksi.

Tältä pohjalta lähti aloitukseni. Olin onnellinen, olen kokeillut monenlaista luovaa työtä. Aikoinaan otin jopa pianotunteja, opin yhden kappaleen, mutta tajusin pian, että se ei ole minun juttuni. Eräs ystäväni täällä, viulutaiteilija lupautui jos minua kiinnostaisi antamaan opetusta viulunsoitosta. (Okey, jotain opin sinä iltana, osaan pitää viulua oikeaoppisesti kädessäni ; )

Kunnianhimo johtaa menestyviä ihmisiä.

Minulla ei ole ollut riittävästi kunniahimoa tai ei ehkä haluakaan menestykseen jollakin alalla. Enkä en ole ollut tarpeeksi alistuva nöyryytyksille, jota myös kunnianhimon tiellä joutuu kohtaamaan. Miettiä suurella intohimolla tehtyjä töitä, jotka ei mene kaupaksi.
Perjantaina tunsin suurta iloa tehdä taidetta omaksi ja läheisteni iloksi.

Olenhan jo keramiikkakurssilla huomannut kuinka moni alan harrastaja tekevät samaa vuodesta toiseen. Minulla ei ole sellaiseen tarvetta. Kun opin tekemisen tekniikat ja saan tarpeekseni on hyvä vaihtaa alaa.

Vuokra emäntäni antoi ohjeet ensi kesää varten kuinka teen tupaani uuden terassin ja raappuset. Pistin ohjeet mieleeni ja odotan innolla urakkaa ; )

Moni suuri edesmennyt taiteilija on esimerkkejä siitä, että elinaikanaan he eivät ole saaneet aikalaisensa kunnioitusta. Jotkut heistä ovat ajautuneet itsetuhoon epäonnistumisien myötä. Asioiden pohtiminen ja oivaltaminen antaa pohjaa edetä uteliaana kurkistella sinne tänne ja olla avoin kaikelle uudelle.

Olla vapaa työstä (eläkkeellä) ei pois sulje olla utelias uusille asioille.

korpikirjailija kirjoitti:

Olet tehnyt vuodesta toiseen työtä josta nautit. Sellainen lie sangen harvinaista. Olet hyvä esimerkki taiteen työn tekijästä, joka nauttii työstään ja saa siitä vielä palkkaa.

Moni kuvataiteilija tai kuvanveistäjä esittelee töitään näyttelyissä, myymättä yhtään. Hinnat ovat osalle näyttelyvieraista liian kalliita. Minulle näyttelyt ovat vain inspiraatioiden metsästämispaikkoja. Ei minulla henkilökohtaisesti ole rahaa ostaa arvotaidetta. Lahjaksi olen saanut muutaman taulun koska ystävistämme monet ovat taiteilioita.

Perjantai illan näyttelyssä oli useita keramiikkataiteilijoita töineen. Luonnollisesti talvella aloittamani kerammiikkakurssi vaikutti suuresti siihen mitä näyttelyltä sain. Kuvasin pieniä patsaita ja kulhoja, tykkäsin, sain ideoita. Ostin itsekuivuvaa savea ja alan työstämään erästä pientä työtä mieheni siskolle lahjaksi.

Tältä pohjalta lähti aloitukseni. Olin onnellinen, olen kokeillut monenlaista luovaa työtä. Aikoinaan otin jopa pianotunteja, opin yhden kappaleen, mutta tajusin pian, että se ei ole minun juttuni. Eräs ystäväni täällä, viulutaiteilija lupautui jos minua kiinnostaisi antamaan opetusta viulunsoitosta. (Okey, jotain opin sinä iltana, osaan pitää viulua oikeaoppisesti kädessäni ; )

Kunnianhimo johtaa menestyviä ihmisiä.

Minulla ei ole ollut riittävästi kunniahimoa tai ei ehkä haluakaan menestykseen jollakin alalla. Enkä en ole ollut tarpeeksi alistuva nöyryytyksille, jota myös kunnianhimon tiellä joutuu kohtaamaan. Miettiä suurella intohimolla tehtyjä töitä, jotka ei mene kaupaksi.
Perjantaina tunsin suurta iloa tehdä taidetta omaksi ja läheisteni iloksi.

Olenhan jo keramiikkakurssilla huomannut kuinka moni alan harrastaja tekevät samaa vuodesta toiseen. Minulla ei ole sellaiseen tarvetta. Kun opin tekemisen tekniikat ja saan tarpeekseni on hyvä vaihtaa alaa.

Vuokra emäntäni antoi ohjeet ensi kesää varten kuinka teen tupaani uuden terassin ja raappuset. Pistin ohjeet mieleeni ja odotan innolla urakkaa ; )

Moni suuri edesmennyt taiteilija on esimerkkejä siitä, että elinaikanaan he eivät ole saaneet aikalaisensa kunnioitusta. Jotkut heistä ovat ajautuneet itsetuhoon epäonnistumisien myötä. Asioiden pohtiminen ja oivaltaminen antaa pohjaa edetä uteliaana kurkistella sinne tänne ja olla avoin kaikelle uudelle.

Olla vapaa työstä (eläkkeellä) ei pois sulje olla utelias uusille asioille.

Lue lisää

Sinä oikein PURSUAT intoa tehdä käsilläsi. Suihkulähdemäinen ideoiden purskahtelu. Kiva lukea tuollaista intoa. Varmaan osaatkin jo vaikka mitä, kun monia erilaisia harrastuksia ja töitä uskallat tehdä. Ei voi muuta sanoa, kuin pikkuusen vihertävä on naamani nyt :)

Se on totta, että tykkään ihan satasella mun työstä ja toden totta saan vielä rahaakin siitä. En voisi kuvitella tekeväni muuta. Mulla on oma "tutkimuslaboratorio" (opetusluokka) ja tutkimusmateriaalia (oppilaat), joiden avulla "sivutyönä" voin perehtyä eri ikäisten ihmisten ajattelutapoihin yms. Voisinkohan sanoa "mielenfilosofiaan". Auttaa myös siinä varsinaisessa työssä (uskallus omiin tulkintoihin musiikissa, olematta vain jotakin matkimista). No, en ala tarkemmin selittämään, tulis liian pitkää tekstiä.

Mulla on se "ongelma", että olen aivan liian itsekriittinen mitä tulee taiteisiin. Kynä on lykätty mun kouraan heti melkein, kun äitini pepusta pötkähdin pihalle. Intohimoisesti lapsuuteni piirtelin. Ja sehän on niin, että mitä enemmän tekee sitä paremmin alkaa osaamaan. Nyt ajatellen taaksepäin, osasin alle kymmenen vuotiaana piirtää/maalata HUOMATTAVASTI paremmin, kuin nykyään. Omat piirtämiset ovat säilyneet kyllä vuosien saatossa, mutta vähentyneet niin paljon, että tunnen käsien taitojen rapistuneen yököttävän huonoksi. Monesti kun tulee valtaisa inspiraatio ja alkaa jotakin muka värkkäämään, niin hupsista vaan silmäni katselevat tekelettä, joka ei muistuta laisinkaan sitä, mikä mun pään sisällä on ootellut ulos pääsyä. Lapsena päänsisus olisi suorastaan valahtanut paperille. Hittojen hitto, kun alkaa ottamaan päähän, kun näen piirroksessani NIIN paljon virheitä, että ihan häijjjjyä tekee.
Mutta kyllä jotkut hommat sitten onnistuukin ja oon jopa ihan tyytyväinen. :)
Noh, mistäs sitä tietää, että sitten joskus kun eläkkeelle jään, niin saatan intoutua upottamaan itseni taulujen tekemisen maailmaan ja aloittaa alkeista opettelun, josko ne taidot siitä sitten tulisi takaisin.

Sinulta hyvä oivallus tuo, että jos olisi palannut jostakin muualta.Siitä ajattelin, että eri tilanteethan saa erilaisia oivalluksia syntymään. Sehän on ihan hyvä se.
Mietin tuota, että jos vaikka palaisi katsastuksesta, eikä se peijakkaan vehje olisikaan saanut leimaa.....
Korpikirjailijan aloitus ja Sinun kommenttisi sai minut miettimään sitä, miten eri tilanteista syntyvät ajatukset meitä johtaa, noh minulla taas nämä visiot kävi lentämään.

"eppu - ja eppu2"
- niinpä - ajattelemme elämää menneen kautta - onneksi meillä on vielä tulevaa mistä polkujamme valita :)

madx kirjoitti:

"eppu - ja eppu2"
- niinpä - ajattelemme elämää menneen kautta - onneksi meillä on vielä tulevaa mistä polkujamme valita :)

Niin, ja vaikka emme muuta tekisi, kun siirtäisimme hiuksia silmiltämme, siinäkin jo muutama sekuntti muuttui menneisyydeksi.
Kun valitsemme tulevia polkuja, toivottavasti olemme ottaneet opiksemme menneisyydestä.

Oltava on (eikä ihan pakko sekään), mutta melkein kaikissa muissa mainitsemistasi on mahdollisuus valita niin ettei yksi vaihtoehto sulje pois toista.

bessie- kirjoitti:

Oltava on (eikä ihan pakko sekään), mutta melkein kaikissa muissa mainitsemistasi on mahdollisuus valita niin ettei yksi vaihtoehto sulje pois toista.

Totta, mutta kuitenkin monta kertaa tapahtuu niin että kakkua ei voi samalla syödä ja pitää sitä kokonaisena: vaihtoehdot (ei välttämättä nuo jotka mainitsin lähes retoorisesti) sulkevat ovia samalla kun uusia avautuu. Henkilökohtaisesti minulle tuo lähteminen vai jääminen on ollut lähes ratkaisevaa laatua ja ratkaissut sen suunnan minkä elämäni on saanut.

Tuosta nuoruuden elämisestä en oikein tiedä, mutta kaiken muun allekirjoitan

Minä olin aina suunnitellut alkavani kirjoittamaan kunhan nyt työelämän kahleista on ensin vapauduttu. Olen yrittänyt hieman kirjoittaa blogeja, mutta jotenkin kaikki jää raakileeksi. Kuvataiteihin en ole kauheesti innostunut, vaikka minulla (kuulemma) onkin värisilmää. Juuri nyt tää vanhan talon kunnostusprojekti ja puutarhanhoidon ja kasvimaan harrastelijaviljelyn eka askeleet vievät kaiken ajan mitä huusholli, perhe-elämä ja some jättävät.

jaa mää käsitin että millaisia tunteita sää herätit mussa

henrjii kirjoitti:

jaa mää käsitin että millaisia tunteita sää herätit mussa

Nimenomaan Henrrijj mitä tunteitä sieltä sinun omasta sisimmästa nousee aloituksen siivittämänä esille, ottamatta minua ja tunteitani huomioon.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minä olin aina suunnitellut alkavani kirjoittamaan kunhan nyt työelämän kahleista on ensin vapauduttu. Olen yrittänyt hieman kirjoittaa blogeja, mutta jotenkin kaikki jää raakileeksi. Kuvataiteihin en ole kauheesti innostunut, vaikka minulla (kuulemma) onkin värisilmää. Juuri nyt tää vanhan talon kunnostusprojekti ja puutarhanhoidon ja kasvimaan harrastelijaviljelyn eka askeleet vievät kaiken ajan mitä huusholli, perhe-elämä ja some jättävät.

Lue lisää

Tuo raakile sana on nyt oikeastaan se sana johon kompastumme. Raakileeksi jäänyt ura, raakileeksi jäänyt haave, raakileeksi jääneet ihmisuhteet jne. Ei sellaita kannata surra saati ajatella. Ne vain eivät kantaneet eteenpäin. Puutarhan hoito, remontit, yrtit odottavat. On tulossa uusi kesä. Kirjoittaa tai taiteilla voi huvikseen ja harrastuksekseen kaamoksen keskellä härkäviikoilla ; ).

En ole elänyt elämääni yhteiskunnalle olen elänyt elämäni omille tarpeilleni. Nyt toteutan kaikkea mitä jäi ruuhkavuosina kokeilematta. Onneksi en ollut taiteilija nyt voin ollakin ; )

Miten sinä olet elänyt muiden kautta vai itseäsi toteuttaen vai jotenkin muutoin?

Kävikö mielessä niiden (meriharakakoiden) tai sen meriharakan vapaus lentää ilmavirtojen mukana. Lenkkejäkö siellä satamissa vai satamassa?

kun kattelin niit lintuja minua kiinosti se nopeus millä ne lensi sinne tänne ja se jalkojen liike kun ne kipitteli ees taas.

Hyvin on taiteiltu tähän ikään kun olen elossa.

Pidän kommentistasi se on sitä mitä aloituksella hain. kerrot itsestäsi aloituksen teemassa et muiden ; )

Minä komppaan kun olen tuhannesti sanonut et kohtalo se on joka tyyrää.
Niin elämässä ku terveyressä, on sitte ittestään kiinni mistä ne ilot ja riemut revitään.
Mä esimerkiks en oo yhtään kaivannu ulkomaille,en eres haluu tehrä suurtekoja , maalaaminenkin ja käsillä taiteilu rajoittuu remonttiin.
Olen niin pahuksen tyytyväinen kun makaan selälläni pirtin lattialla ja annan silmien levätä taivaallises valkosuures.
Uskon et pikkuset ihmiset touhuu arjes ja suuret sielut taiteilee, jokanen kykyjensä mukaan.
Esimerkiks mielelläni annan hetan liehuta mailmalla ja taiteilla ,ei se mun olotilaan vaikuta.

Anceli, kaikilla on vapaus valita miten haluaa elää. Kuinka moni mies ja nainen on ottanut hatkat ja jättänyt perheensä kun perhettä kohtaa lapsen sairaus. Seuraan vierestä yhtä eroprosessia. Ei kaikki jaksa. Kaikki kunnia teille, jotka elätte pyynteettömästi palvellen muita.

Se, että olen käynyt läpi vakavan sairauden ja luotsannut kaksi lastani yksin vaikeiden kasvukipujen ohi ei tee minusta seppelepäistä marttyyria. Olen toistaiseksi kuivilla ja jatkan matkaani joskus onnellisena joskus kiukkuisena kuten tänä aamuna kun otimme yhteen partrenini kanssa, joka ei ole ihan helppo nakki ; )).

korpikirjailija kirjoitti:

Anceli, kaikilla on vapaus valita miten haluaa elää. Kuinka moni mies ja nainen on ottanut hatkat ja jättänyt perheensä kun perhettä kohtaa lapsen sairaus. Seuraan vierestä yhtä eroprosessia. Ei kaikki jaksa. Kaikki kunnia teille, jotka elätte pyynteettömästi palvellen muita.

Se, että olen käynyt läpi vakavan sairauden ja luotsannut kaksi lastani yksin vaikeiden kasvukipujen ohi ei tee minusta seppelepäistä marttyyria. Olen toistaiseksi kuivilla ja jatkan matkaani joskus onnellisena joskus kiukkuisena kuten tänä aamuna kun otimme yhteen partrenini kanssa, joka ei ole ihan helppo nakki ; )).

Lue lisää

Joskus ulkopuolisten on helppoa sanoa, että kaikilla on vapaus elää miten haluaa. Niin on monilla muillakin tuntemillani ihmisillä, kun se oma elämä on niin toisenlaista.
En ole tässä kunniaa hakemassa, enkä marttyyrin kruunua päähäni sovittelemassa.
Eihän tässä siitä kai ollutkaan kyse, vaan aloituksesi herättämistä ajatuksista.
Siitä mihin nuo kulkemamme tiet johtavat, kulkeeko suoraa väylää vai joutuuko toisille poluille, joiden määrää ja suuntaa ei aina voi itse valita.
Esim. sairaus voi olla sellainen polku, jota ei itselleen eteen tahtoisi.
Täytyy vielä sanoa, että olen onnellinen siitä, että minulla on rinnallani ihminen, joka ei valita eikä kaihda vastuutaan, johon voi luottaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Ystävät saattavat joskus muuttaa suuntaansa omille, helpommille poluilleen, mutta onneksi on myös heitä, jotka jaksavat vierellä kulkea.

k-kk kirjoitti:

Minä komppaan kun olen tuhannesti sanonut et kohtalo se on joka tyyrää.
Niin elämässä ku terveyressä, on sitte ittestään kiinni mistä ne ilot ja riemut revitään.
Mä esimerkiks en oo yhtään kaivannu ulkomaille,en eres haluu tehrä suurtekoja , maalaaminenkin ja käsillä taiteilu rajoittuu remonttiin.
Olen niin pahuksen tyytyväinen kun makaan selälläni pirtin lattialla ja annan silmien levätä taivaallises valkosuures.
Uskon et pikkuset ihmiset touhuu arjes ja suuret sielut taiteilee, jokanen kykyjensä mukaan.
Esimerkiks mielelläni annan hetan liehuta mailmalla ja taiteilla ,ei se mun olotilaan vaikuta.

Lue lisää

Niinhän se on, meille riittää tämä oma, pieni maailmamme.
Emme kadehdi heitä jotka näkevät enemmän ja reissuistaan kertoilevat.
Ehkä meilläkin on jotain korvaamatonta.
Tulin juuri tunnin lenkiltä, ihan yksin sain sen ajan olla, se riittää tämän päivän reissuksi oikein hyvin. Katselin luonnon omia taidenäyttelyitä lampineen ja joutsenineen.

Anceli kirjoitti:

Joskus ulkopuolisten on helppoa sanoa, että kaikilla on vapaus elää miten haluaa. Niin on monilla muillakin tuntemillani ihmisillä, kun se oma elämä on niin toisenlaista.
En ole tässä kunniaa hakemassa, enkä marttyyrin kruunua päähäni sovittelemassa.
Eihän tässä siitä kai ollutkaan kyse, vaan aloituksesi herättämistä ajatuksista.
Siitä mihin nuo kulkemamme tiet johtavat, kulkeeko suoraa väylää vai joutuuko toisille poluille, joiden määrää ja suuntaa ei aina voi itse valita.
Esim. sairaus voi olla sellainen polku, jota ei itselleen eteen tahtoisi.
Täytyy vielä sanoa, että olen onnellinen siitä, että minulla on rinnallani ihminen, joka ei valita eikä kaihda vastuutaan, johon voi luottaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Ystävät saattavat joskus muuttaa suuntaansa omille, helpommille poluilleen, mutta onneksi on myös heitä, jotka jaksavat vierellä kulkea.

Lue lisää

Se valinnan vara on vain näennäistä. On niin helppoa sanoa toiselle että "ei sun ole pakko", ja he ovat päällisin puolin oikeassa. Mutta, jotkut asiat ovat niin paljon persoonallisuuteenkin liittyviä. Se että jääkö kotiin hoitamaan vanhusta, lasta, sairasta puolisoa, esim. se päätös on hyvinkin paljon persoonaan perustavaa laatua, jopa niin syvällä tasolla että se päätös persoonallisuuttaan vastaan saattaa muuttaa ihmistä.
Tässähän voi sitten keskustella että voiko persoonallisuuttaan vastaan edes toimia. Eli onko kaikki asiat maailmassa edes valinnaisena. Kai sitä voi vapaasti valita melkeinpä mitä vain, mutta se hinta voi olla liian kova jotta voisi edes harkita.

hmp.f kirjoitti:

Se valinnan vara on vain näennäistä. On niin helppoa sanoa toiselle että "ei sun ole pakko", ja he ovat päällisin puolin oikeassa. Mutta, jotkut asiat ovat niin paljon persoonallisuuteenkin liittyviä. Se että jääkö kotiin hoitamaan vanhusta, lasta, sairasta puolisoa, esim. se päätös on hyvinkin paljon persoonaan perustavaa laatua, jopa niin syvällä tasolla että se päätös persoonallisuuttaan vastaan saattaa muuttaa ihmistä.
Tässähän voi sitten keskustella että voiko persoonallisuuttaan vastaan edes toimia. Eli onko kaikki asiat maailmassa edes valinnaisena. Kai sitä voi vapaasti valita melkeinpä mitä vain, mutta se hinta voi olla liian kova jotta voisi edes harkita.

Lue lisää

Pakko sanoa, vaikka palstalla ei saisi käsitykseni mukaan kehua, mutta sinä hmp.f ja demeter olette palstan älykköjä. Jälleen kerran annoitte molemmat minulle uutta näkökulmaa pohdintoihini. Miksi tuo tärkeä muuttumisen näkökulma jäi huomaatattani. Juttelin mieheni kanssa ja hän on samaa mieltä, valotti minulle personaalisuutta vastaan toimimisen vaarallisuudesta jos taustalla on pakkovalinta. Mieheni teki uransa erikoislastenkoulussa ja hänellä on paljon tietoa psykologiasta ja kokemusta erilaisista lapsista. Liekö syy, että tykkää minustakin ; )).

Mietin erästä miesystävääni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli vammaisen lapsen isä, ukkomies. Uskon, että hän etsi suhteestamme ulospääsyä arjesta kotona. Päivästä päivään, vuodesta toiseen samat kuviot. Hän avautui kuinka, pienet asiat kotona ärsyttivät häntä esim. ruokapöytään nakatut muovipussissa olevat ruokaleivät.

Turhautuneisuus painottuu ympäröivän arjen pieniin asioihin. On pakko pitää ärtymys sisällä. Muuttaahan se ihmistä silloin poistuminen vaikkakin hetkeksi auttaa.

Tällaisia tuli mieleen näin tuulisena, mutta aurinkoisena maanantai aamuna.

hmp.f kirjoitti:

Se valinnan vara on vain näennäistä. On niin helppoa sanoa toiselle että "ei sun ole pakko", ja he ovat päällisin puolin oikeassa. Mutta, jotkut asiat ovat niin paljon persoonallisuuteenkin liittyviä. Se että jääkö kotiin hoitamaan vanhusta, lasta, sairasta puolisoa, esim. se päätös on hyvinkin paljon persoonaan perustavaa laatua, jopa niin syvällä tasolla että se päätös persoonallisuuttaan vastaan saattaa muuttaa ihmistä.
Tässähän voi sitten keskustella että voiko persoonallisuuttaan vastaan edes toimia. Eli onko kaikki asiat maailmassa edes valinnaisena. Kai sitä voi vapaasti valita melkeinpä mitä vain, mutta se hinta voi olla liian kova jotta voisi edes harkita.

Lue lisää

Jotain voi elämässään valita, esim. hankkiiko lapsia vai koiria. Nuorin sisareni ei ole koskaan halunnut lapsia, sen sijaan hänellä on kaksi koiraa.
Hänen persoonansa ei halua hoitaa lapsia, sairaanhoitajana hän hoitaa aikuisia.
Uskon omalle persoonalleni sopivan oikein hyvin tämän työni. Nautin
jokaisesta päivästä, saan olla kotona.
Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että joku pitää tämänkaltaisesta elämästä.
Olen varma siitä, että persoonani on näiden vuosien aikana kehittynyt hyvään suuntaan.
Minun ei ole edes pakko pitää mahdollista ärtymistä sisälläni, eikä kenenkään muunkaan tässä talossa.
Onko joidenkin muiden sitten pakko, sitä en voi tietää.

Anceli kirjoitti:

Jotain voi elämässään valita, esim. hankkiiko lapsia vai koiria. Nuorin sisareni ei ole koskaan halunnut lapsia, sen sijaan hänellä on kaksi koiraa.
Hänen persoonansa ei halua hoitaa lapsia, sairaanhoitajana hän hoitaa aikuisia.
Uskon omalle persoonalleni sopivan oikein hyvin tämän työni. Nautin
jokaisesta päivästä, saan olla kotona.
Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että joku pitää tämänkaltaisesta elämästä.
Olen varma siitä, että persoonani on näiden vuosien aikana kehittynyt hyvään suuntaan.
Minun ei ole edes pakko pitää mahdollista ärtymistä sisälläni, eikä kenenkään muunkaan tässä talossa.
Onko joidenkin muiden sitten pakko, sitä en voi tietää.

Lue lisää

Miksi sisaresi ei koskaan hankkinut lasta? Hoivavietti lie kuitenkin yksi vieteistämme, jota koetetaan jotenkin ylläpitää, otetaan vaikka koiria tai kissoja ja hössätään niiden kanssa. Kissoja ja koiria kotiin, en muuten ymmärrä, eläimet vievät vapauden, lasten kanssa voi matkailla niin kotimaassa kuin muuallakin kissat ja koirat sitovat isäntänsä ja emäntänsä pirtin nurkkaan.

En usko sinua Anceli, että "nautit" jokaisesta päivästä, jotka saat olla kotona.

Minä tulisin hulluksi jos minun pitäisi olla joka päivä kotona, olipa se koti sitten Suomessa tai täällä Hollannissa,

Eilen kun satoi lähes kaatamalla ja myrskysi minun oli pakko lähteä ulos koiranilmaan ja kävellä pitkä lenkki sateessa. Kun palasin kotiin olin täynnä energiaa ja aloitin muotoilemaan savesta kumppanini sisarelle tarkoitettua lahjaesinettä. Tietenin ymmärrän, että sinäkin vaeltelet luonnossa etsimässä sielullesi rauhaa ja voimaa jaksaa.

Minä en nauti, joka päivästä ja jos niin kirjoittaisin tai vakuuttaisin valehtelisin.

Tänään kiertelimme mamualueella Scalkwijkissä. Aurinko paistoi, tosin kylmän tuulen ansiosta lämpötila ei ollut mieltä hyväilevä ja jäi alle kymmenen. Nyt poskia polttaa ja kohta unittaa. Eli ei se päämäärä vaan se tekemisen ilo, olipa se nyt mitä tahansa...ja välillä se tekemisen ilo on persiestä ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Pakko sanoa, vaikka palstalla ei saisi käsitykseni mukaan kehua, mutta sinä hmp.f ja demeter olette palstan älykköjä. Jälleen kerran annoitte molemmat minulle uutta näkökulmaa pohdintoihini. Miksi tuo tärkeä muuttumisen näkökulma jäi huomaatattani. Juttelin mieheni kanssa ja hän on samaa mieltä, valotti minulle personaalisuutta vastaan toimimisen vaarallisuudesta jos taustalla on pakkovalinta. Mieheni teki uransa erikoislastenkoulussa ja hänellä on paljon tietoa psykologiasta ja kokemusta erilaisista lapsista. Liekö syy, että tykkää minustakin ; )).

Mietin erästä miesystävääni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli vammaisen lapsen isä, ukkomies. Uskon, että hän etsi suhteestamme ulospääsyä arjesta kotona. Päivästä päivään, vuodesta toiseen samat kuviot. Hän avautui kuinka, pienet asiat kotona ärsyttivät häntä esim. ruokapöytään nakatut muovipussissa olevat ruokaleivät.

Turhautuneisuus painottuu ympäröivän arjen pieniin asioihin. On pakko pitää ärtymys sisällä. Muuttaahan se ihmistä silloin poistuminen vaikkakin hetkeksi auttaa.

Tällaisia tuli mieleen näin tuulisena, mutta aurinkoisena maanantai aamuna.

Lue lisää

Korppis, piti kaivaa nessu esille. Rankkaan talven jälkeen tuntui ihanalta että joku sanoo jotain kaunista. Vaikka viimeisessä lauseessani puhuinkin tavallaan itseäni vastaan, yks "joskus" sais vaihtaa tuon "se"-sanan tilalle.

Korppis1 kirjoitti:

Miksi sisaresi ei koskaan hankkinut lasta? Hoivavietti lie kuitenkin yksi vieteistämme, jota koetetaan jotenkin ylläpitää, otetaan vaikka koiria tai kissoja ja hössätään niiden kanssa. Kissoja ja koiria kotiin, en muuten ymmärrä, eläimet vievät vapauden, lasten kanssa voi matkailla niin kotimaassa kuin muuallakin kissat ja koirat sitovat isäntänsä ja emäntänsä pirtin nurkkaan.

En usko sinua Anceli, että "nautit" jokaisesta päivästä, jotka saat olla kotona.

Minä tulisin hulluksi jos minun pitäisi olla joka päivä kotona, olipa se koti sitten Suomessa tai täällä Hollannissa,

Eilen kun satoi lähes kaatamalla ja myrskysi minun oli pakko lähteä ulos koiranilmaan ja kävellä pitkä lenkki sateessa. Kun palasin kotiin olin täynnä energiaa ja aloitin muotoilemaan savesta kumppanini sisarelle tarkoitettua lahjaesinettä. Tietenin ymmärrän, että sinäkin vaeltelet luonnossa etsimässä sielullesi rauhaa ja voimaa jaksaa.

Minä en nauti, joka päivästä ja jos niin kirjoittaisin tai vakuuttaisin valehtelisin.

Tänään kiertelimme mamualueella Scalkwijkissä. Aurinko paistoi, tosin kylmän tuulen ansiosta lämpötila ei ollut mieltä hyväilevä ja jäi alle kymmenen. Nyt poskia polttaa ja kohta unittaa. Eli ei se päämäärä vaan se tekemisen ilo, olipa se nyt mitä tahansa...ja välillä se tekemisen ilo on persiestä ; )

Lue lisää

Huomenta, sataa, tuulee ja muutenkin myrkyää ja usko pois, minä nautin tästäkin päivästä.
Kuten jokaisesta elämäni päivästä. Ei se riipu siitä olenko kotona vai reissussa.
Tietenkin on huonompia hetkiä, mutta harvoin menee koko päivä persiilleen.
Taidamme olla niin erilaisia, ymmärrän kyllä sinun tapasi elää, sinun on nähtävästi vaikeampaa ymmärtää minun tapaani.
Tiedä sitten miten olisi, ellen tätä "kotityötä" tekisi, olisinko tämän villimpi ja menohaluisempi sittenkään. Tuskinpa vain. Olen aina tykännyt puuhastella kotona, pelloilla ja puutarhassa. Sen kummemmin sielunrauhaa etsimättä tai hakematta, sieltä se löytyy luonnostaan. Sillä luonto on ollut minulle tärkeä ja rakas pikkutytöstä saakka.

Sisareni lapsiasiat eivät sen enempää kuulu tänne, tiedän vain sen, ettei hän halunnut lapsia. Koirillakin on tiukat säännöt, sen olen huomannut. :)

Anceli kirjoitti:

Jotain voi elämässään valita, esim. hankkiiko lapsia vai koiria. Nuorin sisareni ei ole koskaan halunnut lapsia, sen sijaan hänellä on kaksi koiraa.
Hänen persoonansa ei halua hoitaa lapsia, sairaanhoitajana hän hoitaa aikuisia.
Uskon omalle persoonalleni sopivan oikein hyvin tämän työni. Nautin
jokaisesta päivästä, saan olla kotona.
Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että joku pitää tämänkaltaisesta elämästä.
Olen varma siitä, että persoonani on näiden vuosien aikana kehittynyt hyvään suuntaan.
Minun ei ole edes pakko pitää mahdollista ärtymistä sisälläni, eikä kenenkään muunkaan tässä talossa.
Onko joidenkin muiden sitten pakko, sitä en voi tietää.

Lue lisää

Jos ei elämässä aina voi valita mitä tekee, niin ainakin suhtautumisensa voi valita. Taisteleeko kohtaloaan vastaan, alistuuko, vai hyväksyykö. Kolme eri asiaa. Esim. tuo Korppiksen miestuttu taisi ekaksi alistua, ei niinkään hyväksyä. Kaikissa asioissa on kaksi puolta, ruma ja kaunis, ja on itsestään kiinni miten valitsee katsella.
Kun vastasit tähän ketjuun, toit esiin kohtalosi ruman puolen, ja minusta niin pitää tehdäkin. Jos vain kertoo niistä hyvistä puolista, ihmiset ei saa koko kuvaa. Ja se että on varjopuolia jotka toiselta voi tuntua raskaalta, saa taas ehkä häntä arvostamaan omaa, vapaata elämää.
Se oli se aboriginaalien elämänkatsomus vammaisista, että vain vahvimmat sielut soveltuu syntymään erilaisina. Jakamaan meille ymmärrystä ja tajuamaan elämän kauniit puolet. Siksi aboriginaalien mukaan heitä pitäisi kunnioittaa syvemmin kuin ei-vammaisia, koska antavat elämänsä opetuksen käyttöön, ikään kuin. Yksi eri uskontojen kauniimpia ajatuksia, minusta, siksi toitotan sitä jo kymmenennen kerran :) Ei taida tuo kunnioitus ihan toteutua länsimaissa... Mutta mä voin jatkaa sen toitottamista elämäni aikana, ja ehkä kylvää siemenen itämään jonnekin. Elämän sisällön tarkoitus sekin.

hmp.f kirjoitti:

Jos ei elämässä aina voi valita mitä tekee, niin ainakin suhtautumisensa voi valita. Taisteleeko kohtaloaan vastaan, alistuuko, vai hyväksyykö. Kolme eri asiaa. Esim. tuo Korppiksen miestuttu taisi ekaksi alistua, ei niinkään hyväksyä. Kaikissa asioissa on kaksi puolta, ruma ja kaunis, ja on itsestään kiinni miten valitsee katsella.
Kun vastasit tähän ketjuun, toit esiin kohtalosi ruman puolen, ja minusta niin pitää tehdäkin. Jos vain kertoo niistä hyvistä puolista, ihmiset ei saa koko kuvaa. Ja se että on varjopuolia jotka toiselta voi tuntua raskaalta, saa taas ehkä häntä arvostamaan omaa, vapaata elämää.
Se oli se aboriginaalien elämänkatsomus vammaisista, että vain vahvimmat sielut soveltuu syntymään erilaisina. Jakamaan meille ymmärrystä ja tajuamaan elämän kauniit puolet. Siksi aboriginaalien mukaan heitä pitäisi kunnioittaa syvemmin kuin ei-vammaisia, koska antavat elämänsä opetuksen käyttöön, ikään kuin. Yksi eri uskontojen kauniimpia ajatuksia, minusta, siksi toitotan sitä jo kymmenennen kerran :) Ei taida tuo kunnioitus ihan toteutua länsimaissa... Mutta mä voin jatkaa sen toitottamista elämäni aikana, ja ehkä kylvää siemenen itämään jonnekin. Elämän sisällön tarkoitus sekin.

Lue lisää

Jotenkin kävi korvaan tuo "kohtalosi ruma puoli", ei tässä ole mitään rumaa. Teen työtäni kotona, kuten moni omaishoitaja. Tietenkin se on sitovaa, mutta muuten ihan tavallista elämää. Hoidettavakin on komea nuorukainen, isäänsä tullut. :)
Oikeasti, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja vähän piti nessulla silmäkulmaa pyyhkäistä. Kun tosiaankin harvoin täällä joku jotain kaunista sanoo.

Anceli kirjoitti:

Jotenkin kävi korvaan tuo "kohtalosi ruma puoli", ei tässä ole mitään rumaa. Teen työtäni kotona, kuten moni omaishoitaja. Tietenkin se on sitovaa, mutta muuten ihan tavallista elämää. Hoidettavakin on komea nuorukainen, isäänsä tullut. :)
Oikeasti, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja vähän piti nessulla silmäkulmaa pyyhkäistä. Kun tosiaankin harvoin täällä joku jotain kaunista sanoo.

Lue lisää

Joo, ruma oli jokseenkin yliampuva :) Ja uskonhan mä sen, jos sanot että mitään negatiivista puolta ei ole sinun elämässä. Näin kun ulkoa katselee tulee mieleen että on pakko olla, kun vertaa taviksen elämään. Me ulkopuoliset ollaan vähän niin kuin siinä tilassa jolloin perhe saa sanoman että kaikki ei ole odotusten mukaan... sä oot tuota prosessoinut jo kauan, aikuisen elämäsi. Meillä ei ole sun kokemus tässä asiassa.

hmp.f kirjoitti:

Joo, ruma oli jokseenkin yliampuva :) Ja uskonhan mä sen, jos sanot että mitään negatiivista puolta ei ole sinun elämässä. Näin kun ulkoa katselee tulee mieleen että on pakko olla, kun vertaa taviksen elämään. Me ulkopuoliset ollaan vähän niin kuin siinä tilassa jolloin perhe saa sanoman että kaikki ei ole odotusten mukaan... sä oot tuota prosessoinut jo kauan, aikuisen elämäsi. Meillä ei ole sun kokemus tässä asiassa.

Lue lisää

Sopivasti sain pullat ja rahkapiirakat leivottua, tuoksu on huumaava.
En kai niin ole väittänyt, ettei mitään negatiivista elämässäni olisi? Kenen elämässä ei joskus olisi jotain häikkää.
Jos on sairautta, oksentelua ja muutakin "mukavaa", en siitä niin hirveästi nauti.
Mutta kuten sanoin, nautin elämästä ja kaikki negatiivinenkin kuuluu elämään. Myös minun elämääni, ei se kaikkea kaada eikä positiivisuuttani sammuta.
Seuraava päivä voikin olla ihan täyttä rautaa, tai sit ei.. :)

Anceli kirjoitti:

Jotenkin kävi korvaan tuo "kohtalosi ruma puoli", ei tässä ole mitään rumaa. Teen työtäni kotona, kuten moni omaishoitaja. Tietenkin se on sitovaa, mutta muuten ihan tavallista elämää. Hoidettavakin on komea nuorukainen, isäänsä tullut. :)
Oikeasti, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja vähän piti nessulla silmäkulmaa pyyhkäistä. Kun tosiaankin harvoin täällä joku jotain kaunista sanoo.

Lue lisää

"Anceli"

On niitä muitakin komeita miehiä.
Vaikka katsoisi rumemmaltakin puolelta.

Kaltaisesi omais-hoitaja ei voi koskaan olla ruma.
Pyyteetön sielu kultaa kaikki kantit.
Hopeoi ruostuneenkin reunan.
Ryppyisimmänkin silmä-kulman.

YH.

hmp.f kirjoitti:

Jos ei elämässä aina voi valita mitä tekee, niin ainakin suhtautumisensa voi valita. Taisteleeko kohtaloaan vastaan, alistuuko, vai hyväksyykö. Kolme eri asiaa. Esim. tuo Korppiksen miestuttu taisi ekaksi alistua, ei niinkään hyväksyä. Kaikissa asioissa on kaksi puolta, ruma ja kaunis, ja on itsestään kiinni miten valitsee katsella.
Kun vastasit tähän ketjuun, toit esiin kohtalosi ruman puolen, ja minusta niin pitää tehdäkin. Jos vain kertoo niistä hyvistä puolista, ihmiset ei saa koko kuvaa. Ja se että on varjopuolia jotka toiselta voi tuntua raskaalta, saa taas ehkä häntä arvostamaan omaa, vapaata elämää.
Se oli se aboriginaalien elämänkatsomus vammaisista, että vain vahvimmat sielut soveltuu syntymään erilaisina. Jakamaan meille ymmärrystä ja tajuamaan elämän kauniit puolet. Siksi aboriginaalien mukaan heitä pitäisi kunnioittaa syvemmin kuin ei-vammaisia, koska antavat elämänsä opetuksen käyttöön, ikään kuin. Yksi eri uskontojen kauniimpia ajatuksia, minusta, siksi toitotan sitä jo kymmenennen kerran :) Ei taida tuo kunnioitus ihan toteutua länsimaissa... Mutta mä voin jatkaa sen toitottamista elämäni aikana, ja ehkä kylvää siemenen itämään jonnekin. Elämän sisällön tarkoitus sekin.

Lue lisää

Miten paljon meillä olisikaan oppimista ns. alkuperäisasukkailta.
Kun puhuit tästä aboriginaalien elämänkatsomuksesta, se on se jyvä, jonka jokaisen pitäisi elämässään löytää. Joten jatka vain siemenen kylvämistä.
Muistan sen aina, kun viinakaupan kulmilla näen laitapuolenkulkijoita.
Ihmiskunta kuuluu ´´samaan lankaan´´ kaikki liittyy kaikkeen. Jokainen voi olla toisensa opettaja jossain asiassa.
Usein sen opin, minkä jostain ikävästä tapahtumasta saamme, saatamme tajuta vasta vuosien päästä. Mietimme, olipa se hyvä, että se meni kuitenkin niin.
Me luomme itse omaa kohtaloamme, valinnoillamme.
Jos kovasti vastumme, vältämme haasteita, ne palaavat takaisin jossain muodossa.
Sillat ovat ylittämistä varten.
Jokainen on oman elämänsä arkkitehti, juuri tuolla asioihin suhtautumisella voi sitä laivaansa kääntää, jos tuntuu, ettei sillä hetkellä ole valinnanvaraa.

hunksz kirjoitti:

"Anceli"

On niitä muitakin komeita miehiä.
Vaikka katsoisi rumemmaltakin puolelta.

Kaltaisesi omais-hoitaja ei voi koskaan olla ruma.
Pyyteetön sielu kultaa kaikki kantit.
Hopeoi ruostuneenkin reunan.
Ryppyisimmänkin silmä-kulman.

YH.

Lue lisää

hunksz

Komeita miehiä on ja paljon onkin, se vaan ei aina ole tärkein juttu.

Mikäs nyt on, kun tuollaista tekstiä sinulta tulee, ettet vain havittelisi omaishoidettavakseni.. :)
Kyllä se on taas pyyhkäistävä silmäkulmaa talouspaperin reunaan.

YP.

eppu2 kirjoitti:

Miten paljon meillä olisikaan oppimista ns. alkuperäisasukkailta.
Kun puhuit tästä aboriginaalien elämänkatsomuksesta, se on se jyvä, jonka jokaisen pitäisi elämässään löytää. Joten jatka vain siemenen kylvämistä.
Muistan sen aina, kun viinakaupan kulmilla näen laitapuolenkulkijoita.
Ihmiskunta kuuluu ´´samaan lankaan´´ kaikki liittyy kaikkeen. Jokainen voi olla toisensa opettaja jossain asiassa.
Usein sen opin, minkä jostain ikävästä tapahtumasta saamme, saatamme tajuta vasta vuosien päästä. Mietimme, olipa se hyvä, että se meni kuitenkin niin.
Me luomme itse omaa kohtaloamme, valinnoillamme.
Jos kovasti vastumme, vältämme haasteita, ne palaavat takaisin jossain muodossa.
Sillat ovat ylittämistä varten.
Jokainen on oman elämänsä arkkitehti, juuri tuolla asioihin suhtautumisella voi sitä laivaansa kääntää, jos tuntuu, ettei sillä hetkellä ole valinnanvaraa.

Lue lisää

Niin olis oppimista, vaikutteita varmasti löytyisi joka maailman kolkalta. Elämä on niin suuresti kuunnioitettava asia, kaikissa sen muodoissa. Me vaan hukkaamme sen kunnioituksen johonkin matkan varrella, otamme kaiken itsestään selvyytenä. Jos jossain tapahtuu jotain pahaa, sen pitäisi palauttaa meidät arvostamaan elämää, eikä suremaan sitä. Silloin siitä pahasta tulee jotain kaunista ja hyödyllistä. Niin kuin sanoit, eipä noita aina heti hokaa, huomaa vasta jälkeenpäin että olipa hyödyllinen läksy.

Anceli kirjoitti:

hunksz

Komeita miehiä on ja paljon onkin, se vaan ei aina ole tärkein juttu.

Mikäs nyt on, kun tuollaista tekstiä sinulta tulee, ettet vain havittelisi omaishoidettavakseni.. :)
Kyllä se on taas pyyhkäistävä silmäkulmaa talouspaperin reunaan.

YP.

Lue lisää

"Anceli"

Jokainen nainen on kauniiden sanojen arvoinen.
Joku enemmän, joku vähemmän.
Joillekin taas ei mikään palsta ole tarpeeksi.
Jotkin miehet taas olisivat onnellisia jo siitä, kun joku edes kerran pyyhkisi
edes nenän.

Täyttäköön muutto-lintujen laulu piha-piirisi.

YH.

hmp.f kirjoitti:

Niin olis oppimista, vaikutteita varmasti löytyisi joka maailman kolkalta. Elämä on niin suuresti kuunnioitettava asia, kaikissa sen muodoissa. Me vaan hukkaamme sen kunnioituksen johonkin matkan varrella, otamme kaiken itsestään selvyytenä. Jos jossain tapahtuu jotain pahaa, sen pitäisi palauttaa meidät arvostamaan elämää, eikä suremaan sitä. Silloin siitä pahasta tulee jotain kaunista ja hyödyllistä. Niin kuin sanoit, eipä noita aina heti hokaa, huomaa vasta jälkeenpäin että olipa hyödyllinen läksy.

Lue lisää

Tuohon hyödylliseen läksyyn voisin sanoa jotain ja ehkä paljonkin, mutta odottelen vielä jos hokaisin mikä se läksy on. Olen pian 32 vuotta sitä miettinyt, mikä tarkoitus on lapsen kuolemalla ja sairaudella. Ehkä olen vaan hidas hoksaamaan.

hmp.f kirjoitti:

Niin olis oppimista, vaikutteita varmasti löytyisi joka maailman kolkalta. Elämä on niin suuresti kuunnioitettava asia, kaikissa sen muodoissa. Me vaan hukkaamme sen kunnioituksen johonkin matkan varrella, otamme kaiken itsestään selvyytenä. Jos jossain tapahtuu jotain pahaa, sen pitäisi palauttaa meidät arvostamaan elämää, eikä suremaan sitä. Silloin siitä pahasta tulee jotain kaunista ja hyödyllistä. Niin kuin sanoit, eipä noita aina heti hokaa, huomaa vasta jälkeenpäin että olipa hyödyllinen läksy.

Lue lisää

Sellaiseenkiin viisauteen olen joskus törmännyt, en kyllä muista mistä olen sen lukenut, että loppupeleissä paha palvelee aina hyvää.
Kun oppii päästämään mennestä irti, saattaa ajan myötä oivaltaa asioiden tarkoituksen. Jos jumittuu katkeroitumiseen ja itsesääliin, se on kehityksen este.

Anceli kirjoitti:

Tuohon hyödylliseen läksyyn voisin sanoa jotain ja ehkä paljonkin, mutta odottelen vielä jos hokaisin mikä se läksy on. Olen pian 32 vuotta sitä miettinyt, mikä tarkoitus on lapsen kuolemalla ja sairaudella. Ehkä olen vaan hidas hoksaamaan.

Lue lisää

"Anceli"

Melkeinpä ylpeydellä luen tätä ketjua.
Muitakin on tullut luettua.
Niin paljon huomaan ihmisten oppineen elämästä, koska olen kertonut niin paljon
Jessen mietteitä elämästä, ihmisestä ja ihmisen merkityksestä elämän suhteen.
Paha vaan että Jesse on huono kiittelemään, saati palkitsemaan.
Uskon kuitenkin että minukin pahanen saa jotain, ainakin läksytyksen.

Loin uuden sanan-laskun:
"Rakasta elämää aina enemmän kuin suret"

Huomaa että surulle ei ole annettu kohdetta.

YH.

Korppis1 kirjoitti:

Miksi sisaresi ei koskaan hankkinut lasta? Hoivavietti lie kuitenkin yksi vieteistämme, jota koetetaan jotenkin ylläpitää, otetaan vaikka koiria tai kissoja ja hössätään niiden kanssa. Kissoja ja koiria kotiin, en muuten ymmärrä, eläimet vievät vapauden, lasten kanssa voi matkailla niin kotimaassa kuin muuallakin kissat ja koirat sitovat isäntänsä ja emäntänsä pirtin nurkkaan.

En usko sinua Anceli, että "nautit" jokaisesta päivästä, jotka saat olla kotona.

Minä tulisin hulluksi jos minun pitäisi olla joka päivä kotona, olipa se koti sitten Suomessa tai täällä Hollannissa,

Eilen kun satoi lähes kaatamalla ja myrskysi minun oli pakko lähteä ulos koiranilmaan ja kävellä pitkä lenkki sateessa. Kun palasin kotiin olin täynnä energiaa ja aloitin muotoilemaan savesta kumppanini sisarelle tarkoitettua lahjaesinettä. Tietenin ymmärrän, että sinäkin vaeltelet luonnossa etsimässä sielullesi rauhaa ja voimaa jaksaa.

Minä en nauti, joka päivästä ja jos niin kirjoittaisin tai vakuuttaisin valehtelisin.

Tänään kiertelimme mamualueella Scalkwijkissä. Aurinko paistoi, tosin kylmän tuulen ansiosta lämpötila ei ollut mieltä hyväilevä ja jäi alle kymmenen. Nyt poskia polttaa ja kohta unittaa. Eli ei se päämäärä vaan se tekemisen ilo, olipa se nyt mitä tahansa...ja välillä se tekemisen ilo on persiestä ; )

Lue lisää

Noi elikot on ainakin mulle semmonen just henkireikä taviselämään vapaaehtoistyön kautta.

Mulla ois reilu kolme vuotta työelämää lusittavana ennen eläkettä, sitten täytyy miettiä jotain kuvioita uusiks. Pois Suomesta ainakin talviks. Mitä vanhemmaks tuun, sitä enemmän talvea vihaan!

eppu2 kirjoitti:

Sellaiseenkiin viisauteen olen joskus törmännyt, en kyllä muista mistä olen sen lukenut, että loppupeleissä paha palvelee aina hyvää.
Kun oppii päästämään mennestä irti, saattaa ajan myötä oivaltaa asioiden tarkoituksen. Jos jumittuu katkeroitumiseen ja itsesääliin, se on kehityksen este.

Lue lisää

Tuo oli loistava sanonta. Olen saanut sellaisen pienen itsetehdyn vihon johon lahjoittaja on kirjoittanut aforismeja, skräppäyksin. Tarkoitus oli että jatkan vihkoa itse. Tuo oli hyvä lisäys sinne.
Itsesäälissä olen itsekin piehtaroinut, ja todennut että turhempaa tunnetta ei ole. Se vei mut kaivonpohjaan asti, oli hirveä homma kivuta ylös. (Tai noh... taisinhan mä jotain oppiakin sillä matkalla, että ei se ehkä siltikään ihan turha..) Nyt kaihdan sitä kuin ruttoa, ja huomaan että turhaudun ihmisiin jotka antavat sille vallan. Ärrhh kun tekee mieli ravistaa... jotenkin mun täytyy potkaista itseäni etten joka väliin tuhahda ihmisiin omassa elämässäni. Kun mä jankutan siitä kunnioituksesta, se on välillä itellänikin niin hukassa, niin hukassa. Näinhän se vissiinkin menee - pitää elää niin kuin pappi saarnaa eikä niin kuin pappi elää :)

Anceli kirjoitti:

Tuohon hyödylliseen läksyyn voisin sanoa jotain ja ehkä paljonkin, mutta odottelen vielä jos hokaisin mikä se läksy on. Olen pian 32 vuotta sitä miettinyt, mikä tarkoitus on lapsen kuolemalla ja sairaudella. Ehkä olen vaan hidas hoksaamaan.

Lue lisää

Ei se olekaan omaisille hyödyksi. Muille, ulkopuolisille ehkä. Ravistaa huomaamaan ja arvostamaan sitä mitä on. Esim. joskus vuosia sitten olin ihan maassa. Sitten autollinen nuoria jätkiä kuoli auto-onnettomuuten jossain Lapissa. Että se ravisti, mullisti mun elämän. Avasi silmät siitä että kaikki on hyvin, kaikki ollaan sentään hengissä. Ja uskon että moni nuorukainen ajoi siellä päin tosi varovasti sen talven, joka taas saattoi pelastaa heidän hengen.
Tuohon samaan aikaan lasten koulukaverin äiti kuoli syöpään. Niin traagista kuin se oli, sekin avasi silmiäni, ettei saa hukata elämänsä typeryyttään, kun se voi hukkua ihan muutenkin.

hmp.f kirjoitti:

Ei se olekaan omaisille hyödyksi. Muille, ulkopuolisille ehkä. Ravistaa huomaamaan ja arvostamaan sitä mitä on. Esim. joskus vuosia sitten olin ihan maassa. Sitten autollinen nuoria jätkiä kuoli auto-onnettomuuten jossain Lapissa. Että se ravisti, mullisti mun elämän. Avasi silmät siitä että kaikki on hyvin, kaikki ollaan sentään hengissä. Ja uskon että moni nuorukainen ajoi siellä päin tosi varovasti sen talven, joka taas saattoi pelastaa heidän hengen.
Tuohon samaan aikaan lasten koulukaverin äiti kuoli syöpään. Niin traagista kuin se oli, sekin avasi silmiäni, ettei saa hukata elämänsä typeryyttään, kun se voi hukkua ihan muutenkin.

Lue lisää

Onhan se sitten tavallaan hyvä kun eivät nämä omakohtaiset kokemukset ole menneet eivätkä ehkä menekään hukkaan. Että joku toisten suruista ja menetyksistä löytää sen oivalluksen siemenen, jolla näkee kuinka elämä on parempi elää.

hunksz kirjoitti:

"Anceli"

Melkeinpä ylpeydellä luen tätä ketjua.
Muitakin on tullut luettua.
Niin paljon huomaan ihmisten oppineen elämästä, koska olen kertonut niin paljon
Jessen mietteitä elämästä, ihmisestä ja ihmisen merkityksestä elämän suhteen.
Paha vaan että Jesse on huono kiittelemään, saati palkitsemaan.
Uskon kuitenkin että minukin pahanen saa jotain, ainakin läksytyksen.

Loin uuden sanan-laskun:
"Rakasta elämää aina enemmän kuin suret"

Huomaa että surulle ei ole annettu kohdetta.

YH.

Lue lisää

hunksz

Niinhän tuo lienee, minäkin olen suuria viisauksiasi lukenut jo muistaakseni pian seitsemän vuoden ajan. Ennen niitä en tiennyt mistään mitään, pelkästään sinun ansiotasi on kaikki se mitä nyt elämästä tiedän.
Saat ihan itse päätellä millä mielellä tuon kirjoitin.

YP.

hmp.f kirjoitti:

Tuo oli loistava sanonta. Olen saanut sellaisen pienen itsetehdyn vihon johon lahjoittaja on kirjoittanut aforismeja, skräppäyksin. Tarkoitus oli että jatkan vihkoa itse. Tuo oli hyvä lisäys sinne.
Itsesäälissä olen itsekin piehtaroinut, ja todennut että turhempaa tunnetta ei ole. Se vei mut kaivonpohjaan asti, oli hirveä homma kivuta ylös. (Tai noh... taisinhan mä jotain oppiakin sillä matkalla, että ei se ehkä siltikään ihan turha..) Nyt kaihdan sitä kuin ruttoa, ja huomaan että turhaudun ihmisiin jotka antavat sille vallan. Ärrhh kun tekee mieli ravistaa... jotenkin mun täytyy potkaista itseäni etten joka väliin tuhahda ihmisiin omassa elämässäni. Kun mä jankutan siitä kunnioituksesta, se on välillä itellänikin niin hukassa, niin hukassa. Näinhän se vissiinkin menee - pitää elää niin kuin pappi saarnaa eikä niin kuin pappi elää :)

Lue lisää

Paljon olen myös ajatellut negatiivisia tuntemuksia, tullen siihen tulokseen, ettei paljon turhempaa ole, mitä ihminen päällään kantaa. Ne ovat toki luonnollisia ja kuuluvat elämään, mutta tarkoitan sitä, etteivät ne saisi jäädä ´´päälle´´.
Se on suorastaan terveydelle vaarallista, (ne kaikki stressihormoonitkin, kun ne soutavat ja huopaavat ympäri kehoa). Eikä se mielenterveydellekään hyväksi ole.
Jos tuohdun jostain asiasta, hetken päästä sanon itselleni, nyt riittää, tuota et ala perässäsi vetämään.

Anceli kirjoitti:

Sopivasti sain pullat ja rahkapiirakat leivottua, tuoksu on huumaava.
En kai niin ole väittänyt, ettei mitään negatiivista elämässäni olisi? Kenen elämässä ei joskus olisi jotain häikkää.
Jos on sairautta, oksentelua ja muutakin "mukavaa", en siitä niin hirveästi nauti.
Mutta kuten sanoin, nautin elämästä ja kaikki negatiivinenkin kuuluu elämään. Myös minun elämääni, ei se kaikkea kaada eikä positiivisuuttani sammuta.
Seuraava päivä voikin olla ihan täyttä rautaa, tai sit ei.. :)

Lue lisää

Terveiseni tuulisesta Hollannista. Viimeyönä oli kova myrsky ja rankkasade. Vieläkin tuuli vihottelee vaikka aurinko yrittää pilkistellä pilvien raoista.

Yleensähän sanojen tulkinta on vaihtelevaa. Päivä voidaan tulkita koko päiväksi vaikka päiväaika on rajattu ; ) Kuka sitä nyt koko päivää murjottaa jaksaisi.

Kyllä minä ymmärrän tapaasi elää. Minulla on lapsuuden ystävä, joka herää keskiyöllä, lämmittää pirtin uunin ja alkaa leipomaan kalakukkoja, nisuja ja jos jonkin sortin kakkuja. Hänellä on tapana pistää päivitys facebookin leipomisistaa ja uuniruoistaan.

Olenhan itsekin ollut perheenäiti ja touhuillut perheeni eteen. Nyt en enää juurikaan touhuile kun itseni eteen. Siksi kai lasten ja lastenpapsien kanssa tiiviisti elävät isovanhemmat ihmetyttävät minua. Kuinka he jaksavat. Oikeesti ei he jaksakaan ja kun pääsevät irti päivän kieputtuaan lastenlasten kanssa ovat ihanan vapautuneita kuten eräs nainen joka alkoi jututtaa meitä terasilla. Hän kertoi tulleensa lasilliselle päästyään eroon tyttärensä huushollin siivouksesta ja lasten kaitsemisesta.

Eräs kaksimetrinen aikamiespoika asuu vanhenevan äitinsä kanssa, koska äiti saa rahaa hoitamisestaan hän haluaa huoltaa sairasta lastaan. Siitäkin huolimatta vaikka poika akressiivisuuskohtauksia aikana lyönyt äitiään.

Täällä Hollannissa päivähoito on kallista. Isovanhemmat ovat usein sidettuja lastenlastensa hoitoon. Kuulin juuri, että ystäväpariskuntamme, jotka molemmat ovat sairaita (miehellä parkinssonintauti ja naisella tukielinsairauksia) ovat pienen vauvan päivähoitajia talossa, jonne johtaa kapeat kierreportaat. Mielestämme he ovat kykenemättömiä hoitamaan vastasyntynyttä tyttärenlasta. He ovat ottaneet vauhan hoitoonsa sillä äiti on palannut töihin. Hollannissa äidit palaavat työelämään kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen.

Kun kysyin miksi päivähoito on kallista. Täällä on alettu karsimaan kuluja siten, että omaisten on hoidettava toisiaan, yhteiskunta on sanoitunut irti velvollisuuksistaan niin lasten kuin vanhusta kohdalla. Voi olla esimerkki tulevasta kehityksestä Suomessakin.

Kaiken tämä kulujen karsimisen edessä ihmetyttää häly, joka nostettiin kun paperittomien terveydenhuoltolaki jäi pöydälle ja evättiin. Miksi Suomen pitää ottaa kannettavakseen kurjuudesta tulleiden hoitaminen. Loppuuhan ne rahat ennen pitkään, ja kuka kärsii oma kansa.

Enkä juuri sitoutumisen näkökulmilta katsottuna, tunnen olevani vapaa. Tottahan minä tahdon joskus sekaantua lasteni tekemisiin varsinkin nuorimpani. Juuri nyt hänellä on menossa muutto isompaan asuntoon ja olen huojentunut koska minun ei tarvitse siihen hässäkkään sekaantua, muutoin kuin joskus puheluilla. Esikoisella on vaimo, joten pysyn sivussa heidän tekemisistään.

Menneisyyteen sidoksissa oleminen ja velvollisuuksissa roikkuminen on mielestäni raskasta katsoa varsinkin kun monien parhaansa yrittävien äitien ja isien oma terveys alkaa antaa merkkejä väsymisestä.

No, kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa sisäisiä paineita. Jokaisella lie oma lehmä ojassa kun asioita pohtii.

Täälläkös se viisasten kerho kokoontuu ? Olin oikein pahalla päällä tämän kompuutterini vuoksi, se kun on muuttunut niin hitaaksi. että pudottelee kirjaimia ruudulle yksi kerrallaan.
Mutta teidän keskustelu virkisti ja rauhoitti.
Tuo oli hieno oivallus, että omaa luontoaan vastaan ei voi toimia. Sinä mielessä kaikki yleisluontoiset elämän- ja itsehoito-ohjeet välillä ärsyttävät. Niin kuin me olisimme yhdestä puusta tehtyjä.
Vaikka olen itse vieläkin aika liikkuvainen, peruslevoton (?), olen aina tarvinnut hiljaisia hetkiä, omaa tilaa ja omaa rauhaa. Ja luonto, etenkin metsä, on ollut minulle paras voimanantaja, terapeutti suorastaan.
Hmp.f toi esille asioiden vastakohtaisuudet Niitä minäkin aina haen. Olen ajatellut, että jos ihmiskuva/maailmankuva on liiaksi painottunut jompaankumpaan suuntaan, negatiiviseen tai positiiviseen, se ei ole eheä, tosi.
Kuitenkin tuntuu siltä, että vanhetessa tuo vastakkainasettelu pehmenee, ääripäät sekoittuvat toisiinsa ja on vain yksi todellisuus, mitä sitten valottaa ja painottaa tilanteen ja oman luontonsa mukaan. Jotenkin tältä pohjalta ymmärrän Ancelin viestit ja sen, että elämän täyteys on koettavissa missä tahansa, lähes millaisissa olosuhteissa tahansa.
Ei siihen aina isoa rekvisiittaa tarvita.
Toisaalta ymmärrän myös meitä, joiden elämänliekki palaa toisin, epätasaisemmin, ja se on taas meidän luontoamme. Ei huonompaa eikä parempaa, vähän erilaista vain.

Kiitos korppis tästäkin ketjusta. Asettamalla itsensä alttiiksi kutsuu toisistakin esille samaa avoimuutta, etsijän ja kysyjän mieltä.

Anceli kirjoitti:

hunksz

Niinhän tuo lienee, minäkin olen suuria viisauksiasi lukenut jo muistaakseni pian seitsemän vuoden ajan. Ennen niitä en tiennyt mistään mitään, pelkästään sinun ansiotasi on kaikki se mitä nyt elämästä tiedän.
Saat ihan itse päätellä millä mielellä tuon kirjoitin.

YP.

Lue lisää

Tuo jo nauratti Anceli. Meillä on täällä ollut Hunksz-yliopisto ja sinä olet sieltä tainnut ainoana valmistua, vai mitä nuo tittelimerkinnät YH, ja YP nyt sitten merkkaavatkaan..))

Noita kaikenmoisia ohjeitahan tulvii kaikkialta nykyään. Tuntuu, että joka pikkuasiaankin nykyään on asiantuntija.
Pitää vaan seuloa ja muut siirtää syrjään.
Varmaankin jokainen tähänkin ikään tullut on montaa tietä kulkenut, ottaen aina välillä uuden suunnan.
Kyllä se elämänkokemus sitä näkemystä tuo, kaikki ei olekaan niin mustavalkoista.

Päivät ovat kuin rivi ketjusilmukoita,
toinen toisiinsa nivoutuen,
samalla langalla, koko ajan.

Eikä yksikään päivä,
ole pelkästään musta, tai valkoinen.

de-meter kirjoitti:

Tuo jo nauratti Anceli. Meillä on täällä ollut Hunksz-yliopisto ja sinä olet sieltä tainnut ainoana valmistua, vai mitä nuo tittelimerkinnät YH, ja YP nyt sitten merkkaavatkaan..))

Lue lisää

Tentittävää riittää aina, kun palstalla pistäytyy ja herran kriittinen katse minuunkin poloiseen osuu.
Valmistuminen lienee vielä kaukana, jos siihen asti koskaan pääsen.
Voisiko tuo YH tarkoittaa YhteisHyvää, mutta itse en kyllä suostu olemaan YhteisPaha.
:)
Voihan se tarkoittaa jotain muutakin, minun laittamanani YP tarkoittaa hyvää ja kestävää ystävyyttä, johon eivät ryppyiset silmäkulmat vaikuta millään tavalla.

Anceli kirjoitti:

Tentittävää riittää aina, kun palstalla pistäytyy ja herran kriittinen katse minuunkin poloiseen osuu.
Valmistuminen lienee vielä kaukana, jos siihen asti koskaan pääsen.
Voisiko tuo YH tarkoittaa YhteisHyvää, mutta itse en kyllä suostu olemaan YhteisPaha.
:)
Voihan se tarkoittaa jotain muutakin, minun laittamanani YP tarkoittaa hyvää ja kestävää ystävyyttä, johon eivät ryppyiset silmäkulmat vaikuta millään tavalla.

Lue lisää

Olisko sitten niin, Anceli, että tämä palsta on se korkeakoulu ja hunksi yliopettaja, joka seuloo jyvät akanoista, koulii meitä vitsalla ja sauvalla..)) Lujilla ollaan jokainen...

YH..)) Siinäpä oiva tulkinta. Ja YP:n sisältö tuli kauniisti määritellyksi...

eppu2 kirjoitti:

Miten paljon meillä olisikaan oppimista ns. alkuperäisasukkailta.
Kun puhuit tästä aboriginaalien elämänkatsomuksesta, se on se jyvä, jonka jokaisen pitäisi elämässään löytää. Joten jatka vain siemenen kylvämistä.
Muistan sen aina, kun viinakaupan kulmilla näen laitapuolenkulkijoita.
Ihmiskunta kuuluu ´´samaan lankaan´´ kaikki liittyy kaikkeen. Jokainen voi olla toisensa opettaja jossain asiassa.
Usein sen opin, minkä jostain ikävästä tapahtumasta saamme, saatamme tajuta vasta vuosien päästä. Mietimme, olipa se hyvä, että se meni kuitenkin niin.
Me luomme itse omaa kohtaloamme, valinnoillamme.
Jos kovasti vastumme, vältämme haasteita, ne palaavat takaisin jossain muodossa.
Sillat ovat ylittämistä varten.
Jokainen on oman elämänsä arkkitehti, juuri tuolla asioihin suhtautumisella voi sitä laivaansa kääntää, jos tuntuu, ettei sillä hetkellä ole valinnanvaraa.

Lue lisää

"Jos kovasti vastustamme, vältämme haasteita, ne palaavat takaisin jossain muodossa."

Aivan näin, eppu2, karman laki toimii, ellei tässä elämässä niin seuraavassa..))

Anceli kirjoitti:

Onhan se sitten tavallaan hyvä kun eivät nämä omakohtaiset kokemukset ole menneet eivätkä ehkä menekään hukkaan. Että joku toisten suruista ja menetyksistä löytää sen oivalluksen siemenen, jolla näkee kuinka elämä on parempi elää.

Lue lisää

Kun edesmennyt ystäväni synnytti kaksi kuuroa lasta, meistä tuntui suurelta vääryydeltä, että juuri hänelle, joka oli liiankin hyvä ihmiseksi, osui tuollainen kohtalo.
Koskaan hänkään ei osaansa valittanut, eikä kadottanut valoisaa elämänasennettaan edes silloin kun hän sairastui syöpään ja menehtyi hyvin nuorena.
Oli taas pakko hakea isompaa elämänselitystä. Miksi hänelle ? Miksi EI hänelle ? Tulimme siihen, että meistä ystävistä vain hän ja juuri hän pystyi luotsaamaan vammaiset lapset oman elämän alkuun ja esimerkillään osoittaa meille muille, että elämässä selvitään se aika, mikä
mikä itse kullekin on määrätty.

Kuinka monta tulevaisuudesta huolestunutta aloitusta olen palstalta lukenut. "Eläkeikä lähestyy, please antakaa ohjeita mitä teen "jne. Kun itse jäin eläkkeelle ei minulla ollut ikävä "pakkotöitä". Pääni oli täynnä ideoita mitä alan tekemään sekä matkasuunnitelmia ja on vieläkin.

Olen kirjoittanut paljon itsestäni, joten saan myös piikkiejä "rikkailta eläkeläisiltä" siis siitä kuinka he ovat eläneet laskelmoivaa elämää säästäen. Nyt he nauttivat elämästä katsellen pitsiverhojen läpi puistonäkymää loppuun maksetussa osakkeessaan. En ole säästänyt vaan elänyt niillä pennosilla joita olen tienannut ja kuten tiedät minulta ei puutu mitään.

Inspiraatioita luoda uutta riittää sehän ei onnistuisi jos pitäisi huolehtiä primääreistä tarpeista.

korpikirjailija kirjoitti:

Kuinka monta tulevaisuudesta huolestunutta aloitusta olen palstalta lukenut. "Eläkeikä lähestyy, please antakaa ohjeita mitä teen "jne. Kun itse jäin eläkkeelle ei minulla ollut ikävä "pakkotöitä". Pääni oli täynnä ideoita mitä alan tekemään sekä matkasuunnitelmia ja on vieläkin.

Olen kirjoittanut paljon itsestäni, joten saan myös piikkiejä "rikkailta eläkeläisiltä" siis siitä kuinka he ovat eläneet laskelmoivaa elämää säästäen. Nyt he nauttivat elämästä katsellen pitsiverhojen läpi puistonäkymää loppuun maksetussa osakkeessaan. En ole säästänyt vaan elänyt niillä pennosilla joita olen tienannut ja kuten tiedät minulta ei puutu mitään.

Inspiraatioita luoda uutta riittää sehän ei onnistuisi jos pitäisi huolehtiä primääreistä tarpeista.

Lue lisää

"korpikirjailija"

Toivottavasti olet ymmärtänyt eläkeläis-aloitusten olevan aina provoa.
Tavallaan tyypillistä taivaallisen pitkien ketjujen tavoittelua.
Minä kuulun kuvailemiisi varakkaisiin eläkeläisiin.
Eli minulla ei enää ole primäärejä tavoitteita.
Ralli nyt on, ja autoilu.
Nuo riittävät taiteellisiksi pää-määrikseni.
Kirjallista lahjakkuuttani ei minun tarvitse pahemmin esiin puristella.
Se on niin paljon "toinen luontoni" :)


H.

korpikirjailija kirjoitti:

Kuinka monta tulevaisuudesta huolestunutta aloitusta olen palstalta lukenut. "Eläkeikä lähestyy, please antakaa ohjeita mitä teen "jne. Kun itse jäin eläkkeelle ei minulla ollut ikävä "pakkotöitä". Pääni oli täynnä ideoita mitä alan tekemään sekä matkasuunnitelmia ja on vieläkin.

Olen kirjoittanut paljon itsestäni, joten saan myös piikkiejä "rikkailta eläkeläisiltä" siis siitä kuinka he ovat eläneet laskelmoivaa elämää säästäen. Nyt he nauttivat elämästä katsellen pitsiverhojen läpi puistonäkymää loppuun maksetussa osakkeessaan. En ole säästänyt vaan elänyt niillä pennosilla joita olen tienannut ja kuten tiedät minulta ei puutu mitään.

Inspiraatioita luoda uutta riittää sehän ei onnistuisi jos pitäisi huolehtiä primääreistä tarpeista.

Lue lisää

Ihanko olet tosissasi ottanut nuo "Eläkeikä lähestyy, please antakaa ohjeita mitä teen jne." tyyppiset jutut?!

bessie- kirjoitti:

Ihanko olet tosissasi ottanut nuo "Eläkeikä lähestyy, please antakaa ohjeita mitä teen jne." tyyppiset jutut?!

Minulla on tapana ottaa kirjoitettuja aloituksia jopa vakavasti. Ystävättäreni pitäisi jäädä joulun alla eläkkeelle, mutta uskon, että hän ei ole valmis jättämään työtää koska tuntee olevan tärkeä pala hallinnoimaansa organisaatiota. On hänellä toki suunnitelmia, mutta joskus pelkään jaksaako hän terveenä vapauteen asti.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Toivottavasti olet ymmärtänyt eläkeläis-aloitusten olevan aina provoa.
Tavallaan tyypillistä taivaallisen pitkien ketjujen tavoittelua.
Minä kuulun kuvailemiisi varakkaisiin eläkeläisiin.
Eli minulla ei enää ole primäärejä tavoitteita.
Ralli nyt on, ja autoilu.
Nuo riittävät taiteellisiksi pää-määrikseni.
Kirjallista lahjakkuuttani ei minun tarvitse pahemmin esiin puristella.
Se on niin paljon "toinen luontoni" :)


H.

Lue lisää

Uskotko tosiaan, että ainoa tarkoitukseni on ketjun pituus?

Esim. ulkomailla ollessa sitä haluaa keskustella omalla kielellään asioista joita putkahtaa mielensyövereihin. Tänään on aikaa ulkona on kolea kevätmyrsky.

Sinun intohimostasi toteutuu täällä suomi24:ssä. Olet saavuttanut jotain itsellesi tärkeää, olet yksi palstan suurista kunnioitetuista kirjoittajista.

korpikirjailija kirjoitti:

Minulla on tapana ottaa kirjoitettuja aloituksia jopa vakavasti. Ystävättäreni pitäisi jäädä joulun alla eläkkeelle, mutta uskon, että hän ei ole valmis jättämään työtää koska tuntee olevan tärkeä pala hallinnoimaansa organisaatiota. On hänellä toki suunnitelmia, mutta joskus pelkään jaksaako hän terveenä vapauteen asti.

Lue lisää

Miksi edes ajattelet ystävättäresi eläkkeelle jäämistä? Onko teillä yhteisiä suunnitelmia jotka menevät sinun kannaltasi ajatellen myttyyn mikäli hän jatkaa työssään?

"mutta joskus pelkään jaksaako hän terveenä vapauteen asti."
Enemmän vapautta hänellä tuntuu olevan kuin sinulla?

bessie- kirjoitti:

Ihanko olet tosissasi ottanut nuo "Eläkeikä lähestyy, please antakaa ohjeita mitä teen jne." tyyppiset jutut?!

"bessie-"

Älä aina kopioi minua.

H.

korpikirjailija kirjoitti:

Uskotko tosiaan, että ainoa tarkoitukseni on ketjun pituus?

Esim. ulkomailla ollessa sitä haluaa keskustella omalla kielellään asioista joita putkahtaa mielensyövereihin. Tänään on aikaa ulkona on kolea kevätmyrsky.

Sinun intohimostasi toteutuu täällä suomi24:ssä. Olet saavuttanut jotain itsellesi tärkeää, olet yksi palstan suurista kunnioitetuista kirjoittajista.

Lue lisää

"korpikirjailija"

Kyllä minä välillä uskon.
Sinähän tiedät mieli-piteeni Blogeista tällaisella palstalla.
Keskustelussa vastataan aina kysymykseen, ja esitetään vasta-väite.
Keskusteluissa ei mutista hiljaa itsekseen omiaan.

"Ralli nyt on, ja autoilu.
Nuo riittävät taiteellisiksi pää-määrikseni.
Kirjallista lahjakkuuttani ei minun tarvitse pahemmin esiin puristella.
Se on niin paljon "toinen luontoni" :)"

Elikkäs, älä provoa minua turhaan.
Tavoitteeni ei ole ollut palstan suurin kunnioitus.
Jostain se vaan putkahti :)

yst.

H.

hunksz kirjoitti:

"bessie-"

Älä aina kopioi minua.

H.

Ei johtuisi mieleenikään kopioida sinua.

Mistä sait tällä kertaa aiheen syyttää minua kopioimisesta? Huomaa, että sinulla ei ole yksinoikeutta sanoihin.

bessie- kirjoitti:

Ei johtuisi mieleenikään kopioida sinua.

Mistä sait tällä kertaa aiheen syyttää minua kopioimisesta? Huomaa, että sinulla ei ole yksinoikeutta sanoihin.

"bessie-"

On minulla oikeus omaan ideaani.
Ainakin moraalisesti.

"Toivottavasti olet ymmärtänyt eläkeläis-aloitusten olevan aina provoa.
Tavallaan tyypillistä taivaallisen pitkien ketjujen tavoittelua."

H.

hunksz kirjoitti:

"bessie-"

On minulla oikeus omaan ideaani.
Ainakin moraalisesti.

"Toivottavasti olet ymmärtänyt eläkeläis-aloitusten olevan aina provoa.
Tavallaan tyypillistä taivaallisen pitkien ketjujen tavoittelua."

H.

Lue lisää

Sinä ja sinun "ideasi" ja "moraaliset" oikeutesi niihin, hohhoijaa taas...

Sinulla ja minulla on samat oikeudet täällä. Se, että vaadit erityisoikeuksia itsellesi ja samalla yrität rajoittaa minun oikeuksiani on tyhmää ja moukkamaista.

Etkö todellakaan ymmärrä, kuinka mahdoton ja omituinen vaatimuksesi moraalisesta!? (tai muunkaan laisesta) yksinoikeudesta ajatuksiin ja niiden esittämiseen on?

Jos nyt on paha mieli kun omaan itsenäiseen ajatteluun kykenemätön paha bessie kärppänä tuli ja varasti sinulta IDEAN (huoh), niin pientä lohtua voisit ehkä saada lukemalla huolellisemmin jolloin huomaisi että meillä oli ihan eri IDEAT samasta aiheesta...

En muuten ollut nähnyt sinun kommenttiasi kun omani kirjoitin. Kerron tämän vain siksi, että se ettet sellaista mahdollisuutta ottanut huomioon vaan tuosta vain lähdet esittämään säälittävän mahdottomia syytöksiä, kertoo aika paljon sekin.

besse- kirjoitti:

Sinä ja sinun "ideasi" ja "moraaliset" oikeutesi niihin, hohhoijaa taas...

Sinulla ja minulla on samat oikeudet täällä. Se, että vaadit erityisoikeuksia itsellesi ja samalla yrität rajoittaa minun oikeuksiani on tyhmää ja moukkamaista.

Etkö todellakaan ymmärrä, kuinka mahdoton ja omituinen vaatimuksesi moraalisesta!? (tai muunkaan laisesta) yksinoikeudesta ajatuksiin ja niiden esittämiseen on?

Jos nyt on paha mieli kun omaan itsenäiseen ajatteluun kykenemätön paha bessie kärppänä tuli ja varasti sinulta IDEAN (huoh), niin pientä lohtua voisit ehkä saada lukemalla huolellisemmin jolloin huomaisi että meillä oli ihan eri IDEAT samasta aiheesta...

En muuten ollut nähnyt sinun kommenttiasi kun omani kirjoitin. Kerron tämän vain siksi, että se ettet sellaista mahdollisuutta ottanut huomioon vaan tuosta vain lähdet esittämään säälittävän mahdottomia syytöksiä, kertoo aika paljon sekin.

Lue lisää

Eikö tuo ole jo kaikille tuttua. Muut varastavat hänen ideansa. Onkohan hän sama, jonka runot on muut varastaneet.

Et sinäkään bessie sisäistänyt viestiäni ystävättärestäni. Antaa olla, hän on on upea persoona, en kuitenkaa ole tehnyt tulevaisuuden suunnitelmiä hänen varalleen ja olen aidosti huolissani hänen jaksamisestaan.

Korppis1 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo kaikille tuttua. Muut varastavat hänen ideansa. Onkohan hän sama, jonka runot on muut varastaneet.

Et sinäkään bessie sisäistänyt viestiäni ystävättärestäni. Antaa olla, hän on on upea persoona, en kuitenkaa ole tehnyt tulevaisuuden suunnitelmiä hänen varalleen ja olen aidosti huolissani hänen jaksamisestaan.

Lue lisää

Vai en sisäistänyt...niin kai sitten, sillä mahdoton minun onkin sisäistää tällaista ajattelutapaa: "Ystävättäreni pitäisi jäädä joulun alla eläkkeelle, mutta uskon, että hän ei ole valmis jättämään työtään koska tuntee olevansa tärkeä pala hallinnoimaansa organisaatiota. On hänellä toki suunnitelmia, mutta joskus pelkään jaksaako hän terveenä vapauteen asti."
En siis pysty suorastaan sisäistämään suhtautumista joka niin paljon ja monessa kohdassa poikkeaa omasta sanotaan nyt vaikka arvomaailmastani.
Yritin kuitenkin ymmärtää ja siksi heitin pari ikään kuin tarkentavaa kysymystä.

Ystävättäresi hyötyy varmaan myös työterveyshuollosta, tarjoaahan se turvaa ja jopa ohituskaistoja huomattavasti paremmin kuin julkinen puoli ja edullisemmin kuin yksityinen puoli.

Korppis1 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo kaikille tuttua. Muut varastavat hänen ideansa. Onkohan hän sama, jonka runot on muut varastaneet.

Et sinäkään bessie sisäistänyt viestiäni ystävättärestäni. Antaa olla, hän on on upea persoona, en kuitenkaa ole tehnyt tulevaisuuden suunnitelmiä hänen varalleen ja olen aidosti huolissani hänen jaksamisestaan.

Lue lisää

"feikki-kirjailija"

Älä sotke korpikirjailijan ja minun välistä keskustelua.
Huomautan lisäksi että minä en kirjoita runoja.
Lyhyitä riimejä vain.

"Olet kaunis
sanoi Tärpätti öljy-värille.

Oi jos ois sormet
sotkisin sinut lakanoille"

H.

Minäkin allekirjoitan tuon " tulos ei ole tärkeä vaan prosessi"-huoneentaulun. Kuitenkin jää vaivaamaan ikuisesti se tosiasia että hahmotettuja päämääriä ei ole sittenkään saavutettu, osittain kylläkin siksi että "objektiivit omat muuttuneet pelin aikana".
Mutkia minunkin matkassani, jopa vielä eläkeläisenä: nyt tulla tupsahti kevät ja jäät lähtivät joesta ja talon lopullinen luovutuspäivä vain siirtyy eteenpäin, enkä taida enää malttaa lähteä "palkintomatkalleni" Mr. Lutusen kaa, vaan jään laittamaan siemeniä itämään ja siivoamaan pihaa, Pääsiäisenä tulee jengit taas tänne ja viime vuodelta siirtynyt olohuoneen ja ruokasalin remppa kiinnostaisi taas.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minäkin allekirjoitan tuon " tulos ei ole tärkeä vaan prosessi"-huoneentaulun. Kuitenkin jää vaivaamaan ikuisesti se tosiasia että hahmotettuja päämääriä ei ole sittenkään saavutettu, osittain kylläkin siksi että "objektiivit omat muuttuneet pelin aikana".
Mutkia minunkin matkassani, jopa vielä eläkeläisenä: nyt tulla tupsahti kevät ja jäät lähtivät joesta ja talon lopullinen luovutuspäivä vain siirtyy eteenpäin, enkä taida enää malttaa lähteä "palkintomatkalleni" Mr. Lutusen kaa, vaan jään laittamaan siemeniä itämään ja siivoamaan pihaa, Pääsiäisenä tulee jengit taas tänne ja viime vuodelta siirtynyt olohuoneen ja ruokasalin remppa kiinnostaisi taas.

Lue lisää

"omat muuttuneet" lue ovat muuttuneet
(errata)

Paloma.se.co kirjoitti:

"omat muuttuneet" lue ovat muuttuneet
(errata)

Tosi hyvä ja osuva huoneentaulu seinälleni, kiitos demeter ; )) tässä lauseessa on typistettynä koko aloitukseni ydin.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minäkin allekirjoitan tuon " tulos ei ole tärkeä vaan prosessi"-huoneentaulun. Kuitenkin jää vaivaamaan ikuisesti se tosiasia että hahmotettuja päämääriä ei ole sittenkään saavutettu, osittain kylläkin siksi että "objektiivit omat muuttuneet pelin aikana".
Mutkia minunkin matkassani, jopa vielä eläkeläisenä: nyt tulla tupsahti kevät ja jäät lähtivät joesta ja talon lopullinen luovutuspäivä vain siirtyy eteenpäin, enkä taida enää malttaa lähteä "palkintomatkalleni" Mr. Lutusen kaa, vaan jään laittamaan siemeniä itämään ja siivoamaan pihaa, Pääsiäisenä tulee jengit taas tänne ja viime vuodelta siirtynyt olohuoneen ja ruokasalin remppa kiinnostaisi taas.

Lue lisää

Heh, Paloma. Minä olen yrittänyt antaa sanaparille "Aika hoitaa" uuden merkityksen.
En ota sitä enää komentona vaan toteamuksena. Aika hoitaa tosiaan monia asioita puolestani ennen kuin "ehdin" niihin itse tarttua..))
Talon luovutus ? Onko kauppa jo kuitenkin tehty ? Siis siitä talosta, minkä hoidit luovutuskuntoon. ..
Meilläkin viime syksylle suunniteltu remppa siirtyy ainakin vuodella. Puolison kunto ei vielä kestä osallistumista eikä minun talouteni kestä vieraan avun palkkaamista.
Vanhaan viehtymisellä on hintansa. Vaan eipä ole luottamista uuteenkaan.
Tuttu kipuilee parhaillaan 8 vuotta vanhan asunnon putkiremontin kanssa...
Taattu suomalainen laatu on kai jo iäksi menetetty.

de-meter kirjoitti:

Heh, Paloma. Minä olen yrittänyt antaa sanaparille "Aika hoitaa" uuden merkityksen.
En ota sitä enää komentona vaan toteamuksena. Aika hoitaa tosiaan monia asioita puolestani ennen kuin "ehdin" niihin itse tarttua..))
Talon luovutus ? Onko kauppa jo kuitenkin tehty ? Siis siitä talosta, minkä hoidit luovutuskuntoon. ..
Meilläkin viime syksylle suunniteltu remppa siirtyy ainakin vuodella. Puolison kunto ei vielä kestä osallistumista eikä minun talouteni kestä vieraan avun palkkaamista.
Vanhaan viehtymisellä on hintansa. Vaan eipä ole luottamista uuteenkaan.
Tuttu kipuilee parhaillaan 8 vuotta vanhan asunnon putkiremontin kanssa...
Taattu suomalainen laatu on kai jo iäksi menetetty.

Lue lisää

Myyntisoimus on allekirjoitettu mutta lopullinen kauppakirja ei ole vielä valmis. Elikkä käsirahat on maksettu ja nyt on talo tyhjennetty ja siivousfirma on tänään aloittanut talon muuttosiivouksen. Avaimet luovutetaan kun rahat on kaikki tilillä ja uudet omistajat muuttavat sisälle, kuitenkin viimeistään huhtik. 30 pvä. Olin toivonut että he muuttaisivat aikaisemmin ja ehtisimme tehdä amerikanmatkamme ennen kevään tuloa ja istutuskauden alkua, mutta nyt näyttää epätodennäköiseltä. Oman kodin alakerran remppa painaa nyt päälle ja saunakaan ei ole valmis kun puuseppämme jonka firma teki sitä kuolla kupsahti kesken urakan.
Sen verran otin itse itseäni niskasta kiinni että kirjoitin valmiiksi lyhyen blogin elokuisesta viipurinmatkastamme. Se löytyy samasta osoitteesta kuin aikaisemmatkin.

sillaprims

Vaihdoit hieman aloittajan aihetta vaaleihin ja itse olen ihmetellyt, kun jokaisella politiikolla on nyt hyvät keinot ja ohjeet, kuinka tästä lamasta selvitään. Melkein jokainen puolue oli hallituksessa aikaisemmin, niin miksi eivät tehneet silloin mitään?

Nyt tuntuu olevan jokaisella keinot kuin ketulla, mutta kuka on se kissa, joka puuhun pääsee?

Aloittajalle vastaisin vain, että elämänpolkuni olen joutunut toteamaan jo paljonkin aikaisemmin, kuin taidenäyttelyssä käynnistäni, joka oli toisaalta kerran mielenkiintoinen, kun olin serkkuni näyttelyssä Hesassa.

Ainahan olen nähnyt hänen töitään, ihania puu veistoksia, taulu maalauksiaan, mutta aina ne ovat olleet minulle jotain...puuta muotoiltuna, ...no se siitä. Hänen itsensä esittelenemä ne vasta sai "elämän".

Oman elämäni "turvallisen polun" rikkoi vakava auto kolari.

Sitten on polkuja riittänyt ja aina näköjään uusia tulee. Aina siellä on kuitenkin ne kaksi tienhaaraa ja on arpominen, kumpaan suuntaa lähtee, kuten Tutteli ja Putteli sadussa, niin vai mikä se olikaan, kun en ole perehtynyt asiaan?

Just, joo, et ole kirjautunut? Kristiina23